Roadtrip

Roadtrip: Čičmany - Bojnice - Banská Štiavnica

Koulu on päättänyt laittaa unit 5:sen jälkeen tiistaista eteenpäin lomaa. Lomaa, joka ei oikeasti ole opettajille lomaa kun pitää vääntää unit reportseja ja tehdä seuraavaan kuuden viikon unitiin overview kaikista aineista. En avaudu tästä sen enempää, mutta kyllä kyrsii todella tämä työn määrä ja se millä ihmeen ajalla näitäkin pitäisi tehdä?! Oli siis päästävä oikeasti lomalle, varsinkin kun kaksi päivää lomasta kului koululla raportteja vääntämässä. Työkaverini halusi myös lähteä jonnekin ja muutama viikko sitten päätettiin yhdessä lähteä road tripille. Halusin ehdottomasti päästä näkemään muutamia slovakialaisia autenttisia paikkoja, jonne ei vaan tule noin vain lähdettyä täältä pääkaupungista. Ja oli kiva lähteä paikallisen kanssa, jotta retki sujuu kielitaitoisen kanssa helpommin. 

Matkalla pikkukylässä.
Hieno kauppa.

Otettiin perjantaina Pössykkä alle ja suunnaksi ensimmäinen kohde: Čičmany. Tästä aivan ihastuttavasta kylästä on kuvia jokaisessa matkaoppaassa. Čičmany (click & click) on tunnettu ensimmäisenä "folk architecture reservenä" maailmassa. Kylä on tunnettu hirsimökeistään, jotka ovat koristeltu tyypillisin valkoisin geometrisin ornamentein. Ensimmäiset maininnat kylästä ovat olleet jo 1272. Nimi Čičmany tulee sanasta čičman, joka tarkoittaa metsuria tai tukkijätkää. Kylä on myös vahvasti säilyttänyt nykypäivään kansallispukunsa, kansallistanssit ja -musiikin. Tänne kannattaa ehdottomasti eksyä! Ensin tuntui vähän hölmöltä mennä kuvailemaan ihmisten asuintaloja. Nähtiin ehkä muutama ihminen siellä täällä pihatöissä ja muuten oli aika hiljaista, paitsi satunnaisesti jossain aina kiekui kukko. Ei voinut kuin ihastella tätä paikkaa. Ihan kuin olisi tupsahtanut keskelle satumaailmaa. Talojen koristelut olivat upeita. Ihmiset osoittautuivat hyvin avuliaiksi kun kysyimme neuvoa ravintolan löytämiseksi. Kylästä löytyy myös museo, jossa pääsee muutamaan tällaiseen hirsitaloon tai taloihin sisälle, mutta me emme jääneet koululaisbussilastillisen kanssa jonottamaan museota. Matkamuistomyymälöistä löytää paikallista käsityötä ja lähialueen yrttiteetä. Nautittiin välikofolat Kaštieľ Čičmanyssa ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen.

Aivan mahtavia vuoristoralliteitä ajeltiin seuraavaan kaupunkiin - Bojniceen. Bojnice (click) on historiallinen kaupunki, joka on tunnettu linnastaan. Bojnicen linna (click) on upea turistinähtävyys. Se on Slovakian vierailluin linna. Kaupungissa on myös maan ensimmäinen eläintarha ja se on myös ollut yksi vanhimmista kylpyläkaupungeista Slovakiassa. On ollut hyvät lähdemestat aikanaan ihmisillä asettua tälle seudulle linnoja rakentamaan. Varattiin bookingista majoitus Penzion Bojniceen. Huone oli oikein passeli 32€/yö hintaan nähden. Kaveri oli bongaillut ravintoloita ennen matkaa ja mentiin lounaalle Biograf -ravintolaan. Se on tehty kaupungin ensimmäisen elokuvateatterin paikalle.  Bojnicen pienessä keskustassa kävelykadulla oli mielettömän hieno tunnelma. Tajuttiin jo ajellessa, että on muuten paikallisten maturita -päivä, jolloin kaikki lukion päättökokeensa kirjoittaneet lähtevät ulos juhlimaan. Porukkaa näkee joka puolella kantamassa isoa luokkakuvataulua ja ainakin mitä nähtiin äijäporukoita, olivat ihan pukeutuneet pukuihin. Bratislavassa vuosi sitten oli ainakin kauhea älämölö kun luokalliset kulkivat katuja rämistinsoittimineen.

