Täällä asuu slaavivaimo

Heippa, tervetuloa kurkistamaan meidän kämppään!

Asunto löydetiin tosiaan Move One nimisen yrityksen kautta. Onneksi saimme miehen firmalta apua asunnon etsintään. Toivoimme kolmiota, jotta meillä olisi vierashuone kylään tulijoille. Toiveemme toteutui ja löysimme mukavan kämpän kolmella huoneella ja ruhtinaallisella kylpyhuoneella. Muissa vaihtoehdoissa olisi ollut aikamoinen sopeutuminen joihinkin väriratkaisuihin tai sitten esimerkiksi siihen, ettei varsinaista suihkua ollut ollenkaan. Olisi pitänyt kylpyammeessa pyöriä sen suihkupään kanssa, jolle ei edes ollut kiinnitystä ylös suihkuasentoon (ja todennäköisesti tämän takia virittää jonkinlainen suihkuverho). Asunto kuuluu meille työkomennuksen etuuksiin, josta siis voi olla todella onnekas. Tosin tämä olikin yksi isoimmista vaikuttavista tekijöistä kun ylipäätään pohdittiin komennukselle lähtöä.

Asunto oli meidän makuumme kivan lähellä skandinaavista tyyliä valkoisine seinineen, eikä tarvinnut kuin muutamia sisustuksellisia silauksia (eli todellisuudessa lukuisia reissuja IKEA:an), jotta saatiin kämpästä kotoisa. Sijaintimme on erittäin mahtava, ikkunoista tosiaan näkee linnan muurit, joten aivan vanhan kaupungin tuntumassa ollaan ja ihan arvostetulla alueella kun tosiaan hieman eteenpäin kohoavalla "caste hill" alueella kohoaa aikamoisia omakotitaloja ja siellä sijaitsee myös moni lähetystö. Niin ja linnan naapurissa sijaitsee parlamenttitalo. Naapurustossa siis ajelee usein aikamoisen hienoja autoja ja meidän kotikatu on yksi muutamasta reitistä linnalle, joten se on usein myös (yleensä Aasialaisten) valloittama. Lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin on suuri etuus ja täältä meiltä on helppo lähteä julkisilla sitten muihin kaupunginosiin. Mieheltäkin sattuu menemään yhdeltä lähipysäkeistä suora trolejbus-yhteys aivan toimiston ovelle. Aika huippua.

Takapihan näkymät tammikuussa.

Asunto sijaitsee ylimmässä eli viidennessä kerroksessa, mutta on meidän puolelta tosiaan jopa linnan puistoa ja sen kävelykatua hieman alempana, sillä olemme niin paljon rinteessä. Säälin siis hieman täysin alapuolellamme olevia, joilla täytyy olla vielä paljon pimeämpää kuin meillä. Samoin kadehdin hieman naapureidemme näkymää kaupungin suuntaan ja heidän terassiaan. En ole heillä käynyt, mutta heillä sattui olemaan jokin remontti käynnissä, jolloin työmiehet pitivät ovea sepposen selällään. Äitini kanssa tietenkin hieman kurkisteltiin hissiä odotellessa. Meillä on siis ylimmässä kerroksessa vain yhdet naapurit, jotka ovat oikein mukavia mitä olemme heihin muutamaan otteeseen törmänneet. Asuntoon ei ole pääsemistä eikä sieltä pois pääsemistä ilman magneettiavainta, jota tarvitsee sekä käytävän ulko-oveen hissiin että kolmannen kerroksen jälkeen portaissa olevaan porttiin. Turvallista siis pitäisi olla, joten ei ole huolta, että joku tulisi yrittämään oven avaamista (jep, tämä on tapahtunut ystävälleni täällä). Naapureilla onkin tapana jättää roskien lisäksi esim. lenkkikenkiä tai pyöriä eteisen puolelle. Siitä aina nähdään mitä he ovat puuhailleet.

