Lomaliitelyä

Kevät ja kesä ovat kuluneet haipakkaa! Viimeiset kuukaudet koulussa kuluivat todella pitkien päivien parissa vääntäen viimeisen unitin suunnitelmia sopivasti samaan aikaan kun suomalaiset opekollegat pääsivät jo kesälaitumille. Loppurutistus oli myös aikamoinen saada kirjoitettua henkilökohtaiset end of the year -raportit kommentteineen jokaiselle oppilaalle sellaisen yhdeksän viikon opettamisen jälkeen. Vihdoin matelevien ja hikisten (raporttihiki ja oikea hellehiki) viimeisten viikkojen jälkeen pääsimme vihdoin kesälomalle! Viimeisenä päivänä työnantaja tarjosi meille tunnin GoKart -radalla. Oli muuten siistiä hurjastelua! Ja mikä parasta niin ajettiin zero CO2 emissions sähköautoilla. Bratislavassa ajamaan haluavat: paikka on Max60.

Jotta pääsisi lomatunnelmaan oli vaihdettava maisemaa. Onneksi ystävä Suomesta ehdotti kaupunkilomaa ja olin sekunnissa myyty. Vaikka keväällä juuri kävimme Budapestissa, olen aina valmis lähtemään sinne uudelleen. Kympin bussimatka ei paljoa paina kukkarossa, joten eikun Regiojet taas alle ja reissun päälle. Hankittiin kämppä aivan juutalaiskorttelin menomestoilta Budahomepestiltä. Jos on valmis mahdolliseen meteliin kaduilta, sijainti on todellakin sen arvoinen ja kämpiltä pääsee lyhyellä kävelymatkalla kaikkiin kaupungin cooleimpiin kuppiloihin ja rauniobaareihin. Vaikka käytiinkin perusturreilupaikoissakin keskustassa, voisi aivan hyvin viettää aikaa vain juutalaiskorttelissa. Siellä on vaan niin jees tunnelma ja kaikki tarvittava. Ei todellakaan kannata lähteä turistikeskustaan sisäänheittäjien väisteltäväksi.

Citadella

Näkymät Citadellalata

Korttelitaidetta ja pakollinen Lángos

Rauniolovee

Rauniolovee vol. 2

Myös yksi uusi valloituskohde poissa turistikeskustasta oli kauempana Tonavan rannalla. Katselin jostakin vinkeistä, että Tonavan rannalla olisi jotakin hengailubaareja. Lähdettiin seikkailemaan Rómaifürdő -kaupunginosaan. Bussilta käveltiin asuinalueen läpi rantaan. Hieman katseltiin ihmetellen matkalla näkyviä selkeitä amfiteatterin raunioita ja autotien kyljessä kulkevaa akveduktia. Selvisi, että tämä kaupunginosa on ollut ennen vanhaan Aquincum -niminen roomalainen kaupunki. Damn. Täältä löytyy myös Aquincumin museo. Rantaa pitkin kävellessä löytää buffetteja ja minirantoja (esim. tämä). Rannalla chillailun lisäksi voi katsella ohi lipuvia laivoja tai lähteä vaikka melomaan. Jos tänne asti ei jaksa lähteä seikkailemaan voi onneksi keskustassakin chillata Tonavan rannassa.

Roomalaisten jalanjäljillä

Pontoon

Check out:

• Kuplung - Rauniobaari huikeella drinkkilistalla
• Szimpla Kert - Tunnetuin rauniobaari, ehdottomasti visiitin arvoinen
• Gozsdu Udvar - Ravintola- ja markkinakortteli täynnä eloa
• Pontoon - Tonavan rannalla drinksuttaa erinomaisesti erityisesti auringonlaskun aikaan
• Citadella - Linnoitus Gellértinvuorella, josta aukeaa huikeat näkymät kaupunkiin
• Castle district - Perinteinen turistikohde, josta on myös huikeat näkymät
• Parlamenttitalo - Kaupungin suurin rakennus ja maailman kolmanneksi suurin parlamenttitalo
• Széchenyi bath - Suurin ja tunnetuin thermal bath huikealla arkkitehtuurilla
• Rómaifürdő - Kaupunginosa 

