Viiniköynnösten välistä

Tänä viikonloppuna meidät siunattiin aivan mahtavalla säällä. Loppuviikkoa kohti aurinko paistoi paistamistaan ja lämpötilat kohosivat ihanasti. Lauantaina iltapäivällä lämpötila oli peräti +18 astetta. (Siis melkein Suomen kesä?!)  Ei voi muutenkaan uskoa, että on jo maaliskuu! Aika menee ihan hurjan nopeasti. Ollaan oltu Slovakiassa jo vuosi ja kaksi kuukautta. Aika näyttää kauanko vielä tullaan olemaan, mutta pitää yrittää käyttää aikaa normiarjen lisäksi hyödyksi ja toteuttaa monia to do -listalla olevia matkahaaveita, ravintolakokeiluita ja mitä vielä. Paljon olisi vielä nähtävää ja tehtävää ihan vain Slovakiankin rajojen sisäpuolella.



Otettiin tietenkin lauantain keleistä kaikki irti ja lähdettiin vaeltamaan metsäpuiston läpi Bratislavan laitamilla sijaitsevaa Marianka nimistä kylää kohti. Googlailin hieman karttoja etukäteen ja kaverin suosittelema Maps.me -appi puhelimessa osoittautui fiksuksi suunnannäyttäjäksi. Sovellus näyttää etukäteen ladatuilta alueilta kaikki pienemmätkin polut, myös metsän keskeltä. Onneksi metsäpuistosta (täällä samaisesta aiheesta aiemmin) löytyy merkatut reitit ja opastekyltit ettei ihan helposti pääse eksymään jos pysyy pääreiteillä. Tällä kertaa tosin lähdettiin kotoa 5 -ratikalla kohti Račaa, jäätiin pois Pekná cesta -pysäkillä Krasňanyssa, josta lähdettiin käppäilemään saman nimistä katua ylöspäin kohti metsäpuiston kukkuloita. Reitti osoittautui kiemurtelevan viiniköynnösten välistä. Hurjaa, miten lähellä tuotetaan jo viiniä, täytyykin kuluttaa näitä ihania lähituotteita enemmmän! Nähtiin ainakin yksi vanha pariskunta duunissa omalla pellollaan, jaksaa jaksaa mamma ja pappa!

Jaksamisesta puheenollen, ei tarvinnut ihan hirveän pitkälle kävellä kun jatkuva ylämäki alkoi hikoiluttaa naamaa. Metsän reunalta viiniköynnösten vierestä oli hieno katsoa taaksepäin ja nähdä kauaksi jääneet kaupungin talot. Metsään sukeltaessa tulee kyllä niin hieno ja erikoinen fiilis. Suurin osa puista ovat hurjan pitkiä lehtipuita, tunnelma on erilainen kuin Suomen metsissä. Taas tuli vastaan todella monia ulkoilevia ja grillailevia perheitä, maastopyöräilijöitä ja kaikennäköisiä muita ulkoilijoita koirineen. Täällä voi myös lähteä hienommin pukeutuneena farkkukävelylle metsään, pretty normal. Tai sitten voi panostaa kaikkiin high tech maastopöyräily- tai vaellusgeareihin. Ihan miten vaan, kaikki käy. Pari kertaa taidettiin vetäistä alkuperäisestä reittisuunnitelmasta poiketen, joten ihan tarkasti ei tiedetä mistä ollaan perille saavuttu, mutta kyllä siihen se pari tuntia meni.

Marianka on tosiaan pieni 1,147 asukkaan kylä pienten Karpaattivuorten alussa. Ensimmäiset merkinnät kylästä ovat jo 1367 ja se oli pitkään Unkarin kuningaskunnan aikana ollut suosittu ja tunnettu pyhiinvaelluskohde, omistettu neitsyt Marialle. (Lähteet Wikipediasta.) Kylän läpi kävellessä törmäsikin moniin todella vanhan näköisiin uskonnollisiin patsaihin. Toisekseen kylä on toiminut vuosien 1859-1916 välillä kaivoskylänä. Kaivoksessa tuotettiin liuskekiveä siihen aikaan modernein metodein. Liuskekiveä myytiin Eurooppaan ja myös merien taakse, joka teki paikasta myös tunnetun. Täällä meidän lähistöllä on todella paljon historiaa, eikä ajattelisi, että tällaisilla pienillä kylilläkin voisi olla pitkä ja mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Mariankassa pysähdyttiin vanhaan kivirakennukseen majataloon (mille muullekaan kuin) kaljalle. Kaljalle ja Kofolalle. Terassille! Ahh.

Marianka.

Kaivoshistoriaa.

Erittäin onnellinen mies.

Bussinodotus maistui näillä eväillä.

Alkuperäisen kymppikilsan lisäksi piti vielä kävellä pari kilsaa viereiseen kylään, jotta pääsimme 100+101 -alueiden bussilippujemme piiriin. Záhorská Bystricassa pysähdyttiin ostamaan naposteltavaa bussia odotellessa. Jätskit oli ihan loppu niin tyydyin sitten Milkaan, voi harmi. ;) Täältä köröteltiin mukavasti 37 -bussilla aina keskustaan Most SNP:n alle, josta olikin jo tosi lyhyt kävelymatka takaisin kotiin. Koko reissuun meni kaikkiaan lähemmäs viisi tuntia. Aivan mahtavaa löytää uusia reippailukohteita ja nähtävyyksiä Bratislavan alueelta. Vielä mahtavampaa oli viettää aikaa ulkona huikeissa maisemissa, täydessä auringonpaisteessa ja sen tuomasta lämmöstä nautiskellen. Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu! Aika moni tuttu oli ainakin käynyt nauttimassa MM-kisatunnelmasta Lahdessa. Me ollaan oltu tunnelmassa mukana Eurosportin avulla. Go Suomi!