Lounaan jälkeen lähdettiin linnalle. Linnan pääsee sisälle vain ohjatulle kierrokselle, joka kustantaa 8€ aikuiselta. Vain kesäkuukausina on tarjolla englannin kielisiä opastuksia, joten tällä kertaa seurattiin slovakialaista monotonisesti selittävää museotätiä. Sheelvä. Kauheasti ei siis kierroksesta saanut irti mitä nyt tietty kaverini tulkkasi osan. Jengi raahasi pieniä lapsiaan mukana tunnin ja vartin kestävällä kierroksella ja osaa ei kiinnostanut kuunnella tätiä, niin että muutama joutui aina sähisemään porukkaa hiljaiseksi kun kukaan ei kuullut kaikuvissa huoneissa mitään. Kierroksella juteltiin myös israelilaisen perheen kanssa, hekään kun eivät ymmärtäneet selostuksesta sanaakaan. Bojnicen linna on yksi hienoimmista ja satumaisimman näköisistä ulkoapäin, mutta sinänsä kierros sisällä jäi kyllä suhteellisen valjuksi. Museoituja huoneita toisensa perään ja selostusta siitä kuka nyt milloinkin otti vaikutteita mistäkin tyylisuunnasta. Portaita ylös ja alas ja aika tummia puisia huoneita suurimmaksi osaksi. Olihan siellä toki kaikkea aikaansa nähden hulppeaakin tietty. Nauratti kun suurimmalta osalta patsaista puuttui kädet ja huoneissa oli pelottavia 80-luvulla muotiliikkeissä toimineita mallinukkeja keskiaikaisissa vaatteissa.

Välillä oli kädetöntä menoa.

Illalla tietenkin otettiin suunnaksi paikalliset bailut. Majoituksesta oli about sama matka linnalle ja toiseen suuntaan viereiseen kaupunkiin Prievdizaan. Käytiin tsekkaamassa Club 333 ja sen railakkaat 18-vuotiaiden valmistujaisbileet. Oh man, että tunsin itseni vanhaksi. Omista yo-juhlista on 10 vuotta jo. Päivän drinkkitarjoukset oli vodka&juice ja gin&tonic 2€:lla. (Tässäkin suhteessa aikamatka sinne 10 vuodeen päähän..) Siis voiko tällaisia hintoja olla klubilla? Voi. Jengi oli suhteellisen hyvässä kuosissa ja selkeästi nauttivat toisensa seurasta ja tanssimisesta. Ei örveltämistä tai tappeluita tai tuuppimista. Peukut ylöspäin! Seuraavana aamuna kömmittiin aamupalalle, joskin matkaseuralaisella oli valitettavasti hieman heikompi olo kuin minulla kuskilla. Kymmeneltä piti luvuttaa huone, josta lähdettiin samantien ajamaan seuraavaan kohteeseen. Kaveri otti nokosia ja minä nautin minkä kerkesin aivan upeista maisemista vuorten välissä, laaksoissa ja metsässä puiden varjostamilla kiemurateillä rinteissä. Huhhuh, miten siistiä! 

Maturita bileet!

Vajaan puolentoista tunnin päästä saavuimme Banská Štiavnicaan. Banská Štiavnica on täysin keskiaikaisena säilynyt kaupunki, joka on rakennettu muinaisen tulivuoren romahtamisen luomaan kalderaan. Kaupunki on yksi Slovakiassa sijaitsevista UNESCO:n maailman perintökohteista (UNESCO). Banská Štiavnica (wikipedia) on myös kaivoskaupunki jo pitkän ajan takaa. Ensimmäiset kaivostoiminnat on löydetty kelttien ajoilta ja sitten myös Roomalaisten ajoilta. Sittemmin slaavit ovat ottaneet alueen haltuunsa ja paikkaa on kutsuttu 1156 vuodesta lähtien kaivosmiesten maaksi. Vuonna 1238 kaupunki saavutti kuninkaallisen kaupungin statuksen yhtenä ensimmäisenä Unkarin kuningaskunnan kaupunkina. Myöhäisellä keskiajalla kaupunki oli Unkarin kuningaskunnan suurin hopean ja kullan tuottaja. 

