Vyölaukkuun vaihdettu uutta valuuttaa

Lomalla part 2

Praha

Seuraava etappi: Praha. Lentokentälle suunnattaessa ongelmaksi muodostui lähinnä autoon mahtuminen neljän henkilön, muutaman matkalaukun ja käsimatkatavaroiden kanssa, sillä takakontti oli varattu kokonaan matkaseurueemme suunnattoman isolle koiralle. Saatiin kuitenkin onneksi kaikki ängettyä samaan kyytiin. Koira jäi hoitoon Vantaalle ja me suuntasimme iltalennoillemme. Me ostettiin Norkun lennot Prahaan ja kaverit Finskiltä menon Prahaan ja paluun Wienistä Helsinkiin. Meidän ei tosiaan kannattanut alkaa maksaa yhdensuuntaista lentoa Finskiltä, joten tämä oli hyvä ratkaisu varsinkin kun lentojen välillä oli vain 25 min, joten about samaan aikaan oltaisiin kohteessa. Norwegian tosin oli puolisen tuntia myöhässä, joten kaverit pyyhälsivät meidän ohi ensimmäisenä kohteeseen.

Saavuttiin paikalle myöhemmin illalla, joten ykkösmissio oli sukkuloida keskustan tuntumaan julkisilla ja sitten löytää hostellille. Olimme varanneet hostellista neljän hengen huoneen omalla kylpyhuoneella. Hostelli sattui olemaan hyvällä sijainnilla ja hinta siihen nähden erittäin loistava, joten emme tässä kohtaa edes haikailleet luksushotellia. Suosittelemme lämpimästi Prahaan matkaavia harkitsemaan Hostel & Pension Downtownia majoitukseen. Respa oli auki 24/7, henkilökunta erittäin mukavaa ja ainakin minut yllätti positiivisesti kaikki lisäohjelma, mitä heillä oli tarjota vierailijoilleen. Aulasta olisi lähtenyt ilmaisia kävelykierroksia tai olisi voinut osallistua kesäbileisiin, joihin kuului ruokaa, juomaa ja pubikierroksia. Infoa kaupungista oli myös runsaasti saatavissa. Aamupala kustansi 4€ ja oli mielestämme tarpeeksi kattava hintaansa nähden, ettemme vaivaantuneet lähteä etsimään aamupalaa muualta.

Huoneemme oli erittäin suuri ja tilava. Me saatiin tällä kertaa keltainen kissahuone, eihän siinä. Ainoa ongelma oli hellekeleillä kuumuus ja sen takia auki pidettävät ikkunat, jotka puolestaan aamuyön tunneilla aiheuttivat mölyä katutasosta. Suoraan ikkunan alapuolella sijaitsi tietenkin pizzakoju. Nukuimme kuitenkin mieluummin ikkuna auki ja kärsien hieman mölystä kuin kärsien kuumuudesta.

Saavuttiin hostellille bussilla ja metrolla. Lähdettiin illalla vielä nopea kävelykierros Vltava -joen rantaa pitkin ja vanhan kaupungin katuja kierrellen. Pienen iltasnackin jälkeen oltiinkin aika valmiita menemään nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän turistikierrokseen. Lauantai olikin käytännössä ainoa päivä kierrellä kaupunkia, sillä olimme varanneet jo sunnuntaiaamupäivälle bussiliput Bratislavaan. Hostellilta oli erittäin lyhyt matka vanhan kaupungin pikkukaduille, jonne lähdimme seikkailemaan heti aamusta. Ensi töikseen kävimme varaamassa hostellimme läheltä pöydän italialaiseen ravintolaan, josta sai kuulemma parasta italialaista ikinä. Täytyihän kaverin matkavinkkausta päästä testaamaan.

Seuraavaksi satuimmekin sopivasti vanhankaupungin aukiolle tähtitieteellisen kellon alle muutama minuutti ennen sen liikahtamista, jota tietenkin piti jäädä ihmispaljouteen seuraamaan. Muutamiin muihin kelloihin nähden "show" ei ollut kovin kummoinen, mutta onhan kello itsessään jo upea ilmestys. Lempparikohtamme oli ehdottomasti luuranko, joka vilkaisee kelloon ja sitten nostaa maljaa. Nice.

