Kieli vyön alla kielikylvyssä

Ensimmäisinä viikkoina yritin kuumeisesti etsiä kielikursseja, joille voisimme osallistua. Minulla olisi päivälläkin hyvin aikaa osallistua vaikka intensiivikurssille. Näiden kanssa oli tavallaan kiire, koska suurin osa kielikouluista toimii lukukausittain ja elettiin tammikuuta, jolloin oli alkamassa monia kursseja. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin se, että informaatiota ulkomaisille suunnatuista kursseista oli todella hankala löytää. Kaikki info mitä oli löydettävissä oli melkein kaikilla sivuilla slovakiksi. Siis jos haluan ilmoittautua A1 kurssille eli sellaiseen, missä ei ole kielestä mitään aikaisempaa kokemusta, miten minun voidaan olettaa ymmärtävän kurssi-info juuri tällä kielellä? Lähetin useisiin kielikouluihin sähköpostia, joista vain muutama vastasi. Muutama kurssi ehti jo alkaa ennen kuin saatiin sovittua miehen firman kanssa maksupolitiikasta, sillä jonkinlainen kurssi oli meille luvattu osana komennussopimusta.

Sain foreigners Bratislavan pitämässä workshopissa suosituksia lähellä sijaitsevan kielikoulun kurssista ja kun sieltä ei kuulunut vastausta sähköpostiini, päätin soittaa. Ensimmäinen vastaaja ei osannut puhua englantia. Hän yhdisti minut toiselle, joka myöskään ei puhunut englantia. Kielikoulussa! Huoh. Tapasin kaverini, joka kertoi aloittavansa kyseisen kurssin. Hän oli avulias auttamaan minua kysymään, josko voisin pari viikkoa myöhässä vielä liittyä kurssille. Kävimme kerran pitkäksi venyneen lounaan jälkeen kyselyreissulla kansliassa, mutta se oli jo sulkeutunut. Kaverini lupasi kysyä itse opettajalta, että voisinko vielä aloittaa. Sain myöntävän luvan. Jes. Hankin kirjan ja pölähdin paikalle kurssille. Muut olivat siis ehtineet opiskella jo noin viitisen kertaa ennen tuloani, joten minulla riitti aika todella paljon kuromista. Tosin perusjuttuja olinkin jo itsekseni opetellut, mutta esimerkiksi aakkosten nimiä en taida kyllä vieläkään osata.

Siitä sitten alkoi urani slovakin opiskelijana. Slovakin, kielen joka näyttää ja kuulostaa älyttömän vaikealta. Kokeilkaapa itse: torstai = švrtok, jäätelö = zmrzlina, pylväs = stĺp. Kurssi on kaksi kertaa viikossa kahden tunnin ajan kerrallaan. Opettajamme puhuu suurimmaksi osaksi vain slovakkia ja vaatii meitä myös puhumaan vain slovakiksi (mahdollisuuksien rajoissa tietty). Hän osaa itse hyvin espanjaa, mutta ei englantia, joten muut sitten tulkkaavat usein minulle sanoja englanniksi. Kurssilla on pääosin ukrainalaisia ja venäläisiä, joille suurin osa so far on ollut ihan helppoa, joskin joillekin latinalaiset kirjaimet ja niiden ääntäminen tuottavat hankaluuksia. Sitten kurssilla on kaksi kiinalaista, kuubalainen ja minä, ketkä ollaan välillä aika pihalla. Kiinalaisten kanssa opettaja näyttää melkein jo luovuttaneen. No, voi vaan kuvitella heille millaista on opetella slovakkiaakkoset ja ääntäminen. Minullekin tuottaa hieman vaikeuksia č, ď, ľ, ĺ, ň, ô, ŕ, š, ť, ž. Ja tavallinen z. Sitä me suomalaiset ei näiden mielestä osata ollenkaan lausua. Z:lla alkavien sanojen takia olen ollut usein jossain ongelmissa kun paikalliset ei vaan ymmärrä. Täytyy harjoitella lisää.

