Made in SlovaKia

Viimeaikoina elämää on täyttänyt jostakin syystä ajoneuvot. Viime unitissa opiskelimme muksujen kanssa mm. sanastoa auton rakenteista ja lopulta rakennettiin omat kulkupelit. Pohjana toimi Quentin Blaken kirja Mrs. Armitage on Wheels. Opittiin rakentamaan toimiva chassis eli auton alusta, johon saatiin kiinnitettyä akselit ja sitä kautta pyörivät pyörät. Koulussa pyritään käymään kolmisen kertaa vuodessa field tripeillä ja meiltä nämä olivat toistaiseksi jääneet vielä toteuttamatta. Pomolla sattui kuin sattuikin olemaan yhteyksiä Peugeotin paikalliseen tehtaaseen ja saatiin sovittua sinne vierailu. Aika huikeeta. Mieheni ilmoitti heti halukkuudestaan lähteä mukaan, tosin hänellä oli samana päivänä seminaari, joten ei edes yritetty saada häntä mukaan retkelle. Aika harvoin sitä saa miehen kateelliseksi mistään kouluhommista, haha. 

Turvallisuus ennen kaikkea!

Viime viikolla sitten lähdettiin Trnavaan 50 km päähän PSA Groupin Peogeot & Citroën -tehtaalle. Kohde on todellakin sellainen, ettei ihan kuka vaan pääse marssimaan sisälle kurkistamaan autojen valmistusta. Valokuvauskin tehtaan sisällä oli kielletty, joten liiemmin kuvamateriaalia reissusta ei ole näyttää. Ainoastaan virnuileva avustaja upeissa tamineissa. Ja tehtaan työntekijöiden kuvilla päällystetty Peogeot 207. PSA:n Trnavan tehdas työllistää tällä hetkellä 3 500 ihmistä ja ennusteiden mukaan ensi vuonna jo 4 200 ihmistä. Tehdas on hurjan kokoinen laitos 193 hehtaarin alueella sisältäen useita eri tarkoituksiin liittyviä rakennuksia. Suurimpina supply park, stamping, welding, logistics, paint, assembly, quality ja park of finished cars. Me pääsimme kurkistamaan niistä vain muutamaan - logistiikkakeskukseen, assembly shopiin ja lopuksi quality checkin puolelle. Tehdasalueella liikuttiin bussilla paikasta toiseen välimatkojen takia. Autoja valmistuu päivässä 1350 eli yksi auto joka minuutti. Huhhuh, tätä on niin vaikea ymmärtää. Mihin nämä kaikki autot menee?! Ja tämä on siis vain yksi tehdas muiden joukossa. Valmiit autot kiiltävät parkkipaikalla odottamassa kuljetusta autokauppoihin tai suoraan uusille omistajille.

Kysymyksiä riitti.

Kaikki tehtaassa toimii kuin rasvattu. Massiiviset robotit hitsailevat ja liimailevat osia yhteen, robotit myös mittaavat valmista runkoa ja tarkastelevat, että kaikki osat ovat kunnossa ja oikeissa kohdissa. Keskenään kommunikoivat robottien anturit vain piippailevat huoneessa keskenään ja tökkivät autoa. Logistiikassa ja kokoonpanolinjalla itsekseen magneettiraitoja pitkin ajavat kulkuneuvot kuljettavat osia tarvittaviin paikkoihin. Liukuhihna pyörii katossa pään yläpuolella ja kiemurtelee ympäri tehdasta kuljettaen eri osia kokoajille. Kokoonpanolinjalta tulee eri värisiä autoja peräkkäin ja niiden osat täydellisessä järjestyksessä. Työntekijät pyöräilevät tehtaassa paikasta toiseen, koska välimatkat ovat niin isoja. Tämä kaikki oli kyllä tosi siistiä päästä näkemään. Quality checkissä auto pestään, kaikki osat testataan jne. Kymmeniä ihmisiä availee ovia, kokeilee avaimia ja joku painaa tasaisin väliajoin tööttiä, mikä ihana ympäristö. Pitäiskö vaihtaa lasten kaitseminen vaikka ovien kokeilijaksi? Olisi helpompaa hommaa. Ja siisti sisätyö. Noh, laitetaan vielä harkintaan.

