Roadtrip

Roadtrip: Čičmany - Bojnice - Banská Štiavnica

Koulu on päättänyt laittaa unit 5:sen jälkeen tiistaista eteenpäin lomaa. Lomaa, joka ei oikeasti ole opettajille lomaa kun pitää vääntää unit reportseja ja tehdä seuraavaan kuuden viikon unitiin overview kaikista aineista. En avaudu tästä sen enempää, mutta kyllä kyrsii todella tämä työn määrä ja se millä ihmeen ajalla näitäkin pitäisi tehdä?! Oli siis päästävä oikeasti lomalle, varsinkin kun kaksi päivää lomasta kului koululla raportteja vääntämässä. Työkaverini halusi myös lähteä jonnekin ja muutama viikko sitten päätettiin yhdessä lähteä road tripille. Halusin ehdottomasti päästä näkemään muutamia slovakialaisia autenttisia paikkoja, jonne ei vaan tule noin vain lähdettyä täältä pääkaupungista. Ja oli kiva lähteä paikallisen kanssa, jotta retki sujuu kielitaitoisen kanssa helpommin. 

Matkalla pikkukylässä.
Hieno kauppa.

Otettiin perjantaina Pössykkä alle ja suunnaksi ensimmäinen kohde: Čičmany. Tästä aivan ihastuttavasta kylästä on kuvia jokaisessa matkaoppaassa. Čičmany (click & click) on tunnettu ensimmäisenä "folk architecture reservenä" maailmassa. Kylä on tunnettu hirsimökeistään, jotka ovat koristeltu tyypillisin valkoisin geometrisin ornamentein. Ensimmäiset maininnat kylästä ovat olleet jo 1272. Nimi Čičmany tulee sanasta čičman, joka tarkoittaa metsuria tai tukkijätkää. Kylä on myös vahvasti säilyttänyt nykypäivään kansallispukunsa, kansallistanssit ja -musiikin. Tänne kannattaa ehdottomasti eksyä! Ensin tuntui vähän hölmöltä mennä kuvailemaan ihmisten asuintaloja. Nähtiin ehkä muutama ihminen siellä täällä pihatöissä ja muuten oli aika hiljaista, paitsi satunnaisesti jossain aina kiekui kukko. Ei voinut kuin ihastella tätä paikkaa. Ihan kuin olisi tupsahtanut keskelle satumaailmaa. Talojen koristelut olivat upeita. Ihmiset osoittautuivat hyvin avuliaiksi kun kysyimme neuvoa ravintolan löytämiseksi. Kylästä löytyy myös museo, jossa pääsee muutamaan tällaiseen hirsitaloon tai taloihin sisälle, mutta me emme jääneet koululaisbussilastillisen kanssa jonottamaan museota. Matkamuistomyymälöistä löytää paikallista käsityötä ja lähialueen yrttiteetä. Nautittiin välikofolat Kaštieľ Čičmanyssa ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen.

Aivan mahtavia vuoristoralliteitä ajeltiin seuraavaan kaupunkiin - Bojniceen. Bojnice (click) on historiallinen kaupunki, joka on tunnettu linnastaan. Bojnicen linna (click) on upea turistinähtävyys. Se on Slovakian vierailluin linna. Kaupungissa on myös maan ensimmäinen eläintarha ja se on myös ollut yksi vanhimmista kylpyläkaupungeista Slovakiassa. On ollut hyvät lähdemestat aikanaan ihmisillä asettua tälle seudulle linnoja rakentamaan. Varattiin bookingista majoitus Penzion Bojniceen. Huone oli oikein passeli 32€/yö hintaan nähden. Kaveri oli bongaillut ravintoloita ennen matkaa ja mentiin lounaalle Biograf -ravintolaan. Se on tehty kaupungin ensimmäisen elokuvateatterin paikalle.  Bojnicen pienessä keskustassa kävelykadulla oli mielettömän hieno tunnelma. Tajuttiin jo ajellessa, että on muuten paikallisten maturita -päivä, jolloin kaikki lukion päättökokeensa kirjoittaneet lähtevät ulos juhlimaan. Porukkaa näkee joka puolella kantamassa isoa luokkakuvataulua ja ainakin mitä nähtiin äijäporukoita, olivat ihan pukeutuneet pukuihin. Bratislavassa vuosi sitten oli ainakin kauhea älämölö kun luokalliset kulkivat katuja rämistinsoittimineen.