Paluumatkalla olikin aika tsekata jo seuraavaa reissua, nimittäin sain ystävältä kutsun Brysseliin. Tässä olisi viimeinen tilaisuus käydä hänen luona kylässä. Kun pääsin kotiin, otin läppärin esiin ja aloin katsella lentoja. Oli muuten aikamoista kikkailua eri sivustojen kanssa, että sain saman hinnan näkyviin mikä näkyi Belgian päässä kaverillani. Muistakaahan siis käyttää incognito -ikkunoita ja tyhjennellä sivuhistoriaa jos olette googlailleet lentoja. En enää muista minkä sivuston kautta katsottiin, mutta kun vaihdoin maani Suomesta esim Belgiaan tai Slovakiaan, hinnat ja palveluntarjoajat vaihtuivat aikalailla. Hyvillä kikkailuilla sain siis kohtuuhintaiset lennot Austrian Airlinesilta. Tätä lentoyhtiötä voi muuten suositella lämpimästi. Lyhyellä lennolla sai suolaisen tai makean snackin ja kaikki juomat kuuluivat myös hintaan. Sanoisin, että naksut ja viini voittavat Finskin mustikkamehun mennen tullen, vaikka kattavaa skybistro-menua ei ollutkaan.

Pakolliset vohvelit, Manneken Pis ja museon ravintola.

Olin kerran käynyt piipahtamassa päiväretkellä Antwerpenissä, mutta Brysseli osoittautui yllätykseksi aivan erilaiseksi paikaksi. Ensinnäkin pölähdin tietenkin paikalle ilman ennakkotietämystä tai sen suurempia ennakkoluuloja. Ensimmäiseksi yllätti tietenkin ranskan kieli. Siis ihan kuin olisin Pariisissa, mutta en ole? Brysseli osoittautui aika sokkeloiseksi kaupungiksi, jossa en aivan päässyt kartalle, varsinkaan seuraten ystävääni kaikkialle. Se myös yllätti, että kaupunki on aika mäkinen tai oikeastaan sijaitsee vähän niinkuin montussa. Ystäväni asui ihanalla hipsterimäisellä alueella, josta löydettiinkin lähikuppilat myöhäisille, joskus jopa lounaaksi muttuneille aamupaloille. Naapurustosta löytyi myös aivan ihana pieni ravintola, jossa päästiin syömään tiskille. Päästiin aitiopaikalta seuraamaan kun kokki valmisti rakkaudella herkullisia ravintolan annoksia. 

Le 203

Oluen juonnin aloittelija vaikeuksissa

Ainiin ja syy miksi ystäväni kutsui minut kylään oli hänen pidennetty viikonloppu. Sattui olemaan Belgian kansallispäivä (21.7.) kaikkineen juhlallisuuksineen. Itse juhlapäivä kuluikin keskuspuistossa nautiskellen mimosasta ja sangrista sekä kansainvälisestä juttuseurasta. Satuttiin löytämään puistosta myös huispausturnaus. Woot?! Tästä: Belgian Quidditch Federation. Illalla lähdettiin porukalla kanaalin rannalle salsa -iltamiin. Aluelle on rakennettu kiva rantamainen kortteli, joka täyttyy eri maiden ruokakojuista ja baareista. Täytyy sanoa, että oli todella kiva vaan ilmestyä paikalle kaikkien näiden juhlallisuuksien keskelle paikallisoppaan vietäväksi. Nuoret EU:n hommissa tutustuvat toisiinsa helposti ja ottavat kaikki kaverit ja tällaiset lainakaverit menoihin mukaan, kiitos! 

