Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).

On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.

Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!

Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!

Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!

Chilli sushijoulu

Slaavijoulu muutamalla sanalla:

Joulukuusi - must
Vieraat
Ihanat joulutorit Wienissä
Laamat drinkillä
Riisipuuro
Karjalanpiirakat
Oltermanni
Juustolautanen - myös must
Lohimössöä ruisnapeilla
Huikeet sushit
Tiimipaidat ja jouluasusteet - check
Hurjat rinnekelit
Great slopes
Turreilua
B-day paaarty

Kuvat puhukoon puolestaan!

Rentouttavan loman jälkeen oli kiva palata takaisin arkeen.

 Ps. Dropbox ilmoitti jo jokusen aikaa sitten, että aikoo laittaa Public kansion yksityiseksi, joka todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kaikki blogin kuvat häviävät tämän myötä näkyvistä. Pitääkin alkaa säätämään jotakin näiden suhteen. Saattaa olla melkoinen homma. :(

Kännikin kalorimatka

Kahden ensimmäisen työviikon jälkeen perjantai-iltapäivällä vielä pienessä flunssassa oli aika ottaa suunnaksi Bratislavan päärautatieasema. Saimme vihdoin ystävämme Wienistä vastavierailulle. Jippii! Sopimamme viikonloppu sattui samalle viikonlopulle kun koko kaupunki olisi jonkinlaisessa pysäytystilassa EU:n huippukokouksen takia. Kollegat pelottelivat jo koko viikon aikana, että liikennetilanne tulee olemaan katastrofi kun teitä ja kaikki sillat tullaan sulkemaan 27 maan valtion- tai hallitusten päämiehien kuljettamisen takia. Onneksi ystävämme päätti valita kulkuneuvoksi junan, sillä autoilu olisi saattanut olla hankalaa, varsinkin meille kun myös koko linnan alue suljettu ja lähitiet myös ajoittain.

Torstaina oli kansallinen vapaapäivä ja ihmetystä herätti hieman ajatus, että meidän koulu olisi auki perjantaina, koska monet slovakit ottivat pitkän viikonlopun vapaaksi ja lähtivät pois kaupungista. Erittäin iisi päivä siis töissä, sillä koko kouluun tuli yhteensä vain 20 oppilasta. Koulupäivän aikana sai kuunnella poliisihelikopterin pörräystä useampaan otteeseen ja samaa iltapäivällä kotona linnalla. Kotimatkalla piti kiertää kiertoreittiä, sillä pieni silta matkan varrella oli myös suljettu. Neuvova poliisisetä ei puhunut englantia, mutta päästiin yhteisymmärrykseen kotiinpääsyreitistäni. Parasta oli huomata poliisivartiointi suoraan ikkunamme edessä. Ainakin saisi olla turvassa kotona.

Juotiin alkajaisiksi tervetuliaisskumpat (ja kyylättiin poliiseja ikkunasta). Vaihdettiin kuulumiset ja lähdettiin vanhaan kaupunkiin syömään. Yritettiin parantaa flunssaa myös hunajaliköörin ja sitruunafernetin avulla. Ruokailun jälkeen päätettiin jälleen koittaa onnea Sky Baariin perjantai-iltana ja jostain kumman syystä meille löytyi vapaa pöytä, jes. Oli upea päästä todistamaan tämä paikka illalla. Upeat kaupungin valot näkyvät ylhäältä joka suuntaan. Cool. Linnaan oli huippukokouksen takia heijastettu EU-maiden liput ja kuvia. Go Suomi! Drinkkilistalta kummittelemaan jäänyt Charles&Duck oli pakko tilata. Juoma tarjoillaan kylpyammeesta, joka on koristeltu kylpyankalla ja kukilla. Niiiiiin parasta! Pakko oli kysyä saadaanko ottaa ankat mukaan ja kyllä saatiin. Jos nyt kelpaisi vihdoin kokeilla omaa kylpyammetta?! Suosittelin vieraalle aiemmin maistamaani Pineapple Basil Tinia ja itse tilasin jonkin toisen, joka ei kyllä valitettavasti yltänyt samalle tasolle. Sky Barin vessa muuten yllättää ja viihdyttää kaventavalla peilillään.