Kaupunki oli myös kaivosteollisuuden johtava innovaatiokeskus, jossa on keksitty ensimmäisiä kertoja käyttää ruutia 1627 ja siellä keksittiin myös 1700-luvulla uusi tapa viemäröidä vesi tulvivista kaivoksista, joka säästi kaivokset sulkemiselta ja tarjosi myös energiaa. Kaupunkiin perustettiin myös kuningaskunnan ensimmäinen kaivoskoulu 1735. 1782 kaupunki oli kolmanneksi suurin kaupunki Unkarin kuningaskunnassa Pozsonyn (Bratislavan) ja Debrecen jälkeen. Ei siis mikään pikkukylä aikanaan. Nykyään Banská Štiavnica on pitkälti turistikohde historian ja säilyneen keskiaikaisen asunsa takia. Pääkadulta löytyi paljon kahviloita ja ravintoloita sekä pikkuputiikkeja. Jos jostain haluaa ostaa tai vain ihastella erilaisia hienoja kiviä, tämä on se paikka. Kaupungissa on myös kiinnostuneille kaivosmuseoita ja mielestäni jonnekin kaupungin alle rakennettuun tunneliin tms. olisi myös päässyt tiettyinä aikoina. Cool. 

Me nautittiin lounasta ja käpöteltiin ympäriinsä ihastellen kaupungin omalaatuista tunnelmaa. Kavuttiin ylös vanhalle linnalle, jossa olikin pienimuotoiset festivaalit tai perhetapahtuma käynnissä. Poniratsastus ei niin kiinnostanut, mutta nää perus keskiaikakotkalintuharrastajat (tiedätte varmaan tän harrastuksen?) olivat paikalla ja yhtäkkiä oltiinkin taas pitelemässä 2,5 kilon pöllöä käsillä. Niin siistii!! Kaveri osti veljenpojilleen puisia soittimia ja ihasteltiin muitakin myytävissä olevia käsitöitä.  Patsasteltiin myös Trinity Squaren keskiaikaisen "monumental plague columnin", hetkonen hetkonen,  siis monumentaalisen ruttopylvään luona? No olihan se ihan kiva päästä rutosta eroon, kannattaa laittaa Marian monumentit pystyyn. Kaikkea sitä oppii. Hieno monumentti.  Käytiin jätskillä ja heti perään kahvilla. Divná Pani (diivojen naisten) kahvila oli aivan ihastuttava, suosittelen! Aivan todella mukavia ihmisiä kaikkialla ja upea kaupunki, jossa olisi voinut viettää paljon kauemminkin aikaa. Harmi, että oli aika palata kotiin. 

Ei pöllömpi iltapäivä!

Divná Pani

Upea reissu. Näitä lisää! Kiitos matkaseuralle! :)

Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).

On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.

Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!

Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!

Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!

Suomi maailmankartalle

Helou lukijat! Toivottavasti olette vielä linjoilla. Tässä on ollut aika haipakkaa menoa alkukevät, mutta koitetaan postailla vaikka sitten hieman jälkikäteen. Tällä kertaa laitetaan kasaan parit Suomi -aiheiset eventit. Tänä vuonna juhlimme Suomi 100 -juhlia eli itsenäisen Suomen 100 v. synttäreitä. Onnea Suomi! Tämä näkyi Bratislavassa Suomen Prahan suurlähetystön järjestämässä Echoes - 100 Years in Finnish Design and Architecture -näyttelyssä. Lähdettiin innoissaan käymään Slovakian kulttuuriministeriön tiluksilla SNP-aukiolla tsekkaamassa näyttely. Paljonhan siellä oli meille tuttuja juttuja ja paljon myös sellaisia, mitkä löytyy omastakin takaa. Esimerkiksi haisaappaat, Fiskarsin sakset tai Marimekon laukku tai kankaita. Fiskarsin sakset ja juustohöylä muuten muuttivat meidän mukana aina Slovakiaan asti. (Haha, näitä ilman ei pärjäisi?)

Voi kuin saisi Parikan pupukengät!