Parc de Bruxelles

Kuninkaanpalatsi

Check out:

• EU -työntekijöiden after work @Place du Luxembourg - "Young Eurocrats stroll in costumes conversing in English with a pint in hand." -BrusselsLife.be (In our case a sangria in our hands...)
• Le 203 -ravintola - Parasta ruokaa ikinä.
• Belgian Waffles @Maison Dandoy - Ah, näitä herkkuja!
• The Sister Cafe - Täällä voi tilata kaiken terveellisen herkun lisäksi väh. kahdelle hengelle olutlentoja. Suosittelemme. Kaikki suuren valikoiman oluet ovat luomua. Crosscheck.
• Brussels Beach (Bruxelles les Bains) - Urbaani "biitsialue" kanaalin rannassa. Ihanat ruokakojut esittelevät ruokakulttuureita ympäri maailmaa. Myös mojito oli hyvää.
• Royal Palace of Brussels - Kuninkaanpalatsi aukeaa yleisölle joka kesä kansallispäivän jälkeen. Kaiken upeuden keskeltä erottui ehdottomasti mirror room ja sen jalokuoriaisista (jewel beetles) tehty huikea smaragdin väreissä kimmeltävä katto!
• Manneken Pis - Must see pissaava poika. Kannattaa kuulemma mennä juhlapäivien aikaan niin näkee hänet erilaisissa asuissa. Tällä kertaa hän pissi vain syntymäasussaan.
• MIM aka Musical instruments museum - Upeassa Art nouveau -rakennuksessa pääsee ihmettelemään mitä erikoisempia soittimia. Vinkkinä upea ravintola ja kattoterassi ylimmässä kerroksessa!

Puukenkiä ja tuulimyllyjä

Lauantain Belgiaseikkailun jälkeen oli aika tutustua team Hollannin kotikulmiin. Aloitimme käpöttelemällä aivan ihanassa syyssäässä Den Boschissa (s'Hertogenboschissa). Kaupunki vanhoine taloineen ja kanaaleineen on totisesti jotakin erilaista kuin meillä Slovakiassa tai Suomessa. Kanaaleille pääsee veneristeilemään, mutta päätettiin kuitenkin kävellä. Katedraalin katolle olisi päässyt juuri viimeistä päivää kiipeämään, mutta rappusille olisi päässyt vasta tuntien odottelun jälkeen. Ei siis päästy näkemään kaupunkia korkealta. Parhaita yllätyksiä oli aivan kreisit eläin- ja ihmisaiheiset maalaukset, jotka esiintyivät jossakin muodossa ympäri kaupunkia. Koko mesta on nimetty Hieronymus Bosch nimisen renesanssimaalaajan mukaan. Tosi kivan oloinen kaupunki ja vielä lokakuun viimeisinä päivinä jengi vetää ulkona terasseilla. Aivan mahtavaa! Muutoinkin oli ihanaa pyöriä turisteina, sillä Alankomaissa about kaikki osaavat puhua englantia.

Turret liikenteessä!

Tätäkin kaupunkia vartioi lohikäärme. 

Hieronymukselta ei ainakaan luovuus ollu hukassa...

Niin ketkä oli ne turistit?! Ollaanko hukassa vai mitä?

Kumma kyllä, kaupungista löytyy myös omituisesti tuttuja kivikasvoja, nimittäin herrat Helsingin rautatieasemalta olivat eksyneet minkälie bongikaupan ikkunoiden kylkeen. Kuulemma putiikin omistaja ei tiennyt kuvien alkuperää vaan piti niitä cooleina. Käytiin syömässä kanaravintolassa (Chicks), jota emme myöhempien tapahtumien valossa suosittele kenellekään. Hollandaisella (isäntämme bloginimi) oli koripallopeli iltapäivällä, joten hän lähti pelaamaan ja me jatkoimme kotiin välikahveille. Pelin jälkeen suunnittelimme retken lähellä sijaitseville dyyneille (Nationaal Park De Loonse en Drunense Duinen). What? Kyseessä on siis luonnonpuistoalue, jossa ei todellakaan ole vettä lähettyvillä (kummallista kyllä kun kun miettii mikä tuhansien sisämaahan asti ulottuvien jokien ja kanaalien maa on kyseessä). Hiekkaa löytyy metsikön keskeltä olan takaa. Haettiin Hollandaisen perheen ihana koira mukaan lenkille ja nappasin parhaista kaveruksista mielestäni huippuotoksen. Tosi kiva ulkoilualue, kannattaa käydä tsekkaamassa jos eksyy lähistölle.

