Slaavivaimona ruokakaupassa

Hei,
tule mukaani ruokakauppaan! Lähdetään ihmettelemään paikallisia herkkuja.

Ensimmäiseksi astutaan vegeosastolle, jossa on joskus ihanasti tuoreita kasviksia ja marjoja ja toisinaan kaikki loppu tai viimeisiään veteleviä harmaita kukkakaaleja. Tuurista kiinni siis. Yleensä löydämme parhaat vihannekset LIDListä tai ihan rehellisesti Itävallasta. Itse en voi sietää paprikaa ja pelkkä paprikan haju tekee minut huonovointiseksi. Asuminen Slovakiassa ei helpota paprikakammoista, sillä näillä on täällä vielä ihan oma valkoinen paprika eli biela paprika! (Oikeesti se on kyllä minusta vaalean vihreä?!) Tätä kun on ladottu koko rivi täyteen hevi-osastolle, kärsin. Syksyllä paikalliset omenat on hyviä ja muistuttavat melkein mummin omasta puusta tulevia omppuja. Avokadot ovat kalliimpia kuin Suomessa, koska niitä myydään usein kappalehintaan eurolla tai puolellatoista eurolla. Kalleimmissa high end kaupassa ne maksavat 3€ kappale. Woot? Ja mustikat, ne on sitten niitä feikkimustikoita (tunnetaan nimellä pensasmustikka), missä on valkoinen mauton sisälmys. Teitä on varoitettu.

Vihannekset saa myös söpöinä purkista! 

Sitten pääraaka-aineita hakemaan. Menisikö lihatiskille vai ihan hyllyltä hakemaan? Suomessa lause kuuluu päivän ateriaa suunnitellessa "kanaa vai jauhelihaa?" niin täällä pitäisi varmaan kysyä "kanan kaulaa, sydämiä, rintalastoja vaiko sittenkin kokonainen nyljetty kani?". Slovakit rakastavat yli kaiken porsaan lihaa. Sitä saa ihan kaikissa muodoissa, kuten saparoina, sorkkina, päinä ja sillai. Ihan kaikista lihoista täällä käytetään pretty much kaikki osat hyödyksi. Tätä kyllä arvostan, mutta tällaisena suomalaisena hienohelmana ei tulisi kuuloonkaan ostaa ja kokata niistä yhtään mitään. Ekat viikot yököttyneenä kääntelin niitä paketteja ja kyselin kokkimieheltäni, mitä niissä on sisällä. Kanan sydämiä, kanan kurkkuja, kanan jalkapaloja kynsillä ja naudan mahaa. Eikä tule kuuloonkaan, että mikään olisi valmismarinoitua. Kaikki kokkaus aloitetaan alusta asti. Haudutellaan ja niin päin pois. Paitsi, että jos ei osaa niin Tescosta saa jauhelihaa valmiiksi maustettuna ja lihapyöryköiksi pyöriteltyinä. Onneksi tofu maksaa vain n. 80 senttiä! (Slaavivaimon kaksi vuotta on kulunut pitkälti kasvisreseptejä kokeillessa.)

Kannoo.

Savukannoo.

Lihhoo. Possui.

Lihhoo. Makkaroita.

Tää on kätevä ku grillimakkaroissa on jo peksut valmiina.

Kalloo. Karpin päätä.

Toisena pääraaka-aineena voisi melkein pitää leipää. Sitähän ne paikalliset syö lounaaksikin. Leipää tai sämpylöitä dipattuna kalamajoneesiin. Kylkeen kalja tai radleri plus sipsipussi ja ainakin raksamiehen lounas on valmis. (Koulun vieressä on liikaa rakennustyömaita.) Usein astut leipäosastolla leipätaivaaseen. On makeita herkkuja, suolaisia erimakuisia sämpylöitä kaikilla erilaisilla siemenillä ja ilman siemeniä. Nämä ovat hyviä! Paistopisteleivissä on nykyään ruisneliöitä ja pusseista saa jopa Fínska chlieb eli "suomalaista" tummempaa paahtoleipää. Jee! Hapankorppujakin löydettiin kerran Lidlistä ja Itävallan Hoferista. Ja sitten on helpotusta niille, jotka ovat tulleet kauppaan jo liian nälkäisinä tai etsimään nopeaa ja helppoa lounasta: kaikki ne pasteijat, pitsapalat ja nakkipiilot. Ne on upeita, oikeasti, katsokaa vaikka! (Syökää ne nopeasti ajattelematta ravintosisältöä ja matka jatkuu.)