Kännikin kalorimatka

Kahden ensimmäisen työviikon jälkeen perjantai-iltapäivällä vielä pienessä flunssassa oli aika ottaa suunnaksi Bratislavan päärautatieasema. Saimme vihdoin ystävämme Wienistä vastavierailulle. Jippii! Sopimamme viikonloppu sattui samalle viikonlopulle kun koko kaupunki olisi jonkinlaisessa pysäytystilassa EU:n huippukokouksen takia. Kollegat pelottelivat jo koko viikon aikana, että liikennetilanne tulee olemaan katastrofi kun teitä ja kaikki sillat tullaan sulkemaan 27 maan valtion- tai hallitusten päämiehien kuljettamisen takia. Onneksi ystävämme päätti valita kulkuneuvoksi junan, sillä autoilu olisi saattanut olla hankalaa, varsinkin meille kun myös koko linnan alue suljettu ja lähitiet myös ajoittain.

Torstaina oli kansallinen vapaapäivä ja ihmetystä herätti hieman ajatus, että meidän koulu olisi auki perjantaina, koska monet slovakit ottivat pitkän viikonlopun vapaaksi ja lähtivät pois kaupungista. Erittäin iisi päivä siis töissä, sillä koko kouluun tuli yhteensä vain 20 oppilasta. Koulupäivän aikana sai kuunnella poliisihelikopterin pörräystä useampaan otteeseen ja samaa iltapäivällä kotona linnalla. Kotimatkalla piti kiertää kiertoreittiä, sillä pieni silta matkan varrella oli myös suljettu. Neuvova poliisisetä ei puhunut englantia, mutta päästiin yhteisymmärrykseen kotiinpääsyreitistäni. Parasta oli huomata poliisivartiointi suoraan ikkunamme edessä. Ainakin saisi olla turvassa kotona.

Juotiin alkajaisiksi tervetuliaisskumpat (ja kyylättiin poliiseja ikkunasta). Vaihdettiin kuulumiset ja lähdettiin vanhaan kaupunkiin syömään. Yritettiin parantaa flunssaa myös hunajaliköörin ja sitruunafernetin avulla. Ruokailun jälkeen päätettiin jälleen koittaa onnea Sky Baariin perjantai-iltana ja jostain kumman syystä meille löytyi vapaa pöytä, jes. Oli upea päästä todistamaan tämä paikka illalla. Upeat kaupungin valot näkyvät ylhäältä joka suuntaan. Cool. Linnaan oli huippukokouksen takia heijastettu EU-maiden liput ja kuvia. Go Suomi! Drinkkilistalta kummittelemaan jäänyt Charles&Duck oli pakko tilata. Juoma tarjoillaan kylpyammeesta, joka on koristeltu kylpyankalla ja kukilla. Niiiiiin parasta! Pakko oli kysyä saadaanko ottaa ankat mukaan ja kyllä saatiin. Jos nyt kelpaisi vihdoin kokeilla omaa kylpyammetta?! Suosittelin vieraalle aiemmin maistamaani Pineapple Basil Tinia ja itse tilasin jonkin toisen, joka ei kyllä valitettavasti yltänyt samalle tasolle. Sky Barin vessa muuten yllättää ja viihdyttää kaventavalla peilillään.

Seuraavana päivänä käytiin aloitettiin päivä perinteisellä linnakierroksella (alkaako tää mun elämä/blogi jotenkin toistaa itseään?). Ja sitten kierroksella vanhassa kaupungissa ja Eurovealla Tonavan rantaa pitkin. Käveltiin vielä sinisen kirkon kautta takaisinpäin. Sen vastapäinen hylätty talo oli laitettu vihdoin purkuun ja oli aikan villin näköisesti revitty auki. Hyvä, että näitä ei kaikkia jätetä tyhjilleen varsinkaan näin hyvällä sijainnilla. 

Old town hood.

Piipahdettiin myös kaupungin muutamaan designputiikkiin, josta lähdettiin etsimään myöhäiseksi venynyttä "lounaspaikkaa". Ulkona tummat pilvet alkoivat uhkaavasti lähestyä, joten oli parempi päästä pian sisätiloihin. Matkalla kiinalaiseen ravintolaan tutustuttiin vanhoihin kaupungin muuteihin, joista löytyi yllätyksenä valokuvia ja infoa kaupungin juutalaiskorttelista, joka on ennen sijainnut juurikin niillä sijoilla ja nykyisen most SNP -sillan tilalla. Yllätyin suuresti, että jopa meidän katumme on ollut ennen osa juutalaiskorttelia ja aivan meidän asuntomme kohdalla on sijainnut joskus synagoga! Totisesti ei ollut ennen tullut vastaan tietoa Bratislavan juutalaiskorttelista muuta kuin se, että se on joskus ollut sillan tienoilla ja nykyään heille on muistomerkki kirkon vieressä. Muutoinkin historian havina valokuvina tuhotuista ja vielä olevista kaduista tekevät sen elävämmäksi. Erittäin kiinnostavia juttuja mielestäni.

Ravintola Jasmin on yksi kaupungin parhaista kiinalaisista ravintoloista, jonka hiljattain remontoitu moderni sisustus ja ystävälliset työntekijät toivottavat sinut tervetulleeksi hyvien makujen äärelle. Päätettiin ottaa neljälle jaettava menu, johon sisältyi alkukeitot, kuutta erilaista kastiketta/lihaa, salaattia ja riisiä sekä jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä ja marjoja. Istuttiin ravintolassa varmaan parikin tuntia ja tunnelmaa lisäsi ulkona alkanut rankkasade. Ei ollut kiire minnekään. Siksi oli myös varmasti maailman paras idea tilata jälkiruoan jälkeen vielä toiset jälkiruoat. Mitä? Olisi tehnyt mieli friteerattua banaania, mutta tilasin sitten banana splitin, tuon klassikkoannoksen, jota viimeksi himoitsin kesälomareissuilla, mutta en koskaan tilannut. Vieraamme uskalsi kokeilla friteerattua jäätelöä. Woot. Saatiin yllätykseksi pöytään hieno friteeratun jäätelön liekitysshow. Voiko tästä pistää enää paremmaksi? Kaiken tämän mätön jälkeen tultiin yksimieliseen päätökseen siitä, että reissua voitiin kutsua inside juttujen jatkeena kännikin kalorimatkaksi. Kotona odotti vielä juustolautanen kolmanneksi jälkkäriksi tai iltapalaksi.

