Suomiturret

Meillä on käynyt vuoden ja muutaman kuukauden aikana aika runsaasti vieraita, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Vielä olisi kaverit muutama kuukausi aikaa, alkakaahan varailla sieltä itsellenne sopivaa slottia! Viikko ennen pääsiäistä turreilimme (=turisteilla) isäni ja hänen vaimonsa kanssa. Parasta oli ehkä saman päivän aikana tarkastella Bratislavaa kolmesta eri korkeudesta. Aloitettiin kierros linnalta, josta ajettiin Slavín -muistomerkille ja siltä siirryttiin vielä Kamzík televisiotornin bistroon lounaalle. Koska isän vaimo nappaili hienoja kuvia kävelykierrosten aikana, näitä on pakko jakaa teillekin. Itse kun ei jaksa enää kiinnittää niin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotka on ohittanut jo monta kertaa, saatika jäädä kuvailemaan tarkemmin. Ehkä pitäisi.

Katutasolla voi (ja pitää) syödä jäätelöä! Suuntana yleensä joko Luculus Ice Saloon tai Koun - gelato artigianale. Suosittelen! Perinteiseen kävelykierrokseen kuuluu kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet, mutta kaupungin muurin vierustalta myös synkempää juutalaishistoriaa ja muutama vanhemman luokan pytinki, jotka ovat päässeet erittäin ränsistyneeseen kuntoon.





Linnalta aukeaa aina hienot maisemat Tonavalle ja kaupunkiin. Tännekin on vieraiden kanssa aina mentävä ihmettelemään. Kuuluu turrekierrokseen.





Slavín muistomerkille mentiin autolla, joskin sinne on mahdollista päästä bussilla ja patikoinnilla. Tällä kertaa ihmeteltiin pidempään kaikkien kuolleiden venäläissotilaiden nimiä, jotka olivat Slovakiaa vapauttaneet natseilta. Slavínilta näkee hienosti myös lähimmille viinitiluksille rinteessä ja kaupunkiin. Ihastella kannattaa mm. kaunista radiotaloa (se on tuo ruskea pyramidi väärinpäin).

On se linna vaan upea.

Matka jatkui ylemmäs ja ylemmäs televisiotornille. Matkalla päästiin laaksojen omakotitaloilta metsään, jossa oli ihanan vihertävä keväinen tunnelma. Televisiotornin bistrossa keskityttiin nautiskelemaan maisemista lounaan lomassa, eikä niinkään kuvailtu. Kuitenkin maisema on jälleen kerran täysin erilainen. Vasta tornista ymmärtää kuinka kaupunki jakautuu erilaisiin asuinalueisiin kukkulaisessa Bratislavassa. Samoin Tonavan näkee kaartavan pitkälle ja leventyvän kohti Unkaria. Sousittelen käymään täällä edes kahvikupposella. Televisiotornista löytää myös ravintolan, jossa voi syödä pyörivällä alustalla ja ihailla samalla maisemia joka suuntaan. Click: Altitude.

Illalla laskeuduttiin taas katutasolle ja mitäpä muutakaan kuin ribseille. Tilattin myös slovakialainen juustolautanen ja takavasemmalta yllättävän hyväksi annokseksi osoittautunut sviečková na smotane. Jälkimmäistä tosiaan kannattaa uskaltaa kokeilla. Mitäpä sitä muutakaan olisi taas toivonut vierailulta kuin rentoa yhdessäoloa, käppäilyä, hyvää ruokaa, viininmaistelua ja jäätelöä. Kiitos!

