Ihastuttava Itä-Slovakia

Italian reissun jälkeen meille jäi vielä muutama päivä lomaa jäljelle elokuun lopussa. Haluttiin lomailla myös Slovakiassa. Ylä-Tatrat kiinnostivat suuresti. Samoin kuin Kosiče. Päätettiin heittää Pösöllä rinki molempien kautta. Olimme kuulleet paljon hyvää Kosičesta. Sanotaan, että siellä on ystävällisiä ihmisiä ja vähemmän kiireinen elämäntyyli kuin täällä pääkaupungissa. Kosiče on 240 000 asukkaalla Slovakian toiseksi suurin kaupunki. Se on nimetty 2013 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Kaupungissa on hyvin historiallisessa asussa säilynyt vanha kaupunki, jossa on monia suojeltuja niin gootti-, renesanssi-, barokki- kuin art nouveautyylisiä rakennuksia. Kosičessa on Slovakian suurin kirkko: St. Elisabeth katedraali. Kirkossa pääsee myös kiipeämään torniin.

Tunnelmallinen  vanha kaupunki.

Peruslounas: valkosipulikeitto juustolla ja krutongeilla
sekä kananugetit ranskalaisilla ja tatarska -kastikkeella.

Kosičen kävelykatualue on aivan ihastuttavaa. Sieltä löytää paljon putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Hinnat ovat alhaisemmat Bratislavaan verrattuna. Kävimme lounaalla, jonka jälkeen tsekkasimme itsemme sisään hotelliin. Vaikka sää oli hieman sateinen, nautimme suuresti vanhan kaupungin tunnelmasta sitä ympäri kävellen. Puistossa tanssivat vesipatsaat musiikin tahtiin ja ihmiset olivat paljon terasseilla nautiskelemassa lomasta. Käytiin katsastamassa paikallinen Aupark -ostoskeskus, jollainen meillä on myös Bratislavassa. Lisäksi käppäiltiin ihanassa Mestský park -puistossa.

Legio vlak -näyttely.

Illalliselle päätimme mennä ehdottomasti ainutlaatuiseen Slávia -ravintolaan. Ravintola on Art Nouveau tyylisessä rakennuksessa ja remontoitu tyylisuuntaa kunnioittaen myös sisältä upeasti. Ravintolan lisäksi täällä voi käydä myös kahvilla tai drinkillä tai vaikkapa järjestää omia tapahtumia. Ravintolapuolella tosin saimme heti uskomattoman hyvää palvelua englanniksi ja kaikki viimeisen päälle valkoisin hansikkain. Tällaiseen ei olla totuttu todellakaan Slovakiassa. Kolmen ruokalajin illallinen herkullisilla ruoilla ja juomaksi pullollinen hyvää slovakialaista roseeviiniä. Uskomattoman hyvää ruokaa upeasti laitettuna ja todella hyvä palvelu laittoivat tämän illalliskokemuksen aivan Slovakian kärkipäähän. Parasta oli tietenkin laskun aika. Veikkailtiin molemmat, että menee varmaan kahdeksankympin tai satasen pintaan tämä keissi, mutta laskussa komeili 54€. Siis mitä? 54€ kolmen ruokalajin huikeasta illallisesta juomineen, joka tarjoiltiin valkoisin hansikkain? Vaikka olemme jo tottuneet paikalliseen hintatasoon, tämä oli meille silti suuri yllätys. Pitäisikö muuttaa sittenkin Kosičeen?

Slávian upea rakennus.

Seuraavana päivänä matka jatkui pohjoisen suuntaan kohti Ylä-Tatraa. Saavuimme iltapäivästä Tatranska Lomnican vuoristokylään. Majoituimme vuorilla vanhassa perinteikkäässä Grand Hotel Prahassa. Hotelli on rakennettu 1905 myöskin Art Nouveau tyylillä. Kylällä kaikki reippailivat vaellusvarusteissa ympäriinsä ja nauttivat raikkaasta ulkoilmasta. Mekin kävimme lounaalla terassilla ihastellen samalla maisemia ja tähyillen jatkuvasti pilvien peittoon piiloutuvaa Lomnický štít -huippua. Hotelliltamme oli hienot näkymät yhteen matalampaan huippuun ja alas laaksoon. Hotellin kulmilta lähti myös vaellusreitti ylös vuorelle, jonne aioimme lähteä heti seuraavana aamuna.

