Suomi maailmankartalle

Helou lukijat! Toivottavasti olette vielä linjoilla. Tässä on ollut aika haipakkaa menoa alkukevät, mutta koitetaan postailla vaikka sitten hieman jälkikäteen. Tällä kertaa laitetaan kasaan parit Suomi -aiheiset eventit. Tänä vuonna juhlimme Suomi 100 -juhlia eli itsenäisen Suomen 100 v. synttäreitä. Onnea Suomi! Tämä näkyi Bratislavassa Suomen Prahan suurlähetystön järjestämässä Echoes - 100 Years in Finnish Design and Architecture -näyttelyssä. Lähdettiin innoissaan käymään Slovakian kulttuuriministeriön tiluksilla SNP-aukiolla tsekkaamassa näyttely. Paljonhan siellä oli meille tuttuja juttuja ja paljon myös sellaisia, mitkä löytyy omastakin takaa. Esimerkiksi haisaappaat, Fiskarsin sakset tai Marimekon laukku tai kankaita. Fiskarsin sakset ja juustohöylä muuten muuttivat meidän mukana aina Slovakiaan asti. (Haha, näitä ilman ei pärjäisi?)

Voi kuin saisi Parikan pupukengät!

Näyttelyyn oli tuotu pienempiä esineitä ja huonekaluja ja arkkitehtuuria esiteltiin kuvilla. Lisäksi näyttelyä seurasi tekstit eri aiheista kuten silence, landscape, equality, traditions ja community. Onhan suomalainen maisema toden teolla "a spiritual mindset" sekä meidän tasa-arvoisuus ja "hiljaisuus" desingissa erityisen kiinnostavia aiheita. Hauska hetken Suomesta poissaolon jälkeen pohtia näitä aiheita hieman erilaisesta ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Moni näistä asioista on meille niin arkipäiväistä ja normaalia, mutta monelle ulkomaalaiselle totisesti jopa eksoottista.

Maaliskuussa postiluukusta tipahti kuntavaalien äänestyslirpakkeet. No oho, ilmeisesti tällaisilla "tilapäismamuilla" on tällainenkin oikeus. Kyllähän se oli käytettävä, vaikka kotikunta tällä hetkellä ei ihan sama enää olekaan. Noh, koska meidän lähetystö on edelleenkin siellä Prahassa asti niin lähdettiin kuitenkin lähimpään lähetystöön äänestämään. Ensimmäinen huhtikuuta laitettiin äänestyssukat jalkaan ja otettiin suunnaksi Wienin Gonzagasse 16 - Botschaft der Republik Finnland. Äänestyksen jälkeen oli kiva käydä aivan lähetystön vieressä sijaitsevassa Scandinavian Design House sisustuskaupassa ihastelemassa Iittalaa ja Marimekkoa. Onneksi on pienehkö ostokielto päällä kaikille isoimmille tavaroille, sillä niiden raijaaminen takaisin Suomeen maksaa aina pennin lisää ja saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Muuten olisi himottanut ostaa muutama astia tai esine lisää. Äänestyksen jälkeen pitää myös perinteisesti käydä äänestyskaljalla. Kaljalle kanaalin rantaan saatiin seuraksi Wienin suomivahvistuskaveri. Huippuu. Oli muuten aurinkoinen ja lämmin päivä. Huhtikuun ensimmäisenä tais tulla ekat rusketusrajat. Nais.

