Turistioppaana anopille ja appiukolle

Anoppi ja appiukko varasivat matkan Bratislavaan pääsiäislomalla. Lähdettiin Pösöllä hakemaan heitä Wienistä. Ostettiin matkalla Bratin puolelta vinjetti, että saa ajaa moottoritiellä. Wieniin pääsee myös toista reittiä kivojen Itävaltalaisten pikkukylien läpi, mutta tällä kertaa haluttiin ajaa tylsää, mutta nopeampaa reittiä. Kerran jo eksyimme lentokentältä vahingossa moottoritielle kun haimme äitiäni kylään ja peloissamme odottelimme kilahtaako parinsadan euron sakko ilman vinjettiä ajosta. Vielä ei ole kuulunut.

Olimme takaisin Bratissa kahdeksan aikaan, joten suuntasimme suoraan illalliselle. Vieraat pitää vähintään kerran viedä aitoon slovakialaiseen ravintolaan, joten suuntasimme Bratislava flagship restaurantiin. Ravintola on rakennettu vanhaan kirkkoon ja ruokasaliin löytääkseen onkin löydettävä muutaman painavan puuoven, käytävän, alakerran pubin ja portaiden päästä. Ravintolasali onkin erikoinen ja näyttävä, joskin aidon slovakialaisen tunnelman latistaa jokapuolelle asennetut telkkarit. Toisaalta televisioissa pyörii ravintolan ja kaupungin omia videoita, joissa mainostetaan eri tuotteita ja näytetään miten niitä valmistetaan perinteiseen tyyliin. Ravintola tarjoaa aitoja slovakialaisia perinneruokia, kuten leivässä tarjoiltua valkosipulikeittoa, kaalikeittoa, bryndzove haluškya eli perunamykyjä ja lampaanjuustoa, erilaisia gulasseja, lokše eli täytettyjä lettuja ja makkaroita. Lampaanjuustoa tarjoillaan myös pienissä piirakoissa = bryndzové pirohy ja hapankaalia mykyjen ja pekonin kanssa = kapustové strapačky so slaninkou.

Maisteluannos kahdelle: haluskyt, pirohyt ja kapustat.

Naisväki testasi paikallista valkoviiniä rizling vlašský, Víno Ludvig. Pullo kustansi 13,90€ (ei paha). Täytyy kyllä hehkuttaa, että slovakialaiset valkkarit ovat osoittautuneet erittäin hyviksi. Paikallinen riesling on kuivaa, mutta silti erittäin maukasta ja yleensä myös hapokasta. Super! Miesväki tyytyi yllätys yllätys maistelemaan paikallisia oluita. Tässäkin ravintolassa on oma panimo niinkuin kuuluukin.

Jos oikein tarkasti katsoo niin saattaa bongata parimetrisen pääsiäispiiskakoristeen vihreine nauhoineen roikkumasta katosta.

Miehelle sattui hieman huonoon hetkeen työreissu nimittäin hänen täytyi lähteä tiistaiksi ja keskiviikoksi Itävaltaan. Minulle jäi siis vastuu hänen vanhempiensa viihdyttämisestä kahdeksi päiväksi. Tylsää, ettei hän päässyt viettämään paljon aikaa vanhempiensa kanssa, mutta minulle oli kiva saada seuraa työmatkan ajaksi. En tiedä kuinka monelle tällainen skenaario olisi ollut painajainen, mutta meillä oli kyllä todella hauskat kaksi päivää. Ensimmäisenä kiivettiin meidän katu ylös ja suunnattiin Bratislavan linnalle. Linnan pihalta on hyvät näkymät alas Tonavan rantaan ja Itävallan puolelle, jonka tunnistaa tuulivoimaloista. Vierailimme linnan museossa ja tietenkin kiipesimme näköalatorniin, josta näkymät kantautuvat joka suuntaan kaupunkia ja Itävallan lisäksi ylhäältä voi nähdä jopa Unkariin saakka. Edellisen kerran vierailin museossa äitini kanssa, mutta tällä kierroksella löytyi jopa yksi uusi huone täynnä pronssi- ja kupariaikojen koruja, astioita ja työkaluja. Linna on täynnä näytteilyitä toisesta maailmansodasta Slovakian historiaan, maalauksia eri hallitsijoista, kuvia linnan rakennusvaiheista jne jne. Nähtävää on paljon.

