Lomaliitelyä

Kevät ja kesä ovat kuluneet haipakkaa! Viimeiset kuukaudet koulussa kuluivat todella pitkien päivien parissa vääntäen viimeisen unitin suunnitelmia sopivasti samaan aikaan kun suomalaiset opekollegat pääsivät jo kesälaitumille. Loppurutistus oli myös aikamoinen saada kirjoitettua henkilökohtaiset end of the year -raportit kommentteineen jokaiselle oppilaalle sellaisen yhdeksän viikon opettamisen jälkeen. Vihdoin matelevien ja hikisten (raporttihiki ja oikea hellehiki) viimeisten viikkojen jälkeen pääsimme vihdoin kesälomalle! Viimeisenä päivänä työnantaja tarjosi meille tunnin GoKart -radalla. Oli muuten siistiä hurjastelua! Ja mikä parasta niin ajettiin zero CO2 emissions sähköautoilla. Bratislavassa ajamaan haluavat: paikka on Max60.

Jotta pääsisi lomatunnelmaan oli vaihdettava maisemaa. Onneksi ystävä Suomesta ehdotti kaupunkilomaa ja olin sekunnissa myyty. Vaikka keväällä juuri kävimme Budapestissa, olen aina valmis lähtemään sinne uudelleen. Kympin bussimatka ei paljoa paina kukkarossa, joten eikun Regiojet taas alle ja reissun päälle. Hankittiin kämppä aivan juutalaiskorttelin menomestoilta Budahomepestiltä. Jos on valmis mahdolliseen meteliin kaduilta, sijainti on todellakin sen arvoinen ja kämpiltä pääsee lyhyellä kävelymatkalla kaikkiin kaupungin cooleimpiin kuppiloihin ja rauniobaareihin. Vaikka käytiinkin perusturreilupaikoissakin keskustassa, voisi aivan hyvin viettää aikaa vain juutalaiskorttelissa. Siellä on vaan niin jees tunnelma ja kaikki tarvittava. Ei todellakaan kannata lähteä turistikeskustaan sisäänheittäjien väisteltäväksi.

Citadella

Näkymät Citadellalata

Korttelitaidetta ja pakollinen Lángos

Rauniolovee

Rauniolovee vol. 2

Myös yksi uusi valloituskohde poissa turistikeskustasta oli kauempana Tonavan rannalla. Katselin jostakin vinkeistä, että Tonavan rannalla olisi jotakin hengailubaareja. Lähdettiin seikkailemaan Rómaifürdő -kaupunginosaan. Bussilta käveltiin asuinalueen läpi rantaan. Hieman katseltiin ihmetellen matkalla näkyviä selkeitä amfiteatterin raunioita ja autotien kyljessä kulkevaa akveduktia. Selvisi, että tämä kaupunginosa on ollut ennen vanhaan Aquincum -niminen roomalainen kaupunki. Damn. Täältä löytyy myös Aquincumin museo. Rantaa pitkin kävellessä löytää buffetteja ja minirantoja (esim. tämä). Rannalla chillailun lisäksi voi katsella ohi lipuvia laivoja tai lähteä vaikka melomaan. Jos tänne asti ei jaksa lähteä seikkailemaan voi onneksi keskustassakin chillata Tonavan rannassa.

Roomalaisten jalanjäljillä

Pontoon

Check out:

• Kuplung - Rauniobaari huikeella drinkkilistalla
• Szimpla Kert - Tunnetuin rauniobaari, ehdottomasti visiitin arvoinen
• Gozsdu Udvar - Ravintola- ja markkinakortteli täynnä eloa
• Pontoon - Tonavan rannalla drinksuttaa erinomaisesti erityisesti auringonlaskun aikaan
• Citadella - Linnoitus Gellértinvuorella, josta aukeaa huikeat näkymät kaupunkiin
• Castle district - Perinteinen turistikohde, josta on myös huikeat näkymät
• Parlamenttitalo - Kaupungin suurin rakennus ja maailman kolmanneksi suurin parlamenttitalo
• Széchenyi bath - Suurin ja tunnetuin thermal bath huikealla arkkitehtuurilla
• Rómaifürdő - Kaupunginosa 

