Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).

On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.

Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!

Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!

Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!

Alppihuumaa

Oli jälleen aika pitää hiihtolomaa. Tällä kertaa koulun lomaviikko sattui samaan aikaan kuin eteläisessä Suomessa, joten sukulaisia ilmoittautui heti kylään. Saatiin kuitenkin myös pitkään haaveiltu laskettelureissu Alpeille mahtumaan lomaohjelmaan, jes! Lisäksi miehen piti lähteä maanantaina vielä työreissulle Köpiksen kautta Ruotsiin parin tunnin palaveriin. Aikamoista reissaamista tämä elämä välillä...

Viimeinen koulupäivä ennen lomaa.

Heti vikan koulupäivän päätteeksi lähdettiin siis tätiäni vastaan Wienin lentokentälle. Viikonlopun aikana vedettiin aikalailla perinteiset turrekierrokset ja ruokailut. Nää alkaa käydä jo aika peruskuvioiksi kun tulee vieraita kylään. Tädin kanssa käytiin myös oopperassa tsekkaamassa Puccinin Il trittico, kolme yhden näytöksen oopperaa yhdistettynä. En nyt kehuisi parhaaksi oopperaelämykseksi, mutta oli taas ainakin hieno kokemus käydä vanhassa oopperatalossa. Joskin pienessä katsomokopissa tuntui happi loppuvan kun slovakialaiseen tyyliin sisälämpötila oli Suomen hellelukemissa ja ilmanvaihtoa ei ollut taidettu kovin hyvin tätä pytinkiä rakentaessa mietittyä. Väliajalla on myös hauska bongailla slovakkien pynttäytymispukeutumista ja kauhistella muun muassa miten vanhatkin mammat vetävät staililla ylipolvensaappaissa.

Käytiin tädin kanssa venäläisessä ravintolassa ja
 opittiin, että asutaan entisessä Ghetossa. Naisss.

Maanantaina kävin vauvatreffeillä ihanan ystäväni ja hänen 5kk vanhan poikansa kanssa. Käytiin pitkällä vaunukävelyllä Karlova Ves -asuinalueella. Karlova Ves on todella suuri kaupunginosa aivan Itävallan rajan tuntumassa suurimmaksi osaksi kukkulan päällä. Ylhäältä oli aivan mahtavat näköalat Tonavalle, linnalle päin ja myös pitkälle Itävaltaan asti. Läheltä löytyy ihanaa metsäaluetta ja talojen väleistä avautuvia puistoja, joissa kelpaa todellakin työnnellä lastenrattaita. Ystäviemme uusi koti oli myös todella ihana ja mäen päältä kahdeksannesta kerroksesta avautui useaan suuntaan aivan todella upeat maisemat. Vierailu todella avarsi näkemystäni asuinalueesta parempaan suuntaan.

Salzburg

Tiistaina olikin sitten vihdoin aika startata Pösön nokka kohti Itävaltaa ja ensin otettiin suunnaksi Salzburg. Bratislavasta Salzburgiin ajaa n. 3 ja puoli tuntia (380km). Olihan nyt matkan varrella pysähdyttävä lounaalle ja ihastelemaan Mozartin kotikaupunkia. Valitettavasti koko päivän vain satoi runsaasti, joten kovin pitkää ja loistokasta turistikierrosta ei voitu tehdä. Illaksi oli myös ehdittävä majoituspaikkaamme ja hakemaan sukset vuokraamosta valmiiksi aamua varten. Ehdittiin kuitenkin nauttimaan ihanassa vanhassa talossa Itävaltalaiseen mökkityyliin sisutetussa ravintolassa maukas lounas ja käpötellä vanhassa kaupungissa Mozartin kotitalon hoodeilla. Otettiin kahvit Starbucksista mukaan autoon, joskin miehen "hassunhauska" nimiehdotus (no Mozart tietenkii) ei koskaan päässyt mukiin asti, kun häneltä ei nimeä kysytty. No, ens kerralla sitten. Muutenkin ollaan suunniteltu, että pitäis alkaa tilata enemmän slovakialaisilla salanimillä jos täällä kotosalla käy kahvilla. Esimerkiksi Peto on hyvin yleinen miehen lempinimi täällä.