Seuraavat vieraat saapuivatkin kahden päivän päästä Brysselistä. Vitajte! Nopea lakanoiden pesu välissä ja taas mentiin. Tällä kertaa luvassa oli rentoa pääsiäisen viettoa. Päätettiin käydä ulkona syömässä, mutta myös kokkailla joku päivä kotosalla jotakin hyvää. Kotikaraoke suomihiteillä ja korttipelihaasteet olivat loistavia viihdykkeitä. Pääsiäisbrunssin lisäksi nautittiin mm. parsaa kotitekoisella hollandaisella ja soijamunia. Ankkaakin tehtiin, mutta tässä kohtaa nälkäisiltä ei ole jäänyt todistusaineistoa. Ja parhaat drinkit nautittiin tietenkin Sky baarissa ja Michalska coctail roomin salabaarissa. Lintushotit sai taas hymyn huulille. Parasta!

Yhtenä päivänä päätettiin tutustua slovakialaiseen kylpyläkulttuuriin ja Pössykällä ajeltiin puolisentoista tuntia Trenčianske Tepliceen. Trenčianske Teplice on pieni kylpyläkaupunki Teplička -joen laaksossa. Samaisesta kylästä löytyy mm. jokaisessa turistilirpakkeessa ja matkaoppaassa komeileva UPEA hammam kylpylä. Kylpylän omistaja näki Pariisin World Exhibition näyttelyssä turkkilaisen luksuskylpylän ja halusi rakennuttaa samanmoisen Trenčianske Tepliceen. Kuulemma on matkustanut ihan Egyptiin asti kysymään tähän lupaa. Lupa heltyi ja hoviarkkitehti on tullut sieltä asti mukaan rakentamaan hamamia tänne. Euroopassa ennennäkemätön pytinki valmistui 1888. Siiiiiiiiis kuinka siistiä? Valitettavasti tässähän kävi näin, että soiteltiin onko ne siellä uimapaikoissa auki pääsiäisenä, mutta ei kyllä millään tajuttu kysellä mitään ajanvarauksia. Suurin osa kylpylöistä on joko hotellien palveluksina tai sitten erillisinä pytinkeinä pitkin kylää. Saavuttiin infopisteeseen, jossa selvisi, että erilaisiin hoitoihin tai myös kiinnostuksen kohteena olleeseen thermal bathiin täytyy tehdä ajanvaraus. Onneksi ulkoaltaalle pääsi milloin vain ja saimme viereisestä hotellista muutamien tuntien päähän ajan thermal bathiin neljälle. Hamamiin ei löytynyt enää aikoja. Damn. Ensi kerralla soittelen sitten aikaisin, tää paikka olis vielä nähtävä!

Tuotaa, saavuttiin ajoissa thermal altaan oven eteen varauslappujen kanssa. Kylpylähotelli tai mikälie parantolahotelli vaikutti aika jännältä sairaalamaisesti numeroitujen ovien ja käytävien kanssa. Siellä sitten hilluttiin ja yritettiin miettiä tuleeko joku kohta hakemaan meidät sisälle vai miten tämä toimii. Lopulta mies kävi kolkuttelemassa ovella ja näyttämässä varauslappua, joten avasivat vihdoin oven. Sitten seurasikin ehkä hauskin osuus. Kukaan työntekijöistä ei puhunut englantia ja he ohjasivat meidät jokaisen omaan pukukoppiin, jossa oli huovalla päällystetty sänky. Sitä ennen meille lyötiin käteen sellaiset lakanakankaasta duunatut lirpukat aka kylpyvaatteet. Siellä sitten huudeltiin kopeista toiseen, että miten helkutissa se "vaate" pitää laittaa päälle ja pitääkö sen kanssa olla uikkarit vai mitä ihmettä?!