Aamupäivän kävelysession jälkeen oli aika istahtaa päivän ensimmäiselle oluelle ja meille naisväelle se tarkoitti tietenkin kuohujuomaa. Kellokin kun hipoi jo puoltapäivää. Kerättiin samalla energiaa lähteä ylittämään Kaarlensiltaa ja kipuamaan kohti linnaa ja päivän päänähtävyyttä, St. Vituksen katedraalia. Onhan nimi näin suomalaisittain huvittava. Prahassa on huomattavasti enemmän turisteja liikenteessä, joten ihmisrysikseen oli vain taivuttava varsinkin sillalla. Sillan ylityksen jälkeen tulikin jo jätskinälkä ja Malostranské náměstíelta löytyi ihana jäätelöpaikka, Amorino. Täällä joutui hieman jonottamaan, mutta syykin selvisi pian, sillä tavallisten jäätelöpallojen  sijaan he muotoilivat tuuttiin asiakkaan haluamista mauista upean kukan. Me vaan taidettiin ottaa kaikki pirtelöt tai kuppijädeä, mutta jonottaessa sai ihastella muille tehtyjä luomuksia. Oikeat gelatot maistuivat tosi hyvältä.

Äiti lähetä rahaa, ollaan ihan hukassa!

Pirtelöiden (ei mallia ohra) voimalla kavuttiin katuja ylös linnalle, josta aukeni upea näköala kaupungille. St. Vituksen pikkanen kappeli oli kyllä vaikuttava luomus yksityiskohtaisilla ja värikkäillä lasimaalauksilla sekä ulkona kullitetulla mosaiikkiteoksella. Käveltiin kaikkien näiden palatsien ja kappeleiden ohi toiseen suuntaan kohti alhaalla olevaa ratikkapysäkkiä. Ajateltiin ajella ratikalla köysirata-asemalle, josta olisi päässyt ylös kukkulalle, mutta mentiin vahingossa yksi pysäkki liian pitkälle ja päädyttiin taas toiselle puolelle jokea. Ei se mitään, alkoihin olla jo lounasnälkä ja pysäkkiä vastapäätä oli sopivasti panimoravintola. Miehet pääsivät maistelemaan oluita läpi ja me jatkettiin skumppalinjalla. Hyvän ruoan ja juoman saattelemana otettiin uusi yritys köysiradalle, mutta huomattiin massiivinen jono ja päädyttiin pussikaljalle puistoon tutkailemaan kannattaako lähteä jonottamaan. Ei kannattanut. Piti ehtiä vielä muutamaan kohteeseen ennen illallista.

Hard rock cafen magneetti olikin seuraavana listalla ja lähdimme takaisin kiertelemään vanhaa kaupunkia. Jo aamulla bongattu Sex machines museo tuli jälleen vastaan, eikä tällä kertaa voitu sitä vain ohittaa. Aikamoisia vimpaimia sitä on kehitetty kautta aikain. Käytiin vielä drinkillä, kunnes ukonilma yllätti yhtäkkiä ja päädyttiin hieman juoksentelemaan sateessa takaisin hostellille. Onneksi matkalle sattui sateensuojaksi Captain candy karkkikauppa, jota ei myöskään voinut ohittaa. Täällä ei saanut kuvata sisällä, mutta kannattaa itse käydä tällaisessa kaupassa ihmettelemässä sisällä. Karkkeja oli kaiken mallisia ja värisiä piraattityyliin esillä tynnyreissä ja aarrearkuissa. Tosin aika saman makuisia olivat kaikki ja hinta oli tosissaan suhteellisen korkea (tästä näköjään monet turistit ovat myös antaneet palautetta).