Sitten tänne meille sisälle. Asunto vuokrattiin siis kalustettuna, joten olemme hankkineet tänne lähinnä vain keittiövälineistöä ja pientä sisustuskamaa. TV, imuri, silitysrauta ja pesukoneet siis onneksi kuuluivat vakiokalustoon. Meidän mielestä ei ollut järkeä alkaa ostamaan Ikeaa tyhjäksi kahden vuoden tarpeisiin. Näin on hyvä. Paitsi että täällä olleet kaameat nahkasohvamöhköfantit olivat sen verran kammottavat, että niistä neuvoteltiin kämpän hankinnan yhteydessä vaihdettavaksi. Vuokranantaja lupasi muutaman satasen uuteen sohvaan, joka tietty valittiin Iksusta. Vuokrantanajan edustaja, vanhamies mr. O (kuka ei puhu englantia) olisi halunnut meille jonkin paikallissohvan, joita kyllä katsottiin, mutta tyyli oli ehdottomasti niin karmaiseva kaikissa. Joissakin sohvissa olisi ollut jopa väriä vaihtavat ledivalot valmiiksi kiinnitettyinä (naissss).

Meet Roosa, Jari & Ismo.

Vuokranantajan budjetilla päädyttiin tietty Ikeaan valkkaamaan sohvaa. Isompikin olisi mahtunut, mutta ei nähty hyvänä ideana maksaa enempää sellaisesta, sillä sohva tulisi kuitenkin jäämään tänne. Iso avoin tila kaipasi mattoa ja tietty jotain vihreää (jonka voin kahden vuoden aikana tappaa). Ranskistyynyt matkustivat Suomesta asti tänne minun seurakseni (kunnes saan sen ihkaoikean koiran). Netti- ja TV-liittymän kanssa meillä kävi myös ihan hyvä tuuri kun meillä sattui olemaan jo UPC:n johdot, joten sen mukana tulikin sitten yli sata TV-kanavaa. Ihanaa, että voi katsoa ohjelmia myös englanninkielisiltä kanavilta, kuten Animal planetilta tai Discovery channelilta. Nuo dubatut elokuvat ja paikallisohjelmat eivät valitettavasti saa kovin suurta suosiota meidän taloudessa. Master Chef Slovenskoa ollaan tosin katsottu.

Makkarissa onkin sitten tilaa vaikka mille. Tää olisi varmaan juuri sellainen, missä ne jenkkiohjelmissa valittaa että master bedroom on aina liian pieni, ettei mahdu edes kuningaskokoinen sänky ja ei oo ees jäätävän isoa vaatehuonetta. Meille tilaa on ehkä totuttuun nähden liikaakin. Raahasin pöydän vierashuoneesta koristamaan tyhjää seinustaa. Siinä säilyttelen enimmäkseen korujani. Parasta meillä on ehkä talon katon kaarevuus ja nuo ikkunalaudat! Olenkin haaveillut ekstrapatjan ostamisesta, jotta voisin rakentaa makkariin tai vierashuoneeseen lukunurkkauksen, josta näkisi ulos. Nyt ne toimivat lähinnä matkalaukkujen säilytyspaikkoina.

Näkymät makkareista ovat sisäpihaan päin ja nyt kesällä muuriakaan ei taida enää nähdä, sillä puut ovat täydessä kukoistuksessa. Ei haittaa. Olkkarista parasta on katsella kävelytiellä vaeltavia turisteja ja erityisesti paikallisia koiranulkoiluttajia. Koirilla näyttää olevan niin rento elämä kun saavat välillä leikkiä vapaana ja mennä ihmisten mukana kaikkialle.

