Suomi maailmankartalle

Helou lukijat! Toivottavasti olette vielä linjoilla. Tässä on ollut aika haipakkaa menoa alkukevät, mutta koitetaan postailla vaikka sitten hieman jälkikäteen. Tällä kertaa laitetaan kasaan parit Suomi -aiheiset eventit. Tänä vuonna juhlimme Suomi 100 -juhlia eli itsenäisen Suomen 100 v. synttäreitä. Onnea Suomi! Tämä näkyi Bratislavassa Suomen Prahan suurlähetystön järjestämässä Echoes - 100 Years in Finnish Design and Architecture -näyttelyssä. Lähdettiin innoissaan käymään Slovakian kulttuuriministeriön tiluksilla SNP-aukiolla tsekkaamassa näyttely. Paljonhan siellä oli meille tuttuja juttuja ja paljon myös sellaisia, mitkä löytyy omastakin takaa. Esimerkiksi haisaappaat, Fiskarsin sakset tai Marimekon laukku tai kankaita. Fiskarsin sakset ja juustohöylä muuten muuttivat meidän mukana aina Slovakiaan asti. (Haha, näitä ilman ei pärjäisi?)

Voi kuin saisi Parikan pupukengät!

Näyttelyyn oli tuotu pienempiä esineitä ja huonekaluja ja arkkitehtuuria esiteltiin kuvilla. Lisäksi näyttelyä seurasi tekstit eri aiheista kuten silence, landscape, equality, traditions ja community. Onhan suomalainen maisema toden teolla "a spiritual mindset" sekä meidän tasa-arvoisuus ja "hiljaisuus" desingissa erityisen kiinnostavia aiheita. Hauska hetken Suomesta poissaolon jälkeen pohtia näitä aiheita hieman erilaisesta ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Moni näistä asioista on meille niin arkipäiväistä ja normaalia, mutta monelle ulkomaalaiselle totisesti jopa eksoottista.

Maaliskuussa postiluukusta tipahti kuntavaalien äänestyslirpakkeet. No oho, ilmeisesti tällaisilla "tilapäismamuilla" on tällainenkin oikeus. Kyllähän se oli käytettävä, vaikka kotikunta tällä hetkellä ei ihan sama enää olekaan. Noh, koska meidän lähetystö on edelleenkin siellä Prahassa asti niin lähdettiin kuitenkin lähimpään lähetystöön äänestämään. Ensimmäinen huhtikuuta laitettiin äänestyssukat jalkaan ja otettiin suunnaksi Wienin Gonzagasse 16 - Botschaft der Republik Finnland. Äänestyksen jälkeen oli kiva käydä aivan lähetystön vieressä sijaitsevassa Scandinavian Design House sisustuskaupassa ihastelemassa Iittalaa ja Marimekkoa. Onneksi on pienehkö ostokielto päällä kaikille isoimmille tavaroille, sillä niiden raijaaminen takaisin Suomeen maksaa aina pennin lisää ja saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Muuten olisi himottanut ostaa muutama astia tai esine lisää. Äänestyksen jälkeen pitää myös perinteisesti käydä äänestyskaljalla. Kaljalle kanaalin rantaan saatiin seuraksi Wienin suomivahvistuskaveri. Huippuu. Oli muuten aurinkoinen ja lämmin päivä. Huhtikuun ensimmäisenä tais tulla ekat rusketusrajat. Nais.

Äänestyskaljalla tuli puheeksi ystävämme kanssa, että heillä olisi Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen kanssa tulossa suomalaiset vappubileet. Sinnehän olisi päästävä! Itse asiassa tapahtumapaikkana oli samainen Adria -terde Schwedenplatzin kohdilta kanaalin rannasta. WIESO:lla oli vuokralla iso terassialue ja pienet sisätilat vappubileitä varten. Startattiin aamu perinteisellä vappubrunssilla belliineineen. Kuunnelkaapas muuten Profeettojen Jokainen kyynel -biisi niin, että jokainen kyynel on belliini. Hieno korvamato. Skumpan voimin käveltiin tapahtumapaikoille auttamaan järjestelyvastuussa olevia koristelemaan baaria ja terassia. Ennen varsinaisia bileitä oli kuitenkin lähdettävä vielä Stadtparkiin etsimään Sissi -patsasta, sillä kunnon vappujuhlathan alkavat lakituksella! Tällä kertaa paikalle saapuneille jaettiin skumpat käteen, Sissi sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen laulettiin Samuli Edelmannin Peggy eli "Oon mä juonu viinii Wienissä". Huikeeta!

Feikkiteekkari herkkubrunssilla.

