Suomi maailmankartalle

Helou lukijat! Toivottavasti olette vielä linjoilla. Tässä on ollut aika haipakkaa menoa alkukevät, mutta koitetaan postailla vaikka sitten hieman jälkikäteen. Tällä kertaa laitetaan kasaan parit Suomi -aiheiset eventit. Tänä vuonna juhlimme Suomi 100 -juhlia eli itsenäisen Suomen 100 v. synttäreitä. Onnea Suomi! Tämä näkyi Bratislavassa Suomen Prahan suurlähetystön järjestämässä Echoes - 100 Years in Finnish Design and Architecture -näyttelyssä. Lähdettiin innoissaan käymään Slovakian kulttuuriministeriön tiluksilla SNP-aukiolla tsekkaamassa näyttely. Paljonhan siellä oli meille tuttuja juttuja ja paljon myös sellaisia, mitkä löytyy omastakin takaa. Esimerkiksi haisaappaat, Fiskarsin sakset tai Marimekon laukku tai kankaita. Fiskarsin sakset ja juustohöylä muuten muuttivat meidän mukana aina Slovakiaan asti. (Haha, näitä ilman ei pärjäisi?)

Voi kuin saisi Parikan pupukengät!

Näyttelyyn oli tuotu pienempiä esineitä ja huonekaluja ja arkkitehtuuria esiteltiin kuvilla. Lisäksi näyttelyä seurasi tekstit eri aiheista kuten silence, landscape, equality, traditions ja community. Onhan suomalainen maisema toden teolla "a spiritual mindset" sekä meidän tasa-arvoisuus ja "hiljaisuus" desingissa erityisen kiinnostavia aiheita. Hauska hetken Suomesta poissaolon jälkeen pohtia näitä aiheita hieman erilaisesta ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Moni näistä asioista on meille niin arkipäiväistä ja normaalia, mutta monelle ulkomaalaiselle totisesti jopa eksoottista.

Maaliskuussa postiluukusta tipahti kuntavaalien äänestyslirpakkeet. No oho, ilmeisesti tällaisilla "tilapäismamuilla" on tällainenkin oikeus. Kyllähän se oli käytettävä, vaikka kotikunta tällä hetkellä ei ihan sama enää olekaan. Noh, koska meidän lähetystö on edelleenkin siellä Prahassa asti niin lähdettiin kuitenkin lähimpään lähetystöön äänestämään. Ensimmäinen huhtikuuta laitettiin äänestyssukat jalkaan ja otettiin suunnaksi Wienin Gonzagasse 16 - Botschaft der Republik Finnland. Äänestyksen jälkeen oli kiva käydä aivan lähetystön vieressä sijaitsevassa Scandinavian Design House sisustuskaupassa ihastelemassa Iittalaa ja Marimekkoa. Onneksi on pienehkö ostokielto päällä kaikille isoimmille tavaroille, sillä niiden raijaaminen takaisin Suomeen maksaa aina pennin lisää ja saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Muuten olisi himottanut ostaa muutama astia tai esine lisää. Äänestyksen jälkeen pitää myös perinteisesti käydä äänestyskaljalla. Kaljalle kanaalin rantaan saatiin seuraksi Wienin suomivahvistuskaveri. Huippuu. Oli muuten aurinkoinen ja lämmin päivä. Huhtikuun ensimmäisenä tais tulla ekat rusketusrajat. Nais.

Äänestyskaljalla tuli puheeksi ystävämme kanssa, että heillä olisi Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen kanssa tulossa suomalaiset vappubileet. Sinnehän olisi päästävä! Itse asiassa tapahtumapaikkana oli samainen Adria -terde Schwedenplatzin kohdilta kanaalin rannasta. WIESO:lla oli vuokralla iso terassialue ja pienet sisätilat vappubileitä varten. Startattiin aamu perinteisellä vappubrunssilla belliineineen. Kuunnelkaapas muuten Profeettojen Jokainen kyynel -biisi niin, että jokainen kyynel on belliini. Hieno korvamato. Skumpan voimin käveltiin tapahtumapaikoille auttamaan järjestelyvastuussa olevia koristelemaan baaria ja terassia. Ennen varsinaisia bileitä oli kuitenkin lähdettävä vielä Stadtparkiin etsimään Sissi -patsasta, sillä kunnon vappujuhlathan alkavat lakituksella! Tällä kertaa paikalle saapuneille jaettiin skumpat käteen, Sissi sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen laulettiin Samuli Edelmannin Peggy eli "Oon mä juonu viinii Wienissä". Huikeeta!

