Suomi maailmankartalle

Helou lukijat! Toivottavasti olette vielä linjoilla. Tässä on ollut aika haipakkaa menoa alkukevät, mutta koitetaan postailla vaikka sitten hieman jälkikäteen. Tällä kertaa laitetaan kasaan parit Suomi -aiheiset eventit. Tänä vuonna juhlimme Suomi 100 -juhlia eli itsenäisen Suomen 100 v. synttäreitä. Onnea Suomi! Tämä näkyi Bratislavassa Suomen Prahan suurlähetystön järjestämässä Echoes - 100 Years in Finnish Design and Architecture -näyttelyssä. Lähdettiin innoissaan käymään Slovakian kulttuuriministeriön tiluksilla SNP-aukiolla tsekkaamassa näyttely. Paljonhan siellä oli meille tuttuja juttuja ja paljon myös sellaisia, mitkä löytyy omastakin takaa. Esimerkiksi haisaappaat, Fiskarsin sakset tai Marimekon laukku tai kankaita. Fiskarsin sakset ja juustohöylä muuten muuttivat meidän mukana aina Slovakiaan asti. (Haha, näitä ilman ei pärjäisi?)

Voi kuin saisi Parikan pupukengät!

Näyttelyyn oli tuotu pienempiä esineitä ja huonekaluja ja arkkitehtuuria esiteltiin kuvilla. Lisäksi näyttelyä seurasi tekstit eri aiheista kuten silence, landscape, equality, traditions ja community. Onhan suomalainen maisema toden teolla "a spiritual mindset" sekä meidän tasa-arvoisuus ja "hiljaisuus" desingissa erityisen kiinnostavia aiheita. Hauska hetken Suomesta poissaolon jälkeen pohtia näitä aiheita hieman erilaisesta ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Moni näistä asioista on meille niin arkipäiväistä ja normaalia, mutta monelle ulkomaalaiselle totisesti jopa eksoottista.

Maaliskuussa postiluukusta tipahti kuntavaalien äänestyslirpakkeet. No oho, ilmeisesti tällaisilla "tilapäismamuilla" on tällainenkin oikeus. Kyllähän se oli käytettävä, vaikka kotikunta tällä hetkellä ei ihan sama enää olekaan. Noh, koska meidän lähetystö on edelleenkin siellä Prahassa asti niin lähdettiin kuitenkin lähimpään lähetystöön äänestämään. Ensimmäinen huhtikuuta laitettiin äänestyssukat jalkaan ja otettiin suunnaksi Wienin Gonzagasse 16 - Botschaft der Republik Finnland. Äänestyksen jälkeen oli kiva käydä aivan lähetystön vieressä sijaitsevassa Scandinavian Design House sisustuskaupassa ihastelemassa Iittalaa ja Marimekkoa. Onneksi on pienehkö ostokielto päällä kaikille isoimmille tavaroille, sillä niiden raijaaminen takaisin Suomeen maksaa aina pennin lisää ja saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Muuten olisi himottanut ostaa muutama astia tai esine lisää. Äänestyksen jälkeen pitää myös perinteisesti käydä äänestyskaljalla. Kaljalle kanaalin rantaan saatiin seuraksi Wienin suomivahvistuskaveri. Huippuu. Oli muuten aurinkoinen ja lämmin päivä. Huhtikuun ensimmäisenä tais tulla ekat rusketusrajat. Nais.

Äänestyskaljalla tuli puheeksi ystävämme kanssa, että heillä olisi Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen kanssa tulossa suomalaiset vappubileet. Sinnehän olisi päästävä! Itse asiassa tapahtumapaikkana oli samainen Adria -terde Schwedenplatzin kohdilta kanaalin rannasta. WIESO:lla oli vuokralla iso terassialue ja pienet sisätilat vappubileitä varten. Startattiin aamu perinteisellä vappubrunssilla belliineineen. Kuunnelkaapas muuten Profeettojen Jokainen kyynel -biisi niin, että jokainen kyynel on belliini. Hieno korvamato. Skumpan voimin käveltiin tapahtumapaikoille auttamaan järjestelyvastuussa olevia koristelemaan baaria ja terassia. Ennen varsinaisia bileitä oli kuitenkin lähdettävä vielä Stadtparkiin etsimään Sissi -patsasta, sillä kunnon vappujuhlathan alkavat lakituksella! Tällä kertaa paikalle saapuneille jaettiin skumpat käteen, Sissi sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen laulettiin Samuli Edelmannin Peggy eli "Oon mä juonu viinii Wienissä". Huikeeta!

