Saapasmaan antimia

Mamma mia, pizza, pasta & prosecco! Arvasit varmaan jo meidän lomakohteen. Ah, pääsin vihdoin Italiaan! Slaavivaimon matkatoimisto aloitti hommat samana päivänä kuin Brysselin liput oli ostettu. Olihan jo matkailusivustot sopivasti avattuina koneella. Tällä kertaa pohdittiin kuitenkin jo etukäteen jonkin aikaa mitkä kohteet meitä kiinnostaisivat eniten ja myös millä olisi fiksuinta lähteä liikenteeseen suhteellisen lähellä sijaitsevaan Italiaan. Pohjoiseen olisi melkein voinut jo ajaa omalla autolla, mutta olisi kertynyt aikamoisesti ajokilometrejä ja vielä todella paljon enemmän jos haluaisi lähteä yhtään pidemmälle saapasta etelään.

Tiesimme, että on olemassa edullisia yöjunia Wienistä Venetsiaan ja ehkä jopa Roomaan saakka. 38€ per naama ei kuulostanut ollenkaan pahalta. Niinpä päätimme lähteä liikenteeseen junalla. Tässä nyt kävi niin, että ahneella on puutunut takapuoli eli ostimme halvimmat liput a.k.a normipaikat 11h yöjunaan Wienistä Venetsiaan. Kai sitä nyt yhden yön jaksaisi nuokkua matkatyynyä nojaten? Onneksi säästimme kaikki kolme ensimmäistä Game of Thrones -jaksoa junamatkalle viihdykkeeksi. Sattuipa jopa kaksi suomalaista reilaajatyttöä samaan vaunuun. Venetsiassa ei ajateltu viihtyä kovin pitkään, sillä meitä ei ehkä loppujen lopuksi kiinnostanut liiemmin jonotella paikan museoihin ja kirkkoihin tai maksaa maltaita gondoliajeluista. Oli vielä muutama kohde mielessä, jonne haluttiin päästä.

Seuraavaksi etapiksi valikoitui Desenzano del Garda. Gardajärvi oli ainakin itselleni sellainen must visit paikka, sillä siitä on kuullut todella paljon hyvää. Pohjois-Italialaiset herkut ja upea järvi vuorimaisemineen oli pakko päästä kokemaan. Varasin taas junan Venetsiasta Gardalle, jossa päätettiin yöpyä 2 yötä. Halusimme päästä myös jonnekin meren äärelle ja lopulta päätettiin ottaa kolmanneksi kohteeksi Napoli. Napoli kiinnosti tietenkin margherita -pitsan syntypaikkana, mutta myös sen lähialueella sijaitsevien kohteiden takia. Näitä olivat esimerkiksi Vesuvius, Pompeii, Sorrento, Capri, Ischia jne. Minulla oli ainakin pieni obsessio Caprista. Sinne olisi päästävä. En tiedä kuinka moni katsoi joskus televisiosarjaa kyseiseltä saarelta, mutta olisi päästävä näkemään se turkoosi meri ja ajamaan mahonkiveneellä. Nojoo, aina saa haaveilla. Napolista päätettiin lentää takaisin Wieniin, sillä paluumatka junaillen Napolista asti olisi ollut jo puuduttavan pitkä. Italiaan jää ehdottomasti vielä todella monia paikkoja, joissa haluaisin vierailla.

Venetsia

Venetsian tunnelma on kyllä jotakin ainutlaatuista maailmassa. Oli upeaa saapua aamulla junalla siltaa pitkin saarelle. Heti kun käveli St. Lucia -aseman läpi ulos, löysi itsensä suoraan kanaalin varresta ihmettelemästä venetakseja ja kondooleita. Päätettiin jatkaa Gardalle jo iltapäivästä, joten suunnitelmana oli tutustua Venetsiaan alle päivässä.  Kävimme pitkän junamatkan jälkeen nälkäisinä aamupalalla ja sen jälkeen kävelimme todella paljon pitkin kaupungin kapeita katuja ja ylittäen useita pienempia ja isompia tunnetumpia siltoja. Nauttien kaupungin omalaatuisesta tunnelmasta. Ja pitsasta. Ainiin ja proseccosta.

Huh, taas junaan.