Feikkiteekkari herkkubrunssilla.

Siirryimme serpentiinisinä Rathausin edestä ratikalla suomimusat kaakossa takaisin bilepaikalle. Jengi istumaan pitkään pöytään ja ei muuta kuin ostamaan paikalle järjestettyjä lonkeroita, salmaria ja minttua. Ah, mitä hemmottelua! Normaalistihan suomalaiset olisivat tarvinneet aika monta "betonia" alkaakseen jutella toisilleen, mutta päästiin kyllä täällä heti kaikki hyvään tunnelmaan. Päivä oli lämmin ja kanaalin rannalla lähes tuuleton, joten kyllä kelpasi lonkeroa juoda teepaitakelissä. Bileissä toki pitää olla hyvää ohjelmaa, joista paras oli ehkä "vodka showers", jolloin Stigin Ryyppy -biisin soidessa halukkaille oli tarjolla "vodkasuihkua" letkusta. Kanisteri vaan koivuun roikkumaan, siitä vaan ja sillä lailla! Täytyy sanoa, että ensimmäisellä kierroksella tytöillä oli hieman ongelmia säädellä painetta, millä juoma tuli letkusta, joten kirjaimellisesti muutamat pääsivät suihkun uhriksi. Yhdellä jos toisellakin, myös allekirjoittaneella, oli tukka takussa jostain kohtaa boolin mehustiivisteestä. Ei se onneksi menoa haitannut!

Douping sallittu.

Lisäksi järjestettiin perinteinen kännykänheittokisat (tai ei siis minkä tahansa kännykän vaan NOKIAN). Tilojen vuoksi heitettiin kanaalin rantabulevardilla tarkkuusheittoa. Pääsin nopealla reaktiolla mukaan kisaan ja toinen sijahan sieltä tuli! Woop woop! Myöhemmin vedettiin vielä Suomi -aiheinen tietovisa, jossa myös päästiin hienosti toiseksi. Ihan tosi hauska ilta! Tutustuttiin paljon uusiin ihmisiin. Ehkä paras oli miehen löytämä ruotsalainen kaveri, jolla oli about samanlainen paita päällään hänen kanssaan. Toiseksi miehet ristittiin aika nopeasti nimellä "Snooze Brothers", sillä nuuskaa piti vaihdella ja eri makuja maistella. Selvä. Loppuilta bailattiin Club Berlinissä, jossa oli myös huikea meno. Seuraavana päivänä ei sitten ihan päästykään vappupiknikille kun uni maistui paremmin ja myöhemmin iltapäivällä piti jo lähteä takaisin Bratiin. Kiitos kaikille kanssabailaajille ja järjestäjille aivan parhaista bileistä! Näillä bileillä jos ei saatu Suomea maailmankartalle niin ei sitten millään. Kyllä me suomalaiset osataan pitää hauskaa!

Ps. Löysin vähän aikaa sitten Lidlistä suomalaisia HAPANKORPPUJA! Elämä on pelastettu.
Pps. Suomea nostettiin maailmankartalle myös koulussa kansainvälisenä päivänä. Oppilaiden kanssa duunattiin taiteellisempi versio Suomen lipusta, jota sain ylpeänä kantaa kulkueessa.
Pps. Onnea Vaari 80!

Hiiliä vai herkkuja?

Tällä viikolla odotettiin innolla oppilaiden kanssa tiistaita. Kuudes joulukuuta saapuu slovakkialaisten luo Mikuláš. Mikuláš on unkarilainen versio Saint Nicholasista ja se tunnetaan ainakin Romaniassa, Sloveniassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa. 6.12. St. Nicholasin päivänä tai sitä edellisenä päivänä Mikuláš tulee vierailemaan perheisiin tai jättämään herkkuja häntä varten esille laitettuihin sukkiin tai kuulemani mukaan saappaisiin tai kenkiin. Suklaaherkkujen lisäksi voi saada hedelmiä tai leluja. Tuhmat lapset voivat saada hiiliä, porkkanoita, perunoita tai sipuleita. Joskus sukanvarressa on hieman molempia, jolloin lapsi on saanut varoituksen tarkkailla hieman käyttäytymistään.

