Keskikesä kaupungissa

Ajattelin jakaa meidän "juhannuksen" lähinnä kuvapläjäyksinä viime päiviltä. Varsinainen juhannus jäi meiltä tällä kertaa juhlimatta, vaikkakin tilalle keksittiin kaikkea kivaa tekemistä kaupungissa. Parasta oli päästä seuraamaan Maria Teresian kruunajaisseremoniaa kulkueineen ja viinisuihkulähteineen, testaamaan italialaisten markkinoiden herkkuja (eli proseccoa hanasta), seurata wakeboardkisoja, juoda viiniä viinifestareilla, juoda viiniä Tonavan rannassa ja päättää ilta komeaan ilotulitukseen.

Perjantain lounas italialaisessa Mille Bacissa.

Kierreltiin vanhan kaupungin hiljaisia katuja.

Perjantai-iltapäivän kelit, maisemat ja juomat olivat kohdallaan.

Kruunajaiskulkue kotikadullamme.

Maria Teresia matkalla kruunajaisiin.

Pääaukiolta pystyi seuraamaan kruunajaisseremoniaa viereisestä kirkosta.

Sotilaat väsähtivät helteessä.

Härkä laitettiin tulille kruunajaisiin.

Käynnissä oli myös välimeren ruokamarkkinat.
Proseccoa hanasta, kyllä kiitos!

Kippis kuningattarelle!

Zlate pieskyn ranta.

Käynnissä oli myös viinifestarit.

Bongattiin illalla itse kuningatar kiertelemässä kojuilla.

Täydellinen illanviettomaisema.

Kokon sijaan nautittiin ilotulituksista.

Lauantai vietettiin koko päivä ulkona helteessä. Aivan täydellinen päivä täynnä kaikenlaista nähtävää. Sunnuntai-iltana täytyi taipua seuraamaan kisojen ensimmäistä jalkapallopeliä, Slovakia vs. Saksa. Järjestettiin pitsailta meillä ja kutsuttiin kaveritkin syömään. Kerrassaan mahtava ja rentouttava juhannusviikonloppu täällä keskieuroopan "pimeässä" kesässä (jossa aurinko laskee jo n. yhdeksältä).

Täällä asuu slaavivaimo

Heippa, tervetuloa kurkistamaan meidän kämppään!

Asunto löydetiin tosiaan Move One nimisen yrityksen kautta. Onneksi saimme miehen firmalta apua asunnon etsintään. Toivoimme kolmiota, jotta meillä olisi vierashuone kylään tulijoille. Toiveemme toteutui ja löysimme mukavan kämpän kolmella huoneella ja ruhtinaallisella kylpyhuoneella. Muissa vaihtoehdoissa olisi ollut aikamoinen sopeutuminen joihinkin väriratkaisuihin tai sitten esimerkiksi siihen, ettei varsinaista suihkua ollut ollenkaan. Olisi pitänyt kylpyammeessa pyöriä sen suihkupään kanssa, jolle ei edes ollut kiinnitystä ylös suihkuasentoon (ja todennäköisesti tämän takia virittää jonkinlainen suihkuverho). Asunto kuuluu meille työkomennuksen etuuksiin, josta siis voi olla todella onnekas. Tosin tämä olikin yksi isoimmista vaikuttavista tekijöistä kun ylipäätään pohdittiin komennukselle lähtöä.

Asunto oli meidän makuumme kivan lähellä skandinaavista tyyliä valkoisine seinineen, eikä tarvinnut kuin muutamia sisustuksellisia silauksia (eli todellisuudessa lukuisia reissuja IKEA:an), jotta saatiin kämpästä kotoisa. Sijaintimme on erittäin mahtava, ikkunoista tosiaan näkee linnan muurit, joten aivan vanhan kaupungin tuntumassa ollaan ja ihan arvostetulla alueella kun tosiaan hieman eteenpäin kohoavalla "caste hill" alueella kohoaa aikamoisia omakotitaloja ja siellä sijaitsee myös moni lähetystö. Niin ja linnan naapurissa sijaitsee parlamenttitalo. Naapurustossa siis ajelee usein aikamoisen hienoja autoja ja meidän kotikatu on yksi muutamasta reitistä linnalle, joten se on usein myös (yleensä Aasialaisten) valloittama. Lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin on suuri etuus ja täältä meiltä on helppo lähteä julkisilla sitten muihin kaupunginosiin. Mieheltäkin sattuu menemään yhdeltä lähipysäkeistä suora trolejbus-yhteys aivan toimiston ovelle. Aika huippua.