Näyttelyyn oli tuotu pienempiä esineitä ja huonekaluja ja arkkitehtuuria esiteltiin kuvilla. Lisäksi näyttelyä seurasi tekstit eri aiheista kuten silence, landscape, equality, traditions ja community. Onhan suomalainen maisema toden teolla "a spiritual mindset" sekä meidän tasa-arvoisuus ja "hiljaisuus" desingissa erityisen kiinnostavia aiheita. Hauska hetken Suomesta poissaolon jälkeen pohtia näitä aiheita hieman erilaisesta ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Moni näistä asioista on meille niin arkipäiväistä ja normaalia, mutta monelle ulkomaalaiselle totisesti jopa eksoottista.

Maaliskuussa postiluukusta tipahti kuntavaalien äänestyslirpakkeet. No oho, ilmeisesti tällaisilla "tilapäismamuilla" on tällainenkin oikeus. Kyllähän se oli käytettävä, vaikka kotikunta tällä hetkellä ei ihan sama enää olekaan. Noh, koska meidän lähetystö on edelleenkin siellä Prahassa asti niin lähdettiin kuitenkin lähimpään lähetystöön äänestämään. Ensimmäinen huhtikuuta laitettiin äänestyssukat jalkaan ja otettiin suunnaksi Wienin Gonzagasse 16 - Botschaft der Republik Finnland. Äänestyksen jälkeen oli kiva käydä aivan lähetystön vieressä sijaitsevassa Scandinavian Design House sisustuskaupassa ihastelemassa Iittalaa ja Marimekkoa. Onneksi on pienehkö ostokielto päällä kaikille isoimmille tavaroille, sillä niiden raijaaminen takaisin Suomeen maksaa aina pennin lisää ja saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Muuten olisi himottanut ostaa muutama astia tai esine lisää. Äänestyksen jälkeen pitää myös perinteisesti käydä äänestyskaljalla. Kaljalle kanaalin rantaan saatiin seuraksi Wienin suomivahvistuskaveri. Huippuu. Oli muuten aurinkoinen ja lämmin päivä. Huhtikuun ensimmäisenä tais tulla ekat rusketusrajat. Nais.

Äänestyskaljalla tuli puheeksi ystävämme kanssa, että heillä olisi Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen kanssa tulossa suomalaiset vappubileet. Sinnehän olisi päästävä! Itse asiassa tapahtumapaikkana oli samainen Adria -terde Schwedenplatzin kohdilta kanaalin rannasta. WIESO:lla oli vuokralla iso terassialue ja pienet sisätilat vappubileitä varten. Startattiin aamu perinteisellä vappubrunssilla belliineineen. Kuunnelkaapas muuten Profeettojen Jokainen kyynel -biisi niin, että jokainen kyynel on belliini. Hieno korvamato. Skumpan voimin käveltiin tapahtumapaikoille auttamaan järjestelyvastuussa olevia koristelemaan baaria ja terassia. Ennen varsinaisia bileitä oli kuitenkin lähdettävä vielä Stadtparkiin etsimään Sissi -patsasta, sillä kunnon vappujuhlathan alkavat lakituksella! Tällä kertaa paikalle saapuneille jaettiin skumpat käteen, Sissi sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen laulettiin Samuli Edelmannin Peggy eli "Oon mä juonu viinii Wienissä". Huikeeta!

Feikkiteekkari herkkubrunssilla.

Siirryimme serpentiinisinä Rathausin edestä ratikalla suomimusat kaakossa takaisin bilepaikalle. Jengi istumaan pitkään pöytään ja ei muuta kuin ostamaan paikalle järjestettyjä lonkeroita, salmaria ja minttua. Ah, mitä hemmottelua! Normaalistihan suomalaiset olisivat tarvinneet aika monta "betonia" alkaakseen jutella toisilleen, mutta päästiin kyllä täällä heti kaikki hyvään tunnelmaan. Päivä oli lämmin ja kanaalin rannalla lähes tuuleton, joten kyllä kelpasi lonkeroa juoda teepaitakelissä. Bileissä toki pitää olla hyvää ohjelmaa, joista paras oli ehkä "vodka showers", jolloin Stigin Ryyppy -biisin soidessa halukkaille oli tarjolla "vodkasuihkua" letkusta. Kanisteri vaan koivuun roikkumaan, siitä vaan ja sillä lailla! Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kierroksella tytöillä oli hieman ongelmia säädellä painetta, millä juoma tuli letkusta, joten kirjaimellisesti muutamat pääsivät suihkun uhriksi. Yhdellä jos toisellakin, myös allekirjoittaneella, oli tukka takussa jostain kohtaa boolin mehustiivisteestä. Ei se onneksi menoa haitannut!

