Suomi maailmankartalle

Helou lukijat! Toivottavasti olette vielä linjoilla. Tässä on ollut aika haipakkaa menoa alkukevät, mutta koitetaan postailla vaikka sitten hieman jälkikäteen. Tällä kertaa laitetaan kasaan parit Suomi -aiheiset eventit. Tänä vuonna juhlimme Suomi 100 -juhlia eli itsenäisen Suomen 100 v. synttäreitä. Onnea Suomi! Tämä näkyi Bratislavassa Suomen Prahan suurlähetystön järjestämässä Echoes - 100 Years in Finnish Design and Architecture -näyttelyssä. Lähdettiin innoissaan käymään Slovakian kulttuuriministeriön tiluksilla SNP-aukiolla tsekkaamassa näyttely. Paljonhan siellä oli meille tuttuja juttuja ja paljon myös sellaisia, mitkä löytyy omastakin takaa. Esimerkiksi haisaappaat, Fiskarsin sakset tai Marimekon laukku tai kankaita. Fiskarsin sakset ja juustohöylä muuten muuttivat meidän mukana aina Slovakiaan asti. (Haha, näitä ilman ei pärjäisi?)

Voi kuin saisi Parikan pupukengät!

Näyttelyyn oli tuotu pienempiä esineitä ja huonekaluja ja arkkitehtuuria esiteltiin kuvilla. Lisäksi näyttelyä seurasi tekstit eri aiheista kuten silence, landscape, equality, traditions ja community. Onhan suomalainen maisema toden teolla "a spiritual mindset" sekä meidän tasa-arvoisuus ja "hiljaisuus" desingissa erityisen kiinnostavia aiheita. Hauska hetken Suomesta poissaolon jälkeen pohtia näitä aiheita hieman erilaisesta ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Moni näistä asioista on meille niin arkipäiväistä ja normaalia, mutta monelle ulkomaalaiselle totisesti jopa eksoottista.

Maaliskuussa postiluukusta tipahti kuntavaalien äänestyslirpakkeet. No oho, ilmeisesti tällaisilla "tilapäismamuilla" on tällainenkin oikeus. Kyllähän se oli käytettävä, vaikka kotikunta tällä hetkellä ei ihan sama enää olekaan. Noh, koska meidän lähetystö on edelleenkin siellä Prahassa asti niin lähdettiin kuitenkin lähimpään lähetystöön äänestämään. Ensimmäinen huhtikuuta laitettiin äänestyssukat jalkaan ja otettiin suunnaksi Wienin Gonzagasse 16 - Botschaft der Republik Finnland. Äänestyksen jälkeen oli kiva käydä aivan lähetystön vieressä sijaitsevassa Scandinavian Design House sisustuskaupassa ihastelemassa Iittalaa ja Marimekkoa. Onneksi on pienehkö ostokielto päällä kaikille isoimmille tavaroille, sillä niiden raijaaminen takaisin Suomeen maksaa aina pennin lisää ja saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Muuten olisi himottanut ostaa muutama astia tai esine lisää. Äänestyksen jälkeen pitää myös perinteisesti käydä äänestyskaljalla. Kaljalle kanaalin rantaan saatiin seuraksi Wienin suomivahvistuskaveri. Huippuu. Oli muuten aurinkoinen ja lämmin päivä. Huhtikuun ensimmäisenä tais tulla ekat rusketusrajat. Nais.

Äänestyskaljalla tuli puheeksi ystävämme kanssa, että heillä olisi Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen kanssa tulossa suomalaiset vappubileet. Sinnehän olisi päästävä! Itse asiassa tapahtumapaikkana oli samainen Adria -terde Schwedenplatzin kohdilta kanaalin rannasta. WIESO:lla oli vuokralla iso terassialue ja pienet sisätilat vappubileitä varten. Startattiin aamu perinteisellä vappubrunssilla belliineineen. Kuunnelkaapas muuten Profeettojen Jokainen kyynel -biisi niin, että jokainen kyynel on belliini. Hieno korvamato. Skumpan voimin käveltiin tapahtumapaikoille auttamaan järjestelyvastuussa olevia koristelemaan baaria ja terassia. Ennen varsinaisia bileitä oli kuitenkin lähdettävä vielä Stadtparkiin etsimään Sissi -patsasta, sillä kunnon vappujuhlathan alkavat lakituksella! Tällä kertaa paikalle saapuneille jaettiin skumpat käteen, Sissi sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen laulettiin Samuli Edelmannin Peggy eli "Oon mä juonu viinii Wienissä". Huikeeta!

