Bratislava for everyone

Viime viikonloppuna Bratislavan kaupunki avasi ovensa paikallisille ja turisteille. Tarjolla oli ilmaisia sisäänpääsyjä kaupungin museoihin ja nähtävyyksiin, ilmaisia kiertoajeluita, mahdollisuus ajaa historiallisella ratikalla sekä paljon ohjelmaa ja tapahtumia. Samaan aikaan oli käynnissä myös monikulttuurinen [fjúžn] -festivaali, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota ihmisiin eri kulttuureista ja heidän tavoistaan ja tilanteestaan vähemmistönä Slovakiassa. Festivaali tarjosi muun muassa erilaisia työpajoja, julkisia keskusteluita, konsertteja ja näyttelyitä. Koko kaupunki oli siis täynnä nähtävää ja kaikenlaista tekemistä. Kaikkialle ei olisi millään ehtinyt.

Hellyyttävät mummelit ja pappelit.

Lauantaina kaupunginjohtajalla oli avoimet ovet ja vierailijoilla oli mahdollisuus käydä Primate's palacella (Primaciálne palác ja suomeksi näköjään Priimaksen palatsi) hänen toimistollaan ja käydä juttusilla hänen kanssaan. Me ei käyty pormestarin juttusilla, mutta käytiin tsekkaamassa palatsi ja sen hulppeat huoneet. Valokuvaus sisällä ei ollut sallittua. Sisäpihalla päästiin todistamaan slovakialaista kansanperinnettä kun mammat ja papat hoilasivat tanssahdellen kansallispuvuissa. Aika huikeita. Seuraavaksi kadulla törmättiin Red bull -autoon ja moderneihin nuoremman ikäluokan tanssityttöihin. Aikamoinen harppaus edellisestä esityksestä. Saatiin pikakatsaus kahden ikäpolven kulttuuriin.

Ensimmäisenä oli tarkoitus mennä St. Jamesin kappeliin.  Kävelimme aamulla ohi, mutta näytti sen verran tyhjältä, eikä kukaan ollut ovella, joten jatkettiin matkaa. Iltapäivällä ohitettiin sama kohta ja jono oli hurjan pitkä. Myöhemmin bongasin, että maanalaiseen kappeliin olisi päässyt kahdelta iltapäivällä, mutta veikkaan, että olisi saanut tulla jonottamaan jo aiemmin. Kappeli on 90-luvulla löytynyt Námestie SNP:n alta ja olisi ollut hurjan mielenkiintoinen kohde, sillä se on auki vain tänä tapahtumana eli kaksi päivää vuodessa. Kaverini kuvista selvisi, että sisältä löytyi ainakin hirmuinen kasa luita ja pääkalloja.

Seuraavaksi otettiin suunta kohti Jakubovo Namestieta, jossa oli käynnissä Good market eli Dobrý trh. Osana [fjúžn] -festivaalia Good marketilla oli käynnissä myös Asia Days. Pieni puistoalue ympäröivine katuineen oli muunnettu tunnelmallisiksi markkinoiksi ja ihmisiä (hipstereitä) oli liikenteessä todella paljon. Ihan mahtava tunnelma. Tarjolla oli ohjelmaa niin aikuisille kuin lapsillekin ja kojuista löytyi aasialaisia ruokia maisteltavaksi, paikallisia lähituotteita ja pikaruokaa joka makuun. Ensimmäisenä kierreltiin aluetta, kunnes miestä alkoi janottaa ja suunnattiin kaljakojulle, joka muuten sijaitsi aivan lasten leikkialueen vieressä. (Ei olisi suomessa voinut ostaa kadulta kaljaa mukaan, eikä ainakaan lastentapahtuman keskeltä, nope.) Päätin sitten minäkin nauttia eurooppalaisesta vapaudesta ja etsiydyin kojulle, josta sai paikallissiideriä. Olihan sitä nyt muutenkin maistettava. Suomalaisjuntteina otettiin tietenkin päälle vielä selfie. Täällä ollaan kaljan kanssa, lällällää!