Takapihan näkymät tammikuussa.

Asunto sijaitsee ylimmässä eli viidennessä kerroksessa, mutta on meidän puolelta tosiaan jopa linnan puistoa ja sen kävelykatua hieman alempana, sillä olemme niin paljon rinteessä. Säälin siis hieman täysin alapuolellamme olevia, joilla täytyy olla vielä paljon pimeämpää kuin meillä. Samoin kadehdin hieman naapureidemme näkymää kaupungin suuntaan ja heidän terassiaan. En ole heillä käynyt, mutta heillä sattui olemaan jokin remontti käynnissä, jolloin työmiehet pitivät ovea sepposen selällään. Äitini kanssa tietenkin hieman kurkisteltiin hissiä odotellessa. Meillä on siis ylimmässä kerroksessa vain yhdet naapurit, jotka ovat oikein mukavia mitä olemme heihin muutamaan otteeseen törmänneet. Asuntoon ei ole pääsemistä eikä sieltä pois pääsemistä ilman magneettiavainta, jota tarvitsee sekä käytävän ulko-oveen hissiin että kolmannen kerroksen jälkeen portaissa olevaan porttiin. Turvallista siis pitäisi olla, joten ei ole huolta, että joku tulisi yrittämään oven avaamista (jep, tämä on tapahtunut ystävälleni täällä). Naapureilla onkin tapana jättää roskien lisäksi esim. lenkkikenkiä tai pyöriä eteisen puolelle. Siitä aina nähdään mitä he ovat puuhailleet.

Sitten tänne meille sisälle. Asunto vuokrattiin siis kalustettuna, joten olemme hankkineet tänne lähinnä vain keittiövälineistöä ja pientä sisustuskamaa. TV, imuri, silitysrauta ja pesukoneet siis onneksi kuuluivat vakiokalustoon. Meidän mielestä ei ollut järkeä alkaa ostamaan Ikeaa tyhjäksi kahden vuoden tarpeisiin. Näin on hyvä. Paitsi että täällä olleet kaameat nahkasohvamöhköfantit olivat sen verran kammottavat, että niistä neuvoteltiin kämpän hankinnan yhteydessä vaihdettavaksi. Vuokranantaja lupasi muutaman satasen uuteen sohvaan, joka tietty valittiin Iksusta. Vuokrantanajan edustaja, vanhamies mr. O (kuka ei puhu englantia) olisi halunnut meille jonkin paikallissohvan, joita kyllä katsottiin, mutta tyyli oli ehdottomasti niin karmaiseva kaikissa. Joissakin sohvissa olisi ollut jopa väriä vaihtavat ledivalot valmiiksi kiinnitettyinä (naissss).

Meet Roosa, Jari & Ismo.

Vuokranantajan budjetilla päädyttiin tietty Ikeaan valkkaamaan sohvaa. Isompikin olisi mahtunut, mutta ei nähty hyvänä ideana maksaa enempää sellaisesta, sillä sohva tulisi kuitenkin jäämään tänne. Iso avoin tila kaipasi mattoa ja tietty jotain vihreää (jonka voin kahden vuoden aikana tappaa). Ranskistyynyt matkustivat Suomesta asti tänne minun seurakseni (kunnes saan sen ihkaoikean koiran). Netti- ja TV-liittymän kanssa meillä kävi myös ihan hyvä tuuri kun meillä sattui olemaan jo UPC:n johdot, joten sen mukana tulikin sitten yli sata TV-kanavaa. Ihanaa, että voi katsoa ohjelmia myös englanninkielisiltä kanavilta, kuten Animal planetilta tai Discovery channelilta. Nuo dubatut elokuvat ja paikallisohjelmat eivät valitettavasti saa kovin suurta suosiota meidän taloudessa. Master Chef Slovenskoa ollaan tosin katsottu.