Tämä on myös mun ilme kun joku alkaa puhumaan mulle slovakkia, enkä todellakaan ymmärrä.

Olen opiskellut alakoulusta lähtien A-saksaa ja kirjoittanutkin sen lukiossa, tosin lyhyenä. Lukiossa aloitin myös espanjan opiskelun, joskin saksan taso oli jo vaativa, joten en silloin voinut siihen panostaa kovin paljoa. Jonkinlaista kielipäätä minulla siis täytyy olla tai sitten vain jokin älytön tarve haastaa itseään todella ärsyttävällä tavalla. Tottakai uudessa maassa kiinnostaa osata lukea ruokalistaa ja tilata ravintolassa annoksia ja olla kohtelias ihmisille. Kurssilla vaan opitaan jonkin verran näitä asioita ja sitten opetellaan sitä kielioppia. Olen aika varma, että slovakki on melkein yhtä vaikeaa kuin suomen opetteleminen ummikkona. Sanojen suvut ja niistä vielä tietyt tyypit vaikuttavat kaikkien sanojen päätteisiin. Tähän asti ollaan opeteltu monikkoa, akkusatiivia ja instrumentaalimuotoja. Viime kerralla opeteltiin sanomaan kellonaikoja. Viisi yli viisi voidaan sanoa viisi ja viisi (iisii), mutta sitten varttia yli onkin neljännes seuraavaan tuntiin ja varttia vailla kolme neljännestä seuraavaan tuntiin. Muuten käytetään normaaleja lukuja, mutta puolen kanssa käytetään järjestyslukuja oman päätteen kanssa. Öää ja argh, miksi? Miksei ne vaan voisi joskus olla samoja päätteitä?

Ei lisättävää....

Tehdään  paljon keskusteluharjoituksia ja ihan hauskoja juttujakin, joista olen saanut opetusvinkkejä omaan varastoon. Kerran meidän piti piirtää parissa minuutissa maailmankartta ja mennä ryhmissä eteen näyttämään tuotokset ja sitten keskusteltiin kenen kartta on aidoimman näköinen jne. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä jengin nopeat piirrokset, varsinkin kun porukkaa on eri puolilta maailmaa. Huomasin, että itsellä on toi Aasian osasto aika hukassa kartalla, mutta venäläisillä taas Venäjä oli isossa roolissa kartoissa. Jopa niin, että sieltä sitten unohtui hieman vaikkapa pohjoismaat. Yhdellä herrasmiehellä oli Pohjois- ja Etelä-Amerikat piirrettynä, mutta molempien päälle oli kirjoitettu USA. Hieman täytyi opettajan valistaa, että ei se kyllä samaa maata ihan siellä ole. (OMG, onkohan niille Venäjällä näytetty ollenkaan oikeita maailmankarttoja aikanaan koulussa?) Kerran muutama herrasmies oli hieman pihalla jostakin kielioppijutusta tai ehkä olivat olleet poissa kun tehtiin muistiinpanoja. Sisäinen visualisti ja ehkä opettaja tekivät hyvät muistiinpanot asiasta yhdelle isolle paperille. Sain sitten kurssin opelta kehuja selkeistä muistiinpanoistani ja niitä sitten kerran lainattiin puolikkaalle kurssille, joka oli vähän pihalla. Ensi kerralla suunnittelen ottavani rahaa muistiinpanoista, muahahha. Tässähän olisi bisnesmahdollisuus.

Tässä on menossa diktaattori -sanelu.