Seuraavana päivänä käytiin aloitettiin päivä perinteisellä linnakierroksella (alkaako tää mun elämä/blogi jotenkin toistaa itseään?). Ja sitten kierroksella vanhassa kaupungissa ja Eurovealla Tonavan rantaa pitkin. Käveltiin vielä sinisen kirkon kautta takaisinpäin. Sen vastapäinen hylätty talo oli laitettu vihdoin purkuun ja oli aikan villin näköisesti revitty auki. Hyvä, että näitä ei kaikkia jätetä tyhjilleen varsinkaan näin hyvällä sijainnilla. 

Old town hood.

Piipahdettiin myös kaupungin muutamaan designputiikkiin, josta lähdettiin etsimään myöhäiseksi venynyttä "lounaspaikkaa". Ulkona tummat pilvet alkoivat uhkaavasti lähestyä, joten oli parempi päästä pian sisätiloihin. Matkalla kiinalaiseen ravintolaan tutustuttiin vanhoihin kaupungin muuteihin, joista löytyi yllätyksenä valokuvia ja infoa kaupungin juutalaiskorttelista, joka on ennen sijainnut juurikin niillä sijoilla ja nykyisen most SNP -sillan tilalla. Yllätyin suuresti, että jopa meidän katumme on ollut ennen osa juutalaiskorttelia ja aivan meidän asuntomme kohdalla on sijainnut joskus synagoga! Totisesti ei ollut ennen tullut vastaan tietoa Bratislavan juutalaiskorttelista muuta kuin se, että se on joskus ollut sillan tienoilla ja nykyään heille on muistomerkki kirkon vieressä. Muutoinkin historian havina valokuvina tuhotuista ja vielä olevista kaduista tekevät sen elävämmäksi. Erittäin kiinnostavia juttuja mielestäni.

Ravintola Jasmin on yksi kaupungin parhaista kiinalaisista ravintoloista, jonka hiljattain remontoitu moderni sisustus ja ystävälliset työntekijät toivottavat sinut tervetulleeksi hyvien makujen äärelle. Päätettiin ottaa neljälle jaettava menu, johon sisältyi alkukeitot, kuutta erilaista kastiketta/lihaa, salaattia ja riisiä sekä jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä ja marjoja. Istuttiin ravintolassa varmaan parikin tuntia ja tunnelmaa lisäsi ulkona alkanut rankkasade. Ei ollut kiire minnekään. Siksi oli myös varmasti maailman paras idea tilata jälkiruoan jälkeen vielä toiset jälkiruoat. Mitä? Olisi tehnyt mieli friteerattua banaania, mutta tilasin sitten banana splitin, tuon klassikkoannoksen, jota viimeksi himoitsin kesälomareissuilla, mutta en koskaan tilannut. Vieraamme uskalsi kokeilla friteerattua jäätelöä. Woot. Saatiin yllätykseksi pöytään hieno friteeratun jäätelön liekitysshow. Voiko tästä pistää enää paremmaksi? Kaiken tämän mätön jälkeen tultiin yksimieliseen päätökseen siitä, että reissua voitiin kutsua inside juttujen jatkeena kännikin kalorimatkaksi. Kotona odotti vielä juustolautanen kolmanneksi jälkkäriksi tai iltapalaksi.