Äänestyskaljalla tuli puheeksi ystävämme kanssa, että heillä olisi Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen kanssa tulossa suomalaiset vappubileet. Sinnehän olisi päästävä! Itse asiassa tapahtumapaikkana oli samainen Adria -terde Schwedenplatzin kohdilta kanaalin rannasta. WIESO:lla oli vuokralla iso terassialue ja pienet sisätilat vappubileitä varten. Startattiin aamu perinteisellä vappubrunssilla belliineineen. Kuunnelkaapas muuten Profeettojen Jokainen kyynel -biisi niin, että jokainen kyynel on belliini. Hieno korvamato. Skumpan voimin käveltiin tapahtumapaikoille auttamaan järjestelyvastuussa olevia koristelemaan baaria ja terassia. Ennen varsinaisia bileitä oli kuitenkin lähdettävä vielä Stadtparkiin etsimään Sissi -patsasta, sillä kunnon vappujuhlathan alkavat lakituksella! Tällä kertaa paikalle saapuneille jaettiin skumpat käteen, Sissi sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen laulettiin Samuli Edelmannin Peggy eli "Oon mä juonu viinii Wienissä". Huikeeta!

Feikkiteekkari herkkubrunssilla.

Siirryimme serpentiinisinä Rathausin edestä ratikalla suomimusat kaakossa takaisin bilepaikalle. Jengi istumaan pitkään pöytään ja ei muuta kuin ostamaan paikalle järjestettyjä lonkeroita, salmaria ja minttua. Ah, mitä hemmottelua! Normaalistihan suomalaiset olisivat tarvinneet aika monta "betonia" alkaakseen jutella toisilleen, mutta päästiin kyllä täällä heti kaikki hyvään tunnelmaan. Päivä oli lämmin ja kanaalin rannalla lähes tuuleton, joten kyllä kelpasi lonkeroa juoda teepaitakelissä. Bileissä toki pitää olla hyvää ohjelmaa, joista paras oli ehkä "vodka showers", jolloin Stigin Ryyppy -biisin soidessa halukkaille oli tarjolla "vodkasuihkua" letkusta. Kanisteri vaan koivuun roikkumaan, siitä vaan ja sillä lailla! Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kierroksella tytöillä oli hieman ongelmia säädellä painetta, millä juoma tuli letkusta, joten kirjaimellisesti muutamat pääsivät suihkun uhriksi. Yhdellä jos toisellakin, myös allekirjoittaneella, oli tukka takussa jostain kohtaa boolin mehustiivisteestä. Ei se onneksi menoa haitannut!

Douping sallittu.

Lisäksi järjestettiin perinteinen kännykänheittokisat (tai ei siis minkä tahansa kännykän vaan NOKIAN). Tilojen vuoksi heitettiin kanaalin rantabulevardilla tarkkuusheittoa. Pääsin nopealla reaktiolla mukaan kisaan ja toinen sijahan sieltä tuli! Woop woop! Myöhemmin vedettiin vielä Suomi -aiheinen tietovisa, jossa myös päästiin hienosti toiseksi. Ihan tosi hauska ilta! Tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. Ehkä paras oli miehen löytämä ruotsalainen kaveri, jolla oli about samanlainen paita päällään hänen kanssaan. Toiseksi miehet ristittiin aika nopeasti nimellä "Snooze Brothers", sillä nuuskaa piti vaihdella ja eri makuja maistella. Selvä. Loppuilta bailattiin Club Berlinissä, jossa oli myös huikea meno. Seuraavana päivänä ei sitten ihan päästykään vappupiknikille kun uni maistui paremmin ja myöhemmin iltapäivällä piti jo lähteä takaisin Bratiin. Kiitos kaikille kanssabailaajille ja järjestäjille aivan parhaista bileistä! Näillä bileillä jos ei saatu Suomea maailmankartalle niin ei sitten millään. Kyllä me suomalaiset osataan pitää hauskaa!

Ps. Löysin vähän aikaa sitten Lidlistä suomalaisia HAPANKORPPUJA! Elämä on pelastettu.
Pps. Suomea nostettiin maailmankartalle myös koulussa kansainvälisenä päivänä. Oppilaiden kanssa duunattiin taiteellisempi versio Suomen lipusta, jota sain ylpeänä kantaa kulkueessa.
Pps. Onnea Vaari 80!