Feikkiteekkari herkkubrunssilla.

Siirryimme serpentiinisinä Rathausin edestä ratikalla suomimusat kaakossa takaisin bilepaikalle. Jengi istumaan pitkään pöytään ja ei muuta kuin ostamaan paikalle järjestettyjä lonkeroita, salmaria ja minttua. Ah, mitä hemmottelua! Normaalistihan suomalaiset olisivat tarvinneet aika monta "betonia" alkaakseen jutella toisilleen, mutta päästiin kyllä täällä heti kaikki hyvään tunnelmaan. Päivä oli lämmin ja kanaalin rannalla lähes tuuleton, joten kyllä kelpasi lonkeroa juoda teepaitakelissä. Bileissä toki pitää olla hyvää ohjelmaa, joista paras oli ehkä "vodka showers", jolloin Stigin Ryyppy -biisin soidessa halukkaille oli tarjolla "vodkasuihkua" letkusta. Kanisteri vaan koivuun roikkumaan, siitä vaan ja sillä lailla! Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kierroksella tytöillä oli hieman ongelmia säädellä painetta, millä juoma tuli letkusta, joten kirjaimellisesti muutamat pääsivät suihkun uhriksi. Yhdellä jos toisellakin, myös allekirjoittaneella, oli tukka takussa jostain kohtaa boolin mehustiivisteestä. Ei se onneksi menoa haitannut!

Douping sallittu.

Lisäksi järjestettiin perinteinen kännykänheittokisat (tai ei siis minkä tahansa kännykän vaan NOKIAN). Tilojen vuoksi heitettiin kanaalin rantabulevardilla tarkkuusheittoa. Pääsin nopealla reaktiolla mukaan kisaan ja toinen sijahan sieltä tuli! Woop woop! Myöhemmin vedettiin vielä Suomi -aiheinen tietovisa, jossa myös päästiin hienosti toiseksi. Ihan tosi hauska ilta! Tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. Ehkä paras oli miehen löytämä ruotsalainen kaveri, jolla oli about samanlainen paita päällään hänen kanssaan. Toiseksi miehet ristittiin aika nopeasti nimellä "Snooze Brothers", sillä nuuskaa piti vaihdella ja eri makuja maistella. Selvä. Loppuilta bailattiin Club Berlinissä, jossa oli myös huikea meno. Seuraavana päivänä ei sitten ihan päästykään vappupiknikille kun uni maistui paremmin ja myöhemmin iltapäivällä piti jo lähteä takaisin Bratiin. Kiitos kaikille kanssabailaajille ja järjestäjille aivan parhaista bileistä! Näillä bileillä jos ei saatu Suomea maailmankartalle niin ei sitten millään. Kyllä me suomalaiset osataan pitää hauskaa!

Ps. Löysin vähän aikaa sitten Lidlistä suomalaisia HAPANKORPPUJA! Elämä on pelastettu.
Pps. Suomea nostettiin maailmankartalle myös koulussa kansainvälisenä päivänä. Oppilaiden kanssa duunattiin taiteellisempi versio Suomen lipusta, jota sain ylpeänä kantaa kulkueessa.
Pps. Onnea Vaari 80!

Made in SlovaKia

Viimeaikoina elämää on täyttänyt jostakin syystä ajoneuvot. Viime unitissa opiskelimme muksujen kanssa mm. sanastoa auton rakenteista ja lopulta rakennettiin omat kulkupelit. Pohjana toimi Quentin Blaken kirja Mrs. Armitage on Wheels. Opittiin rakentamaan toimiva chassis eli auton alusta, johon saatiin kiinnitettyä akselit ja sitä kautta pyörivät pyörät. Koulussa pyritään käymään kolmisen kertaa vuodessa field tripeillä ja meiltä nämä olivat toistaiseksi jääneet vielä toteuttamatta. Pomolla sattui kuin sattuikin olemaan yhteyksiä Peugeotin paikalliseen tehtaaseen ja saatiin sovittua sinne vierailu. Aika huikeeta. Mieheni ilmoitti heti halukkuudestaan lähteä mukaan, tosin hänellä oli samana päivänä seminaari, joten ei edes yritetty saada häntä mukaan retkelle. Aika harvoin sitä saa miehen kateelliseksi mistään kouluhommista, haha. 

Turvallisuus ennen kaikkea!