Loppupäivä kuljettiin ympäri vanhaa kaupunkia ja pienen sateen sattuessa juostiin ravintolaan kahville tai viinille. Kokeiltiin paikallisliikennettä ja hypättiin seuraavaan raitiovaunuun, joka vei päärautatieasemalle. Varoitin kyllä, ettei se ole kummoinen, mutta käytiin huviksi katsastamassa. Siellä ne veivaa junille vaihteet vielä ihan käsipelin, tämäkin tuli todistettua. Otettiin bussi Tonavan rantaan Eurovea -ostoskeskukselle ja käytiin kävelemässä puistoalueella. Tietenkin piti ihmetellä Tonavan virtausta. Sitä ei uskoisi kuinka kovaa se virtaakaan. Ihmettelyn jälkeen piti ottaa taas väliiinit ja tällä kertaa tarkeni istuskella ulkona. Taisi olla eka terassikerta minullekin! Aurinkkoisessa kelissä oli ihana kävellä Tonavaa pitkin kotiin. Iltapalat syötiin kotikadun panimoravintolassa. Mahtava päivä!

Tonavan neito

Seuraavana aamuna päätettiin lähteä aamupalalle johonkin ravintolaan syömään. Käveltiin Mikaelin portin kautta ja päädyttiin yhteen lempikahviloistani, Urban bistroon. (Lupaan hehkuttaa teille tätä kahvilaketjua myöhemmin, keskitytään nyt vain näihin aamupala-antimiin.) Lomalla kun ollaan niin päädyttiin sitten tilaamaan aamupalojen lisäksi perinteiset brunssijuomat eli kuohuviinit. Tarjoilijan piti kerran kysyä uudelleen, että ai skumppaa. Hieman virnuillen otti kyllä tilauksen pullosta. Ilmeisesti ei ihan kovin moni tule aamukympiltä skumppapulloja tilaamaan. (Kannattaisi!) Minä nautiskelin avokadotoastista ja kotitekoisesta granolasta kreikkalaisen jogurtin ja mansikka-raparperi hillokkeen kera. SUPERMUMS! Hyvältä näytti myös uppomunat ja englantilainen aamiaisannos.

Eggs benedict hollandaisekastikkeella ja granola.

Tällä kattauksella jaksettiin taas kiertää kaupunkia. Ihmeteltiin paikallisen Lidlin tarjonta ja ajateltiin lähteä kauppaan, kunnes todettiin, että voisi taas istahtaa jononkin hetkeksi pohtimaan ostoslistaa. Käveltiin lähellä olevaan panimoravintolaan väliviinille ja -oluelle. Ajateltiin tilata jotain pientä naposteltavaa. En tiedä mikä hairahdus sattui kohdalleni, mutta täyttävän aamupalan jälkeen päätin kokeilla jotakin jälkiruokaa. Täällä on tapana laittaa unikonsiemeniä jälkiruokiin ja halusin kokeilla miltä tällainen kombo maistuu. Tilasin isoäidin nuudelit unikonsiemenillä. (WOOT?!) Jälkiruokanuudelit? En tiedä mitä näiden päässä liikkuu, mutta annos oli jo kuvauksensa mukaisesti erittäin outo. Ensinnäkin se oli aivan älyttömän (liian) iso. Makeita taikinapötköjä voisulalla ja lähinnä mullalta maistuvat siemenet tomusokerilla eivät todellakaan maistuneet hyviltä. Tilattiin kiireiseen lounasaikaan yksi jälkiruoka, yksi alkupala ja anopille kaksi sivuannosta. Mahtoi kokkien ilme olla aika arvokas kun saivat tilauksen. Lähinnä päädyttiin nauramaan hysteerisesti meidän tilaukselle ja jälkiruoalleni.

Näillä eväillä lähdettiin ruokakauppaan ihmettelemään paikallisen lihatiskin antimia ja kerättiin kärry täyteen illallisaineksia. Testiin lähti myös puuroriisiltä näyttävä paketti. Ihan hyvä riisipuuro siitä tulikin. Nyt täytyisi vielä löytää ruisjauhoja niin voisi leipasta karjalanpiirakat. Koti-illallinen juustoineen oli loistava päätös turistipäivälle ja saatiin miehenikin takaisin kotiin kuuntelemaan meidän kaupunkiseikkailutarinoita. SUURI KIITOS VIERAILLE! Turistiopas yrittää palata takaisin normaaliin arkeen.