Olimme jo jonkin aikaa haaveilleet Ylä-Tatroille pääsystä. Monissa matkaoppaissa ja kuvissa näkyy tällä huipulla oleva näköalatasanne, jossa pääsee 2 634 metrin korkeudessa ritiläsillan päälle ottamaan huikeita kuvia. Täällä pääsisi vielä himpun verran korkeammalle kuin Ala-Tatroilla, jossa olemme käyneet aiemmin laskettelemassa. Lomnický štít on yksi korkeimmista vuorenhuipuista Tatravuorilla ja myös maan eniten käydyin. Ensimmäisenä huippu on valloitettu jo vuonna 1793 ja vuodesta 1940 asti sinne on päässyt köysirataa pitkin kulkevalla gondolihissillä. Tämä sattuu olemaan yksi Euroopan jyrkimmistä köysiradoista, eikä asemien välillä ole ollenkaan tukipylväitä. Uujee, tänne olisi päästävä. Paitsi, että kaikki unemamme murtuivat about heti kättelyssä kun marssimme ensimmäisenä hotellin aulapalveluun ostamaan hissilippua.



Hissiliput gondooliin huipulle ovat loppuunmyytyjä useita päiviä etukäteen. Tieto tästä oli tietenkin löydettävissä vain hiihtokeskuksen slovakiankieliseltä sivustolta kun taas samalta englanninkieliseltä sivulta sama kohta puuttui kokonaan. Pettyneenä sitten laitettiin ensinnäkin palautetta informaation puutteesta ja jouduttiin miettiä pelisuunnitelmaa aivan uusiksi. Ei ollut kiva tulla tänne asti hotelliin saadakseen tietää, että ei ole mitään mahdollisuuksia päästä aivan huipulle asti. Olisimme hyvin voineet varata liput aiemmin kotoa käsin. Noh, ketutuksissa oli hyvä lähteä rauhoittumaan hotellin wellness -osastolle. Infinity pool kuohujuoman kanssa sai olon tuntumaan paremmalta. Suomalainen sauna oli tuttuun tapaan liian kuuma ja kosteus puuttui kokonaan, vaikka löylyä sai heittää onneksi itse. Tämä tosin saattaa johtua siitä, että se on päällä koko päivän ja kuivahtaa saunojien puuttuessa. Tiedä sitten. Herbal höyrysaunat nämä osaavat tehdä täällä. Näistä on tullut ehdottomasti suosikkini. Tällaisessa ei tarvitse istua kauaakaan kun hikoilee itsensä läpimäräksi.

Grand Hotel Prahan infinity pool.

Seuraavan päivän suunnitelmaksi muotoutui lopulta lähteä kävellen vaeltamaan 2 h 45 min. Skalnaté pleson (1751 m) ylä-asemalle, josta pääsisi vielä tuolihissillä mahdollisesti Lomnické sedloon (2190 m). Ihan hieno suunnitelma, mutta pikkasen jännitti kyllä lähteä tarpomaan kolmisen tuntia jyrkkää ylämäkeä koko kesän löysäilyjen jälkeen. Minulla meinasi usko loppua jo ala-aseman kohdalla, josta olisi tosiaan päässyt ylös gondolihissillä. Ei. Suomalaiset kävelevät. Vaikka sitten sisulla. Vaeltamaanhan tänne ollaan tultu. Ei kuin ylöspäin. Reppuun pakattiin vettä, kokista, suolatikkuja ja pari suklaapatukkaa. Ihan pro meiningillä siis.

Lähdössä ylöspäin.

Teemaan sopivat eväät?

Hobittipolkuja pitkin ylöspäin.

