Viiniä Wienissä

Kukaan suomalainen ei voi mennä Wieniin laulamatta kertaakaan Samuli Edelmannin Peggyn sanoja "Oon mä juonu viinii Wienissä". Tämähän on suorastaan tavoite kun Itävallan reissu tulee ajankohtaiseksi. Äidin kanssa vietettiin jo yksi yö Wienissä ennen hänen Bratin vierailuaan ja silloin toteutettiin tietty viinin juominen Wienissä. Viime viikolla saatiin vihdoin aikaiseksi mennä kylään tuttavan luokse. Mieheni opiskeluaikojen ystävä oli sattumoisin muuttanut vähän aikaa sitten Wieniin. Eli ihan naapuriin. Super! (Superia te tuutte lukee vielä monta kertaa, koska se on paikallisten hypetyshokema, sori.) Oli helpottavaa kuulla, että meillä olisi edes yksi suomituttu lähettyvillä. Täällä ei olla vielä tavattu ketään suomalaisia. (Ilmoittautukaa Bratin ulkosuomalaiset!) Tottakai sovittiin, että käydään puolin ja toisin kylässä kun lähekkäin ollaan ja on paikallisopastusta tarjolla. Ihana päästä tutustumaan kaupunkiin muutoin kuin (sukat sandaaleissa & vyölaukku päällä) turistin silmin. Odotettiin siis aika innolla viime viikonlopun tuloa.

Yhdensuuntaisen bussin saa halvimmillaan eurolla (joo siis oikeesti EUROLLA) 60 km matkalle Bratista Wieniin tai toisinpäin. Kallein lippu suuntaansa on sitten Regiojetillä tai Slovak Linesilla peräti neljä euroa. Päätettiin silti mennä autolla niin päästiin vähän nopeammin perille. Vaikkakin ajettiin vähän hitaampaa reittiä Heinburgin kautta välttäen maksut moottoritiellä ajamisesta. Wienissä pysäköinnin pitäisi olla viikonloppuisin tai ainakin la-su ilmaista, mutta hyödynnettiin metropysäkin vieressä sijaitsevaa parkkihallia, joka kustansi jotakin kuuden euron luokkaa kolmesta päivästä. Ei paha hinta ollenkaan ja auto pysyi siellä turvassa. Lähdettiin metukalla kohti neiti A:n kämppää. Me siis tapasimme perjantaina ensimmäistä kertaa.

Vanhoilla opiskelutovereilla olikin tietty kuulumisia vaihdettavanaan enemmänkin useiden vuosien ajoilta, joten päädyttiin turisemaan kämpillä useita tunteja. Juoden samalla sitä kuuluisaa viiniä Wienissä. Maisteltiin sekä itävaltalaista että slovakialaista viiniä, tietenkin. Tarjolla oli aivan mahtava juustovalikoima naposteltavaksi. Tarkoituksena oli mennä katsastamaan Rathausplatzille viinifestareita, mutta paneuduimme viinin juontiin ja jutusteluun niin pitkäksi aikaa, että saimme siellä olleilta kavereilta viestiä, ettei sinne kannata tapahtuman sulkeutuessa enää suunnata. Otettiin sitten suunnaksi kotibileet. Metropysäkin kioskilta piti käydä hakemassa matkajuotavaa ja jotain vietävää bileisiin. Unohtui tässäkin vaiheessa ihan kokonaan, että ei oltu syöty mitään koko iltana. Noh mikäs siinä kun kerran oli niin hauskaa ja hyvä meno päällä.

Bileissä pääsin juttelemaan slovakkia yhden bratislavalaisen tytön kanssa ja puhumaan tietysti paljon Suomesta. Matkailumarkkinointia, you know. Kun oli aika lähteä jatkamaan iltaa yöhön, muut suuntasivat baariin ja minulle syömättömyys teki tepposet ja pisti sellaiseen kuntoon, että mieheni ja tässä vaiheessa muutaman tunnin (thank god teekkaritaustainen) tuttavuuteni joutuivat kantopuuhiin saadakseni minut takaisin kämpille. Tässä yöllisessä seikkailussa katosi sitten puhelin jonnekin päin Wieniä. Huiviakaan ei aamulla löytynyt mistään. Kyllähän voi ihmistä hävettää tällainen tapaus, mutta minkäs sille enää voi. Oli muuten nykypäivän puhelinriippuvaisena aika vapauttavaa viettää loppuviikonloppua ilman puhelinta. Minä katsoin maisemia kun toiset somettivat ja postasivat kuvia. (Tän reissun kuvat onkin miehen ottamat. Note to self: hanki uusi sim-kortti ja puhelin.)

Kuva ennusti lankapuhelimiin siirymisen?