Siirryimme serpentiinisinä Rathausin edestä ratikalla suomimusat kaakossa takaisin bilepaikalle. Jengi istumaan pitkään pöytään ja ei muuta kuin ostamaan paikalle järjestettyjä lonkeroita, salmaria ja minttua. Ah, mitä hemmottelua! Normaalistihan suomalaiset olisivat tarvinneet aika monta "betonia" alkaakseen jutella toisilleen, mutta päästiin kyllä täällä heti kaikki hyvään tunnelmaan. Päivä oli lämmin ja kanaalin rannalla lähes tuuleton, joten kyllä kelpasi lonkeroa juoda teepaitakelissä. Bileissä toki pitää olla hyvää ohjelmaa, joista paras oli ehkä "vodka showers", jolloin Stigin Ryyppy -biisin soidessa halukkaille oli tarjolla "vodkasuihkua" letkusta. Kanisteri vaan koivuun roikkumaan, siitä vaan ja sillä lailla! Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kierroksella tytöillä oli hieman ongelmia säädellä painetta, millä juoma tuli letkusta, joten kirjaimellisesti muutamat pääsivät suihkun uhriksi. Yhdellä jos toisellakin, myös allekirjoittaneella, oli tukka takussa jostain kohtaa boolin mehustiivisteestä. Ei se onneksi menoa haitannut!

Douping sallittu.

Lisäksi järjestettiin perinteinen kännykänheittokisat (tai ei siis minkä tahansa kännykän vaan NOKIAN). Tilojen vuoksi heitettiin kanaalin rantabulevardilla tarkkuusheittoa. Pääsin nopealla reaktiolla mukaan kisaan ja toinen sijahan sieltä tuli! Woop woop! Myöhemmin vedettiin vielä Suomi -aiheinen tietovisa, jossa myös päästiin hienosti toiseksi. Ihan tosi hauska ilta! Tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. Ehkä paras oli miehen löytämä ruotsalainen kaveri, jolla oli about samanlainen paita päällään hänen kanssaan. Toiseksi miehet ristittiin aika nopeasti nimellä "Snooze Brothers", sillä nuuskaa piti vaihdella ja eri makuja maistella. Selvä. Loppuilta bailattiin Club Berlinissä, jossa oli myös huikea meno. Seuraavana päivänä ei sitten ihan päästykään vappupiknikille kun uni maistui paremmin ja myöhemmin iltapäivällä piti jo lähteä takaisin Bratiin. Kiitos kaikille kanssabailaajille ja järjestäjille aivan parhaista bileistä! Näillä bileillä jos ei saatu Suomea maailmankartalle niin ei sitten millään. Kyllä me suomalaiset osataan pitää hauskaa!

Ps. Löysin vähän aikaa sitten Lidlistä suomalaisia HAPANKORPPUJA! Elämä on pelastettu.
Pps. Suomea nostettiin maailmankartalle myös koulussa kansainvälisenä päivänä. Oppilaiden kanssa duunattiin taiteellisempi versio Suomen lipusta, jota sain ylpeänä kantaa kulkueessa.
Pps. Onnea Vaari 80!

Viiniköynnösten välistä

Tänä viikonloppuna meidät siunattiin aivan mahtavalla säällä. Loppuviikkoa kohti aurinko paistoi paistamistaan ja lämpötilat kohosivat ihanasti. Lauantaina iltapäivällä lämpötila oli peräti +18 astetta. (Siis melkein Suomen kesä?!)  Ei voi muutenkaan uskoa, että on jo maaliskuu! Aika menee ihan hurjan nopeasti. Ollaan oltu Slovakiassa jo vuosi ja kaksi kuukautta. Aika näyttää kauanko vielä tullaan olemaan, mutta pitää yrittää käyttää aikaa normiarjen lisäksi hyödyksi ja toteuttaa monia to do -listalla olevia matkahaaveita, ravintolakokeiluita ja mitä vielä. Paljon olisi vielä nähtävää ja tehtävää ihan vain Slovakiankin rajojen sisäpuolella.



Otettiin tietenkin lauantain keleistä kaikki irti ja lähdettiin vaeltamaan metsäpuiston läpi Bratislavan laitamilla sijaitsevaa Marianka nimistä kylää kohti. Googlailin hieman karttoja etukäteen ja kaverin suosittelema Maps.me -appi puhelimessa osoittautui fiksuksi suunnannäyttäjäksi. Sovellus näyttää etukäteen ladatuilta alueilta kaikki pienemmätkin polut, myös metsän keskeltä. Onneksi metsäpuistosta (täällä samaisesta aiheesta aiemmin) löytyy merkatut reitit ja opastekyltit ettei ihan helposti pääse eksymään jos pysyy pääreiteillä. Tällä kertaa tosin lähdettiin kotoa 5 -ratikalla kohti Račaa, jäätiin pois Pekná cesta -pysäkillä Krasňanyssa, josta lähdettiin käppäilemään saman nimistä katua ylöspäin kohti metsäpuiston kukkuloita. Reitti osoittautui kiemurtelevan viiniköynnösten välistä. Hurjaa, miten lähellä tuotetaan jo viiniä, täytyykin kuluttaa näitä ihania lähituotteita enemmmän! Nähtiin ainakin yksi vanha pariskunta duunissa omalla pellollaan, jaksaa jaksaa mamma ja pappa!