Bratwurstlounas

Mozartkugeln

Salzburgista otettiin suunnaksi Zell am See, johon oli Salzburgista matkaa n. 100km ja puolisentoista tuntia. Ajeltiin esimerkiksi Bischofshofenin kylän ja kuuluisien mäkihyppytornien ohi. Jo Salzburgiin saavuttaessa Alpit komeilivat upeasti horisontissa. Miehen oli vaikea pysyä housuissaan kun oli niin innoissaan menossa laskemaan. Zell am See tarjosi monipuolisesti laskettavia mäkiä, samalla hissilipulla pääsee laskemaan kolmeen eri keskukseen, joista yksi on Kaprunissa sijaitseva perheystävällinen pienempi nyppylä (Maiskogel), yksi 3000 metrin korkeuteen kohoava jäätikkö (Kitzsteinhorn) ja yksi metsäisempi useaan suuntaan laskettava 2000m korkeuteen kohoava mäki (Schmitten).

Majoitus löydettiin Zell am See - Kaprunin sivustolta, Pension Lindenthaler Schüttdorfin kylästä oli meille juurikin passeli. Varsinaista after ski tai bailuvaihdetta kun meillä ei ollut päällä niin emme oikeastaan kaivanneet Zell am Seen menoja. Schüttdorf oli myös lähellä Schmitteniin nousevia Areitbahn -kondoleita. Pieni ja suhteellisen vaatimaton pension oli hiihtoreissulle tosi hyvä, saatiin huipppuhyvää palvelua paikan omistajalta sekä perushyvä aamupala ja huone olivat oikein riittävät. Luksushotelleista olisi saanut sitten pulittaa aikamoisesti isomman summan. Myöskin hiihtobussit olisivat kulkeneet hyvin eri kylien ja mäkien välillä, tosin tällä kertaa päädyttiin mukavuudenhaluisena käyttämään autoa ja hiihtoparkkeja hissien läheisyydestä. Aamulla aikaisin niissä oli onneksi hyvin tilaa, eikä tarvinnut raahautua monot jalassa kovin pitkiä matkoja (se ei nimittäin ole herkkua).



Ensimmäisenä laskupäivänä mentiin Schmittenille ja sattui aika tosi hyvä aurinkoinen keli. Tosin rinteet olivat (lienevätkö edellisen päivän sateen takia) aika liukkaan tuntuiset ja helposti paakkuuntuvat. Iltapäivän laskuilla sai taas vetää kumparehiihtoa alas. Minulle sattui vielä perinteisesti huono päivä laskettelemassa kun jostain syystä kauheat mahakrampit iskivät aamusta alkaen ja tietenkin vuokramonot kiristivät pikkaisen alkuun. Onneksi ylhäällä pystyi lepäillen ottamaan aurinkoa naamalle ja antaa miehen laskea parit kovemman vauhdin laskut yksinään. Schmittenhöhenbahnilta pääsee SchnapsHans Baariin, jossa oli hyvä tunnelma. DJ Papparainen huuteli juttuja mikkiin about puolet biisien kestoista ja iltapäivällä porukka lämpeni jo osittain laulamaan mukanakin.

Schmittenhöhe

Illalla käpöteltiin Zell am Seen kaupungissa. Kaupunki jää hienosti järven ja vuoren väliin. Tämä olisi tosi hieno paikka vierailla kesälläkin. Kävelykaduilta löytyi paljon alppihotelleja ja kivan näköisiä ravintoloita. Jengiä valui pitkin päivää ympäri kylää hiihtokamoissa ja illalla jengi tulee alas asti hisseillä, josta siirrytään suoraan after ski baareihin tai lämpölamppujen alle terasseille. Vielä iltaseiskan aikaankin näki porukkaa laskukamoissa vaeltamassa pitkin katuja. Ihasteltiin pienen niemen kärjessä sijaitsevaa Grand Hotellia ja sattumalta päästiin seuraamaan myös Snow Nightia, jossa Freaks on Snow:n äijät hyppivät temppuja ja yleisö seurasi myös mäkeen heijastettua lasershowta. Musat oltiin osattu valita ainakin oikein: Bomfunk MC´s ja Darudehan siellä tietenkin soivat.

Toisena päivänä kohdalle osui myöskin täydelliset laskukelit auringossa ja nämä nautittiin peräti 3000 metrin korkeudessa jäätiköllä. Ensimmäisen kerran Slovakiassa vuorille noustessa meinasi hieman pelottaa katsoa alaspäin, mutta täällä sitä vasta mentiinkin ensin mielettömän pitkä matka rotkon yli kondolilla ala-asemalle 1976 metriin, josta piti vielä hinuttaa ylös muutamalla hissireissulla, jos halusi lähteä laskemaan kolmesta kilsasta. Käytiin siis toistaiseksi korkeimmassa paikassa koskaan, niin siistiä! Yläasemalta pääsi näköalatasanteelle 3029 metriin ja samalla nautittiin lounasta kerrosta alempana sijaitsevassa ravintolassa. Jäätiköllä rinteet olivat aamusta aivan älyttömän hienossa kunnossa, pakkaslunta pääsi laskemaan kuin unelmaa varsinkin aamusta. Iltapäivällä nähtiin taas samainen hyvinkin koominen kumparejarruttelumäki kun kaikki (siis todellakin himona porukkaa) laskivat viimeistä osuutta ala-asemalle.