Makkarissa onkin sitten tilaa vaikka mille. Tää olisi varmaan juuri sellainen, missä ne jenkkiohjelmissa valittaa että master bedroom on aina liian pieni, ettei mahdu edes kuningaskokoinen sänky ja ei oo ees jäätävän isoa vaatehuonetta. Meille tilaa on ehkä totuttuun nähden liikaakin. Raahasin pöydän vierashuoneesta koristamaan tyhjää seinustaa. Siinä säilyttelen enimmäkseen korujani. Parasta meillä on ehkä talon katon kaarevuus ja nuo ikkunalaudat! Olenkin haaveillut ekstrapatjan ostamisesta, jotta voisin rakentaa makkariin tai vierashuoneeseen lukunurkkauksen, josta näkisi ulos. Nyt ne toimivat lähinnä matkalaukkujen säilytyspaikkoina.

Näkymät makkareista ovat sisäpihaan päin ja nyt kesällä muuriakaan ei taida enää nähdä, sillä puut ovat täydessä kukoistuksessa. Ei haittaa. Olkkarista parasta on katsella kävelytiellä vaeltavia turisteja ja erityisesti paikallisia koiranulkoiluttajia. Koirilla näyttää olevan niin rento elämä kun saavat välillä leikkiä vapaana ja mennä ihmisten mukana kaikkialle.

Keittiö ei ole mikään maailman tilavin, mutta riittää meidän tarpeisiin varsin hyvin. Plussaa tulee ehdottomasti astianpesukoneesta (ja sen pienestä koosta, sillä astioita meillä ei kovin montaa kappaletta ole kuitenkaan). Aluksi oli hassua, että uunipeltejä on vain yksi (siis, mitä? täällä pitää ostaa lisää erikseen), mutta eipä se ole menoa haitannut ollenkaan. Kreikkalaisilta jäi tänne joitakin ihan ok kunnossa olevia veitsiä ja kattiloita, joten oltiin ihan iloisia, ettei niitäkään tarvinnut ostaa liiemmin. Viinitelinekin löytyi kaapin perukoilta ja nostettiin se ihan pöydälle niin pysyy inventaariosta kärryillä.

Asunnossa asui ennen meitä kreikkalainen perhe, mutta kuulemamme mukaan aiemmin asunnossa on asunut jenkkiläisiä, mikä selittää kuivausrummun. Meillä sille ei varsinaisesti ole ollut käyttöä, mutta onhan se toki mukava lisä. Suihkun lisäksi meillä tosiaan on myös kylpyamme, jossa ei olla kylvetty. Anoppi oli ensimmäinen joka kokeili ammettamme, sillä hän ei ensimmäisellä kerralla edes ollut huomannut kylpyosastomme suihkua. (Haha, siis tännehän suorastaan eksyy.) Sitten on vielä tuo pide vai mikälie onkaan. Tälle joku olisi voinut myös laittaa käyttöohjeen asunnon mukana! Ainakin se on kätevä apu jos jalkapäivän jälkeen vessanpöntölle kyykistyminen on hankalaa.

Eteisen kenkäkaapit olivat alunperin naulakoiden alla, jolloin takit oikeastaan menivät niiden päälle. Siinä ei ollut mielestäni mitään järkeä, joten siirsin ne seuraavalle seinustalle, jossa ne toimivat kivasti lipastona, jonka päällä voi säilyttää kaikkea tarpeellista, kuten avaimia, aurinkolaseja ja lähtöpurkkaa (se on se purnukka, josta voi ottaa purkan kun on lähdössä ovesta ulos, suosittelen käytäntöä muillekin). Tulostettiin miehen työpaikalla jo Suomesssa Bratislavan julkisen liikenteen kartta, josta tuli kehystettynä sopiva koristetaulu eteiseen. Siitä on ihan hauska katsella missä sitä ollaan liikuttu tai jopa tarkistaa reittivaihtoehtoja. Tästä näkyy aika hyvin, miten monipuolinen julkinen liikenne meillä täällä pienessä suuressa kaupungissa onkaan.

Salmiakkipurkasta suuri kiitos ystäville!