Feikkiteekkari herkkubrunssilla.

Siirryimme serpentiinisinä Rathausin edestä ratikalla suomimusat kaakossa takaisin bilepaikalle. Jengi istumaan pitkään pöytään ja ei muuta kuin ostamaan paikalle järjestettyjä lonkeroita, salmaria ja minttua. Ah, mitä hemmottelua! Normaalistihan suomalaiset olisivat tarvinneet aika monta "betonia" alkaakseen jutella toisilleen, mutta päästiin kyllä täällä heti kaikki hyvään tunnelmaan. Päivä oli lämmin ja kanaalin rannalla lähes tuuleton, joten kyllä kelpasi lonkeroa juoda teepaitakelissä. Bileissä toki pitää olla hyvää ohjelmaa, joista paras oli ehkä "vodka showers", jolloin Stigin Ryyppy -biisin soidessa halukkaille oli tarjolla "vodkasuihkua" letkusta. Kanisteri vaan koivuun roikkumaan, siitä vaan ja sillä lailla! Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kierroksella tytöillä oli hieman ongelmia säädellä painetta, millä juoma tuli letkusta, joten kirjaimellisesti muutamat pääsivät suihkun uhriksi. Yhdellä jos toisellakin, myös allekirjoittaneella, oli tukka takussa jostain kohtaa boolin mehustiivisteestä. Ei se onneksi menoa haitannut!

Douping sallittu.

Lisäksi järjestettiin perinteinen kännykänheittokisat (tai ei siis minkä tahansa kännykän vaan NOKIAN). Tilojen vuoksi heitettiin kanaalin rantabulevardilla tarkkuusheittoa. Pääsin nopealla reaktiolla mukaan kisaan ja toinen sijahan sieltä tuli! Woop woop! Myöhemmin vedettiin vielä Suomi -aiheinen tietovisa, jossa myös päästiin hienosti toiseksi. Ihan tosi hauska ilta! Tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. Ehkä paras oli miehen löytämä ruotsalainen kaveri, jolla oli about samanlainen paita päällään hänen kanssaan. Toiseksi miehet ristittiin aika nopeasti nimellä "Snooze Brothers", sillä nuuskaa piti vaihdella ja eri makuja maistella. Selvä. Loppuilta bailattiin Club Berlinissä, jossa oli myös huikea meno. Seuraavana päivänä ei sitten ihan päästykään vappupiknikille kun uni maistui paremmin ja myöhemmin iltapäivällä piti jo lähteä takaisin Bratiin. Kiitos kaikille kanssabailaajille ja järjestäjille aivan parhaista bileistä! Näillä bileillä jos ei saatu Suomea maailmankartalle niin ei sitten millään. Kyllä me suomalaiset osataan pitää hauskaa!

Ps. Löysin vähän aikaa sitten Lidlistä suomalaisia HAPANKORPPUJA! Elämä on pelastettu.
Pps. Suomea nostettiin maailmankartalle myös koulussa kansainvälisenä päivänä. Oppilaiden kanssa duunattiin taiteellisempi versio Suomen lipusta, jota sain ylpeänä kantaa kulkueessa.
Pps. Onnea Vaari 80!

Chilli sushijoulu

Slaavijoulu muutamalla sanalla:

Joulukuusi - must
Vieraat
Ihanat joulutorit Wienissä
Laamat drinkillä
Riisipuuro
Karjalanpiirakat
Oltermanni
Juustolautanen - myös must
Lohimössöä ruisnapeilla
Huikeet sushit
Tiimipaidat ja jouluasusteet - check
Hurjat rinnekelit
Great slopes
Turreilua
B-day paaarty

Kuvat puhukoon puolestaan!

Rentouttavan loman jälkeen oli kiva palata takaisin arkeen.

 Ps. Dropbox ilmoitti jo jokusen aikaa sitten, että aikoo laittaa Public kansion yksityiseksi, joka todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kaikki blogin kuvat häviävät tämän myötä näkyvistä. Pitääkin alkaa säätämään jotakin näiden suhteen. Saattaa olla melkoinen homma. :(

Hiiliä vai herkkuja?