"In 2006, shortly after the plant opened, there was much discussion in France of relative wage levels, with reports that the minimum wage at the Trnava factory was €183 per month and the average salary €450, although the salary of an assembly line worker would be only €350. Reference was also made to wages at the nearby Volkswagen plant being 85% lower than those of that company’s German employees. ... In the year 2015 the average monthly wage was €1.331 and wages below €850 will be specially compensated with 13th salary." Lähde: Wikipedia

Tässä taas vähän esimerkkiä maan palkkatasosta. 

Vuonna 2006 paikalliset työntekijät ovat saaneet 350€ palkkaa!
Onneksi tilanne on sittemmin parantunut.

Tässä maan tapaan (toivottavasti) huumoria: bussikuskin eväskori. Suomalainen
ope kauhistelee, slovakeille tässä ei ollut mitään huomautettavaa tai ihmeellistä.

Autoteollisuus on Slovakiassa suurin teollisuusala ja täten myös työllistää hurjasti porukkaa. Vuodesta 2007 lähtien Slovakia on ollut maailman suurin autojen tuottaja per capita! Vuonna 2003 autoteollisuus kattoi Slovakian bruttokansantuotteesta 12%. (Wikipedia) Puhutaan siis aika isoista luvuista. Bratislavan laitamilta löytää Volkswagenin tehtaan, jossa valmistetaan tällä hetkellä Volkkarin Touaregin ja Upin lisäksi myös Audi A7, Porsche Cayenne, SEAT Mii ja Škoda Citigo -malleja. Kian tehdas 3 800 työntekijöineen Žilinassa valmistavat vuodessa yhteensä 350, 000 Cee'dia, Sportagea ja Vengaa. Made in SlovaKia -mainokset loistavat aika monessa mainospylväässä.

Slovakiassa autokanta on kohtalaisen uusi, kaduilla näkee siis uudehkoja hyvännäköisiä autoja hyvinkin paljon, hintataso on tietty alempi kuin Suomessa ja voisi kuvitella, että myös autoon liittyvä verotus jne. Upouuden Citroën C3:sen saa alkaen 8 990€ ja Kia Rion alkaen 9 990€.  Mutta sitten on aina niitä poikkeuksia. Niitä autoja, joiden kuljettajat eivät selviä paikasta toiseen kolhimatta autoa kunnolla (ja sitten jättämättä kolhut korjaamatta), niitä jotka ovat tuunanneet supervanhan kottaraisenta tai koristelleet autonsa ah niin ihanilla darroilla (=tarroilla). Jo jonkin aikaa sitten oli vain pakko alkaa kerätä kuvia näistä autotarroista. Osa niistä ovat vain niin mahtavia. Venemessuilla selvisi myös mistä näitä saa ostettua...

Tähtiä, taikaa, kasipallo ikkunassa, lapsi autossa ja pirulliset naiset.

Autokauneutta.

Eiiiihhhh...

Jotta tämä moottoriajoneuvoihin tutustuminen ei jäänyt yhden reissun varaan, bongasi mies meille edelliseksi viikonlopuksi ohjelmaa, nimittäin moottoripyörä- ja venemessut. Jokaisen slaavivaimon salainen unelma? Lauantaina kieltäydyin lähtemään, mutta sunnuntaina oli ilmeisesti niin tylsää, että miksei sitä sitten lähtisi vaikka ihan vaan kävelylle messuhalliin ja kauhistelemaan/ihastelemaan motskatyttöjä. Messut kustansivat 7€, joten ei nyt älyttömän paha hinta mielestäni. Taattuun tapaan suomalainen kaduntallaaja sai ihmetellä messuilla jokaisen näyttelystandin pursuavan alkoholipulloista ja lantringeista. Kaljakojuja löytyi joka kulman takaa. Osa esittelijöistä vain hengasivat omilla standeillaan syöden sipsejä suoraan pusseista ja napsien jekkua. Rentoa meininkiä. Olisi varmaan kannattanut lähteä neuvottelemaan veneen ostamisesta niin sunnuntain päkät (päiväkännit) olisivat olleet taatut.

Ensinnäkin pitäisi ratkaista vastaus kysymykseen kuka oikeasti täällä Tonavan varressa tarvitsee veneen? Vastaus: ei kukaan? Esillä olikin ehkä enemmän merille sopivia veneitä. Ahh kuinka ihanaa olisikin vuokrata vene jostain Kroatiasta. Kuka on mukana? Pienet haaveilut alkoivat leijailla ajatuksissa veneosastolla. Olen nuorempana käynyt venemessuilla Suomessa ja tämä osasto oli superpieni niihin verrattuna. Selkeästi oltiin keskitytty moottoripyöriin. Näitä löytyi monenlaisia. Parasta oli myös tutkia kaikennäköisiä off road kulkupelejä. Tällaisilla kun pääsis päristelemään tonne vuoristoon, ou jea. Vähän jouduin pettymään, koska moottoripyörätytöt olivat aika vähissä. Paljon enemmän jengiä näki mm. paikallisen Hells Angelien standilla. Nais.