Gardajärvi - Desenzano del Garda

Venetsiasta otettiin juna Desenzano del Gardaan, jossa käveltiin hotellille. Kuuman ja pitkän päivän päätteeksi oli ihana päästä iltauinnille järveen. Varsinkin näin upeisiin maisemiin. Huikeeta. Iltauinnin jälkeen käytiin vielä vetämässä iltapalapitsaa ja -pastaa ja tietty proseccoa. Koska meille jäi  Gardajärvellä oleskeluun vain yksi kokonainen päivä, päätettiin käyttää se veneilemällä Desenzanosta Gardaan. Tämä on ehdottomasti paikka, jossa pitää päästä vesille. Valittiin reitti: Desenzano del Garda - Sirmione - Lazise - Bardolino - Garda ja sama takaisin. Click: Navigazione Laghi. Garda valikoitui päiväretkikohteeksi aika randomilla, mutta osoittautui kivaksi pikkukyläksi, jossa oli hyvä käydä lounaspitsapaloilla ja tietenkin uimassa.

Illalla saatiin kokea (onneksi hotellilta käsin) yllättävä ukkoskuuro, joka yhtäkkiä muuttui vähintään golfpallon kokoisiksi rakeiksi. Onneksi loppuiltaa kohden selkeni, sillä kaupungilla oli joka keskiviikko ohjelmaa ja iltaan pidennettyt shoppailuajat kaupoissa. Simpukat tomaattikastikkeessa ja suolakuoressa valmistettu kala maistuivat erinomaisesti. Samoin kuin paikallinen viini. Parasta oli löytää paikallisesta karkkikaupasta noitapillejä! Oli jo niiiiin ikävä noitapillejä. Mums. Gardalla olisi todellakin viihtynyt pidempään, vuokrannut vaikka veneen päiväksi, käynyt fillaroimassa, vaeltamassa vuorilla tai käynyt lautoilla useammissakin kohteissa. Tänne täytyy tulla ehdottomasti joskus uudelleen!

Kerrassaan upeat maisemat.

Garda, Lago di Garda.

Ja matka jatkui!

Napoli

Junamatka Napoliin sujui oikein mukavasti. Ensin paikallisjunalla Milanoon, josta vaihdettiin Frecciarossa 1000:een. Onnistuin saamaan meille liput businessluokkaan normaalilipun hinnalla, joten matkalla sai pientä snackia ja juoman. Matkalla viihdyttämässä Paula Hawkinsin The girl on the train, mitäpä muutakaan. Hyvä lukukokemus. Kaikki junamatkat sujuivat erittäin mukavasti ja yllättävän nopeasti. Yli 770 kilometrin matka taittui Milanosta Napoliin junalla about 4 ja puolisen tuntia. 

Yövyimme Napolissa neljä yötä B&B:ssä Chiaian alueella. Olin etukäteen lukenut Chiaian designerliikkeistä ja ravintoloista, mutta kun saavuimme juna-asemalta "metrolla" (tästä kohta lisää) Piazza Amadeolle ja kävelimme siitä majoituspaikalle, näimme vain todella huonossa kunnossa olevia autoja, kodittomia kissoja ja kapeita "ghettokatuja", joissa kerrostalojen väleihin oli ripustettu pyykit kuivumaan. Jaa. Designereista ei ollut tietoakaan. Nämä löytyi onneksi myöhemmin metroaseman toiselta puolelta. Meidän puolella yöllä kotiin kävellessä saattoi bongata jengiä hengailemassa näillä kapeilla kaduilla kotinsa ulkopuolella muovituoleilla. Esimerkiksi koviksen näköisen kyyneltatuoidun naisen. Riviera di Chiaia ei siis valitettavasti pääse millään tasolla Ranskan Rivieran kanssa samalle listalle. Onneksi löydettiin B&B:n suosituksesta vähän matkan päästä ihana uimaranta Bago Elena, jossa pääsi eri tunnelmaan.

Bagno Elena beach

Napolissa on siis metrolinja, "metrolinja" ja funicolarit. Kulkeminen julkisilla oli suhteellisen helppoa, joskin tietoa esimerkiksi bussien reiteistä oli hyvin vaikea löytää. Myöskin tämä koko metrokuvio hämmensi suuresti. Saavuttuamme juna-asemalle, meillä ei ollut hajuakaan mistä saadaan ostettua lippuja kun ainoat automaatit olivat TrenItalian. Näistä kuitenkin olisi saanut liput ostettua. Pitää vain tietää mille asemalle on menossa. Linja 2 tosiaan ei ole oikea metro, vaan paikallisjuna, joka kulkee n. 20 min. välein. Tästä kannattaa selvittää aikataulut etukäteen, muutoin joutuu venailemaan aikansa asemalla ennen kuin pääsee mihinkään. Saattaa käydä legendaarinen "kävellen olisit jo perillä". Tämän selvitessä, käytettiinkin kerran funicolarea keskustaan pääsemiseen. Ensin Chiaia funicolarella ylös ja sieltä siirtyminen Funicolare Centralella takaisin alas.