Day 2 - ready to go!

We are on top of the world!

Päätettiin rentouttaa laskemisesta kipeytyneet lihakset kylpylässä, joka oli kyllä aivan mahtava päätös päivälle. Ulkoaltaasta illan hämärtyessä oli upeaa tähyillä vuorelle, jossa oltiin päivällä laskettu. Baarin työntekijä olisi kantanut juomat jopa suoraan altaan reunallekin. Spa osoittautui uimaosaston ja saunan kanssa aika tyyriiksi, -10% pensionilta saamamme alennuksen jälkeen 35,50€ per naama. Yllätykseksemme Sauna World oli kattava ja melkein olisi riittänyt pelkästään muutamalla altaallaankin. Suomalainen sauna oli ihan hyvä, joskin löylyä ei saanut itse heittää. Sellaiset alppiyrttihöyrysaunat nämä osaa tehdä hyvin, nautin. Saunaosasto oli myös yllättävä, sillä suurin osa saunoista oli ns. nude zonea eli päädyttiin siis naku-uimaan ulkoaltaaseen, jota en aivan osannut odottaa, haha. Suomalaiselle tällainen nakuilu nyt ei onneksi ollut juttu eikä mikään.

Taukohauskaa

Viimeisenä päivänä pakattiin kimpsut ja kampsut aamulla autoon ja päätettiin laskea taas jäätiköllä. Lumisateessa ja -10 asteessa laskukeli oli aika erilainen, mutta puuterissa oli hyvä lasketella, joskin näkyvyys oli välillä aika huono (pirhanan huurulasitkin vielä). Slovakialaisten kanssa samaan aikaan hiihtolomiaan viettivät ainakin Hollantilaiset, joita laskijoista oli varmasti kolmasosa. Tsekkasin kyllä esim. Saksan ja Itävallan lomaviikkoja huvikseen ennen loman varaamista, mutta ei tullut mieleen tsekata Alankomaita. Sieltä ne ajaa suhauttaa Saksan läpi Alpeille laskemaan omilla autoillaan. Cool. Välillä oli hississä mielenkiintoista seurata keskusteluja saksaksi, ruotsiksi ja slovakiksi tai tsekiksi. Hollantilaiset kyllä tunnistaa jokseenkin ulkonäöstä, mutta ainakin kielestään.

Iltapäivällä oltiin tyytyväisenä kolmen laskupäivän jälkeen valmiita lähtemään kotia kohti. Ajomatkaa takaisin kertyi viitisen tuntia, johon mahtui kaikkea lumisateen, auringonpaisteen, sateen ja rakeiden väliltä. Kotiin päästessä iski aika väsynyt ja pöllämystynyt olo. Vaikea oikein tajutakaan, mitä kaikkea taas ollaan ehditty tehdä ja kokea lomalla. Niitä alppimaisemia vain on niin vaikea kuvailla, ne pitää kokea. Niin siistiä, niin kaunista, niin uskomatonta. Sydämen pohjasta toivon, että jäätikkö on olemassa vielä seuraaville sukupolvillekin ja siellä päästään laskemaan vielä pitkään. Onnea on asua ajomatkan päässä näin hienoista paikoista! Ahh.

Tsekatkaa nämä:
Zell am See - Kaprun
Kitzsteinhorn
Pension Lindenthaler
Tauern spa
SchnapsHans Bar

Ps. Näpyttelen täällä muuten pikkuhiljaa yksitellen jokaisen kuvan koodit uusiksi blogiin Dropboxin public folderista toisen kansion linkkeihin, wish me luck!

Chilli sushijoulu

Slaavijoulu muutamalla sanalla:

Joulukuusi - must
Vieraat
Ihanat joulutorit Wienissä
Laamat drinkillä
Riisipuuro
Karjalanpiirakat
Oltermanni
Juustolautanen - myös must
Lohimössöä ruisnapeilla
Huikeet sushit
Tiimipaidat ja jouluasusteet - check
Hurjat rinnekelit
Great slopes
Turreilua
B-day paaarty

Kuvat puhukoon puolestaan!