Kehonkielikommunikaatiolla ja uikkarin näyttämisellä selvisi, että tämä neliö on ainoa juttu, mikä sinne puetaan päälle. Pojilla oli ilmeisesti sellainen kietaisulannevaate ja meillä sellaiset neliöt, joissa oli kiristysnaru yläosassa. Pääteltiin, että se tulee rinnuksilta alaspäin, vaikka tuskin kukaan olisi valittanut jos olisi tissit paljaana lähtenyt kylpemään. Tämä sählääminen on kyllä painunut mieleeni hupaisana ja eeppisenä panikoimisena. Miten täällä pitäisi toimia? Hahah. Toiseksi ihmeteltiin, miksi kaikki yrittivät puhua meille saksaa, myös ne toiset kylpijät. Kaiken ihmettelyn jälkeen ei voinut enää paljastaa, että tässä osaisi edes ihan vähän slovakkia.  Valitettavasti vaan ei oltu saksalaisia. Ei muuta kuin lakanat päälle, jonka jälkeen meidät ohjattiin suihkun kautta altaaseen lillumaan 20 minuutiksi. Sen jälkeen suihku ja jättimäinen pyyhelakana päällä meidät peiteltiin sinne omaan koppiin viltin alle rentoutumaan toiseksi 20 minuutiksi. Oli muuten aika jännää heti lämpimän veden jälkeen maata kapaloituna paksun viltin alla. Taas voi kaiken tämän huvittavan sählingin jälkeen sanoa, että pystyi lähteä kotiin kokemuksia rikkaampana.

Kesken pääsiäisloman minulle tuli myös tietoa, että kollegani oli joutunut irtisanoutumaan äkillisesti. Pääsiäisen jälkeisen viikon piti olla vielä kokonaan lomaa, mutta koulun ehdotuksesta ja omasta päätöksestä pitikin hypätä kesken kaiken opehommiin! Jaiks! Oli siivottava luokkaa ja suunniteltava seuraavaa jaksoa ja ja ja yrittää olla panikoimatta tai stressaamatta. Onneksi oltiin varattu seuraavalle viikonlopulle Budapestin matka, että ei tullut liikaa tehtyä duunia. Lomailu on ihanaa, mutta mikään ei voita perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa! Kiitos teille vierailijoille!

Kukitettuna kouluun

Kaikki ovat ottaneet minut ihanasti vastaan uuteen työpaikkaan. Ensimmäisenä päivänä aloitimme luokan kanssa kokoontumalla oppilaiden ja vanhempien (jaiks, paljon porukkaa) luokkaan. Minut yllätti täysin slovakialainen tapa tuoda opettajalle kukkia ensimmäisenä koulupäivänä. Niinpä myös minulle kiikutti muutama suloinen lapsonen kukkakimpun. Awwwwww. Aikamoisesti uusia naamoja tuppasi ovista sisään ja yritin käydä esittäytymässä kaikille. Meidän koulussa tosin vanhemmat tulevat äkkiä tutuksi, sillä he saattavat joka aamu lapsensa kouluun ja myös hakevat heidät. Yksin pienet alakoululaiset eivät saa täältä lähteä kotiin itsenäisesti.

Back to business.

Mikä minua on jo jonkin aikaa vaivannut on slovakkien tapa "huseeraata" lapsiaan kantamalla heidän reppujaan. Joka aamu luokkaan tulee vanhempia, jotka kantavat lastensa tavarat ja reput luokkaan asti. Kaduilla näkee myös aamuisin ja iltapäivisin paljon vanhempia, jotka kantavat lastensa reppuja. Jotenkin kaikki mitälie transformers, minions ja hello kitty -reput eivät jotenkin tunnu sopivan muutoin muotitietoisten ihmisten imagoon, haha. Tässä ei voi muuta kuin vertailla suomeen, jossa monilla paikkakunnilla ja monissa kouluissa ekaluokkalaiset opettelevat hyvinkin itsenäisiksi ja osaavat lähteä omatoimisesti kouluun, kulkea koulureitin ja huolehtia tavaroistaan. Tai ainakin tätä heiltä saatetaan odottaa, vaikei tavarat aina ihan mukana olisikaan.

Tervetuloa kouluun!