Jaksamisesta puheenollen, ei tarvinnut ihan hirveän pitkälle kävellä kun jatkuva ylämäki alkoi hikoiluttaa naamaa. Metsän reunalta viiniköynnösten vierestä oli hieno katsoa taaksepäin ja nähdä kauaksi jääneet kaupungin talot. Metsään sukeltaessa tulee kyllä niin hieno ja erikoinen fiilis. Suurin osa puista ovat hurjan pitkiä lehtipuita, tunnelma on erilainen kuin Suomen metsissä. Taas tuli vastaan todella monia ulkoilevia ja grillailevia perheitä, maastopyöräilijöitä ja kaikennäköisiä muita ulkoilijoita koirineen. Täällä voi myös lähteä hienommin pukeutuneena farkkukävelylle metsään, pretty normal. Tai sitten voi panostaa kaikkiin high tech maastopöyräily- tai vaellusgeareihin. Ihan miten vaan, kaikki käy. Pari kertaa taidettiin vetäistä alkuperäisestä reittisuunnitelmasta poiketen, joten ihan tarkasti ei tiedetä mistä ollaan perille saavuttu, mutta kyllä siihen se pari tuntia meni.

Marianka on tosiaan pieni 1,147 asukkaan kylä pienten Karpaattivuorten alussa. Ensimmäiset merkinnät kylästä ovat jo 1367 ja se oli pitkään Unkarin kuningaskunnan aikana ollut suosittu ja tunnettu pyhiinvaelluskohde, omistettu neitsyt Marialle. (Lähteet Wikipediasta.) Kylän läpi kävellessä törmäsikin moniin todella vanhan näköisiin uskonnollisiin patsaihin. Toisekseen kylä on toiminut vuosien 1859-1916 välillä kaivoskylänä. Kaivoksessa tuotettiin liuskekiveä siihen aikaan modernein metodein. Liuskekiveä myytiin Eurooppaan ja myös merien taakse, joka teki paikasta myös tunnetun. Täällä meidän lähistöllä on todella paljon historiaa, eikä ajattelisi, että tällaisilla pienillä kylilläkin voisi olla pitkä ja mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Mariankassa pysähdyttiin vanhaan kivirakennukseen majataloon (mille muullekaan kuin) kaljalle. Kaljalle ja Kofolalle. Terassille! Ahh.

Marianka.

Kaivoshistoriaa.

Erittäin onnellinen mies.

Bussinodotus maistui näillä eväillä.

Alkuperäisen kymppikilsan lisäksi piti vielä kävellä pari kilsaa viereiseen kylään, jotta pääsimme 100+101 -alueiden bussilippujemme piiriin. Záhorská Bystricassa pysähdyttiin ostamaan naposteltavaa bussia odotellessa. Jätskit oli ihan loppu niin tyydyin sitten Milkaan, voi harmi. ;) Täältä köröteltiin mukavasti 37 -bussilla aina keskustaan Most SNP:n alle, josta olikin jo tosi lyhyt kävelymatka takaisin kotiin. Koko reissuun meni kaikkiaan lähemmäs viisi tuntia. Aivan mahtavaa löytää uusia reippailukohteita ja nähtävyyksiä Bratislavan alueelta. Vielä mahtavampaa oli viettää aikaa ulkona huikeissa maisemissa, täydessä auringonpaisteessa ja sen tuomasta lämmöstä nautiskellen. Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu! Aika moni tuttu oli ainakin käynyt nauttimassa MM-kisatunnelmasta Lahdessa. Me ollaan oltu tunnelmassa mukana Eurosportin avulla. Go Suomi!

Chuck Norris ja Wappu

Perjantaina lämpöinen auringonpaiste palasi sateisen päivän jälkeen. Aamusali venähti keskipäivälle ja sitten ongelmaksi muodostui iänikuinen "mitä tänään syötäisiin?". Vegeruoasta oltiin miehen kanssa puhuttu, joten päätin tehdä kuskussalaattia ja kyhätä kylkeen DM:stä (Drogerie Markt on maailman parhaita kauppoja, miksi näitä ei ole Suomessa?) ostetusta pakkauksesta falafelit. Lisää vain vesi -tyyppisellä taikinalla falafelit onnistuivat hienosti tällaiselta sähläävältä ruoanlaittajaltakin. Pakattiin ruoat ja viini reppuihin ja otettiin suunnaksi Medická záhrada -puisto. Muitakin porukoita oli tullut puistoon nautiskelemaan viikonlopun alkamisesta. Otettiin varaslähtö vappuun (viikkoja sitten vappunsa aloittaneet voitte vapaasti nauraa tälle) tällä piknikillä.