Slovakiassa Mikuláš esiintyy yleensä enkelin ja Krampuksen kanssa. Enkeli antaa lahjoja kilteille lapsille ja Krampus rankaisee heitä tai antaa tuhmien lapsien "lahjat". Krampus on puoliksi vuohi ja puoliksi mikälie demoni. Aikamoinen ilmestys siis. Krampus tunnetaankin laajemmalta Euroopassa, mm. Itävallassa, Kroatiassa ja Pohjois-Italiassa. Ensimmäisen kerran törmäsin aika moneen Krampukseen mennessäni kauppakeskukseen. Täytyy sanoa, että yksi enkeli ei pelastanut shokkia kun lähettyvillä lymyili kymmenenkunta karvaista ja sarvet pystyssä naamat tummaksi maalattua hahmoa. Hetkeksi piti pysähtyä suu auki tuijottamaan, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Sitten aivot alkoivat raksuttaa, että tämä varmaankin liittyy jotenkin Mikulákšeen. Kai sieltä jostain hulinan keskeltä löytyi myös herra Miku valkoisessa parrassaan ja kaavussaan. Lisäksi hänellä on aina sellainen pappistötsähattu (anteeksi sivistymättömyyteni) päässä.

Suomalaisena täytyy tietenkin sanoa, että tuli joulupukkia erittäin kovasti ikävä. Nämä asut olivat aika surkeasti toteutettuja. (Eikä käynyt kateeksi ostoskeskuksen sisälämmössä, joka Slovakiassa vastaa suomen kesää, täyskarvapukuun sonnustautuneita köpökrampuksia...) Siis missä on joulupukin aito valkoinen parta? Miksi Krampuksilla oli ihan lällyt muoviset pilailukaupan paholaisen sauvat? Ja toisekseen, miksi ihmeessä perhetapahtumassa panostetaan niin kovin pienten lasten säikyttelyyn? Ihan kiva kuunnella kun pikku-Zuzana ja pikku-Miroslav itkevät täyttä häkää kun äiti ja isi yrittävät tunkea heitä yhteiskuvaan itse pirun kanssa.

Siis katsokaa nyt näitä pukuja! Eih.

Jouluna täällä ilmeisesti lapset saavat kuitenkin lahjat, tosin uskonnollisena perinteenä lahjojen antajan rooli on jätetty Jeesuslapselle jouluaattoon. Kyselin muksuilta töissä, ovatko he kirjoittaneet kirjeitä tai lahjatoiveita ja kenelle. Usea oli kirjoittanut toivelistan Ježiškolle. (Oikea) Joulupukki saattaa tulla joihinkin perheisiin, mutta Ježiško taitaa olla vielä paljon yleisempi ylläpidetty traditio täällä. Satuin muuten käymään kaupassa kuudes päivä illalla, jossa karkkihyllyt ammottivat tyhjyyttään. Loputkin vietiin käsistä ja työntekijät yrittivät täyttää rullakosta hyllyjä minkä kerkesivät. Hyvä syy ostaa ihan järjettömästi karkkia ja suklaata. Huhhuh! Selvisi muuten myös, miksi kaupassa aiemmin myytiin enkelin ja pirun kuvalla varustettuja kakkuja.

Kiltti vai tuhma ope?

Koulussa oveen koputti aamupäivällä itse herra Miku ja enkelityttö ja tummaan karvaliiviin pukeutunut poikkeli tulivat tuomaan kaikille pussillisen herkkuja, suklaapukin, pähkinöitä ja mandariineja kera sipulin ja porkkanan. Kai sitä olisi itselläkin ajoittain tsempattavaa... Ekaks piti laulaa, mutta onneks lapset osas hoitaa tän osuuden. Meillä kotona ei Mikuláš käväissyt ollenkaan, mutta itse tonttuilin miehen synttäreiksi tällaisen yllätyksen lahjaksi. Herkkujahan nämäkin ovat?!