Vierashuoneessa on tosiaan yksi sänky ja yksi kasaan taittuva vierassänky, joka on jokusen aikaa toiminut taiteltuna tosi rumana nojatuolina olohuoneessa. Ehkä jonkinlaista nojatuolia vielä kaipailtaisiin olkkariin, mutta kahdestaan mahdutaan (jotenkuten röhnöttämään) sohvalle ja siitäkin olisi ehkä turha maksaa maltaita kun tuskin kannattaisi tuoda takaisin Suomeen. Vierashuoneen hyllyt ammottivat tyhjyyttään, joten jatkoin valokuvakollaasiprojektiani sinne asti. Toin mukanani ja tilasin täällä lisää kuvia ystävistä ja perheestä. Minusta on erittäin tärkeää pitää heitä lähellä jollakin tapaa. Ostin Iksusta halvimmat isot kehykset ja teippailin kuvia isoiksi kollaaseiksi. Näitä meillä koristaa seiniä kaksi kappaletta. Minusta nämä ovat ihanat. Tilalla olleet kaameat taulut ovat vaatehuoneessa jemmassa.

Täällä olemme viihtyneet hyvin ja asunto alkoi aikalailla heti tuntua kodilta. Vinot seinät ja kaarevat pinnat tuovat jotakin mielenkiintoista luonnetta, jollaiseen ei ole suomalaisen laatikkomaisen tyylin ja samanlaisten pohjaratkaisujen jälkeen tottunut. Täällä myös sanotaan kaikille hyvää päivää hissiin astuttaessa ja näkemiin poistuttaessa. On täytynyt suomituppisuiden vähän opetella, miten tulisi käyttäytyä. Oman sopivan kodin löytäminen oli todella tärkeä osa ulkomaille muuttoa ja aloilleen asettumista. Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä siihen, mitä meillä täällä on.'

Ps. Ystäville ja kavereille muistutuksena, että vierashuone on aina avoinna, tervetuloa kylään!

Pressan palatsia tirkistelemässä

Kerran vuodessa meille tavallisille pulliaisille suodaan mahdollisuus päästä vierailemaan Presidentin palatsissa. Grassalkovichin palatsi on rakennettu 1760 ja on toiminut vuodesta 1996 presidentin asuinpaikkana. Palatsi edustaa siis rokokoo ja myöhäisbarokkityyliä. Palatsi rakennettiin siis alunperin unkarilaiselle, joskin kroatialaissyntyiselle kreiville, Antal Grassalkovichille. (Lähteet tälle kirjoitukselle suurimmaksi osaksi paikalta saamastani esitteestä.)

Presidentin palatsin takapuolella aukeaa yleinen puisto, joka on aidattu ja avoinna päiväsaikaan (kesäkuukausina pidempään kuin talvella). Muutoin siis palatsia pääsee ihailemaan ulkokautta koristeltujen kaltereiden takaa ja puiston puolelta. Vartiossa päiväseltään seisoo kaksi miestä pönöttämässä katosten alla ja hyvällä lykyllä voi päästä todistamaan vahdinvaihtoa, mikä on ihan hyvännäköinen koreografia. Kun päätään tunkee kaltereista läpi niin yleensä siellä on sitten vielä pukuun ja aurinkolaseihin sonnustautunut Hulk -vartija, joka saattaa hiippailla lähelle tsiigailemaan. Ymmärtäähän sen jos kerran presidentti täällä asuu. 

Sisään pääsi tänä harvinaisena päivänä, joskin tuli varautua suureen jonoon ja tiukkaan turvatarkastukseen. Ulkona oli pakko pysähtyä ottamaan kuvaa etuoven katoksen alta. Tässä on sitä harvinaista once in a lifetime kuvakulmaa. 

Pääportaikko täyttyy upeista barokkiveistoksista, seinämaalauksista aina hulppeaan kynttiläkattokruunuun (kullitettuun, tietenkii). Portaista ylös ja eteenpäin löytyy "the great hall", jota käytetään tervetuliaisseremoniin ja edustustarkoituksiin. Alunperin tämä sali on toiminut konsetti- ja tanssiaissalina. Mikä parasta, sali on säilytetty lähes samanlaisena kuin se oli vuonna 1775 hallitsija Maria Teresian vierailulla. (Maria Theresa oli aikansa kovin muija, kannattaa käydä vähän lukemassa historiaa hänestä. Viikon päästä täällä juhlitaan jälleen hänen kruunajaisiaan.)

Tää on se royal peiliselfie?

Mitalit ja arvomerkit esittelyssä.

Suuren hallin vierestä löytyy tervetuliaissalonki, joka toimi ennen musiikkisalonkina. Päähallin toisella puolella sijaitsee vihreä salonki, joka toimii konferenssisalina. Kristallikruunu on alkuperäinen ja muut huonekalut on jälleenrakennettu historiallisten mallien mukaan.