Ns. "himohiihtäjät" vain kiitivät ohi hurjaa vauhtia. Kun oltiin ohitettu viimeinenkin hissiasema ennen yläasemaa, ei voinut muuttaa enää mieltään. Mutta jos vaahtosammuttimen kokoisetkin skidit vetää tällaista settiä perheen mukana niin kyllä meidänkin pitäisi pystyä? Piti vain pysähdellä usein tasaamaan hengitystä ja juomaan vettä. Reitti oli todella kivinen ja yhdessä kohdassa hobittilandian näköinen pätkä puunjuurien valloittavan metsikön läpi. Sai olla tarkkana, ettei nyrjäytä nilkkaansa. Eikä me tietenkään omisteta mitään vaelluskenkiä tai -sauvoja. Niken lenkkareilla oli pärjättävä. Täytyy myöntää, että matkalla koeteltiin fyysisen puolen lisäksi myös suomalaista sisua. Sisua nimittäin tarvittiin, että jaksettiin puskea ylös asti. Lopussa jokaisella askeleella ja kavutulla metrillä tuli mahtavampi fiilis ja maisema vain parani paranemistaan.

Vihdoinkin ylhäällä!

Skalnaté pleso.

Pääsimme voittajina ylös asti kahdessa ja puolessa tunnissa. Skalnaté pleson uskomattoman kirkas järvi kimmelsi upeasti auringossa ja ihmiset nautiskelivat juomista ja ruoasta ravintolassa. Ihasteltiin hetki ympärillemme ja lähdimme sitten vielä ylöspäin tuolihissillä Lomnické sedloon. Sielläkin sai edetä varovasti kivikkoja pitkin, mutta se oli kaiken tasapainoilun arvoista! Tällaiset maisemat vain yksinkertaisesti tiputtavat lättänämaasta kotoisin olevien suomalaisten leuat polviin asti. UPEAA! Ylhäällä tuntee itsensä myös hyvin pieneksi ja voi yrittää tihrustaa alas laaksoon, että tuolta jostain pikkupläntiltä näyttävältä hotelliltako muka lähdettiin tänään liikenteeseen? Lomnické štítin huippu katosi ajoittain pilviin ja komeili auringossa. Näiltäkin korkeuksilta saatiin tunne, että oltiin valloitettu tämä vuori, eikä enää haitannut, ettemme päässeet aivan huipulle asti.

Lomnické štít -huippu.

Lomnické sedlo.

Söimme lounasta ylhäällä, jonka jälkeen lähdimme hissillä alaspäin. Oikeastaan vaellusreitti olisi ollut todella rankka alaspäin mentäessä, joten olimme tyytyväisiä, että vaelsimme ylös ja tulimme hissillä alas. Oli aika pakata kimpsut ja kampsut sekä suunnata Pösö Bratislavaa kohti. Paluumatkalla teimme vielä lyhyen pysähdyksen Štrbské Plesossa, joka on yksi suosituista matkailukohteista Ylä-Tatroilla. Štrbské Plesosta löytää sen ikonisen järven, jonka rannalla on puinen hotelli ja taustalla komeilevat useat vuorenhuiput. Todella kaunis maisema. Harmi, ettei ollut aikaa jäädä soutelemaan järvelle. Ensi kerralla sitten. Oli aika palata kaupunkiin ja normaaliin arkeen takaisin töiden pariin. Jos ikinä haluatte matkustaa Slovakiassa, kannustan ehdottomasti käymään muuallakin kuin pääkaupungissa. Vaeltaminen vuorilla, ihanat pienet kylät tai vaikkapa Kosičen historiallinen kaupunki tutustuttavat aitoon Slovakialaiseen kulttuuriin ja sielunmaisemaan.

Štrbské Pleso ja takana kohoavat Ylä-Tatran huiput.