Douping sallittu.

Lisäksi järjestettiin perinteinen kännykänheittokisat (tai ei siis minkä tahansa kännykän vaan NOKIAN). Tilojen vuoksi heitettiin kanaalin rantabulevardilla tarkkuusheittoa. Pääsin nopealla reaktiolla mukaan kisaan ja toinen sijahan sieltä tuli! Woop woop! Myöhemmin vedettiin vielä Suomi -aiheinen tietovisa, jossa myös päästiin hienosti toiseksi. Ihan tosi hauska ilta! Tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. Ehkä paras oli miehen löytämä ruotsalainen kaveri, jolla oli about samanlainen paita päällään hänen kanssaan. Toiseksi miehet ristittiin aika nopeasti nimellä "Snooze Brothers", sillä nuuskaa piti vaihdella ja eri makuja maistella. Selvä. Loppuilta bailattiin Club Berlinissä, jossa oli myös huikea meno. Seuraavana päivänä ei sitten ihan päästykään vappupiknikille kun uni maistui paremmin ja myöhemmin iltapäivällä piti jo lähteä takaisin Bratiin. Kiitos kaikille kanssabailaajille ja järjestäjille aivan parhaista bileistä! Näillä bileillä jos ei saatu Suomea maailmankartalle niin ei sitten millään. Kyllä me suomalaiset osataan pitää hauskaa!

Ps. Löysin vähän aikaa sitten Lidlistä suomalaisia HAPANKORPPUJA! Elämä on pelastettu.
Pps. Suomea nostettiin maailmankartalle myös koulussa kansainvälisenä päivänä. Oppilaiden kanssa duunattiin taiteellisempi versio Suomen lipusta, jota sain ylpeänä kantaa kulkueessa.
Pps. Onnea Vaari 80!

Made in SlovaKia

Viimeaikoina elämää on täyttänyt jostakin syystä ajoneuvot. Viime unitissa opiskelimme muksujen kanssa mm. sanastoa auton rakenteista ja lopulta rakennettiin omat kulkupelit. Pohjana toimi Quentin Blaken kirja Mrs. Armitage on Wheels. Opittiin rakentamaan toimiva chassis eli auton alusta, johon saatiin kiinnitettyä akselit ja sitä kautta pyörivät pyörät. Koulussa pyritään käymään kolmisen kertaa vuodessa field tripeillä ja meiltä nämä olivat toistaiseksi jääneet vielä toteuttamatta. Pomolla sattui kuin sattuikin olemaan yhteyksiä Peugeotin paikalliseen tehtaaseen ja saatiin sovittua sinne vierailu. Aika huikeeta. Mieheni ilmoitti heti halukkuudestaan lähteä mukaan, tosin hänellä oli samana päivänä seminaari, joten ei edes yritetty saada häntä mukaan retkelle. Aika harvoin sitä saa miehen kateelliseksi mistään kouluhommista, haha. 

Turvallisuus ennen kaikkea!

Viime viikolla sitten lähdettiin Trnavaan 50 km päähän PSA Groupin Peogeot & Citroën -tehtaalle. Kohde on todellakin sellainen, ettei ihan kuka vaan pääse marssimaan sisälle kurkistamaan autojen valmistusta. Valokuvauskin tehtaan sisällä oli kielletty, joten liiemmin kuvamateriaalia reissusta ei ole näyttää. Ainoastaan virnuileva avustaja upeissa tamineissa. Ja tehtaan työntekijöiden kuvilla päällystetty Peogeot 207. PSA:n Trnavan tehdas työllistää tällä hetkellä 3 500 ihmistä ja ennusteiden mukaan ensi vuonna jo 4 200 ihmistä. Tehdas on hurjan kokoinen laitos 193 hehtaarin alueella sisältäen useita eri tarkoituksiin liittyviä rakennuksia. Suurimpina supply park, stamping, welding, logistics, paint, assembly, quality ja park of finished cars. Me pääsimme kurkistamaan niistä vain muutamaan - logistiikkakeskukseen, assembly shopiin ja lopuksi quality checkin puolelle. Tehdasalueella liikuttiin bussilla paikasta toiseen välimatkojen takia. Autoja valmistuu päivässä 1350 eli yksi auto joka minuutti. Huhhuh, tätä on niin vaikea ymmärtää. Mihin nämä kaikki autot menee?! Ja tämä on siis vain yksi tehdas muiden joukossa. Valmiit autot kiiltävät parkkipaikalla odottamassa kuljetusta autokauppoihin tai suoraan uusille omistajille.

