Slaavivaimona ruokakaupassa

Hei,
tule mukaani ruokakauppaan! Lähdetään ihmettelemään paikallisia herkkuja.

Ensimmäiseksi astutaan vegeosastolle, jossa on joskus ihanasti tuoreita kasviksia ja marjoja ja toisinaan kaikki loppu tai viimeisiään veteleviä harmaita kukkakaaleja. Tuurista kiinni siis. Yleensä löydämme parhaat vihannekset LIDListä tai ihan rehellisesti Itävallasta. Itse en voi sietää paprikaa ja pelkkä paprikan haju tekee minut huonovointiseksi. Asuminen Slovakiassa ei helpota paprikakammoista, sillä näillä on täällä vielä ihan oma valkoinen paprika eli biela paprika! (Oikeesti se on kyllä minusta vaalean vihreä?!) Tätä kun on ladottu koko rivi täyteen hevi-osastolle, kärsin. Syksyllä paikalliset omenat on hyviä ja muistuttavat melkein mummin omasta puusta tulevia omppuja. Avokadot ovat kalliimpia kuin Suomessa, koska niitä myydään usein kappalehintaan eurolla tai puolellatoista eurolla. Kalleimmissa high end kaupassa ne maksavat 3€ kappale. Woot? Ja mustikat, ne on sitten niitä feikkimustikoita (tunnetaan nimellä pensasmustikka), missä on valkoinen mauton sisälmys. Teitä on varoitettu.

Vihannekset saa myös söpöinä purkista! 

Sitten pääraaka-aineita hakemaan. Menisikö lihatiskille vai ihan hyllyltä hakemaan? Suomessa lause kuuluu päivän ateriaa suunnitellessa "kanaa vai jauhelihaa?" niin täällä pitäisi varmaan kysyä "kanan kaulaa, sydämiä, rintalastoja vaiko sittenkin kokonainen nyljetty kani?". Slovakit rakastavat yli kaiken porsaan lihaa. Sitä saa ihan kaikissa muodoissa, kuten saparoina, sorkkina, päinä ja sillai. Ihan kaikista lihoista täällä käytetään pretty much kaikki osat hyödyksi. Tätä kyllä arvostan, mutta tällaisena suomalaisena hienohelmana ei tulisi kuuloonkaan ostaa ja kokata niistä yhtään mitään. Ekat viikot yököttyneenä kääntelin niitä paketteja ja kyselin kokkimieheltäni, mitä niissä on sisällä. Kanan sydämiä, kanan kurkkuja, kanan jalkapaloja kynsillä ja naudan mahaa. Eikä tule kuuloonkaan, että mikään olisi valmismarinoitua. Kaikki kokkaus aloitetaan alusta asti. Haudutellaan ja niin päin pois. Paitsi, että jos ei osaa niin Tescosta saa jauhelihaa valmiiksi maustettuna ja lihapyöryköiksi pyöriteltyinä. Onneksi tofu maksaa vain n. 80 senttiä! (Slaavivaimon kaksi vuotta on kulunut pitkälti kasvisreseptejä kokeillessa.)

Kannoo.

Savukannoo.

Lihhoo. Possui.

Lihhoo. Makkaroita.

Tää on kätevä ku grillimakkaroissa on jo peksut valmiina.

Kalloo. Karpin päätä.

Toisena pääraaka-aineena voisi melkein pitää leipää. Sitähän ne paikalliset syö lounaaksikin. Leipää tai sämpylöitä dipattuna kalamajoneesiin. Kylkeen kalja tai radleri plus sipsipussi ja ainakin raksamiehen lounas on valmis. (Koulun vieressä on liikaa rakennustyömaita.) Usein astut leipäosastolla leipätaivaaseen. On makeita herkkuja, suolaisia erimakuisia sämpylöitä kaikilla erilaisilla siemenillä ja ilman siemeniä. Nämä ovat hyviä! Paistopisteleivissä on nykyään ruisneliöitä ja pusseista saa jopa Fínska chlieb eli "suomalaista" tummempaa paahtoleipää. Jee! Hapankorppujakin löydettiin kerran Lidlistä ja Itävallan Hoferista. Ja sitten on helpotusta niille, jotka ovat tulleet kauppaan jo liian nälkäisinä tai etsimään nopeaa ja helppoa lounasta: kaikki ne pasteijat, pitsapalat ja nakkipiilot. Ne on upeita, oikeasti, katsokaa vaikka! (Syökää ne nopeasti ajattelematta ravintosisältöä ja matka jatkuu.)