Näkymät Castel Sant'Elmosta

Itse kaupunki ei jäänyt mieleen kovinkaan upeana kohteena. Napoli on lopulta aika likainen miljoonakaupunki ja illalla esimerkiksi rautatieaseman ympäristö on todella roskaista ja täynnä epämääräistä jengiä. Kaupungilla keskityttiin enimmäkseen hyvän pitsan metsästykseen. Shoppailuunkin kaupunki olisi tarjonnut hyvät mahdollisuudet. Kävimme sentään tsekaamassa muutamaa nähtävyyttä. Castel dell'Ovosta oli upea katsella merelle ja kaupunkiin auringonlaskun aikaan. Castel Sant'Elmo komeilee kaupungin yllä kukkulalla. Tänne kannattaa myös lähteä katsomaan maisemia. Huikeeta. Ensimmäisenä "nähtävyytenä" piti myös päästä testaamaan Pizzeria Brandi. Tämä pizzeria on avattu 1780 ja vuonna 1889 pizzaiuloa Raffaele Espositoa ja hänen vaimonsa Maria Giovanna Brandia pyydettiin valmistamaan her majesty the queen Margheritalle uusi pitsa. Loppu on historiaa. Margarita pitsa oli vain niin niin hyvää ja suussasulavaa. Tätä ei voi kuvailla. Tämä pitää kokea.

Toinen kaupungin kuuluisimmista pizzerioista on L'Antica Pizzeria Da Michele. Tämä pizzeria on niin tunnettu, että sen edessä parveilee joka päivä törkeän suuri ihmisjoukko. Täällä on syönyt mm. Julia Roberts. Paikka on saanut Michelin Guide suosituksen. Jos onni lykästää ja olet ajoissa paikalla, voit ottaa omistajalta jonotusnumeron joko pyötäpaikkoihin tai take-awayhyn. Sitten alkaa aika armoton odotus vesi kielellä. Ensimmäisellä yrityksellä vuoronumeroita ei enää jaettu ja toisella kerralla satuimme onneksemme paikalle heidän viimeisenä päivänä ennen loman ajaksi sulkemista. Saimme vuoronumeron ja sinnikkäästi odotimme puolitoista tuntia pitsaa. Ravintolalla on tasan kaksi vaihtoehtoa pitsoissa: marinara ja margherita plus viiisi erilaista juomaa. Maistoimme tietenkin molempia pitsoja. Romanttinen illallinen jalkakäytävällä pitsaa nälässä ahmien, uuhlalaa. 

Pizzeria Brandi

L'Antica Pizzeria Da Michele 

Check out:

Pizzeria Brandi

L'Antica Pizzeria Da Michele
Metrolinjat

Pompeii

Kuten sanottu, itse Napoli ei jäänyt mieleen todella houkuttelevana kohteena, mutta parasta oli, että sen lähettyviltä löytyy todella paljon upeita kohteita. Yksi must go on ehdottomasti Pompeiin rauniot. Näistä muistaa vieläkin elävästi koulukirjojen kuvat ja tarinat tuhkan alle hautautuneiden kohtaloista. Alueella on ollut uskomattoman elävää ja edistyksellistä kulttuuria. Pompeiin ei kuitenkaan noin vain marssita sisään ainakaan elokuun turistirysässä. Ensin täytyy päästä Pompein kylään Napolista. Tämän hoitaa Circumvesuviana -juna, joka vastaa todella kälyistä metrovaunua. Juna tuli luonnollisesti aivan täyteen samaan kohteeseen tai Sorrentoon pyrkiviä turisteja, joten istumapaikoista kannattaa haaveilla vain villeimmissä unissa. Ainakin jos on liikkeellä aamupäivästä samaan aikaan kuin kaikki muutkin. Varaudu hikoilemaan junassa tunnin verran.

Arkeologiselle alueelle suosittelemme ehdottomasti varaamaan etukäteen liput netistä, jolloin ne pääsee lunastamaan lyhyemmästä jonosta. Ensimmäisellä sisäänkäynnillä oli kahden kilometrin mittainen jono ja olimme jo luovuttamassa, mutta onneksi tsekkasimme toisen sisäänkäynnin, jossa ei ollut melkein ollenkaan jonoa. Huh, pelastus. Pompeiin rauniot on upea historiallinen kohde, jota voi suositella kaikille. Vesuvius taustalla voi tutustua asuintaloihin, kylpylöihin, ravintoloihin ja jopa maailman vanhinta ammattia harjoittavien "toimistoon". Näillä kavereilla oli jo olemassa coolit "pizzauunit". Esillä on esineistöä ja muutamia valuja, jotka on tehty paikalta löydetyistä ruumiista. 