Tällä viikolla odotettiin innolla oppilaiden kanssa tiistaita. Kuudes joulukuuta saapuu slovakkialaisten luo Mikuláš. Mikuláš on unkarilainen versio Saint Nicholasista ja se tunnetaan ainakin Romaniassa, Sloveniassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa. 6.12. St. Nicholasin päivänä tai sitä edellisenä päivänä Mikuláš tulee vierailemaan perheisiin tai jättämään herkkuja häntä varten esille laitettuihin sukkiin tai kuulemani mukaan saappaisiin tai kenkiin. Suklaaherkkujen lisäksi voi saada hedelmiä tai leluja. Tuhmat lapset voivat saada hiiliä, porkkanoita, perunoita tai sipuleita. Joskus sukanvarressa on hieman molempia, jolloin lapsi on saanut varoituksen tarkkailla hieman käyttäytymistään.

Slovakiassa Mikuláš esiintyy yleensä enkelin ja Krampuksen kanssa. Enkeli antaa lahjoja kilteille lapsille ja Krampus rankaisee heitä tai antaa tuhmien lapsien "lahjat". Krampus on puoliksi vuohi ja puoliksi mikälie demoni. Aikamoinen ilmestys siis. Krampus tunnetaankin laajemmalta Euroopassa, mm. Itävallassa, Kroatiassa ja Pohjois-Italiassa. Ensimmäisen kerran törmäsin aika moneen Krampukseen mennessäni kauppakeskukseen. Täytyy sanoa, että yksi enkeli ei pelastanut shokkia kun lähettyvillä lymyili kymmenenkunta karvaista ja sarvet pystyssä naamat tummaksi maalattua hahmoa. Hetkeksi piti pysähtyä suu auki tuijottamaan, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Sitten aivot alkoivat raksuttaa, että tämä varmaankin liittyy jotenkin Mikulákšeen. Kai sieltä jostain hulinan keskeltä löytyi myös herra Miku valkoisessa parrassaan ja kaavussaan. Lisäksi hänellä on aina sellainen pappistötsähattu (anteeksi sivistymättömyyteni) päässä.

Suomalaisena täytyy tietenkin sanoa, että tuli joulupukkia erittäin kovasti ikävä. Nämä asut olivat aika surkeasti toteutettuja. (Eikä käynyt kateeksi ostoskeskuksen sisälämmössä, joka Slovakiassa vastaa suomen kesää, täyskarvapukuun sonnustautuneita köpökrampuksia...) Siis missä on joulupukin aito valkoinen parta? Miksi Krampuksilla oli ihan lällyt muoviset pilailukaupan paholaisen sauvat? Ja toisekseen, miksi ihmeessä perhetapahtumassa panostetaan niin kovin pienten lasten säikyttelyyn? Ihan kiva kuunnella kun pikku-Zuzana ja pikku-Miroslav itkevät täyttä häkää kun äiti ja isi yrittävät tunkea heitä yhteiskuvaan itse pirun kanssa.

Siis katsokaa nyt näitä pukuja! Eih.

Jouluna täällä ilmeisesti lapset saavat kuitenkin lahjat, tosin uskonnollisena perinteenä lahjojen antajan rooli on jätetty Jeesuslapselle jouluaattoon. Kyselin muksuilta töissä, ovatko he kirjoittaneet kirjeitä tai lahjatoiveita ja kenelle. Usea oli kirjoittanut toivelistan Ježiškolle. (Oikea) Joulupukki saattaa tulla joihinkin perheisiin, mutta Ježiško taitaa olla vielä paljon yleisempi ylläpidetty traditio täällä. Satuin muuten käymään kaupassa kuudes päivä illalla, jossa karkkihyllyt ammottivat tyhjyyttään. Loputkin vietiin käsistä ja työntekijät yrittivät täyttää rullakosta hyllyjä minkä kerkesivät. Hyvä syy ostaa ihan järjettömästi karkkia ja suklaata. Huhhuh! Selvisi muuten myös, miksi kaupassa aiemmin myytiin enkelin ja pirun kuvalla varustettuja kakkuja.

Kiltti vai tuhma ope?

