Suomi maailmankartalle

Helou lukijat! Toivottavasti olette vielä linjoilla. Tässä on ollut aika haipakkaa menoa alkukevät, mutta koitetaan postailla vaikka sitten hieman jälkikäteen. Tällä kertaa laitetaan kasaan parit Suomi -aiheiset eventit. Tänä vuonna juhlimme Suomi 100 -juhlia eli itsenäisen Suomen 100 v. synttäreitä. Onnea Suomi! Tämä näkyi Bratislavassa Suomen Prahan suurlähetystön järjestämässä Echoes - 100 Years in Finnish Design and Architecture -näyttelyssä. Lähdettiin innoissaan käymään Slovakian kulttuuriministeriön tiluksilla SNP-aukiolla tsekkaamassa näyttely. Paljonhan siellä oli meille tuttuja juttuja ja paljon myös sellaisia, mitkä löytyy omastakin takaa. Esimerkiksi haisaappaat, Fiskarsin sakset tai Marimekon laukku tai kankaita. Fiskarsin sakset ja juustohöylä muuten muuttivat meidän mukana aina Slovakiaan asti. (Haha, näitä ilman ei pärjäisi?)

Voi kuin saisi Parikan pupukengät!

Näyttelyyn oli tuotu pienempiä esineitä ja huonekaluja ja arkkitehtuuria esiteltiin kuvilla. Lisäksi näyttelyä seurasi tekstit eri aiheista kuten silence, landscape, equality, traditions ja community. Onhan suomalainen maisema toden teolla "a spiritual mindset" sekä meidän tasa-arvoisuus ja "hiljaisuus" desingissa erityisen kiinnostavia aiheita. Hauska hetken Suomesta poissaolon jälkeen pohtia näitä aiheita hieman erilaisesta ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Moni näistä asioista on meille niin arkipäiväistä ja normaalia, mutta monelle ulkomaalaiselle totisesti jopa eksoottista.

Maaliskuussa postiluukusta tipahti kuntavaalien äänestyslirpakkeet. No oho, ilmeisesti tällaisilla "tilapäismamuilla" on tällainenkin oikeus. Kyllähän se oli käytettävä, vaikka kotikunta tällä hetkellä ei ihan sama enää olekaan. Noh, koska meidän lähetystö on edelleenkin siellä Prahassa asti niin lähdettiin kuitenkin lähimpään lähetystöön äänestämään. Ensimmäinen huhtikuuta laitettiin äänestyssukat jalkaan ja otettiin suunnaksi Wienin Gonzagasse 16 - Botschaft der Republik Finnland. Äänestyksen jälkeen oli kiva käydä aivan lähetystön vieressä sijaitsevassa Scandinavian Design House sisustuskaupassa ihastelemassa Iittalaa ja Marimekkoa. Onneksi on pienehkö ostokielto päällä kaikille isoimmille tavaroille, sillä niiden raijaaminen takaisin Suomeen maksaa aina pennin lisää ja saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Muuten olisi himottanut ostaa muutama astia tai esine lisää. Äänestyksen jälkeen pitää myös perinteisesti käydä äänestyskaljalla. Kaljalle kanaalin rantaan saatiin seuraksi Wienin suomivahvistuskaveri. Huippuu. Oli muuten aurinkoinen ja lämmin päivä. Huhtikuun ensimmäisenä tais tulla ekat rusketusrajat. Nais.

Äänestyskaljalla tuli puheeksi ystävämme kanssa, että heillä olisi Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen kanssa tulossa suomalaiset vappubileet. Sinnehän olisi päästävä! Itse asiassa tapahtumapaikkana oli samainen Adria -terde Schwedenplatzin kohdilta kanaalin rannasta. WIESO:lla oli vuokralla iso terassialue ja pienet sisätilat vappubileitä varten. Startattiin aamu perinteisellä vappubrunssilla belliineineen. Kuunnelkaapas muuten Profeettojen Jokainen kyynel -biisi niin, että jokainen kyynel on belliini. Hieno korvamato. Skumpan voimin käveltiin tapahtumapaikoille auttamaan järjestelyvastuussa olevia koristelemaan baaria ja terassia. Ennen varsinaisia bileitä oli kuitenkin lähdettävä vielä Stadtparkiin etsimään Sissi -patsasta, sillä kunnon vappujuhlathan alkavat lakituksella! Tällä kertaa paikalle saapuneille jaettiin skumpat käteen, Sissi sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen laulettiin Samuli Edelmannin Peggy eli "Oon mä juonu viinii Wienissä". Huikeeta!

Feikkiteekkari herkkubrunssilla.

Siirryimme serpentiinisinä Rathausin edestä ratikalla suomimusat kaakossa takaisin bilepaikalle. Jengi istumaan pitkään pöytään ja ei muuta kuin ostamaan paikalle järjestettyjä lonkeroita, salmaria ja minttua. Ah, mitä hemmottelua! Normaalistihan suomalaiset olisivat tarvinneet aika monta "betonia" alkaakseen jutella toisilleen, mutta päästiin kyllä täällä heti kaikki hyvään tunnelmaan. Päivä oli lämmin ja kanaalin rannalla lähes tuuleton, joten kyllä kelpasi lonkeroa juoda teepaitakelissä. Bileissä toki pitää olla hyvää ohjelmaa, joista paras oli ehkä "vodka showers", jolloin Stigin Ryyppy -biisin soidessa halukkaille oli tarjolla "vodkasuihkua" letkusta. Kanisteri vaan koivuun roikkumaan, siitä vaan ja sillä lailla! Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kierroksella tytöillä oli hieman ongelmia säädellä painetta, millä juoma tuli letkusta, joten kirjaimellisesti muutamat pääsivät suihkun uhriksi. Yhdellä jos toisellakin, myös allekirjoittaneella, oli tukka takussa jostain kohtaa boolin mehustiivisteestä. Ei se onneksi menoa haitannut!