Lounaan jälkeen lähdettiin linnalle. Linnan pääsee sisälle vain ohjatulle kierrokselle, joka kustantaa 8€ aikuiselta. Vain kesäkuukausina on tarjolla englannin kielisiä opastuksia, joten tällä kertaa seurattiin slovakialaista monotonisesti selittävää museotätiä. Sheelvä. Kauheasti ei siis kierroksesta saanut irti mitä nyt tietty kaverini tulkkasi osan. Jengi raahasi pieniä lapsiaan mukana tunnin ja vartin kestävällä kierroksella ja osaa ei kiinnostanut kuunnella tätiä, niin että muutama joutui aina sähisemään porukkaa hiljaiseksi kun kukaan ei kuullut kaikuvissa huoneissa mitään. Kierroksella juteltiin myös israelilaisen perheen kanssa, hekään kun eivät ymmärtäneet selostuksesta sanaakaan. Bojnicen linna on yksi hienoimmista ja satumaisimman näköisistä ulkoapäin, mutta sinänsä kierros sisällä jäi kyllä suhteellisen valjuksi. Museoituja huoneita toisensa perään ja selostusta siitä kuka nyt milloinkin otti vaikutteita mistäkin tyylisuunnasta. Portaita ylös ja alas ja aika tummia puisia huoneita suurimmaksi osaksi. Olihan siellä toki kaikkea aikaansa nähden hulppeaakin tietty. Nauratti kun suurimmalta osalta patsaista puuttui kädet ja huoneissa oli pelottavia 80-luvulla muotiliikkeissä toimineita mallinukkeja keskiaikaisissa vaatteissa.

Välillä oli kädetöntä menoa.

Illalla tietenkin otettiin suunnaksi paikalliset bailut. Majoituksesta oli about sama matka linnalle ja toiseen suuntaan viereiseen kaupunkiin Prievdizaan. Käytiin tsekkaamassa Club 333 ja sen railakkaat 18-vuotiaiden valmistujaisbileet. Oh man, että tunsin itseni vanhaksi. Omista yo-juhlista on 10 vuotta jo. Päivän drinkkitarjoukset oli vodka&juice ja gin&tonic 2€:lla. (Tässäkin suhteessa aikamatka sinne 10 vuodeen päähän..) Siis voiko tällaisia hintoja olla klubilla? Voi. Jengi oli suhteellisen hyvässä kuosissa ja selkeästi nauttivat toisensa seurasta ja tanssimisesta. Ei örveltämistä tai tappeluita tai tuuppimista. Peukut ylöspäin! Seuraavana aamuna kömmittiin aamupalalle, joskin matkaseuralaisella oli valitettavasti hieman heikompi olo kuin minulla kuskilla. Kymmeneltä piti luvuttaa huone, josta lähdettiin samantien ajamaan seuraavaan kohteeseen. Kaveri otti nokosia ja minä nautin minkä kerkesin aivan upeista maisemista vuorten välissä, laaksoissa ja metsässä puiden varjostamilla kiemurateillä rinteissä. Huhhuh, miten siistiä! 

Maturita bileet!