Capri

Napolista merelle päin tähyävä bongaa heti Sorrenton niemimaan vierestä Caprin saaren. Caprin saarella on upeaa kävellä ympäriinsä ja ihastella maisemia, luksusputiikkeja ja villoja. Parasta on myös saaren upeat antimet. Sitruunapasta ja merenelävät olivat parasta ikinä! Kävimme aamupäivällä uimassa Marina Granden ilmaisella rannalla. Virkistävän uinnin jälkeen nousimme funicolarilla ylös Caprille Piazza Umbertolle. Nautimme herkullisen lounaan ja sen jälkeen lähdimme vaeltamaan pitkin katuja toiselle puolelle saarta. Halusimme nähdä saaren ikoniset Faraglioni kivimuodostelmat. Ensi kerralla olisi kyllä päästävä kiertämään saarta veneellä, mutta tällä kertaa päädyimme jalkapatikointiin extremereittejä pitkin. Kaikki ne portaat kannattivat, sillä näkymät merelle ja kiville olivat todella upeat.

Capri on aivan upea kohde, joskin toisaalta ilmeisen näyttäytymispaikka jahdeilla liikkuville rikkaille, joilla on myös varaa käydä pikkuostoksilla Luis Vuittonilla. Pieni lasipullokokis maksoi keskusaukiolla huikeat 7,50€. Meille reissu oli kuitenkin hintalisän arvoista. Caprin kaduilla samoilu oli täysin erilaista Napolin suurkaupunkiin verrattuna. Pienelle saarelle jäi vielä paljon nähtävää, kuten Anacapri ja Augustuksen puutarha. Iltapäivästä juotiin kaljaa ja skumppaa katsellen takaisin Napoliin päin lauttaa odotellessa. Kyllä tällaisissa paikoissa mieli lepää. 

Ristorante - Bar Michel'angelo

Tältä reissulta jäi paljon muisteltavaa. Nyt on oltava ainakin pitsalakossa kun ei kukaan voi tehdä yhtä hyvää margherita pitsaa Bratislavassa. Proseccoa onneksi saa kaupasta, ettei vieroitusoireet käy liian suuriksi. Lentokentältä ostettiin iso metalliboksi täynnä Gragnano città della pasta -alueella tehtyä pastaa kotiinviemiseksi. On muuten täysin eri makuista kuin euron halpispasta. Laitan miehen kokkaamaan sitruunapastaa. Näillä eväillä kohti arkea. 

Lomaliitelyä

Kevät ja kesä ovat kuluneet haipakkaa! Viimeiset kuukaudet koulussa kuluivat todella pitkien päivien parissa vääntäen viimeisen unitin suunnitelmia sopivasti samaan aikaan kun suomalaiset opekollegat pääsivät jo kesälaitumille. Loppurutistus oli myös aikamoinen saada kirjoitettua henkilökohtaiset end of the year -raportit kommentteineen jokaiselle oppilaalle sellaisen yhdeksän viikon opettamisen jälkeen. Vihdoin matelevien ja hikisten (raporttihiki ja oikea hellehiki) viimeisten viikkojen jälkeen pääsimme vihdoin kesälomalle! Viimeisenä päivänä työnantaja tarjosi meille tunnin GoKart -radalla. Oli muuten siistiä hurjastelua! Ja mikä parasta niin ajettiin zero CO2 emissions sähköautoilla. Bratislavassa ajamaan haluavat: paikka on Max60.

Jotta pääsisi lomatunnelmaan oli vaihdettava maisemaa. Onneksi ystävä Suomesta ehdotti kaupunkilomaa ja olin sekunnissa myyty. Vaikka keväällä juuri kävimme Budapestissa, olen aina valmis lähtemään sinne uudelleen. Kympin bussimatka ei paljoa paina kukkarossa, joten eikun Regiojet taas alle ja reissun päälle. Hankittiin kämppä aivan juutalaiskorttelin menomestoilta Budahomepestiltä. Jos on valmis mahdolliseen meteliin kaduilta, sijainti on todellakin sen arvoinen ja kämpiltä pääsee lyhyellä kävelymatkalla kaikkiin kaupungin cooleimpiin kuppiloihin ja rauniobaareihin. Vaikka käytiinkin perusturreilupaikoissakin keskustassa, voisi aivan hyvin viettää aikaa vain juutalaiskorttelissa. Siellä on vaan niin jees tunnelma ja kaikki tarvittava. Ei todellakaan kannata lähteä turistikeskustaan sisäänheittäjien väisteltäväksi.