Seuraavana päivänä otettiin auto alle ja lähdettiin tutustumaan eri nähtävyyksiin ja kaupungin alueisiin. Käytiin myös Chuck Norris sillalla käväisemässä pari senttimetriä Itävallan puolella. On se vaan helppoa käydä ulkomailla. Ei kuitenkaan ollut vielä aika lähettää vierastamme takaisin Itävaltaan, joten jatkettiin Tonavan ja Moravan risteyskohtaan ihastelemaan Devinin linnan raunion ympäristöä ja tutkimaan kylmän sodan muistomerkkiä. Se on pystytetty niille, jotka ovat ammuttu jokeen yrittäessään ylittää kylmän sodan aikana rajaa uimalla. Pihapiirin kojusta löytyi tuliaisiksi paikallista lähiviiniä. Pitäisi varmaan itsekin joskus maistaa.  Ihasteltiin vielä kauppakeskuksessa vanhoja Jaguaareja ja napattiin jotakin syötävää. Central kauppakeskuksen katolle on tehty puistomainen ulkoilualue, jonne pääsee myös syömään ravintolamaailmasta. Se oli nimetty hyvin ja pikkasen naurettiin, että täällä sitä ollaan Bratislavan Central Parkissa syömässä.

Slovakia-Österreich

Suuri kiitos vieraallemme huipusta seurasta ja hauskasta viikonlopusta! Seuraavalla viikolla mies lähtisi viikon työreissulle Saksaan ja jäisin yksin kotiin chillailemaan. Viikot kyllä kuluvat nykyisin aika nopeasti kun on arkisin töissä kahdeksasta neljään. Paitsi kun joutuu odottamattomaan ja epämiellyttävään tilanteeseen ilman parempaa kielitaitoa, tuntee itsensä aika yksinäiseksi ja avuttomaksi. Tästä lisää seuraavaksi.

Tuolihisseissä ja sienissä

Pikkusiskon kanssa seikkailtiin Budapestista kotiin ja seuraavana päivänä oli aika tutustua Bratislavaan. Aamulla tosin piti vielä lähteä bussiasemalle kaveria vastaan. Lisää vieraita, tervetuloa! Jossakin tässä reissatessa onnistuin sopimaan itselleni tapaamisen kansainvälisen koulun rehtorin kanssa samalle päivälle. Oli aika jännää saada kiinnostunut yhteydenotto jostakin koulusta. Varsinaisesti työhaastattelusta ei puhuttu, mutta kuitenkin ensimmäinen laatuaan, jossa saisi varmasti puhua omista taustoistaan ja vahvuuksistaan englanniksi. Viestissä mainittiin mahdollinen tuleva yhteistyö. Jännää! Pikkaisen meinasi siis aivot pyöriä jo ylikierroksilla kaikesta meneillään olevasta "hässäkästä". Onneksi sisko ja kaveri ovat maailman sosiaalisimpia ihmisiä ja heidät pystyi helposti jättämään keskenään oman onnensa nojaan. 

Ennen tapaamista ehdittiin kotouttaa kaveri vierashuoneeseen ja lähteä tutustumaan linnaan. Perinteiset linnaselfiet ovat aina must. Siskon irroitettavalla laajakuvalinssillä sai aika makeita kuvia aikaiseksi. Pitäisiköhän hankkia sellainen itsellekin? Yleensä linnan tornia ei saa nimittäin millään mahdutettua kuvaan vaikka kuinka yrittäisi. Laskeuduttiin vanhaan kaupunkiin ja oli aika dumpata vieraani omilleen ja lähteä etsimään koulua toisesta kaupunginosasta. Tietenkin ratikkareiteissä oli taas jotain muutoksia, joten hyppäsin ratikkaan, joka vei määränpäästäni yhden pysäkin kauemmas. Loppumatka piti taittaa suunnilleen joidenkin pusikoiden läpi ja autotien yli hyppien. Noh, ainakin pääsin perille ja ylämäessä sijaitsevalle koululle jälkihikisenä. 

Rehtori osoittautui mukavaksi ja hänellä oli tarjota minulle muutamia vaihtoehtoja töiksi. Jes, mahtavaa! Tosin varmoja töitä olisi tässä vaiheessa tulevat sijaisuudet ja iltapäiväaktiviteettien vetäminen muutama kerta viikossa. Käsityöhön erikoistuneelta opettajalta hän meni kyselemään millaisia juttuja olin opiskellut ja innostui suunnattomasti puutöistä. Hitto, sellaista kerhoa sitten vetämään vain (vaikka tämä ei, erityisesti englanniksi, suurin vahvuuteni olekaan)! Juttutuokio rehtorin kanssa kesti varmaan lähemmäs tunnin ja siitä jäi erittäin hyvä fiilis. Lähdin siis takaisin keskustaan syömään ja viihdyttämään vieraitani erittäin iloisin mielin. 