Koulussa oveen koputti aamupäivällä itse herra Miku ja enkelityttö ja tummaan karvaliiviin pukeutunut poikkeli tulivat tuomaan kaikille pussillisen herkkuja, suklaapukin, pähkinöitä ja mandariineja kera sipulin ja porkkanan. Kai sitä olisi itselläkin ajoittain tsempattavaa... Ekaks piti laulaa, mutta onneks lapset osas hoitaa tän osuuden. Meillä kotona ei Mikuláš käväissyt ollenkaan, mutta itse tonttuilin miehen synttäreiksi tällaisen yllätyksen lahjaksi. Herkkujahan nämäkin ovat?!

Vastapainoksi kaikelle tälle vieraalle kulttuurille päätin panostaa edes jonkin verran joulukoristeluihin, sillä aiomme pysyä jouluna Slovakiassa. (Kyllä, tähän kohtaan lisää jokaisen saman asian kuulleen ihmisen WOOT -ilme.) Ensin piti suostutella rakas mies mukaan ostamaan joulukuusta. Ymmärrän hänen pointtinsa siitä, ettei kaikenmaailman juttuja kannata ostaa tilapäiskotiin, josta ei kaikkea, varsinkaan painavaa tavaraa, saa välttämättä tuotua mukaan takaisin Suomeen. Jos ostetaan kuusi niin pitää olla jalka ja koristeet. Onneksi löysin yhdestä rautakaupasta muovisen kuusenjalan vitosella, jonka myötä lähdettiin katsastamaan myös kuusia.

Täällä on ihan hurjan monta erilaista lajiketta kuusia ja osa jopa enemmän männyn tyyppisiä ihmeellisiä puita. Olikin aikamoinen työ löytää rautakaupan pihamyymälästä se aito ja oikea joulukuusi. Ja sitten sattuu vielä olemaan niin, että minä satun olemaan perheeni nirsoin kuusen kanssa enkä siedä mitään aukkoja ja tarpeeksi tuuhea pitää olla. Äitini toivottikin jo vävykokelaalle paljon kärsivällisyyttä matkaan. Onneksi ihana ja sopivan kokoinen kuusi löytyi kympin hintaan, ei paha ollenkaan! Päälle ostettiin valot ja ruokakaupasta alemyynnistä vähän koristeita. Voilá! Nyt täällä asuu todella onnellinen ja hyggeilevä slaavivaimo.

Joulu saa tulla!

Kukitettuna kouluun

Kaikki ovat ottaneet minut ihanasti vastaan uuteen työpaikkaan. Ensimmäisenä päivänä aloitimme luokan kanssa kokoontumalla oppilaiden ja vanhempien (jaiks, paljon porukkaa) luokkaan. Minut yllätti täysin slovakialainen tapa tuoda opettajalle kukkia ensimmäisenä koulupäivänä. Niinpä myös minulle kiikutti muutama suloinen lapsonen kukkakimpun. Awwwwww. Aikamoisesti uusia naamoja tuppasi ovista sisään ja yritin käydä esittäytymässä kaikille. Meidän koulussa tosin vanhemmat tulevat äkkiä tutuksi, sillä he saattavat joka aamu lapsensa kouluun ja myös hakevat heidät. Yksin pienet alakoululaiset eivät saa täältä lähteä kotiin itsenäisesti.

Back to business.

Mikä minua on jo jonkin aikaa vaivannut on slovakkien tapa "huseeraata" lapsiaan kantamalla heidän reppujaan. Joka aamu luokkaan tulee vanhempia, jotka kantavat lastensa tavarat ja reput luokkaan asti. Kaduilla näkee myös aamuisin ja iltapäivisin paljon vanhempia, jotka kantavat lastensa reppuja. Jotenkin kaikki mitälie transformers, minions ja hello kitty -reput eivät jotenkin tunnu sopivan muutoin muotitietoisten ihmisten imagoon, haha. Tässä ei voi muuta kuin vertailla suomeen, jossa monilla paikkakunnilla ja monissa kouluissa ekaluokkalaiset opettelevat hyvinkin itsenäisiksi ja osaavat lähteä omatoimisesti kouluun, kulkea koulureitin ja huolehtia tavaroistaan. Tai ainakin tätä heiltä saatetaan odottaa, vaikei tavarat aina ihan mukana olisikaan.

Tervetuloa kouluun!