About joka kerta saan päänsäryn kurssilla. Asiaa tulee täydellä vauhdilla ja vielä kun pitäisi se yrittää saman tien sisäistää, sillä usein tehdään vielä loppuun tehtäviä juuri opittuun liittyen. Olin jo ehtinyt unohtaa ne epätoivoiset tunteet kun aivot vaan eivät pysty samaa vauhtia käsittelemään jotakin asiaa ja tulee ihan tenkkapoo. Se tunne kun tekee mieli itkeä kun vaan ärsyttää niin paljon. Tunne siitä, että tekisi mieli vetäistä nelivuotiaan itkupotkuraivarit keskellä luokkaa tai viimeistään kotimatkalla. Koskaan ennen en ole myöskään halunnut niin kovasti repiä omaa päätä irti ja heitellä sitä pitkin seiniä. Nyt olen kokenut aikalailla nämä kaikki fiilikset kielen opettelun yhteydessä. Hauskaa, eikö? Onneksi en ole kuitenkaan ottanut suuria paineita kielikurssilta, sillä se on vain omaksi ilokseni ja olenkin opiskellut sitä oman motivaationi mukaan suht rennolla otteella. Meille muille kuin venäläisille ja ukrainalaisille vain kaikki sanasto tulee aina uutena ja on paljon vaikeampi muistaa, joten harjoitteluahan se vaatisi läksyjen tekemisen lisäksi. Harjoittelen joskus vähän ekstraa ja loput toivon jäävän jotenkin mieleen ajan kuluessa. Tällä kombolla olen pystynyt pitämään opiskelun siedettävänä. Nyt tosin alkaa hieman jännittää A1 -tason loppukoe, joka tehdään kesäkuussa. 70 % pitäisi saada oikein, jotta voisi jatkaa seuraavalle kurssille. Katsotaan miten se tulee menemään. (Wish me luck!)

Kurssikirjan kansi näyttää täydellisen esimerkin siitä, miltä tuntuu

opiskella slovakkia. Kuin kävelisi korkokengillä nuoralla.

Slaavivaimon arki sisältää siis paljon kielikylpyä, kieli vyön alla kurssilla perässä pysymistä ja varsinkin kielikukkasia. En ole ihan varma, mihin lopulta tätä taitoa tulen tarvitsemaan pidemmällä tähtäimellä, mutta nyt on jo huomattavasti arki helpottanut kun osaa edes vähän kommunikoida. Pohdiskelinkin jo tässä, että suomessa taidan lähteä opiskelemaan venäjää, sillä sanavarasto olisi osin helposti siirrettävissä, kunhan opettelee ne aakkoset ensin. Kuitenkin saan olla aika ylpeä itsestäni. että olen pystynyt asioimaan ainakin kynsistudiossa ja ravintoloissa slovakiksi. TV- ja radio-ohjelmista sekä mainoksista saa jo jotakin tolkkua. Super! Slovakin kielestä kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti kännykkään ladattavia appseja (näitä löytyi suht monia) ja sitten sivustoja kuten slovake.eu tai Slovak 101, joissa voi opiskella slovakkia englannin kautta. Tässä loppuun vielä pari harjoitusta teille rakkaat lukijat:

Strč prst skrz krk (työnnä sormi kurkun läpi).

Vo štvrtok štvertého štvrtý o štvrť na štyri (torstaina 4.4. varttia yli kolme).

Fit Up!

Slaavivaimon päiviin piti kehittää tekemistä. Onnekseni löysin Internationals Bratislava-organisaation, joka järjestää erilaisia tapahtumia englanniksi. Bileiden lisäksi osallistua voi jumppiin, medidaatio workshopiin tai belly dancing tunnille. Bongasin heti Bratiin tultuamme tammikuussa alkavat pilatestunnit ja zumban. Siitä olikin taas hetki kun olin viimeksi osallistunut ryhmäliikuntatunneille. Ilmoittauduin oitis zumbaan ja samalla uskaltauduin kokeilemaan myös pilatesta. Ajattelin jälkimmäisen olevan kuolemanrankkaa, mutta päätin katsoa miltä pilates tuntuisi. Harrastuksissa olisi tietty myös hyvä mahdollisuus tavata muita ulkomaalaisia.