Lomaliitelyä

Kevät ja kesä ovat kuluneet haipakkaa! Viimeiset kuukaudet koulussa kuluivat todella pitkien päivien parissa vääntäen viimeisen unitin suunnitelmia sopivasti samaan aikaan kun suomalaiset opekollegat pääsivät jo kesälaitumille. Loppurutistus oli myös aikamoinen saada kirjoitettua henkilökohtaiset end of the year -raportit kommentteineen jokaiselle oppilaalle sellaisen yhdeksän viikon opettamisen jälkeen. Vihdoin matelevien ja hikisten (raporttihiki ja oikea hellehiki) viimeisten viikkojen jälkeen pääsimme vihdoin kesälomalle! Viimeisenä päivänä työnantaja tarjosi meille tunnin GoKart -radalla. Oli muuten siistiä hurjastelua! Ja mikä parasta niin ajettiin zero CO2 emissions sähköautoilla. Bratislavassa ajamaan haluavat: paikka on Max60.

Jotta pääsisi lomatunnelmaan oli vaihdettava maisemaa. Onneksi ystävä Suomesta ehdotti kaupunkilomaa ja olin sekunnissa myyty. Vaikka keväällä juuri kävimme Budapestissa, olen aina valmis lähtemään sinne uudelleen. Kympin bussimatka ei paljoa paina kukkarossa, joten eikun Regiojet taas alle ja reissun päälle. Hankittiin kämppä aivan juutalaiskorttelin menomestoilta Budahomepestiltä. Jos on valmis mahdolliseen meteliin kaduilta, sijainti on todellakin sen arvoinen ja kämpiltä pääsee lyhyellä kävelymatkalla kaikkiin kaupungin cooleimpiin kuppiloihin ja rauniobaareihin. Vaikka käytiinkin perusturreilupaikoissakin keskustassa, voisi aivan hyvin viettää aikaa vain juutalaiskorttelissa. Siellä on vaan niin jees tunnelma ja kaikki tarvittava. Ei todellakaan kannata lähteä turistikeskustaan sisäänheittäjien väisteltäväksi.

Citadella

Näkymät Citadellalata

Korttelitaidetta ja pakollinen Lángos

Rauniolovee

Rauniolovee vol. 2

Myös yksi uusi valloituskohde poissa turistikeskustasta oli kauempana Tonavan rannalla. Katselin jostakin vinkeistä, että Tonavan rannalla olisi jotakin hengailubaareja. Lähdettiin seikkailemaan Rómaifürdő -kaupunginosaan. Bussilta käveltiin asuinalueen läpi rantaan. Hieman katseltiin ihmetellen matkalla näkyviä selkeitä amfiteatterin raunioita ja autotien kyljessä kulkevaa akveduktia. Selvisi, että tämä kaupunginosa on ollut ennen vanhaan Aquincum -niminen roomalainen kaupunki. Damn. Täältä löytyy myös Aquincumin museo. Rantaa pitkin kävellessä löytää buffetteja ja minirantoja (esim. tämä). Rannalla chillailun lisäksi voi katsella ohi lipuvia laivoja tai lähteä vaikka melomaan. Jos tänne asti ei jaksa lähteä seikkailemaan voi onneksi keskustassakin chillata Tonavan rannassa.

Roomalaisten jalanjäljillä

Pontoon

Check out:

• Kuplung - Rauniobaari huikeella drinkkilistalla
• Szimpla Kert - Tunnetuin rauniobaari, ehdottomasti visiitin arvoinen
• Gozsdu Udvar - Ravintola- ja markkinakortteli täynnä eloa
• Pontoon - Tonavan rannalla drinksuttaa erinomaisesti erityisesti auringonlaskun aikaan
• Citadella - Linnoitus Gellértinvuorella, josta aukeaa huikeat näkymät kaupunkiin
• Castle district - Perinteinen turistikohde, josta on myös huikeat näkymät
• Parlamenttitalo - Kaupungin suurin rakennus ja maailman kolmanneksi suurin parlamenttitalo
• Széchenyi bath - Suurin ja tunnetuin thermal bath huikealla arkkitehtuurilla
• Rómaifürdő - Kaupunginosa 