Pienen välikuoleman ja vaatteiden vaihdon jälkeen olimme valmiina italialaiselle illalliselle. La Piccola Perla vakuutti myös meidät erinomaisena ravintolana. Palvelu oli huippua ja meistä pidettiin hyvää huolta, vaikka satuimmekin ilmeisesti johonkin sumaan, sillä saimme odotella ruokia pitkän tovin. Tämä ei tosin haitannut, sillä ravintola tarjosi tästä hyvästä uuden skumppapullon. Kiitokshia. Alkupalat, pizzat, pasta ja risotto olivat erinomaisia ja jälkiruoat myös. Monen tunnin illallisen jälkeen oli aika lyllertää toooooodella täydellä mahalla hostellille nukkumaan. (Note to others: en suosittele syömään paljoa irtokarkkia ennen La Piccola Perlaa.)

Sunnuntain ohjelmassa oli tavaroiden pakkaus, aamupala ja suunnistaminen Florencin bussiasemalle. Etukäteen hankittuna Regiojetin bussi kustansi siis 10€ per naama. Muulla ei harkittukaan matkustamista Bratislavaan, sillä junalla matka olisi kestänyt aikalailla saman verran (reilu neljä tuntia) ja todennäköisesti se olisi kustantanut enemmän. Regiojet loistaa tässä kohtaa palvelullaan. Ilmainen kahvitarjoilu, supermukavat penkit ja jokaisen omat näytöt leffoineen, musiikkeineen ja peleineen tekee matkanteosta erittäin mukavaa. Maisemien ihailun lisäksi ehdin katsoa kaksi elokuvaa. Tällä hetkellä oli suhteellisen paljon tietyömaata Prahan ja Brnon välillä, joten oltiin hieman myöhässä aikataulusta. Onneksi ei ollut minnekään kiire. Tämä linja jatkoi siis vielä Budapestiin saakka. Mukavaa matkustamista, suosittelemme edelleen Regiojetiä.

Bussin työntekijänainen oli innoissaan, sillä olimme ensimmäiset suomalaiset hänen matkassaan tällä reitillä. (Woot?) Siinä vaiheessa kun kahvia tilatessani paljastin osaavani slovakkia, hän oli superyllättynyt ja kehui kuudessa kuukaudessa oppimiani taitojani. Hän myös paljasti, että hänen amerikkalainen poikaystävänsä ei ole päässyt slovakissa vieläkään ihan samalle tasolle. Sattui myös niin, että mieheni olisi tilannut oluen, mutta jostain syystä heillä ei ollut sitä tarjota vaikka se myyntilistassa onkin. Takana istuva mies oli kuullut tämän "traagisen uutisen" ja Brnon pysäkillä hän sujahti jonnekin olutostoksille ja tuli tuomaan myös miehelleni jääkylmän oluen. "Satuin kuulemaan äsköisen. Ole hyvä. Et ole mitään velkaa." Uskomatonta, miten ystävällisiä ja cooleja ihmisiä täällä kohtaakaan! Samainen bussityttö jututti myös takana istuvaa miestä, että normaalisti ei ole sallittua juoda omia juomia, mutta hän sallii poikkeuksen kun ette aiheuta ongelmia ja olette mukavia ihmisiä. Jotenkin taas näen tässä sellaisen kontrastin siihen, miten mahdollisesti samainen reissu olisi voinut sujua Suomessa..

Keltainen kameleontti.

Lähemmäs viisituntisen bussissa istumisen jälkeen saavuimme vihdoin perille (kotiin) Bratislavaan. Ilmastoitu koti tuntui pitkän reissaamisen jälkeen luksukselta. Vielä oli kolme päivää aikaa viihdyttää vieraitamme kotikaupungissa, mitäs siis keksimmekään? Kerrottakoon seuraavassa osassa.

Suomituristi puristi sukkasandaaleis

Lomalla part 1
Suomessa

Tammikuusta lähtien olin käynyt jo kahdesti Suomessa ja mieheni jopa kolmesti. Tällä kertaa ostettiin menoliput kesän kolmansiin häihin. Kuitenkaan ei paljon napostellut lähteä heinäkuussa Suomeen vain viikonlopuksi niin kuin aiemmilla polttari- ja hääreissulla. Huutelin jo sukulaisillekin hyvissä ajoin, että mökille olisi tämän vierailun aikana päästävä.

