Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).

On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.

Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!

Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!

Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!

Slovakialaista ja suomalaista joulutunnelmaa

Bratislavan joulumarkkinat aukesivat perjantaina 18. marraskuuta. Lähdettiin paikalle ihmistungokseen ihmettelemään meininkiä ja maistelemaan punssia ja lämmintä viiniä. Näitä juomia täältä löytyykin sitten jokaiseen makuun. On kuninkaanpunssia, hedelmäpunssia, hunajaviiniä, mulled winea viinimarjoilla, metsämarjoilla, mansikoilla jne. Tässähän tämä joulun alus meneekin mukavasti kaikkea maistellessa. Muutoin kojut notkuivat juomaherkkujen lisäksi myös paikallisista mättöruoista, kuten makkarasta ja leipäsistä, jotka on täytetty possupihvillä ja höysteillä. Yök, sanoo slaavivaimo. Olin ehkä odottanut hieman enemmän käsityömarkkinoiden kaltaisia kojuja, joita löytyi laitamilta muutama. Lisäksi joulumarkkinoilla kaupustellaan hunajaa, säilöttyjä vihanneksia, öljyyn säilöttyjä juustoja ja älyttömän kokoisia koristeltuja pipareita. Yli kuukauden kestävät päivittäin avoinna olevat markkinat ovatkin lähinnä tapahtumapaikka erilaisille konserteille ja sinne mennään viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa. Lyhyessä ajassa mekin ollaan jo ehditty pari kertaa käväisemään keitetyllä viinillä.

Itävallassa asuva kaverimme sattui vinkkaamaan meille myös Suomalaisista joulumarkkinoista, jotka järjestettiin 20.11. Klosterneuburgissa, lähellä Wieniä. Itävallassa asuu suhteellisen paljon suomalaisia, joten miksipä ei pistää pystyyn joulumyyjäiset. Sieltä sai ostettua suomalaisia herkkuruokia kuten lohileipiä, karjalanpiirakoita, hernekeittoa ja lihapiirakoita. Juomapuolella oltiin panostettu glögiin, lonkeroon ja jopa Lapin kultaan. Me maistettiin tietenkin lihapiirakat nakilla, koska tiedettiin, että kaverimme oli ollut mukana leipomassa niitä. Glögin ja kahvin kaveriksi ostettiin tietenkin joulutortut ja kylkeen korvapuusti. Mums. Kyllä maistui hyvältä. Joulumarkkinoilla oli erilaista ohjelmaa, kuten yhteislauluja ja joulupukin vierailua.

Suomi <3

Lisäksi paikka notkui myyntipöydistä, joista parhaimmat olivat Marimekon tuotteita ja suomalaisia ruokia ja karkkeja myyvä koju. Onneksi meillä on käynyt suhteellisen paljon porukkaa vieraina ja ollaan tuotu omia jemmoja Suomesta niin jätettiin karkit muille ostettavaksi. Mukaan lähti kuitenkin Sinuhen ruisnappeja, joihin suunniteltiin jo ihanaa kylmäsavulohimössöä täytteiksi, yammyy! Marimekolta oli pakko ostaa Kuusikossa -kuosinen lautasliinapaketti. Tapahtuma oli tunnelmaltaan oikein mukava ja lämmin. Melkein kyllä harmittaa, ettei meillä täällä Slovakian puolella ole samanlaista yhteisöä suomalaisten kesken, joskin meitä ei täällä samaa määrää ole.

Kosterneuburg oli aika ihastuttava kylä.

Marimekkoa Slovakian väreissä.

Näillä eväillä ollaan korkattu ihana joulun tunnelma täälläkin, joskin vielä puuttuu pitkälti kylmyys ja sen tuoma lumen valkeus, jota tuskin täällä saavutetaan paria päivää lukuunottamatta koko talvena. (Noh, ei kylmyyttä ei ole kyllä ikävä...) Samalla viikolla joulumarkkinoiden kanssa käytiin myös korkkaamassa (never forget 2011 areenalla) eka KHL peli, HC Slovan vs. Helsingin Jokerit. Kyllä oli  hallissa tunnelmaa (vai tekikö sen vaan se katsomossa nautittu viini,  höpöhöpö) vaikka altavastaavina kannustettiinkin Jokereita. Onneksi muutama muukin suomalainen oli eksynyt peliä katsomaan, törmättiin heihin sopivasti tauolla olutjonossa. Kyllä olikin ollut ikävä jääkiekkoa, tätä lisää!