Vajaan puolentoista tunnin päästä saavuimme Banská Štiavnicaan. Banská Štiavnica on täysin keskiaikaisena säilynyt kaupunki, joka on rakennettu muinaisen tulivuoren romahtamisen luomaan kalderaan. Kaupunki on yksi Slovakiassa sijaitsevista UNESCO:n maailman perintökohteista (UNESCO). Banská Štiavnica (wikipedia) on myös kaivoskaupunki jo pitkän ajan takaa. Ensimmäiset kaivostoiminnat on löydetty kelttien ajoilta ja sitten myös Roomalaisten ajoilta. Sittemmin slaavit ovat ottaneet alueen haltuunsa ja paikkaa on kutsuttu 1156 vuodesta lähtien kaivosmiesten maaksi. Vuonna 1238 kaupunki saavutti kuninkaallisen kaupungin statuksen yhtenä ensimmäisenä Unkarin kuningaskunnan kaupunkina. Myöhäisellä keskiajalla kaupunki oli Unkarin kuningaskunnan suurin hopean ja kullan tuottaja. 

Kaupunki oli myös kaivosteollisuuden johtava innovaatiokeskus, jossa on keksitty ensimmäisiä kertoja käyttää ruutia 1627 ja siellä keksittiin myös 1700-luvulla uusi tapa viemäröidä vesi tulvivista kaivoksista, joka säästi kaivokset sulkemiselta ja tarjosi myös energiaa. Kaupunkiin perustettiin myös kuningaskunnan ensimmäinen kaivoskoulu 1735. 1782 kaupunki oli kolmanneksi suurin kaupunki Unkarin kuningaskunnassa Pozsonyn (Bratislavan) ja Debrecen jälkeen. Ei siis mikään pikkukylä aikanaan. Nykyään Banská Štiavnica on pitkälti turistikohde historian ja säilyneen keskiaikaisen asunsa takia. Pääkadulta löytyi paljon kahviloita ja ravintoloita sekä pikkuputiikkeja. Jos jostain haluaa ostaa tai vain ihastella erilaisia hienoja kiviä, tämä on se paikka. Kaupungissa on myös kiinnostuneille kaivosmuseoita ja mielestäni jonnekin kaupungin alle rakennettuun tunneliin tms. olisi myös päässyt tiettyinä aikoina. Cool. 

Me nautittiin lounasta ja käpöteltiin ympäriinsä ihastellen kaupungin omalaatuista tunnelmaa. Kavuttiin ylös vanhalle linnalle, jossa olikin pienimuotoiset festivaalit tai perhetapahtuma käynnissä. Poniratsastus ei niin kiinnostanut, mutta nää perus keskiaikakotkalintuharrastajat (tiedätte varmaan tän harrastuksen?) olivat paikalla ja yhtäkkiä oltiinkin taas pitelemässä 2,5 kilon pöllöä käsillä. Niin siistii!! Kaveri osti veljenpojilleen puisia soittimia ja ihasteltiin muitakin myytävissä olevia käsitöitä.  Patsasteltiin myös Trinity Squaren keskiaikaisen "monumental plague columnin", hetkonen hetkonen,  siis monumentaalisen ruttopylvään luona? No olihan se ihan kiva päästä rutosta eroon, kannattaa laittaa Marian monumentit pystyyn. Kaikkea sitä oppii. Hieno monumentti.  Käytiin jätskillä ja heti perään kahvilla. Divná Pani (diivojen naisten) kahvila oli aivan ihastuttava, suosittelen! Aivan todella mukavia ihmisiä kaikkialla ja upea kaupunki, jossa olisi voinut viettää paljon kauemminkin aikaa. Harmi, että oli aika palata kotiin. 

Ei pöllömpi iltapäivä!

Divná Pani

Upea reissu. Näitä lisää! Kiitos matkaseuralle! :)

Suomi maailmankartalle

Helou lukijat! Toivottavasti olette vielä linjoilla. Tässä on ollut aika haipakkaa menoa alkukevät, mutta koitetaan postailla vaikka sitten hieman jälkikäteen. Tällä kertaa laitetaan kasaan parit Suomi -aiheiset eventit. Tänä vuonna juhlimme Suomi 100 -juhlia eli itsenäisen Suomen 100 v. synttäreitä. Onnea Suomi! Tämä näkyi Bratislavassa Suomen Prahan suurlähetystön järjestämässä Echoes - 100 Years in Finnish Design and Architecture -näyttelyssä. Lähdettiin innoissaan käymään Slovakian kulttuuriministeriön tiluksilla SNP-aukiolla tsekkaamassa näyttely. Paljonhan siellä oli meille tuttuja juttuja ja paljon myös sellaisia, mitkä löytyy omastakin takaa. Esimerkiksi haisaappaat, Fiskarsin sakset tai Marimekon laukku tai kankaita. Fiskarsin sakset ja juustohöylä muuten muuttivat meidän mukana aina Slovakiaan asti. (Haha, näitä ilman ei pärjäisi?)