Selviytymisopas leipäosastolle:
chlieb = leipä, se sellainen normaali kokonainen leipä
rožok = pitkulan mallinen hiivataikinasämpylä
žemla = sämpylä
kaiserka = tyypillinen itävaltalainen rapsakka pyöreä sämpylä
bageta = patonki
pagáč = skonssi
tyčinky = kaikenlaiset tikut (leipätikut, suolatikut jne.)
slimák = etana (juustoetana ja valkosipulietana eli sellaset kiekurat)
sendvič = voileipä
buchty = pulla
štrúdľa = strudel
koláč = piirakka tai kakku

Hauskintahan on etsiä näitä itsepalvelukassan valikosta paikalliskielellä ja pikkukuvilla. Jep, vaikka järjestelmän vaihtaa enkuksi, mitkään vihannesten ja sämpylöiden nimet eivät vaihdu englanniksi. Ne oppii ensimmäisenä slovakiksi jos yhtään käy kaupassa.

Perussämpylät.

Makeampia herkkuja.

Tuo viimeinen naurattaa aina kaupassa, mutta en ole vielä uskaltanut maistaa.

Mitä siihen leivän päälle siis tulisi laittaa? Voileivät ovat ihan liian suomalainen juttu, täällä käytetään natierkaa eli levitteitä. Näitä on myös joka lähtöön. Löytyy isoista astioista juusto-ja lihatiskistä sekä valmispurnukoista. On munalevitettä, kikhernelevitettä, valkosipulia, lampaanjuustoa, ruohosipulia ja niin edelleen. Sulatejuustot pötköissä on myös kova juttu. Mainitsin myös sen kalamajoneesin. Treska on se mikä yhdistetään siihen 5 sentin rožok valkoiseen höttösämpylään. Löytyi sieltä hyllyltä muuan kalasalaattiakin. Vei ruokahalun ainakin pariksi päiväksi. No totta kai leivän päälle voi laittaa myös juustoa ja kinkkua. Näiden lisäksi on vielä kaikkia omasta mielestäni ällöttäviä pateita. Oikeastaan en halua edes tietää mitä niissä on, mutta niitä on kaupassa paljon. Suosituin levite tilata ravintolassa oluen kylkeen on oškvarky, mikä on paahdetusta tai fritatusta sian nahasta valmistettu levite. Mmm.

Juustot: Ou mai gaad, siis mitä nämä ovat? Juustoja leteillä, juustoja palleroina, juustoja kiekuroina, juustoa spagettina ja juustoja pääsiäispupun muodossa? Slovakit rakastavat juustojaan. Näiden juusto on sellaista haalean vaalean väristä ja meidän mielestä joskus hieman mautonta, joskin olen maistanut myös hyvin maukasta spagettijuustoa kerran töissä. Sitten on bryndza. Paikallinen erikoisuus, lampaanmaitojuusto. Tätä tarvitset kansallisruoan, Bryndzové Haluškyn, valmistamiseen. Maista myös oštiepok savujuustoa, jota voi paistaa pannulla tai tilata ravintolassa lounaaksi fritattuna ranskisten ja tartarkastikkeen kanssa. Juustoja löytyy myös pikkelöitynä purkista, paikallisten herkkua ja usein oluen seurassa nautittua. Kinkuissa saa Herkuleksen lihaa tai vaikka kinkkua, jossa on salamia sisällä. Makkaroita saa myös joka lähtöön, eikä tule kuuloonkaan, että olisi jauhomakkaraa. Jos haluatte tehdä omat makkarat niin sitten suolta ostoskärryyn. Aivan parasta, mitä ollaan löydetty kaupasta so far on ollut salamipötkö, jonka kylkiäisenä tuli 52% Tatra Tea -teelikööriä minipullollinen. Vau.

Juustoa kaikissa muodoissa.

Tää on kieltämättä ennennäkemätön.

Makkarasuolia ja salamia viinalla!