Wienin kentällä työntekijät puhuivat meille slovakkia, öö?
Enikeis, skool lomalle!

Ja sitten meillä oli vielä tämä loputon menopaluulentojen suma väärään suuntaan aina Helsingistä Wieniin ja takaisin. Tarkoituksena ei ole ehkä hetkeen näiden tapahtumien jälkeen tulla käymään Suomessa, joten piti päästä eroon tästä kierteestä. Onneksi kaverit ehdottivat kylään tulemista jossain vaiheessa heidän lomaansa ja kas kummaa kun saatiinkin heidän kanssaan aikataulut osumaan kohdilleen ja vielä ynnättyä Prahan matka samaan syssyyn. Paluulento saatiin Norwegianilta halvemmalla Prahaan, josta bussiyhteys Bratislavaan kustansi vain 10€. Mutta tästä reissusta myöhemmin lisää, nyt oltiin turinoinnissa vasta menossa Suomeen.

Ystäväni häät järjestettiin kotipaikkakunnallani, joten meitä oli jo kentällä vastassa VIP kuljetus kotiin eli äiti! Siskokin pääsi kivasti töiltään mukaan viettämään meidän kanssa aikaa. Perhe on paras! Saavuttiin Suomeen myöhään illalla torstaina, joten perjantaina ehdittiin vielä hengailla maman ja siskon kanssa. Sattui törkeän sateinen päivä, mutta ei se haitannut. Käytiin tsekkaamassa kotikulman kuumin ostari (ne jotka tietää mistä on kyse, tässä kohtaa on lupa nauraa), ajettiin Helsinkiin lounaalle ja sitten tissuteltiin kotona pelaten Blokusta (peliä, joka on tosi hyvä ja koukuttava, joskin saattaa aiheuttaa perheriitoja).

Äitini oli vihjaissut mummille tulostamme ja sovitiinkin mummilaan lauantaina lounastreffit. Mummilasta saa ainakin aidot suomalaiset karjalanpiirakat ja sitten kaikkea mahdollista muuta tarjottavaa ähkyyn asti. Meillä oli kuitenkin häät edessä, joten piti hieman rajoittaa tuota syömisen määrää, jotta mahtuisi vielä mekkoonkin. Suuri pelastukseni oli pikkusiskoni, joka auttoi minua kampaukseni kanssa. Itse en kyllä osaa omalle tukalleni tehdä yhtikäs mitään. Nyt sai lähteä häihin ihanan nuttura- ja lettikampauksen kanssa. Kiitooooos! Lähdimme häihin, joissa oli ihana tavata ystäviä ja viettää heidän kanssa aikaa ihastellen samalla upeaa hääparia ja heidän osaamiaan tanssiliikkeitä (OMG, meidän niin täytyisi mennä tanssikurssille).

Suomessa on niin ihanan vihreää!

Ihanat häät!

Seuraavana päivänä olimmekin varanneet jo bussiliput mieheni vanhempien luo. Ensin vain piti istua tunnin verran autossa ja sitten reilu kolme tuntia bussissa. Täytyy myöntää, että kun ei hetkeen ole matkustanut noin pitkiä matkoja bussilla, tuntui se aika puuduttavalta. Jopa lento Wienistä Helsinkiin on nopeampi ja sujuu vaivattomammin. Meillä Euroopassa pääsee noilla kilometreillä jo hyvin pitkälle ellei jopa muutaman maan läpikin jo. Näitä mittakaavoja on kyllä monen suomalaisen vaikea ymmärtää ja toisinpäin ulkomaalaisten ymmärtää, että matkustamalla kolme-neljä tuntia Helsingistä pohjoiseen, ei olla päästy vielä minnekään ja ollaan nähty vain peltoa ja metsää. Yep.