Rentouttavan loman jälkeen oli kiva palata takaisin arkeen.

 Ps. Dropbox ilmoitti jo jokusen aikaa sitten, että aikoo laittaa Public kansion yksityiseksi, joka todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kaikki blogin kuvat häviävät tämän myötä näkyvistä. Pitääkin alkaa säätämään jotakin näiden suhteen. Saattaa olla melkoinen homma. :(

Tuolihisseissä ja sienissä

Pikkusiskon kanssa seikkailtiin Budapestista kotiin ja seuraavana päivänä oli aika tutustua Bratislavaan. Aamulla tosin piti vielä lähteä bussiasemalle kaveria vastaan. Lisää vieraita, tervetuloa! Jossakin tässä reissatessa onnistuin sopimaan itselleni tapaamisen kansainvälisen koulun rehtorin kanssa samalle päivälle. Oli aika jännää saada kiinnostunut yhteydenotto jostakin koulusta. Varsinaisesti työhaastattelusta ei puhuttu, mutta kuitenkin ensimmäinen laatuaan, jossa saisi varmasti puhua omista taustoistaan ja vahvuuksistaan englanniksi. Viestissä mainittiin mahdollinen tuleva yhteistyö. Jännää! Pikkaisen meinasi siis aivot pyöriä jo ylikierroksilla kaikesta meneillään olevasta "hässäkästä". Onneksi sisko ja kaveri ovat maailman sosiaalisimpia ihmisiä ja heidät pystyi helposti jättämään keskenään oman onnensa nojaan. 

Ennen tapaamista ehdittiin kotouttaa kaveri vierashuoneeseen ja lähteä tutustumaan linnaan. Perinteiset linnaselfiet ovat aina must. Siskon irroitettavalla laajakuvalinssillä sai aika makeita kuvia aikaiseksi. Pitäisiköhän hankkia sellainen itsellekin? Yleensä linnan tornia ei saa nimittäin millään mahdutettua kuvaan vaikka kuinka yrittäisi. Laskeuduttiin vanhaan kaupunkiin ja oli aika dumpata vieraani omilleen ja lähteä etsimään koulua toisesta kaupunginosasta. Tietenkin ratikkareiteissä oli taas jotain muutoksia, joten hyppäsin ratikkaan, joka vei määränpäästäni yhden pysäkin kauemmas. Loppumatka piti taittaa suunnilleen joidenkin pusikoiden läpi ja autotien yli hyppien. Noh, ainakin pääsin perille ja ylämäessä sijaitsevalle koululle jälkihikisenä. 

Rehtori osoittautui mukavaksi ja hänellä oli tarjota minulle muutamia vaihtoehtoja töiksi. Jes, mahtavaa! Tosin varmoja töitä olisi tässä vaiheessa tulevat sijaisuudet ja iltapäiväaktiviteettien vetäminen muutama kerta viikossa. Käsityöhön erikoistuneelta opettajalta hän meni kyselemään millaisia juttuja olin opiskellut ja innostui suunnattomasti puutöistä. Hitto, sellaista kerhoa sitten vetämään vain (vaikka tämä ei, erityisesti englanniksi, suurin vahvuuteni olekaan)! Juttutuokio rehtorin kanssa kesti varmaan lähemmäs tunnin ja siitä jäi erittäin hyvä fiilis. Lähdin siis takaisin keskustaan syömään ja viihdyttämään vieraitani erittäin iloisin mielin. 

Töitä olisi edes jollain tasolla luvassa! Oikeastaan samaan aikaan sain myös toisen kansainvälisen koulun rehtorilta samanmoisen sähköpostin ja hänkin oli erittäin kiinnostunut tapaamaan minua ja keskustelemaan mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä. Hän oli erittäin kiinnostunut CV:stäni. Mitä ihmettä? Sovin hänen kanssaan tapaamisen seuraavan viikon maanantaille. Pientä stressiä tässä tilanteessa aiheutti kuitenkin se, että ensimmäisen koulun rehtori haluaisi että tekisin iltapäivän aktiviteettiini kurssikuvauksen jo samaisen viikon perjantaihin mennessä. Eli käytännössä silloin kuin vieraat olisivat juuri lähteneet. Muutoin ei oikein ollut aikaa keskittyä suunnittelutöihin. Ja minulla ei vielä ollut harmainta aavistustakaan millaisia mahdollisuuksia toisen koulun rehtorilla olisi minulle mahdollisesti tarjota. Huh, hieman siis ahdisti työkuviot, vaikka samalla olin todella onnellinen siitä, että minulle on kysyntää.