Citadella

Näkymät Citadellalata

Korttelitaidetta ja pakollinen Lángos

Rauniolovee

Rauniolovee vol. 2

Myös yksi uusi valloituskohde poissa turistikeskustasta oli kauempana Tonavan rannalla. Katselin jostakin vinkeistä, että Tonavan rannalla olisi jotakin hengailubaareja. Lähdettiin seikkailemaan Rómaifürdő -kaupunginosaan. Bussilta käveltiin asuinalueen läpi rantaan. Hieman katseltiin ihmetellen matkalla näkyviä selkeitä amfiteatterin raunioita ja autotien kyljessä kulkevaa akveduktia. Selvisi, että tämä kaupunginosa on ollut ennen vanhaan Aquincum -niminen roomalainen kaupunki. Damn. Täältä löytyy myös Aquincumin museo. Rantaa pitkin kävellessä löytää buffetteja ja minirantoja (esim. tämä). Rannalla chillailun lisäksi voi katsella ohi lipuvia laivoja tai lähteä vaikka melomaan. Jos tänne asti ei jaksa lähteä seikkailemaan voi onneksi keskustassakin chillata Tonavan rannassa.

Roomalaisten jalanjäljillä

Pontoon

Check out:

• Kuplung - Rauniobaari huikeella drinkkilistalla
• Szimpla Kert - Tunnetuin rauniobaari, ehdottomasti visiitin arvoinen
• Gozsdu Udvar - Ravintola- ja markkinakortteli täynnä eloa
• Pontoon - Tonavan rannalla drinksuttaa erinomaisesti erityisesti auringonlaskun aikaan
• Citadella - Linnoitus Gellértinvuorella, josta aukeaa huikeat näkymät kaupunkiin
• Castle district - Perinteinen turistikohde, josta on myös huikeat näkymät
• Parlamenttitalo - Kaupungin suurin rakennus ja maailman kolmanneksi suurin parlamenttitalo
• Széchenyi bath - Suurin ja tunnetuin thermal bath huikealla arkkitehtuurilla
• Rómaifürdő - Kaupunginosa 

Paluumatkalla olikin aika tsekata jo seuraavaa reissua, nimittäin sain ystävältä kutsun Brysseliin. Tässä olisi viimeinen tilaisuus käydä hänen luona kylässä. Kun pääsin kotiin, otin läppärin esiin ja aloin katsella lentoja. Oli muuten aikamoista kikkailua eri sivustojen kanssa, että sain saman hinnan näkyviin mikä näkyi Belgian päässä kaverillani. Muistakaahan siis käyttää incognito -ikkunoita ja tyhjennellä sivuhistoriaa jos olette googlailleet lentoja. En enää muista minkä sivuston kautta katsottiin, mutta kun vaihdoin maani Suomesta esim Belgiaan tai Slovakiaan, hinnat ja palveluntarjoajat vaihtuivat aikalailla. Hyvillä kikkailuilla sain siis kohtuuhintaiset lennot Austrian Airlinesilta. Tätä lentoyhtiötä voi muuten suositella lämpimästi. Lyhyellä lennolla sai suolaisen tai makean snackin ja kaikki juomat kuuluivat myös hintaan. Sanoisin, että naksut ja viini voittavat Finskin mustikkamehun mennen tullen, vaikka kattavaa skybistro-menua ei ollutkaan.

Pakolliset vohvelit, Manneken Pis ja museon ravintola.

Olin kerran käynyt piipahtamassa päiväretkellä Antwerpenissä, mutta Brysseli osoittautui yllätykseksi aivan erilaiseksi paikaksi. Ensinnäkin pölähdin tietenkin paikalle ilman ennakkotietämystä tai sen suurempia ennakkoluuloja. Ensimmäiseksi yllätti tietenkin ranskan kieli. Siis ihan kuin olisin Pariisissa, mutta en ole? Brysseli osoittautui aika sokkeloiseksi kaupungiksi, jossa en aivan päässyt kartalle, varsinkaan seuraten ystävääni kaikkialle. Se myös yllätti, että kaupunki on aika mäkinen tai oikeastaan sijaitsee vähän niinkuin montussa. Ystäväni asui ihanalla hipsterimäisellä alueella, josta löydettiinkin lähikuppilat myöhäisille, joskus jopa lounaaksi muttuneille aamupaloille. Naapurustosta löytyi myös aivan ihana pieni ravintola, jossa päästiin syömään tiskille. Päästiin aitiopaikalta seuraamaan kun kokki valmisti rakkaudella herkullisia ravintolan annoksia. 