Töitä olisi edes jollain tasolla luvassa! Oikeastaan samaan aikaan sain myös toisen kansainvälisen koulun rehtorilta samanmoisen sähköpostin ja hänkin oli erittäin kiinnostunut tapaamaan minua ja keskustelemaan mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä. Hän oli erittäin kiinnostunut CV:stäni. Mitä ihmettä? Sovin hänen kanssaan tapaamisen seuraavan viikon maanantaille. Pientä stressiä tässä tilanteessa aiheutti kuitenkin se, että ensimmäisen koulun rehtori haluaisi että tekisin iltapäivän aktiviteettiini kurssikuvauksen jo samaisen viikon perjantaihin mennessä. Eli käytännössä silloin kuin vieraat olisivat juuri lähteneet. Muutoin ei oikein ollut aikaa keskittyä suunnittelutöihin. Ja minulla ei vielä ollut harmainta aavistustakaan millaisia mahdollisuuksia toisen koulun rehtorilla olisi minulle mahdollisesti tarjota. Huh, hieman siis ahdisti työkuviot, vaikka samalla olin todella onnellinen siitä, että minulle on kysyntää.

Tytöt kävivät laitattamassa kynnet sillä aikaa kun olin poissa ja olivat jo löytäneet lounaspaikankin vanhasta kaupungista. Saavuin siis paikalle juuri kun tarjoilija avasi viinipulloa. All perfect! Vedettiin kasvishampparit ja skoolattiin aukeaville opehommilleni! Vaellus vanhassa kaupungissa sai jatkoa kun päätettiin lähteä katsastamaan ensimmäistä kertaa Lemontree & Skybar ravintolan kattoterassia. Paikka toimii eurooppalaista ja thai-ruokaa tarjoavana ravintolana ja vodkabaarina. Ylhäältä on erittäin makeat näkymät vanhan kaupungin ylle. Listalta löytyy erilaisissa astioissa ja laseissa tarjoiltavia hintavia, mutta erittäin hyviä cocktaileja. Listalta oli vaikea valita, mutta Pineapple Basil Tini oli onneksi nappivalinta. Paras drinkki, minkä olen pitkään aikaan juonut! Mies soitteli työpäivän päätteeksi ja liittyi seuraamme kattoterassille after workille. 

Juttelun ja drinksuttelun jälkeen alkoikin jo olla taas nälkä, joten päätettiin tällä kertaa lähteä maistelemaan slovakkisafkaa. Vallattiin pöytä Slovak restaurantin yhdestä vanhaan tyyliin sisustetusta huoneesta ja tilattiin tuttuun tyyliin valkosipulijuustokeittoa leivässä ja brynzové haluškyt pääruoaksi. Perussetti. Ruokaähkyssä olikin hyvä lähteä lepäilemään kämpille. Sisko oli lähdössä takaisin Prahan kautta Suomeen seuraavana aamuna, joten hänen oli aika pakata kimpsut ja kampsut. Saatettiin sisko aamulla bussille ja palattiin kaverin kanssa takaisin kotiin aamupalalle. Lähdettiin kaverin kanssa Tonavan toiselle puolelle kiertelemään Aupark -ostoskeskusta. Syötiin yhdessä ostarin ravintoloista lounaslistalta sienirisotot ja jälkkäriksi käytiin hakemassa isot kahvit Starbucksista. 

Käppäiltiin kahvien kanssa Tonavan varteen, jolloin minulle tupsahti jostakin kamalan kova mahakipu. Tiedä sitten laittoiko sienirisotto mahan sekaisin vai mitä ihmettä oikein tapahtui? Pienen keräilyn jälkeen jatkettiin (uutta) vanhaa siltaa pitkin Eurovealle jatkamaan shoppailua. Minä tosin suurimmaksi osaksi vain katselin, sillä kukkaro ei antanut periksi ostella juuri mitään. Shoppailun jälkeen oli hyvä nauttia Tonavan rannassa terassilla mojitoa ja viiniä. Tämä tosin ei mahaoireiden jälkeen ollut välttämättä paras veto. Kaveri löysi paljon ihania vaatteita. Pakko mennä perässä hakemaan jotain itsellekin.