Chilli sushijoulu

Slaavijoulu muutamalla sanalla:

Joulukuusi - must
Vieraat
Ihanat joulutorit Wienissä
Laamat drinkillä
Riisipuuro
Karjalanpiirakat
Oltermanni
Juustolautanen - myös must
Lohimössöä ruisnapeilla
Huikeet sushit
Tiimipaidat ja jouluasusteet - check
Hurjat rinnekelit
Great slopes
Turreilua
B-day paaarty

Kuvat puhukoon puolestaan!

Rentouttavan loman jälkeen oli kiva palata takaisin arkeen.

 Ps. Dropbox ilmoitti jo jokusen aikaa sitten, että aikoo laittaa Public kansion yksityiseksi, joka todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kaikki blogin kuvat häviävät tämän myötä näkyvistä. Pitääkin alkaa säätämään jotakin näiden suhteen. Saattaa olla melkoinen homma. :(

Vyölaukku roikkuu mukana ku peräpukamat

Lomalla part 3
Bratislava & Wien

Prahasta kotiuduttamme alettiin pohtia mitä kaikkea keksittäisikään omassa kotikaupungissa vieraiden kanssa. Tämän reissun teemana oli selkeästi rento meininki eikä ollut tarve juosta nähtävyyksiä läpi minuuttiaikataululla. Ensimmäinen missio oli löytää sapuskaa pitkän bussimatkan jälkeen. Suunnattiin suhteellisen tuttuun tapaan Mestiansky pivovar -panimoravintolaan, jossa hellesäällä testasimme ekaa kertaa puutarhan puolta. Ulkona oli erikseen tavallisen listan lisäksi myös grillimenu, josta otettiin burgerit testaukseen. Poitsuille valinta oli helppo: tämän paikan ribsit. Ne on kuulemma hyviä. Uskotaan. Juomana tietenkin paikalliskola Kofola.

Tehtiin vielä iltakävely vanhan kaupungin läpi ja katsastettiin samalla tärkeät nähtävyydet ja patsaat. Ehkä kaunein (noot) nähtävyys on unkarilaista Art Nouveau tyyliä edustava sininen kirkko. (Ja vieressä saman hemmon suunnittelema lukio.) Patsaista työmies Čumil on aina hommissa kurkistaen viemäristä ja Napoleonin sotamies ilman kenkää nojailee keskusaukion penkkiin.

Seuraavana päivänä hyökättiin ensimmäisenä kunnon aamupalan jälkeen tärkeimmän nähtävyyskohteen eli linnan kimppuun. Linnan sisällä oleva museo kattava, mutta suhteellisen raskas painottuen maan pitkään historiaan jne. Lisäksi tunnelmaa linnasta vie pois se, että se on täysin jälleenrakennettu. Parasta siellä on kuitenkin kiipeäminen näköalatorniin, mutta meillä oli tällä kertaa mielessä käväistä Ufon huipulla katsastamassa maisemat. Tällä kertaa ihasteleminen ulkoa päin oli riittävä. Linnaltakin avautuu jo hienot näkymät kaupungille ja Itävaltaan. Huomasimme linnan puutarhan vihdoin valmistuneen kaiken remontin keskeltä, joten pihalta löytyi meillekin uutta nähtävää.

Linnalta kuljettiin alaspäin vanhaan kaupunkiin ja päätettiin saman tien lähteä ylittämään siltaa Ufolle. Most SNP -sillan päässä kohoava Ufo toimii ravintolana ja näköalatornina. Pääsymaksu hissillä ylös maksoi 7,40€. Jos käy ravintolassa syömässä, hissilippu vähennetään laskusta. Ylhäältä näköalatasanteelta aukeaa huikeat näkymät joka suuntaan kaupunkia ja jälleen Itävaltaan ja aboutsiarallaa Unkariin asti. Olihan täällä edes kerran käytävä. Paikkaa tosin suositellaan myös auringonlaskun aikaan, mutta ehkä tuo mies voi sitten viedä silloin näköalaravintolaan syömään, vink vink. Patsaista muuten ennen Paparazzi ravintolan kulmalla kuvannut valokuvaaja löytyi tätä nykyä bongaamasta julkkiksia Ufon ravintolasta.