Selviytymisopas leipäosastolle:
chlieb = leipä, se sellainen normaali kokonainen leipä
rožok = pitkulan mallinen hiivataikinasämpylä
žemla = sämpylä
kaiserka = tyypillinen itävaltalainen rapsakka pyöreä sämpylä
bageta = patonki
pagáč = skonssi
tyčinky = kaikenlaiset tikut (leipätikut, suolatikut jne.)
slimák = etana (juustoetana ja valkosipulietana eli sellaset kiekurat)
sendvič = voileipä
buchty = pulla
štrúdľa = strudel
koláč = piirakka tai kakku

Hauskintahan on etsiä näitä itsepalvelukassan valikosta paikalliskielellä ja pikkukuvilla. Jep, vaikka järjestelmän vaihtaa enkuksi, mitkään vihannesten ja sämpylöiden nimet eivät vaihdu englanniksi. Ne oppii ensimmäisenä slovakiksi jos yhtään käy kaupassa.

Perussämpylät.

Makeampia herkkuja.

Tuo viimeinen naurattaa aina kaupassa, mutta en ole vielä uskaltanut maistaa.

Mitä siihen leivän päälle siis tulisi laittaa? Voileivät ovat ihan liian suomalainen juttu, täällä käytetään natierkaa eli levitteitä. Näitä on myös joka lähtöön. Löytyy isoista astioista juusto-ja lihatiskistä sekä valmispurnukoista. On munalevitettä, kikhernelevitettä, valkosipulia, lampaanjuustoa, ruohosipulia ja niin edelleen. Sulatejuustot pötköissä on myös kova juttu. Mainitsin myös sen kalamajoneesin. Treska on se mikä yhdistetään siihen 5 sentin rožok valkoiseen höttösämpylään. Löytyi sieltä hyllyltä muuan kalasalaattiakin. Vei ruokahalun ainakin pariksi päiväksi. No totta kai leivän päälle voi laittaa myös juustoa ja kinkkua. Näiden lisäksi on vielä kaikkia omasta mielestäni ällöttäviä pateita. Oikeastaan en halua edes tietää mitä niissä on, mutta niitä on kaupassa paljon. Suosituin levite tilata ravintolassa oluen kylkeen on oškvarky, mikä on paahdetusta tai fritatusta sian nahasta valmistettu levite. Mmm.

Juustot: Ou mai gaad, siis mitä nämä ovat? Juustoja leteillä, juustoja palleroina, juustoja kiekuroina, juustoa spagettina ja juustoja pääsiäispupun muodossa? Slovakit rakastavat juustojaan. Näiden juusto on sellaista haalean vaalean väristä ja meidän mielestä joskus hieman mautonta, joskin olen maistanut myös hyvin maukasta spagettijuustoa kerran töissä. Sitten on bryndza. Paikallinen erikoisuus, lampaanmaitojuusto. Tätä tarvitset kansallisruoan, Bryndzové Haluškyn, valmistamiseen. Maista myös oštiepok savujuustoa, jota voi paistaa pannulla tai tilata ravintolassa lounaaksi fritattuna ranskisten ja tartarkastikkeen kanssa. Juustoja löytyy myös pikkelöitynä purkista, paikallisten herkkua ja usein oluen seurassa nautittua. Kinkuissa saa Herkuleksen lihaa tai vaikka kinkkua, jossa on salamia sisällä. Makkaroita saa myös joka lähtöön, eikä tule kuuloonkaan, että olisi jauhomakkaraa. Jos haluatte tehdä omat makkarat niin sitten suolta ostoskärryyn. Aivan parasta, mitä ollaan löydetty kaupasta so far on ollut salamipötkö, jonka kylkiäisenä tuli 52% Tatra Tea -teelikööriä minipullollinen. Vau.

Juustoa kaikissa muodoissa.

Tää on kieltämättä ennennäkemätön.

Makkarasuolia ja salamia viinalla!