Paluumatkalla olikin aika tsekata jo seuraavaa reissua, nimittäin sain ystävältä kutsun Brysseliin. Tässä olisi viimeinen tilaisuus käydä hänen luona kylässä. Kun pääsin kotiin, otin läppärin esiin ja aloin katsella lentoja. Oli muuten aikamoista kikkailua eri sivustojen kanssa, että sain saman hinnan näkyviin mikä näkyi Belgian päässä kaverillani. Muistakaahan siis käyttää incognito -ikkunoita ja tyhjennellä sivuhistoriaa jos olette googlailleet lentoja. En enää muista minkä sivuston kautta katsottiin, mutta kun vaihdoin maani Suomesta esim Belgiaan tai Slovakiaan, hinnat ja palveluntarjoajat vaihtuivat aikalailla. Hyvillä kikkailuilla sain siis kohtuuhintaiset lennot Austrian Airlinesilta. Tätä lentoyhtiötä voi muuten suositella lämpimästi. Lyhyellä lennolla sai suolaisen tai makean snackin ja kaikki juomat kuuluivat myös hintaan. Sanoisin, että naksut ja viini voittavat Finskin mustikkamehun mennen tullen, vaikka kattavaa skybistro-menua ei ollutkaan.

Pakolliset vohvelit, Manneken Pis ja museon ravintola.

Olin kerran käynyt piipahtamassa päiväretkellä Antwerpenissä, mutta Brysseli osoittautui yllätykseksi aivan erilaiseksi paikaksi. Ensinnäkin pölähdin tietenkin paikalle ilman ennakkotietämystä tai sen suurempia ennakkoluuloja. Ensimmäiseksi yllätti tietenkin ranskan kieli. Siis ihan kuin olisin Pariisissa, mutta en ole? Brysseli osoittautui aika sokkeloiseksi kaupungiksi, jossa en aivan päässyt kartalle, varsinkaan seuraten ystävääni kaikkialle. Se myös yllätti, että kaupunki on aika mäkinen tai oikeastaan sijaitsee vähän niinkuin montussa. Ystäväni asui ihanalla hipsterimäisellä alueella, josta löydettiinkin lähikuppilat myöhäisille, joskus jopa lounaaksi muttuneille aamupaloille. Naapurustosta löytyi myös aivan ihana pieni ravintola, jossa päästiin syömään tiskille. Päästiin aitiopaikalta seuraamaan kun kokki valmisti rakkaudella herkullisia ravintolan annoksia. 

Le 203

Oluen juonnin aloittelija vaikeuksissa

Ainiin ja syy miksi ystäväni kutsui minut kylään oli hänen pidennetty viikonloppu. Sattui olemaan Belgian kansallispäivä (21.7.) kaikkineen juhlallisuuksineen. Itse juhlapäivä kuluikin keskuspuistossa nautiskellen mimosasta ja sangrista sekä kansainvälisestä juttuseurasta. Satuttiin löytämään puistosta myös huispausturnaus. Woot?! Tästä: Belgian Quidditch Federation. Illalla lähdettiin porukalla kanaalin rannalle salsa -iltamiin. Aluelle on rakennettu kiva rantamainen kortteli, joka täyttyy eri maiden ruokakojuista ja baareista. Täytyy sanoa, että oli todella kiva vaan ilmestyä paikalle kaikkien näiden juhlallisuuksien keskelle paikallisoppaan vietäväksi. Nuoret EU:n hommissa tutustuvat toisiinsa helposti ja ottavat kaikki kaverit ja tällaiset lainakaverit menoihin mukaan, kiitos! 

Parc de Bruxelles

Kuninkaanpalatsi

Check out:

• EU -työntekijöiden after work @Place du Luxembourg - "Young Eurocrats stroll in costumes conversing in English with a pint in hand." -BrusselsLife.be (In our case a sangria in our hands...)
• Le 203 -ravintola - Parasta ruokaa ikinä.
• Belgian Waffles @Maison Dandoy - Ah, näitä herkkuja!
• The Sister Cafe - Täällä voi tilata kaiken terveellisen herkun lisäksi väh. kahdelle hengelle olutlentoja. Suosittelemme. Kaikki suuren valikoiman oluet ovat luomua. Crosscheck.
• Brussels Beach (Bruxelles les Bains) - Urbaani "biitsialue" kanaalin rannassa. Ihanat ruokakojut esittelevät ruokakulttuureita ympäri maailmaa. Myös mojito oli hyvää.
• Royal Palace of Brussels - Kuninkaanpalatsi aukeaa yleisölle joka kesä kansallispäivän jälkeen. Kaiken upeuden keskeltä erottui ehdottomasti mirror room ja sen jalokuoriaisista (jewel beetles) tehty huikea smaragdin väreissä kimmeltävä katto!
• Manneken Pis - Must see pissaava poika. Kannattaa kuulemma mennä juhlapäivien aikaan niin näkee hänet erilaisissa asuissa. Tällä kertaa hän pissi vain syntymäasussaan.
• MIM aka Musical instruments museum - Upeassa Art nouveau -rakennuksessa pääsee ihmettelemään mitä erikoisempia soittimia. Vinkkinä upea ravintola ja kattoterassi ylimmässä kerroksessa!

Roadtrip

Roadtrip: Čičmany - Bojnice - Banská Štiavnica

Koulu on päättänyt laittaa unit 5:sen jälkeen tiistaista eteenpäin lomaa. Lomaa, joka ei oikeasti ole opettajille lomaa kun pitää vääntää unit reportseja ja tehdä seuraavaan kuuden viikon unitiin overview kaikista aineista. En avaudu tästä sen enempää, mutta kyllä kyrsii todella tämä työn määrä ja se millä ihmeen ajalla näitäkin pitäisi tehdä?! Oli siis päästävä oikeasti lomalle, varsinkin kun kaksi päivää lomasta kului koululla raportteja vääntämässä. Työkaverini halusi myös lähteä jonnekin ja muutama viikko sitten päätettiin yhdessä lähteä road tripille. Halusin ehdottomasti päästä näkemään muutamia slovakialaisia autenttisia paikkoja, jonne ei vaan tule noin vain lähdettyä täältä pääkaupungista. Ja oli kiva lähteä paikallisen kanssa, jotta retki sujuu kielitaitoisen kanssa helpommin. 

Matkalla pikkukylässä.
Hieno kauppa.

Otettiin perjantaina Pössykkä alle ja suunnaksi ensimmäinen kohde: Čičmany. Tästä aivan ihastuttavasta kylästä on kuvia jokaisessa matkaoppaassa. Čičmany (click & click) on tunnettu ensimmäisenä "folk architecture reservenä" maailmassa. Kylä on tunnettu hirsimökeistään, jotka ovat koristeltu tyypillisin valkoisin geometrisin ornamentein. Ensimmäiset maininnat kylästä ovat olleet jo 1272. Nimi Čičmany tulee sanasta čičman, joka tarkoittaa metsuria tai tukkijätkää. Kylä on myös vahvasti säilyttänyt nykypäivään kansallispukunsa, kansallistanssit ja -musiikin. Tänne kannattaa ehdottomasti eksyä! Ensin tuntui vähän hölmöltä mennä kuvailemaan ihmisten asuintaloja. Nähtiin ehkä muutama ihminen siellä täällä pihatöissä ja muuten oli aika hiljaista, paitsi satunnaisesti jossain aina kiekui kukko. Ei voinut kuin ihastella tätä paikkaa. Ihan kuin olisi tupsahtanut keskelle satumaailmaa. Talojen koristelut olivat upeita. Ihmiset osoittautuivat hyvin avuliaiksi kun kysyimme neuvoa ravintolan löytämiseksi. Kylästä löytyy myös museo, jossa pääsee muutamaan tällaiseen hirsitaloon tai taloihin sisälle, mutta me emme jääneet koululaisbussilastillisen kanssa jonottamaan museota. Matkamuistomyymälöistä löytää paikallista käsityötä ja lähialueen yrttiteetä. Nautittiin välikofolat Kaštieľ Čičmanyssa ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen.