Seuraavana päivänä lähdettiin reippailemaan metsäpuistoon. Käveltiin jokunen kilometri tuolihissille, jolla pääsi televisiotornille. Tuolihissiin istuminen oli hieman pelottava ajatus, sillä jotenkin koko paikka vaikuttaa ulospäin aika rötisköltä. Huoltaakohan ne näitä koskaan? Matka ylös on tosiaan jyrkkää mäkeä ja jossakin kohtaa tuntui aika hurjalta katsoa taakse. Päätettiin maksaa vain menomatkasta ja jatkaa matkaa takaisin bussiyhteyksille toiselta puolelta mäkeä. Ylös päästessä lähdettiin harhailemaan tietä pitkin ja törmättiin ensimmäiseen ravintolaan. Johan sitä alkoi olla nälkä. Heillä tosin sattui olemaan yksityistilaisuus, mutta vierestä löytyi onneksi toinen ravintola. Siis metsän keskellä ylhäällä mäen päällä löytää itsensä hirsimökkimäisen ravintolan terassilta, hetkonen? Ei muuta kuin siiderit ja lounassalaatit tilaukseen. Jossain kohtaa vain meni slovakian kielisiltä ruokalistoilta sanat sekaisin ja tilasin meille vahingossa salaatit, joissa oli sieniä. Juuri kun olin eilen kipuilevan mahan kanssa vannonut, etten syö "enää ikinä" eli pitkään aikaan sieniä. Epic fail. Salaatit olivat kyllä herkkua, onneksi. 

Metsäpuistossa viihdyttiin useita tunteja, joten kävellessä bussipysäkille päätettiin lähteä reippailuvaatteissa suoraan takaisin ostoskeskukseen. Eiliseltä oli jäänyt vielä muutama mahdollinen ostos kuumottelemaan. Illalla testasimme uutta sisäpiharavintolaa, jossa nautittiin lohet perunoilla. Ja viiniä tietty. Jäätiin vielä illallisen jälkeen kaupunkiin drinkeille kun mies lähti kotiin. Ei kuitenkaan voinut jäädä nautiskelemaan lämpimästä kesäillasta pidempään, sillä seuraavana aamuna olisi herättävä neljän aikaan saattamaan kaveria bussiin. En ollut tainnut aiemmin aamuneljän aikaan käppäillyt kaupungissa. Oli pelottavan hiljainen perjantaiaamu. Kävelin takaisin kotiin, jossa mies kuorsasi täyttä häkää niin että kesti hetken nukahtaa uudelleen.

Huhheijjaa, ihanat vierailijat olivat molemmat kotoutuneet tai kotimatkalla ja turistioppaalla oli pientä väsymystä havaittavissa. Perjantaina oli sitten pakko suunnitella kurssisisältöä "wood work" aktiviteettiin. Pientä väsymystä ei lieventänyt fakta, että mies halusi lähteä lauantaina aikaisin aamulla Keski-Slovakiaan lentonäytökseen. Noh, ehtiihän sitä nukkua myöhemminkin. Kaiken hulinan keskellä olen kiitollinen siitä, että minulla on sellaisia ystäviä, jotka vuosien tapaamistauon jälkeen haluavat tulla kylään! (Ja juttu luistaa!) Ja aivan ihana sisko, jonka kanssa voi heittäytyä seikkailuihin ilman kummempia suunnitelmia! Kiitos teille, minulla oli todella hauskaa. 