Keittiö ei ole mikään maailman tilavin, mutta riittää meidän tarpeisiin varsin hyvin. Plussaa tulee ehdottomasti astianpesukoneesta (ja sen pienestä koosta, sillä astioita meillä ei kovin montaa kappaletta ole kuitenkaan). Aluksi oli hassua, että uunipeltejä on vain yksi (siis, mitä? täällä pitää ostaa lisää erikseen), mutta eipä se ole menoa haitannut ollenkaan. Kreikkalaisilta jäi tänne joitakin ihan ok kunnossa olevia veitsiä ja kattiloita, joten oltiin ihan iloisia, ettei niitäkään tarvinnut ostaa liiemmin. Viinitelinekin löytyi kaapin perukoilta ja nostettiin se ihan pöydälle niin pysyy inventaariosta kärryillä.

Asunnossa asui ennen meitä kreikkalainen perhe, mutta kuulemamme mukaan aiemmin asunnossa on asunut jenkkiläisiä, mikä selittää kuivausrummun. Meillä sille ei varsinaisesti ole ollut käyttöä, mutta onhan se toki mukava lisä. Suihkun lisäksi meillä tosiaan on myös kylpyamme, jossa ei olla kylvetty. Anoppi oli ensimmäinen joka kokeili ammettamme, sillä hän ei ensimmäisellä kerralla edes ollut huomannut kylpyosastomme suihkua. (Haha, siis tännehän suorastaan eksyy.) Sitten on vielä tuo pide vai mikälie onkaan. Tälle joku olisi voinut myös laittaa käyttöohjeen asunnon mukana! Ainakin se on kätevä apu jos jalkapäivän jälkeen vessanpöntölle kyykistyminen on hankalaa.

Eteisen kenkäkaapit olivat alunperin naulakoiden alla, jolloin takit oikeastaan menivät niiden päälle. Siinä ei ollut mielestäni mitään järkeä, joten siirsin ne seuraavalle seinustalle, jossa ne toimivat kivasti lipastona, jonka päällä voi säilyttää kaikkea tarpeellista, kuten avaimia, aurinkolaseja ja lähtöpurkkaa (se on se purnukka, josta voi ottaa purkan kun on lähdössä ovesta ulos, suosittelen käytäntöä muillekin). Tulostettiin miehen työpaikalla jo Suomesssa Bratislavan julkisen liikenteen kartta, josta tuli kehystettynä sopiva koristetaulu eteiseen. Siitä on ihan hauska katsella missä sitä ollaan liikuttu tai jopa tarkistaa reittivaihtoehtoja. Tästä näkyy aika hyvin, miten monipuolinen julkinen liikenne meillä täällä pienessä suuressa kaupungissa onkaan.

Salmiakkipurkasta suuri kiitos ystäville!

Vierashuoneessa on tosiaan yksi sänky ja yksi kasaan taittuva vierassänky, joka on jokusen aikaa toiminut taiteltuna tosi rumana nojatuolina olohuoneessa. Ehkä jonkinlaista nojatuolia vielä kaipailtaisiin olkkariin, mutta kahdestaan mahdutaan (jotenkuten röhnöttämään) sohvalle ja siitäkin olisi ehkä turha maksaa maltaita kun tuskin kannattaisi tuoda takaisin Suomeen. Vierashuoneen hyllyt ammottivat tyhjyyttään, joten jatkoin valokuvakollaasiprojektiani sinne asti. Toin mukanani ja tilasin täällä lisää kuvia ystävistä ja perheestä. Minusta on erittäin tärkeää pitää heitä lähellä jollakin tapaa. Ostin Iksusta halvimmat isot kehykset ja teippailin kuvia isoiksi kollaaseiksi. Näitä meillä koristaa seiniä kaksi kappaletta. Minusta nämä ovat ihanat. Tilalla olleet kaameat taulut ovat vaatehuoneessa jemmassa.

Täällä olemme viihtyneet hyvin ja asunto alkoi aikalailla heti tuntua kodilta. Vinot seinät ja kaarevat pinnat tuovat jotakin mielenkiintoista luonnetta, jollaiseen ei ole suomalaisen laatikkomaisen tyylin ja samanlaisten pohjaratkaisujen jälkeen tottunut. Täällä myös sanotaan kaikille hyvää päivää hissiin astuttaessa ja näkemiin poistuttaessa. On täytynyt suomituppisuiden vähän opetella, miten tulisi käyttäytyä. Oman sopivan kodin löytäminen oli todella tärkeä osa ulkomaille muuttoa ja aloilleen asettumista. Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä siihen, mitä meillä täällä on.'