Tällaisessa pienessä yksityiskoulussa 20 oppilaan luokkaa pidetään hyvinkin suurena, joten opettaja lienee todella helpottunut, että on saanut minut täyspäiväiseksi avukseen. Kyllähän siellä muutamalla riittää vauhtia ja liikettä moneen suuntaan silloin kuin ei pitäisi. Myös kielimuuri on jollain tavalla osan kanssa vaikeuttava tekijä. Erityisen tuen tarpeen arviointi onkin heti hankalampaa jos yhteistä kieltä ei synny ja testejä voi olla hankala tehdä. Peruskoulupäivää lapset kuitenkin viettävät ilman ongelmia ja pysyvät yllättävän hyvin mukana. Nyt jo ensimmäisten viikkojen jälkeen voi havaita suurta edistystä monien slovakkilasten englannin kielen käytössä. Onneksi kollegat sitten auttavat jos ilmenee ongelmia, joita he eivät enkuksi osaa vielä selittää.

Koulu on kasvanut peruskoulun osalta vuodessa 30%, joten organisointi joidenkin asioiden kohdalta on vielä hieman hakusessa. Tämä on aiheuttanut jonkin verran stressaavia tilanteita kaikille työntekijöille. Toki tällaisilta tilanteilta ei aina voida välttyä. Aloittavana työntekijänä on myös hankala päästä aluksi kiinni koulun sääntöihin ja toimintatapoihin, joista osa saattaa olla kirjoittamattomia sääntöjä. Samoin yksityiskoulussa johtajia ja erilaisia sihteereitä riittää, joten vieläkään en ole ihan täysin varma kenen puoleen missäkin asiassa tulisi kääntyä. Hatunnosto suomen rehtoreille, jotka kykenevät hienosti hoitamaan koulun asioita, johtamaan alaisiaan ja jopa opettamaan samalla.

Luokanopettaja opettaa suurimman osan aineista, mutta musiikki, liikunta, slovakki, slovakki toisena kielenä ja saksa kuuluvat aineenopettajille. Sillä aikaa sitten pidetään taukoa tai suunnitellaan jotakin tai minun osaltani ainakin liikunnassa ja osin saksassa olen mukana avustamassa tunnilla. Muut aineet lukujärjestyksen mukaan ovat matikka, englanti, art topic, lukutunti, ict (information and communications technology) -tunti, kirjastotunti, science topic ja history/geography topic.  Eroavat siis jonkinlaisesti suomalaisen koululaisen oppiaineista. Läksyjäkään meidän luokan oppilaat eivät saa muuta kuin lukemisesta englanniksi esimerkiksi viikoittaisen kirjastokirjan muodossa ja slovakista.

Koulupäivät ovat siis pienimmillekin aika pitkiä ja osalle tosi pitkiä. Koululle saa tuoda oppilaat heti 8 jälkeen ja puuhaillaan jotakin hiljaista luokassa kunnes ensimmäinen oppitunti alkaa 8.30. Viimeinen tunti loppuu 15.15. Siitä monet jatkavat vielä iltapäiväklubeihin tunniksi tai afterschooliin leikkimään ja odottamaan vanhempia. Tästä osa lapsista vielä jää odottamaan neljästä aina jopa kuuteen asti vanhempia. Tästä lapsenvahtipalvelusta tosin vanhemmat jo maksavat. Mutta kuvitelkaa nyt neljävuotiasta tai kaksitoistavuotiasta tylsistyneenä roikkumassa koululla odottamassa, että vanhemmat tulevat hakemaan. Hurjaa! Minä vahdin porukkaa maanantaista torstaihin 45 minuutin verran koulun jälkeen ja silloin ollaan jo tosissaan aikamoisessa eläintarhassa, pienessä huoneessa kaikkien lelujen keskellä. Varsinkin vanhemmat oppilaat ehtivät keksiä tyhmyyksiä jos toisiakin tylsistyneinä.

Kukitettu avustaja ensimmäisenä päivänä.