Seuraavana päivänä otettiin auto alle ja lähdettiin tutustumaan eri nähtävyyksiin ja kaupungin alueisiin. Käytiin myös Chuck Norris sillalla käväisemässä pari senttimetriä Itävallan puolella. On se vaan helppoa käydä ulkomailla. Ei kuitenkaan ollut vielä aika lähettää vierastamme takaisin Itävaltaan, joten jatkettiin Tonavan ja Moravan risteyskohtaan ihastelemaan Devinin linnan raunion ympäristöä ja tutkimaan kylmän sodan muistomerkkiä. Se on pystytetty niille, jotka ovat ammuttu jokeen yrittäessään ylittää kylmän sodan aikana rajaa uimalla. Pihapiirin kojusta löytyi tuliaisiksi paikallista lähiviiniä. Pitäisi varmaan itsekin joskus maistaa.  Ihasteltiin vielä kauppakeskuksessa vanhoja Jaguaareja ja napattiin jotakin syötävää. Central kauppakeskuksen katolle on tehty puistomainen ulkoilualue, jonne pääsee myös syömään ravintolamaailmasta. Se oli nimetty hyvin ja pikkasen naurettiin, että täällä sitä ollaan Bratislavan Central Parkissa syömässä.

Slovakia-Österreich

Suuri kiitos vieraallemme huipusta seurasta ja hauskasta viikonlopusta! Seuraavalla viikolla mies lähtisi viikon työreissulle Saksaan ja jäisin yksin kotiin chillailemaan. Viikot kyllä kuluvat nykyisin aika nopeasti kun on arkisin töissä kahdeksasta neljään. Paitsi kun joutuu odottamattomaan ja epämiellyttävään tilanteeseen ilman parempaa kielitaitoa, tuntee itsensä aika yksinäiseksi ja avuttomaksi. Tästä lisää seuraavaksi.

Puusammakkopaikka, piilopuutarha ja folkloremuksut

Tänään sain huokaista syvään. Tasokoe slovakin A1-kurssista on vihdoin suoritettu ja nyt vain sitten odotellaan tuloksia. Pänttäämisen jälkeen koe tuntui yllättävän iisiltä, joten eniten ärsytti muiden kuiskuttelu koetilanteessa, josta olisi kyllä tullut jotain seuraamuksia jos minä olisin ollut opettajana. Ehkä otan ensi kerralla suomalaisen slovakkia hyvin osaavan istumaan viereen, että voi pari asiaa varmistaa? No ehkä täällä ei sitten ole kaikki niin vakavaa (millainen itse olen näköjään tällaisissa tilanteissa, mutku ei oo reiluu). Palauttaessani koetta opettaja antaa palautetta, että se olisi pitänyt kirjoittaa kuulakärkikynällä. Selitys miksi meni ihan ohi. Jotain hän sanoi siitä, että sitten vastauksia voi muuttaa? Mutta siis kuka niitä minulle muuttaisi muuta kuin minä itse? Ja tämähän olisi vain hyvä ettei tule kamalaa suttua, vai pitäisikö kaikki muka ekalla yrittämällä osata? Tämän täytyy olla jokin Tšekkoslovakian aikainen suoja itseäsi vastaan, ettei kukaan peukaloi koetuloksiasi, oikeasti? (Jos jollakulla on joku muu hyvä veikkaus niin kommentoi.) Noh, ehkä tämä johtui siitä, että koe oli štátna skúška eli jonkinlainen valtion testi.

Tervetuloa kesä!

Kokeen suorittaminen oli suuri huojennus, sillä ei tarvinnut enää jännittää osaako tai muistaako yhtään mitään. Viimeiset viikkoni ovat siis kuluneet enemmän ja vähemmän kuntosalilla ja nenä kiinni kirjassa (ja ehkä vähän shoppailemassa, shh). Kaiken lisäksi mies jätti minut yksin pitämään kämppää pystyssä kahdeksi viikoksi. Perjantaina onneksi taas nähdään. Nyt voi vapaasti keskittyä kesän viettoon (ja blogin kirjoittamiseen), vaikka kurssi vielä pari viikkoa vielä jatkuukin. Kotiin päästyäni palkitsinkin itseni sirkusaakkosilla! Nam. Meillä on aika hyvä suomiherkkujemma kaapissa, joskin täyttöä tarvitsee aina tuliaisten tai matkatuomisten muodossa. Esimerkiksi hapankorput kun vaan eivät sovi vain koristeeksi kaapin pohjalle vaan massuun, koska ne ovat niiiiin hyviä (ja varsinkin avokadon kanssa!).