Zumbaa olen kokeillut aiemmin ja tanssitaustaisena oli kiva päästä vähän revittelemään. Lattarit ja perseenheilutushan sopivat minulle mainiosti (ja opena täytyy muutenkin osata heittäytyä hulluttelemaan). Ennen kuin huomaatkaan, olet pitänyt tunnin hauskaa ja hikoillut kuin pieni sika. Pilates olikin sitten haastavampi kokeilu alkuun. Itselläni sattuu olemaan polvieni kanssa melkoisen kirjava historia ja 2014 aikana leikatut "uudet jalat" eivät halunneet taipua kaikkiin asentoihin. Onneksi ohjaajamme Andrea on maailman ihanin ihminen, joka osasi ottaa kaikkien mahdolliset terveysongelmat huomioon. Satuin ilmoittautumaan keskiviikon ryhmään, joka pidetään erittäin intiimissä ja tunnelmallisessa yksityisstudiossa ja ohjaajalla on aikaa keskittyä ohjaamaan kymmentä henkeä.

Polvikivuista huolimatta nautin suunnattomasti tunneista ja erityisesti loppurentoutuksesta. Se on aikaa keskittyä vain kyseiseen hetkeen ja olla läsnä omassa kehossa. Juuri sellaista, mitä saattaa elämänmuutoksen keskellä ihminen tarvita. Näin eräällä naisella paksun pilatesmaton ja minun oli löydettävä itselleni samanlainen, jotta polvillaan olo helpottaisi. Taisi olla ensimmäinen urheilukauppa johon astuin mistä löytyi 1,5 cm paksu pehmeä matto. Pelastukseni. Sittemmin hurahdin pilatekseen yhä enemmän ja rakastuin euforiseen tunteeseen, joka jäi päälle joka kerran jälkeen. Oli pakko saada lisää! Maanantain ryhmässä oli vielä tilaa minulle. Happy, happy, šťastný. Vierailijoiden tulo ja lomailut ovat hieman verottaneet harrastuksissa käyntiä, mutta muutoin olen saanut paljon sisältöä päiviini harrastuksien kautta.

Edellä mainitut harrastukset ovat iltaisin, joten vielä kaipasin jotakin tekemistä päiväsaikaan. Kävin ensimmäisinä viikkoina kysymässä ilmaiskokeilua yhdelle kuntosalille. Lähdettiin miehen kanssa katsastamaan salia, jossa selvisi, että heillä sattui olemaan tarjous kahdesta ilmaisesta viikosta korttipanttia vastaan. No sehän sopi vallan mainosti. Aloitin kuntosalilla käymisen vasta keväällä 2015 kun sain ryhmäliikuntatunnista menevän (eli maksanut mtn ekstraa) kuntosaliohjauksen. Ei sinne olisi aikaisemmin uskaltanut mennä heilumaan jos ei olisi mitään hajua mitä pitäisi tehdä. Silloin kuntosalin omistajakörmy sitten näytti liikkeet, jotka kuuluivat salisopimukseni mukana tulleeseen perusohjelmaan. Kauhean pitkälle en siis kuntosaliurani kanssa ollut päässyt.

Koeajan jälkeen testasin vielä toista kuntosalia, joka tarjosi ulkomaalaisille puolen vuoden jäsenyyttä. Hintakaan ei ollut paha ydinkeskustan sijainnilla 19,90/kk. Heillä oli itselle tutummat technogymin laitteet ja tilavampi naistenpuoli (joo täällä on kaikkialla naisille oma huone). Lisäksi tiesin yhden tuttavani käyvän samalla salilla, joten valinta oli helppo: Fit Up! Stare mesto. Nimi alle ja hikoilemaan! Mutta jotakin puuttui vielä... Nimittäin haastetta. En jaksanut suorittaa tylsää samaa vanhaa koko kropan laitteissa heiluntaa useita kertoja viikossa, joten käännyin hyvän ystäväni puoleen. Saatoin häntä jo varoittaakin Suomessa, että "PT-palveluja" saatetaan tarvita. Meillä on pitkä yhteinen taitoluistelutausta (korostan: harraste sellainen) ja toimiva telepatia. Pidettiin jopa yhteistä blogiakin aikanaan. Hän ei ole kouluttautunut personal trainer, mutta hän on varmasti sisukkain nainen, kenet tunnen. Kun hän päättää jotakin tehdä tai saavuttaa, hän pistää kaikkensa peliin. Niin ja hän tietää valtavasti kuntosalitreeneistä.