Voi kuin saisi Parikan pupukengät!

Näyttelyyn oli tuotu pienempiä esineitä ja huonekaluja ja arkkitehtuuria esiteltiin kuvilla. Lisäksi näyttelyä seurasi tekstit eri aiheista kuten silence, landscape, equality, traditions ja community. Onhan suomalainen maisema toden teolla "a spiritual mindset" sekä meidän tasa-arvoisuus ja "hiljaisuus" desingissa erityisen kiinnostavia aiheita. Hauska hetken Suomesta poissaolon jälkeen pohtia näitä aiheita hieman erilaisesta ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Moni näistä asioista on meille niin arkipäiväistä ja normaalia, mutta monelle ulkomaalaiselle totisesti jopa eksoottista.

Maaliskuussa postiluukusta tipahti kuntavaalien äänestyslirpakkeet. No oho, ilmeisesti tällaisilla "tilapäismamuilla" on tällainenkin oikeus. Kyllähän se oli käytettävä, vaikka kotikunta tällä hetkellä ei ihan sama enää olekaan. Noh, koska meidän lähetystö on edelleenkin siellä Prahassa asti niin lähdettiin kuitenkin lähimpään lähetystöön äänestämään. Ensimmäinen huhtikuuta laitettiin äänestyssukat jalkaan ja otettiin suunnaksi Wienin Gonzagasse 16 - Botschaft der Republik Finnland. Äänestyksen jälkeen oli kiva käydä aivan lähetystön vieressä sijaitsevassa Scandinavian Design House sisustuskaupassa ihastelemassa Iittalaa ja Marimekkoa. Onneksi on pienehkö ostokielto päällä kaikille isoimmille tavaroille, sillä niiden raijaaminen takaisin Suomeen maksaa aina pennin lisää ja saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Muuten olisi himottanut ostaa muutama astia tai esine lisää. Äänestyksen jälkeen pitää myös perinteisesti käydä äänestyskaljalla. Kaljalle kanaalin rantaan saatiin seuraksi Wienin suomivahvistuskaveri. Huippuu. Oli muuten aurinkoinen ja lämmin päivä. Huhtikuun ensimmäisenä tais tulla ekat rusketusrajat. Nais.

Äänestyskaljalla tuli puheeksi ystävämme kanssa, että heillä olisi Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen kanssa tulossa suomalaiset vappubileet. Sinnehän olisi päästävä! Itse asiassa tapahtumapaikkana oli samainen Adria -terde Schwedenplatzin kohdilta kanaalin rannasta. WIESO:lla oli vuokralla iso terassialue ja pienet sisätilat vappubileitä varten. Startattiin aamu perinteisellä vappubrunssilla belliineineen. Kuunnelkaapas muuten Profeettojen Jokainen kyynel -biisi niin, että jokainen kyynel on belliini. Hieno korvamato. Skumpan voimin käveltiin tapahtumapaikoille auttamaan järjestelyvastuussa olevia koristelemaan baaria ja terassia. Ennen varsinaisia bileitä oli kuitenkin lähdettävä vielä Stadtparkiin etsimään Sissi -patsasta, sillä kunnon vappujuhlathan alkavat lakituksella! Tällä kertaa paikalle saapuneille jaettiin skumpat käteen, Sissi sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen laulettiin Samuli Edelmannin Peggy eli "Oon mä juonu viinii Wienissä". Huikeeta!