Mitäs muuta kuuluisi tänne meidän pieneen suureen kaupunkiin? Toukokuun viimeisenä päivänä tänne aukesi maan ensimmäinen Starbucks -kahvila. Eli aika jäljessä tullaan täälläkin isojen ketjujen kanssa. Mentiin kaverin kanssa katsastamaan paikka heti toisena päivänä sen avauduttua ja onneksi pitkän jonon lisäksi myös työntekijöitä oli riittävästi, jotta palvelu pysyi nopeana. Tätä muuten tarvittiin, sillä tajusin jonossa, että minunhan pitää olla puolen tunnin päästä kotona vastaanottamassa ilmastointilaitteen puhdistajia. Noh, oltiin oltu ottamassa aurinkoa puistossa, josta siirryttiin Aupark -ostoskeskukseen kahville. Hyvä niin, sillä kahvijonossa oltuamme ulkona oli kehittynyt aivan jäätävä rankkasade ja ukkonen. Minun ei auttanut kuin ottaa jääkahvi kainaloon, tunkea kaikki muut kamat laukkuun piiloon, heittää rantapyyhe pään päälle ja lähteä juoksemaan lätäkköjen läpi bussipysäkille ja perillä bussipysäkiltä kotiin. Pääsin kotiin sitten nauttimaan läpimärkänä kylmää kahvia. Ja remppapenat olivat sitten puolitoista tuntia myöhässä että suhteellisen turhaan tuli juoksenneltua.

Märkä ja punanaamainen Anny. Täällä mun nimi vaan loppuisi y -kirjaimeen.

Käytiin miehen kanssa sitten pari päivää myöhemmin uudelleen testaamassa Starbucksia ja muutenkin pyörimässä ostoskeskuksessa. Mies ehdoti kotiin kävelemistä, mutta olin aika varma, että hiostava ilma lupailisi taas ukkosta ja onneksi mentiin ulos ihmettelmään säätä ennen päätöstä lähteä kävellen kotiin. Suoraan edessämme välähti iso salama ja jyrähti kunnolla. Siis ostoskeskuksen läpi bussipysäkille päin. Paitsi että pysäkille johtavalle ovelle päästyämme alkoi sataa niin kovaa, ettei eteensä nähnyt. Miten tuntuikin jotenkin tutulta tilanteelta? Taisi yhdessä vaiheessa tulla jopa rakeitakin. Päätettiin mennä ostoskeskukseen syömään ja odottamaan sään lauhtumista. Ei sekään huono ratkaisu. Täällä on ollut siis todella paljon ukkosta ilmassa, mitä on uutisten perusteella ollut muuallakin Euroopassa. Hurjinta on kyllä se, että sadekuurot ja ukkonen saattavat tulla ihan yhtäkkiä päälle. Aina ei osaa olla varautunut tällaiseen.

Onneksi on ollut myös ihania aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Kaverini olivat bonganneet Dúbravka kaupunginosasta suhteellisen piilossa olevan maauimalan ja lähdettiin eräänä pilvettömänä päivänä aamusalin jälkeen ottamaan aurinkoa ja lilluttelemaan altaiseen. Ah, tästä ei voi elämä paremmaksi muuttua! Tosiaan ollaan muutamilta tutuilta kyselty missä täällä voisi sitten kuumalla ilmalla mennä uimaan, mutta toistaiseksi olemme saaneet vain muutamia vastauksia, joista myös monet suosittelevat Itävallan puolella olevia rantoja. Kaupungista löytyy muutamia tekojärviä kun Tonavaan ei voi lähteä itseään viilentämään. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen uimapaikka, jota tuli testattua. Nimi on Letné kúpalisko Rosnička eli näin vapaasti käännettynä kesäuimala puusammakko. Yhdessä seinässä komeilikin sammakon kuva.

Paikka oli aikas pieni, mutta erittäin kotoisa. Sisäänpääsy maksoi aikuiselta koko päiväksi 3,60€. Lekottelupaikaksi pystyi valita aurinkotuolia, nurmikkoa tai varjoisaa puistikkoa. Me raahattiin aurinkotuolit nurtsille, joskin heti tuli työntekijä selittämään, että ne maksavat erikseen. Hän kuitenkin oli ystävällinen ja sanoi, että ei se haittaa, hänen pomonsa ei ymmärrä englantia, joten olkaa vaan. Hahah, no ensi kerralla sitten tiedetään. Eikä kukaan kyllä tullut sen koommin onneksi kyselemään. Rikottiin myös sääntöjä hyppäämällä ensimmäisenä lastenaltaaseen, joka vain oli vedeltään kaikista lämpimin (ja mataluudeltaan täydellinen istuskella ottamassa aurinkoa), mutta kun lueskeltiin kylttejä tarkemmin se oli ilmeisesti vain lapsille 6 vuoteen asti. Heh, eipä se kyllä työntekijöitä kiinnostanut ja paikka tosiaan oli todella tyhjähkö ja rauhallinen iltapäivällä, joten ihan rauhassa saatiin olla, joskin sitten omatunto ja nolotus ajoivat meidät lopulta isompaan, joskin myös matalahkoon altaaseen. Lisäksi paikalta löytyy vesiliukumäki ja tavallinen uima-allas, jossa voi uida sitten matkaa. Tällaisia paikkoja todellakin kaipaa kun on tottunut, että melkein missä vaan Suomessa voi pulahtaa johonkin jäveen tms. uimaan kuumalla säällä.

The oldest store in town

Viikonloppuna oli taas paljon tapahtumia, joskin opiskelun takia ei ollut aikaa ehtiä joka paikkaan. Perjantaina näin kuitenkin kaveriani, jonka kanssa seikkailtiin vanhassa kaupungissa. Ensimmäisenä vierailtiin Bratislavan vanhimmassa kaupassa, joka toimii paikallistuotteiden myynnin lisäksi kauppamuseona. Takahuoneissa on hulppeita vanhoja kassakoneita ja vanhaa kauppaesineistöä. Täältä saat ainakin paikallista hunajaviiniä ja palkintoja voittaneita suklaita. Kauppa sijaitsee kadulla nimeltä Biela ja on hauska kohde kaupunkikävelyn lomassa. Sieltä lähdettiin etsimään kirjaston lukupuistoa, jonka voi nähdä Michalská kadun alussa kurkaten kaiteelta alas. Sisäänkäynti vain oli täysin hukassa. Se löytyi aivan Mikaelin portin juurelta Primi -ravintolaa vastapäätä olevan farmasiamuseon oikealla puolella on puinen ovi hämyiseen käytävään ja siitä kun uskaltaa jatkaa eteenpäin löytää portaat alas lukupuutarhaan. Täällä siis voi viihtyä lehtien tai kirjaston langattoman netin parissa nautiskellen rauhallisesta ilmapiiristä. Tällaisia paikkoja saisi ehdottomasti olla Suomessakin!