Paluumatkalla olikin aika tsekata jo seuraavaa reissua, nimittäin sain ystävältä kutsun Brysseliin. Tässä olisi viimeinen tilaisuus käydä hänen luona kylässä. Kun pääsin kotiin, otin läppärin esiin ja aloin katsella lentoja. Oli muuten aikamoista kikkailua eri sivustojen kanssa, että sain saman hinnan näkyviin mikä näkyi Belgian päässä kaverillani. Muistakaahan siis käyttää incognito -ikkunoita ja tyhjennellä sivuhistoriaa jos olette googlailleet lentoja. En enää muista minkä sivuston kautta katsottiin, mutta kun vaihdoin maani Suomesta esim Belgiaan tai Slovakiaan, hinnat ja palveluntarjoajat vaihtuivat aikalailla. Hyvillä kikkailuilla sain siis kohtuuhintaiset lennot Austrian Airlinesilta. Tätä lentoyhtiötä voi muuten suositella lämpimästi. Lyhyellä lennolla sai suolaisen tai makean snackin ja kaikki juomat kuuluivat myös hintaan. Sanoisin, että naksut ja viini voittavat Finskin mustikkamehun mennen tullen, vaikka kattavaa skybistro-menua ei ollutkaan.

Pakolliset vohvelit, Manneken Pis ja museon ravintola.

Olin kerran käynyt piipahtamassa päiväretkellä Antwerpenissä, mutta Brysseli osoittautui yllätykseksi aivan erilaiseksi paikaksi. Ensinnäkin pölähdin tietenkin paikalle ilman ennakkotietämystä tai sen suurempia ennakkoluuloja. Ensimmäiseksi yllätti tietenkin ranskan kieli. Siis ihan kuin olisin Pariisissa, mutta en ole? Brysseli osoittautui aika sokkeloiseksi kaupungiksi, jossa en aivan päässyt kartalle, varsinkaan seuraten ystävääni kaikkialle. Se myös yllätti, että kaupunki on aika mäkinen tai oikeastaan sijaitsee vähän niinkuin montussa. Ystäväni asui ihanalla hipsterimäisellä alueella, josta löydettiinkin lähikuppilat myöhäisille, joskus jopa lounaaksi muttuneille aamupaloille. Naapurustosta löytyi myös aivan ihana pieni ravintola, jossa päästiin syömään tiskille. Päästiin aitiopaikalta seuraamaan kun kokki valmisti rakkaudella herkullisia ravintolan annoksia. 

Le 203

Oluen juonnin aloittelija vaikeuksissa

Ainiin ja syy miksi ystäväni kutsui minut kylään oli hänen pidennetty viikonloppu. Sattui olemaan Belgian kansallispäivä (21.7.) kaikkineen juhlallisuuksineen. Itse juhlapäivä kuluikin keskuspuistossa nautiskellen mimosasta ja sangrista sekä kansainvälisestä juttuseurasta. Satuttiin löytämään puistosta myös huispausturnaus. Woot?! Tästä: Belgian Quidditch Federation. Illalla lähdettiin porukalla kanaalin rannalle salsa -iltamiin. Aluelle on rakennettu kiva rantamainen kortteli, joka täyttyy eri maiden ruokakojuista ja baareista. Täytyy sanoa, että oli todella kiva vaan ilmestyä paikalle kaikkien näiden juhlallisuuksien keskelle paikallisoppaan vietäväksi. Nuoret EU:n hommissa tutustuvat toisiinsa helposti ja ottavat kaikki kaverit ja tällaiset lainakaverit menoihin mukaan, kiitos! 