Viime viikolla sitten lähdettiin Trnavaan 50 km päähän PSA Groupin Peogeot & Citroën -tehtaalle. Kohde on todellakin sellainen, ettei ihan kuka vaan pääse marssimaan sisälle kurkistamaan autojen valmistusta. Valokuvauskin tehtaan sisällä oli kielletty, joten liiemmin kuvamateriaalia reissusta ei ole näyttää. Ainoastaan virnuileva avustaja upeissa tamineissa. Ja tehtaan työntekijöiden kuvilla päällystetty Peogeot 207. PSA:n Trnavan tehdas työllistää tällä hetkellä 3 500 ihmistä ja ennusteiden mukaan ensi vuonna jo 4 200 ihmistä. Tehdas on hurjan kokoinen laitos 193 hehtaarin alueella sisältäen useita eri tarkoituksiin liittyviä rakennuksia. Suurimpina supply park, stamping, welding, logistics, paint, assembly, quality ja park of finished cars. Me pääsimme kurkistamaan niistä vain muutamaan - logistiikkakeskukseen, assembly shopiin ja lopuksi quality checkin puolelle. Tehdasalueella liikuttiin bussilla paikasta toiseen välimatkojen takia. Autoja valmistuu päivässä 1350 eli yksi auto joka minuutti. Huhhuh, tätä on niin vaikea ymmärtää. Mihin nämä kaikki autot menee?! Ja tämä on siis vain yksi tehdas muiden joukossa. Valmiit autot kiiltävät parkkipaikalla odottamassa kuljetusta autokauppoihin tai suoraan uusille omistajille.

Kysymyksiä riitti.

Kaikki tehtaassa toimii kuin rasvattu. Massiiviset robotit hitsailevat ja liimailevat osia yhteen, robotit myös mittaavat valmista runkoa ja tarkastelevat, että kaikki osat ovat kunnossa ja oikeissa kohdissa. Keskenään kommunikoivat robottien anturit vain piippailevat huoneessa keskenään ja tökkivät autoa. Logistiikassa ja kokoonpanolinjalla itsekseen magneettiraitoja pitkin ajavat kulkuneuvot kuljettavat osia tarvittaviin paikkoihin. Liukuhihna pyörii katossa pään yläpuolella ja kiemurtelee ympäri tehdasta kuljettaen eri osia kokoajille. Kokoonpanolinjalta tulee eri värisiä autoja peräkkäin ja niiden osat täydellisessä järjestyksessä. Työntekijät pyöräilevät tehtaassa paikasta toiseen, koska välimatkat ovat niin isoja. Tämä kaikki oli kyllä tosi siistiä päästä näkemään. Quality checkissä auto pestään, kaikki osat testataan jne. Kymmeniä ihmisiä availee ovia, kokeilee avaimia ja joku painaa tasaisin väliajoin tööttiä, mikä ihana ympäristö. Pitäiskö vaihtaa lasten kaitseminen vaikka ovien kokeilijaksi? Olisi helpompaa hommaa. Ja siisti sisätyö. Noh, laitetaan vielä harkintaan.

"In 2006, shortly after the plant opened, there was much discussion in France of relative wage levels, with reports that the minimum wage at the Trnava factory was €183 per month and the average salary €450, although the salary of an assembly line worker would be only €350. Reference was also made to wages at the nearby Volkswagen plant being 85% lower than those of that company’s German employees. ... In the year 2015 the average monthly wage was €1.331 and wages below €850 will be specially compensated with 13th salary." Lähde: Wikipedia

Tässä taas vähän esimerkkiä maan palkkatasosta. 

Vuonna 2006 paikalliset työntekijät ovat saaneet 350€ palkkaa!
Onneksi tilanne on sittemmin parantunut.

Tässä maan tapaan (toivottavasti) huumoria: bussikuskin eväskori. Suomalainen
ope kauhistelee, slovakeille tässä ei ollut mitään huomautettavaa tai ihmeellistä.

Autoteollisuus on Slovakiassa suurin teollisuusala ja täten myös työllistää hurjasti porukkaa. Vuodesta 2007 lähtien Slovakia on ollut maailman suurin autojen tuottaja per capita! Vuonna 2003 autoteollisuus kattoi Slovakian bruttokansantuotteesta 12%. (Wikipedia) Puhutaan siis aika isoista luvuista. Bratislavan laitamilta löytää Volkswagenin tehtaan, jossa valmistetaan tällä hetkellä Volkkarin Touaregin ja Upin lisäksi myös Audi A7, Porsche Cayenne, SEAT Mii ja Škoda Citigo -malleja. Kian tehdas 3 800 työntekijöineen Žilinassa valmistavat vuodessa yhteensä 350, 000 Cee'dia, Sportagea ja Vengaa. Made in SlovaKia -mainokset loistavat aika monessa mainospylväässä.