Douping sallittu.

Lisäksi järjestettiin perinteinen kännykänheittokisat (tai ei siis minkä tahansa kännykän vaan NOKIAN). Tilojen vuoksi heitettiin kanaalin rantabulevardilla tarkkuusheittoa. Pääsin nopealla reaktiolla mukaan kisaan ja toinen sijahan sieltä tuli! Woop woop! Myöhemmin vedettiin vielä Suomi -aiheinen tietovisa, jossa myös päästiin hienosti toiseksi. Ihan tosi hauska ilta! Tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. Ehkä paras oli miehen löytämä ruotsalainen kaveri, jolla oli about samanlainen paita päällään hänen kanssaan. Toiseksi miehet ristittiin aika nopeasti nimellä "Snooze Brothers", sillä nuuskaa piti vaihdella ja eri makuja maistella. Selvä. Loppuilta bailattiin Club Berlinissä, jossa oli myös huikea meno. Seuraavana päivänä ei sitten ihan päästykään vappupiknikille kun uni maistui paremmin ja myöhemmin iltapäivällä piti jo lähteä takaisin Bratiin. Kiitos kaikille kanssabailaajille ja järjestäjille aivan parhaista bileistä! Näillä bileillä jos ei saatu Suomea maailmankartalle niin ei sitten millään. Kyllä me suomalaiset osataan pitää hauskaa!

Ps. Löysin vähän aikaa sitten Lidlistä suomalaisia HAPANKORPPUJA! Elämä on pelastettu.
Pps. Suomea nostettiin maailmankartalle myös koulussa kansainvälisenä päivänä. Oppilaiden kanssa duunattiin taiteellisempi versio Suomen lipusta, jota sain ylpeänä kantaa kulkueessa.
Pps. Onnea Vaari 80!

Alppihuumaa

Oli jälleen aika pitää hiihtolomaa. Tällä kertaa koulun lomaviikko sattui samaan aikaan kuin eteläisessä Suomessa, joten sukulaisia ilmoittautui heti kylään. Saatiin kuitenkin myös pitkään haaveiltu laskettelureissu Alpeille mahtumaan lomaohjelmaan, jes! Lisäksi miehen piti lähteä maanantaina vielä työreissulle Köpiksen kautta Ruotsiin parin tunnin palaveriin. Aikamoista reissaamista tämä elämä välillä...

Viimeinen koulupäivä ennen lomaa.

Heti vikan koulupäivän päätteeksi lähdettiin siis tätiäni vastaan Wienin lentokentälle. Viikonlopun aikana vedettiin aikalailla perinteiset turrekierrokset ja ruokailut. Nää alkaa käydä jo aika peruskuvioiksi kun tulee vieraita kylään. Tädin kanssa käytiin myös oopperassa tsekkaamassa Puccinin Il trittico, kolme yhden näytöksen oopperaa yhdistettynä. En nyt kehuisi parhaaksi oopperaelämykseksi, mutta oli taas ainakin hieno kokemus käydä vanhassa oopperatalossa. Joskin pienessä katsomokopissa tuntui happi loppuvan kun slovakialaiseen tyyliin sisälämpötila oli Suomen hellelukemissa ja ilmanvaihtoa ei ollut taidettu kovin hyvin tätä pytinkiä rakentaessa mietittyä. Väliajalla on myös hauska bongailla slovakkien pynttäytymispukeutumista ja kauhistella muun muassa miten vanhatkin mammat vetävät staililla ylipolvensaappaissa.

Käytiin tädin kanssa venäläisessä ravintolassa ja
 opittiin, että asutaan entisessä Ghetossa. Naisss.

Maanantaina kävin vauvatreffeillä ihanan ystäväni ja hänen 5kk vanhan poikansa kanssa. Käytiin pitkällä vaunukävelyllä Karlova Ves -asuinalueella. Karlova Ves on todella suuri kaupunginosa aivan Itävallan rajan tuntumassa suurimmaksi osaksi kukkulan päällä. Ylhäältä oli aivan mahtavat näköalat Tonavalle, linnalle päin ja myös pitkälle Itävaltaan asti. Läheltä löytyy ihanaa metsäaluetta ja talojen väleistä avautuvia puistoja, joissa kelpaa todellakin työnnellä lastenrattaita. Ystäviemme uusi koti oli myös todella ihana ja mäen päältä kahdeksannesta kerroksesta avautui useaan suuntaan aivan todella upeat maisemat. Vierailu todella avarsi näkemystäni asuinalueesta parempaan suuntaan.

Salzburg

Tiistaina olikin sitten vihdoin aika startata Pösön nokka kohti Itävaltaa ja ensin otettiin suunnaksi Salzburg. Bratislavasta Salzburgiin ajaa n. 3 ja puoli tuntia (380km). Olihan nyt matkan varrella pysähdyttävä lounaalle ja ihastelemaan Mozartin kotikaupunkia. Valitettavasti koko päivän vain satoi runsaasti, joten kovin pitkää ja loistokasta turistikierrosta ei voitu tehdä. Illaksi oli myös ehdittävä majoituspaikkaamme ja hakemaan sukset vuokraamosta valmiiksi aamua varten. Ehdittiin kuitenkin nauttimaan ihanassa vanhassa talossa Itävaltalaiseen mökkityyliin sisutetussa ravintolassa maukas lounas ja käpötellä vanhassa kaupungissa Mozartin kotitalon hoodeilla. Otettiin kahvit Starbucksista mukaan autoon, joskin miehen "hassunhauska" nimiehdotus (no Mozart tietenkii) ei koskaan päässyt mukiin asti, kun häneltä ei nimeä kysytty. No, ens kerralla sitten. Muutenkin ollaan suunniteltu, että pitäis alkaa tilata enemmän slovakialaisilla salanimillä jos täällä kotosalla käy kahvilla. Esimerkiksi Peto on hyvin yleinen miehen lempinimi täällä.