Siis ei ihme jos jengi ei ihan vahingossa eksy tänne.

Ihana rentoutumispaikka.

Hlavné námestiella oli alkamassa lasten folkloretapahtuma, joten päästiin todistamaan toinen toistaan komeimpiin kansallispukuihin sonnustautuneita lapsia ja nuoria. Kulkueen ihailun jälkeen piti päästä istahtamaan johonkin ja päädyttiin Zeppelin kahvilaan kakuille. Vasta maanantaina oltiin edellisen kerran istuttu samaisessa paikassa kakuilla. Mutta kun oli niin hyvää niin täytyi saada maistaa kattavasta valikoimasta jotakin muutakin! Juttua riitti ja kakku oli hyvää. Ehdittiin vielä kakuilta seuraamaan eri tanssikoulujen esityksiä, jotka olivat kyllä hienoja. Sinänsä kansantanssit ovat nopealla ja asiaan perehtymättömällä arviolla hyvin samankaltaisia, mutta näihin esityksiin oli laulun lisäksi osaan yhdistetty myös kansansatuja ja sen kautta puhetta tai sitten niissä vaikkapa tytöt tanssivat pojat "suohon". Jäätiin aika pitkäksi aikaa seuraamaan esityksiä. Hirveän taitavia ja ihanasti laulavia lapsia. Hieman kävi sääli aina yhtä lasta, joka laitettiin seisomaan toisten esityksen ajan lavan etuosaan pitelemään nimikylttiä. Yhden kyltinpitäjäpojan ilme oli niin priceless kun ei olisi voinut paljoa kiinnostaa. Samainen poika tosin loisti täysin kun pääsi lavalle tanssimaan.

Tällaista ajatustenjuoksua tällä erää. Sitten mennäänkin haipakkaa häähumua kohti, samoin miehenkin kesälomia ja yritetään päästä vähän reissun päälle. Suomen kesäreissusta palaudutaan ystäväpariskunnan kanssa Prahan kautta takaisin Bratislavaan. En malta odottaa! Erityisesti toivottelen rentouttavaa lomaa kaikille opekollegoille!

Kela, kaktukset ja kaupunkifestarit

Kela muisti minua tällä viikolla viestillään. Olin joulukuussa asioinut silloisen asuinpaikkakuntani Kelassa ja pyytänyt meille E106 lomaketta, jolla voisimme rekisteröidä itsemme paikalliseen sairaanhoitosysteemiin. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla täältä hoitoa kyllä pitäisi saada, mutta rekisteröitymistä suositeltiin pidempiaikaisen asumisen yhteydessä. Virkailija soitteli jonnekin ja laittoi pyynnön ulkomaan asioita hoitavaan yksikköön. Ja lupasi meille lomakkeen postissa muutamien viikkojen sisään. Nyt sitten vastasivat KUUKAUSIEN päästä, että lomake myönnetään vain työhönlähtevälle ja en voi hakea ilman valtakirjaa sitä miehelleni jne. Okei tämä olisi ehkä pitänyt tajuta itsekin, mutta jos Kelan täti sanoo niin en ajatellut enempää. Enikeis, päätettiin, että ei kyllä tehdä sillä lomakkeella mitään, sillä ei todellakaan aiota mennä asioimaan enää mihinkään vaikeaan paikkaan jos ei ole pakko. Ja meillä on vakuutus, joten tulemme käyttämään tarpeen tullen mitä todennäköisimmin yksityisiä terveyspalveluita. Sellaisia terveisiä siis Suomen päästä tällä kertaa.

Näkymä linnalta Tonavalle.

Perjantaina aurinko ja lämpö hellivät Bratislavaa, joskin aamupäivällä oli aika piiloutua hetkeksi kuntosalin "pimeyteen". Telkkarinäytöissä pyörii salin omia kuvia ja mainoksia, joista ehkä paras on "Piatok je leg day" eli perjantai on jalkapäivä. Kuvan taustalla huutaa Spartan elokuvan ärjyvä mies. Okei, sattuikin tuo jalkapäivä kohdalle, ei kai siinä auttanut kun lähteä kyykkäämään. Kuntoilun jälkeen olin mielestäni (ja tyhjän jääkaapin mielestä) ansainnut lounaan ulkona auringossa. Muutama hassu askel ja löysin itseni keskeltä vanhaa kaupunkia, jossa oli paljon ihmisiä nauttimassa lounasta ulkosalla. On niin ihana huomata, miten kaupunki muuttuu koko ajan elävämmäksi kesää kohden.

Tällä kertaa testiin pääsi ravintola Kontakt ja heidän tarjoamansa kikhernepihvit kurpitsapyreellä ja punajuurilla. Täällä olen alkanut melkein huomaamatta syömään enemmän kasvisruokaa (malttakaa vielä odotaa postausta näiden lihahyllystä kaupassa) ja nyt oli hyvä tilaisuus maistaa myös ravintolan kasvisherkkuja. Annos oli mielestäni hyvä, joskin minua alkuunsa palvellut tarjoilija näytti lähinnä nyrpeää naamaa. Seuraava taasen olikin ihanan ystävällinen ja pirtsakka. Tilasin vielä slovakiksi, mutta sekään ei näyttänyt parantavan tilannetta. Täällä tosiaan saa usein varautua tylyyn palveluun, en tiedä miten nää ei täällä vaan osaa. Tämä ei onneksi koske kaikkia asiakaspalvelijoita, mutta harmittavan suurta osaa kuitenkin.