Lauantaina lähdettiin aamupalalle ulos syömään ja toteamaan, että on muuten tulossa lämmin päivä. Taidettiin käydä todella lähellä hellelukemia. Muutama brunssipaikka oli täpöten täynnä, eikä sellaisen varaaminen toisesta onnistunut seuravaksi päiväksikään, joten Wienissä brunssille menijöille suosittelen tsekkaamaan ja varaamaan paikan jo etukäteen. A:n tietämässä bagelipaikassa oli tilaa ja jäätiin ulos syömään. Pure living bakery (Downtown:  Burggasse 68 1070 Vienna & Village: Altgasse 12, 1130 Vienna) tarjoaa superfood smoothieita, hurjan hyviä bageleita, keittoja, pastaa ja kakkuja, suurin osa luomutuotteina. Työntekijät olivat maailman mukavimpia ja kiinnostuneita mistäpäin olimme. Toinen työntekijä oli slovakialainen ja pääsin hänelle osoittamaan kielitaitoani kertoakseni slovakiksi, että olemme suomesta, mutta asumme Bratissa. Hän oli vaikuttunut ja lupasi -10% alea jos tilaan slovakiksi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ihan vielä onnistunut, mutta hyvää läppää kuitenkin heitettiin. Bagelit olivat huippuhyvät ja viereen sai tilata luomusipsit majoneesilla. Maistui muuten kyseisenä aamuna aika erityisen hyvältä. Suosittelen paikkaa (ja muistakaa ottaa käteistä mukaan, eurooppalaiseen tapaan paikka oli cash only)!

Yammy!

Aamupalan jälkeen otettiin suunnaksi Rathaus viinifestarit, jonne ei edellisenä iltana enää ehditty. Kadulla näkyi porukkaa pukeutuneina itävaltalaisiin kansallispukuihin. Naisilla oli mekot ja essut ja miehillä lyhyet tai polvipitkät nahkahousut tai -shortsit henkseleillä ja polvisukat. Hieno hattu oli tietty plussaa. Kun päästiin Rathausin hoodeille, ymmärrettiin että ihmiset olivat pukeutuneet nimenomaan viinifestareille. Tosi monella oli kansallispuvut tai vastaavat asut päällä. Minulle ei tuo viini vielä maistunut edellisillan jälkeen, joten jäin puistoon lepäilemään nurmikolle kun toiset lähtivät kiertämään kojuja. Sain tosin yhtäkkiä havahtua siihen, että ympärilleni oli linnoittautunut parisenkymmentä kansallispukuista tanssijaa ja hanuristi harjoittelemaan kansallistansseja, se siitä rauhassa makoilusta.

Bongaa Slaavivaimo.

Paikallisoppaamme tiesi upean kattoterassin kaupungin korkeimmasta rakennuksesta DC Towerista ja se valikoitui seuraavaksi kohteeksi. Osoittautui, että baari ei ollut ennen neljää vielä auki, joten päädyttiin Neue Donau -kanaalin rantaan lounaspiknikille odottamaan baarin aukeamista. Jengi jopa pulahti uimaan porottavassa auringossa. 57 Restaurant & Lounge (Donau-City-Straße 7, 1220 Wien) osoittautui erittäin vaikeasti löydettävissä olevaksi paikaksi keskellä bisnesrakennuksia. Ensin piti etsiytyä aulabaarin läpi hissinaisen luo, jotta pääsi hissillä 57 kerrokseen. Ravintolasta on vielä yhdet portaat ylös, josta pääsee ylimmän kerroksen kattoterassille. Sieltä saa tilattua kalliita, mutta hirmuisen hyviä drinkkejä. Terassilta on mahtavat näköalat joka puolelle kaupunkia.

Neue Donaun rannassa.

DC Tower Sky Terasse.

Iltaohjelmana oli tarkoitus tsekata Tel Aviv beachin kesän avajaiset. Tonavan kanaaliin on laitettu rantsumeiningillä baareja ja palmuja pystyyn. Porukkaa oli liikenteessä tosi paljon ja osa tyytyi juomaan omia juomiaan kanaalin reunalla kun toiset nautiskelivat baarin antimista parin metrin päässä terassilla. Sääntösuomalaiset sai taas ihmetellä rentoa meininkiä. Porukkaamme liittyi mukaan yksi suomalaispariskunta, yksi jenkki, yksi saksalainen ja yksi sveitsiläinen. Juttua riitti kaikkien kesken ja oli kiva päästä jutustelemaan myös suomeksi kokemuksista ulkomaille muutosta ja ennen kaikkea tavata uusia suomalaisia ulkomailla. Opittiin edellisestä illasta syömisen tärkeys ja suunnattiin snägärin kautta kotiin. Tosi mahtava päivä!

Tel Aviv Beach

Sunnuntaina käytiin eurooppalaiseen tapaan hakemassa lähileipomosta aamupalaksi croissantteja ja makeita leivonnaisia. (Note to self: ala harrastamaan tätä enemmän Bratislavassakin.) Aikaa jäi vielä hengailulle ennen kotiin lähtöä, joten suunnattiin taas aurinkoisessa säässä Praterin puistoon hengailemaan. Tsekattiin myös Wurstelprater huvipuistoalue, jossa käytiin ihmettelemässä tuulitunnelilentämistä ja kokeiltiin Prater Turm keinukarusellia, jonka masto kohoaa 117 metriin ja joka nostaa keinujat aina 95 metrin korkeuteen. Ylhäältä oli makeat näkymät, vaikkakin yllättäen ylhäällä iskevä tuuli teki ajelusta aika jännittävän. Iltapäivällä yhtä puhelinta köyhempänä, mutta monta kivaa paikkaa nähneenä ja kokemusta rikkaampana oli aika suunnata Pösö kohti Wienin jälkeen tuppukylältä tuntuvaa Bratia. Suuri kiitos paikallisoppaallemme ja tervetuloa vastavierailulle!