Lauantaina lähdettiin tutkimaan meille ihan uutta Devínska Nová Ves kaupunginosaa ja etsimään siellä sijaitsevaa Morava joen ja Itävallan rajan ylittävää pyöräilysiltaa. Silta on nimeltään Cyklomost slobody (Fahrradbrücke der Freiheit) eli vapauden pyöräilysilta. Tosin, silta on täällä tunnettu myös nimellä Most Chucka Norrisa eli Chuck Norrisin silta. Miksi? Vuonna 2012 Bratislava ilmoitti julkisen mielipidekyselyn sillan nimestä, sillä he halusivat antaa julkiselle sillalle ihmisten julkisesti hyväksymän nimen. Parin viikon jälkeen nimi Chuck Norris osoittautui voittajanimeksi. Itävaltalaisille nimi ei tosin kelvannut heidän ehdottaessaan nimeä Maria Theresa (tylsimykset!). Lopulta molemmille osapuolille sopiva vapauden silta valittiin viralliseksi nimeksi, mutta Chuck Norris on jäänyt elämään. Tämä kertonee hyvänä tarinana slovakkien huumorintajusta.

Pyöräilyreitit täällä ovat aivan huippuluokkaa. Me päädyimme kävelemään sillan yli toiselle puolelle ihastelemaan aavaa peltomaisemaa. Pienen matkan päässä olisi ollut Schloßhofin palatsi, jossa ehkä ensi kerralla voisi käväistä jos vaikka olisi pyörät alla. Palattiin takaisin Slovakian puolelle, jossa jengi grillasi pihalla ihanan iloisissa tunnelmissa. Ostettiin kioskista radler ja vinea (rypälelimppari) ja todettiin, että molemmat maistuu aikalailla simalta. Klara vappen! Iltapäivällä olikin sitten aika metsästää munkkeja kaupasta. Kaikenlaisia donitseja näillä on, mutta ei sellaista sokeroitua munkkia, mitä oltaisiin kaivattu. Ostettiin korvikkeiksi paikallismunkit, joiden sisältä paljastui aprikoosi/persikkatäyte. Mielenkiintoista. Miten olisi ollut vaikka ihan mansikka? Noh, ei ollut sentään luumutäytteisiä, mikä oli miehen ykkösveikkaus.

Aurinkoinen sää houkutteli meidät vielä linnan pihan kautta Tonavan rantaan ravintolalaivalle nautiskelemaan ilmasta ja hyvistä juomista. Samalla saatiin aikamoista seurattavaa kun brittiläinen polttariporukka pyyhälsi paikalle ja pisti menon eläimelliseksi. Luultavasi naimisiin menevä oli puettu metsästäjäksi. Jossakin kohtaa he poistuivat paikalta, mutta tulivat pian takaisin, jolloin päivänsankari oli selvästi kasteltu jossakin ja hänellä oli päällään vain alushousut. Lisäksi hän oli yltäpäältä kermavaahdossa ja strösseleissä. Tarjosi muun muassa ilmaisia haleja tarjoilijoille. Tämä seurue ei ollut ainoa, jolla oli hyvä meno päällä. Läheisessä pöydässä porukka tilasi tequilat ja tietenkin yhden ylimääräisen joka juotettiin tarjoilijalle (sääntösuomalaisen aivo-ohjelmisto alkaisi tässä kohtaa huutaa sääntörikkomusvaroitusta). Täällä on joka viikonloppu tavattavissa useita brittejä aikamoisessa humalatilassa ja polttariseurueet ovat aika yleisiä. Tänne pääsee halvoilla lennoilla ja täältä saa halpoja juomia eli täysosuma tällaisille seurueille.