Hengailin puiston penkillä nauttien auringosta, kunnes mies pääsi töistä ja jäätiin vanhaan kaupunkiin after workille. Sain muuten ihanat junttirusketusrajat teepaidasta. Hviezdoslavovo námestien trattoria La Pala:sta löytyi vapaa pöytä pihalta ja istahdimme lasilliselle ja jaoimme pikkunälkään juusto- ja lihalautasen, joka oli hurjan iso jos sen olisi syönyt yksin alkuruoaksi. Ja oli hurjan hyvän makuinen. Hinnat näyttivät olevan tässä ravintolassa lähempänä Suomen tasoa, mikä ei tältä sijainnilta yllätä ollenkaan. Tyytyväisenä lähdettiin kotiin virittämään paikalliskanavan (ylläri, että näyttivät telkusta Tšekin peliä toisesta lohkosta) nettisivulta Suomen ekaa mm-jääkiekkopeliä näkyviin. Selostus vielä päälle nettiradiosta ja täydellinen hokeynight oli valmis.

Matkalla kotiin bongattiin keskustasta vappukuusi. Woot?
Kyseessä on ilmeisesti saksalaistyyppinen maibaum -perinne.

Lauantaina oli pakko päästä taas ulos aurinkoon ja lähdettiin linnan pihan kautta Tonavaa pitkin käppäilemään. Tonavan rannassa Eurovea -ostoskeskuksen kyljessä on ihana puistoalue terasseineen, johon levähdettiin kotitekoiselle limpparille ja kaljalle. Ihmisiä oli paljon liikenteessä ja puistoalue täyttyi aurinkoa ottavista ja frisbeetä heittelevistä porukoista. Ajateltiin lähteä katsastamaan seuraavaksi joku uusi paikka ja jostain mieleeni pompahti kasvitieteellinen puutarha. Sillä on Tonavan varressa Karlova Vesin suuntaan keskustasta oma ratikkapysäkki nimeltä Botanická záhrada.

Kun saavuttiin paikalle, mamma valvoi puisessa pitsiverhoin koristellussa kopperossa portin suussa ilmeisesti myymässä lippuja. Me palloiltiin aluksi siinä ympärillä ja vähän ihmeteltiin mikä meininki, mutta sitten rohkaistuin ja kävin kysäsemässä mammelilta slovakiksi pitääkö meidän ostaa lippu. Keskeytin samalla hänen juttelunsa luukulla hengaavan ystävänsä kanssa. Hän taisi hieman katsoa minua hölmösti takaisin, että áno, kyllä se lippu on ostettava. Noh, onneksi pökkelöslovakilla selvittiin tälläkin kertaa. Aikuisilta pääsylippu kustansi 3€. Jollakin rahalla sitä täytyy Komenius yliopiston pitämää puutarhaa tietenkin ylläpitää. Puutarhassa oli perheitä, ystäviä ja pariskuntia ihan vain ihmettelemässä, piknikillä tai romanttisella päiväkävelyllä. Esillä oli hirmuisesti erilaisia kasveja ympäri maailmaa. Meidän lempparit oli ehkä sisällä kasvihuoneessa 30 asteen kuumuudessa nököttävät kaktukset ja palmut. Terkut siskolle Australiaan, nähtiin teidän puita (lol)!

Torstaista lauantaihin oli Tonavan varrella käynnissä ilmaiset Majáles kaupunkifestarit. Myös kaupungissa oli musiikkitapahtumia tarjolla eri paikoissa. Kaupunkifestarit oli pystytetty Petržalkan puolelle Tonavan ja Sad Janka Kráľa puiston välimaastoon. Lähdettiin tsekkaamaan festarialue ja sen tunnelma. Ja tunnelmahan oli mahtava ja edelleen eurooppalaiseen tapaan rento kuin mikä. Paikalla oli paljon lapsiperheitä ja koiria ja muutenkin iloisia ja hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Ruokakojut tarjosivat taas parastaan ja niitä oli huikea määrä. Teltassa oli käsityökojuja, joita ei tällä kertaa ehditty kierrellä tarkemmin. Ilmeisesti joku kauppasi Suomessa valmistettuja pihakalusteitakin. Olutta sai useista paikoista ja anniskelualuettahan ei tietenkään ollut, joten mekin kävimme hakemassa siiderin ja kaljan mukaan lähemmäs lavaa. Kuuntelimme paikallista popbändiä nimeltä Hex joskin ymmärtämättä sanoja. Paikalliset lauloivat innoissaan mukana, joten täytyy olla hyvää musaa. Omasta mielestä slovakin kieli ei ole kauneinta laulettuna, mutta kaikkeen tottuu.

Muutaman biisin jälkeen ajauduttiin Tonavan rantaan ihastelemaan auringonlaskua ja fiilistelemään festaritunnelmaa. Tulipahan paikallinen bajamajakin testattua, mikä on aina kiva laji, varsinkin pimeän tullen. Vaikka jonot olivat pitkät, nautin hieman tilanteesta, jossa miehetkin joutuivat jonottamaan samaan bajamajaan asioilleen. (Häähää, täälläpä ei ole asiaa puskaan tai pisuaariin, tervetuloa jonon perälle!) Illan viimeisenä esiintyjänä oli ska-musiikkia soittava kokoonpano nimeltä Polemic. Ihan hauskoja biisejä tuntui olevan. Parasta illassa oli sen päättyminen Tonavan ylle ammuttuihin ilotulituksiin. Ilotulitusteos oli suunniteltu Johann Straussin "Tonava kaunoinen" valssin mukaan ja se soikin taustalla. Kerrassaan upea ja pitkään kestänyt ilotulitus oli todella huikea!