Slovakiassa autokanta on kohtalaisen uusi, kaduilla näkee siis uudehkoja hyvännäköisiä autoja hyvinkin paljon, hintataso on tietty alempi kuin Suomessa ja voisi kuvitella, että myös autoon liittyvä verotus jne. Upouuden Citroën C3:sen saa alkaen 8 990€ ja Kia Rion alkaen 9 990€.  Mutta sitten on aina niitä poikkeuksia. Niitä autoja, joiden kuljettajat eivät selviä paikasta toiseen kolhimatta autoa kunnolla (ja sitten jättämättä kolhut korjaamatta), niitä jotka ovat tuunanneet supervanhan kottaraisenta tai koristelleet autonsa ah niin ihanilla darroilla (=tarroilla). Jo jonkin aikaa sitten oli vain pakko alkaa kerätä kuvia näistä autotarroista. Osa niistä ovat vain niin mahtavia. Venemessuilla selvisi myös mistä näitä saa ostettua...

Tähtiä, taikaa, kasipallo ikkunassa, lapsi autossa ja pirulliset naiset.

Autokauneutta.

Eiiiihhhh...

Jotta tämä moottoriajoneuvoihin tutustuminen ei jäänyt yhden reissun varaan, bongasi mies meille edelliseksi viikonlopuksi ohjelmaa, nimittäin moottoripyörä- ja venemessut. Jokaisen slaavivaimon salainen unelma? Lauantaina kieltäydyin lähtemään, mutta sunnuntaina oli ilmeisesti niin tylsää, että miksei sitä sitten lähtisi vaikka ihan vaan kävelylle messuhalliin ja kauhistelemaan/ihastelemaan motskatyttöjä. Messut kustansivat 7€, joten ei nyt älyttömän paha hinta mielestäni. Taattuun tapaan suomalainen kaduntallaaja sai ihmetellä messuilla jokaisen näyttelystandin pursuavan alkoholipulloista ja lantringeista. Kaljakojuja löytyi joka kulman takaa. Osa esittelijöistä vain hengasivat omilla standeillaan syöden sipsejä suoraan pusseista ja napsien jekkua. Rentoa meininkiä. Olisi varmaan kannattanut lähteä neuvottelemaan veneen ostamisesta niin sunnuntain päkät (päiväkännit) olisivat olleet taatut.

Ensinnäkin pitäisi ratkaista vastaus kysymykseen kuka oikeasti täällä Tonavan varressa tarvitsee veneen? Vastaus: ei kukaan? Esillä olikin ehkä enemmän merille sopivia veneitä. Ahh kuinka ihanaa olisikin vuokrata vene jostain Kroatiasta. Kuka on mukana? Pienet haaveilut alkoivat leijailla ajatuksissa veneosastolla. Olen nuorempana käynyt venemessuilla Suomessa ja tämä osasto oli superpieni niihin verrattuna. Selkeästi oltiin keskitytty moottoripyöriin. Näitä löytyi monenlaisia. Parasta oli myös tutkia kaikennäköisiä off road kulkupelejä. Tällaisilla kun pääsis päristelemään tonne vuoristoon, ou jea. Vähän jouduin pettymään, koska moottoripyörätytöt olivat aika vähissä. Paljon enemmän jengiä näki mm. paikallisen Hells Angelien standilla. Nais.

Näillä menopeleillä lumihuipuille kikkailemaan!

Hell's Angels & Mun tuleva menopeli.

Huh, tällaista ajoneuvoihin liityvää ylikuormitusta täytyy äkkiä kompensoida jollakin tyttömäisella toiminnalla. Esim menemällä kynsihuoltoon. Koulun CEO huikkasi luokkaretkibussiin noustessa, että älä sitten osta autoa. Kyllähän se kieltämättä alkoi hieman houkuttaa. Meillä (taisiis miehellä) on vielä pohdinnassa ostaisiko täältä auton ja toisi sen sitten Suomeen. Auto täytyy omistaa ulkomailla puoli vuotta, jotta siitä saa Suomessa verovähennystä. Harkittavaa löytyy kuitenkin vielä jonkun verran. Olisiko auton ostaminen täältä ja veroissa säästäminen kaiken sen paperisodan arvoista? Päätös pitäisi kuitenkin tehdä pian jos meinaa auton omistaa minimimäärän täällä päässä. Tai sitten slaavivaimon pitää yllättää ja tilata äkkiä oma auto bränikkänä tehtaalta. Olishan se aika siistiä. Harmi vaan kun ei vielä tiedä yhtään, mistä sitä itsensä löytää työkomennuksen jälkeen ja olisiko autolla todella tarvetta. Nähtäväksi jää. Tällä erää ollaan kuitenkin tyytyväisiä meille vuokrattuun Pösöön, joka todennäköisesti tuli meille suoraan vierailemaltani tehtaalta.