Bratwurstlounas

Mozartkugeln

Salzburgista otettiin suunnaksi Zell am See, johon oli Salzburgista matkaa n. 100km ja puolisentoista tuntia. Ajeltiin esimerkiksi Bischofshofenin kylän ja kuuluisien mäkihyppytornien ohi. Jo Salzburgiin saavuttaessa Alpit komeilivat upeasti horisontissa. Miehen oli vaikea pysyä housuissaan kun oli niin innoissaan menossa laskemaan. Zell am See tarjosi monipuolisesti laskettavia mäkiä, samalla hissilipulla pääsee laskemaan kolmeen eri keskukseen, joista yksi on Kaprunissa sijaitseva perheystävällinen pienempi nyppylä (Maiskogel), yksi 3000 metrin korkeuteen kohoava jäätikkö (Kitzsteinhorn) ja yksi metsäisempi useaan suuntaan laskettava 2000m korkeuteen kohoava mäki (Schmitten).

Majoitus löydettiin Zell am See - Kaprunin sivustolta, Pension Lindenthaler Schüttdorfin kylästä oli meille juurikin passeli. Varsinaista after ski tai bailuvaihdetta kun meillä ei ollut päällä niin emme oikeastaan kaivanneet Zell am Seen menoja. Schüttdorf oli myös lähellä Schmitteniin nousevia Areitbahn -kondoleita. Pieni ja suhteellisen vaatimaton pension oli hiihtoreissulle tosi hyvä, saatiin huipppuhyvää palvelua paikan omistajalta sekä perushyvä aamupala ja huone olivat oikein riittävät. Luksushotelleista olisi saanut sitten pulittaa aikamoisesti isomman summan. Myöskin hiihtobussit olisivat kulkeneet hyvin eri kylien ja mäkien välillä, tosin tällä kertaa päädyttiin mukavuudenhaluisena käyttämään autoa ja hiihtoparkkeja hissien läheisyydestä. Aamulla aikaisin niissä oli onneksi hyvin tilaa, eikä tarvinnut raahautua monot jalassa kovin pitkiä matkoja (se ei nimittäin ole herkkua).



Ensimmäisenä laskupäivänä mentiin Schmittenille ja sattui aika tosi hyvä aurinkoinen keli. Tosin rinteet olivat (lienevätkö edellisen päivän sateen takia) aika liukkaan tuntuiset ja helposti paakkuuntuvat. Iltapäivän laskuilla sai taas vetää kumparehiihtoa alas. Minulle sattui vielä perinteisesti huono päivä laskettelemassa kun jostain syystä kauheat mahakrampit iskivät aamusta alkaen ja tietenkin vuokramonot kiristivät pikkaisen alkuun. Onneksi ylhäällä pystyi lepäillen ottamaan aurinkoa naamalle ja antaa miehen laskea parit kovemman vauhdin laskut yksinään. Schmittenhöhenbahnilta pääsee SchnapsHans Baariin, jossa oli hyvä tunnelma. DJ Papparainen huuteli juttuja mikkiin about puolet biisien kestoista ja iltapäivällä porukka lämpeni jo osittain laulamaan mukanakin.

Schmittenhöhe

Illalla käpöteltiin Zell am Seen kaupungissa. Kaupunki jää hienosti järven ja vuoren väliin. Tämä olisi tosi hieno paikka vierailla kesälläkin. Kävelykaduilta löytyi paljon alppihotelleja ja kivan näköisiä ravintoloita. Jengiä valui pitkin päivää ympäri kylää hiihtokamoissa ja illalla jengi tulee alas asti hisseillä, josta siirrytään suoraan after ski baareihin tai lämpölamppujen alle terasseille. Vielä iltaseiskan aikaankin näki porukkaa laskukamoissa vaeltamassa pitkin katuja. Ihasteltiin pienen niemen kärjessä sijaitsevaa Grand Hotellia ja sattumalta päästiin seuraamaan myös Snow Nightia, jossa Freaks on Snow:n äijät hyppivät temppuja ja yleisö seurasi myös mäkeen heijastettua lasershowta. Musat oltiin osattu valita ainakin oikein: Bomfunk MC´s ja Darudehan siellä tietenkin soivat.

Toisena päivänä kohdalle osui myöskin täydelliset laskukelit auringossa ja nämä nautittiin peräti 3000 metrin korkeudessa jäätiköllä. Ensimmäisen kerran Slovakiassa vuorille noustessa meinasi hieman pelottaa katsoa alaspäin, mutta täällä sitä vasta mentiinkin ensin mielettömän pitkä matka rotkon yli kondolilla ala-asemalle 1976 metriin, josta piti vielä hinuttaa ylös muutamalla hissireissulla, jos halusi lähteä laskemaan kolmesta kilsasta. Käytiin siis toistaiseksi korkeimmassa paikassa koskaan, niin siistiä! Yläasemalta pääsi näköalatasanteelle 3029 metriin ja samalla nautittiin lounasta kerrosta alempana sijaitsevassa ravintolassa. Jäätiköllä rinteet olivat aamusta aivan älyttömän hienossa kunnossa, pakkaslunta pääsi laskemaan kuin unelmaa varsinkin aamusta. Iltapäivällä nähtiin taas samainen hyvinkin koominen kumparejarruttelumäki kun kaikki (siis todellakin himona porukkaa) laskivat viimeistä osuutta ala-asemalle.

Day 2 - ready to go!

We are on top of the world!