Le 203

Oluen juonnin aloittelija vaikeuksissa

Ainiin ja syy miksi ystäväni kutsui minut kylään oli hänen pidennetty viikonloppu. Sattui olemaan Belgian kansallispäivä (21.7.) kaikkineen juhlallisuuksineen. Itse juhlapäivä kuluikin keskuspuistossa nautiskellen mimosasta ja sangrista sekä kansainvälisestä juttuseurasta. Satuttiin löytämään puistosta myös huispausturnaus. Woot?! Tästä: Belgian Quidditch Federation. Illalla lähdettiin porukalla kanaalin rannalle salsa -iltamiin. Aluelle on rakennettu kiva rantamainen kortteli, joka täyttyy eri maiden ruokakojuista ja baareista. Täytyy sanoa, että oli todella kiva vaan ilmestyä paikalle kaikkien näiden juhlallisuuksien keskelle paikallisoppaan vietäväksi. Nuoret EU:n hommissa tutustuvat toisiinsa helposti ja ottavat kaikki kaverit ja tällaiset lainakaverit menoihin mukaan, kiitos! 

Parc de Bruxelles

Kuninkaanpalatsi

Check out:

• EU -työntekijöiden after work @Place du Luxembourg - "Young Eurocrats stroll in costumes conversing in English with a pint in hand." -BrusselsLife.be (In our case a sangria in our hands...)
• Le 203 -ravintola - Parasta ruokaa ikinä.
• Belgian Waffles @Maison Dandoy - Ah, näitä herkkuja!
• The Sister Cafe - Täällä voi tilata kaiken terveellisen herkun lisäksi väh. kahdelle hengelle olutlentoja. Suosittelemme. Kaikki suuren valikoiman oluet ovat luomua. Crosscheck.
• Brussels Beach (Bruxelles les Bains) - Urbaani "biitsialue" kanaalin rannassa. Ihanat ruokakojut esittelevät ruokakulttuureita ympäri maailmaa. Myös mojito oli hyvää.
• Royal Palace of Brussels - Kuninkaanpalatsi aukeaa yleisölle joka kesä kansallispäivän jälkeen. Kaiken upeuden keskeltä erottui ehdottomasti mirror room ja sen jalokuoriaisista (jewel beetles) tehty huikea smaragdin väreissä kimmeltävä katto!
• Manneken Pis - Must see pissaava poika. Kannattaa kuulemma mennä juhlapäivien aikaan niin näkee hänet erilaisissa asuissa. Tällä kertaa hän pissi vain syntymäasussaan.
• MIM aka Musical instruments museum - Upeassa Art nouveau -rakennuksessa pääsee ihmettelemään mitä erikoisempia soittimia. Vinkkinä upea ravintola ja kattoterassi ylimmässä kerroksessa!

Roadtrip

Roadtrip: Čičmany - Bojnice - Banská Štiavnica

Koulu on päättänyt laittaa unit 5:sen jälkeen tiistaista eteenpäin lomaa. Lomaa, joka ei oikeasti ole opettajille lomaa kun pitää vääntää unit reportseja ja tehdä seuraavaan kuuden viikon unitiin overview kaikista aineista. En avaudu tästä sen enempää, mutta kyllä kyrsii todella tämä työn määrä ja se millä ihmeen ajalla näitäkin pitäisi tehdä?! Oli siis päästävä oikeasti lomalle, varsinkin kun kaksi päivää lomasta kului koululla raportteja vääntämässä. Työkaverini halusi myös lähteä jonnekin ja muutama viikko sitten päätettiin yhdessä lähteä road tripille. Halusin ehdottomasti päästä näkemään muutamia slovakialaisia autenttisia paikkoja, jonne ei vaan tule noin vain lähdettyä täältä pääkaupungista. Ja oli kiva lähteä paikallisen kanssa, jotta retki sujuu kielitaitoisen kanssa helpommin. 

Matkalla pikkukylässä.
Hieno kauppa.