Siis nää ihanat! <3
Kissaa ei oikeen kiinnostanut posettaa kuvissa. :'D

Miehen vanhemmat olivat juuri muuttaneet uuteen asuntoon, jota oli kiva päästä katsastamaan. Täälläkin residenssissä oli huippuhyvä majoituspalvelu! Käytiin samalla katsastamassa entisen asuinpaikkakunnan mestat, torin antimet ja tietty filmaamassa ulkkiskavereille kaikennäköistä tärkeää kuvaa Suomesta (maisemien lisäksi esim. kaupan valikoimasta ja oluiden hintatasosta). Pitihän se ajaa sen verran pilistä, että käytiin ihmettelemässä vanhan asunnon ikkuinoitakin. Käytiin myös tulevien reissukavereiden luona suunnittelemassa tulevaa reissua. Anoppilan pyörävuokraamosta sai kaksi upeaa citypyörää, joilla yksi ilta hurautettiin ystäväpariskunnan luokse kylään pelaamaan mölkkyä ja petankkia. Takapuoli tuli kipeäksi kun ei ollut hetkeen pyöräillyt. Reissu oli kuitenkin sen arvoinen. Kiitokset kahvitteluista ja jätskittelyistä frendit!

Perillä odotti myös innokas koiruus.

Seuraavana päivänä otin suunnaksi legendaarisen Savonlinnan, rakkaan entisen opiskelukaupunkini, jossa minua olikin jo vastassa ex-vaiffi (eli edelleenkin vain entinen kämppis) ja sen tuore aviomies. Suunnattiin suoraan Lettukahvila Kalliolinnaan, jolle annamme kaikki vahvan suosituksen. Sieltä saa hymyilevää ja loistavaa palvelua ja niin taivaallisen hyviä makeilla tai suolaisilla täytteillä täytettyjä plättyjä. SuperMUMS. Käytiin myös entisellä työpaikallani Linnakrouvissa iltapäivän virkistävillä kuohujuomilla. Tämäkin paikka saa suuren suosituksen oopperavieraille tai muuten vain kaupungissa pyöriville! Sitten olikin aika heivata miehet (hups, oma jäi jo aamulla kotiin) oman onnensa nojaan ja lastata auto täyteen herkkuruokaa, viiniä ja upeita leidejä ja ottaa suunnaksi Punkaharjun mökki. Se kaikista pyhin ja kaunein paikka maailmasta, minne oli päästävä edes kerran kesässä vaikka mikä olisi.

Savonlinna on aina yhtä ihana!

Mökillä pääsi relaamaan, emännöimään, sytyttämään grillitulia ja lämmittämään saunaa. Ja uimaan suhteellisen lämpimässä Saimaassa (tais olla tuulisella kelillä +18 asteista). Ainiin ja mainittakoon vielä, että me independent women teamin kanssa tehtiin loimulohet ihan ite. Tästä ollaan ylpeitä. Tietenkin suoritettiin myös parin vuoden takaa legendaariset mökkiolympialaiset! Vähän harmitti kun ei päässyt selältä puhaltavan tuulen takia soutamaan (tyhmät aallot) kun oikein uhosin salikaverilleni meneväni käyttämään sitä aitoa ja oikeaa soutulaitetta. Shh, ei kerrota hänelle. Tärkeintä oli kuitenkin, että pääsi viettämään aikaa näiden ihanien ystävien kanssa. Ahh, kyllä tämän mökkireissun naurunremakan määrällä jaksaa taas vaikka ens vuoden tsembaloihin asti!

Nyt on herkkua!

Oli aika palata kotitukikohtaan pesemään pyykkiä ja pakkaamaan seuraavaa etappia, Prahaa, varten. Onneksi mökiltä kerkesi palata Lappeenrannan kautta. Aikaa jäi juuri sopivasti käydä satamassa vetämässä kunnon vety ja päälle vielä pehmistä. Huhhuh, kyllä viikossa ehtii kokea kaikenlaista huippua!

Itävallan helmiä

Toukokuun loppupuolella sitten alkoi hiipimään paniikki, sillä minulla ei vielä ollut mekkoa ystäväni häihin. Kaveri ehdotti, että lähdettäisiin shoppailemaan Itävallan puolelle Parndorfin outlet-kylään. Hänellä oli itse asiassa sama missio eli löytää oman ystävänsä häihin päälle puettavaa. Parndorf on kaupunki noin 35 km matkan päässä Bratislavasta. Paikalle pääsee puolessa tunnissa autolla ja noin parissa kymmenessä minuutissa junalla.