Maitoa myydään muutamia vaihtoehtoja tuoreena ja jostain syystä UHT -maitohylly on paljon laajempi. Toinen maitotuote, joka kuuluu joka ostosreissuun on smotana. Ensimmäisinä viikkoina oli "hauskaa" etsiä kermaviiliä tai ruokakermaa kun kaikessa lukee smotana. Jopa siinä kuohukermassa. Purkkeja ravistelemalla ja kokeilemalla sekä prosentit tsekkaamalla sieltä onneksi alkoi löytyä oikeat tuotteet. Smotana kyslá on ranskankermaa tai kermaviiliä lähin tuote. Smotana na varenie on ruokakermaa ja smotana na šľahanie on kuohukermaa. Viereiseltä hyllyltä löytää paikallisen nähtävyyden eli tatarská -hyllyn. Tuotetta on ainakin yhtä leveästi kuin majoneesiakin, paljon. Tatarskaa voi syödä ihan kaiken kanssa. Kylmähyllyistä löytyvät vaaleat leipäpötkylät ovat sitten paikallisten side dish knedľa eli knöödeli, usein englanninkielisissä ruokalistoissa dumpling. Näistä muuten saa tehtyä hyviä valkosipulileipiä.

Knedľa.

Kuivahyllyiltä löytää onneksi kiireisemmälle kokkaajalle jauhepusseista Bryndzové Haluškyn ainekset jos vain osaa päättää minkä brändin tuotteen valitsisi. Löydät saman ruoan myös valmismikroruoista ja pakkasestakin, ei hätää. Jälkiruoaksi suosittelisin lämpimästi parinkymmenen sentin pudingia. Näistä ei ainakaan vaihtoehdot lopu kesken! Ja tietenkin löydät leipähyllyn vierestä keksi- ja kakkuosaston, josta löytää aina mitä kauneimpia seasonally koristeltuja keksejä ja leivoksia. Joulukuun alkua viihdyttävät Mikuláš enkelin ja krampus -paholaisen kanssa sekä lumiukot, keväällä pääsiäislampaat pääsevät parrasvaloihin ja kesällä kissimirrit yrittävät houkutella herkuttelemaan. Janoisimmille sankareille suosittelen vielä loppuun kurkkaamaan viinapuolen alahyllyltä onko Familia -perhevodkapaukut kätevissä muovipurkeissa alennuksessa.

Säväyttävät leivokset!

Kuvaajan innostus heilautti otosta. Pahoittelut.

Eiköhän se kauppareissu ollut aikalailla siinä. Muutama hyllyväli jäi vielä koluamatta, mutta postaillaan lisää jos tulee hyviä ostoksia vastaan. Jos osa eväistä unohtui ostaa kaupasta niin ei hätää. Useimmilta bussiasemilta ja joiltakin pysäkeiltä löydät juustoautomaatin, jos vaikka juustokiekurat ja vuohenmaito pääsivät unohtumaan.

Kiitos:
Yeme
Tesco
Billa
Lidl
Kaufland

Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).

On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.

Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!

Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!

Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!

Riisipallolounas

Tässä ollaan vuoden verran ehditty käydä useammilla lounailla, mies varmaan useammin työn ohella ja nykyään minäkin tuhlaamassa (pakollisiin) työetuuksiin kuuluvia lounareita. Toki kunhan koulusta valvontavuoroista riippuen ehtii poistua ulos syömään. Minulle tämä onni on suotu joka torstaisin. Peruslounas (paino sanalla perus) maksaa täällä yleensä jotakin 3,5€ ja 5€ väliltä. Ja koska Slovakialaiseen ateriaan kuuluu aina keitto, se tulee ilman muuta lounaan mukana joka kerta (paitsi ehkei pitsan kanssa). Mitään buffettejahan täällä ei siis suomen tapaan harrasteta. Muutamassa paikassa tosin myydään ruokaa kilohinnoilla, joten siellä saa rakentaa omanlaisen aterian. Muutoin naaman eteen lävähtää yleensä aimo annos rakkaudella valmistettua ruokaa, jossa ei olla säästelty makua antavia perusruoka-aineita kuten vaikka voita. Yleisin näky on ehdottomasti riisipallot. Näistä lisää vähän myöhemmin.

Frittikana caesar -salaatti a la Brick.
Ei ehkä siitä terveellisimmästä päästä, mutta hyvää tietty.