Tytöt kävivät laitattamassa kynnet sillä aikaa kun olin poissa ja olivat jo löytäneet lounaspaikankin vanhasta kaupungista. Saavuin siis paikalle juuri kun tarjoilija avasi viinipulloa. All perfect! Vedettiin kasvishampparit ja skoolattiin aukeaville opehommilleni! Vaellus vanhassa kaupungissa sai jatkoa kun päätettiin lähteä katsastamaan ensimmäistä kertaa Lemontree & Skybar ravintolan kattoterassia. Paikka toimii eurooppalaista ja thai-ruokaa tarjoavana ravintolana ja vodkabaarina. Ylhäältä on erittäin makeat näkymät vanhan kaupungin ylle. Listalta löytyy erilaisissa astioissa ja laseissa tarjoiltavia hintavia, mutta erittäin hyviä cocktaileja. Listalta oli vaikea valita, mutta Pineapple Basil Tini oli onneksi nappivalinta. Paras drinkki, minkä olen pitkään aikaan juonut! Mies soitteli työpäivän päätteeksi ja liittyi seuraamme kattoterassille after workille. 

Juttelun ja drinksuttelun jälkeen alkoikin jo olla taas nälkä, joten päätettiin tällä kertaa lähteä maistelemaan slovakkisafkaa. Vallattiin pöytä Slovak restaurantin yhdestä vanhaan tyyliin sisustetusta huoneesta ja tilattiin tuttuun tyyliin valkosipulijuustokeittoa leivässä ja brynzové haluškyt pääruoaksi. Perussetti. Ruokaähkyssä olikin hyvä lähteä lepäilemään kämpille. Sisko oli lähdössä takaisin Prahan kautta Suomeen seuraavana aamuna, joten hänen oli aika pakata kimpsut ja kampsut. Saatettiin sisko aamulla bussille ja palattiin kaverin kanssa takaisin kotiin aamupalalle. Lähdettiin kaverin kanssa Tonavan toiselle puolelle kiertelemään Aupark -ostoskeskusta. Syötiin yhdessä ostarin ravintoloista lounaslistalta sienirisotot ja jälkkäriksi käytiin hakemassa isot kahvit Starbucksista. 

Käppäiltiin kahvien kanssa Tonavan varteen, jolloin minulle tupsahti jostakin kamalan kova mahakipu. Tiedä sitten laittoiko sienirisotto mahan sekaisin vai mitä ihmettä oikein tapahtui? Pienen keräilyn jälkeen jatkettiin (uutta) vanhaa siltaa pitkin Eurovealle jatkamaan shoppailua. Minä tosin suurimmaksi osaksi vain katselin, sillä kukkaro ei antanut periksi ostella juuri mitään. Shoppailun jälkeen oli hyvä nauttia Tonavan rannassa terassilla mojitoa ja viiniä. Tämä tosin ei mahaoireiden jälkeen ollut välttämättä paras veto. Kaveri löysi paljon ihania vaatteita. Pakko mennä perässä hakemaan jotain itsellekin.

Seuraavana päivänä lähdettiin reippailemaan metsäpuistoon. Käveltiin jokunen kilometri tuolihissille, jolla pääsi televisiotornille. Tuolihissiin istuminen oli hieman pelottava ajatus, sillä jotenkin koko paikka vaikuttaa ulospäin aika rötisköltä. Huoltaakohan ne näitä koskaan? Matka ylös on tosiaan jyrkkää mäkeä ja jossakin kohtaa tuntui aika hurjalta katsoa taakse. Päätettiin maksaa vain menomatkasta ja jatkaa matkaa takaisin bussiyhteyksille toiselta puolelta mäkeä. Ylös päästessä lähdettiin harhailemaan tietä pitkin ja törmättiin ensimmäiseen ravintolaan. Johan sitä alkoi olla nälkä. Heillä tosin sattui olemaan yksityistilaisuus, mutta vierestä löytyi onneksi toinen ravintola. Siis metsän keskellä ylhäällä mäen päällä löytää itsensä hirsimökkimäisen ravintolan terassilta, hetkonen? Ei muuta kuin siiderit ja lounassalaatit tilaukseen. Jossain kohtaa vain meni slovakian kielisiltä ruokalistoilta sanat sekaisin ja tilasin meille vahingossa salaatit, joissa oli sieniä. Juuri kun olin eilen kipuilevan mahan kanssa vannonut, etten syö "enää ikinä" eli pitkään aikaan sieniä. Epic fail. Salaatit olivat kyllä herkkua, onneksi. 