Jotkut pääs tällä kuvalla jopa screenille.

Loppuun täytyy hieman laittaa kevennykseksi huumoria slovakialaisten ties mistä joululeivoksista ja pipareista. Esimerkiksi näistä tummista lumiukoista. En ymmärrä miksi nää myy kaupassa laareittain näitä eurolla todella huonosti koristeltuja juttuja joka juhlapäivänä... Ja mihin tää piru liittyy marraskuussa?

Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille!

Keskikesä kaupungissa

Ajattelin jakaa meidän "juhannuksen" lähinnä kuvapläjäyksinä viime päiviltä. Varsinainen juhannus jäi meiltä tällä kertaa juhlimatta, vaikkakin tilalle keksittiin kaikkea kivaa tekemistä kaupungissa. Parasta oli päästä seuraamaan Maria Teresian kruunajaisseremoniaa kulkueineen ja viinisuihkulähteineen, testaamaan italialaisten markkinoiden herkkuja (eli proseccoa hanasta), seurata wakeboardkisoja, juoda viiniä viinifestareilla, juoda viiniä Tonavan rannassa ja päättää ilta komeaan ilotulitukseen.

Perjantain lounas italialaisessa Mille Bacissa.

Kierreltiin vanhan kaupungin hiljaisia katuja.

Perjantai-iltapäivän kelit, maisemat ja juomat olivat kohdallaan.

Kruunajaiskulkue kotikadullamme.

Maria Teresia matkalla kruunajaisiin.

Pääaukiolta pystyi seuraamaan kruunajaisseremoniaa viereisestä kirkosta.

Sotilaat väsähtivät helteessä.

Härkä laitettiin tulille kruunajaisiin.

Käynnissä oli myös välimeren ruokamarkkinat.
Proseccoa hanasta, kyllä kiitos!

Kippis kuningattarelle!

Zlate pieskyn ranta.

Käynnissä oli myös viinifestarit.

Bongattiin illalla itse kuningatar kiertelemässä kojuilla.

Täydellinen illanviettomaisema.

Kokon sijaan nautittiin ilotulituksista.

Lauantai vietettiin koko päivä ulkona helteessä. Aivan täydellinen päivä täynnä kaikenlaista nähtävää. Sunnuntai-iltana täytyi taipua seuraamaan kisojen ensimmäistä jalkapallopeliä, Slovakia vs. Saksa. Järjestettiin pitsailta meillä ja kutsuttiin kaveritkin syömään. Kerrassaan mahtava ja rentouttava juhannusviikonloppu täällä keskieuroopan "pimeässä" kesässä (jossa aurinko laskee jo n. yhdeksältä).

Viiniä Wienissä

Kukaan suomalainen ei voi mennä Wieniin laulamatta kertaakaan Samuli Edelmannin Peggyn sanoja "Oon mä juonu viinii Wienissä". Tämähän on suorastaan tavoite kun Itävallan reissu tulee ajankohtaiseksi. Äidin kanssa vietettiin jo yksi yö Wienissä ennen hänen Bratin vierailuaan ja silloin toteutettiin tietty viinin juominen Wienissä. Viime viikolla saatiin vihdoin aikaiseksi mennä kylään tuttavan luokse. Mieheni opiskeluaikojen ystävä oli sattumoisin muuttanut vähän aikaa sitten Wieniin. Eli ihan naapuriin. Super! (Superia te tuutte lukee vielä monta kertaa, koska se on paikallisten hypetyshokema, sori.) Oli helpottavaa kuulla, että meillä olisi edes yksi suomituttu lähettyvillä. Täällä ei olla vielä tavattu ketään suomalaisia. (Ilmoittautukaa Bratin ulkosuomalaiset!) Tottakai sovittiin, että käydään puolin ja toisin kylässä kun lähekkäin ollaan ja on paikallisopastusta tarjolla. Ihana päästä tutustumaan kaupunkiin muutoin kuin (sukat sandaaleissa & vyölaukku päällä) turistin silmin. Odotettiin siis aika innolla viime viikonlopun tuloa.