Ps. Ystäville ja kavereille muistutuksena, että vierashuone on aina avoinna, tervetuloa kylään!

Ensimmäiset viikot

Ensimmäiset viikot Bratislavassa kuluivat aika hölmistyneissä tunnelmissa. Täällä sitä nyt oltiin. Alkuun prioriteettina oli oman asunnon löytäminen ja sitä kautta kotiutuminen uuteen kaupunkiin. Majoituimme ensialkuun Bratislava City Apartmentsin pienenpienessä huoneessa viiden matkalaukun kanssa. Tilaa ei tosiaan ollut liiemmin. Ei silti haluttu hotelliin, sillä aamupala ja jatkuva ulkona syöminen olisi alkanut kyllästyttää, varsinkin kun ei ollut aavistustakaan kauanko jouduttaisiin tilapäismajoituksessa asumaan. Kun saavuimme kämpille ensimmäisenä päivänä meitä vastassa oli todella pahasti tupakalle haiseva vanhempi herrasmies, joka johdatti meidät sisäpihan läpi ovesta sisään ja portaisiin. Sisäpihan toisella puolella oli autio kaatumaisillaan oleva rötiskö, joten ajattelin mielessäni, että mihin kauhuelokuvaan olemme oikein joutuneet. Huone itsessään oli ihan siedettävä ja papparainenkin osoittautui ihan mukavaksi, kun myöhemmin tarvittiin fiksiä kaukosäätimeen ja wifiin.

Mieheni aloitti työt heti seuraavana päivänä saapumisestamme ja minä pyörin kaupungilla jalkani kipeäksi. Mies tuli komeasti ensimmäisen työpäivän jälkeen kotiin kädessään julkisen liikenteen sakot. (Aplodini.) Täällä ei ihan joka syrjäisemmällä pysäkillä olekaan niitä lippuautomaatteja, joten hän oli ollut liian laiska ensimmäisen päivän päätteeksi kävelemään vilakassa säässä kauas ostamaan lippua ja boom oli niinkin hyvä tuuri, että tarkastajat sattuivat kohdalle. (Sittemmin olemme joutuneet lipuntarkistukseen ehkä kolmisen kertaa ihan maksimissaan.) Tuli siis asiaksi hankkia julkisen liikenteen matkakortit, jotta sama ei enää toistuisi. Eikä tarvitsisi joka kerta ostaa kertalippua. Tämä vain vaati sönköttämisen lippuluukulla slovakkitädeille, jotka eivät todella puhu englantia. Saatiin käteen slovakinkieliset hakemukset. Onneksi miehen paikalliskollega auttoi meitä täyttämään ne slovakiksi, käytiin hakemassa passikuvat ja mentiin takaisin sönköttämään, että nyt tarttis saada nää kortit. Ulos asematunnelin lipunmyynnistä asteli kaksi aika onnellista matkakortin haltijaa. Huh, yksi asia oli hoidettu.

Pari päivää vietettiin loskakeleissä. Nää tunkee suolaa joka puolelle, joka tekee

teistä lähinnä kuolemanliukkaat loskaluisteluradat. Suomalaisarvosana: 1/5.