Niinpä sitten kysyin olisiko mahdollista, että hän tekisi minulle ohjelman. Hän lähti innokkaana suunnittelemaan. Lupasin, että minulla on 3 krt viikossa aikaa käydä salilla. Ohjelma kilahti facebook messengeriin ja avasin tiedoston. Ööö, oumaigaad mitä hepreaa, apua, apua, apua! Jtn tällaista tais olla ensireaktio. O-ou, ajattelin. Mihin sitä olenkaan itseni laittanut... Nyt joutuu slaavivaimo todella poistumaan mukavuusalueeltaan. Mutta ei tässä vaiheessa enää voinut perääntyä. (Kirosana) tämähän ohjelma suoritetaan vaikka minä olisi! Ohjelma oli nimetty "miss good ass". Tässä kohtaa täytynee mainita, että kavereiden kesken ghettobootyni on tunnettu, joskin se on sitten eri tarina kuinka päädyin sheikkaamaan sitä leopardihousuissa Mustalle Barbaarille. (Anteeksi, nyt eksytään vähän aiheesta..) Enikeis pyllyä voi aina treenaamalla parantaa lisää! Ja nämä käsien alla lymyilevät lörpöttimet voisivat hieman kiinteytyä.

"Äijäpuoli" on tullut tutuksi.

Sain kahden A4 pituisen vastauksen kysymyslistaani heprealiikkeistä ja aika hyvän määrän videoita, joissa yleensä joku Hulkin näköinen körmy selitti ja ähisi liikkeidensä kanssa. OMG. Päätin ottaa päivän kerrallaan, ettei aivot ylikuormittuisi kaikista ohjeista. Näin oli hyvä. Joka viikko vaihtui siis vähintään osa liikkeistä kunakin salipäivänä. Tapasin kaveriani salilla usein, sillä hänkin on tällä hetkellä slaavivaimona. Sitten päätettiin treenata yhdessä ohjelmani mukaan pari kertaa. Aivan mahtavaa! Fantastický! Sain tsemppikaverin ja jonkun katsomaan tekniikkaa. Tätä olin kaivannut. Neljässä viikossa pääsin kokeilemaan paljon rajojani ja uusia hyviä liikkeitä. Lähdin aina innolla tekemään treeniä (paitsi ehkä silloin kun en melkein kyennyt kävelemään) ja siitä tuli huippuhyvä fiilis (ja ekoilla kerroilla todella, todella kipeät lihakset). Nyt vierailijoiden ja hiihtoloman takia on jäänyt kuntoilut pariksi viikoksi, mutta odotan jo innolla seuraavaa ohjelmaa. Minulla on tuntuma, että saan taas hetken ammottaa suuta auki sitä lukiessa.

Team orange after a hard workout

Slaavivaimo kiittää suuresti ystäväänsä ohjelmasta ja ennen kaikkea suuresta tuesta! Slaavivaimo suosittelee kaikille pilatesta, varsinkin jos sattuu kohdalle tosi hyvä ohjaaja. Myös zumbaa tietty. Slaavivaimo iloitsee mahdollisuudesta pyhittää aikaa itsensä kehittämiseen ja liikkumiseen. Aamen.

Ps. Täällä pieni pätkä kuntosaliohjelmastani toisesta näkökulmasta. Muutoinkin hyvä blogi suositeltavaksi!