Me valittiin kulkupeliksi juna. Junat tähän suuntaan lähtevät kaupungin eteläpuoliselta juna-asemalta, jolla en ollut aiemmin vielä käynytkään. Ne, jotka ovat käyneet päärautatieasemalla, ymmärtävät minkälainen rumilusrakennus se onkaan. Tämä uudempi ŽST Petržalka (Railway station) yllätti siisteydellään. Paikalle pääsee bussilla saman nimiselle pysäkille, josta täytyy alikulun kautta kulkea päästäkseen raiteille.

Junia taisi kulkea kerran tunnissa. Mennessä Bratislavasta outlet ostarille täytyy huomioida, että ensin tulee junapysäkki nimeltä Pandorf ja heti sen jälkeen Panrndorf ort niminen pysäkki, jossa täytyy jäädä. Onneksi minulla oli mukana kaveri, joka oli jo käynyt paikassa kerran aiemmin. Juna nimittäin pysähtyy aikalailla keskelle peltoa, joskin suht lähelle outletia, mutta asemalta menee suora shuttle kuljetus minibussimaisella taksilla perille, joka veloittaa kyydistä pari euroa. Eli ei muuta kuin jakamaan tilataksia muiden menijöiden kanssa. Hyvin on siis järkätty kyydit. Takaisinpäin juna-asemalle pääsee samalla systeemillä samasta kohdasta mihin taksi jättääkin. Ei tarvitse siis lähteä kävelemään pellon tai autotien laitaa.

Paikalla on siis tavallaan kaksi outlet puolta, joista toisesta löytää isot muotidesigner nimet ja toisesta sitten arkisempia kauppoja: Fashion outlet Parndorf ja Designer Outlet (Mc Arthur Glen). Kierrettiin lähinnä Designer outlet puolta. Hitsi jos olisi ollut enemmän rahaa tuhlata, olisin voinut sijoittaa pariin Michael Korsin laukkuun, joita oli tarjolla aikamoisin alehinnoin! Tärkeintä oli kuitenkin löytää mekko, joka löytyi lopulta kenkien kanssa yhdestä liikkeestä. Onneksi mukana oli fiksu kaveri, joka osasi neuvotella minulle vielä lisäalen outlethinnoista jos ostan molemmat! Suomalaisena tuppisuuna/ujona ei olisi tullut itselle mieleenikään. Haha, hyvä näin siis. Shoppailureissu oli mukava ja paikalla olisi voinut viettää aikaa paljon kauemminkin. Mekko kiikareissa ei tosin kovin käyty muissa liikkeissä missä ei näyttänyt sellaisia olevan. Paitsi Nike outlet myymälässä, mikä on aina must go kohde. Mukaan tarttui tällä kertaa uudet treenipökät, joille on ollut todellakin tarvetta.

Seuraavana päivänä lähdettiin miehen kanssa samoille suunnille, koska meillä oli työreissun jäljiltä voimassa oleva vinjetti (eli ajolupa) Itävallan moottoriteille vielä voimassa. Meillä kun ei ole kovin isoja vesialueita täällä päin niin lähin lätäkkö kartassa näkyy Neusiedel am See:n kohdalla. Sinne siis tutkailemaan! Ajettiin Neusiedl am Seen kaupungin läpi ja etsittiin ensin kauppa, josta hakea mukaan eväitä rannalle. (Halleluuja, Itävallassa pääsee Spariin!) Kaupungissa asuu reilu 8000 asukasta ja näyttäisi siltä, että kesäasukkaita eksyy jonkin verran järven rannalle. Niinpä kaupunki näytti oikein suloiselta paikalta pääkadulta katsottuna ja varmasti on kesäaikaan huomattavasti vilkkaampi. Päädyttiin lopulta ajamaan rantaan oikeastaan seuraavan kylän eli Weiden am See:n kohdalta.