Välimojitojen, käpöttelyiden ja välishoppailuiden jälkeen iski nälkä ja vieraiden toiveista mentiin Flagship ravintolaan syömään kunnon slovakialaista ruokaa. Sen verran olin taas leivässä tarjoiltavaa valkosipulijuustokeittoa mainostanut, että sellainen oli saatava. Loppuilta taisi kulua kotona jazzya ja korttia pelaten ja juomia maistellen. Käytiin vielä illalla testaamassa kulmakuppilaa, uutta One more -viinibaaria. Huippua on kyllä, että tällaisista paikoista voi myös ostaa viinit ja samppanjat kotiin. Tässä onkin miehelle taas yksi vinkki, millä tehdä slaavivaimo onnelliseksi. Voihan sen samppanjan kylkeen eksyä vaikka joku kukkakimppukin. (Haha, kohta se ei enää lue mun blogia..)

Seuraavan päivän ohjelmanumeroksi valittiin kaikille uusi paikka, Bratislavan eläintarha. Tästä oli hieman ennakkoepäilyksiä, ja en ole täysin varma olenko muutenkaan kovin eläintarhojen kannattaja, mutta lähdettiin katsastamaan millainen paikka meillä täällä on. Sisäänpääsy kesäkaudella maksaa 5€ aikuiselta ja 3,5€ lapselta. Oikeastaan eläintarha oli positiivinen yllätys. Lisäksi meillä sattui äärimmäisen hyvä tuuri, sillä satuimme karhun luo juuri kun se oli leikkisällä tuulella pulahtamassa ja riehumassa auton renkaan kanssa kunnes katosi sisätiloihin. Kissatalolle saavuttaessa satuimme paikalle ruokinta-aikaan, joten olikin mielenkiintoista seurata kun leopardi ja jaguaari mutustelivat lihapalojaan. Saatiin päivään äksöniä.

Eläintarhan yhteyteen on tehty (ilmeisesti houkuttelemaan lisää turisteja) Dinopark, jonne on asennettu aidon kokoisia ja osittain liikkuvia ja äänteleviä dinosauruksia. Tämä olisi ehkä lapsille jännää, mutta me emme niin tekodinoista innostuneet. Käytiin kuitenkin dinoparkissa jädellä. Eläintarha oli osittain hyvin mäkisessä ympäristössä, joista yksi reitti oli ennemmänkin vaelluspolkua muistuttava. Lenkkarit olisivat olleet hyvät jalkineet. Vietimme eläintarhassa varmaan ainakin pari tuntia helposti aikaa, nähtäviä eläimiä oli paljon! Parhaimpiin lukeutuivat muun muassa harvinaiset valkoinen leijona ja valkoinen tiikeri, jaguaari, kenguru, sarvikuono, baby pigmy hippo (iih!) ja simpanssit. Simpansseilla ja orankeilla oli käytössään iso talo ja ulkoaitaus. Yksi huomionhaluinen simpanssi pisti kunnon shown pystyyn eläintenhoitajien ikkunnan edessä ja riehui minkä kerkesi heitellen tavaroita ympäriinsä ja hakaten muovipulloa lattiaan. Olisikohan lie ollut sitten juuri tämä simpanssi kyseessä (ks. kuva)?

Illalla poikettiin vielä vanhassa kaupungissa, jonne joku oli virittänyt hassun laserhässäkän, joka taittui muutaman kulman ympäri. Vikana päivänä suunnattiin kolmanteen maahan ja tehtiin nopea pikakatsaus Wieniin. Vieraat halusivat käydä Rathausilla, josta tällä kertaa löydettiin elokuvafestivaalit ruokakojuineen. Suunnattiin vielä ratikalla Praternin ulkoilualueelle ihmettelemään ja käppäiltiin taas huvipuiston puolelle, jossa päätettiin kalliin olympiarengas -vuoristoradan sijaan maksaa itsemme sisään Madame Tussauds vahakabinettiin. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta vastaavanlaisessa paikassa ja oli kyllä melkein pelottavaa miten aidon näköisiä nuket olivat. Valikoima tosin painottui jonkin verran täällä enemmän historiallisiin henkilöihin, kuten Sissiin ja Maria Theresaan ja joihinkin paikallisstaroihin, mutta kierros oli oikein hauska ja kiva kokemus.