Otettiin perjantaina Pössykkä alle ja suunnaksi ensimmäinen kohde: Čičmany. Tästä aivan ihastuttavasta kylästä on kuvia jokaisessa matkaoppaassa. Čičmany (click & click) on tunnettu ensimmäisenä "folk architecture reservenä" maailmassa. Kylä on tunnettu hirsimökeistään, jotka ovat koristeltu tyypillisin valkoisin geometrisin ornamentein. Ensimmäiset maininnat kylästä ovat olleet jo 1272. Nimi Čičmany tulee sanasta čičman, joka tarkoittaa metsuria tai tukkijätkää. Kylä on myös vahvasti säilyttänyt nykypäivään kansallispukunsa, kansallistanssit ja -musiikin. Tänne kannattaa ehdottomasti eksyä! Ensin tuntui vähän hölmöltä mennä kuvailemaan ihmisten asuintaloja. Nähtiin ehkä muutama ihminen siellä täällä pihatöissä ja muuten oli aika hiljaista, paitsi satunnaisesti jossain aina kiekui kukko. Ei voinut kuin ihastella tätä paikkaa. Ihan kuin olisi tupsahtanut keskelle satumaailmaa. Talojen koristelut olivat upeita. Ihmiset osoittautuivat hyvin avuliaiksi kun kysyimme neuvoa ravintolan löytämiseksi. Kylästä löytyy myös museo, jossa pääsee muutamaan tällaiseen hirsitaloon tai taloihin sisälle, mutta me emme jääneet koululaisbussilastillisen kanssa jonottamaan museota. Matkamuistomyymälöistä löytää paikallista käsityötä ja lähialueen yrttiteetä. Nautittiin välikofolat Kaštieľ Čičmanyssa ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen.

Aivan mahtavia vuoristoralliteitä ajeltiin seuraavaan kaupunkiin - Bojniceen. Bojnice (click) on historiallinen kaupunki, joka on tunnettu linnastaan. Bojnicen linna (click) on upea turistinähtävyys. Se on Slovakian vierailluin linna. Kaupungissa on myös maan ensimmäinen eläintarha ja se on myös ollut yksi vanhimmista kylpyläkaupungeista Slovakiassa. On ollut hyvät lähdemestat aikanaan ihmisillä asettua tälle seudulle linnoja rakentamaan. Varattiin bookingista majoitus Penzion Bojniceen. Huone oli oikein passeli 32€/yö hintaan nähden. Kaveri oli bongaillut ravintoloita ennen matkaa ja mentiin lounaalle Biograf -ravintolaan. Se on tehty kaupungin ensimmäisen elokuvateatterin paikalle.  Bojnicen pienessä keskustassa kävelykadulla oli mielettömän hieno tunnelma. Tajuttiin jo ajellessa, että on muuten paikallisten maturita -päivä, jolloin kaikki lukion päättökokeensa kirjoittaneet lähtevät ulos juhlimaan. Porukkaa näkee joka puolella kantamassa isoa luokkakuvataulua ja ainakin mitä nähtiin äijäporukoita, olivat ihan pukeutuneet pukuihin. Bratislavassa vuosi sitten oli ainakin kauhea älämölö kun luokalliset kulkivat katuja rämistinsoittimineen.

Lounaan jälkeen lähdettiin linnalle. Linnan pääsee sisälle vain ohjatulle kierrokselle, joka kustantaa 8€ aikuiselta. Vain kesäkuukausina on tarjolla englannin kielisiä opastuksia, joten tällä kertaa seurattiin slovakialaista monotonisesti selittävää museotätiä. Sheelvä. Kauheasti ei siis kierroksesta saanut irti mitä nyt tietty kaverini tulkkasi osan. Jengi raahasi pieniä lapsiaan mukana tunnin ja vartin kestävällä kierroksella ja osaa ei kiinnostanut kuunnella tätiä, niin että muutama joutui aina sähisemään porukkaa hiljaiseksi kun kukaan ei kuullut kaikuvissa huoneissa mitään. Kierroksella juteltiin myös israelilaisen perheen kanssa, hekään kun eivät ymmärtäneet selostuksesta sanaakaan. Bojnicen linna on yksi hienoimmista ja satumaisimman näköisistä ulkoapäin, mutta sinänsä kierros sisällä jäi kyllä suhteellisen valjuksi. Museoituja huoneita toisensa perään ja selostusta siitä kuka nyt milloinkin otti vaikutteita mistäkin tyylisuunnasta. Portaita ylös ja alas ja aika tummia puisia huoneita suurimmaksi osaksi. Olihan siellä toki kaikkea aikaansa nähden hulppeaakin tietty. Nauratti kun suurimmalta osalta patsaista puuttui kädet ja huoneissa oli pelottavia 80-luvulla muotiliikkeissä toimineita mallinukkeja keskiaikaisissa vaatteissa.

Välillä oli kädetöntä menoa.