Metsäpuistossa viihdyttiin useita tunteja, joten kävellessä bussipysäkille päätettiin lähteä reippailuvaatteissa suoraan takaisin ostoskeskukseen. Eiliseltä oli jäänyt vielä muutama mahdollinen ostos kuumottelemaan. Illalla testasimme uutta sisäpiharavintolaa, jossa nautittiin lohet perunoilla. Ja viiniä tietty. Jäätiin vielä illallisen jälkeen kaupunkiin drinkeille kun mies lähti kotiin. Ei kuitenkaan voinut jäädä nautiskelemaan lämpimästä kesäillasta pidempään, sillä seuraavana aamuna olisi herättävä neljän aikaan saattamaan kaveria bussiin. En ollut tainnut aiemmin aamuneljän aikaan käppäillyt kaupungissa. Oli pelottavan hiljainen perjantaiaamu. Kävelin takaisin kotiin, jossa mies kuorsasi täyttä häkää niin että kesti hetken nukahtaa uudelleen.

Huhheijjaa, ihanat vierailijat olivat molemmat kotoutuneet tai kotimatkalla ja turistioppaalla oli pientä väsymystä havaittavissa. Perjantaina oli sitten pakko suunnitella kurssisisältöä "wood work" aktiviteettiin. Pientä väsymystä ei lieventänyt fakta, että mies halusi lähteä lauantaina aikaisin aamulla Keski-Slovakiaan lentonäytökseen. Noh, ehtiihän sitä nukkua myöhemminkin. Kaiken hulinan keskellä olen kiitollinen siitä, että minulla on sellaisia ystäviä, jotka vuosien tapaamistauon jälkeen haluavat tulla kylään! (Ja juttu luistaa!) Ja aivan ihana sisko, jonka kanssa voi heittäytyä seikkailuihin ilman kummempia suunnitelmia! Kiitos teille, minulla oli todella hauskaa. 

Raunioilla on hyvä olla

Palataan elokuun puoleenväliin. Elokuun pari viimeistä viikkoa olivat nimittäin vähän täynnä hulinaa. Aloitin vihdoin työnhaun kirjoittelemalla englanniksi CV:tä ja avoimia työhakemuksia. Pommittelin niitä ensin kansainvälisille kouluille (4 kpl) täällä. Päiväkotiversio jäi vielä kesken, sillä oli taas aika keskittyä vieraisiin. Ihana siskoni tuli kyläilemään meille. Tosin yhden yön jälkeen lähdettiin jo kahdestaan bussilla pariksi yöksi Budapestiin. Jee, lisää uusia kaupunkiseikkailuita! Varattiin Airbnb -palvelun kautta kiva kämppä ja bussit Regiojetillä kustansivat muistaakseni 10€ suuntaansa per naama. Olin kerran ollut tosi pikavisiitillä Budapestissä, joten nähtävää oli jäänyt vielä paljon. Ei kuitenkaan siskon kanssa suunniteltu kovin paljon etukäteen mitä haluttaisiin nähdä.

Kun päästiin perille, ihmeteltiin hieman miten keskustan alueella oli aikas hiljaista ja paljon kauppoja oli kiinni. Majoituttiin kämpille ja lähdettiin metsästämään ruokaa. Minä olin jo ainakin tosi hangry (=hungry&angry, paras termi hetkeen). Kasvishampparit naamaan ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Tarjoilijamies onneksi oli niin mukava, että varmisti että kai tiedämme tänään olevan kansallinen vapaapäivä. 20. elokuuta juhlitaan Tapani Pyhän, Unkarin valtion perustajan ja ensimmäisen kuninkaan muistopäivää. Illalla Tonavan päällä tulisi olemaan ilotulitus, jota kannattaa mennä katsomaan. Jaa, no sehän selitti aiempaa fiilistä kaupungista. Eihän tosiaan tule yleensä mieleen tarkistaa kohdemaan juhlapäiviä.