Iltalenkin jälkeen suunnattiin pannukakkuravintolaan, josta saa pitsan kokoisia pannukakkuja aikalailla millä tahansa älyttömillä täytteillä. Huhhuh, mitä paikallisruokaa! Itse nautiskelin juustoja karpalohillon kanssa ja mies tilasi texmexpannukakun. Pitkään odotettu pannukakkuillallinen lytistyi tunnelmaltaan heti alkumetreillä kun emäntämme ja aikalailla heti perään hänen veljensä (eli mieheni) lakosivat pelistä pois huonovointisuuden takia (eivät siis ehtineet edes pannukakkua syödä). Hollandaisen kanssa mätettiin pannukakut naamariin ja lähdettiin kiidättämään potilaita kotiin. Tiedä sitten vieläkään tänä päivänä mikä tauti heille iski päälle, todennäköisesti ruokamyrkytys, joskin minäkin olin syönyt mielestäni aikalailla samaa tavaraa (sitä kanaa) aiemmin päivällä. Täytyi olla tyytyväinen, ettei tauti iskenyt minuun, mutta säälitti kyllä miestä ja hänen siskoaan. Aika levoton yö tuli huonovointisten kanssa vietettyä ja samalla saatiin hylätä seuraavan päivän suunnitelma lähteä The Hagueen meren äärelle syömään simpukoita. Maanantai siis höntsäiltiin kotona ja tehtiin pieni lenkki kauppaan.

Levottomat pannukakut.

Tiistaille oltiin onneksi saatu normaali vointi takaisin, joten isäntäväki suuntasi töihin ja me otettiin juna Amsterdamiin. Olihan pääkaupungissa nyt herranjestas käytävä. Amsterdamin kanaalien välissä kulkevat kadut omaavat kyllä ihan omanlaisensa ihanan tunnelman. Ei oltu suunniteltu mitään ihmeellisempää ohjelmaa vaan pyörittiin vaan kävellen ympäri kaupunkia ja pysähdyttiin kivoihin liikkeisiin tai kahviloihin. Tiedettiin kyllä, että jengi pyöräilee täällä ihan himona, mutta jotenkin oli aika häkellyttävää seurata miten ihmiset oikeasti paahtavat niiden pyöriensä kanssa kaikkialla. Muutaman kerran jo meinasin jäädä jonkun alle ja sain vissiin huudotkin eräältä mieheltä päälle. No sori, en huomannut sua. 

Ainoa paikka, missä haluttiin käydä oli Rijksmuseumin takana komeilevalla Iamsterdam -kyltillä, joskin sinne päästessä alkoi satamaan ja piilouduttiin museon aulaan hetkeksi sateensuojaan. Käytiin ottamassa huuruiset turrekuvat kauempaa, sillä kyltillä oli ihan tarpeeksi tunkua (ja olis niin tarvinnu selfietikun). Ennen kotiiin junailua pyörittiin vielä kaupungilla ja miehen sisko pääsi töistä sopivasti opastamaan meitä punaisten lyhtyjen alueen läpi hyvään wokkipaikkaan. Ainiin ja matkalla bongattiin Robbie Williams laulamasta keskellä aukiota. Woot? Sateesta huolimatta vietettiin kiva päivä Damissa. Paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa seuraavaa kertaa varten. 

Hollantilaisten juustot on niin hyviä!
Ps. Kandee käydä kaupoissa vaan maistelemassa. ;)

"Laadukasta" paparazzimatskua Robbiesta.