Aivan mahtavia vuoristoralliteitä ajeltiin seuraavaan kaupunkiin - Bojniceen. Bojnice (click) on historiallinen kaupunki, joka on tunnettu linnastaan. Bojnicen linna (click) on upea turistinähtävyys. Se on Slovakian vierailluin linna. Kaupungissa on myös maan ensimmäinen eläintarha ja se on myös ollut yksi vanhimmista kylpyläkaupungeista Slovakiassa. On ollut hyvät lähdemestat aikanaan ihmisillä asettua tälle seudulle linnoja rakentamaan. Varattiin bookingista majoitus Penzion Bojniceen. Huone oli oikein passeli 32€/yö hintaan nähden. Kaveri oli bongaillut ravintoloita ennen matkaa ja mentiin lounaalle Biograf -ravintolaan. Se on tehty kaupungin ensimmäisen elokuvateatterin paikalle.  Bojnicen pienessä keskustassa kävelykadulla oli mielettömän hieno tunnelma. Tajuttiin jo ajellessa, että on muuten paikallisten maturita -päivä, jolloin kaikki lukion päättökokeensa kirjoittaneet lähtevät ulos juhlimaan. Porukkaa näkee joka puolella kantamassa isoa luokkakuvataulua ja ainakin mitä nähtiin äijäporukoita, olivat ihan pukeutuneet pukuihin. Bratislavassa vuosi sitten oli ainakin kauhea älämölö kun luokalliset kulkivat katuja rämistinsoittimineen.

Lounaan jälkeen lähdettiin linnalle. Linnan pääsee sisälle vain ohjatulle kierrokselle, joka kustantaa 8€ aikuiselta. Vain kesäkuukausina on tarjolla englannin kielisiä opastuksia, joten tällä kertaa seurattiin slovakialaista monotonisesti selittävää museotätiä. Sheelvä. Kauheasti ei siis kierroksesta saanut irti mitä nyt tietty kaverini tulkkasi osan. Jengi raahasi pieniä lapsiaan mukana tunnin ja vartin kestävällä kierroksella ja osaa ei kiinnostanut kuunnella tätiä, niin että muutama joutui aina sähisemään porukkaa hiljaiseksi kun kukaan ei kuullut kaikuvissa huoneissa mitään. Kierroksella juteltiin myös israelilaisen perheen kanssa, hekään kun eivät ymmärtäneet selostuksesta sanaakaan. Bojnicen linna on yksi hienoimmista ja satumaisimman näköisistä ulkoapäin, mutta sinänsä kierros sisällä jäi kyllä suhteellisen valjuksi. Museoituja huoneita toisensa perään ja selostusta siitä kuka nyt milloinkin otti vaikutteita mistäkin tyylisuunnasta. Portaita ylös ja alas ja aika tummia puisia huoneita suurimmaksi osaksi. Olihan siellä toki kaikkea aikaansa nähden hulppeaakin tietty. Nauratti kun suurimmalta osalta patsaista puuttui kädet ja huoneissa oli pelottavia 80-luvulla muotiliikkeissä toimineita mallinukkeja keskiaikaisissa vaatteissa.

Välillä oli kädetöntä menoa.

Illalla tietenkin otettiin suunnaksi paikalliset bailut. Majoituksesta oli about sama matka linnalle ja toiseen suuntaan viereiseen kaupunkiin Prievdizaan. Käytiin tsekkaamassa Club 333 ja sen railakkaat 18-vuotiaiden valmistujaisbileet. Oh man, että tunsin itseni vanhaksi. Omista yo-juhlista on 10 vuotta jo. Päivän drinkkitarjoukset oli vodka&juice ja gin&tonic 2€:lla. (Tässäkin suhteessa aikamatka sinne 10 vuodeen päähän..) Siis voiko tällaisia hintoja olla klubilla? Voi. Jengi oli suhteellisen hyvässä kuosissa ja selkeästi nauttivat toisensa seurasta ja tanssimisesta. Ei örveltämistä tai tappeluita tai tuuppimista. Peukut ylöspäin! Seuraavana aamuna kömmittiin aamupalalle, joskin matkaseuralaisella oli valitettavasti hieman heikompi olo kuin minulla kuskilla. Kymmeneltä piti luvuttaa huone, josta lähdettiin samantien ajamaan seuraavaan kohteeseen. Kaveri otti nokosia ja minä nautin minkä kerkesin aivan upeista maisemista vuorten välissä, laaksoissa ja metsässä puiden varjostamilla kiemurateillä rinteissä. Huhhuh, miten siistiä! 