Yhtenä ensimmäisinä päivinä yritin mennä takaisin kämpille, mutta en yksinkertaisesti osannut avata ulkoportin ovea avaimella. Mitä ihmettä? Kääntelin joka suuntaan, mutta ovi ei auennut. Täytyi sitten soittaa apartmentsin ulkopuolella olevan esitteen numeroon ja selittää tilanne. Nainen puhelimesta laittoi jonkun poitsukan asialle ja hän tuli avaamaan minulle oven. (Vähäx noloo.) Suomalaisena on tottunut meille itsestäänselvään logiikkaan esimerkiksi ovien avaamisessa. Täällä se ei olekaan niin yksinkertaista. Kämpille oli yhteensä 4 avainta, jotka oli värikoodattu ulkoporttiin, ulko-oveen, käytävän oveen ja asunnon oveen. Ja kaikki kääntyivät vähän eri suuntiin. Simppeliä, eikö? Apartmentissa riippuen sähkökatkaisijasta, valot sai päälle yleensä painamalla katkaisinta alaspäin, mutta vierekkäiset saattoivat toimia mihin suuntaan vain. Siinä oli sitten opettelemista. Muutenkin esimerkiksi rullaportaat samassa asematunnelissa menevät oikealta ylös ja vasemmalta alas ja 50 metrin päässä toisinpäin. Mikäs siinä. Tähän on vissiin totuttava.

Saimme firman puolesta yhdeltä paikalliselta yritykseltä house hunting -palvelut. He etsivät meille toiveitamme vastaavia asuntoehdokkaita ja saimme joulun alla jo Suomeen kuvauksen kuudesta asunnosta. Päätettiin mennä katsomaan niistä kolmea. Loput taisi olla ihan kaameeta mummola/slaavityyliä. Ensimmäisen viikon lopulla päästiin vihdoin katsomaan asuntoja. Ensimmäinen asunto oli kuvien perusteella aika hylkäämispuolella, mutta paikan päällä yllätti valoisuudellaan ja hyvällä sijainnilla. Toinen asunto oli alunperin suosikkimme, mutta "tipula" nimen saanut täysin keltaisella maalattu asunto oli paikan päällä liian keltainen. Ehkä niin keltainen, ettei suomalainen silmä voisi siihen tottua. Kolmannessa asunnossa oli hieno näköala vuorille, mutta sijainti oli ison tien varressa kaukana kaikesta. En halunnut slaavivaimona jäädä loukkuun jonnekin syrjään.

Näkymä tulevan kämpän takapihahoodeilta.

Onneksi ehdimme napata ensimmäisen asunnon linnan liepeiltä ja olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä. Kyseinen firma hoiti puolestamme asunnon kunnon tarkistuksen ja kaikki kirjattiin vastaisuuden varalle ylös tai otettiin kuvia joistakin kohteista. He tekivät meille myös laajan vuokrasopimuksen slovakiksi ja englanniksi ja selittivät kaiken tarpeellisen asuntoon liittyen. Uskoisin, että tässäkin asiassa oltaisiin oltu aikalailla vaikeuksissa jos oltaisiin yritetty ilman slovakin kielen taitoa hoitaa itsellemme asuntoa. Enää meidän tuli siivota uusi asunto ja sitten rullata kaikki matkalaukut kämpille. Onneksi ratikalla pystyi muuttamaan yhden pysäkin välin. Tuli sekin muuttoväline sitten testattua.

Avaimet (ranskishullun naisen tyyliin) omaan kotiin!

Oman asunnon saaminen vei suuren stressipallon pois hartioilta. Vaikka asunnon etsintä hoitui ulkoistettuna helposti, törmäsimme kuitenkin ongelmiin mieheni firman kanssa. Kukaan ei näyttänyt tietävän miten asunto maksetaan tai miten vuokrasopimus kirjoitetaan kun kyseessä on komennussopimukseen liittyvä asuntoetu. Mieheni on ensimmäinen ulkomaille lähetetty henkilö, joten hänen firmansakin on joutunut uusien asioiden äärelle. Tosin tietyt asiat ovat olleet hoidettavina jo kauan ennen lähtöämme, joten meille oli aika uskomatonta törmätä siihen, että kun asiat alkoivat rullata nopeasti täällä päässä, emme saaneetkaan mitään vastauksia Suomesta. Tuskin kukaan jaksaisi tilapäismajoitusta matkalaukkujen kanssa paria viikkoa pidempään, joten meidän oli pakko ottaa asunto omiin nimiin ja pulittaa omasta pussista takuuvuokrat ja muut, jotta saisimme haluamamme asunnon (!#&*§!#*?!). Myöhemmin saimme sovittua maksuasiat kuntoon, mutta voin rehellisesti kertoa, että silloin ketutti suuresti. Uuteen kaupunkiin kotiutumisen kannalta oma kämppä on erittäin tärkeä. Voi hengähtää ja alkaa rauhassa asettua aloilleen ja alkaa tutkia lähiympäristöä.