Keskiviikkona vietettiin  höntsäilypäivää ja käytiin vielä kotikaupungilla tsekkaamassa kauppoja. Ilma oli jälleen loistavan aurinkoinen. Den Boschissa on tavallisten vaatekauppojen lisäksi aika paljon ihania pikkuputiikkeja. Tällaisia on alkanut kaivata Bratislavassa asuessa. Varsinkin sisustuskauppoja ja -putiikkeja meiltä ei löydä ollenkaan. Näitä oli ihana kierrellä läpi ja katsella vain kaikkea kiinnostavaa ja erilaista. Ihanin löytö oli paikallinen koruliike My Jewellery, josta löytyi aivan ihania koruja. Ostin itselleni yhden rannekorun ja lahjaksi ystävälle toisen. Leipomoita ja kahviloitakin olisi ollut tarjolla. Kahvilat pursuivat vohveleita ja varsinkin paikallisia herkkuja, Bossche bol -leivoksia. Nämä ovat tennispallon kokoisia suklaapäällysteisiä palloja, jotka muistuttavat pitkälti tuulihattuja sisältä. Sitten tietysti suolaisista ja erityisesti friteeratuista herkuista hollantilaiset pitävät ihan hulluna. Niinkin paljon, että Snackbaareista voi mennä automaatista hakemaan kaikensorttista fritattua (ja hyvin epämääräistä) palleroa ja kikkaretta. Eikun kolikkoa seinään niin ruoka on valmista! Samanmoinen frittiseinä löytyy myös s'Hertogenboschin juna-asemalta. 

Siis mitä noi ruskeat pötköt on?!

Olutharjoitukset jatkuivat...

Olutharjoitukset jatkuivat joka ilta, paitsi sairastupailtana. Oluen juonnin jälkeen olikin aika pakata kimpsut kasaan ja valmistautua aikaiseen herätykseen. Aamulla lähtisi juna Saksaan. 

Kädenheittokaupungissa

Syysloma oli tiedossa ja oli aika selvää, että johonkin on lähdettävä reissaamaan. Kun on aikaa matkustamiselle, mahdollisuuksia on todella käytettävä. Minä kun en voi ottaa töistä lomaa silloin kun haluan. (Kiitos kuitenkin koulujen pitkille lomille!) Meillä on jo ollut pitkään to do -listalla lähteä käymään mieheni siskon ja hänen miehensä luona Hollannissa. Samaisesti satuin keskustelemaan ex-vaiffin (edelleenkin täydennettäköön, että kyseessä on tällä nimikkeellä kulkeva entinen kämppikseni) kanssa hänen mahdollisuuksistaan tulla meille kyläilemään. Hänellä ja tuoreella aviomiehellä oli kuitenkin jo reissua varattu Berliiniin. Kun huomasin, että ajankohta sattuu juuri lomaviikolleni hän innoistui ja pyysi meitä myös mukaan juhlimaan Berliiniin hänen syntymäpäiviään. Mikä ettei, voisihan sitä sieltä sitten koukata kotia kohti. Lomasuunnitelmat alkoivat siis muodostua Hollannin ja Berliinin suuntaan.

Harmaat pakenemassa arkea. We love Vienna airport.

Löydettiin Transavian lennot Wienistä Rotterdamiin heti viimeisen työpäivän iltana ja lopulta päädyttiin varaamaan juna Den Boschista Berliiniin. Berliinistä lennettäisiin sitten takaisin Bratislavaan. (OMG, sille pikkuiselle kentälle vai? No kerta se olisi ensimmäinenkin...) Juhlittiin koulussa Halloweenia ja mentiin työkavereiden kanssa lasilliselle loman alkamisen kunniaksi töiden jälkeen. Minun tuli kuitenkin lähteä suuntaamaan kohti lentokenttää puolisen tunnin jälkeen. Tässä kohtaa melkein harmitti miksi oltiin varattu lennot niin pikaisesti. Joskus vaan ei voi olla kahdessa kivassa paikassa samaan aikaan. Oli kuitenkin lähdettävä keräämään kimpsut ja kampsut ja ottamaan bussi Wienin lentokentälle. Tuttuun tapaan otettiin kentällä lomanalkajaisjuomat ja sitten eikun koneeseen pelaamaan pariksi tunniksi Angry birdsiä. Perillä odotti miehen sisko ja saatiin privaattikyyti kotiin 's-Hertogenboschiin. Jo lentokoneessa ei auttanut muuta kuin naureskella ja ihmetellä hollannin kieltä. Osan sanoista tunnisti suoraan englannista, ruotsista ja saksasta ja loput olivatkin sitten peruna suussa mongerrettuja. Aivan mahtavaa!