Parc de Bruxelles

Kuninkaanpalatsi

Check out:

• EU -työntekijöiden after work @Place du Luxembourg - "Young Eurocrats stroll in costumes conversing in English with a pint in hand." -BrusselsLife.be (In our case a sangria in our hands...)
• Le 203 -ravintola - Parasta ruokaa ikinä.
• Belgian Waffles @Maison Dandoy - Ah, näitä herkkuja!
• The Sister Cafe - Täällä voi tilata kaiken terveellisen herkun lisäksi väh. kahdelle hengelle olutlentoja. Suosittelemme. Kaikki suuren valikoiman oluet ovat luomua. Crosscheck.
• Brussels Beach (Bruxelles les Bains) - Urbaani "biitsialue" kanaalin rannassa. Ihanat ruokakojut esittelevät ruokakulttuureita ympäri maailmaa. Myös mojito oli hyvää.
• Royal Palace of Brussels - Kuninkaanpalatsi aukeaa yleisölle joka kesä kansallispäivän jälkeen. Kaiken upeuden keskeltä erottui ehdottomasti mirror room ja sen jalokuoriaisista (jewel beetles) tehty huikea smaragdin väreissä kimmeltävä katto!
• Manneken Pis - Must see pissaava poika. Kannattaa kuulemma mennä juhlapäivien aikaan niin näkee hänet erilaisissa asuissa. Tällä kertaa hän pissi vain syntymäasussaan.
• MIM aka Musical instruments museum - Upeassa Art nouveau -rakennuksessa pääsee ihmettelemään mitä erikoisempia soittimia. Vinkkinä upea ravintola ja kattoterassi ylimmässä kerroksessa!

Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).

On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.

Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!

Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!

Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!

Raunioilla on hyvä olla

Palataan elokuun puoleenväliin. Elokuun pari viimeistä viikkoa olivat nimittäin vähän täynnä hulinaa. Aloitin vihdoin työnhaun kirjoittelemalla englanniksi CV:tä ja avoimia työhakemuksia. Pommittelin niitä ensin kansainvälisille kouluille (4 kpl) täällä. Päiväkotiversio jäi vielä kesken, sillä oli taas aika keskittyä vieraisiin. Ihana siskoni tuli kyläilemään meille. Tosin yhden yön jälkeen lähdettiin jo kahdestaan bussilla pariksi yöksi Budapestiin. Jee, lisää uusia kaupunkiseikkailuita! Varattiin Airbnb -palvelun kautta kiva kämppä ja bussit Regiojetillä kustansivat muistaakseni 10€ suuntaansa per naama. Olin kerran ollut tosi pikavisiitillä Budapestissä, joten nähtävää oli jäänyt vielä paljon. Ei kuitenkaan siskon kanssa suunniteltu kovin paljon etukäteen mitä haluttaisiin nähdä.

Kun päästiin perille, ihmeteltiin hieman miten keskustan alueella oli aikas hiljaista ja paljon kauppoja oli kiinni. Majoituttiin kämpille ja lähdettiin metsästämään ruokaa. Minä olin jo ainakin tosi hangry (=hungry&angry, paras termi hetkeen). Kasvishampparit naamaan ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Tarjoilijamies onneksi oli niin mukava, että varmisti että kai tiedämme tänään olevan kansallinen vapaapäivä. 20. elokuuta juhlitaan Tapani Pyhän, Unkarin valtion perustajan ja ensimmäisen kuninkaan muistopäivää. Illalla Tonavan päällä tulisi olemaan ilotulitus, jota kannattaa mennä katsomaan. Jaa, no sehän selitti aiempaa fiilistä kaupungista. Eihän tosiaan tule yleensä mieleen tarkistaa kohdemaan juhlapäiviä.

Kaikista eniten meille oli suositeltu kylpylöitä sekä juutalaiskorttelin second hand kauppoja ja rauniobaareja. Löytyyhän sieltä Euroopan suurin synagogakin. Päätettiin lähteä tsekkaamaan eka sankarien aukiota ja katsoa sitten sieltä, mihin päädyttäisiin. Matkalla törttöiltiin tosin jo matkalippujen kanssa ja jouduttiin metrossa lipuntarkastajan puhutteluun. Uuuuups. Ostettiin kymmenen lipun (pienten lappusten) nippu koneesta ja leimattiin niistä kaksi ja eikun menoksi. Osoittautui, että toinen käyttämämme lippu olikin jokin transfer -lippu, joka oli tullut muiden kymmenen mukana ylimääräisenä eikä kelvannut sellaisena matkalippuna. Thank god, päästiin kuitenkin hetken kestäneen selityksen jälkeen menemään ilman sakkoja.

Sankareiden aukio.