Vielä käytiin matkalla autolle ja lentokentälle piipahtamassa keskustassa ihmettelemässä Stephansdomia (Pyhän Tapanin tuomiokirkko). Vietettiin kiva päivä ja tsekattiin kaksi kaupungin tunnetuimmista rakennuksista. Sehän riittää. Oli aika hyvästellä ja kiittää matkaseuralaisia huipuista päivistä ja ajaa takaisin kotiin hengähtämään ennen seuraavaa reissua. KIITOS! Oli aika ottaa vielä lomalla suunta merelle. Slovenia tai Kroatia houkuttelisi lähellä sijaitsevilla rantakohteillaan...

Viiniä Wienissä

Kukaan suomalainen ei voi mennä Wieniin laulamatta kertaakaan Samuli Edelmannin Peggyn sanoja "Oon mä juonu viinii Wienissä". Tämähän on suorastaan tavoite kun Itävallan reissu tulee ajankohtaiseksi. Äidin kanssa vietettiin jo yksi yö Wienissä ennen hänen Bratin vierailuaan ja silloin toteutettiin tietty viinin juominen Wienissä. Viime viikolla saatiin vihdoin aikaiseksi mennä kylään tuttavan luokse. Mieheni opiskeluaikojen ystävä oli sattumoisin muuttanut vähän aikaa sitten Wieniin. Eli ihan naapuriin. Super! (Superia te tuutte lukee vielä monta kertaa, koska se on paikallisten hypetyshokema, sori.) Oli helpottavaa kuulla, että meillä olisi edes yksi suomituttu lähettyvillä. Täällä ei olla vielä tavattu ketään suomalaisia. (Ilmoittautukaa Bratin ulkosuomalaiset!) Tottakai sovittiin, että käydään puolin ja toisin kylässä kun lähekkäin ollaan ja on paikallisopastusta tarjolla. Ihana päästä tutustumaan kaupunkiin muutoin kuin (sukat sandaaleissa & vyölaukku päällä) turistin silmin. Odotettiin siis aika innolla viime viikonlopun tuloa.

Yhdensuuntaisen bussin saa halvimmillaan eurolla (joo siis oikeesti EUROLLA) 60 km matkalle Bratista Wieniin tai toisinpäin. Kallein lippu suuntaansa on sitten Regiojetillä tai Slovak Linesilla peräti neljä euroa. Päätettiin silti mennä autolla niin päästiin vähän nopeammin perille. Vaikkakin ajettiin vähän hitaampaa reittiä Heinburgin kautta välttäen maksut moottoritiellä ajamisesta. Wienissä pysäköinnin pitäisi olla viikonloppuisin tai ainakin la-su ilmaista, mutta hyödynnettiin metropysäkin vieressä sijaitsevaa parkkihallia, joka kustansi jotakin kuuden euron luokkaa kolmesta päivästä. Ei paha hinta ollenkaan ja auto pysyi siellä turvassa. Lähdettiin metukalla kohti neiti A:n kämppää. Me siis tapasimme perjantaina ensimmäistä kertaa.