Vastapainoksi kaikelle tälle vieraalle kulttuurille päätin panostaa edes jonkin verran joulukoristeluihin, sillä aiomme pysyä jouluna Slovakiassa. (Kyllä, tähän kohtaan lisää jokaisen saman asian kuulleen ihmisen WOOT -ilme.) Ensin piti suostutella rakas mies mukaan ostamaan joulukuusta. Ymmärrän hänen pointtinsa siitä, ettei kaikenmaailman juttuja kannata ostaa tilapäiskotiin, josta ei kaikkea, varsinkaan painavaa tavaraa, saa välttämättä tuotua mukaan takaisin Suomeen. Jos ostetaan kuusi niin pitää olla jalka ja koristeet. Onneksi löysin yhdestä rautakaupasta muovisen kuusenjalan vitosella, jonka myötä lähdettiin katsastamaan myös kuusia.

Täällä on ihan hurjan monta erilaista lajiketta kuusia ja osa jopa enemmän männyn tyyppisiä ihmeellisiä puita. Olikin aikamoinen työ löytää rautakaupan pihamyymälästä se aito ja oikea joulukuusi. Ja sitten sattuu vielä olemaan niin, että minä satun olemaan perheeni nirsoin kuusen kanssa enkä siedä mitään aukkoja ja tarpeeksi tuuhea pitää olla. Äitini toivottikin jo vävykokelaalle paljon kärsivällisyyttä matkaan. Onneksi ihana ja sopivan kokoinen kuusi löytyi kympin hintaan, ei paha ollenkaan! Päälle ostettiin valot ja ruokakaupasta alemyynnistä vähän koristeita. Voilá! Nyt täällä asuu todella onnellinen ja hyggeilevä slaavivaimo.

Joulu saa tulla!

Slovakialaista ja suomalaista joulutunnelmaa

Bratislavan joulumarkkinat aukesivat perjantaina 18. marraskuuta. Lähdettiin paikalle ihmistungokseen ihmettelemään meininkiä ja maistelemaan punssia ja lämmintä viiniä. Näitä juomia täältä löytyykin sitten jokaiseen makuun. On kuninkaanpunssia, hedelmäpunssia, hunajaviiniä, mulled winea viinimarjoilla, metsämarjoilla, mansikoilla jne. Tässähän tämä joulun alus meneekin mukavasti kaikkea maistellessa. Muutoin kojut notkuivat juomaherkkujen lisäksi myös paikallisista mättöruoista, kuten makkarasta ja leipäsistä, jotka on täytetty possupihvillä ja höysteillä. Yök, sanoo slaavivaimo. Olin ehkä odottanut hieman enemmän käsityömarkkinoiden kaltaisia kojuja, joita löytyi laitamilta muutama. Lisäksi joulumarkkinoilla kaupustellaan hunajaa, säilöttyjä vihanneksia, öljyyn säilöttyjä juustoja ja älyttömän kokoisia koristeltuja pipareita. Yli kuukauden kestävät päivittäin avoinna olevat markkinat ovatkin lähinnä tapahtumapaikka erilaisille konserteille ja sinne mennään viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa. Lyhyessä ajassa mekin ollaan jo ehditty pari kertaa käväisemään keitetyllä viinillä.

Itävallassa asuva kaverimme sattui vinkkaamaan meille myös Suomalaisista joulumarkkinoista, jotka järjestettiin 20.11. Klosterneuburgissa, lähellä Wieniä. Itävallassa asuu suhteellisen paljon suomalaisia, joten miksipä ei pistää pystyyn joulumyyjäiset. Sieltä sai ostettua suomalaisia herkkuruokia kuten lohileipiä, karjalanpiirakoita, hernekeittoa ja lihapiirakoita. Juomapuolella oltiin panostettu glögiin, lonkeroon ja jopa Lapin kultaan. Me maistettiin tietenkin lihapiirakat nakilla, koska tiedettiin, että kaverimme oli ollut mukana leipomassa niitä. Glögin ja kahvin kaveriksi ostettiin tietenkin joulutortut ja kylkeen korvapuusti. Mums. Kyllä maistui hyvältä. Joulumarkkinoilla oli erilaista ohjelmaa, kuten yhteislauluja ja joulupukin vierailua.