Näillä menopeleillä lumihuipuille kikkailemaan!

Hell's Angels & Mun tuleva menopeli.

Huh, tällaista ajoneuvoihin liityvää ylikuormitusta täytyy äkkiä kompensoida jollakin tyttömäisella toiminnalla. Esim menemällä kynsihuoltoon. Koulun CEO huikkasi luokkaretkibussiin noustessa, että älä sitten osta autoa. Kyllähän se kieltämättä alkoi hieman houkuttaa. Meillä (taisiis miehellä) on vielä pohdinnassa ostaisiko täältä auton ja toisi sen sitten Suomeen. Auto täytyy omistaa ulkomailla puoli vuotta, jotta siitä saa Suomessa verovähennystä. Harkittavaa löytyy kuitenkin vielä jonkun verran. Olisiko auton ostaminen täältä ja veroissa säästäminen kaiken sen paperisodan arvoista? Päätös pitäisi kuitenkin tehdä pian jos meinaa auton omistaa minimimäärän täällä päässä. Tai sitten slaavivaimon pitää yllättää ja tilata äkkiä oma auto bränikkänä tehtaalta. Olishan se aika siistiä. Harmi vaan kun ei vielä tiedä yhtään, mistä sitä itsensä löytää työkomennuksen jälkeen ja olisiko autolla todella tarvetta. Nähtäväksi jää. Tällä erää ollaan kuitenkin tyytyväisiä meille vuokrattuun Pösöön, joka todennäköisesti tuli meille suoraan vierailemaltani tehtaalta.

Uudet kynnet ja uusi Citroen C3.

Riisipallolounas

Tässä ollaan vuoden verran ehditty käydä useammilla lounailla, mies varmaan useammin työn ohella ja nykyään minäkin tuhlaamassa (pakollisiin) työetuuksiin kuuluvia lounareita. Toki kunhan koulusta valvontavuoroista riippuen ehtii poistua ulos syömään. Minulle tämä onni on suotu joka torstaisin. Peruslounas (paino sanalla perus) maksaa täällä yleensä jotakin 3,5€ ja 5€ väliltä. Ja koska Slovakialaiseen ateriaan kuuluu aina keitto, se tulee ilman muuta lounaan mukana joka kerta (paitsi ehkei pitsan kanssa). Mitään buffettejahan täällä ei siis suomen tapaan harrasteta. Muutamassa paikassa tosin myydään ruokaa kilohinnoilla, joten siellä saa rakentaa omanlaisen aterian. Muutoin naaman eteen lävähtää yleensä aimo annos rakkaudella valmistettua ruokaa, jossa ei olla säästelty makua antavia perusruoka-aineita kuten vaikka voita. Yleisin näky on ehdottomasti riisipallot. Näistä lisää vähän myöhemmin.

Frittikana caesar -salaatti a la Brick.
Ei ehkä siitä terveellisimmästä päästä, mutta hyvää tietty.

Miehen työpaikan lähettyvillä on kiinalainen ravintola ja pari slovakkimättöä tarjoavaa raflaa. Meillä on lähimpänä slovakkimättöä/pizzaa tarjoava ravintola, sushipaikka, jota en ole kyllä vielä testannut ja sitten Brick -ravintola, joka on ehkä hieman fiinimpi lounastelupaikaksi tai ainakin kalliimmasta päästä. Täällä näkee jonkin verran pukumiehiä ja sitten itse yrittää pujahdella avainnivaska kaulassa nurkkapöytään häpeämään vaatteet vesiväreissä ja lasten klähmässä, no ei vaan. Tiiliravintolassa lounas kustantaa 4,90€ (siis sieltä kalliimmasta päästä) ja tarjolla on myös Bizniz -menu 9,90€ (tää on jo superkallis lounas täällä). Päivän keiton lisäksi pääruoan saa valita yleensä muutamasta vaihtoehdosta. Slovakialaisen ruokalistan lukeminen sujuu jo aika hyvin, joskin on vielä aika monta paikallisannosta, jotka täytyy googlata.