Tällaisessa pienessä yksityiskoulussa 20 oppilaan luokkaa pidetään hyvinkin suurena, joten opettaja lienee todella helpottunut, että on saanut minut täyspäiväiseksi avukseen. Kyllähän siellä muutamalla riittää vauhtia ja liikettä moneen suuntaan silloin kuin ei pitäisi. Myös kielimuuri on jollain tavalla osan kanssa vaikeuttava tekijä. Erityisen tuen tarpeen arviointi onkin heti hankalampaa jos yhteistä kieltä ei synny ja testejä voi olla hankala tehdä. Peruskoulupäivää lapset kuitenkin viettävät ilman ongelmia ja pysyvät yllättävän hyvin mukana. Nyt jo ensimmäisten viikkojen jälkeen voi havaita suurta edistystä monien slovakkilasten englannin kielen käytössä. Onneksi kollegat sitten auttavat jos ilmenee ongelmia, joita he eivät enkuksi osaa vielä selittää.

Koulu on kasvanut peruskoulun osalta vuodessa 30%, joten organisointi joidenkin asioiden kohdalta on vielä hieman hakusessa. Tämä on aiheuttanut jonkin verran stressaavia tilanteita kaikille työntekijöille. Toki tällaisilta tilanteilta ei aina voida välttyä. Aloittavana työntekijänä on myös hankala päästä aluksi kiinni koulun sääntöihin ja toimintatapoihin, joista osa saattaa olla kirjoittamattomia sääntöjä. Samoin yksityiskoulussa johtajia ja erilaisia sihteereitä riittää, joten vieläkään en ole ihan täysin varma kenen puoleen missäkin asiassa tulisi kääntyä. Hatunnosto suomen rehtoreille, jotka kykenevät hienosti hoitamaan koulun asioita, johtamaan alaisiaan ja jopa opettamaan samalla.

Luokanopettaja opettaa suurimman osan aineista, mutta musiikki, liikunta, slovakki, slovakki toisena kielenä ja saksa kuuluvat aineenopettajille. Sillä aikaa sitten pidetään taukoa tai suunnitellaan jotakin tai minun osaltani ainakin liikunnassa ja osin saksassa olen mukana avustamassa tunnilla. Muut aineet lukujärjestyksen mukaan ovat matikka, englanti, art topic, lukutunti, ict (information and communications technology) -tunti, kirjastotunti, science topic ja history/geography topic.  Eroavat siis jonkinlaisesti suomalaisen koululaisen oppiaineista. Läksyjäkään meidän luokan oppilaat eivät saa muuta kuin lukemisesta englanniksi esimerkiksi viikoittaisen kirjastokirjan muodossa ja slovakista.

Koulupäivät ovat siis pienimmillekin aika pitkiä ja osalle tosi pitkiä. Koululle saa tuoda oppilaat heti 8 jälkeen ja puuhaillaan jotakin hiljaista luokassa kunnes ensimmäinen oppitunti alkaa 8.30. Viimeinen tunti loppuu 15.15. Siitä monet jatkavat vielä iltapäiväklubeihin tunniksi tai afterschooliin leikkimään ja odottamaan vanhempia. Tästä osa lapsista vielä jää odottamaan neljästä aina jopa kuuteen asti vanhempia. Tästä lapsenvahtipalvelusta tosin vanhemmat jo maksavat. Mutta kuvitelkaa nyt neljävuotiasta tai kaksitoistavuotiasta tylsistyneenä roikkumassa koululla odottamassa, että vanhemmat tulevat hakemaan. Hurjaa! Minä vahdin porukkaa maanantaista torstaihin 45 minuutin verran koulun jälkeen ja silloin ollaan jo tosissaan aikamoisessa eläintarhassa, pienessä huoneessa kaikkien lelujen keskellä. Varsinkin vanhemmat oppilaat ehtivät keksiä tyhmyyksiä jos toisiakin tylsistyneinä.

Kukitettu avustaja ensimmäisenä päivänä.