Päätettiin rentouttaa laskemisesta kipeytyneet lihakset kylpylässä, joka oli kyllä aivan mahtava päätös päivälle. Ulkoaltaasta illan hämärtyessä oli upeaa tähyillä vuorelle, jossa oltiin päivällä laskettu. Baarin työntekijä olisi kantanut juomat jopa suoraan altaan reunallekin. Spa osoittautui uimaosaston ja saunan kanssa aika tyyriiksi, -10% pensionilta saamamme alennuksen jälkeen 35,50€ per naama. Yllätykseksemme Sauna World oli kattava ja melkein olisi riittänyt pelkästään muutamalla altaallaankin. Suomalainen sauna oli ihan hyvä, joskin löylyä ei saanut itse heittää. Sellaiset alppiyrttihöyrysaunat nämä osaa tehdä hyvin, nautin. Saunaosasto oli myös yllättävä, sillä suurin osa saunoista oli ns. nude zonea eli päädyttiin siis naku-uimaan ulkoaltaaseen, jota en aivan osannut odottaa, haha. Suomalaiselle tällainen nakuilu nyt ei onneksi ollut juttu eikä mikään.

Taukohauskaa

Viimeisenä päivänä pakattiin kimpsut ja kampsut aamulla autoon ja päätettiin laskea taas jäätiköllä. Lumisateessa ja -10 asteessa laskukeli oli aika erilainen, mutta puuterissa oli hyvä lasketella, joskin näkyvyys oli välillä aika huono (pirhanan huurulasitkin vielä). Slovakialaisten kanssa samaan aikaan hiihtolomiaan viettivät ainakin Hollantilaiset, joita laskijoista oli varmasti kolmasosa. Tsekkasin kyllä esim. Saksan ja Itävallan lomaviikkoja huvikseen ennen loman varaamista, mutta ei tullut mieleen tsekata Alankomaita. Sieltä ne ajaa suhauttaa Saksan läpi Alpeille laskemaan omilla autoillaan. Cool. Välillä oli hississä mielenkiintoista seurata keskusteluja saksaksi, ruotsiksi ja slovakiksi tai tsekiksi. Hollantilaiset kyllä tunnistaa jokseenkin ulkonäöstä, mutta ainakin kielestään.

Iltapäivällä oltiin tyytyväisenä kolmen laskupäivän jälkeen valmiita lähtemään kotia kohti. Ajomatkaa takaisin kertyi viitisen tuntia, johon mahtui kaikkea lumisateen, auringonpaisteen, sateen ja rakeiden väliltä. Kotiin päästessä iski aika väsynyt ja pöllämystynyt olo. Vaikea oikein tajutakaan, mitä kaikkea taas ollaan ehditty tehdä ja kokea lomalla. Niitä alppimaisemia vain on niin vaikea kuvailla, ne pitää kokea. Niin siistiä, niin kaunista, niin uskomatonta. Sydämen pohjasta toivon, että jäätikkö on olemassa vielä seuraaville sukupolvillekin ja siellä päästään laskemaan vielä pitkään. Onnea on asua ajomatkan päässä näin hienoista paikoista! Ahh.

Tsekatkaa nämä:
Zell am See - Kaprun
Kitzsteinhorn
Pension Lindenthaler
Tauern spa
SchnapsHans Bar

Ps. Näpyttelen täällä muuten pikkuhiljaa yksitellen jokaisen kuvan koodit uusiksi blogiin Dropboxin public folderista toisen kansion linkkeihin, wish me luck!

Chilli sushijoulu

Slaavijoulu muutamalla sanalla:

Joulukuusi - must
Vieraat
Ihanat joulutorit Wienissä
Laamat drinkillä
Riisipuuro
Karjalanpiirakat
Oltermanni
Juustolautanen - myös must
Lohimössöä ruisnapeilla
Huikeet sushit
Tiimipaidat ja jouluasusteet - check
Hurjat rinnekelit
Great slopes
Turreilua
B-day paaarty

Kuvat puhukoon puolestaan!

Rentouttavan loman jälkeen oli kiva palata takaisin arkeen.

 Ps. Dropbox ilmoitti jo jokusen aikaa sitten, että aikoo laittaa Public kansion yksityiseksi, joka todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kaikki blogin kuvat häviävät tämän myötä näkyvistä. Pitääkin alkaa säätämään jotakin näiden suhteen. Saattaa olla melkoinen homma. :(

Nää on niit päivii millon ei tarvii toppatakkii

Lomalla part 4

Slovenian rannikko

Kuten edellisessä lomapostauksessani kerroin, meillä oli vielä haaveena loman aikana lähteä jonnekin meren äärelle. Euroopassa kaikki kun on suhteellisen lähellä ja meillä kun olisi tuo Pösökin käytettävissä, joten sen kun hurauttaisi muutaman tunnin niin olisi jo merellä. Lähin kohde merelle taitaa olla Slovenia, joka on muutenkin houkutellut käymään jo jonkin aikaa. Ystäväni kehuivat Ljubljanaa aivan ihanaksi paikaksi, joten siellä olen myös halunnut aina päästä käymään. Valittiin siis kohteeksi "Slovenian riviera" ja hylättiin tällä kertaa Kroatian pohjoiset rantakohteet kun kaikkialle ei valitettavasti ole aikaa ja varallisuutta lähteä samalla kertaa käymään. Toki täältä olisi mahdollisuus piipahtaa nopeasti ehkä Italian Triesteenkin. Varattiin hotelli yhdeksi yöksi myös Ljubljanasta, jolloin ajomatkasta ei tulisi niin pitkä yhteen putkeen ainakaan menosuuntaan. Jee!