Kysymyksiä riitti.

Kaikki tehtaassa toimii kuin rasvattu. Massiiviset robotit hitsailevat ja liimailevat osia yhteen, robotit myös mittaavat valmista runkoa ja tarkastelevat, että kaikki osat ovat kunnossa ja oikeissa kohdissa. Keskenään kommunikoivat robottien anturit vain piippailevat huoneessa keskenään ja tökkivät autoa. Logistiikassa ja kokoonpanolinjalla itsekseen magneettiraitoja pitkin ajavat kulkuneuvot kuljettavat osia tarvittaviin paikkoihin. Liukuhihna pyörii katossa pään yläpuolella ja kiemurtelee ympäri tehdasta kuljettaen eri osia kokoajille. Kokoonpanolinjalta tulee eri värisiä autoja peräkkäin ja niiden osat täydellisessä järjestyksessä. Työntekijät pyöräilevät tehtaassa paikasta toiseen, koska välimatkat ovat niin isoja. Tämä kaikki oli kyllä tosi siistiä päästä näkemään. Quality checkissä auto pestään, kaikki osat testataan jne. Kymmeniä ihmisiä availee ovia, kokeilee avaimia ja joku painaa tasaisin väliajoin tööttiä, mikä ihana ympäristö. Pitäiskö vaihtaa lasten kaitseminen vaikka ovien kokeilijaksi? Olisi helpompaa hommaa. Ja siisti sisätyö. Noh, laitetaan vielä harkintaan.

"In 2006, shortly after the plant opened, there was much discussion in France of relative wage levels, with reports that the minimum wage at the Trnava factory was €183 per month and the average salary €450, although the salary of an assembly line worker would be only €350. Reference was also made to wages at the nearby Volkswagen plant being 85% lower than those of that company’s German employees. ... In the year 2015 the average monthly wage was €1.331 and wages below €850 will be specially compensated with 13th salary." Lähde: Wikipedia

Tässä taas vähän esimerkkiä maan palkkatasosta. 

Vuonna 2006 paikalliset työntekijät ovat saaneet 350€ palkkaa!
Onneksi tilanne on sittemmin parantunut.

Tässä maan tapaan (toivottavasti) huumoria: bussikuskin eväskori. Suomalainen
ope kauhistelee, slovakeille tässä ei ollut mitään huomautettavaa tai ihmeellistä.

Autoteollisuus on Slovakiassa suurin teollisuusala ja täten myös työllistää hurjasti porukkaa. Vuodesta 2007 lähtien Slovakia on ollut maailman suurin autojen tuottaja per capita! Vuonna 2003 autoteollisuus kattoi Slovakian bruttokansantuotteesta 12%. (Wikipedia) Puhutaan siis aika isoista luvuista. Bratislavan laitamilta löytää Volkswagenin tehtaan, jossa valmistetaan tällä hetkellä Volkkarin Touaregin ja Upin lisäksi myös Audi A7, Porsche Cayenne, SEAT Mii ja Škoda Citigo -malleja. Kian tehdas 3 800 työntekijöineen Žilinassa valmistavat vuodessa yhteensä 350, 000 Cee'dia, Sportagea ja Vengaa. Made in SlovaKia -mainokset loistavat aika monessa mainospylväässä.

Slovakiassa autokanta on kohtalaisen uusi, kaduilla näkee siis uudehkoja hyvännäköisiä autoja hyvinkin paljon, hintataso on tietty alempi kuin Suomessa ja voisi kuvitella, että myös autoon liittyvä verotus jne. Upouuden Citroën C3:sen saa alkaen 8 990€ ja Kia Rion alkaen 9 990€.  Mutta sitten on aina niitä poikkeuksia. Niitä autoja, joiden kuljettajat eivät selviä paikasta toiseen kolhimatta autoa kunnolla (ja sitten jättämättä kolhut korjaamatta), niitä jotka ovat tuunanneet supervanhan kottaraisenta tai koristelleet autonsa ah niin ihanilla darroilla (=tarroilla). Jo jonkin aikaa sitten oli vain pakko alkaa kerätä kuvia näistä autotarroista. Osa niistä ovat vain niin mahtavia. Venemessuilla selvisi myös mistä näitä saa ostettua...