Yhdensuuntaisen bussin saa halvimmillaan eurolla (joo siis oikeesti EUROLLA) 60 km matkalle Bratista Wieniin tai toisinpäin. Kallein lippu suuntaansa on sitten Regiojetillä tai Slovak Linesilla peräti neljä euroa. Päätettiin silti mennä autolla niin päästiin vähän nopeammin perille. Vaikkakin ajettiin vähän hitaampaa reittiä Heinburgin kautta välttäen maksut moottoritiellä ajamisesta. Wienissä pysäköinnin pitäisi olla viikonloppuisin tai ainakin la-su ilmaista, mutta hyödynnettiin metropysäkin vieressä sijaitsevaa parkkihallia, joka kustansi jotakin kuuden euron luokkaa kolmesta päivästä. Ei paha hinta ollenkaan ja auto pysyi siellä turvassa. Lähdettiin metukalla kohti neiti A:n kämppää. Me siis tapasimme perjantaina ensimmäistä kertaa.

Vanhoilla opiskelutovereilla olikin tietty kuulumisia vaihdettavanaan enemmänkin useiden vuosien ajoilta, joten päädyttiin turisemaan kämpillä useita tunteja. Juoden samalla sitä kuuluisaa viiniä Wienissä. Maisteltiin sekä itävaltalaista että slovakialaista viiniä, tietenkin. Tarjolla oli aivan mahtava juustovalikoima naposteltavaksi. Tarkoituksena oli mennä katsastamaan Rathausplatzille viinifestareita, mutta paneuduimme viinin juontiin ja jutusteluun niin pitkäksi aikaa, että saimme siellä olleilta kavereilta viestiä, ettei sinne kannata tapahtuman sulkeutuessa enää suunnata. Otettiin sitten suunnaksi kotibileet. Metropysäkin kioskilta piti käydä hakemassa matkajuotavaa ja jotain vietävää bileisiin. Unohtui tässäkin vaiheessa ihan kokonaan, että ei oltu syöty mitään koko iltana. Noh mikäs siinä kun kerran oli niin hauskaa ja hyvä meno päällä.

Bileissä pääsin juttelemaan slovakkia yhden bratislavalaisen tytön kanssa ja puhumaan tietysti paljon Suomesta. Matkailumarkkinointia, you know. Kun oli aika lähteä jatkamaan iltaa yöhön, muut suuntasivat baariin ja minulle syömättömyys teki tepposet ja pisti sellaiseen kuntoon, että mieheni ja tässä vaiheessa muutaman tunnin (thank god teekkaritaustainen) tuttavuuteni joutuivat kantopuuhiin saadakseni minut takaisin kämpille. Tässä yöllisessä seikkailussa katosi sitten puhelin jonnekin päin Wieniä. Huiviakaan ei aamulla löytynyt mistään. Kyllähän voi ihmistä hävettää tällainen tapaus, mutta minkäs sille enää voi. Oli muuten nykypäivän puhelinriippuvaisena aika vapauttavaa viettää loppuviikonloppua ilman puhelinta. Minä katsoin maisemia kun toiset somettivat ja postasivat kuvia. (Tän reissun kuvat onkin miehen ottamat. Note to self: hanki uusi sim-kortti ja puhelin.)

Kuva ennusti lankapuhelimiin siirymisen?

Lauantaina lähdettiin aamupalalle ulos syömään ja toteamaan, että on muuten tulossa lämmin päivä. Taidettiin käydä todella lähellä hellelukemia. Muutama brunssipaikka oli täpöten täynnä, eikä sellaisen varaaminen toisesta onnistunut seuravaksi päiväksikään, joten Wienissä brunssille menijöille suosittelen tsekkaamaan ja varaamaan paikan jo etukäteen. A:n tietämässä bagelipaikassa oli tilaa ja jäätiin ulos syömään. Pure living bakery (Downtown:  Burggasse 68 1070 Vienna & Village: Altgasse 12, 1130 Vienna) tarjoaa superfood smoothieita, hurjan hyviä bageleita, keittoja, pastaa ja kakkuja, suurin osa luomutuotteina. Työntekijät olivat maailman mukavimpia ja kiinnostuneita mistäpäin olimme. Toinen työntekijä oli slovakialainen ja pääsin hänelle osoittamaan kielitaitoani kertoakseni slovakiksi, että olemme suomesta, mutta asumme Bratissa. Hän oli vaikuttunut ja lupasi -10% alea jos tilaan slovakiksi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ihan vielä onnistunut, mutta hyvää läppää kuitenkin heitettiin. Bagelit olivat huippuhyvät ja viereen sai tilata luomusipsit majoneesilla. Maistui muuten kyseisenä aamuna aika erityisen hyvältä. Suosittelen paikkaa (ja muistakaa ottaa käteistä mukaan, eurooppalaiseen tapaan paikka oli cash only)!