Illalla tietenkin otettiin suunnaksi paikalliset bailut. Majoituksesta oli about sama matka linnalle ja toiseen suuntaan viereiseen kaupunkiin Prievdizaan. Käytiin tsekkaamassa Club 333 ja sen railakkaat 18-vuotiaiden valmistujaisbileet. Oh man, että tunsin itseni vanhaksi. Omista yo-juhlista on 10 vuotta jo. Päivän drinkkitarjoukset oli vodka&juice ja gin&tonic 2€:lla. (Tässäkin suhteessa aikamatka sinne 10 vuodeen päähän..) Siis voiko tällaisia hintoja olla klubilla? Voi. Jengi oli suhteellisen hyvässä kuosissa ja selkeästi nauttivat toisensa seurasta ja tanssimisesta. Ei örveltämistä tai tappeluita tai tuuppimista. Peukut ylöspäin! Seuraavana aamuna kömmittiin aamupalalle, joskin matkaseuralaisella oli valitettavasti hieman heikompi olo kuin minulla kuskilla. Kymmeneltä piti luvuttaa huone, josta lähdettiin samantien ajamaan seuraavaan kohteeseen. Kaveri otti nokosia ja minä nautin minkä kerkesin aivan upeista maisemista vuorten välissä, laaksoissa ja metsässä puiden varjostamilla kiemurateillä rinteissä. Huhhuh, miten siistiä! 

Maturita bileet!

Vajaan puolentoista tunnin päästä saavuimme Banská Štiavnicaan. Banská Štiavnica on täysin keskiaikaisena säilynyt kaupunki, joka on rakennettu muinaisen tulivuoren romahtamisen luomaan kalderaan. Kaupunki on yksi Slovakiassa sijaitsevista UNESCO:n maailman perintökohteista (UNESCO). Banská Štiavnica (wikipedia) on myös kaivoskaupunki jo pitkän ajan takaa. Ensimmäiset kaivostoiminnat on löydetty kelttien ajoilta ja sitten myös Roomalaisten ajoilta. Sittemmin slaavit ovat ottaneet alueen haltuunsa ja paikkaa on kutsuttu 1156 vuodesta lähtien kaivosmiesten maaksi. Vuonna 1238 kaupunki saavutti kuninkaallisen kaupungin statuksen yhtenä ensimmäisenä Unkarin kuningaskunnan kaupunkina. Myöhäisellä keskiajalla kaupunki oli Unkarin kuningaskunnan suurin hopean ja kullan tuottaja. 

Kaupunki oli myös kaivosteollisuuden johtava innovaatiokeskus, jossa on keksitty ensimmäisiä kertoja käyttää ruutia 1627 ja siellä keksittiin myös 1700-luvulla uusi tapa viemäröidä vesi tulvivista kaivoksista, joka säästi kaivokset sulkemiselta ja tarjosi myös energiaa. Kaupunkiin perustettiin myös kuningaskunnan ensimmäinen kaivoskoulu 1735. 1782 kaupunki oli kolmanneksi suurin kaupunki Unkarin kuningaskunnassa Pozsonyn (Bratislavan) ja Debrecen jälkeen. Ei siis mikään pikkukylä aikanaan. Nykyään Banská Štiavnica on pitkälti turistikohde historian ja säilyneen keskiaikaisen asunsa takia. Pääkadulta löytyi paljon kahviloita ja ravintoloita sekä pikkuputiikkeja. Jos jostain haluaa ostaa tai vain ihastella erilaisia hienoja kiviä, tämä on se paikka. Kaupungissa on myös kiinnostuneille kaivosmuseoita ja mielestäni jonnekin kaupungin alle rakennettuun tunneliin tms. olisi myös päässyt tiettyinä aikoina. Cool. 

Me nautittiin lounasta ja käpöteltiin ympäriinsä ihastellen kaupungin omalaatuista tunnelmaa. Kavuttiin ylös vanhalle linnalle, jossa olikin pienimuotoiset festivaalit tai perhetapahtuma käynnissä. Poniratsastus ei niin kiinnostanut, mutta nää perus keskiaikakotkalintuharrastajat (tiedätte varmaan tän harrastuksen?) olivat paikalla ja yhtäkkiä oltiinkin taas pitelemässä 2,5 kilon pöllöä käsillä. Niin siistii!! Kaveri osti veljenpojilleen puisia soittimia ja ihasteltiin muitakin myytävissä olevia käsitöitä.  Patsasteltiin myös Trinity Squaren keskiaikaisen "monumental plague columnin", hetkonen hetkonen,  siis monumentaalisen ruttopylvään luona? No olihan se ihan kiva päästä rutosta eroon, kannattaa laittaa Marian monumentit pystyyn. Kaikkea sitä oppii. Hieno monumentti.  Käytiin jätskillä ja heti perään kahvilla. Divná Pani (diivojen naisten) kahvila oli aivan ihastuttava, suosittelen! Aivan todella mukavia ihmisiä kaikkialla ja upea kaupunki, jossa olisi voinut viettää paljon kauemminkin aikaa. Harmi, että oli aika palata kotiin. 

Ei pöllömpi iltapäivä!

Divná Pani

Upea reissu. Näitä lisää! Kiitos matkaseuralle! :)