Ajettiin Itävallan rajalle, ostettiin vinjetti (eli moottoritiemaksu), joka maksoi 10 päivältä 8,80€. Itävallan puolella suunattiin kohti Grazia, jonka jälkeen ylittäisimme Slovenian rajan kohti Mariboria ja sieltä kohti Ljubljanaa. Slovenian rajalla piti taas pysähtyä ostamaan uusi vinjetti, täällä 7 päivää kustansi 15€ eli aika paljon enemmän kuin Itävallan puolella. Pääteltiin kyllä, että maasto voi olla vaativaa tunneleineen ja siltoineen sekä ehkä pienessä maassa sitten liikkujia on vähemmän?  Lähdettiin joskus aamulla puol ysin maissa liikenteeseen ja yhden jälkeen oltiin perillä Ljubljanan keskustassa. Matkalla kohosi aika uskomattomia vuoria ja mentiin usein niitä kiertäen tai tunneleita pitkin läpi. Korvat lukossa kurvailtiin aikamoisia mutkia pitkin rekkojen seassa 130 km/h, onneksi mies oli ratissa, en tiedä olisiko minusta ollut näille teille (muuta kuin pelokkaaksi) kuskiksi.

Vinjetin ostamisen lisäksi matkalla tuli kaikkea ihmeellistä vastaan.

Matkalla sattui vielä yhtäkkisiä rankkasadekuuroja vuorten välissä, jolloin oli pakko pudottaa nopeutta runsaasti. Ei mikään ihanne lomasää ja valitettavasti sade seurasi Ljubljanaan, joskin onneksi ei niin runsaana kuin matkalla. Ljubljana osoittautui pienen kävely- ja ihmettelykierroksen jälkeen aivan ihanaksi ja idylliseksi kaupungiksi. Ihan ensimmäisenä piti lähteä etsimään jotain syötävää ja läheltä hotellia löytyi kivan tunnelmallisen näköinen Pop's Place burger paikka. Sinne siis. Tarjolla oli aivan todella maukkaita freshejä burgereita ja muutamia lisukkeita. Olutvalikoima oli ainakin kattava listan mukaan. Minä päätin maistaa vegeversiota ja se oli ainakin ihan huippu. Mehevä pihvi oli tehty quinoasta ja sienistä. Parmesan- ja yrttiranskalaiset kruunasivat aterian.

Hyvällä huumorilla keskellä katua satoi vettä "tyypillinen Ljubljanalainen sää" -kylttien kera.

Ihanan kaupunkikuvan lisäksi huomattiin aika nopeasti, että kaikki Sloveniassa, myös vanhemmat ihmiset, puhuvat hyvin englantia. Ihana helpotus turistina liikkumiseen. Ei vain voi oikein ymmärtää, miten tämä ei täällä meilläkin ole itsestäänselvyys. (Tässä kohtaa muutosta odottelemmekin sitten pidempään kuin vain pari vuotta.) Burgereiden jälkeen päätettiin ystävien kehotuksesta etsiä kattoterassi, josta avautui hienot näkymät kaupungin ylle. Nebotičnik -rakennus on yksi kaupungin maamerkeistä ja sen 12. kerroksesta löytyy kattoterassi. Maisteltiin paikalliset viinit ja ihailtiin pienestä tihkusateesta huolimatta maisemista terassia kierrellen. Upeat vuoret taustalla ovat kyllä kieltämättä vaikuttavia. Osaa huipuista ei edes erottanut pilvipeitteestä. Ljubljana on muuten äänestetty vuoden 2016 Euroopan vihreämmäksi pääkaupungiksi. Super!

Ljubljanassa oli ihania pieniä putiikkeja ja designliikkeitä. Jopa tosi kivoja turistikauppojakin. Olen ihan kateellinen, sillä meillä ei täällä sellaisia ole! Olisikohan tässä taas bisnesmahdollisuuksia jos tekisi ihania (ja moderneja) slovakkikuoseja ja niistä kaikkia kivoja juttuja? Tulisitteko ostamaan? Hirmuisesti olisi tehnyt mieli hypistellä enemmänkin kaikkea, mutta aika oli rajallinen. Ihana löytö oli uusi vaaleansininen englanninkielinen kalenteri (don't get mad if I miss your namedays guys). Löysin myös niin ihanilla kuoseilla valmistettuja kasseja, kortteja ja magneetteja myyvän liikkeen, jonka olisi voinut ostaa tyhjäksi. Sieltä mukaan tarttui vain täydellinen lahja kaverille. Ehkä täytyy järjestää shoppailumatka jouluiseen Ljubljanaan. Haluaisin nähdä saman kaupungin tunnelman myös jouluna joulumarkkinoineen. Kuka tulee mukaan?

Ljubljana illalla.

Hyvää jätskiä!

Illalla nautittiin paikallisella twistillä suunnitellut tapakset TaBarissa. Oikein hyvät pienemmät iltapalat sopivat suunnitelmaan. Tosin pitihän se ähky mennä vielä vetämään kun Vigo jäätelöpuoti sattui matkalle. Täältä sai suklaalähteestä päällysteet ja valittavat maut olivat mielenkiintoisia ja monipuolisia. Ljubljanassa hintataso oli meidän mielestä selkeästi korkeampi kuin Bratislavassa, ei silti mikään sikakallis. Seuraavana päivänä oli vielä aikaa metsästää kaupungin symboleita eli lohikäärmeitä, kierrellä kaupunkia ja nautiskella limpparia joen varrella. Iltapäivällä startattiin auto kohti Koperia, jonne olimme sopineet saapuvamme kahden maissa. Soittelimme Apartments Medvedin Barbaralle, joka lähti meitä asunnolle vastaan toisesta paikasta skootterilla.

Krääk!