Kaikista eniten meille oli suositeltu kylpylöitä sekä juutalaiskorttelin second hand kauppoja ja rauniobaareja. Löytyyhän sieltä Euroopan suurin synagogakin. Päätettiin lähteä tsekkaamaan eka sankarien aukiota ja katsoa sitten sieltä, mihin päädyttäisiin. Matkalla törttöiltiin tosin jo matkalippujen kanssa ja jouduttiin metrossa lipuntarkastajan puhutteluun. Uuuuups. Ostettiin kymmenen lipun (pienten lappusten) nippu koneesta ja leimattiin niistä kaksi ja eikun menoksi. Osoittautui, että toinen käyttämämme lippu olikin jokin transfer -lippu, joka oli tullut muiden kymmenen mukana ylimääräisenä eikä kelvannut sellaisena matkalippuna. Thank god, päästiin kuitenkin hetken kestäneen selityksen jälkeen menemään ilman sakkoja.

Sankareiden aukio.

Sankarien aukio eli Hősök tere on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä ja totisesti näyttävä paikka. Keskellä aukiota kohoaa korkea pylväs. jonka päällä komeilee arkkienkeli Gabriel. Tämä näkyy jo pitkälle Andrássy bulevardin toiseen päähän. Lisäksi aukiolla on Millenium -muistomerkki, iso pylväsrivistö, jossa on patsaita Unkarin kuninkaista ja johtajista. Aukion takaa löytää tiensä Városliget puistoon, eläintarhaan, sirkukseen tai kuuluisaan Széchenyin kylpylään. Päädyttiin helteessä kävelemään puistoon ja huomattin, että siellä oli käynnissä kaupunkifestarit. Yksi major virhe oli se, ettei nostettu käteistä ennen liikkumista tänne. Olisi ollut jo jano, mutta ilman forintteja ei kojuihin ollut asiaa. Lopulta päädyttiin alueen perälle konserttiin. Kolmen aikaan iltapäivällä lavan oli valloittanut paikallinen rap-duo Animal Cannibals. Siis anteeksi, millä yhtyeellä on tuollainen nimi? Leveät hiphophousut ja täysin hullulta kuulostava unkarilainen räppi olivat kyllä viihdettä vimpan päälle. Tsekatkaa ihmeessä esim. tää (aika lastenlaululta) kuulostava biisi (tai ainakin sen tarttuva kertsi)! Näin jälkikäteen googlattiin kyseinen yhtye ja hehän ovat tehneet räppiä jo vuodesta 1989, _respect_ bros!

Tonava auringonlaskun aikaan.

Puistoseikkailun jälkeen oli aika etsiä juotavaa ja käteistä. Kaupungissa oli tosi kuuma ja helle pisti pakosti jaksamistason vähän pienemmälle. Otettiin metro Tonavan varteen (tällä kertaa oikeilla lipuilla) ja löydettiin ottomaatti. Kätevää oli jäädä automaatin viereiseen baariin mojitoille, eikö? Paitsi ensin siskon piti kiikuttaa tiskille molempien henkkarit, joista hän kuulemma oli omieni kohdalla laskenut sormin vuosia. Synttärit löytyvät kuitenkin kahdeksankymmentäluvun puolelta eli hieman enemmän kuin 18 vuotta sitten, eihän siinä. Sisko palaa juomien kanssa pihalle, jossa minä leveän peräni kanssa onnistuin sähläämään tuolia niin, että se nosti pöytää, josta tipahti maahan tuhkakupppi. Palasiksihan se meni. Sisko varoittaa etukäteen, että tulee olemaan sitten pahin mojito, jonka olet juonut. Ööö, miksi? Tarjoilija oli pudotellut jäitä pöydälle ja laittanut takaisin juomaan ja blandannut mojitot hanavedellä. Pikkasen naurettiin tähänastiselle päivälle ja kaikelle sähläykselle.

Koska oltiin jo aika lähellä ilotulitusmestoja, käppäiltiin tsekkaamaan upea raatihuone, jonka edessä oli kansallispäivän takia vähän sotilashäppeninkiä. Täältä käveltiin Margitinsaarelle hengailemaan ja lukemaan matkaopasta varjoon Tonavan varteen. Toilailujen ja eläinkannibalismiräpin jälkeen oli hyvä vähän sivistää itseään alueen historialla. Tämän jälkeen maistuikin pitsat ja rosé -viini. Oltiin valmiita illan ilotulitukseen ja pakkauduttiin väkijoukkoon raatihuoneen viereen odottamaan. Ilotulitus oli totisesti näyttävä, sillä raketteja lähetettiin monesta eri paikasta Tonavan rannasta. Ainakin kahdelta sillalta ja ylhäältä kukkulalta. Emme oikeastaan edes nähneet läheisen rakennuksen takia koko tulitusta, mutta se ei haitannut. Jaksettiin katsoa tulitusta vartin verran, jolloin ajateltiin lähteä viisaina jo etenemään metrolla ennen kuin sinne tulisi kaamea ruuhka. Otimme suunnaksi juutalaiskorttelin ja kuuluisimman rauniobaarin. Kun tulimme ulos metrosta, ilotulistus oli vieläkin käynnissä. Se kesti yhteensä puoli tuntia. Aika kreisiä. Kannattaa siis harkita Budapestia matkakohteeksi 20. elokuuta.