Vanhoilla opiskelutovereilla olikin tietty kuulumisia vaihdettavanaan enemmänkin useiden vuosien ajoilta, joten päädyttiin turisemaan kämpillä useita tunteja. Juoden samalla sitä kuuluisaa viiniä Wienissä. Maisteltiin sekä itävaltalaista että slovakialaista viiniä, tietenkin. Tarjolla oli aivan mahtava juustovalikoima naposteltavaksi. Tarkoituksena oli mennä katsastamaan Rathausplatzille viinifestareita, mutta paneuduimme viinin juontiin ja jutusteluun niin pitkäksi aikaa, että saimme siellä olleilta kavereilta viestiä, ettei sinne kannata tapahtuman sulkeutuessa enää suunnata. Otettiin sitten suunnaksi kotibileet. Metropysäkin kioskilta piti käydä hakemassa matkajuotavaa ja jotain vietävää bileisiin. Unohtui tässäkin vaiheessa ihan kokonaan, että ei oltu syöty mitään koko iltana. Noh mikäs siinä kun kerran oli niin hauskaa ja hyvä meno päällä.

Bileissä pääsin juttelemaan slovakkia yhden bratislavalaisen tytön kanssa ja puhumaan tietysti paljon Suomesta. Matkailumarkkinointia, you know. Kun oli aika lähteä jatkamaan iltaa yöhön, muut suuntasivat baariin ja minulle syömättömyys teki tepposet ja pisti sellaiseen kuntoon, että mieheni ja tässä vaiheessa muutaman tunnin (thank god teekkaritaustainen) tuttavuuteni joutuivat kantopuuhiin saadakseni minut takaisin kämpille. Tässä yöllisessä seikkailussa katosi sitten puhelin jonnekin päin Wieniä. Huiviakaan ei aamulla löytynyt mistään. Kyllähän voi ihmistä hävettää tällainen tapaus, mutta minkäs sille enää voi. Oli muuten nykypäivän puhelinriippuvaisena aika vapauttavaa viettää loppuviikonloppua ilman puhelinta. Minä katsoin maisemia kun toiset somettivat ja postasivat kuvia. (Tän reissun kuvat onkin miehen ottamat. Note to self: hanki uusi sim-kortti ja puhelin.)

Kuva ennusti lankapuhelimiin siirymisen?

Lauantaina lähdettiin aamupalalle ulos syömään ja toteamaan, että on muuten tulossa lämmin päivä. Taidettiin käydä todella lähellä hellelukemia. Muutama brunssipaikka oli täpöten täynnä, eikä sellaisen varaaminen toisesta onnistunut seuravaksi päiväksikään, joten Wienissä brunssille menijöille suosittelen tsekkaamaan ja varaamaan paikan jo etukäteen. A:n tietämässä bagelipaikassa oli tilaa ja jäätiin ulos syömään. Pure living bakery (Downtown:  Burggasse 68 1070 Vienna & Village: Altgasse 12, 1130 Vienna) tarjoaa superfood smoothieita, hurjan hyviä bageleita, keittoja, pastaa ja kakkuja, suurin osa luomutuotteina. Työntekijät olivat maailman mukavimpia ja kiinnostuneita mistäpäin olimme. Toinen työntekijä oli slovakialainen ja pääsin hänelle osoittamaan kielitaitoani kertoakseni slovakiksi, että olemme suomesta, mutta asumme Bratissa. Hän oli vaikuttunut ja lupasi -10% alea jos tilaan slovakiksi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ihan vielä onnistunut, mutta hyvää läppää kuitenkin heitettiin. Bagelit olivat huippuhyvät ja viereen sai tilata luomusipsit majoneesilla. Maistui muuten kyseisenä aamuna aika erityisen hyvältä. Suosittelen paikkaa (ja muistakaa ottaa käteistä mukaan, eurooppalaiseen tapaan paikka oli cash only)!

Yammy!