Peruskeittoja.

Pinaattikeitto ja parsiskeitto.
Looks delicious, right? ;)

Keitto nro 1: perus kinkkilän sweet&sour setti
Keitto nro 2: Ruskea limakeitto eli linssikeitto perunoilla
Keitto nro 3: Valkosipulikeitto krutongeilla
Keitto nro 2 oli ulkonäöstä huolimatta hyvää, yllätyin!

Alkukeittona on yleensä jotakin liemimäistä, ei mitään Suomen makkarakeittoja. Yleensä liemessä lilluttelee muutamia juurespaloja, keittonuudeleita ja lihaa. Tai sitten tarjolla on tomaattikeittoa parmesanjuuston kanssa, pinaattikeittoa paikalliseen tapaan (ulkonäkö ei ole yleensä kovin houkutteleva), parsakaalikeittoa tai valkosipulikeittoa krutongeilla. Pääruoka on sitten jotakin slovakialaisten perusruokaa, kuten friteerattua juustoa, ranskalaisia ja tartar -kastiketta (hehheh), uppopaistettua kukkakaalia tai gulassisoossia. Yleisimmin listoilla on jotakin possusta. Kanan lisäksi nää syö aika paljon ankkaa tai kalkkunaa. Kerran tilasin pastasalaatin, jossa puolet oli pastaa ja puolet majoa, ihan vähän vegeä ja kannoo. Ei ollut salaatti terveellisemmästä päästä, voin kertoa. Risottoa voi joskus innostua tilaamaan, mutta sekin on täällä lähinnä sellaista kypsää (mahdollisesti pallotettua) riisimömmöä ja todennäköisesti herneillä. Ihan ei päästä italialaisen version tasolle, mutta ei se mitään.

Vas. yläkulma: Miehen syömä kanakastike haluśkyn eli mykyjen kanssa. Ok.
Vas. alakulma: KGB -pubin corn flakes -kanaa muussin kanssa, oli hyvee.
Oikealla: Tää on niin hyvää! Frittikukkis, tatarska omacka ja potut. Tätä lisää!

Miehen tämänpäiväinen lounas (ihanaa uhrautumista blogille):
Kirkas kasviskeitto ja Gulassi knöödeleillä, voilá! 

Omaksi suosikiksi on noussut Brickin friteeratut kukkakaalit, kotitekoisen tartar -soossin ja keitettyjen perunoiden kera. Mums. Käy herkkulounaasta aina silloin tällöin. Ja joskus vaan niitä keitettyjä perunoita tulee suomalaisena ikävä, sillä kuten jo vihjasin, voitte arvata mikä on yleinen lisuke. Se on riisi. Ja ne riisit on ihan aina lautasella puolikkaina palloina. Ilmeisesti slovakialaisen keittiön perusvälineistöön kuuluu jäätelökauha riisille? Näin käy sekä kiinalaisissa ravintoloissa kuin muuallakin. Siis onko näillä joku maanlaajuinen sopimus riisin esillepanossa? Mie en vaa tajjuu! Juomapolitiikka on myös mielenkiintoinen. Harva tilaa mitään ruokajuomaksi (koska hinta on tyyliin puolet lounaan hinnasta jos tilaa vissyä?!), eikä tarjoilijat usein edes kysy mitään ellet tajua itse tilata. Hanavettä varmaan toki saa monesta paikkaa ihan veloituksetta, mutta sitäkään ei aina näe monilla. Miten jengi pystyy vetämään näitä jättiannoksia juomatta mitään? Onko se neste sitten kaikki siinä liemikeitossa?

Todistusaineistoa.
They are real!

Näyttää vähän erilaiselta suomalaisen version kanssa?

Yhtenä päivänä juuri vauhkosin kollegoille ruokaympyrästä ja sen mukaisen safkan puuttumisesta meidän koulun lounasravintolassa, mutta tyyliin seuraavana päivänä ravintolan taululle oli lävähtänyt tämä (kuva ylhäällä). Salakuunteleeko joku minua kärpäsenä katossa?! Todennäköisesti jotkut sijoittajavanhemmat ovat taas päässeet valittamaan ruoasta, sillä listalle oli yhtäkkiä ilmestynyt superterveellistä ruokaa ja paljon kasviksia. Esim kasvispihvejä tai bulguria, onkohan moni slovakkilapsi edes koskaan kuullutkaan näistä ennen? Oppilaiden naamat eivät näyttäneet kovin tyytyväisiltä nämä safkat edessä. Tässä on siis taidonnäyte kuukausia aiemmin, jolloin listalla on hyvinkin slovakialaista granatíria, pasta- ja perunasössötystä. (Sama, jota maistoin jo ystäväni luona Nitrassa.) Suomessa tämä menisi ehkä lisukkeesta, mutta että tämä tarjoillaan pääruokana yhden suolakurkkupalan kanssa?! Huh, kuvitelkaa niitä väsyneitä oppilaita iltapäivällä tämän jälkeen...