Feikkiteekkari herkkubrunssilla.

Siirryimme serpentiinisinä Rathausin edestä ratikalla suomimusat kaakossa takaisin bilepaikalle. Jengi istumaan pitkään pöytään ja ei muuta kuin ostamaan paikalle järjestettyjä lonkeroita, salmaria ja minttua. Ah, mitä hemmottelua! Normaalistihan suomalaiset olisivat tarvinneet aika monta "betonia" alkaakseen jutella toisilleen, mutta päästiin kyllä täällä heti kaikki hyvään tunnelmaan. Päivä oli lämmin ja kanaalin rannalla lähes tuuleton, joten kyllä kelpasi lonkeroa juoda teepaitakelissä. Bileissä toki pitää olla hyvää ohjelmaa, joista paras oli ehkä "vodka showers", jolloin Stigin Ryyppy -biisin soidessa halukkaille oli tarjolla "vodkasuihkua" letkusta. Kanisteri vaan koivuun roikkumaan, siitä vaan ja sillä lailla! Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kierroksella tytöillä oli hieman ongelmia säädellä painetta, millä juoma tuli letkusta, joten kirjaimellisesti muutamat pääsivät suihkun uhriksi. Yhdellä jos toisellakin, myös allekirjoittaneella, oli tukka takussa jostain kohtaa boolin mehustiivisteestä. Ei se onneksi menoa haitannut!

Douping sallittu.

Lisäksi järjestettiin perinteinen kännykänheittokisat (tai ei siis minkä tahansa kännykän vaan NOKIAN). Tilojen vuoksi heitettiin kanaalin rantabulevardilla tarkkuusheittoa. Pääsin nopealla reaktiolla mukaan kisaan ja toinen sijahan sieltä tuli! Woop woop! Myöhemmin vedettiin vielä Suomi -aiheinen tietovisa, jossa myös päästiin hienosti toiseksi. Ihan tosi hauska ilta! Tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. Ehkä paras oli miehen löytämä ruotsalainen kaveri, jolla oli about samanlainen paita päällään hänen kanssaan. Toiseksi miehet ristittiin aika nopeasti nimellä "Snooze Brothers", sillä nuuskaa piti vaihdella ja eri makuja maistella. Selvä. Loppuilta bailattiin Club Berlinissä, jossa oli myös huikea meno. Seuraavana päivänä ei sitten ihan päästykään vappupiknikille kun uni maistui paremmin ja myöhemmin iltapäivällä piti jo lähteä takaisin Bratiin. Kiitos kaikille kanssabailaajille ja järjestäjille aivan parhaista bileistä! Näillä bileillä jos ei saatu Suomea maailmankartalle niin ei sitten millään. Kyllä me suomalaiset osataan pitää hauskaa!

Ps. Löysin vähän aikaa sitten Lidlistä suomalaisia HAPANKORPPUJA! Elämä on pelastettu.
Pps. Suomea nostettiin maailmankartalle myös koulussa kansainvälisenä päivänä. Oppilaiden kanssa duunattiin taiteellisempi versio Suomen lipusta, jota sain ylpeänä kantaa kulkueessa.
Pps. Onnea Vaari 80!

Rakkauden rasvaprosentti

Tammikuuhun on mahtunut jo muutama kulttuuripläjäys. Tammikuun alun mahtavat talvikelit innostivat meidät lähtemään autoilemaan kauemmas kaupungista ihastelemaan Unkarin rajan tuntumaan Tonavaa, jossa se levenee upeasti. Pakkaspäivään sattui ihana aurinkoinen ilma ja täysin sininen taivas. Kun kerran lähdettiin tähän suuntaan, oli vain luontevaa mennä samalla käymään Danubiana Meulensteen Art Museumissa, joka on rakennettu todella hienolle paikalle Tonavan penkan päälle. Danubiana on modernin taiteen museo, jossa riitti katseltavaa niin paikallisilta kuin ulkomaisiltakin nimiltä. Museon erityispiirre on sen tilat, jotka tuntuvat lähes kelluvan Tonavan päällä. Isot ikkunat ja syvennykset veden päällä tekevät jo maisemasta itsestään suuren ihailtavan taideteoksen. Museoon kuuluu myös ulkoalue, josta löytyy suurempia patsaita ja installaatioita.