Sunnuntaina aika kului salilla tiukkaa selkä- ja rintatreeniä vääntäessä. Kiitos jälleen treenikaverille (go team orange)! Iltapäivällä oli tietenkin pakko päästä katsomaan Suomi-Saksa jääkiekkopeliä ja samalla testattiin alakerran kuppilan flanksteak ja ribsit. Oikein maukas ja rentouttava viikonloppu takana, saa taas olla erittäin tyytyväinen elämään Slovakiassa. Hups, viimeaikaiset päivitykset ovat painottuneet aikalailla viikonloppujen tapahtumiin. Seuraavaksi voitaisiinkin syventyä slovakin (jos haluat: lue ironisesti) ihanaan kieleen ja sen opiskeluun eli slaavivaimon arjen tuskailuihin. Jos mennään vielä syvemmälle tämänhetkiseen arkeen, toivon vuoksenne, että en sentään ala kirjoittamaan likapyykistä tai astianpesukoneemme toiminnoista.

Myöhäiset äitienpäivätoivotukset kaikille äideille ja erityisterkut omalle rakkaalle äidille Suomeen!

Viiniä Wienissä

Kukaan suomalainen ei voi mennä Wieniin laulamatta kertaakaan Samuli Edelmannin Peggyn sanoja "Oon mä juonu viinii Wienissä". Tämähän on suorastaan tavoite kun Itävallan reissu tulee ajankohtaiseksi. Äidin kanssa vietettiin jo yksi yö Wienissä ennen hänen Bratin vierailuaan ja silloin toteutettiin tietty viinin juominen Wienissä. Viime viikolla saatiin vihdoin aikaiseksi mennä kylään tuttavan luokse. Mieheni opiskeluaikojen ystävä oli sattumoisin muuttanut vähän aikaa sitten Wieniin. Eli ihan naapuriin. Super! (Superia te tuutte lukee vielä monta kertaa, koska se on paikallisten hypetyshokema, sori.) Oli helpottavaa kuulla, että meillä olisi edes yksi suomituttu lähettyvillä. Täällä ei olla vielä tavattu ketään suomalaisia. (Ilmoittautukaa Bratin ulkosuomalaiset!) Tottakai sovittiin, että käydään puolin ja toisin kylässä kun lähekkäin ollaan ja on paikallisopastusta tarjolla. Ihana päästä tutustumaan kaupunkiin muutoin kuin (sukat sandaaleissa & vyölaukku päällä) turistin silmin. Odotettiin siis aika innolla viime viikonlopun tuloa.

Yhdensuuntaisen bussin saa halvimmillaan eurolla (joo siis oikeesti EUROLLA) 60 km matkalle Bratista Wieniin tai toisinpäin. Kallein lippu suuntaansa on sitten Regiojetillä tai Slovak Linesilla peräti neljä euroa. Päätettiin silti mennä autolla niin päästiin vähän nopeammin perille. Vaikkakin ajettiin vähän hitaampaa reittiä Heinburgin kautta välttäen maksut moottoritiellä ajamisesta. Wienissä pysäköinnin pitäisi olla viikonloppuisin tai ainakin la-su ilmaista, mutta hyödynnettiin metropysäkin vieressä sijaitsevaa parkkihallia, joka kustansi jotakin kuuden euron luokkaa kolmesta päivästä. Ei paha hinta ollenkaan ja auto pysyi siellä turvassa. Lähdettiin metukalla kohti neiti A:n kämppää. Me siis tapasimme perjantaina ensimmäistä kertaa.

Vanhoilla opiskelutovereilla olikin tietty kuulumisia vaihdettavanaan enemmänkin useiden vuosien ajoilta, joten päädyttiin turisemaan kämpillä useita tunteja. Juoden samalla sitä kuuluisaa viiniä Wienissä. Maisteltiin sekä itävaltalaista että slovakialaista viiniä, tietenkin. Tarjolla oli aivan mahtava juustovalikoima naposteltavaksi. Tarkoituksena oli mennä katsastamaan Rathausplatzille viinifestareita, mutta paneuduimme viinin juontiin ja jutusteluun niin pitkäksi aikaa, että saimme siellä olleilta kavereilta viestiä, ettei sinne kannata tapahtuman sulkeutuessa enää suunnata. Otettiin sitten suunnaksi kotibileet. Metropysäkin kioskilta piti käydä hakemassa matkajuotavaa ja jotain vietävää bileisiin. Unohtui tässäkin vaiheessa ihan kokonaan, että ei oltu syöty mitään koko iltana. Noh mikäs siinä kun kerran oli niin hauskaa ja hyvä meno päällä.

Bileissä pääsin juttelemaan slovakkia yhden bratislavalaisen tytön kanssa ja puhumaan tietysti paljon Suomesta. Matkailumarkkinointia, you know. Kun oli aika lähteä jatkamaan iltaa yöhön, muut suuntasivat baariin ja minulle syömättömyys teki tepposet ja pisti sellaiseen kuntoon, että mieheni ja tässä vaiheessa muutaman tunnin (thank god teekkaritaustainen) tuttavuuteni joutuivat kantopuuhiin saadakseni minut takaisin kämpille. Tässä yöllisessä seikkailussa katosi sitten puhelin jonnekin päin Wieniä. Huiviakaan ei aamulla löytynyt mistään. Kyllähän voi ihmistä hävettää tällainen tapaus, mutta minkäs sille enää voi. Oli muuten nykypäivän puhelinriippuvaisena aika vapauttavaa viettää loppuviikonloppua ilman puhelinta. Minä katsoin maisemia kun toiset somettivat ja postasivat kuvia. (Tän reissun kuvat onkin miehen ottamat. Note to self: hanki uusi sim-kortti ja puhelin.)

Kuva ennusti lankapuhelimiin siirymisen?