Barbara osoittautui erittäin mukavaksi ja avuliaaksi naiseksi, jolta saimme kaikki hyvät vinkit lähialueisiin tutustumiseen. Saimme jopa suomenkielisen kartan (woot) Koperista ja pyöräreittikartan, joka kattoi koko Koper, Izola, Strunjan, Portorož, Piran -alueen. Saimme ohjeet myös bussiyhteyksistä samaisiin paikkoihin. Oltiin erittäin tyytyväisiä saamaamme palveluun ja siistiin huoneistoon. Lähdettiin käppäilemään ja etsimään lounaspaikkaa. Meren rannalla oli pakko päästä syömään mereneläviä ja ehdottomia lemppareitani mustekalanrenkaita. Calamaresit löytyivät matkustussataman vieressä sijaitsevasta kalaravintolasta ja uskaltaisin sanoa, että ne olivat elämäni parhaat. (Vaikea tosin verrata lapsuusmuistoihin Espanjasta.)

Ruokailun jälkeen mentiin loikoilemaan ravintolan vieressä sijaitsevalle kaupunkibiitsille, joka tosiaan enemmänkin muistutti pientä aidattua puistoa, jossa oli betonikaistale ennen kivistä rantaa ja laituri portaineen. Ilman uimakenkiä oli aika hankala päästä uimaan kivillä kävellen. Meri oli aivan ihanan värinen ja vesi todella kirkasta. Itse täpötäysi "biitsi" ei meitä niin vakuuttanut, mutta auringonotto kelpaa kuitenkin aina ympäristöstä huolimatta. Päätettiin lähteä seuraavana päivänä Portorožiin, jossa pitäisi olla hiekkaranta.

Koper ja ihanat auringonlaskut.

Otettiin Portorožiin bussi ja ihasteltiin huikeita maisemia matkalla. Ostettiin rannalta aurinkotuolit ja varjo (17€/päivä). Vietettiin rannalla koko päivä ja vasta auringon laskiessa lähdettiin takaisin Koperiin. Ranta oli mielestämme mukava ja moniin muihin turistikohteisiin verrattuna aika rauhallinen. Vaikka porukkaa olikin paikalla aika lailla, ei kuitenkaan ollut älytöntä tungosta. Sydämeni suli kun viereemme tuli perhe, jolla oli mukanaan ranskanbulldoggi. IIH. Koira otettiin mukaan 30 asteen helteessä biitsille, mitä piti kyllä alkuunsa ihmetellä ja huolestuakin, mutta aurinkotuolin alla varjossa hän viihtyi pitkälti koko päivän perheen tosin välillä käydessä koiran kanssa jossakin. Perheenäiti jopa piti koiraa sylissä kahlaten vedessä ja vahtien samalla tyttärensä vesileikkejä. Aww. Myös rantabaarista bongasimme toisen ranskiksen hengailemasta omistajien kanssa. Suomessahan tämä olisi ollut täysi mahdottomuus, että koira ylipäätään oli ollut rannalla. Täällä tämä ei häirinnyt yhtään ketään ja hyvä niin. (Ää, tahtoo oman lepakkopossun!)

Portorožin lisäksi halusimme ehdottomasti käydä myös Piranissa. Koska Piraniin olisi kulkenut täsmälleen sama bussi, jolla menimme Portorožiin, päätimme lopulta vuokrata pyörät ja lähteä tutkimaan koko rannikkoa pyörien selästä Barbaran neuvojen (paitsi ei aivan) mukaisesti. Siispä aamupalaksi pyöräilyrahkaa ja sitten menoksi. Alkuun pääsi tasaista pyörätietä aivan meren rantaa pitkin, kunnes alkoi nousu Izolan yläpuolelle ja sieltä tunnelin kautta kohti seuraavaa mäkeä. Portorožin kautta olisi ilmeisesti päässyt helpommin vielä toisen tunnelin kautta, mutta päätettiin lähteä harcorereittiä rannan puolelta. Se osoittautuikin sitten erittäin jyrkäksi autotieksi. Eihän siinä. Jossain kohtaa täytyi kyllä taipua taluttamaan pyörää kun reidet alkoivat huutaa hoosiannaa. Ylhäällä näköalatasanteilta oli uskomattomat maisemat merelle eli kyllä kannatti kavuta ylös asti. Onneksi autoilijat olivat selkeästi tottuneet ajamaan mutkaisia vuoristoteitä ja ottivat myös pyöräilijät hyvin huomioon.

Alaspäin laskettiin sitten jo kohti Pirania ja sen kaupungin muureja. Itse muureilla emme käyneet, mutta pysähdyimme tässä kohtaa ihastelemaan maisemaa kaupungin yli. Piranin vanhakaupunki pakkautuu tiiviisti niemen kärkeen. Varsinaista rantaa ei Piranissa ole, mutta sitä useampia paikkoja pulahtaa mereen isommilta kiviltä tai kiviseltä rannalta. Kaupungin "ranta" oli siis pieni betonialue, jossa oli suihku ja portaat mereen. Täällä ihmiset ovat kyllä luovia tuon auringonoton kanssa. Ihmisiä näkyi pyöräreissun aikana mitä ihmeellisimmistä paikoista rantakivikoista nauttimasta auringosta ja merestä. Rantabulevardin molemmilla puolilla makoili ihmisiä asfaltilla pyyhkeineen tai tuoleineen. Nice.

Upea Piran.

Piranissa nautittiin lounas, jonka jälkeen jatkettiin matkaa takaisinpäin eri reittiä. Halusimme nähdä Strunjanin luonnonpuistoaluetta ja sitä kohti lähdimme Fiesan suuntaan kulkevaa rantatietä pitkin. Fiesassa on pieni lahti, jossa on muutama hotelli ja uimaranta. Ainiin ja pienenpieni järvi, missä ei ollut kyllä mitään nähtävää. Fiesan lahtea ympäröi aikamoiset jyrkänteet, joten tajusimme äkkiä, että emme voisi pyörillä jatkaa rantaa pitkin vaan oli kavuttava takaisin ylös sille kiemuraiselle tielle, jota pitkin olimme Piraniin tulleetkin. Damn, oli muuten aika TODELLA jyrkkä ja älyttömän kapea tie. Ihan ei edes ymmärretty miten ihmiset pääsee autoilla sinne alas hotellille. Matkalla oli parkissa autoja, joiden renkaiden eteen oli laitettu kivenmurikat tai tiilet. Päästiin ylös ja sieltä laskettelemaan alas Strunjania kohti. Oikaistiin siltoja pitkin suola-altaiden läpi rannalle, sillä oli aika vihdoin päästä pulahtamaan mereen kaiken hikoilun jälkeen.