Oppilaat pitävät school uniformeja eli koulupukuja, joihin kuuluu tummansininen pikeepaita koulun logolla tai tytöille mahdollisuutena on myös sinivalkoruudullinen mekko. Alaosana pitäisi pitää jotakin siistiä, mielellään tummia housuja, mutta ei sinisiä farkkuja tai muutenkin denimfarkkuja. Opettajillekin on suhteellisen tiukka pukukoodi, henkilökunnan ohjekirjasessa taidettiin mainita jopa ihan "smart, business-like" pukeutuminen. Miesten odotetaan pukeutuvan kauluksellisiin paitoihin ja käyttävän kravattia. (Huhhuh, aikamoista.) Pukukoodi alkoi tosissaan jopa hieman ahdistamaan ja pännimään alussa, sillä tiedän omistavani tasan yhdet mustat housut farkkujen lisäksi. Onneksi jotkut mekoistani soveltuvat töihin. Ensimmäistä palkkaa odotellessa, pakko lähteä shoppailemaan! Suomessa nautin suuresti kun varsinkin liikkapäivinä pystyi ihan rauhassa pukeutua juoksutrikoisiin, jotka ovat maailman mukavimmat päällä. Niken lenkkareistani en kyllä ole nytkään luopunut, eikä onneksi kukaan ole niistä mitään sanonut. Ja onneksi conssitkin kelpaavat. Huh, ei tarvitse sentään kokonaan luopua omasta olemuksestaan töiden takia.

Vaikka Niket ovatkin parhaat kengät jalassa, ensimmäisen viikon jälkeen jalat olivat aivan poikki. Kroppa ei ollut hetkeen aikaan tottunut kävelemään kahdeksaa tuntia putkeen. Lisätreenin antaa joka päivä muutaman kerran kolmanteen kerrokseen portaita pitkin kävelemisen. Kestää hetken ennen kuin tottuu aikaisiin herätyksiin ja pääsee yli megaväsymyksestä. Ensimmäisen viikon perjantaina päätettiin väsystä huolimatta lähteä InterNationsin tapahtumaan meksikolaiseen ravintolaan. Tapasimme uudet kaverit Romaniasta, jotka muuttaisivat seuraavana päivänä naapurustoon. Mukavaa saada uusia tuttuja.  Lauantaiaamulla heräsin kamalaan kurkkukipuun, joka ei viikonloppuna hellittänyt vaan selkeä flunssa pukkasi päälle. Damn, joko ensimmäisen työviikon stressi laukesi tai sitten vastustuskykyä todella koeteltiin lasten kanssa.

Lauantaina koluttiin läpi jälleen ihana lähiötapahtuma Good Market eli Dobry Trh, joka järjestettiin tällä kertaa muutamien satojen metrien päässä meiltä. Samanlaisia paikallistuotteita oli esillä kuin aiemminkin ja kojut tarjosivat ihania herkkuja. Mukaan tarttui kangaskassi, joka toivottaa slovakiksi hyvää päivää. Flunssan kourissa olikin hyvä katsoa miljoona jaksoa putkeen Orange is the new blackiä. Helppoa viikonloppuohjelmaa. Apua, mistä saadaan lisää katsottavaa? Onko teillä hyviä sarjoja vinkata? Mietin jo flunssan takia, että olisinko työkunnossa maanantaina. Kuumetta ei kuitenkaan tullut, joten menin takaisin töihin vaikka olo olikin aika puolikuntoinen. Maanantaina saatiin yllätyksenä luokalle kolme uutta oppilasta kokeiluun. Aikamoista hulinaa siis vielä toisen kouluviikon alkuun. En jaksanut vapaa-ajalla tehdä oikein mitään ja salitreenit sekä pilateksetkin piti jättää välistä, höh. Loppukevennykseksi kaupunkipoliisit slaavityyliin. Kulkee se pamppu mukana noinkin.

Pääsiäinen Slovakiassa

Mieheni kollega oli varma, että lähtisimme pääsiäiseksi käymään Suomessa. Parin kuukauden ulkomailla asumisen jälkeen ei ole kyllä vielä tullut ikävä kotimaata. Päätimme viettää pääsiäistä keskenään ihan kotosalla Bratislavassa. Kuitenkin tuli ajatus, että pitäisikö kutsua tuttuja kylään tai yrittää tehdä jonkinlainen illallinen yhdessä. Idea otettiin ilolla vastaan ja saimmekin sovittua kahden ystäväpariskunnan kanssa lauantaille illallisen. Ruokasuunnitelmat sisälsivät niin suomalaisia, ukrainalaisia ja venäläisiä kuin brasilialaisia makuja. Huippua!