Tähtiä, taikaa, kasipallo ikkunassa, lapsi autossa ja pirulliset naiset.

Autokauneutta.

Eiiiihhhh...

Jotta tämä moottoriajoneuvoihin tutustuminen ei jäänyt yhden reissun varaan, bongasi mies meille edelliseksi viikonlopuksi ohjelmaa, nimittäin moottoripyörä- ja venemessut. Jokaisen slaavivaimon salainen unelma? Lauantaina kieltäydyin lähtemään, mutta sunnuntaina oli ilmeisesti niin tylsää, että miksei sitä sitten lähtisi vaikka ihan vaan kävelylle messuhalliin ja kauhistelemaan/ihastelemaan motskatyttöjä. Messut kustansivat 7€, joten ei nyt älyttömän paha hinta mielestäni. Taattuun tapaan suomalainen kaduntallaaja sai ihmetellä messuilla jokaisen näyttelystandin pursuavan alkoholipulloista ja lantringeista. Kaljakojuja löytyi joka kulman takaa. Osa esittelijöistä vain hengasivat omilla standeillaan syöden sipsejä suoraan pusseista ja napsien jekkua. Rentoa meininkiä. Olisi varmaan kannattanut lähteä neuvottelemaan veneen ostamisesta niin sunnuntain päkät (päiväkännit) olisivat olleet taatut.

Ensinnäkin pitäisi ratkaista vastaus kysymykseen kuka oikeasti täällä Tonavan varressa tarvitsee veneen? Vastaus: ei kukaan? Esillä olikin ehkä enemmän merille sopivia veneitä. Ahh kuinka ihanaa olisikin vuokrata vene jostain Kroatiasta. Kuka on mukana? Pienet haaveilut alkoivat leijailla ajatuksissa veneosastolla. Olen nuorempana käynyt venemessuilla Suomessa ja tämä osasto oli superpieni niihin verrattuna. Selkeästi oltiin keskitytty moottoripyöriin. Näitä löytyi monenlaisia. Parasta oli myös tutkia kaikennäköisiä off road kulkupelejä. Tällaisilla kun pääsis päristelemään tonne vuoristoon, ou jea. Vähän jouduin pettymään, koska moottoripyörätytöt olivat aika vähissä. Paljon enemmän jengiä näki mm. paikallisen Hells Angelien standilla. Nais.

Näillä menopeleillä lumihuipuille kikkailemaan!

Hell's Angels & Mun tuleva menopeli.

Huh, tällaista ajoneuvoihin liityvää ylikuormitusta täytyy äkkiä kompensoida jollakin tyttömäisella toiminnalla. Esim menemällä kynsihuoltoon. Koulun CEO huikkasi luokkaretkibussiin noustessa, että älä sitten osta autoa. Kyllähän se kieltämättä alkoi hieman houkuttaa. Meillä (taisiis miehellä) on vielä pohdinnassa ostaisiko täältä auton ja toisi sen sitten Suomeen. Auto täytyy omistaa ulkomailla puoli vuotta, jotta siitä saa Suomessa verovähennystä. Harkittavaa löytyy kuitenkin vielä jonkun verran. Olisiko auton ostaminen täältä ja veroissa säästäminen kaiken sen paperisodan arvoista? Päätös pitäisi kuitenkin tehdä pian jos meinaa auton omistaa minimimäärän täällä päässä. Tai sitten slaavivaimon pitää yllättää ja tilata äkkiä oma auto bränikkänä tehtaalta. Olishan se aika siistiä. Harmi vaan kun ei vielä tiedä yhtään, mistä sitä itsensä löytää työkomennuksen jälkeen ja olisiko autolla todella tarvetta. Nähtäväksi jää. Tällä erää ollaan kuitenkin tyytyväisiä meille vuokrattuun Pösöön, joka todennäköisesti tuli meille suoraan vierailemaltani tehtaalta.

Uudet kynnet ja uusi Citroen C3.