Lauantaina lähdettiin aamupalalle ulos syömään ja toteamaan, että on muuten tulossa lämmin päivä. Taidettiin käydä todella lähellä hellelukemia. Muutama brunssipaikka oli täpöten täynnä, eikä sellaisen varaaminen toisesta onnistunut seuravaksi päiväksikään, joten Wienissä brunssille menijöille suosittelen tsekkaamaan ja varaamaan paikan jo etukäteen. A:n tietämässä bagelipaikassa oli tilaa ja jäätiin ulos syömään. Pure living bakery (Downtown:  Burggasse 68 1070 Vienna & Village: Altgasse 12, 1130 Vienna) tarjoaa superfood smoothieita, hurjan hyviä bageleita, keittoja, pastaa ja kakkuja, suurin osa luomutuotteina. Työntekijät olivat maailman mukavimpia ja kiinnostuneita mistäpäin olimme. Toinen työntekijä oli slovakialainen ja pääsin hänelle osoittamaan kielitaitoani kertoakseni slovakiksi, että olemme suomesta, mutta asumme Bratissa. Hän oli vaikuttunut ja lupasi -10% alea jos tilaan slovakiksi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ihan vielä onnistunut, mutta hyvää läppää kuitenkin heitettiin. Bagelit olivat huippuhyvät ja viereen sai tilata luomusipsit majoneesilla. Maistui muuten kyseisenä aamuna aika erityisen hyvältä. Suosittelen paikkaa (ja muistakaa ottaa käteistä mukaan, eurooppalaiseen tapaan paikka oli cash only)!

Yammy!

Aamupalan jälkeen otettiin suunnaksi Rathaus viinifestarit, jonne ei edellisenä iltana enää ehditty. Kadulla näkyi porukkaa pukeutuneina itävaltalaisiin kansallispukuihin. Naisilla oli mekot ja essut ja miehillä lyhyet tai polvipitkät nahkahousut tai -shortsit henkseleillä ja polvisukat. Hieno hattu oli tietty plussaa. Kun päästiin Rathausin hoodeille, ymmärrettiin että ihmiset olivat pukeutuneet nimenomaan viinifestareille. Tosi monella oli kansallispuvut tai vastaavat asut päällä. Minulle ei tuo viini vielä maistunut edellisillan jälkeen, joten jäin puistoon lepäilemään nurmikolle kun toiset lähtivät kiertämään kojuja. Sain tosin yhtäkkiä havahtua siihen, että ympärilleni oli linnoittautunut parisenkymmentä kansallispukuista tanssijaa ja hanuristi harjoittelemaan kansallistansseja, se siitä rauhassa makoilusta.

Bongaa Slaavivaimo.

Paikallisoppaamme tiesi upean kattoterassin kaupungin korkeimmasta rakennuksesta DC Towerista ja se valikoitui seuraavaksi kohteeksi. Osoittautui, että baari ei ollut ennen neljää vielä auki, joten päädyttiin Neue Donau -kanaalin rantaan lounaspiknikille odottamaan baarin aukeamista. Jengi jopa pulahti uimaan porottavassa auringossa. 57 Restaurant & Lounge (Donau-City-Straße 7, 1220 Wien) osoittautui erittäin vaikeasti löydettävissä olevaksi paikaksi keskellä bisnesrakennuksia. Ensin piti etsiytyä aulabaarin läpi hissinaisen luo, jotta pääsi hissillä 57 kerrokseen. Ravintolasta on vielä yhdet portaat ylös, josta pääsee ylimmän kerroksen kattoterassille. Sieltä saa tilattua kalliita, mutta hirmuisen hyviä drinkkejä. Terassilta on mahtavat näköalat joka puolelle kaupunkia.

Neue Donaun rannassa.

DC Tower Sky Terasse.

Iltaohjelmana oli tarkoitus tsekata Tel Aviv beachin kesän avajaiset. Tonavan kanaaliin on laitettu rantsumeiningillä baareja ja palmuja pystyyn. Porukkaa oli liikenteessä tosi paljon ja osa tyytyi juomaan omia juomiaan kanaalin reunalla kun toiset nautiskelivat baarin antimista parin metrin päässä terassilla. Sääntösuomalaiset sai taas ihmetellä rentoa meininkiä. Porukkaamme liittyi mukaan yksi suomalaispariskunta, yksi jenkki, yksi saksalainen ja yksi sveitsiläinen. Juttua riitti kaikkien kesken ja oli kiva päästä jutustelemaan myös suomeksi kokemuksista ulkomaille muutosta ja ennen kaikkea tavata uusia suomalaisia ulkomailla. Opittiin edellisestä illasta syömisen tärkeys ja suunnattiin snägärin kautta kotiin. Tosi mahtava päivä!

Tel Aviv Beach

Sunnuntaina käytiin eurooppalaiseen tapaan hakemassa lähileipomosta aamupalaksi croissantteja ja makeita leivonnaisia. (Note to self: ala harrastamaan tätä enemmän Bratislavassakin.) Aikaa jäi vielä hengailulle ennen kotiin lähtöä, joten suunnattiin taas aurinkoisessa säässä Praterin puistoon hengailemaan. Tsekattiin myös Wurstelprater huvipuistoalue, jossa käytiin ihmettelemässä tuulitunnelilentämistä ja kokeiltiin Prater Turm keinukarusellia, jonka masto kohoaa 117 metriin ja joka nostaa keinujat aina 95 metrin korkeuteen. Ylhäältä oli makeat näkymät, vaikkakin yllättäen ylhäällä iskevä tuuli teki ajelusta aika jännittävän. Iltapäivällä yhtä puhelinta köyhempänä, mutta monta kivaa paikkaa nähneenä ja kokemusta rikkaampana oli aika suunnata Pösö kohti Wienin jälkeen tuppukylältä tuntuvaa Bratia. Suuri kiitos paikallisoppaallemme ja tervetuloa vastavierailulle!