Kun saatiin kämppä, saatiin myös autotallipaikka ja voitiin vihdoin hakea auto vuokraamosta. Saatiin Pösö. Suht pienenä autona se mahtuu todella lähelle seinää peruutettuna autotalliin. Slaavivaimo ei ole vielä toistaiseksi kokeillut autolla ajamista täällä saati autotalliin mahduttamista. Täytyy joku päivä rohkaistua. Käytiin kaupassa täydentämässä tyhjänä ammottavia kaappeja ja ostettiin meidän mielestä paljon tavaraa. Vedenkeitin, pesuaineita, shampoota, eväsrasioita, kilo jauhelihaa ym. ym. Täysi ostoskärryllinen ja selvittiin muistaakseni n. 80 eurolla. What? Ensimmäisiä kertoja ostosten teko kyllä melkein nauratti Suomen hintoihin verrattuna. Mutta on täällä sitten sellaisia tuotteita, mitkä maksavat enemmän. Esimerkiksi merkkikosmetiikka on Suomen hinnoissa ja Lorealin ym. shampoot ja hoitoaineet peräti kalliimpia. Golgaten hammasharjatkin olivat aika hinnoissaan. Ja sitten on tietysti näitä tuotteita, millä ei täällä ole niin kovaa menekkiä tai niille on vastaava paikallistuote. Esimerkiksi feta tai kaikki texmex kamat ovat kalliita. Kuudesta tortillalätystä saa pulittaa kolmisen euroa ja Santa Marian salsasta nelisen euroa. Löydettiin kaupasta ekoilla viikoilla myös maitorahkaa. (Woop woop!) Kermat, ruokakermat ja kermaviilit olivatkin sitten vaikeampi juttu hahmottaa alkuunsa. Kaikissa purkeissa lukee smotana. Siitä sitten päättelemään prosenteista ja kuvista ja purkkeja heiluttelemalla koostumusta. Maistamalla sitä selviää myös.

Perheostokset.

Ne kaikki smotanat..

Lennettiin Bratislavaan sunnuntaina 3.1. Huomattiin, että Jokerit oli tulossa pelaamaan KHL matsia ekalla viikolla Bratislavaan, mutta liput oli valitettavasti jo loppuunmyyty. Toisekseen nuorten U20 mm finaalipeli osui tiistaille ja tottakai oli löydettävä jokin baari, missä voitaisiin katsoa Suomen peliä. Jotenkin eksyttiin Jokereiden sivulta vielä kyselemään mahdollisia lippuja ja bongasin jostain sivulta yhdestä kommentista, että jokerifanien katsomo tulisi olemaan the Dubliner -baarissa. Sinne siis. Onnistuttiin siis aikamoisella sattumalla löytämään baarin, joka tuli illan aikana täyteen Jokereiden pelejä lähimaissa kiertäneitä suomalaisia faneja ja oli aika coolia kun muun muassa Jari Kurri asteli ovesta sisään. KHL -peliin ei päästy, mutta ei paljon haitannut sillä päästiin todistamaan baarillista jääkiekkofaneja laulamassa Maamme -laulua täysin rinnoin Suomen voittaessa maailmanmestaruuden. Oltiin tultu hölmistyneinä uuteen maahan, mutta nyt saatiin yhdeksi illaksi tulla suomalaiseen kaljanhuuruiseen, urheiluhulluun illanviettoon ja mitalijuhliin. Boy, it felt like home.

Minä, me, Jokerit!