Sankarien aukio eli Hősök tere on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä ja totisesti näyttävä paikka. Keskellä aukiota kohoaa korkea pylväs. jonka päällä komeilee arkkienkeli Gabriel. Tämä näkyy jo pitkälle Andrássy bulevardin toiseen päähän. Lisäksi aukiolla on Millenium -muistomerkki, iso pylväsrivistö, jossa on patsaita Unkarin kuninkaista ja johtajista. Aukion takaa löytää tiensä Városliget puistoon, eläintarhaan, sirkukseen tai kuuluisaan Széchenyin kylpylään. Päädyttiin helteessä kävelemään puistoon ja huomattin, että siellä oli käynnissä kaupunkifestarit. Yksi major virhe oli se, ettei nostettu käteistä ennen liikkumista tänne. Olisi ollut jo jano, mutta ilman forintteja ei kojuihin ollut asiaa. Lopulta päädyttiin alueen perälle konserttiin. Kolmen aikaan iltapäivällä lavan oli valloittanut paikallinen rap-duo Animal Cannibals. Siis anteeksi, millä yhtyeellä on tuollainen nimi? Leveät hiphophousut ja täysin hullulta kuulostava unkarilainen räppi olivat kyllä viihdettä vimpan päälle. Tsekatkaa ihmeessä esim. tää (aika lastenlaululta) kuulostava biisi (tai ainakin sen tarttuva kertsi)! Näin jälkikäteen googlattiin kyseinen yhtye ja hehän ovat tehneet räppiä jo vuodesta 1989, _respect_ bros!

Tonava auringonlaskun aikaan.

Puistoseikkailun jälkeen oli aika etsiä juotavaa ja käteistä. Kaupungissa oli tosi kuuma ja helle pisti pakosti jaksamistason vähän pienemmälle. Otettiin metro Tonavan varteen (tällä kertaa oikeilla lipuilla) ja löydettiin ottomaatti. Kätevää oli jäädä automaatin viereiseen baariin mojitoille, eikö? Paitsi ensin siskon piti kiikuttaa tiskille molempien henkkarit, joista hän kuulemma oli omieni kohdalla laskenut sormin vuosia. Synttärit löytyvät kuitenkin kahdeksankymmentäluvun puolelta eli hieman enemmän kuin 18 vuotta sitten, eihän siinä. Sisko palaa juomien kanssa pihalle, jossa minä leveän peräni kanssa onnistuin sähläämään tuolia niin, että se nosti pöytää, josta tipahti maahan tuhkakupppi. Palasiksihan se meni. Sisko varoittaa etukäteen, että tulee olemaan sitten pahin mojito, jonka olet juonut. Ööö, miksi? Tarjoilija oli pudotellut jäitä pöydälle ja laittanut takaisin juomaan ja blandannut mojitot hanavedellä. Pikkasen naurettiin tähänastiselle päivälle ja kaikelle sähläykselle.

Koska oltiin jo aika lähellä ilotulitusmestoja, käppäiltiin tsekkaamaan upea raatihuone, jonka edessä oli kansallispäivän takia vähän sotilashäppeninkiä. Täältä käveltiin Margitinsaarelle hengailemaan ja lukemaan matkaopasta varjoon Tonavan varteen. Toilailujen ja eläinkannibalismiräpin jälkeen oli hyvä vähän sivistää itseään alueen historialla. Tämän jälkeen maistuikin pitsat ja rosé -viini. Oltiin valmiita illan ilotulitukseen ja pakkauduttiin väkijoukkoon raatihuoneen viereen odottamaan. Ilotulitus oli totisesti näyttävä, sillä raketteja lähetettiin monesta eri paikasta Tonavan rannasta. Ainakin kahdelta sillalta ja ylhäältä kukkulalta. Emme oikeastaan edes nähneet läheisen rakennuksen takia koko tulitusta, mutta se ei haitannut. Jaksettiin katsoa tulitusta vartin verran, jolloin ajateltiin lähteä viisaina jo etenemään metrolla ennen kuin sinne tulisi kaamea ruuhka. Otimme suunnaksi juutalaiskorttelin ja kuuluisimman rauniobaarin. Kun tulimme ulos metrosta, ilotulistus oli vieläkin käynnissä. Se kesti yhteensä puoli tuntia. Aika kreisiä. Kannattaa siis harkita Budapestia matkakohteeksi 20. elokuuta.