Aika pähee koululounas, vai?

Ihan kaiken kruunaa joka perjantainen MAKEA LOUNAS, joka tarjoillaan oppilaille. Ilmeisesti kuuluu täkäläiseen kulttuuriin? Siihen kuuluu toki alkuun suolainen keitto, mutta itse pääruoka voi olla vaikkapa kermavaahdolla täytetty lettu tai donitsi. Siis mitä?! Huhhuh sitä järkytystä, minkä sain kun sain tietää tästä. Tiesin, että slovakeilla on tosi iso "sweet tooth", mutta että makea lounas? Osa vanhemmista ovatkin jo fiksuina tilanneet lapsilleen jotakin järkevää tilalle tai laittaneet perjantaille omat eväät mukaan. Ainiin siis kuvitelkaa uudelleen ne väsyneet ja levottomat lapset iltapäivällä tällaisen lounassetin jälkeen. Tällaisessa "ruoassa" ei ole yhtään ravintoarvoa, eikä mitään terveellistä. Ja tästä vielä vanhemmat maksavat? Kai tässä sitten mennään maassa maan tavalla, mutta syvästi järkyttyneenä.

Tämän päivän makea lounas.
J Ä R K Y T Y S !
"Ope mä oon syöny jo kolme pullaa!"

Pääosin lounaat täällä ovat hyviä, mutta suurimmaksi osaksi aika raskaita. Keittoa on täällä ainakin oppinut syömään. Joskus hieman kaipaisi slovakkimätön kylkeen jotakin raikasta ja kevyttä. Vaikka salaattia (ilman sitä majoneesisössötystä). Hyvällä omallatunnolla voi kuitenkin mennä ostamaan kaupasta höttösämpylöitä tai pullaa lounasevääksi, ilman että kukaan tuomitsee. Jes. Omat eväät rokkaavat kuitenkin kaikki riisipallot. Aikuiset täällä vetävät pääosin kylmää lounasta jos on kyse omista eväistä. Tosi moni ostaa halvimipia pieniä höttösämpylöitä (6 snt kappale) pussillisen ja dippaa niitä johonkin kalamajoneesiin tai muuhun sötkötykseen. On aika normaalia syödä leipää lounaaksi. Itselle se ei vaan tunnu riittävältä. Onni on kokkaava mies ja sitä myötä hyvät ruokasuunnitelmat ja eväät! Kiitos babes. (Niin ja kiitos kuvausavustuksesta tähän postaukseen, yay!)

Tervetuloa Slovakiaan syömään!

Viiniköynnösten välistä

Tänä viikonloppuna meidät siunattiin aivan mahtavalla säällä. Loppuviikkoa kohti aurinko paistoi paistamistaan ja lämpötilat kohosivat ihanasti. Lauantaina iltapäivällä lämpötila oli peräti +18 astetta. (Siis melkein Suomen kesä?!)  Ei voi muutenkaan uskoa, että on jo maaliskuu! Aika menee ihan hurjan nopeasti. Ollaan oltu Slovakiassa jo vuosi ja kaksi kuukautta. Aika näyttää kauanko vielä tullaan olemaan, mutta pitää yrittää käyttää aikaa normiarjen lisäksi hyödyksi ja toteuttaa monia to do -listalla olevia matkahaaveita, ravintolakokeiluita ja mitä vielä. Paljon olisi vielä nähtävää ja tehtävää ihan vain Slovakiankin rajojen sisäpuolella.



