Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perhe. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).




On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.


Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!




Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!


Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Chilli sushijoulu

Slaavijoulu muutamalla sanalla:

Joulukuusi - must
Vieraat
Ihanat joulutorit Wienissä
Laamat drinkillä
Riisipuuro
Karjalanpiirakat
Oltermanni
Juustolautanen - myös must
Lohimössöä ruisnapeilla
Huikeet sushit
Tiimipaidat ja jouluasusteet - check
Hurjat rinnekelit
Great slopes
Turreilua
B-day paaarty

Kuvat puhukoon puolestaan!


Rentouttavan loman jälkeen oli kiva palata takaisin arkeen.

 Ps. Dropbox ilmoitti jo jokusen aikaa sitten, että aikoo laittaa Public kansion yksityiseksi, joka todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kaikki blogin kuvat häviävät tämän myötä näkyvistä. Pitääkin alkaa säätämään jotakin näiden suhteen. Saattaa olla melkoinen homma. :(

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Puukenkiä ja tuulimyllyjä

Lauantain Belgiaseikkailun jälkeen oli aika tutustua team Hollannin kotikulmiin. Aloitimme käpöttelemällä aivan ihanassa syyssäässä Den Boschissa (s'Hertogenboschissa). Kaupunki vanhoine taloineen ja kanaaleineen on totisesti jotakin erilaista kuin meillä Slovakiassa tai Suomessa. Kanaaleille pääsee veneristeilemään, mutta päätettiin kuitenkin kävellä. Katedraalin katolle olisi päässyt juuri viimeistä päivää kiipeämään, mutta rappusille olisi päässyt vasta tuntien odottelun jälkeen. Ei siis päästy näkemään kaupunkia korkealta. Parhaita yllätyksiä oli aivan kreisit eläin- ja ihmisaiheiset maalaukset, jotka esiintyivät jossakin muodossa ympäri kaupunkia. Koko mesta on nimetty Hieronymus Bosch nimisen renesanssimaalaajan mukaan. Tosi kivan oloinen kaupunki ja vielä lokakuun viimeisinä päivinä jengi vetää ulkona terasseilla. Aivan mahtavaa! Muutoinkin oli ihanaa pyöriä turisteina, sillä Alankomaissa about kaikki osaavat puhua englantia.

Turret liikenteessä!

Tätäkin kaupunkia vartioi lohikäärme. 

Hieronymukselta ei ainakaan luovuus ollu hukassa...


Niin ketkä oli ne turistit?! Ollaanko hukassa vai mitä?

Kumma kyllä, kaupungista löytyy myös omituisesti tuttuja kivikasvoja, nimittäin herrat Helsingin rautatieasemalta olivat eksyneet minkälie bongikaupan ikkunoiden kylkeen. Kuulemma putiikin omistaja ei tiennyt kuvien alkuperää vaan piti niitä cooleina. Käytiin syömässä kanaravintolassa (Chicks), jota emme myöhempien tapahtumien valossa suosittele kenellekään. Hollandaisella (isäntämme bloginimi) oli koripallopeli iltapäivällä, joten hän lähti pelaamaan ja me jatkoimme kotiin välikahveille. Pelin jälkeen suunnittelimme retken lähellä sijaitseville dyyneille (Nationaal Park De Loonse en Drunense Duinen). What? Kyseessä on siis luonnonpuistoalue, jossa ei todellakaan ole vettä lähettyvillä (kummallista kyllä kun kun miettii mikä tuhansien sisämaahan asti ulottuvien jokien ja kanaalien maa on kyseessä). Hiekkaa löytyy metsikön keskeltä olan takaa. Haettiin Hollandaisen perheen ihana koira mukaan lenkille ja nappasin parhaista kaveruksista mielestäni huippuotoksen. Tosi kiva ulkoilualue, kannattaa käydä tsekkaamassa jos eksyy lähistölle.