Parasta oli ehkä Viktor Frešon Birth of the niemand -installaatio isopäisisine ukkeleineen ja tšekkiläisen Jiŕí Georg Dokoupilin saippuakuplataide. Kaikkein kiinnostavinta oli  katsella Kiro Urdinin Planetarium teosta ja varsinkin sen viereen liitettyä dokumenttielokuvaa (katsokaa täältä). Tää äijä oli raahannut parin vuoden ajan kangasta ympäri maailmaa Jeesus Kristuksen haudalta Jerusalemista aina Machu Picchulle asti. Todellinen monivuotinen taideprojekti ja sille täysin omistautunut taiteilija, huhhuh.

Viktor Fredo

Jiŕí Georg Dokoupil

Kiro Urdin - Planetarium

Jäinen Tonava oli myös niin jännä nähtävyys. Yleensä Tonava virtaa kovaa vauhtia ja nyt näky oli niin tyyni. Miehestä parasta oli nähdä vesilinnun laskeutuminen jäälle slaidaten. Olihan se kieltämättä hauskaa. Jotenkin tuli ensimmäisiä kertoja mieleen Suomen talvi ja sitä vastaava maisema ja kelit ylipäätään. Se tuntui jännältä.

Jossain tuli vastaan mainoksia Skandinaavisesta filmifestarista ympäri Slovakiaa ja kipaisin nettisivuille katsomaan ohjelmaa. Harmi, että vain Tsekeissä olisi ollut tarjolla Mielensäpahoittaja englanniksi The Grump (haha). Bratissa olisi ollut tarjolla Kaurismäen ohjaama Tyttökuningas eli Kráľovná Kristína, mutta elokuvassa puhutaan ilmeisesti useita kieliä ja tšekkitekstitys olisi jättänyt varmaan osan elokuvasta aika pimentoon. Onneksi ohjelmistosta löytyi myös toinen suomalainen elokuva, nimittäin Rakkauden rasvaprosentti. Body Fat Index of Love englanniksi ja paikalliskielellä Iba sex (?) =Vain seksiä (?). Tämä oli myös tekstitetty tšekiksi. Elokuva on vuodelta 2012 ja olin nähnyt sen aiemminkin, mutta kyllähän nyt oli pakko mennä katsomaan suomalaista elokuvaa suomeksi Slovakiassa kun sellainen mahdollisuus tarjoutui. Pyysin heti työkaveria mukaan leffaan meidän kanssa ja hän innostui tulemaan.

Kino Mladosť on pieni yhden salin elokuvateatteri erittäin keskeisellä sijainnilla vanhassa kaupungissa. Elokuvalippu Rakkauden rasvaprosenttiin maksoi 4,5€, ei huono. Vanhat mammat pyörittivät lippuluukkua ja lipuntarkistusta, joskin muutoin elokuvateatteri täyttyi suurimmaksi osaksi hipsterihköistä nuorista aikuisista. Jotenkin jännitti, että miten suomenkielinen leffa ja meidän huumori iskee jengiin, mutta juurikin tämä elokuva osoittautui mielestäni aika osuvaksi valinnaksi tällaiselle skandifestarille. Elokuvassa vilahteli aika hyvin suomalaista kulttuuria ja maisemaa. Leffa kuvasi ihanasti kesäistä Helsinkiä, siinä oli tietty ripaus saunahuumoria ja täten alastomia miesten takamuksia. Löytyi angry birsit, veneilyä ja mökkeilyä, Stadin hipsteriterassit, paritanssit ja mikä parasta: eukonkannon maailmanmestaruuskisat. Aikamoinen nauru raikasi kun äijät hiki otsassa kantoivat muijia pitkin esterataa ja ei voinut kuin miettiä, että kuinka moni slovakki edes aavistaa, että tällainen kisa on todella olemassa ja järjestetään joka vuosi? For foreign readers: Go to www.eukonkanto.fi and get to know one of our weirdest (and totally coolest) sports that we have in Finland.