Rauniobaari osoittautui tosi cooliksi mestaksi. Seiniltä ja katosta löytää kaikenlaista ihmeellistä tavaraa ja kahdesta eri kerroksesta erilaisia huoneita tai isompaa tilaa taivaan alla. Yhdessä huoneessa oli konserttilava ja paikalta sai ostettua juomien lisäksi myös ruokaa. Viihdyttiin paikalla juttelemassa  eri maista tulleiden reissaajien kanssa, kunnes oli aika lähteä kämpille nukkumaan. Seuraavana päivänä hyvän aamupalan jälkeen päätettiin lähteä kylpylään. Itse olin jo käynyt aiemmin Széchenyissä, joten valittiin tällä kertaa kohteeksi Gellért, joka sijaitsee Szabadság-sillan vieressä Budan puolella. Paikka oli toki hieno ja koristeellinen, mutta ihan älytön sokkelo. Jo pukuhuoneille löytäminen vaati seikkailun portaita ylös alas käytävissä ja sisäaltaille oli hankala löytää ulkoa ja toisinpäin. Suosittelemme kartan käyttöä. Sokkelon takia meiltä taisi pari allasta jäädä kokonaan huomaamattakin, mutta eipä se oikeastaan haitannut, sillä nautiskelimme lähinnä thermal- ja aaltoaltaasta ulkona auringossa.

Sukkuloimme takaisin Pestin puolelle suljettua Vapaudensiltaa pitkin ja keskustan läpi takaisin juutalaiskorttelille, josta läheltä kotihoodeja löytyi lounasta HummusBarista. Falafelit ja hummus ovat kyllä nykyään suurta herkkua. Matkalla törmättiin myös Gozsdu Udvar food and weekend markettiin. Paikka on täynnä vierekkäisiä kivan näköisiä baareja ja ravintoloita ja päiväsaikaan sisäpihamaisilla kujilla oli myös paljon käsityökojuja. Päätettiin mennä kämpille ottamaan välikuolema ja juomaan tervetuliaiskuohujuomamme kämpän jääkaapista ja vielä palata tänne samoille mestoille.

Jos olisi ollut enemmän aikaa käytössä, olisimme ehdottomasti tutustuneet enemmän alueen second hand ostosmahdollisuuksiin. Ja varmasti menneet tutkimaan myös kukkuloilla kohoavaa linnaa ja kauppahallia, joka oli sunnuntaina valitettavasti suljettu. Palattiin illalla Gozdu Udvarin tunnelmalliselle ravintolakujalle drinksuille, josta lähdettiin vielä kerran Szimpla Kertin rauniobaariin ihmettelemään sen tunnelmaa. Iltapalaa löytää sopivasti baarin vieressä sijaitsevalta tunnelmalliselta Street food Karavan -sisäpihalta, josta löytää erilaisia katuruokakojuja.

Valitettavasti maanantaina heräsimme sateiseen Budapestiin, mikä rajoitti hieman viimeisten tuntien viettämistä kaupungissa. Lisäksi piti raahata matkalaukkua mukana ennen paluubussia. Kesäkeleillä olin tietysti ottanut mukaan vain yhden ohuen neuleen. Kiva. Täysin litimärkinä sademummo vol. 2 -lookilla eli neule sadeviittana juoksenneltiin pitkin katuja metroon. Metroliputkin meinasivat kosteina vain jäädä kiinni leimauskoneeseen ja taas piti käydä sönköttämässä lipuntarkistajalle, että voiko tällä nyt matkustaa vai ei. Otettiin parin tunnin ajanviettokohteeksi kattava West End ostoskeskus. Missio oli löytää ainakin kuivat sukat paluubussimatkaa varten. Budapest jätti vielä paljon nähtävää tuleville matkoille. Sinne on päästävä uudelleen. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin nukkumaan omaan kotiin. Seuraavaksi olisi esiteltävä kotikaupunkia siskolle ja seuraavana päivänä saisimme vielä yhden vieraan lisää.