Yammy!

Aamupalan jälkeen otettiin suunnaksi Rathaus viinifestarit, jonne ei edellisenä iltana enää ehditty. Kadulla näkyi porukkaa pukeutuneina itävaltalaisiin kansallispukuihin. Naisilla oli mekot ja essut ja miehillä lyhyet tai polvipitkät nahkahousut tai -shortsit henkseleillä ja polvisukat. Hieno hattu oli tietty plussaa. Kun päästiin Rathausin hoodeille, ymmärrettiin että ihmiset olivat pukeutuneet nimenomaan viinifestareille. Tosi monella oli kansallispuvut tai vastaavat asut päällä. Minulle ei tuo viini vielä maistunut edellisillan jälkeen, joten jäin puistoon lepäilemään nurmikolle kun toiset lähtivät kiertämään kojuja. Sain tosin yhtäkkiä havahtua siihen, että ympärilleni oli linnoittautunut parisenkymmentä kansallispukuista tanssijaa ja hanuristi harjoittelemaan kansallistansseja, se siitä rauhassa makoilusta.

Bongaa Slaavivaimo.

Paikallisoppaamme tiesi upean kattoterassin kaupungin korkeimmasta rakennuksesta DC Towerista ja se valikoitui seuraavaksi kohteeksi. Osoittautui, että baari ei ollut ennen neljää vielä auki, joten päädyttiin Neue Donau -kanaalin rantaan lounaspiknikille odottamaan baarin aukeamista. Jengi jopa pulahti uimaan porottavassa auringossa. 57 Restaurant & Lounge (Donau-City-Straße 7, 1220 Wien) osoittautui erittäin vaikeasti löydettävissä olevaksi paikaksi keskellä bisnesrakennuksia. Ensin piti etsiytyä aulabaarin läpi hissinaisen luo, jotta pääsi hissillä 57 kerrokseen. Ravintolasta on vielä yhdet portaat ylös, josta pääsee ylimmän kerroksen kattoterassille. Sieltä saa tilattua kalliita, mutta hirmuisen hyviä drinkkejä. Terassilta on mahtavat näköalat joka puolelle kaupunkia.

Neue Donaun rannassa.

DC Tower Sky Terasse.

Iltaohjelmana oli tarkoitus tsekata Tel Aviv beachin kesän avajaiset. Tonavan kanaaliin on laitettu rantsumeiningillä baareja ja palmuja pystyyn. Porukkaa oli liikenteessä tosi paljon ja osa tyytyi juomaan omia juomiaan kanaalin reunalla kun toiset nautiskelivat baarin antimista parin metrin päässä terassilla. Sääntösuomalaiset sai taas ihmetellä rentoa meininkiä. Porukkaamme liittyi mukaan yksi suomalaispariskunta, yksi jenkki, yksi saksalainen ja yksi sveitsiläinen. Juttua riitti kaikkien kesken ja oli kiva päästä jutustelemaan myös suomeksi kokemuksista ulkomaille muutosta ja ennen kaikkea tavata uusia suomalaisia ulkomailla. Opittiin edellisestä illasta syömisen tärkeys ja suunnattiin snägärin kautta kotiin. Tosi mahtava päivä!

Tel Aviv Beach

Sunnuntaina käytiin eurooppalaiseen tapaan hakemassa lähileipomosta aamupalaksi croissantteja ja makeita leivonnaisia. (Note to self: ala harrastamaan tätä enemmän Bratislavassakin.) Aikaa jäi vielä hengailulle ennen kotiin lähtöä, joten suunnattiin taas aurinkoisessa säässä Praterin puistoon hengailemaan. Tsekattiin myös Wurstelprater huvipuistoalue, jossa käytiin ihmettelemässä tuulitunnelilentämistä ja kokeiltiin Prater Turm keinukarusellia, jonka masto kohoaa 117 metriin ja joka nostaa keinujat aina 95 metrin korkeuteen. Ylhäältä oli makeat näkymät, vaikkakin yllättäen ylhäällä iskevä tuuli teki ajelusta aika jännittävän. Iltapäivällä yhtä puhelinta köyhempänä, mutta monta kivaa paikkaa nähneenä ja kokemusta rikkaampana oli aika suunnata Pösö kohti Wienin jälkeen tuppukylältä tuntuvaa Bratia. Suuri kiitos paikallisoppaallemme ja tervetuloa vastavierailulle!