Maitoa myydään muutamia vaihtoehtoja tuoreena ja jostain syystä UHT -maitohylly on paljon laajempi. Toinen maitotuote, joka kuuluu joka ostosreissuun on smotana. Ensimmäisinä viikkoina oli "hauskaa" etsiä kermaviiliä tai ruokakermaa kun kaikessa lukee smotana. Jopa siinä kuohukermassa. Purkkeja ravistelemalla ja kokeilemalla sekä prosentit tsekkaamalla sieltä onneksi alkoi löytyä oikeat tuotteet. Smotana kyslá on ranskankermaa tai kermaviiliä lähin tuote. Smotana na varenie on ruokakermaa ja smotana na šľahanie on kuohukermaa. Viereiseltä hyllyltä löytää paikallisen nähtävyyden eli tatarská -hyllyn. Tuotetta on ainakin yhtä leveästi kuin majoneesiakin, paljon. Tatarskaa voi syödä ihan kaiken kanssa. Kylmähyllyistä löytyvät vaaleat leipäpötkylät ovat sitten paikallisten side dish knedľa eli knöödeli, usein englanninkielisissä ruokalistoissa dumpling. Näistä muuten saa tehtyä hyviä valkosipulileipiä.

Knedľa.

Kuivahyllyiltä löytää onneksi kiireisemmälle kokkaajalle jauhepusseista Bryndzové Haluškyn ainekset jos vain osaa päättää minkä brändin tuotteen valitsisi. Löydät saman ruoan myös valmismikroruoista ja pakkasestakin, ei hätää. Jälkiruoaksi suosittelisin lämpimästi parinkymmenen sentin pudingia. Näistä ei ainakaan vaihtoehdot lopu kesken! Ja tietenkin löydät leipähyllyn vierestä keksi- ja kakkuosaston, josta löytää aina mitä kauneimpia seasonally koristeltuja keksejä ja leivoksia. Joulukuun alkua viihdyttävät Mikuláš enkelin ja krampus -paholaisen kanssa sekä lumiukot, keväällä pääsiäislampaat pääsevät parrasvaloihin ja kesällä kissimirrit yrittävät houkutella herkuttelemaan. Janoisimmille sankareille suosittelen vielä loppuun kurkkaamaan viinapuolen alahyllyltä onko Familia -perhevodkapaukut kätevissä muovipurkeissa alennuksessa.

Säväyttävät leivokset!

Kuvaajan innostus heilautti otosta. Pahoittelut.

Eiköhän se kauppareissu ollut aikalailla siinä. Muutama hyllyväli jäi vielä koluamatta, mutta postaillaan lisää jos tulee hyviä ostoksia vastaan. Jos osa eväistä unohtui ostaa kaupasta niin ei hätää. Useimmilta bussiasemilta ja joiltakin pysäkeiltä löydät juustoautomaatin, jos vaikka juustokiekurat ja vuohenmaito pääsivät unohtumaan.

Kiitos:
Yeme
Tesco
Billa
Lidl
Kaufland

Viisi viikkoa jäljellä

Hei kaikki,

Syksyn arki on vienyt hurjaa vauhtia mennessään. Koulun alettua tiesin, että viimeiset neljä kuukautta Slovakiassa alkavat. Sain huomata, miten ensimmäiset kolme vain hujahtivat ohitse. Syksy on kyllä ollut samalla ihanaa, mutta myös ahdistavaa aikaa. Ihanaa oli perusarki duunikavereiden kanssa ja harrastukset sekä erityisesti syyslomareissu Prahassa ja Bratissa siskon kanssa. Toisaalta mitä enemmän ihmisiä alkoi kysellä tulevaisuudensuunnitelmista joihin ei ollut antaa mitään vastausta, alkoi ahdistaa hieman lisää. Koska lennätte Suomeen? Mihin maahan tai kaupunkiin muutatte? Olisitteko halunneet jäädä Slovakiaan vielä pidemmäksi aikaa? Älkää lähtekö. Etkö voisi vielä jäädä puoleksi vuodeksi töihin vaikka poikaystävä muuttaa jo takaisin? Ja niin edelleen... Kun vastaus on "emme tiedä vielä mitään" alkaa asia kaivertaa hieman lisää. Toki sen tiesimme jo kesästä saakka, että mieheni yritys täällä ei tule jatkamaan ja toimistokin jo suljettiin aiemmin hänen jatkaessa syksyn kotitoimistosta. Hänen on nyt siis aika palata Suomen toimistolle jatkamaan hommia. Ei siis ihan vain mihin maahan tältä pallolta, come on people, ihan kuin vain voitaisiin valita mikä tahansa kohde. (Tässä tapauksessa oltaisiin varmaan jo jossain Barbadoksella tms.)