Ruokakojuille oli älyttömät jonot. Alan joka päivä arvostaa slovakialaisia yhä enemmän sitkeästä jonottamisesta. Itseä ei niin huvittaisi roikkua jonossa, mutta nämä tietää, että saatavilla on jotain ekstraherkullista ja sitä sitten jonotetaan niin kauan kunnes sitä saa itselleenkin. Esimerkiksi Street food park -tapahtumassa jokunen aika sitten mieheni jonotti _hodaria_ varmaan 40 minuuttia. Woot. Onneksi olin päättäväisenä, että haluaisin maistaa jotakin uutta, vaikkakin japanilaiset kasvispiirakat houkuttelivat meitä jonoonsa. Ne muuten ovat aivan huippuja. Ollaan maistettu niitä kolmisen kertaa vanhan kauppahallin edessä ja niitä tekevä jäbä on maailman ystävällisin ja innostunein omasta tuotteestaan. Huomattiin kuitenkin erilaiset piirakat, mitä ihmisillä oli ja sairaan pitkä jono piirakkakojulle. Tämän täytyy olla hyvää. Ei muuta kuin jonon jatkeeksi.

Kyseessä olivat podpecník -leivät, joissa oli joko lampaanjuusto tai smetanapohjalla erilaisia täytteitä.   Nämä tosin olivat paksuja ja kuohkeita, muistuttaen ulkoisesti hieman pannupitsoja. Hattupäinen mies valmisti näitä kojun ulkopuolella olevassa saviuunissa, niinkuin perinteeseen kuuluukin. Minulle juustoversio ja miehelle punasipuli ja pekonitäytteinen, kiitos. Tätä "piirakkaa" kannatti todellakin jonottaa, sillä se osoittautui todella hyväksi.

Sunnuntaina herättiin kaameaan myräkkään. Ulkona tuuli ihan älyttömästi. Päätettiin uhmata säätä ja lähteä katsastamaan Bratislavan alueen ehkä mielenkiintoisinta nähtävyyttä, Devínin linnaa (tai lähinnä linnan raunioita). Devín castle sijaitsee erittäin strategisella paikalla Tonava ja Morava jokien yhtymäkohdassa. Linnan rauniot kohoavat kallion rinteellä 212 metrin korkeuteen. Ensimmäisiä asutusten merkkejä alueelta on jo esihistorialliselta ajalta. Devínistä on löydetty paljon esineistöä kelttien, germaanien ja roomalaisten kausilta, joita pääsee ihmettelemään museohuoneessa. Roomalaisten lisäksi linnoitus on ollut unkarilaisilla ja jopa Napoleonin armeijan valloittama. Tuoreimpana historian muistutuksena joen rannassa kohoaa muistomerkki niille slovakialaisille, jotka kylmän sodan aikana ammuttiin heidän yrittäessään ylittää rajaa Tonavan yli.

Linna sijaitsee Devínin kaupunginosassa noin 12 kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Paikalle pääsee most SNP pysäkiltä bussilla nro 29 suoraan linnalle ja nro 28 Devínin kylään noin 6 min. kävelymatkan päähän linnasta. Opaskirjan ja omien näköhavaintojen perusteella suosittelisin hankkimaan matkaliput valmiiksi molempiin suuntiin. (Niitä voi ostaa etukäteen ja leimataan aina bussissa käytettäessä.) Devínin päässä ei omasta mielestäni näkynyt lippuautomaattia. Kesäisin Devíniin pääsee myös vesiteitse jokilaivoilla. Tätä reittiä pitää vielä kokeilla! Maisemat ylhäältä ovat upeat, linnoituksen ympäristö tarjoaa paljon tutkittavaa ja alhaalla jokien varrella riittää käveltävää.

Sunnuntaina ehdin vielä Internationalsin järjestämään ilmaiseen pilatekseen, joka järjestettiin osana  [fjúžn] festaria. Oli aika pitää pitkästä aikaa siivouspäivää kotona, joten enempään tapahtumista ei tällä kertaa valitettavasti ehditty mukaan. Siltikin oli mukava viettää viikonloppua leikkien turistia omassa kotikaupungissa.

Ps. Suosittelen käväisemään siskoni matkablogissa. Ainakin voi käydä kateellisena katsomassa uskomattomia maisemia ja haaveilla omasta Australian matkasta. Toinen siskoni todennäköisesti lähtee vaihtoon Jenkkeihin. Siinähän sitten mietitään missä kohtaa maapalloa olisi hyvä paikka esim. joulutapaamiselle. (Tähän asti ehdotuksena on ollut Fidji. Miksi? Vain koska siellä olisi siistiä päästä käymään.)

Klikkaa kuvaa!