Heti seuraavana päivänä suunnitelmana oli lähteä käymään Belgian puolella Antwerpenissä. Ensin täytyi toki pysähtyä heti Belgian puolella rajan jälkeen sijaitsevaan "kaljaparatiisiin" eli Bierparadijs kauppaan, joka löytyy keskeltä teollisuusaluetta. Kyseessä on Tallinnan SuperAlkon kaltainen suuri halli, joka on vain täynnä Belgialaisia ja muualtakin tulleita erityisoluita. Ne ovat kuulemma hyviä, kai se on uskottava. Hollandaise (miehen siskon mies, jonka nimi tekaistu jos arvasitte) lupautui minulle henkilökohtaiseksi kaljatutoriksi, joka opettaisi minua juomaan olutta. Valittiin siis minulle helpostilähestyttäviä oluita maisteltavaksi. Huhhuh, mihin sitä on taas ryhtymässä - minustako oluenjuoja? Sitten otettiin kilisevän takakontillisen kanssa suunnaksi Antwerp.

Yksi onnellinen mies paratiisissa.

Eksyttiin vahingossa kävelemään paikallisen chinatownin läpi.

Team Hollanti otti yhteyttä ystäviinsä, Belgiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, jotka lupautuivat tulla meille turistioppaiksi ja hengailemaan kaupunkiin. Oli tosi kiva tutustua muihin ulkomailla asuviin suomalaisiin ja päästä vähän höpöttämään muullakin kuin englannilla. Antwerp osoittautui aivan huikeaksi kaupungiksi ja olisi tarjonnut loputtomat shoppailumahdollisuudet. Kaupunkia tosiaan pidetään yhtenä muotikaupungeista, joka oli minulle todellakin uutta tietoa. Tänne ehdottomasti uudelleen ison matkalaukun kanssa! Me keskityimme lähinnä kiertelyyn ja välipalan metsästämiseen. Ulkomarkkinat olivat lauantaina aivan eri luokkaa kuin meillä Bratissa. Ihmiset olivat ulkona hienosti pukeutuneina ja ostivat katukojuista simpukoita ja ostereita ja kylkeen samppanjaa. Vieressä myytiin kukkia ja todella hyvän näköisiä hedelmiä ja vihanneksia edullisesti.

Yammyy!

Merenelävät jäivät tällä erää kokeilematta, sillä yksi aivan must juttu Belgiassa on mennä frityyriin syömään belgian friesit eli paikalliset ranskikset. Frittimätön jälkeen olikin hyvä käpötellä ympäri vanhaa kaupunkia ja käväistä katsomassa Grote Markt -aukiolla raatihuonetta ja sen edessä komeilevaa Silvius Brabon patsasta. Paikallisoppailta saikin huipputietoa kaupungin nimen historiasta. Roomalaisen sotilaan uskotaan kukistaneen kaupungissa asuneen jättiläisen, jonka tapana oli rahastaa ihmisiä heidän ylittäessään siltaa joen yli. Jos maksukykyä ei löytynyt, jättiläinen tapasi leikata käden irti ja heittää sen jokeen. Näin teki siis myös roomalaissotilas jättiläiselle, josta muodostuu kaupungin nimi Antwerp, joka tarkoittaa käden heittämistä. Cool.

Rahat loppunu vähä kesken tornin kohdalla.

Tässä heitetään sitä kättä jonthkaan.

Pakollisten nähtävyyksien jälkeen olikin hyvä pysähtyä juomalle. Säät suosivat meitä hurjan hienosti, joten nautiskeltiin juomien kanssa raittiista ulkoilmasta ja vanhan kaupungin tunnelmasta terassilla. Seuraavaksi vaihdettiin sisätiloihin paikallisoppaiden lempiolutkuppilaan Billie's Bier Kafétariaan. Pubi on nimetty Billie nimisen ranskanbulldogin mukaan. Suureksi harmiksi paikan vanha herra maskotti ei ollut kyseisenä iltana töissä. Mööö. Saatiin vielä kutsu paikallisoppaiden ihanaan kaupunkikotiin ennen kuin oli aika suunnata takaisin Hollantiin. Ginin suurina ystävinä pääsimme vihdoin maistamaan Monkey 47:aa. Hyvää!