Paljon pohdittavaa

Suuri kysymys meille oli myös pitkään valita kahden kaupungin väliltä Suomesta. Palaisiko takaisin pienempään kaupunkiin, josta muutimme tänne vai lähteäkö pääkaupunkiseudulle parempien työmahdollisuuksien perään ja lähemmäs ainakin minun perhettäni. Tällaisia asioita ei voi ihan vain sekunnissa päättää. Tietenkin tämäkin on osittain meistä riippumaton päätös, kunnes mieheni työpaikka ilmoitti, että sijoituspaikka on heille oikeastaan ihan sama. Pohdittavaa on siis ollut riittämiin. Täytyy myöntää, että olemme pystyneet valitsemaan lokaation, mutta kaikki muu on vielä aika levällään. Olemme olleet yhteydessä vuokranantajan edustajaan kämpän irtisanomisessa eli tuleva kodittomuus on ainakin varmaa. Pitäisi vain sopia avainten luovutuksesta tarkemmin, että voisimme alkaa ostamaan lentoja Suomeen. Noh, onhan tässä vielä kuukausi aikaa.

We <3 Praha

Amazing Sushi @ Hanabi Sushihouse

Hot wine!

Muuttojärjestelyissä on yllättävän paljon asioita, joita tulee ottaa huomioon. Yritin jo huudella Kelalle, että ottaisivat minut vuoden vaihteesta takaisin Suomen sosiaaliturvaan, mutta mokomat eivät hyväksy lomaketta yli kuukautta etukäteen. Pitäisi selvittää, miten haen eläkettä täällä tienaamistani ansioista ja mitä kaikkia helkkarin leimattuja lomakkeita tulen tarvitsemaan mm. mahdollisia suomalaisia työttömyystukia hakiessa jos ei työnhaku nappaa heti tammikuun alusta. Foreign police on toinen murheenkryyni, josta kyllä ilmeisesti pääsee poistuessa eroon helpommin kuin tullessa (tässä tulotarina), joskin olemme kuulleet tästäkin poistumisprosessista erilaisia versioita. Asumisluvan kanssa voisi varmaan vain poistua maasta ja unohtaa koko asian, mutta kun se sitoo meidät tähän osoitteeseen täällä, tulee meidän ehkä kuitenkin ilmoittaa jotakin lähdöstämme. Samoin minun tulisi irtisanoa kaikki kantiskortit Tescoon ja DM:ään, ettei tulisi mitään postia. Wish me luck. Sitten on vielä kaikki Suomesta tulevat postit, jotka pitäisi ohjata jonnekin. Esimerkiksi se kaikista ihanin (L)Opettaja -lehti, joka tulee joka saamarin toinen viikko, vaikka sitä ei koskaan ehdi lukea.

We <3 Brati

She <3 Čumil

Päiväkahvit Mondieu Laboratoriessa. Iso suositus.

Kasville ja tauluille olen jo löytänyt naapuruston ystävistä adoptoijan. Tulimme tänne viiden matkalaukun ja käsimatkatavaroiden kanssa ja nyt suoranaisesti hirvittää montako laukullista lähtee takaisin. Joitakin täältä ostamiamme keittiötarvikkeita haluamme ottaa mukaan ja vaatteitakin on tullut ostettua lisää kahden vuoden aikana. Siihen päälle vielä sitten kaikki matkamuistot ja 2 000 viinipulloa, jotka haluaisit tuoda mukanasi. Pitää ehkä ottaa nuo nollat pois. Ja tilata Suomeen Alkoon jo valmiiksi Slovakialaista viiniä? Tatra tea -likööreistä olen päättänyt jo viedä mustan, valkoisen ja harmaan ihan vain kauniiden pullojen takia. Harmaa vain sattuu olemaan Outlaw 72% teelikööri. Rakkaat ystävät, tervetuloa sitten tupaantuliaisiin! Kaikenlaista pakkauslistaa on alettava kirjoittamaan ja mieheni jopa listasi ravintolat, joissa pitää vielä käydä ennen lähtöä. Samaan syssyyn kun vielä laskee kaikki treffit, mitä pitää sopia nähdäkseen ja hyvästelläkseen kavereita, voin taata, että joulukuukin tulee hujahtamaan nopeasti. Tällä hetkellä mennään todella ristiriitaisilla tunteilla. Olisi ihana jäädä pidemmäksi aikaa, mutta samalla on ihana palata Suomeen ystävien ja perheen luokse. Lasten herkistely töissä minun lähtemisestäni on pahinta. Niitä pikkumonstereita tulee jäämään kova ikävä.

Rautakaupasta löytynyt Herra Kaktustonttu lähti kotiin koristamaan tämän vuoden joulua! <3

Tällaiset terveiset tältä erää täältä paluumuuttajan tunteiden vuoristoradasta,

Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).

On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.

Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!

Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!

Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!