Oppilaat pitävät school uniformeja eli koulupukuja, joihin kuuluu tummansininen pikeepaita koulun logolla tai tytöille mahdollisuutena on myös sinivalkoruudullinen mekko. Alaosana pitäisi pitää jotakin siistiä, mielellään tummia housuja, mutta ei sinisiä farkkuja tai muutenkin denimfarkkuja. Opettajillekin on suhteellisen tiukka pukukoodi, henkilökunnan ohjekirjasessa taidettiin mainita jopa ihan "smart, business-like" pukeutuminen. Miesten odotetaan pukeutuvan kauluksellisiin paitoihin ja käyttävän kravattia. (Huhhuh, aikamoista.) Pukukoodi alkoi tosissaan jopa hieman ahdistamaan ja pännimään alussa, sillä tiedän omistavani tasan yhdet mustat housut farkkujen lisäksi. Onneksi jotkut mekoistani soveltuvat töihin. Ensimmäistä palkkaa odotellessa, pakko lähteä shoppailemaan! Suomessa nautin suuresti kun varsinkin liikkapäivinä pystyi ihan rauhassa pukeutua juoksutrikoisiin, jotka ovat maailman mukavimmat päällä. Niken lenkkareistani en kyllä ole nytkään luopunut, eikä onneksi kukaan ole niistä mitään sanonut. Ja onneksi conssitkin kelpaavat. Huh, ei tarvitse sentään kokonaan luopua omasta olemuksestaan töiden takia.

Vaikka Niket ovatkin parhaat kengät jalassa, ensimmäisen viikon jälkeen jalat olivat aivan poikki. Kroppa ei ollut hetkeen aikaan tottunut kävelemään kahdeksaa tuntia putkeen. Lisätreenin antaa joka päivä muutaman kerran kolmanteen kerrokseen portaita pitkin kävelemisen. Kestää hetken ennen kuin tottuu aikaisiin herätyksiin ja pääsee yli megaväsymyksestä. Ensimmäisen viikon perjantaina päätettiin väsystä huolimatta lähteä InterNationsin tapahtumaan meksikolaiseen ravintolaan. Tapasimme uudet kaverit Romaniasta, jotka muuttaisivat seuraavana päivänä naapurustoon. Mukavaa saada uusia tuttuja.  Lauantaiaamulla heräsin kamalaan kurkkukipuun, joka ei viikonloppuna hellittänyt vaan selkeä flunssa pukkasi päälle. Damn, joko ensimmäisen työviikon stressi laukesi tai sitten vastustuskykyä todella koeteltiin lasten kanssa.

Lauantaina koluttiin läpi jälleen ihana lähiötapahtuma Good Market eli Dobry Trh, joka järjestettiin tällä kertaa muutamien satojen metrien päässä meiltä. Samanlaisia paikallistuotteita oli esillä kuin aiemminkin ja kojut tarjosivat ihania herkkuja. Mukaan tarttui kangaskassi, joka toivottaa slovakiksi hyvää päivää. Flunssan kourissa olikin hyvä katsoa miljoona jaksoa putkeen Orange is the new blackiä. Helppoa viikonloppuohjelmaa. Apua, mistä saadaan lisää katsottavaa? Onko teillä hyviä sarjoja vinkata? Mietin jo flunssan takia, että olisinko työkunnossa maanantaina. Kuumetta ei kuitenkaan tullut, joten menin takaisin töihin vaikka olo olikin aika puolikuntoinen. Maanantaina saatiin yllätyksenä luokalle kolme uutta oppilasta kokeiluun. Aikamoista hulinaa siis vielä toisen kouluviikon alkuun. En jaksanut vapaa-ajalla tehdä oikein mitään ja salitreenit sekä pilateksetkin piti jättää välistä, höh. Loppukevennykseksi kaupunkipoliisit slaavityyliin. Kulkee se pamppu mukana noinkin.