Tästä se oluenjuonti sitten lähti...

Suuri kiitos Team Hollannille ja erityissuuri kiitos Team Antwerpenille huipusta päivästä ja opastuksesta! Tullaan ehdottomasti vielä uudelleen Belgiaan. Yksi päivä ei vain riitä!

Valoa (ja olutta) syksyyn

Bratislavankin syksy alkoi reilu kuukausi sitten kylmentyä ja pimentyä. Pimeys on toi kuitenkin syyskuun ja lokakuun aikana yllättävän hienoja taidetapahtumia kaupunkiin. Syyskuun lopulla kaupungin valaisi Festival Svetla eli Festival of lights. Ympäri kaupunkia oli asennettu erilaisia interaktiivisia valotaideteoksia. Satuttiin jälleen kerran Street food festivaleille sopivasti kauppahallin eteen ja illan pimetessä kauppahallin seinustaa alkoi koristaa videoshow. Jatkettiin matkaa tapahtuman ilmoittamaa reittiä pitkin ympäri kaupunkia. Parasta oli ehkä Alice in Wonderland niminen teos keskellä puistoa. Puiston laidalle oli myös pystytetty pieni pallohalli, jonka sisälle pääsi katsomaan palloon heijastettuja pienoiselokuvia tai animaatioita. Mahtava iltakävely jos ei muuta.

Jopa kahteen kirkkoon oli tehty valotaideteoksia.

Lokakuun alussa mieheni kalenteriin oli merkitty yksi tärkeä tapahtuma: Bratislavský Oktoberfest. Itse en ole päässyt koskaan sisälle oluen juontiin, mutta lupasin lähteä mukaan ihmettelemään. Tapahtuma ei ollut meillä ihan yhtä suuri kuin alkuperäinen Saksalainen versio, mutta mukaan mahtui kuitenkin mukava määrä paikallisia pienpanimoita, ruokakojuja ja musiikkiesityksiä. Tuttuun paikalliseen tapaan alueelle pääsivät kaikki vastasyntyneistä vaareihin ja karvakavereihin. Mukavaa perheen keskeistä ajanviettoa olutfestareilla. Ihan oikeasti. Viihdyttiin paikalla tunti jos toinenkin miehen maistellessa oluita. Minulle löytyi onneksi siideriä ja lempparijuomaani kuoharia. Proseccoa hanasta parilla eurolla, kelpaa! Päivän kohokohta oli kun löydettiin Jarkko Ruutu nimistä olutta. Kuulemma olut oli samanlainen "mess" kuin itse pelaajakin, haha.

Upea etiketti Bratin nähtävyyksistä.

Go Jarkko!

Illan tullen sattui mukavasti alkamaan White night eli Biela Noc tapahtuma, jossa oli taas esillä useita valotaideteoksia. Esimerkiksi vanha/uusi rautatiesilta oli valaistu upeasti kaikilla väreillä, UFO:sta tehtiin Majakka -niminen teos ja kotikadulla päästiin leikkimään vihreällä. Kaikki sopivasti kotimatkan varrella. Nice.

Nykyään UFO:ssa on asennettuna pysyvästi valot, jotka pimeänä valaisevat tornin ja siltaa eri väreillä kertoen huomisen sään. Sinisellä on luvassa sadetta, keltaisella aurinkoista jne. Aika coolia! Syksy muuttaa täälläkin muotoaan ja talvi alkaa tehdä tuloaan. 10.11. satoi ensimmäisen kerran lunta, joskin päivällä se oli jo sulaa räntää ja sitten sadetta. Erityisesti tsemppiä sinne pimeään koti-Suomeen! Ps. Hieman jäljessä tullaan, mutta yritän ryhdistäytyä päivittelyssä.