Otettiin tietenkin lauantain keleistä kaikki irti ja lähdettiin vaeltamaan metsäpuiston läpi Bratislavan laitamilla sijaitsevaa Marianka nimistä kylää kohti. Googlailin hieman karttoja etukäteen ja kaverin suosittelema Maps.me -appi puhelimessa osoittautui fiksuksi suunnannäyttäjäksi. Sovellus näyttää etukäteen ladatuilta alueilta kaikki pienemmätkin polut, myös metsän keskeltä. Onneksi metsäpuistosta (täällä samaisesta aiheesta aiemmin) löytyy merkatut reitit ja opastekyltit ettei ihan helposti pääse eksymään jos pysyy pääreiteillä. Tällä kertaa tosin lähdettiin kotoa 5 -ratikalla kohti Račaa, jäätiin pois Pekná cesta -pysäkillä Krasňanyssa, josta lähdettiin käppäilemään saman nimistä katua ylöspäin kohti metsäpuiston kukkuloita. Reitti osoittautui kiemurtelevan viiniköynnösten välistä. Hurjaa, miten lähellä tuotetaan jo viiniä, täytyykin kuluttaa näitä ihania lähituotteita enemmmän! Nähtiin ainakin yksi vanha pariskunta duunissa omalla pellollaan, jaksaa jaksaa mamma ja pappa!

Jaksamisesta puheenollen, ei tarvinnut ihan hirveän pitkälle kävellä kun jatkuva ylämäki alkoi hikoiluttaa naamaa. Metsän reunalta viiniköynnösten vierestä oli hieno katsoa taaksepäin ja nähdä kauaksi jääneet kaupungin talot. Metsään sukeltaessa tulee kyllä niin hieno ja erikoinen fiilis. Suurin osa puista ovat hurjan pitkiä lehtipuita, tunnelma on erilainen kuin Suomen metsissä. Taas tuli vastaan todella monia ulkoilevia ja grillailevia perheitä, maastopyöräilijöitä ja kaikennäköisiä muita ulkoilijoita koirineen. Täällä voi myös lähteä hienommin pukeutuneena farkkukävelylle metsään, pretty normal. Tai sitten voi panostaa kaikkiin high tech maastopöyräily- tai vaellusgeareihin. Ihan miten vaan, kaikki käy. Pari kertaa taidettiin vetäistä alkuperäisestä reittisuunnitelmasta poiketen, joten ihan tarkasti ei tiedetä mistä ollaan perille saavuttu, mutta kyllä siihen se pari tuntia meni.

Marianka on tosiaan pieni 1,147 asukkaan kylä pienten Karpaattivuorten alussa. Ensimmäiset merkinnät kylästä ovat jo 1367 ja se oli pitkään Unkarin kuningaskunnan aikana ollut suosittu ja tunnettu pyhiinvaelluskohde, omistettu neitsyt Marialle. (Lähteet Wikipediasta.) Kylän läpi kävellessä törmäsikin moniin todella vanhan näköisiin uskonnollisiin patsaihin. Toisekseen kylä on toiminut vuosien 1859-1916 välillä kaivoskylänä. Kaivoksessa tuotettiin liuskekiveä siihen aikaan modernein metodein. Liuskekiveä myytiin Eurooppaan ja myös merien taakse, joka teki paikasta myös tunnetun. Täällä meidän lähistöllä on todella paljon historiaa, eikä ajattelisi, että tällaisilla pienillä kylilläkin voisi olla pitkä ja mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Mariankassa pysähdyttiin vanhaan kivirakennukseen majataloon (mille muullekaan kuin) kaljalle. Kaljalle ja Kofolalle. Terassille! Ahh.

Marianka.

Kaivoshistoriaa.

Erittäin onnellinen mies.

Bussinodotus maistui näillä eväillä.

Alkuperäisen kymppikilsan lisäksi piti vielä kävellä pari kilsaa viereiseen kylään, jotta pääsimme 100+101 -alueiden bussilippujemme piiriin. Záhorská Bystricassa pysähdyttiin ostamaan naposteltavaa bussia odotellessa. Jätskit oli ihan loppu niin tyydyin sitten Milkaan, voi harmi. ;) Täältä köröteltiin mukavasti 37 -bussilla aina keskustaan Most SNP:n alle, josta olikin jo tosi lyhyt kävelymatka takaisin kotiin. Koko reissuun meni kaikkiaan lähemmäs viisi tuntia. Aivan mahtavaa löytää uusia reippailukohteita ja nähtävyyksiä Bratislavan alueelta. Vielä mahtavampaa oli viettää aikaa ulkona huikeissa maisemissa, täydessä auringonpaisteessa ja sen tuomasta lämmöstä nautiskellen. Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu! Aika moni tuttu oli ainakin käynyt nauttimassa MM-kisatunnelmasta Lahdessa. Me ollaan oltu tunnelmassa mukana Eurosportin avulla. Go Suomi!