Piranin antimet oli hyvät.

Strunjan beachiltä oli aika kivuta jälleen ylämäkeä (siis huhhuh näitä nousuja) näköalatasanteelle, josta pääsi kurkistamaan luonnonpuiston upeaan puolikuun muotoiseen lahdenpoukamaan, jota kutsutaankin moon bayksi. Tuonne jos olisi vain jaksanut etsiä reitin alas. Olisi ollut aika unelma pakopaikka rannalla. Paljon tuli vastaan porukkaa uimakamojen kanssa, joten alas kyllä pääsee jotakin polkua pitkin. Tästä jatkettiin Stunjanin näköalapuiston reittiä pitkin kohti Izolaa, jossa pidettiin taas tauko satamassa ja ostettiin drinkit rannalta. Izolasta oli takaisin Koperiin enää lyhyt tasainen pyrähdys, joka kaikkien mäkien jälkeen tuntui aika ihanalta pyöräillä. Päivä oli pitkä, mutta ehdittiin tosiaan nähdä todella paljon erilaisia paikkoja ja maastoa. Voimme siis suositella pyörän vuokraamista, näköalat ovat kaiken sen kipuamisen arvoisia!

Alueella tuotetaan paljon suolaa ja kasvatetaan mm. kaloja ja simpukoita.

Ylipäätään "Slovenian riviera" tai Slovenian Istria yllätti meidät suuresti italialaisuudellaan. Alue on ollut 1200-1700 -luvuilla Venetsian hallinnon alla. Alueelta löytyy siis hyvin vanhaa kulttuuriperintöä. Esimerkiksi Piranista on kotoisin säveltäjä ja viulisti Giuseppe Tartini ja Koperin katedraalista löytyy Slovenian hienoin venetsialaisen Vittore Carpaccion renesanssimaalaus. Carpaccion mukaan on Koperissa nimetty myös aukio ja talo, jossa maalari on ilmeisesti asunut. Nykypäivänä italialaisuus näkyy näissä kunnissa ainakin kaksikielisyytenä ja varmasti myös ruokalistoilla. Ilman sen suurempia tiedonetsintöjä Slovenian rannalle lähteneet suomislovakkituristit pääsivät siis mutustelemaan myöskin perin italialaista tunnelmaa. Ainakin pizza oli hyvää. Ja merenelävät. Eikä oikeastaan harmittanut niin paljoa enää, ettei ehdittykään oikean Italian puolelle Triesteen käymään.

Ihan huippu reissu takana ja paljon uutta ja ihmeellistä koettu ja nähty jälleen. Palattiin erittäin onnellisina kotiin. Maan slogan "I feel Slovenia" on mahtava, we definitely felt Slovenia! Kroatian ihanat rannat jäävät vielä seuraavaan reissuun odottelemaan. Samoin kuin Italian rannikko. Vielä loman jatkeena vietellään vapaapäiviä kotosalla katsoen Olympialaisia. Saadaan kahtena peräkkäisenä viikonloppuna vielä vieraita, joten puuhaa riittänee.

Vyölaukku roikkuu mukana ku peräpukamat

Lomalla part 3
Bratislava & Wien

Prahasta kotiuduttamme alettiin pohtia mitä kaikkea keksittäisikään omassa kotikaupungissa vieraiden kanssa. Tämän reissun teemana oli selkeästi rento meininki eikä ollut tarve juosta nähtävyyksiä läpi minuuttiaikataululla. Ensimmäinen missio oli löytää sapuskaa pitkän bussimatkan jälkeen. Suunnattiin suhteellisen tuttuun tapaan Mestiansky pivovar -panimoravintolaan, jossa hellesäällä testasimme ekaa kertaa puutarhan puolta. Ulkona oli erikseen tavallisen listan lisäksi myös grillimenu, josta otettiin burgerit testaukseen. Poitsuille valinta oli helppo: tämän paikan ribsit. Ne on kuulemma hyviä. Uskotaan. Juomana tietenkin paikalliskola Kofola.

Tehtiin vielä iltakävely vanhan kaupungin läpi ja katsastettiin samalla tärkeät nähtävyydet ja patsaat. Ehkä kaunein (noot) nähtävyys on unkarilaista Art Nouveau tyyliä edustava sininen kirkko. (Ja vieressä saman hemmon suunnittelema lukio.) Patsaista työmies Čumil on aina hommissa kurkistaen viemäristä ja Napoleonin sotamies ilman kenkää nojailee keskusaukion penkkiin.

Seuraavana päivänä hyökättiin ensimmäisenä kunnon aamupalan jälkeen tärkeimmän nähtävyyskohteen eli linnan kimppuun. Linnan sisällä oleva museo kattava, mutta suhteellisen raskas painottuen maan pitkään historiaan jne. Lisäksi tunnelmaa linnasta vie pois se, että se on täysin jälleenrakennettu. Parasta siellä on kuitenkin kiipeäminen näköalatorniin, mutta meillä oli tällä kertaa mielessä käväistä Ufon huipulla katsastamassa maisemat. Tällä kertaa ihasteleminen ulkoa päin oli riittävä. Linnaltakin avautuu jo hienot näkymät kaupungille ja Itävaltaan. Huomasimme linnan puutarhan vihdoin valmistuneen kaiken remontin keskeltä, joten pihalta löytyi meillekin uutta nähtävää.