Minua huvitti kuinka Venäjällä tai Ukrainassa tehdään pääsiäisenä "paskaa" ja kuinka Suomessa taas pääsiäisherkkuna on täysin siltä näyttävää mämmiä. Onnittelin ulkomaisia ystäviäni siitä, että mämmiä ei valitettavasti ollut saatavilla maistiaisiksi. Itsehän syön kyllä mämmiä herkkuna, mutta aikalailla fiftysixty suhteella kerman kanssa, jolloin se ei enää ole mikään kevyt herkku. Suomalaiseen makuun olisi tehnyt mieli valmistaa lammasta, mutta vielä toistaiseksi emme olleet törmänneet lampaanlihaan kaupassa. Kielikurssin opettaja mainosti slovakialaisten tekevän pääsiäisenä majoneesisalaattia ja ankkaa (tai jotain muuta lintuja) ja päätimmekin lähteä metsästämään kaupasta ankanrintaa. Mieheni haldasi päässään reseptin hyvälle ankalle, johon tulee mm. kanelia ja appelsiinia, mums.

Torstai-iltana oltiin valmiita kauppareissuun Tescon hypermarkettiin. Ostoskärryjen kanssa mahtui juuri ja juuri puikkelehtimaan kaupassa, sen verran olivat muutkin pääsiäisostoksilla. Lastattiin kärry täyteen tavaraa, ruokaa, juomaa ja pääsiäisherkkuja neljäksi päiväksi. Kassalla tuli se "nyt ei taida satanen riittää" -fiilis, mutta viidellä-kuudellakympillä selvittiin helposti. Suomessa olisi 12 kaljaa ja pari viiniä jo maksanut sen verran. Täällä on HALPAA!

Ankkaa löytyi, mutta luun päällä, nahkalla (miten pitikin) ja ilman sisuksia (thank god!). Itse seurasin vierestä miten rintapalat irtosivat luista. Oli muuten miehellekin ensimmäinen kerta tällaisen asian äärellä. Palaan varmasti myöhemmin aiheeseen "ällötykset lihatiskillä", sillä lihahyllyt poikkeavat täällä aika tavalla Prisman valmismarinadikanasuikaleista. Täällä kyllä osataan ilmeisesti kokata ja hyödyntää kaikki osat eläimistä, siitä nostan hattua. Osa luista päätyikin kastikeliemeemme kuten kuuluukin. Tässä kohtaa uhrauduin ruoanlaittoon mukaan kun piti avata kastikepunkkupullo. Osa kastikkeeseen ja osa omaan lasiin. Apukokkina olemista minun makuuni. Ankanrinnat jäivät odottamaan seuraavan päivän illallista jääkaappiin ja me sohvalle.

Lauantaina suunnitelmissa oli maalata illallisen ohessa pääsiäismunia, sillä ainakin brasilialaisille se olisi ollut ihan uusi kokemus. Kuitenkin kokkailuissa vierähti useampi tunti ja pääruoan jälkeen oltiin niin täynnä, että jälkkärikin teki jo tiukkaa. Munat jäi maalaamatta, mutta mahat täyttyivät ja paljon ehdittiin vaihtaa ajatuksia eri kulttuureista ja maiden tavoista. Oli superhauska ilta. Minulle eksoottisin kokemus oli ehkä maistaa laardia "ruisleivän" päällä ukrainalaiseen tapaan. Sinnehän se suli suuhun, mutta en taida ihan normaaliin ruokavalioon vielä lisätä.

My Brazilian friend Marmelo

Pääsiäinen oli mukava viettää monikulttuurisesti ilman sen suurempia traditioita. Pääsiäismaanantain traditiot tosin ovat Slovakiassa aika mahtavat. Tapana on, että kylän miehet lähtevät kierrokselle piiskaamaan ja kastamaan naisia vedellä. Joka kaupassa myytiin punottuja raippoja = korbáč. Palkinnoksi piiskaamisesta ja kastelemisesta miehet saavat koristeltuja munia, suklaata tai ihan viinaa. Perussettiä, right?! Jostain luin, että voi olla ihan normaalia nähdä jossain kylässä pääsiäismaanantaina hoipertelevia miehiä, jotka kulkevat talosta taloon. Onneksi ei kukaan tullut kuitenkaan kadulla piiskaamaan. Maanantai-iltana saatiin vielä Suomesta sukulaisia pikaiselle kaupunkikierrokselle Wienistä ja samaan syssyyn vielä lähdettiin itse hakemaan anoppia ja appiukkoa Wienistä kylään muutamaksi päiväksi. Seuraavaksi luvassa tarinaa kaupunkioppaan näkökulmasta.