Suomi <3

Lisäksi paikka notkui myyntipöydistä, joista parhaimmat olivat Marimekon tuotteita ja suomalaisia ruokia ja karkkeja myyvä koju. Onneksi meillä on käynyt suhteellisen paljon porukkaa vieraina ja ollaan tuotu omia jemmoja Suomesta niin jätettiin karkit muille ostettavaksi. Mukaan lähti kuitenkin Sinuhen ruisnappeja, joihin suunniteltiin jo ihanaa kylmäsavulohimössöä täytteiksi, yammyy! Marimekolta oli pakko ostaa Kuusikossa -kuosinen lautasliinapaketti. Tapahtuma oli tunnelmaltaan oikein mukava ja lämmin. Melkein kyllä harmittaa, ettei meillä täällä Slovakian puolella ole samanlaista yhteisöä suomalaisten kesken, joskin meitä ei täällä samaa määrää ole.

Kosterneuburg oli aika ihastuttava kylä.

Marimekkoa Slovakian väreissä.

Näillä eväillä ollaan korkattu ihana joulun tunnelma täälläkin, joskin vielä puuttuu pitkälti kylmyys ja sen tuoma lumen valkeus, jota tuskin täällä saavutetaan paria päivää lukuunottamatta koko talvena. (Noh, ei kylmyyttä ei ole kyllä ikävä...) Samalla viikolla joulumarkkinoiden kanssa käytiin myös korkkaamassa (never forget 2011 areenalla) eka KHL peli, HC Slovan vs. Helsingin Jokerit. Kyllä oli  hallissa tunnelmaa (vai tekikö sen vaan se katsomossa nautittu viini,  höpöhöpö) vaikka altavastaavina kannustettiinkin Jokereita. Onneksi muutama muukin suomalainen oli eksynyt peliä katsomaan, törmättiin heihin sopivasti tauolla olutjonossa. Kyllä olikin ollut ikävä jääkiekkoa, tätä lisää!

Jotkut pääs tällä kuvalla jopa screenille.

Loppuun täytyy hieman laittaa kevennykseksi huumoria slovakialaisten ties mistä joululeivoksista ja pipareista. Esimerkiksi näistä tummista lumiukoista. En ymmärrä miksi nää myy kaupassa laareittain näitä eurolla todella huonosti koristeltuja juttuja joka juhlapäivänä... Ja mihin tää piru liittyy marraskuussa?

Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille!

Keskikesä kaupungissa

Ajattelin jakaa meidän "juhannuksen" lähinnä kuvapläjäyksinä viime päiviltä. Varsinainen juhannus jäi meiltä tällä kertaa juhlimatta, vaikkakin tilalle keksittiin kaikkea kivaa tekemistä kaupungissa. Parasta oli päästä seuraamaan Maria Teresian kruunajaisseremoniaa kulkueineen ja viinisuihkulähteineen, testaamaan italialaisten markkinoiden herkkuja (eli proseccoa hanasta), seurata wakeboardkisoja, juoda viiniä viinifestareilla, juoda viiniä Tonavan rannassa ja päättää ilta komeaan ilotulitukseen.

Perjantain lounas italialaisessa Mille Bacissa.

Kierreltiin vanhan kaupungin hiljaisia katuja.

Perjantai-iltapäivän kelit, maisemat ja juomat olivat kohdallaan.

Kruunajaiskulkue kotikadullamme.

Maria Teresia matkalla kruunajaisiin.

Pääaukiolta pystyi seuraamaan kruunajaisseremoniaa viereisestä kirkosta.

Sotilaat väsähtivät helteessä.

Härkä laitettiin tulille kruunajaisiin.

Käynnissä oli myös välimeren ruokamarkkinat.
Proseccoa hanasta, kyllä kiitos!

Kippis kuningattarelle!

Zlate pieskyn ranta.

Käynnissä oli myös viinifestarit.

Bongattiin illalla itse kuningatar kiertelemässä kojuilla.

Täydellinen illanviettomaisema.

Kokon sijaan nautittiin ilotulituksista.

Lauantai vietettiin koko päivä ulkona helteessä. Aivan täydellinen päivä täynnä kaikenlaista nähtävää. Sunnuntai-iltana täytyi taipua seuraamaan kisojen ensimmäistä jalkapallopeliä, Slovakia vs. Saksa. Järjestettiin pitsailta meillä ja kutsuttiin kaveritkin syömään. Kerrassaan mahtava ja rentouttava juhannusviikonloppu täällä keskieuroopan "pimeässä" kesässä (jossa aurinko laskee jo n. yhdeksältä).