Uudet kynnet ja uusi Citroen C3.

Slovakialaista ja suomalaista joulutunnelmaa

Bratislavan joulumarkkinat aukesivat perjantaina 18. marraskuuta. Lähdettiin paikalle ihmistungokseen ihmettelemään meininkiä ja maistelemaan punssia ja lämmintä viiniä. Näitä juomia täältä löytyykin sitten jokaiseen makuun. On kuninkaanpunssia, hedelmäpunssia, hunajaviiniä, mulled winea viinimarjoilla, metsämarjoilla, mansikoilla jne. Tässähän tämä joulun alus meneekin mukavasti kaikkea maistellessa. Muutoin kojut notkuivat juomaherkkujen lisäksi myös paikallisista mättöruoista, kuten makkarasta ja leipäsistä, jotka on täytetty possupihvillä ja höysteillä. Yök, sanoo slaavivaimo. Olin ehkä odottanut hieman enemmän käsityömarkkinoiden kaltaisia kojuja, joita löytyi laitamilta muutama. Lisäksi joulumarkkinoilla kaupustellaan hunajaa, säilöttyjä vihanneksia, öljyyn säilöttyjä juustoja ja älyttömän kokoisia koristeltuja pipareita. Yli kuukauden kestävät päivittäin avoinna olevat markkinat ovatkin lähinnä tapahtumapaikka erilaisille konserteille ja sinne mennään viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa. Lyhyessä ajassa mekin ollaan jo ehditty pari kertaa käväisemään keitetyllä viinillä.

Itävallassa asuva kaverimme sattui vinkkaamaan meille myös Suomalaisista joulumarkkinoista, jotka järjestettiin 20.11. Klosterneuburgissa, lähellä Wieniä. Itävallassa asuu suhteellisen paljon suomalaisia, joten miksipä ei pistää pystyyn joulumyyjäiset. Sieltä sai ostettua suomalaisia herkkuruokia kuten lohileipiä, karjalanpiirakoita, hernekeittoa ja lihapiirakoita. Juomapuolella oltiin panostettu glögiin, lonkeroon ja jopa Lapin kultaan. Me maistettiin tietenkin lihapiirakat nakilla, koska tiedettiin, että kaverimme oli ollut mukana leipomassa niitä. Glögin ja kahvin kaveriksi ostettiin tietenkin joulutortut ja kylkeen korvapuusti. Mums. Kyllä maistui hyvältä. Joulumarkkinoilla oli erilaista ohjelmaa, kuten yhteislauluja ja joulupukin vierailua.

Suomi <3

Lisäksi paikka notkui myyntipöydistä, joista parhaimmat olivat Marimekon tuotteita ja suomalaisia ruokia ja karkkeja myyvä koju. Onneksi meillä on käynyt suhteellisen paljon porukkaa vieraina ja ollaan tuotu omia jemmoja Suomesta niin jätettiin karkit muille ostettavaksi. Mukaan lähti kuitenkin Sinuhen ruisnappeja, joihin suunniteltiin jo ihanaa kylmäsavulohimössöä täytteiksi, yammyy! Marimekolta oli pakko ostaa Kuusikossa -kuosinen lautasliinapaketti. Tapahtuma oli tunnelmaltaan oikein mukava ja lämmin. Melkein kyllä harmittaa, ettei meillä täällä Slovakian puolella ole samanlaista yhteisöä suomalaisten kesken, joskin meitä ei täällä samaa määrää ole.

Kosterneuburg oli aika ihastuttava kylä.

Marimekkoa Slovakian väreissä.