Iltalenkin jälkeen suunnattiin pannukakkuravintolaan, josta saa pitsan kokoisia pannukakkuja aikalailla millä tahansa älyttömillä täytteillä. Huhhuh, mitä paikallisruokaa! Itse nautiskelin juustoja karpalohillon kanssa ja mies tilasi texmexpannukakun. Pitkään odotettu pannukakkuillallinen lytistyi tunnelmaltaan heti alkumetreillä kun emäntämme ja aikalailla heti perään hänen veljensä (eli mieheni) lakosivat pelistä pois huonovointisuuden takia (eivät siis ehtineet edes pannukakkua syödä). Hollandaisen kanssa mätettiin pannukakut naamariin ja lähdettiin kiidättämään potilaita kotiin. Tiedä sitten vieläkään tänä päivänä mikä tauti heille iski päälle, todennäköisesti ruokamyrkytys, joskin minäkin olin syönyt mielestäni aikalailla samaa tavaraa (sitä kanaa) aiemmin päivällä. Täytyi olla tyytyväinen, ettei tauti iskenyt minuun, mutta säälitti kyllä miestä ja hänen siskoaan. Aika levoton yö tuli huonovointisten kanssa vietettyä ja samalla saatiin hylätä seuraavan päivän suunnitelma lähteä The Hagueen meren äärelle syömään simpukoita. Maanantai siis höntsäiltiin kotona ja tehtiin pieni lenkki kauppaan.
Levottomat pannukakut.

Tiistaille oltiin onneksi saatu normaali vointi takaisin, joten isäntäväki suuntasi töihin ja me otettiin juna Amsterdamiin. Olihan pääkaupungissa nyt herranjestas käytävä. Amsterdamin kanaalien välissä kulkevat kadut omaavat kyllä ihan omanlaisensa ihanan tunnelman. Ei oltu suunniteltu mitään ihmeellisempää ohjelmaa vaan pyörittiin vaan kävellen ympäri kaupunkia ja pysähdyttiin kivoihin liikkeisiin tai kahviloihin. Tiedettiin kyllä, että jengi pyöräilee täällä ihan himona, mutta jotenkin oli aika häkellyttävää seurata miten ihmiset oikeasti paahtavat niiden pyöriensä kanssa kaikkialla. Muutaman kerran jo meinasin jäädä jonkun alle ja sain vissiin huudotkin eräältä mieheltä päälle. No sori, en huomannut sua. 

Ainoa paikka, missä haluttiin käydä oli Rijksmuseumin takana komeilevalla Iamsterdam -kyltillä, joskin sinne päästessä alkoi satamaan ja piilouduttiin museon aulaan hetkeksi sateensuojaan. Käytiin ottamassa huuruiset turrekuvat kauempaa, sillä kyltillä oli ihan tarpeeksi tunkua (ja olis niin tarvinnu selfietikun). Ennen kotiiin junailua pyörittiin vielä kaupungilla ja miehen sisko pääsi töistä sopivasti opastamaan meitä punaisten lyhtyjen alueen läpi hyvään wokkipaikkaan. Ainiin ja matkalla bongattiin Robbie Williams laulamasta keskellä aukiota. Woot? Sateesta huolimatta vietettiin kiva päivä Damissa. Paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa seuraavaa kertaa varten. 

Hollantilaisten juustot on niin hyviä!
Ps. Kandee käydä kaupoissa vaan maistelemassa. ;)


"Laadukasta" paparazzimatskua Robbiesta.

Keskiviikkona vietettiin  höntsäilypäivää ja käytiin vielä kotikaupungilla tsekkaamassa kauppoja. Ilma oli jälleen loistavan aurinkoinen. Den Boschissa on tavallisten vaatekauppojen lisäksi aika paljon ihania pikkuputiikkeja. Tällaisia on alkanut kaivata Bratislavassa asuessa. Varsinkin sisustuskauppoja ja -putiikkeja meiltä ei löydä ollenkaan. Näitä oli ihana kierrellä läpi ja katsella vain kaikkea kiinnostavaa ja erilaista. Ihanin löytö oli paikallinen koruliike My Jewellery, josta löytyi aivan ihania koruja. Ostin itselleni yhden rannekorun ja lahjaksi ystävälle toisen. Leipomoita ja kahviloitakin olisi ollut tarjolla. Kahvilat pursuivat vohveleita ja varsinkin paikallisia herkkuja, Bossche bol -leivoksia. Nämä ovat tennispallon kokoisia suklaapäällysteisiä palloja, jotka muistuttavat pitkälti tuulihattuja sisältä. Sitten tietysti suolaisista ja erityisesti friteeratuista herkuista hollantilaiset pitävät ihan hulluna. Niinkin paljon, että Snackbaareista voi mennä automaatista hakemaan kaikensorttista fritattua (ja hyvin epämääräistä) palleroa ja kikkaretta. Eikun kolikkoa seinään niin ruoka on valmista! Samanmoinen frittiseinä löytyy myös s'Hertogenboschin juna-asemalta. 