Leffakokemus oli ihan huippu! Työkaverini tykkäsi leffasta tosi paljon. Itselle tuli tosi paljon ikävä erityisesti Suomen vihreää ja valoisaa kesää. Ihan todella ikävä. Elokuvan suomalaiset musiikit menivät myös suoraan ihon alle, pitääkin kuunnella enemmän esimerkiksi Anna Puuta. Leffasta ainakin nämä: Pieni ja hento ote, Riko minut ja Kaunis päivä, olkaa hyvä. Jos ette ole vielä nähneet kyseistä elokuvaa, suosittelen ehdottomasti!


Danubiana Meulensteen Art Museum
http://www.danubiana.sk
Vodné dielo, 851 10 Bratislava-Čunovo
Avoinna: ti-su 10-18
Liput: 10€ aikuinen, 5€ lapset ja opiskelijat, 20€ perhelippu
Kulku museolle: Bussilinja 90 ja kesäisin veneellä

Kino Mladosť
http://kinomladost.sk
Hviezdoslavovo nám. 17, Bratislava
+4212/5443 5003
biosba@stonline.sk

Hiiliä vai herkkuja?

Tällä viikolla odotettiin innolla oppilaiden kanssa tiistaita. Kuudes joulukuuta saapuu slovakkialaisten luo Mikuláš. Mikuláš on unkarilainen versio Saint Nicholasista ja se tunnetaan ainakin Romaniassa, Sloveniassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa. 6.12. St. Nicholasin päivänä tai sitä edellisenä päivänä Mikuláš tulee vierailemaan perheisiin tai jättämään herkkuja häntä varten esille laitettuihin sukkiin tai kuulemani mukaan saappaisiin tai kenkiin. Suklaaherkkujen lisäksi voi saada hedelmiä tai leluja. Tuhmat lapset voivat saada hiiliä, porkkanoita, perunoita tai sipuleita. Joskus sukanvarressa on hieman molempia, jolloin lapsi on saanut varoituksen tarkkailla hieman käyttäytymistään.

Slovakiassa Mikuláš esiintyy yleensä enkelin ja Krampuksen kanssa. Enkeli antaa lahjoja kilteille lapsille ja Krampus rankaisee heitä tai antaa tuhmien lapsien "lahjat". Krampus on puoliksi vuohi ja puoliksi mikälie demoni. Aikamoinen ilmestys siis. Krampus tunnetaankin laajemmalta Euroopassa, mm. Itävallassa, Kroatiassa ja Pohjois-Italiassa. Ensimmäisen kerran törmäsin aika moneen Krampukseen mennessäni kauppakeskukseen. Täytyy sanoa, että yksi enkeli ei pelastanut shokkia kun lähettyvillä lymyili kymmenenkunta karvaista ja sarvet pystyssä naamat tummaksi maalattua hahmoa. Hetkeksi piti pysähtyä suu auki tuijottamaan, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Sitten aivot alkoivat raksuttaa, että tämä varmaankin liittyy jotenkin Mikulákšeen. Kai sieltä jostain hulinan keskeltä löytyi myös herra Miku valkoisessa parrassaan ja kaavussaan. Lisäksi hänellä on aina sellainen pappistötsähattu (anteeksi sivistymättömyyteni) päässä.

Suomalaisena täytyy tietenkin sanoa, että tuli joulupukkia erittäin kovasti ikävä. Nämä asut olivat aika surkeasti toteutettuja. (Eikä käynyt kateeksi ostoskeskuksen sisälämmössä, joka Slovakiassa vastaa suomen kesää, täyskarvapukuun sonnustautuneita köpökrampuksia...) Siis missä on joulupukin aito valkoinen parta? Miksi Krampuksilla oli ihan lällyt muoviset pilailukaupan paholaisen sauvat? Ja toisekseen, miksi ihmeessä perhetapahtumassa panostetaan niin kovin pienten lasten säikyttelyyn? Ihan kiva kuunnella kun pikku-Zuzana ja pikku-Miroslav itkevät täyttä häkää kun äiti ja isi yrittävät tunkea heitä yhteiskuvaan itse pirun kanssa.