Rauniobaari osoittautui tosi cooliksi mestaksi. Seiniltä ja katosta löytää kaikenlaista ihmeellistä tavaraa ja kahdesta eri kerroksesta erilaisia huoneita tai isompaa tilaa taivaan alla. Yhdessä huoneessa oli konserttilava ja paikalta sai ostettua juomien lisäksi myös ruokaa. Viihdyttiin paikalla juttelemassa  eri maista tulleiden reissaajien kanssa, kunnes oli aika lähteä kämpille nukkumaan. Seuraavana päivänä hyvän aamupalan jälkeen päätettiin lähteä kylpylään. Itse olin jo käynyt aiemmin Széchenyissä, joten valittiin tällä kertaa kohteeksi Gellért, joka sijaitsee Szabadság-sillan vieressä Budan puolella. Paikka oli toki hieno ja koristeellinen, mutta ihan älytön sokkelo. Jo pukuhuoneille löytäminen vaati seikkailun portaita ylös alas käytävissä ja sisäaltaille oli hankala löytää ulkoa ja toisinpäin. Suosittelemme kartan käyttöä. Sokkelon takia meiltä taisi pari allasta jäädä kokonaan huomaamattakin, mutta eipä se oikeastaan haitannut, sillä nautiskelimme lähinnä thermal- ja aaltoaltaasta ulkona auringossa.

Sukkuloimme takaisin Pestin puolelle suljettua Vapaudensiltaa pitkin ja keskustan läpi takaisin juutalaiskorttelille, josta läheltä kotihoodeja löytyi lounasta HummusBarista. Falafelit ja hummus ovat kyllä nykyään suurta herkkua. Matkalla törmättiin myös Gozsdu Udvar food and weekend markettiin. Paikka on täynnä vierekkäisiä kivan näköisiä baareja ja ravintoloita ja päiväsaikaan sisäpihamaisilla kujilla oli myös paljon käsityökojuja. Päätettiin mennä kämpille ottamaan välikuolema ja juomaan tervetuliaiskuohujuomamme kämpän jääkaapista ja vielä palata tänne samoille mestoille.

Jos olisi ollut enemmän aikaa käytössä, olisimme ehdottomasti tutustuneet enemmän alueen second hand ostosmahdollisuuksiin. Ja varmasti menneet tutkimaan myös kukkuloilla kohoavaa linnaa ja kauppahallia, joka oli sunnuntaina valitettavasti suljettu. Palattiin illalla Gozdu Udvarin tunnelmalliselle ravintolakujalle drinksuille, josta lähdettiin vielä kerran Szimpla Kertin rauniobaariin ihmettelemään sen tunnelmaa. Iltapalaa löytää sopivasti baarin vieressä sijaitsevalta tunnelmalliselta Street food Karavan -sisäpihalta, josta löytää erilaisia katuruokakojuja.

Valitettavasti maanantaina heräsimme sateiseen Budapestiin, mikä rajoitti hieman viimeisten tuntien viettämistä kaupungissa. Lisäksi piti raahata matkalaukkua mukana ennen paluubussia. Kesäkeleillä olin tietysti ottanut mukaan vain yhden ohuen neuleen. Kiva. Täysin litimärkinä sademummo vol. 2 -lookilla eli neule sadeviittana juoksenneltiin pitkin katuja metroon. Metroliputkin meinasivat kosteina vain jäädä kiinni leimauskoneeseen ja taas piti käydä sönköttämässä lipuntarkistajalle, että voiko tällä nyt matkustaa vai ei. Otettiin parin tunnin ajanviettokohteeksi kattava West End ostoskeskus. Missio oli löytää ainakin kuivat sukat paluubussimatkaa varten. Budapest jätti vielä paljon nähtävää tuleville matkoille. Sinne on päästävä uudelleen. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin nukkumaan omaan kotiin. Seuraavaksi olisi esiteltävä kotikaupunkia siskolle ja seuraavana päivänä saisimme vielä yhden vieraan lisää.