Maturita bileet!

Vajaan puolentoista tunnin päästä saavuimme Banská Štiavnicaan. Banská Štiavnica on täysin keskiaikaisena säilynyt kaupunki, joka on rakennettu muinaisen tulivuoren romahtamisen luomaan kalderaan. Kaupunki on yksi Slovakiassa sijaitsevista UNESCO:n maailman perintökohteista (UNESCO). Banská Štiavnica (wikipedia) on myös kaivoskaupunki jo pitkän ajan takaa. Ensimmäiset kaivostoiminnat on löydetty kelttien ajoilta ja sitten myös Roomalaisten ajoilta. Sittemmin slaavit ovat ottaneet alueen haltuunsa ja paikkaa on kutsuttu 1156 vuodesta lähtien kaivosmiesten maaksi. Vuonna 1238 kaupunki saavutti kuninkaallisen kaupungin statuksen yhtenä ensimmäisenä Unkarin kuningaskunnan kaupunkina. Myöhäisellä keskiajalla kaupunki oli Unkarin kuningaskunnan suurin hopean ja kullan tuottaja. 

Kaupunki oli myös kaivosteollisuuden johtava innovaatiokeskus, jossa on keksitty ensimmäisiä kertoja käyttää ruutia 1627 ja siellä keksittiin myös 1700-luvulla uusi tapa viemäröidä vesi tulvivista kaivoksista, joka säästi kaivokset sulkemiselta ja tarjosi myös energiaa. Kaupunkiin perustettiin myös kuningaskunnan ensimmäinen kaivoskoulu 1735. 1782 kaupunki oli kolmanneksi suurin kaupunki Unkarin kuningaskunnassa Pozsonyn (Bratislavan) ja Debrecen jälkeen. Ei siis mikään pikkukylä aikanaan. Nykyään Banská Štiavnica on pitkälti turistikohde historian ja säilyneen keskiaikaisen asunsa takia. Pääkadulta löytyi paljon kahviloita ja ravintoloita sekä pikkuputiikkeja. Jos jostain haluaa ostaa tai vain ihastella erilaisia hienoja kiviä, tämä on se paikka. Kaupungissa on myös kiinnostuneille kaivosmuseoita ja mielestäni jonnekin kaupungin alle rakennettuun tunneliin tms. olisi myös päässyt tiettyinä aikoina. Cool. 

Me nautittiin lounasta ja käpöteltiin ympäriinsä ihastellen kaupungin omalaatuista tunnelmaa. Kavuttiin ylös vanhalle linnalle, jossa olikin pienimuotoiset festivaalit tai perhetapahtuma käynnissä. Poniratsastus ei niin kiinnostanut, mutta nää perus keskiaikakotkalintuharrastajat (tiedätte varmaan tän harrastuksen?) olivat paikalla ja yhtäkkiä oltiinkin taas pitelemässä 2,5 kilon pöllöä käsillä. Niin siistii!! Kaveri osti veljenpojilleen puisia soittimia ja ihasteltiin muitakin myytävissä olevia käsitöitä.  Patsasteltiin myös Trinity Squaren keskiaikaisen "monumental plague columnin", hetkonen hetkonen,  siis monumentaalisen ruttopylvään luona? No olihan se ihan kiva päästä rutosta eroon, kannattaa laittaa Marian monumentit pystyyn. Kaikkea sitä oppii. Hieno monumentti.  Käytiin jätskillä ja heti perään kahvilla. Divná Pani (diivojen naisten) kahvila oli aivan ihastuttava, suosittelen! Aivan todella mukavia ihmisiä kaikkialla ja upea kaupunki, jossa olisi voinut viettää paljon kauemminkin aikaa. Harmi, että oli aika palata kotiin. 

Ei pöllömpi iltapäivä!

Divná Pani

Upea reissu. Näitä lisää! Kiitos matkaseuralle! :)