Ajettiin rantatien päähän ja sieltä parkkipaikan takaa paljastui aidattu ranta, Seebad Weiden am See. Sisäänpääsymaksua en enää tarkalleen muista, mutta 4,50-5,00€ luokkaa. Meille suomalaisille on hieman outoa, että täytyy maksaa päästäkseen jonnekin rannalle, mutta toisaalta tällöin saa myös nauttia suihkuista, siisteistä tiluksista ja sisävessasta. Ja paikalta löytyy vähintäänkin kioski ja ravintola. Varsinaista rantaa ei siis paikalla ole vaan lähinnä puistomainen piha-alue, jonka reunalta pääsee muutamia portaita pitkin pulahtamaan järveen. Saavuttiin paikalle ja jäätiin heti ihailemaan tutulta tuntuvaa maisemaa, jossa vettä riittää niin pitkälle asti kuin voi nähdä. Ahh. Rannalla oli paljon uimareita ja järvellä vielä enemmän kaikenlaisia veneilijöitä. Enimmäkseen pieniä jollia tai purjeveneitä tai sitten pieniä moottoriveneitä.

Mikä tekee Neusiedler See -järvestä (suomeksi Neusiedlerjärvi) erikoisen kohteen, on se, että järvi on syvimmästä kohdasta vain kaksi metriä syvä. Järvi on 36 km pitkä ja leveys vaihtelee 6-12 km välillä. Etelässä järvi on jo Unkarin puolella. Uimarannalta saisi myös vuokrattua SUP-lautoja ja erilaisia veneitä tai purjelautoja. Valitettavasti vierailumme aikana oli kuitenkin niin pilvistä, ettei menty uimaan. Vesi näyttää aika rusehtavalta, joten epäilimme, että järvessä voisi olla aika mutainen pohja. Ai, että kun olisi päässyt sellaisella pienellä vuokrapaatilla vesille ottamaan aurinkoa. Ensi kerralla sitten!

Lähtiessä ajettiin vielä itse Neusiedl am Seen rantakadun päähän ihailemaan maisemia ja tsekkaamaan mestat. Tältä puolelta löytyy myös maksullinen ranta Strandbad Neusiedl am See, laiturin nokassa komeileva ravintola Mole West ja hotelli, jonka yhteydessä on myös ravintola. Eräänä toisena kesäpäivänä päätettiin palata takaisin näihin maisemiin ja tällä kertaa jälkimmäiselle rannalle, joka oli erittäin viihtyisä kesäpäivän viettopaikka. Tosin silloinkin mentiin omilla eväillä, joten kokemuksia ravintoloista ei meillä ole. Myöskin paatit jäivät vuokraamatta, mutta onneksi Suomessa pääsee ilmaiseksi soutamaan mökillä.

Meitä lähimpänä Itävallan puolella on ihana Hainburg an der Donau, josta mainitsinkin jo keskiaikafestivaalien yhteydessä. Yksi päivä päätettiin ajaa kaupunkiin ja kiivetä sen lähes kolmessa sadassa metrissä kohoavaan linnaan tai linnan raunioille, Schlosshofiin, jotka näkyvät jo kaukaa kaupunkia lähestyttäessä. Ei ehkä paras idea 30 asteen helteessä, mutta onneksi polku meni osittain metsän läpi, jonne ei paistanut aurinko. Kiipeäminen ylös oli todellakin sen arvoista, sillä vaikka itse linnoituksessa ei ollut oikeastaan mitään nähtävää, näkymät olivat aivan huikeat! Ensinnäkin ylhäältä näkee koko kaupungin ja sen takana komeilevan Tonavan. Ja ihana kotikaupunkimme Bratislava näkyy taaempana. Maamerkkimme linnan ja Apollo -sillan voi tunnistaa helposti tältä kukkulalta asti.

Itävallasta löytyy Wienin lisäksi monta kivaa lähikohdetta, jotka ovat todella vierailun arvoisia. Tänään ollaankin jo innoissaan menossa taas suomalaisiin kesähäihin ja sieltä sitten lisää sukuloimaan ja vihdoin omalle mökille. Lomalla on ihanaa. Älkää siis ihmetelkö jos blogi hiljenee hetkeksi.