Siis mitä noi ruskeat pötköt on?!

Olutharjoitukset jatkuivat...

Olutharjoitukset jatkuivat joka ilta, paitsi sairastupailtana. Oluen juonnin jälkeen olikin aika pakata kimpsut kasaan ja valmistautua aikaiseen herätykseen. Aamulla lähtisi juna Saksaan. 


lauantai 19. marraskuuta 2016

Kädenheittokaupungissa

Syysloma oli tiedossa ja oli aika selvää, että johonkin on lähdettävä reissaamaan. Kun on aikaa matkustamiselle, mahdollisuuksia on todella käytettävä. Minä kun en voi ottaa töistä lomaa silloin kun haluan. (Kiitos kuitenkin koulujen pitkille lomille!) Meillä on jo ollut pitkään to do -listalla lähteä käymään mieheni siskon ja hänen miehensä luona Hollannissa. Samaisesti satuin keskustelemaan ex-vaiffin (edelleenkin täydennettäköön, että kyseessä on tällä nimikkeellä kulkeva entinen kämppikseni) kanssa hänen mahdollisuuksistaan tulla meille kyläilemään. Hänellä ja tuoreella aviomiehellä oli kuitenkin jo reissua varattu Berliiniin. Kun huomasin, että ajankohta sattuu juuri lomaviikolleni hän innoistui ja pyysi meitä myös mukaan juhlimaan Berliiniin hänen syntymäpäiviään. Mikä ettei, voisihan sitä sieltä sitten koukata kotia kohti. Lomasuunnitelmat alkoivat siis muodostua Hollannin ja Berliinin suuntaan.

Harmaat pakenemassa arkea. We love Vienna airport.

Löydettiin Transavian lennot Wienistä Rotterdamiin heti viimeisen työpäivän iltana ja lopulta päädyttiin varaamaan juna Den Boschista Berliiniin. Berliinistä lennettäisiin sitten takaisin Bratislavaan. (OMG, sille pikkuiselle kentälle vai? No kerta se olisi ensimmäinenkin...) Juhlittiin koulussa Halloweenia ja mentiin työkavereiden kanssa lasilliselle loman alkamisen kunniaksi töiden jälkeen. Minun tuli kuitenkin lähteä suuntaamaan kohti lentokenttää puolisen tunnin jälkeen. Tässä kohtaa melkein harmitti miksi oltiin varattu lennot niin pikaisesti. Joskus vaan ei voi olla kahdessa kivassa paikassa samaan aikaan. Oli kuitenkin lähdettävä keräämään kimpsut ja kampsut ja ottamaan bussi Wienin lentokentälle. Tuttuun tapaan otettiin kentällä lomanalkajaisjuomat ja sitten eikun koneeseen pelaamaan pariksi tunniksi Angry birdsiä. Perillä odotti miehen sisko ja saatiin privaattikyyti kotiin 's-Hertogenboschiin. Jo lentokoneessa ei auttanut muuta kuin naureskella ja ihmetellä hollannin kieltä. Osan sanoista tunnisti suoraan englannista, ruotsista ja saksasta ja loput olivatkin sitten peruna suussa mongerrettuja. Aivan mahtavaa!