Vyölaukku roikkuu mukana ku peräpukamat

Lomalla part 3
Bratislava & Wien

Prahasta kotiuduttamme alettiin pohtia mitä kaikkea keksittäisikään omassa kotikaupungissa vieraiden kanssa. Tämän reissun teemana oli selkeästi rento meininki eikä ollut tarve juosta nähtävyyksiä läpi minuuttiaikataululla. Ensimmäinen missio oli löytää sapuskaa pitkän bussimatkan jälkeen. Suunnattiin suhteellisen tuttuun tapaan Mestiansky pivovar -panimoravintolaan, jossa hellesäällä testasimme ekaa kertaa puutarhan puolta. Ulkona oli erikseen tavallisen listan lisäksi myös grillimenu, josta otettiin burgerit testaukseen. Poitsuille valinta oli helppo: tämän paikan ribsit. Ne on kuulemma hyviä. Uskotaan. Juomana tietenkin paikalliskola Kofola.

Tehtiin vielä iltakävely vanhan kaupungin läpi ja katsastettiin samalla tärkeät nähtävyydet ja patsaat. Ehkä kaunein (noot) nähtävyys on unkarilaista Art Nouveau tyyliä edustava sininen kirkko. (Ja vieressä saman hemmon suunnittelema lukio.) Patsaista työmies Čumil on aina hommissa kurkistaen viemäristä ja Napoleonin sotamies ilman kenkää nojailee keskusaukion penkkiin.

Seuraavana päivänä hyökättiin ensimmäisenä kunnon aamupalan jälkeen tärkeimmän nähtävyyskohteen eli linnan kimppuun. Linnan sisällä oleva museo kattava, mutta suhteellisen raskas painottuen maan pitkään historiaan jne. Lisäksi tunnelmaa linnasta vie pois se, että se on täysin jälleenrakennettu. Parasta siellä on kuitenkin kiipeäminen näköalatorniin, mutta meillä oli tällä kertaa mielessä käväistä Ufon huipulla katsastamassa maisemat. Tällä kertaa ihasteleminen ulkoa päin oli riittävä. Linnaltakin avautuu jo hienot näkymät kaupungille ja Itävaltaan. Huomasimme linnan puutarhan vihdoin valmistuneen kaiken remontin keskeltä, joten pihalta löytyi meillekin uutta nähtävää.

Linnalta kuljettiin alaspäin vanhaan kaupunkiin ja päätettiin saman tien lähteä ylittämään siltaa Ufolle. Most SNP -sillan päässä kohoava Ufo toimii ravintolana ja näköalatornina. Pääsymaksu hissillä ylös maksoi 7,40€. Jos käy ravintolassa syömässä, hissilippu vähennetään laskusta. Ylhäältä näköalatasanteelta aukeaa huikeat näkymät joka suuntaan kaupunkia ja jälleen Itävaltaan ja aboutsiarallaa Unkariin asti. Olihan täällä edes kerran käytävä. Paikkaa tosin suositellaan myös auringonlaskun aikaan, mutta ehkä tuo mies voi sitten viedä silloin näköalaravintolaan syömään, vink vink. Patsaista muuten ennen Paparazzi ravintolan kulmalla kuvannut valokuvaaja löytyi tätä nykyä bongaamasta julkkiksia Ufon ravintolasta.

Välimojitojen, käpöttelyiden ja välishoppailuiden jälkeen iski nälkä ja vieraiden toiveista mentiin Flagship ravintolaan syömään kunnon slovakialaista ruokaa. Sen verran olin taas leivässä tarjoiltavaa valkosipulijuustokeittoa mainostanut, että sellainen oli saatava. Loppuilta taisi kulua kotona jazzya ja korttia pelaten ja juomia maistellen. Käytiin vielä illalla testaamassa kulmakuppilaa, uutta One more -viinibaaria. Huippua on kyllä, että tällaisista paikoista voi myös ostaa viinit ja samppanjat kotiin. Tässä onkin miehelle taas yksi vinkki, millä tehdä slaavivaimo onnelliseksi. Voihan sen samppanjan kylkeen eksyä vaikka joku kukkakimppukin. (Haha, kohta se ei enää lue mun blogia..)