Aamupalan jälkeen otettiin suunnaksi Rathaus viinifestarit, jonne ei edellisenä iltana enää ehditty. Kadulla näkyi porukkaa pukeutuneina itävaltalaisiin kansallispukuihin. Naisilla oli mekot ja essut ja miehillä lyhyet tai polvipitkät nahkahousut tai -shortsit henkseleillä ja polvisukat. Hieno hattu oli tietty plussaa. Kun päästiin Rathausin hoodeille, ymmärrettiin että ihmiset olivat pukeutuneet nimenomaan viinifestareille. Tosi monella oli kansallispuvut tai vastaavat asut päällä. Minulle ei tuo viini vielä maistunut edellisillan jälkeen, joten jäin puistoon lepäilemään nurmikolle kun toiset lähtivät kiertämään kojuja. Sain tosin yhtäkkiä havahtua siihen, että ympärilleni oli linnoittautunut parisenkymmentä kansallispukuista tanssijaa ja hanuristi harjoittelemaan kansallistansseja, se siitä rauhassa makoilusta.

Bongaa Slaavivaimo.

Paikallisoppaamme tiesi upean kattoterassin kaupungin korkeimmasta rakennuksesta DC Towerista ja se valikoitui seuraavaksi kohteeksi. Osoittautui, että baari ei ollut ennen neljää vielä auki, joten päädyttiin Neue Donau -kanaalin rantaan lounaspiknikille odottamaan baarin aukeamista. Jengi jopa pulahti uimaan porottavassa auringossa. 57 Restaurant & Lounge (Donau-City-Straße 7, 1220 Wien) osoittautui erittäin vaikeasti löydettävissä olevaksi paikaksi keskellä bisnesrakennuksia. Ensin piti etsiytyä aulabaarin läpi hissinaisen luo, jotta pääsi hissillä 57 kerrokseen. Ravintolasta on vielä yhdet portaat ylös, josta pääsee ylimmän kerroksen kattoterassille. Sieltä saa tilattua kalliita, mutta hirmuisen hyviä drinkkejä. Terassilta on mahtavat näköalat joka puolelle kaupunkia.

Neue Donaun rannassa.

DC Tower Sky Terasse.

Iltaohjelmana oli tarkoitus tsekata Tel Aviv beachin kesän avajaiset. Tonavan kanaaliin on laitettu rantsumeiningillä baareja ja palmuja pystyyn. Porukkaa oli liikenteessä tosi paljon ja osa tyytyi juomaan omia juomiaan kanaalin reunalla kun toiset nautiskelivat baarin antimista parin metrin päässä terassilla. Sääntösuomalaiset sai taas ihmetellä rentoa meininkiä. Porukkaamme liittyi mukaan yksi suomalaispariskunta, yksi jenkki, yksi saksalainen ja yksi sveitsiläinen. Juttua riitti kaikkien kesken ja oli kiva päästä jutustelemaan myös suomeksi kokemuksista ulkomaille muutosta ja ennen kaikkea tavata uusia suomalaisia ulkomailla. Opittiin edellisestä illasta syömisen tärkeys ja suunnattiin snägärin kautta kotiin. Tosi mahtava päivä!

Tel Aviv Beach

Sunnuntaina käytiin eurooppalaiseen tapaan hakemassa lähileipomosta aamupalaksi croissantteja ja makeita leivonnaisia. (Note to self: ala harrastamaan tätä enemmän Bratislavassakin.) Aikaa jäi vielä hengailulle ennen kotiin lähtöä, joten suunnattiin taas aurinkoisessa säässä Praterin puistoon hengailemaan. Tsekattiin myös Wurstelprater huvipuistoalue, jossa käytiin ihmettelemässä tuulitunnelilentämistä ja kokeiltiin Prater Turm keinukarusellia, jonka masto kohoaa 117 metriin ja joka nostaa keinujat aina 95 metrin korkeuteen. Ylhäältä oli makeat näkymät, vaikkakin yllättäen ylhäällä iskevä tuuli teki ajelusta aika jännittävän. Iltapäivällä yhtä puhelinta köyhempänä, mutta monta kivaa paikkaa nähneenä ja kokemusta rikkaampana oli aika suunnata Pösö kohti Wienin jälkeen tuppukylältä tuntuvaa Bratia. Suuri kiitos paikallisoppaallemme ja tervetuloa vastavierailulle!