Heti seuraavana päivänä suunnitelmana oli lähteä käymään Belgian puolella Antwerpenissä. Ensin täytyi toki pysähtyä heti Belgian puolella rajan jälkeen sijaitsevaan "kaljaparatiisiin" eli Bierparadijs kauppaan, joka löytyy keskeltä teollisuusaluetta. Kyseessä on Tallinnan SuperAlkon kaltainen suuri halli, joka on vain täynnä Belgialaisia ja muualtakin tulleita erityisoluita. Ne ovat kuulemma hyviä, kai se on uskottava. Hollandaise (miehen siskon mies, jonka nimi tekaistu jos arvasitte) lupautui minulle henkilökohtaiseksi kaljatutoriksi, joka opettaisi minua juomaan olutta. Valittiin siis minulle helpostilähestyttäviä oluita maisteltavaksi. Huhhuh, mihin sitä on taas ryhtymässä - minustako oluenjuoja? Sitten otettiin kilisevän takakontillisen kanssa suunnaksi Antwerp.


Yksi onnellinen mies paratiisissa.
Eksyttiin vahingossa kävelemään paikallisen chinatownin läpi.


Team Hollanti otti yhteyttä ystäviinsä, Belgiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, jotka lupautuivat tulla meille turistioppaiksi ja hengailemaan kaupunkiin. Oli tosi kiva tutustua muihin ulkomailla asuviin suomalaisiin ja päästä vähän höpöttämään muullakin kuin englannilla. Antwerp osoittautui aivan huikeaksi kaupungiksi ja olisi tarjonnut loputtomat shoppailumahdollisuudet. Kaupunkia tosiaan pidetään yhtenä muotikaupungeista, joka oli minulle todellakin uutta tietoa. Tänne ehdottomasti uudelleen ison matkalaukun kanssa! Me keskityimme lähinnä kiertelyyn ja välipalan metsästämiseen. Ulkomarkkinat olivat lauantaina aivan eri luokkaa kuin meillä Bratissa. Ihmiset olivat ulkona hienosti pukeutuneina ja ostivat katukojuista simpukoita ja ostereita ja kylkeen samppanjaa. Vieressä myytiin kukkia ja todella hyvän näköisiä hedelmiä ja vihanneksia edullisesti.


Yammyy!

Merenelävät jäivät tällä erää kokeilematta, sillä yksi aivan must juttu Belgiassa on mennä frityyriin syömään belgian friesit eli paikalliset ranskikset. Frittimätön jälkeen olikin hyvä käpötellä ympäri vanhaa kaupunkia ja käväistä katsomassa Grote Markt -aukiolla raatihuonetta ja sen edessä komeilevaa Silvius Brabon patsasta. Paikallisoppailta saikin huipputietoa kaupungin nimen historiasta. Roomalaisen sotilaan uskotaan kukistaneen kaupungissa asuneen jättiläisen, jonka tapana oli rahastaa ihmisiä heidän ylittäessään siltaa joen yli. Jos maksukykyä ei löytynyt, jättiläinen tapasi leikata käden irti ja heittää sen jokeen. Näin teki siis myös roomalaissotilas jättiläiselle, josta muodostuu kaupungin nimi Antwerp, joka tarkoittaa käden heittämistä. Cool.

Rahat loppunu vähä kesken tornin kohdalla.

Tässä heitetään sitä kättä jonthkaan.

Pakollisten nähtävyyksien jälkeen olikin hyvä pysähtyä juomalle. Säät suosivat meitä hurjan hienosti, joten nautiskeltiin juomien kanssa raittiista ulkoilmasta ja vanhan kaupungin tunnelmasta terassilla. Seuraavaksi vaihdettiin sisätiloihin paikallisoppaiden lempiolutkuppilaan Billie's Bier Kafétariaan. Pubi on nimetty Billie nimisen ranskanbulldogin mukaan. Suureksi harmiksi paikan vanha herra maskotti ei ollut kyseisenä iltana töissä. Mööö. Saatiin vielä kutsu paikallisoppaiden ihanaan kaupunkikotiin ennen kuin oli aika suunnata takaisin Hollantiin. Ginin suurina ystävinä pääsimme vihdoin maistamaan Monkey 47:aa. Hyvää!



Tästä se oluenjuonti sitten lähti...


Suuri kiitos Team Hollannille ja erityissuuri kiitos Team Antwerpenille huipusta päivästä ja opastuksesta! Tullaan ehdottomasti vielä uudelleen Belgiaan. Yksi päivä ei vain riitä!