Sunnuntaiksi sovittiin brasilialaisten ystävien kanssa vappupiknik metsäpuistoon. Jee, päästäisiin ekaa kertaa grillaamaan! Aamulla käytiin vetämässä Team Orange jalka- ja käsitreeni, jotta olisi varmasti nälkä. Tuli testattua taas uusia liikkeitäkin treenikaverin avustuksella. Ďakujem veľmi pekné! Kun saavuttiin piknikmestoille, parkkipaikan läheisellä puistoalueella oli käynnissä perhetapahtuma, josta bongattiin erilaisia haukkoja ja pöllöjä nököttämässä keskellä nurmikkoa. Aidatun alueen keskellä käveli mies, joka piteli kädessään kotkaa. Pakko oli mennä lähemmäs ihmettelemään. Ihan suunnittelematta ja aikamoisena yllätyksenä päivään päädyttiin sitten pitelemään kotkaa omalla kädellä. Hirmuisen iso lintu, jolla oli tosi ilkeä katse. Onneksi oli aurinkolasit päässä, sillä hieman pelotti, että se haluaa nokkia silmät irti päästä. Oli aika huikea kokemus, vaikkakin hieman kirpaisee katsella lintuja kytkettynä lyhyillä ketjuilla kiinni. Hieman sai taas ihmetellä, mitä oli juuri tapahtunut. Piti mennä piknikille, mutta yhtäkkiä olin keskellä lastentapahtumaa pitelemässä kolmen kilon kotkaa kädessä. Only in Slovakia.

Löydettiin oma pöytä ja grillausmestat puistosta, joskin kreikkalaiset olivat jo varanneet ison grillin itselleen. Meillä oli mukana vain yksi kertakäyttögrilli, jolla selkeästi hävittiin grillimaisterikisa. Grillaaminen kertakäyttögrillillä onnistui silti hyvin ja nautittiin ihan huikeasta vappupiknikistä. Tietenkin juoden skumppaa ja tehden siitä mitä herkullisemmat mimosat. Tarjolla oli perinteistä perunasalaattia ja erilaisia nakkeja, lihaa, grillattua juustoa, täytettyjä minisämpylöitä, itsetehtyä hummusta ja jälkkäriksi hedelmiä, marjoja ja grillattuja vaahtokarkkeja! MUMS. Hyvä yllätys oli vanhojen autojen kokoontumisajot, jotka sattuivat kulkemaan puiston läpi. Nähtiin tosi hienoja vanhoja autoja, joista parhaat olivat vanhat poliisiautot ja Tatra-auto. Kuorma-autot ovat täällä hyvin usein Tatra -merkkisiä, mutta henkilöauto oli aikamoinen ilmestys. Vuonna 1934 suunniteltu Tatran T77 selkäevällä oli julkaistuaan aiheuttanut kohun. Ei kyllä mikään ihme, sillä se oli aikamoinen ilmestys hain evää muistuttavalla katon takaosallaan.

Paikallisvappu oli erittäin onnistunut! Vappupallon korvasi maakotka, löydettiin munkit ja "simat", nautittiin juomat ravintolalaivalla sekä ennen kaikkea järjestettiin vappupiknik. Um grande obrigado empresa poderosa de amigos! Kiitos ystäville mahtavasta seurasta!

Laskettelulomailua keväthangilla

Jo Suomessa oli selvää, että laskettelemaan oli päästävä kun kerran olimme muuttamassa maahan, jossa kohoavat Karpaatit. Slovakiassa on 125 laskettelukeskusta (tämän listauksen mukaan myös edellisen postauksen mukainen metsäpuiston 0,2 km mäki on laskettuna). Rinteitä Slovakia tarjoaa yhteensä n. 500 km verran. Tämähän kelpaa laskettelusta kiinnostuneille paremmin kuin mainiosti. Talviloman ajankohta jäi pääsiäisen jälkeen, joten laskukohteeksi valikoitui Jasná Nízke Tatry eli Jasná Tatra -vuorilta. Jasná on meiltä Bratista noin 3h 20 min pituisen ajomatkan päässä. Korkein huippu Chopok kohoaa 2 024 metriin. Ajattelimme, että tämä korkeus toivottavasti riittää vielä kevätkauden hangille. Hisseillä (26 kpl) pääsee 943 metristä 2004 metriin ja rinteitä 44 km verran. Virallisten rinteiden vierestä laskettavaa on vielä älyttömästi lisää.

Varasimme loman helppoudeksi rinteiden vierestä kilometrin korkeudesta wellness hotellin, johon kuului aamupala, illallinen ja 3 päivän laskettelulippu. Ei tarvitsisi odotella skibussia laaksossa tai miettiä iltaohjelmaa sen enempää. Hotelli sijaitsi aivan rinteiden vieressä ja sillä oli alakerrassa oma suksivuokraamo (joka kylläkin sulkeutui sunnuntaina kevätkaudeksi). Tripadvisorista lueskelin sen verran, että Hotel Grand**** oli uudistanut vain osan huoneistaan ja perushuoneet (joista oli mahdotonta löytää tarkempia kuvia) eivät vastanneet hotellin 4 tähden luokitusta. Taisi sattua niin, että lomamme ajankohtana vapaana olikin vain remontoituja premium huoneita, joten sellainen sitten kiitos. Parasta hotellissa oli sen Wellness Centrum, jossa pääsi laskun jälkeen hemmottelemaan itseään ulkoporealtaaseen, saunoihin, uima-altaaseen tai rentouttaviin hierontahoitoihin. Ahh.