Miehen työpaikan lähettyvillä on kiinalainen ravintola ja pari slovakkimättöä tarjoavaa raflaa. Meillä on lähimpänä slovakkimättöä/pizzaa tarjoava ravintola, sushipaikka, jota en ole kyllä vielä testannut ja sitten Brick -ravintola, joka on ehkä hieman fiinimpi lounastelupaikaksi tai ainakin kalliimmasta päästä. Täällä näkee jonkin verran pukumiehiä ja sitten itse yrittää pujahdella avainnivaska kaulassa nurkkapöytään häpeämään vaatteet vesiväreissä ja lasten klähmässä, no ei vaan. Tiiliravintolassa lounas kustantaa 4,90€ (siis sieltä kalliimmasta päästä) ja tarjolla on myös Bizniz -menu 9,90€ (tää on jo superkallis lounas täällä). Päivän keiton lisäksi pääruoan saa valita yleensä muutamasta vaihtoehdosta. Slovakialaisen ruokalistan lukeminen sujuu jo aika hyvin, joskin on vielä aika monta paikallisannosta, jotka täytyy googlata.

Peruskeittoja.

Pinaattikeitto ja parsiskeitto.
Looks delicious, right? ;)

Keitto nro 1: perus kinkkilän sweet&sour setti
Keitto nro 2: Ruskea limakeitto eli linssikeitto perunoilla
Keitto nro 3: Valkosipulikeitto krutongeilla
Keitto nro 2 oli ulkonäöstä huolimatta hyvää, yllätyin!

Alkukeittona on yleensä jotakin liemimäistä, ei mitään Suomen makkarakeittoja. Yleensä liemessä lilluttelee muutamia juurespaloja, keittonuudeleita ja lihaa. Tai sitten tarjolla on tomaattikeittoa parmesanjuuston kanssa, pinaattikeittoa paikalliseen tapaan (ulkonäkö ei ole yleensä kovin houkutteleva), parsakaalikeittoa tai valkosipulikeittoa krutongeilla. Pääruoka on sitten jotakin slovakialaisten perusruokaa, kuten friteerattua juustoa, ranskalaisia ja tartar -kastiketta (hehheh), uppopaistettua kukkakaalia tai gulassisoossia. Yleisimmin listoilla on jotakin possusta. Kanan lisäksi nää syö aika paljon ankkaa tai kalkkunaa. Kerran tilasin pastasalaatin, jossa puolet oli pastaa ja puolet majoa, ihan vähän vegeä ja kannoo. Ei ollut salaatti terveellisemmästä päästä, voin kertoa. Risottoa voi joskus innostua tilaamaan, mutta sekin on täällä lähinnä sellaista kypsää (mahdollisesti pallotettua) riisimömmöä ja todennäköisesti herneillä. Ihan ei päästä italialaisen version tasolle, mutta ei se mitään.

Vas. yläkulma: Miehen syömä kanakastike haluśkyn eli mykyjen kanssa. Ok.
Vas. alakulma: KGB -pubin corn flakes -kanaa muussin kanssa, oli hyvee.
Oikealla: Tää on niin hyvää! Frittikukkis, tatarska omacka ja potut. Tätä lisää!

Miehen tämänpäiväinen lounas (ihanaa uhrautumista blogille):
Kirkas kasviskeitto ja Gulassi knöödeleillä, voilá! 

Omaksi suosikiksi on noussut Brickin friteeratut kukkakaalit, kotitekoisen tartar -soossin ja keitettyjen perunoiden kera. Mums. Käy herkkulounaasta aina silloin tällöin. Ja joskus vaan niitä keitettyjä perunoita tulee suomalaisena ikävä, sillä kuten jo vihjasin, voitte arvata mikä on yleinen lisuke. Se on riisi. Ja ne riisit on ihan aina lautasella puolikkaina palloina. Ilmeisesti slovakialaisen keittiön perusvälineistöön kuuluu jäätelökauha riisille? Näin käy sekä kiinalaisissa ravintoloissa kuin muuallakin. Siis onko näillä joku maanlaajuinen sopimus riisin esillepanossa? Mie en vaa tajjuu! Juomapolitiikka on myös mielenkiintoinen. Harva tilaa mitään ruokajuomaksi (koska hinta on tyyliin puolet lounaan hinnasta jos tilaa vissyä?!), eikä tarjoilijat usein edes kysy mitään ellet tajua itse tilata. Hanavettä varmaan toki saa monesta paikkaa ihan veloituksetta, mutta sitäkään ei aina näe monilla. Miten jengi pystyy vetämään näitä jättiannoksia juomatta mitään? Onko se neste sitten kaikki siinä liemikeitossa?