Linnalta kuljettiin alaspäin vanhaan kaupunkiin ja päätettiin saman tien lähteä ylittämään siltaa Ufolle. Most SNP -sillan päässä kohoava Ufo toimii ravintolana ja näköalatornina. Pääsymaksu hissillä ylös maksoi 7,40€. Jos käy ravintolassa syömässä, hissilippu vähennetään laskusta. Ylhäältä näköalatasanteelta aukeaa huikeat näkymät joka suuntaan kaupunkia ja jälleen Itävaltaan ja aboutsiarallaa Unkariin asti. Olihan täällä edes kerran käytävä. Paikkaa tosin suositellaan myös auringonlaskun aikaan, mutta ehkä tuo mies voi sitten viedä silloin näköalaravintolaan syömään, vink vink. Patsaista muuten ennen Paparazzi ravintolan kulmalla kuvannut valokuvaaja löytyi tätä nykyä bongaamasta julkkiksia Ufon ravintolasta.

Välimojitojen, käpöttelyiden ja välishoppailuiden jälkeen iski nälkä ja vieraiden toiveista mentiin Flagship ravintolaan syömään kunnon slovakialaista ruokaa. Sen verran olin taas leivässä tarjoiltavaa valkosipulijuustokeittoa mainostanut, että sellainen oli saatava. Loppuilta taisi kulua kotona jazzya ja korttia pelaten ja juomia maistellen. Käytiin vielä illalla testaamassa kulmakuppilaa, uutta One more -viinibaaria. Huippua on kyllä, että tällaisista paikoista voi myös ostaa viinit ja samppanjat kotiin. Tässä onkin miehelle taas yksi vinkki, millä tehdä slaavivaimo onnelliseksi. Voihan sen samppanjan kylkeen eksyä vaikka joku kukkakimppukin. (Haha, kohta se ei enää lue mun blogia..)

Seuraavan päivän ohjelmanumeroksi valittiin kaikille uusi paikka, Bratislavan eläintarha. Tästä oli hieman ennakkoepäilyksiä, ja en ole täysin varma olenko muutenkaan kovin eläintarhojen kannattaja, mutta lähdettiin katsastamaan millainen paikka meillä täällä on. Sisäänpääsy kesäkaudella maksaa 5€ aikuiselta ja 3,5€ lapselta. Oikeastaan eläintarha oli positiivinen yllätys. Lisäksi meillä sattui äärimmäisen hyvä tuuri, sillä satuimme karhun luo juuri kun se oli leikkisällä tuulella pulahtamassa ja riehumassa auton renkaan kanssa kunnes katosi sisätiloihin. Kissatalolle saavuttaessa satuimme paikalle ruokinta-aikaan, joten olikin mielenkiintoista seurata kun leopardi ja jaguaari mutustelivat lihapalojaan. Saatiin päivään äksöniä.

Eläintarhan yhteyteen on tehty (ilmeisesti houkuttelemaan lisää turisteja) Dinopark, jonne on asennettu aidon kokoisia ja osittain liikkuvia ja äänteleviä dinosauruksia. Tämä olisi ehkä lapsille jännää, mutta me emme niin tekodinoista innostuneet. Käytiin kuitenkin dinoparkissa jädellä. Eläintarha oli osittain hyvin mäkisessä ympäristössä, joista yksi reitti oli ennemmänkin vaelluspolkua muistuttava. Lenkkarit olisivat olleet hyvät jalkineet. Vietimme eläintarhassa varmaan ainakin pari tuntia helposti aikaa, nähtäviä eläimiä oli paljon! Parhaimpiin lukeutuivat muun muassa harvinaiset valkoinen leijona ja valkoinen tiikeri, jaguaari, kenguru, sarvikuono, baby pigmy hippo (iih!) ja simpanssit. Simpansseilla ja orankeilla oli käytössään iso talo ja ulkoaitaus. Yksi huomionhaluinen simpanssi pisti kunnon shown pystyyn eläintenhoitajien ikkunnan edessä ja riehui minkä kerkesi heitellen tavaroita ympäriinsä ja hakaten muovipulloa lattiaan. Olisikohan lie ollut sitten juuri tämä simpanssi kyseessä (ks. kuva)?

Illalla poikettiin vielä vanhassa kaupungissa, jonne joku oli virittänyt hassun laserhässäkän, joka taittui muutaman kulman ympäri. Vikana päivänä suunnattiin kolmanteen maahan ja tehtiin nopea pikakatsaus Wieniin. Vieraat halusivat käydä Rathausilla, josta tällä kertaa löydettiin elokuvafestivaalit ruokakojuineen. Suunnattiin vielä ratikalla Praternin ulkoilualueelle ihmettelemään ja käppäiltiin taas huvipuiston puolelle, jossa päätettiin kalliin olympiarengas -vuoristoradan sijaan maksaa itsemme sisään Madame Tussauds vahakabinettiin. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta vastaavanlaisessa paikassa ja oli kyllä melkein pelottavaa miten aidon näköisiä nuket olivat. Valikoima tosin painottui jonkin verran täällä enemmän historiallisiin henkilöihin, kuten Sissiin ja Maria Theresaan ja joihinkin paikallisstaroihin, mutta kierros oli oikein hauska ja kiva kokemus.

Vielä käytiin matkalla autolle ja lentokentälle piipahtamassa keskustassa ihmettelemässä Stephansdomia (Pyhän Tapanin tuomiokirkko). Vietettiin kiva päivä ja tsekattiin kaksi kaupungin tunnetuimmista rakennuksista. Sehän riittää. Oli aika hyvästellä ja kiittää matkaseuralaisia huipuista päivistä ja ajaa takaisin kotiin hengähtämään ennen seuraavaa reissua. KIITOS! Oli aika ottaa vielä lomalla suunta merelle. Slovenia tai Kroatia houkuttelisi lähellä sijaitsevilla rantakohteillaan...