Sunnuntaina starttasimme auton aikaisin aamulla tavoitteena ehtiä vielä samana päivänä rinteeseen. Matkanteko osoittautui jännittäväksi. Itäänpäin mentäessä vuoret alkoivat kohota yhä korkeammiksi ja ylitimme mitä jännempiä siltavirityksiä kaupunkien yli. Slovakia on tuhansien linnojen maa ja kukkuloiden päällä pönöttäviä hienoja raunioita tuli myös vastaan usempia. Žilinan kohdalla näkyi ensimmäiset lumihuiput. Ei voinut lättänästä Suomesta tulevana muuta kuin suu auki ihastella upeita maisemia. Yksi vaikuttava näky oli aivan moottoritien vieressä sijaitseva Liptovská Mara -järvi, joka peilasi upeasti taustalla näkyvät vuorenhuiput. Sama kirkkaansininen järvi näkyi myös 2 km korkeudesta huipultakin. 

Liptovská Mara -järvi

Perille päästyä haettiin GoPassit (hissiliput ja pointsien keruujärjestelmä) kouraan, vaihdettiin vaatteet ja kiidettiin vuokraamoon. Taidettiin saada kevätalea, sillä kolmen päivän vuokrakamat maksoivat 85e per naama. Paljon vähemmän kuin mitä etukäteen tutkittiin hintoja. Super! Kevätaurinko ja lämpimät kelit olivat sulattaneet jo isoa osaa rinteistä, joten hissejä oli auki kymmenestä seitsemään. Sunnuntaina oli vielä viimeinen mahdollisuus päästä muutamaan rinteeseen, joten lähdettiin etsimään tällaisia laskureittejä. Ensin vain piti hilata itsensä ylös rinteeseen, todella ylös. Apua.

Alhaalla rinteet oli jo paikoitellen loskaa ja lammikkoa kun saavuttiin paikalle.

Aluksi hirvitti katsoa taakse ja tajuta miten korkealla sitä nyt ollaankaan. Ensimmäinen lasku pitkästä aikaa on aina jännittävää, mutta nyt otsalla taisi olla pari ahdistuspisaraa kun piti kääntää sukset alaspäin. Koska jengi oli laskenut jo aamusta lähtien, alkoivat rinteet olla täynnä jäisiä/sulia kohtia ja lumimöykkyjä. Myönnän rehellisesti, että ensimmäiset laskut tulin alas naama norsun elimellä. Kyllä se siitä sitten lähti, mutta lumikasojen läpi oli silti vaikea laskea rennosti. Parasta oli valloittaa Chopokin huippu 2024 metrissä! (Ja laskun päätteeksi ulkoporeallas ofkoos.)

Kuvaajana toimi paikallinen nainen, joka oli vieraillut Suomessa entisessä kotikaupungissamme.
What are the odds, right?

Odotettiin innolla maanantaiaamua, jotta pääsisi hyökkäämään tasoitettuihin rinteisiin. Yksi meidän ylöspääsyn kannalta major tuolihissi oli suljettu ja jouduttiin odottamaan leppäkerttuhissiä kauan, jotta päästäisiin gondolihissillä huipulle. Lisäksi hotellin littanatyyny aiheutti minulle kipuilua hartiassa ja yläselässä. Taas siis pieni tatti otsassa oltiin jo ennen kuin päästiin edes laskemaan ekaa laskua. Finally päästiin huipulle ja lähdettiin valloittamaan etelärinteitä. Panorama -reitti osoittautui mahtavaksi. Ei voi muuta kuin hehkuttaa jälleen maisemia! Täydellistä.

Leppäkerttuhissi

Maanantaina laskettiin minkä kerettiin. Jäin kerran rinnekuppilaan odottamaan miekkosta, jotta hän saisi hetken paahtaa omaa vauhtiaan. Aurinko paistoi ja jengi otti aurinkoa kukin tyylillään. Parilla kaverilla oli wife beaterit, joku kokonaan paidatta ja samaiselta terassilta bongattiin myös nainen, jolla oli bikinit toppatakin alla. Nice. Jengillä oli muutenkin aika hulppeita laskuasuja. Suurinta huutoa oli kasarilasketteluhaalarit. Neonväreissä tietty. For real. Vyölaukkujakin näkyi kyseisten asujen kantajilla. (Siis onko näillä ollu nää vaatteet kaapissa ever since vai mistä ne näitä repii?) Pappafetissini sai myös silmänruokaa kun näitä vanhoja herrasmiehiä tuuppasi aika ajoin samaan hissiin.