Seuraavan päivän ohjelmanumeroksi valittiin kaikille uusi paikka, Bratislavan eläintarha. Tästä oli hieman ennakkoepäilyksiä, ja en ole täysin varma olenko muutenkaan kovin eläintarhojen kannattaja, mutta lähdettiin katsastamaan millainen paikka meillä täällä on. Sisäänpääsy kesäkaudella maksaa 5€ aikuiselta ja 3,5€ lapselta. Oikeastaan eläintarha oli positiivinen yllätys. Lisäksi meillä sattui äärimmäisen hyvä tuuri, sillä satuimme karhun luo juuri kun se oli leikkisällä tuulella pulahtamassa ja riehumassa auton renkaan kanssa kunnes katosi sisätiloihin. Kissatalolle saavuttaessa satuimme paikalle ruokinta-aikaan, joten olikin mielenkiintoista seurata kun leopardi ja jaguaari mutustelivat lihapalojaan. Saatiin päivään äksöniä.

Eläintarhan yhteyteen on tehty (ilmeisesti houkuttelemaan lisää turisteja) Dinopark, jonne on asennettu aidon kokoisia ja osittain liikkuvia ja äänteleviä dinosauruksia. Tämä olisi ehkä lapsille jännää, mutta me emme niin tekodinoista innostuneet. Käytiin kuitenkin dinoparkissa jädellä. Eläintarha oli osittain hyvin mäkisessä ympäristössä, joista yksi reitti oli ennemmänkin vaelluspolkua muistuttava. Lenkkarit olisivat olleet hyvät jalkineet. Vietimme eläintarhassa varmaan ainakin pari tuntia helposti aikaa, nähtäviä eläimiä oli paljon! Parhaimpiin lukeutuivat muun muassa harvinaiset valkoinen leijona ja valkoinen tiikeri, jaguaari, kenguru, sarvikuono, baby pigmy hippo (iih!) ja simpanssit. Simpansseilla ja orankeilla oli käytössään iso talo ja ulkoaitaus. Yksi huomionhaluinen simpanssi pisti kunnon shown pystyyn eläintenhoitajien ikkunnan edessä ja riehui minkä kerkesi heitellen tavaroita ympäriinsä ja hakaten muovipulloa lattiaan. Olisikohan lie ollut sitten juuri tämä simpanssi kyseessä (ks. kuva)?

Illalla poikettiin vielä vanhassa kaupungissa, jonne joku oli virittänyt hassun laserhässäkän, joka taittui muutaman kulman ympäri. Vikana päivänä suunnattiin kolmanteen maahan ja tehtiin nopea pikakatsaus Wieniin. Vieraat halusivat käydä Rathausilla, josta tällä kertaa löydettiin elokuvafestivaalit ruokakojuineen. Suunnattiin vielä ratikalla Praternin ulkoilualueelle ihmettelemään ja käppäiltiin taas huvipuiston puolelle, jossa päätettiin kalliin olympiarengas -vuoristoradan sijaan maksaa itsemme sisään Madame Tussauds vahakabinettiin. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta vastaavanlaisessa paikassa ja oli kyllä melkein pelottavaa miten aidon näköisiä nuket olivat. Valikoima tosin painottui jonkin verran täällä enemmän historiallisiin henkilöihin, kuten Sissiin ja Maria Theresaan ja joihinkin paikallisstaroihin, mutta kierros oli oikein hauska ja kiva kokemus.

Vielä käytiin matkalla autolle ja lentokentälle piipahtamassa keskustassa ihmettelemässä Stephansdomia (Pyhän Tapanin tuomiokirkko). Vietettiin kiva päivä ja tsekattiin kaksi kaupungin tunnetuimmista rakennuksista. Sehän riittää. Oli aika hyvästellä ja kiittää matkaseuralaisia huipuista päivistä ja ajaa takaisin kotiin hengähtämään ennen seuraavaa reissua. KIITOS! Oli aika ottaa vielä lomalla suunta merelle. Slovenia tai Kroatia houkuttelisi lähellä sijaitsevilla rantakohteillaan...