Siis katsokaa nyt näitä pukuja! Eih.

Jouluna täällä ilmeisesti lapset saavat kuitenkin lahjat, tosin uskonnollisena perinteenä lahjojen antajan rooli on jätetty Jeesuslapselle jouluaattoon. Kyselin muksuilta töissä, ovatko he kirjoittaneet kirjeitä tai lahjatoiveita ja kenelle. Usea oli kirjoittanut toivelistan Ježiškolle. (Oikea) Joulupukki saattaa tulla joihinkin perheisiin, mutta Ježiško taitaa olla vielä paljon yleisempi ylläpidetty traditio täällä. Satuin muuten käymään kaupassa kuudes päivä illalla, jossa karkkihyllyt ammottivat tyhjyyttään. Loputkin vietiin käsistä ja työntekijät yrittivät täyttää rullakosta hyllyjä minkä kerkesivät. Hyvä syy ostaa ihan järjettömästi karkkia ja suklaata. Huhhuh! Selvisi muuten myös, miksi kaupassa aiemmin myytiin enkelin ja pirun kuvalla varustettuja kakkuja.

Kiltti vai tuhma ope?

Koulussa oveen koputti aamupäivällä itse herra Miku ja enkelityttö ja tummaan karvaliiviin pukeutunut poikkeli tulivat tuomaan kaikille pussillisen herkkuja, suklaapukin, pähkinöitä ja mandariineja kera sipulin ja porkkanan. Kai sitä olisi itselläkin ajoittain tsempattavaa... Ekaks piti laulaa, mutta onneks lapset osas hoitaa tän osuuden. Meillä kotona ei Mikuláš käväissyt ollenkaan, mutta itse tonttuilin miehen synttäreiksi tällaisen yllätyksen lahjaksi. Herkkujahan nämäkin ovat?!

Vastapainoksi kaikelle tälle vieraalle kulttuurille päätin panostaa edes jonkin verran joulukoristeluihin, sillä aiomme pysyä jouluna Slovakiassa. (Kyllä, tähän kohtaan lisää jokaisen saman asian kuulleen ihmisen WOOT -ilme.) Ensin piti suostutella rakas mies mukaan ostamaan joulukuusta. Ymmärrän hänen pointtinsa siitä, ettei kaikenmaailman juttuja kannata ostaa tilapäiskotiin, josta ei kaikkea, varsinkaan painavaa tavaraa, saa välttämättä tuotua mukaan takaisin Suomeen. Jos ostetaan kuusi niin pitää olla jalka ja koristeet. Onneksi löysin yhdestä rautakaupasta muovisen kuusenjalan vitosella, jonka myötä lähdettiin katsastamaan myös kuusia.

Täällä on ihan hurjan monta erilaista lajiketta kuusia ja osa jopa enemmän männyn tyyppisiä ihmeellisiä puita. Olikin aikamoinen työ löytää rautakaupan pihamyymälästä se aito ja oikea joulukuusi. Ja sitten sattuu vielä olemaan niin, että minä satun olemaan perheeni nirsoin kuusen kanssa enkä siedä mitään aukkoja ja tarpeeksi tuuhea pitää olla. Äitini toivottikin jo vävykokelaalle paljon kärsivällisyyttä matkaan. Onneksi ihana ja sopivan kokoinen kuusi löytyi kympin hintaan, ei paha ollenkaan! Päälle ostettiin valot ja ruokakaupasta alemyynnistä vähän koristeita. Voilá! Nyt täällä asuu todella onnellinen ja hyggeilevä slaavivaimo.

Joulu saa tulla!