Tässä minionit lähdössä laskemaan pinkkihaalarisen tytön kanssa.
Plussaa laskuasuista.

Laskujuomien kuningatar ja mukava yllätys rinneravintolan valikoimassa.

Hotellin harjoittelija respassa ei vakuuttanut palvelullaan, mutta muutoin hotellikokemus oli ihan hyvä. Tarjoilijoiden kanssa pärjättiin slovakkienkkusekoituksella. Välillä kyllä nauratti hieman valkoiset hanskat hienostelu illallisella varsinkin kun itse tultiin suunnilleen suoraan spa osastolta tukka vähän märkänä ja rennosti pukeutuneina illalliselle. Spa puoli oli kiva. Suomalainen sauna oli oikeasti suomalainen sauna, vaikkakin löylyveteen ne laittaa täällä aina jotain tuoksuja. Ulkona altaassa lillutellessa huomattiin sammakoiden lähteneen liikenteeseen (niitä olikin sitten älytön määrä). "Frogu" sanoi paikallinen pikkupoika innoissaan. Tästä saatiinkin viikon hokema. Yksi paritteleva sammakkopariskunta oli iltahämärällä ehtinyt jo hotellin etuoven eteen. Ehkä joku oli käskenyt hankkimaan huoneen.

Huone omalla parvekkeella oli oikein jees.

Kolmas laskupäivä päättyi osaltani lyhyeen kun monojen painamat sääret ja pohkeet sekä lumikasoissa jarrutelleet reidet antoivat totaalisesti periksi. Kipu oli sellainen, että ei voinut enää jatkaa. Onneksi hissit kulkivat myös alaspäin, aurinko paistoi ja lämmitti ja taukopaikalta löytyi sopiva aurinkotuoli viinin juomiseen. Alkoi harmitus laskupäivän pieleen menosta helpottaa kummasti. Sovittiin miehen kanssa lounastreffit alas, josta lähdin vielä kerran valloittamaan huippua ilman suksia. Jos siis lasketteluhammasta ei kolota niin voi ostaa hissilipun ylös vain maisemia ihaillakseen. Tai sitten voi alkaa harrastaa ylämäkeen hiihtoa (tietävät: sivistäkää minua lajin oikella nimellä), mitä myös tosi monet näyttivät harrastavan. (Hullut, hissilläkin pääsee.)

Onnistuu se laskeminen näinkin!

GoPass pointseilla miehelle paikallinen Tatrta timber hieronta ja minulle antistress hieronta argaaniöljyllä. Mies sai kepistä ja oli ollut oikein hyvä setti. Minun hierojasetä laittoi jo alkuunsa housut puoleen väliin takamusta ja alaselkä löytyi mielestäni hieman liian alhaalta... Noh perus suomalaisena ujopupuna en sitten enää jossain kohtaa kehdannut sanoa, ettei tämä tuntunut kovin mukavalta kun alkuun jo olin tokaissut että jees jees kaikki hyvin. Lopuksi sain jotain ihme hipsutteluhierontaa naamaan. Pitelin pokkaa hieronnan loppuun kunnes pääsin spa osastolle rentoutumaan oikeasti. Johan oli päivä.

Aurinkoinen ilma oli aivan mahtava, mutta rinteiden puolesta pluslämpötilat eivät olleet enää hyvät ja todistimmekin jo muutamassa päivässä lumien sulamista toden teolla. Molemmilla on hiihtolomasta muistona palanut naama ja suut iloisesti hymyllä. (Note to self: osta aurinkorasvaa.) Lomalla on kivaa! Nyt ollaan takaisin kaupungissa, joka on alkanut vihertämään sitten viimenäkymän. Terassit olivat myös tuplaantuneet viimeviikosta vanhan kaupungin kaduilla. Kesä on aivan pian täällä!

Ps. Suosittelemme ehdottomasti kaikille laskijoille ja maisemafanaatikoille Jasnaa lomakohteeksi. Keväthangilla laskettavaa riittää vielä, mutta parhaan kokemuksen varmasti saisi miinusasteilla, joilloin rinteitä olisi enemmän auki ja ne olisivat paremmassa kunnossa. 

Pps. Aukaiskaa kuvia klikkaamalla niitä. Ainakin omalla puhelimella näyttivät muutoin aika puuroisilta, höh. Yritän säädellä ulkoasua kunhan kerkiän.