Todistusaineistoa.
They are real!

Näyttää vähän erilaiselta suomalaisen version kanssa?

Yhtenä päivänä juuri vauhkosin kollegoille ruokaympyrästä ja sen mukaisen safkan puuttumisesta meidän koulun lounasravintolassa, mutta tyyliin seuraavana päivänä ravintolan taululle oli lävähtänyt tämä (kuva ylhäällä). Salakuunteleeko joku minua kärpäsenä katossa?! Todennäköisesti jotkut sijoittajavanhemmat ovat taas päässeet valittamaan ruoasta, sillä listalle oli yhtäkkiä ilmestynyt superterveellistä ruokaa ja paljon kasviksia. Esim kasvispihvejä tai bulguria, onkohan moni slovakkilapsi edes koskaan kuullutkaan näistä ennen? Oppilaiden naamat eivät näyttäneet kovin tyytyväisiltä nämä safkat edessä. Tässä on siis taidonnäyte kuukausia aiemmin, jolloin listalla on hyvinkin slovakialaista granatíria, pasta- ja perunasössötystä. (Sama, jota maistoin jo ystäväni luona Nitrassa.) Suomessa tämä menisi ehkä lisukkeesta, mutta että tämä tarjoillaan pääruokana yhden suolakurkkupalan kanssa?! Huh, kuvitelkaa niitä väsyneitä oppilaita iltapäivällä tämän jälkeen...

Aika pähee koululounas, vai?

Ihan kaiken kruunaa joka perjantainen MAKEA LOUNAS, joka tarjoillaan oppilaille. Ilmeisesti kuuluu täkäläiseen kulttuuriin? Siihen kuuluu toki alkuun suolainen keitto, mutta itse pääruoka voi olla vaikkapa kermavaahdolla täytetty lettu tai donitsi. Siis mitä?! Huhhuh sitä järkytystä, minkä sain kun sain tietää tästä. Tiesin, että slovakeilla on tosi iso "sweet tooth", mutta että makea lounas? Osa vanhemmista ovatkin jo fiksuina tilanneet lapsilleen jotakin järkevää tilalle tai laittaneet perjantaille omat eväät mukaan. Ainiin siis kuvitelkaa uudelleen ne väsyneet ja levottomat lapset iltapäivällä tällaisen lounassetin jälkeen. Tällaisessa "ruoassa" ei ole yhtään ravintoarvoa, eikä mitään terveellistä. Ja tästä vielä vanhemmat maksavat? Kai tässä sitten mennään maassa maan tavalla, mutta syvästi järkyttyneenä.

Tämän päivän makea lounas.
J Ä R K Y T Y S !
"Ope mä oon syöny jo kolme pullaa!"

Pääosin lounaat täällä ovat hyviä, mutta suurimmaksi osaksi aika raskaita. Keittoa on täällä ainakin oppinut syömään. Joskus hieman kaipaisi slovakkimätön kylkeen jotakin raikasta ja kevyttä. Vaikka salaattia (ilman sitä majoneesisössötystä). Hyvällä omallatunnolla voi kuitenkin mennä ostamaan kaupasta höttösämpylöitä tai pullaa lounasevääksi, ilman että kukaan tuomitsee. Jes. Omat eväät rokkaavat kuitenkin kaikki riisipallot. Aikuiset täällä vetävät pääosin kylmää lounasta jos on kyse omista eväistä. Tosi moni ostaa halvimipia pieniä höttösämpylöitä (6 snt kappale) pussillisen ja dippaa niitä johonkin kalamajoneesiin tai muuhun sötkötykseen. On aika normaalia syödä leipää lounaaksi. Itselle se ei vaan tunnu riittävältä. Onni on kokkaava mies ja sitä myötä hyvät ruokasuunnitelmat ja eväät! Kiitos babes. (Niin ja kiitos kuvausavustuksesta tähän postaukseen, yay!)

Tervetuloa Slovakiaan syömään!