Näillä eväillä ollaan korkattu ihana joulun tunnelma täälläkin, joskin vielä puuttuu pitkälti kylmyys ja sen tuoma lumen valkeus, jota tuskin täällä saavutetaan paria päivää lukuunottamatta koko talvena. (Noh, ei kylmyyttä ei ole kyllä ikävä...) Samalla viikolla joulumarkkinoiden kanssa käytiin myös korkkaamassa (never forget 2011 areenalla) eka KHL peli, HC Slovan vs. Helsingin Jokerit. Kyllä oli  hallissa tunnelmaa (vai tekikö sen vaan se katsomossa nautittu viini,  höpöhöpö) vaikka altavastaavina kannustettiinkin Jokereita. Onneksi muutama muukin suomalainen oli eksynyt peliä katsomaan, törmättiin heihin sopivasti tauolla olutjonossa. Kyllä olikin ollut ikävä jääkiekkoa, tätä lisää!

Jotkut pääs tällä kuvalla jopa screenille.

Loppuun täytyy hieman laittaa kevennykseksi huumoria slovakialaisten ties mistä joululeivoksista ja pipareista. Esimerkiksi näistä tummista lumiukoista. En ymmärrä miksi nää myy kaupassa laareittain näitä eurolla todella huonosti koristeltuja juttuja joka juhlapäivänä... Ja mihin tää piru liittyy marraskuussa?

Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille!

Valoa (ja olutta) syksyyn

Bratislavankin syksy alkoi reilu kuukausi sitten kylmentyä ja pimentyä. Pimeys on toi kuitenkin syyskuun ja lokakuun aikana yllättävän hienoja taidetapahtumia kaupunkiin. Syyskuun lopulla kaupungin valaisi Festival Svetla eli Festival of lights. Ympäri kaupunkia oli asennettu erilaisia interaktiivisia valotaideteoksia. Satuttiin jälleen kerran Street food festivaleille sopivasti kauppahallin eteen ja illan pimetessä kauppahallin seinustaa alkoi koristaa videoshow. Jatkettiin matkaa tapahtuman ilmoittamaa reittiä pitkin ympäri kaupunkia. Parasta oli ehkä Alice in Wonderland niminen teos keskellä puistoa. Puiston laidalle oli myös pystytetty pieni pallohalli, jonka sisälle pääsi katsomaan palloon heijastettuja pienoiselokuvia tai animaatioita. Mahtava iltakävely jos ei muuta.

Jopa kahteen kirkkoon oli tehty valotaideteoksia.

Lokakuun alussa mieheni kalenteriin oli merkitty yksi tärkeä tapahtuma: Bratislavský Oktoberfest. Itse en ole päässyt koskaan sisälle oluen juontiin, mutta lupasin lähteä mukaan ihmettelemään. Tapahtuma ei ollut meillä ihan yhtä suuri kuin alkuperäinen Saksalainen versio, mutta mukaan mahtui kuitenkin mukava määrä paikallisia pienpanimoita, ruokakojuja ja musiikkiesityksiä. Tuttuun paikalliseen tapaan alueelle pääsivät kaikki vastasyntyneistä vaareihin ja karvakavereihin. Mukavaa perheen keskeistä ajanviettoa olutfestareilla. Ihan oikeasti. Viihdyttiin paikalla tunti jos toinenkin miehen maistellessa oluita. Minulle löytyi onneksi siideriä ja lempparijuomaani kuoharia. Proseccoa hanasta parilla eurolla, kelpaa! Päivän kohokohta oli kun löydettiin Jarkko Ruutu nimistä olutta. Kuulemma olut oli samanlainen "mess" kuin itse pelaajakin, haha.

Upea etiketti Bratin nähtävyyksistä.

Go Jarkko!

Illan tullen sattui mukavasti alkamaan White night eli Biela Noc tapahtuma, jossa oli taas esillä useita valotaideteoksia. Esimerkiksi vanha/uusi rautatiesilta oli valaistu upeasti kaikilla väreillä, UFO:sta tehtiin Majakka -niminen teos ja kotikadulla päästiin leikkimään vihreällä. Kaikki sopivasti kotimatkan varrella. Nice.

Nykyään UFO:ssa on asennettuna pysyvästi valot, jotka pimeänä valaisevat tornin ja siltaa eri väreillä kertoen huomisen sään. Sinisellä on luvassa sadetta, keltaisella aurinkoista jne. Aika coolia! Syksy muuttaa täälläkin muotoaan ja talvi alkaa tehdä tuloaan. 10.11. satoi ensimmäisen kerran lunta, joskin päivällä se oli jo sulaa räntää ja sitten sadetta. Erityisesti tsemppiä sinne pimeään koti-Suomeen! Ps. Hieman jäljessä tullaan, mutta yritän ryhdistäytyä päivittelyssä.