Metsäpuisto ja kevään merkkejä

Muutto Slovakiaan sattui hyvään kohtaan, sillä onnistuimme välttämään talven aikalailla kokonaan. Pidän kyllä talvesta, mutta Suomen kuukauden kestänyt -30 astetta tuli onneksi vältyttyä. Samoin kaikki jäiset ja loskaiset kelit. Bratislavassa lunta näkyi vain muutamana päivänä tammikuun alussa. Parempi, ettei enempää sillä paikalliset ei kyllä näin suomalaisin silmin osaa ollenkaan hoitaa lumia kaduilta. Täällä levitetään aivan (tähän kuvittele voimasana) paljon suolaa kadulle, jonka jälkeen luistelurata on valmis. Luulisi, että minulla suomalaisena olisi sisäänrakennettu "näin kävelen liukkaalla" -ohjelma, mutta en kyennyt ollenkaan kävelemään rennosti. Suola teki lumesta kamalan sohjon, joka luistaa jalan alla vaarallisesti. Sitten pari kaveria kadun kulmilla pienillä lapioillaan yritti hinkuttaa lunta pois. Suola kulkeutuu joka paikkaan kengissä, joten kengät saavat harmaan pinnoitteen samoin kuin kaikki lattiat joka paikassa. Ei kiva.

Kevät on tullut kaupunkiin. Yksi lempipaikoistani kaupungissa on Bratislavan metsäpuisto Bratislavský lesný park, jossa riittää lääniä ja korkeuseroja. Puistossa on puolimaratonin pituinen reitti ja lisäksi älytön määrä erilaisia vaelluspolkuja ja pyöräreittejä. Tien varrella on pieniä lampia ja puroja. Ylöspäin mäkeä pääsee myös parista suunnasta (näyttää semipelottavalta). Puiston alkuun pääsee autolla ja ylemmäs rinteelle kulkee myös bussit. Puistoon kulkee bussi numero 43 Patronká -pysäkiltä. Ylin pysäkki on nimellä lesopark.  Železná studničkasta lähtee tuolihissi TV-tornille. Osa pyöräilijöistä ottaa pyörän mukaan ylös ja laskee sitten alas. Cool. Rinteen toisella puolella on Koliban alue, jossa kohoaa yksi kaupungin maamerkeistä TV-torni Kamzík. Puistoon pääsee toisesta suunnasta bussilla Koliba -pysäkille, joka jää hyvin alas rinteeseen ja vaatii kapuamista ylös. Tosin TV-tornille puolestaan pääsee ajamaan autolla. 

Kamzík 31.1.2016

Pari viikkoa sitten kävimme puistossa sunnuntaikävelyllä. Aurinkoisella säällä oli muutkin lähteneet liikenteeseen ja puistosta saattoi bongata porukkaa joka lähtöön. Ensimmäisten joukossa vastaan tuli länkkärityylillä ratsastava mies hevosensa kanssa. Oolrait, eihän siinä. Heppamiehen lisäksi liikenteessä oli paljon maastopyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä. Perheitä ja kaveriporukoita grillaamassa. Kaikki iloisella tuulella ja sulassa sovussa keskenään. Aivan ihana rauhallinen hyvänmielen tunnelma. Käveltiin polkuja pitkin ylöspäin ja käännyttiin tuolihissin kohdalta takaisinpäin. Metsäpuistossa on muutamia rakennuksia, joissa on bufet eli niistä saa jonkinlaista naposteltavaa ja juomia. Paras löytö oli polkujen keskelle perustettu konttiravintola. Tuli niin suuri onnellisuuskohtaus siitä, miten rentoa elämä Keski-Euroopassa voikaan olla. Keskelle metsää voidaan perustaa ravintola, josta saa nauttia halutessaan myös olutta, viiniä tai luumuviinaa. Eikä se ole ongelma. (Tällaiset asiat vaikeuttavat aikanaan paluumuuttoa, voin jo nyt tuntea sen.)

valkovuokot 20.3.2016

Grillauskelit kohdallaan! Täällä on muuten hienoja yleisiä grillimestoja.

Železná studnička 20.3.2016

Kahden viikon takaisen puistoilun jälkeen on todella alkanut tapahtua ja luonto on alkanut heräämään kevääseen. Kaupungilla kahviloiden ja ravintoloiden eteen on ilmestyneet terassipöydät ja kukat. Ihanaa! Linnalla bongattiin jo ekat voikukatkin.

Torstaina ulos astuessa odotti shokeeraava yllätys. Kevät oli todella saapunut kaupunkiin ja ihmiset kävelivät shorteissa ja t-paidoissa. Pakko oli tarkistaa kielikurssilta kotiin kävellessä lämpötila. Viideltä illalla oli Suomen kesä. Jihuu! Ensi viikoksi on luvattu 24 astetta, mutta koska talvi jäi lyhyeksi niin lähdetään huomenna Ala-Tatralle Jasnaan laskettelemaan. Pikkasen jännää, koska en ole vielä koskaan hilannut itseäni hiihtohissillä kahteen kilometriin!