Vihreästä salongista pääsi kurkistamaan ruskeaan salonkiin, joka toimii kirjastona ja epävirallisten tapaamisten tilana. Pienempiä huoneita olivat kultainen salonki, joka on nimetty huoneen kultaisen barokkikoristeisen seinän mukaisesti ja pieni ruokailuhuone. Näyttävin huone oli ehdottomasti St. Barbaran kappeli. Kappelin keskipisteenä on Joseph von Pichlerin vuonna 1770 maalaama fresko.

Kierroksella ohitettiin tietty paljon myös kiinni olleita toimistohuoneiden ovia. Käytävään oli tehty kiva valokuvanäyttely tämänhetkisestä presidentistä, Andrej Kiskasta, osallistumassa erilaisiin tapahtumiin. Tämä antoi erittäin positiivisen kuvan hänestä. Kiska on ollut maamme presidentti vuodesta 2014. Tänä vierailupäivänä hän vastaanottaa monia vierailijoita henkilökohtaisesti paikalle, mutta tällä kertaa valitettavasti missasin tämän osuuden. Porukkaa oli jo jonottamassa tapaamaan häntä vartiokaartin vartioimana, mutta sitten joku tuli tekemään ilmoituksen siitä, ettei hän pääsekään jostakin syystä (nyt ei ollut niin ymmärrettävää ja helppoa slovakkia, että se olisi selvinnyt) paikalle. 

Taattua slaavityyliä vessassa.

Seuraavaksi voitaisiin kurkistaa sitten meille kotiin hieman vaatimattomampaan slovakialaiseen asuntoon. Tarvitsisin ensin vain hieman valoisaa päivää kuvailuun. Tänään nautitaan taas suurimmaksi osaksi kaatosateesta. Eilen juostiin myös matkalaukkujen kanssa bussilta kotiin täysin uitettuina kaatosateessa. Oltiinkin vähän pidemmän kotimatkan ja häiden jälkeen suihkun tarpeessa. Eipä tuo haitannut, sillä rakkauden täytteinen viikonloppu antoi niin paljon positiivista energiaa ja loputtoman hymyn huulille, ettei voisi olla enempää onnellisempi! Kiitos suuresti vastanaineille aivan mielettömän upeista hääjuhlista! 

Puusammakkopaikka, piilopuutarha ja folkloremuksut

Tänään sain huokaista syvään. Tasokoe slovakin A1-kurssista on vihdoin suoritettu ja nyt vain sitten odotellaan tuloksia. Pänttäämisen jälkeen koe tuntui yllättävän iisiltä, joten eniten ärsytti muiden kuiskuttelu koetilanteessa, josta olisi kyllä tullut jotain seuraamuksia jos minä olisin ollut opettajana. Ehkä otan ensi kerralla suomalaisen slovakkia hyvin osaavan istumaan viereen, että voi pari asiaa varmistaa? No ehkä täällä ei sitten ole kaikki niin vakavaa (millainen itse olen näköjään tällaisissa tilanteissa, mutku ei oo reiluu). Palauttaessani koetta opettaja antaa palautetta, että se olisi pitänyt kirjoittaa kuulakärkikynällä. Selitys miksi meni ihan ohi. Jotain hän sanoi siitä, että sitten vastauksia voi muuttaa? Mutta siis kuka niitä minulle muuttaisi muuta kuin minä itse? Ja tämähän olisi vain hyvä ettei tule kamalaa suttua, vai pitäisikö kaikki muka ekalla yrittämällä osata? Tämän täytyy olla jokin Tšekkoslovakian aikainen suoja itseäsi vastaan, ettei kukaan peukaloi koetuloksiasi, oikeasti? (Jos jollakulla on joku muu hyvä veikkaus niin kommentoi.) Noh, ehkä tämä johtui siitä, että koe oli štátna skúška eli jonkinlainen valtion testi.

Tervetuloa kesä!

Kokeen suorittaminen oli suuri huojennus, sillä ei tarvinnut enää jännittää osaako tai muistaako yhtään mitään. Viimeiset viikkoni ovat siis kuluneet enemmän ja vähemmän kuntosalilla ja nenä kiinni kirjassa (ja ehkä vähän shoppailemassa, shh). Kaiken lisäksi mies jätti minut yksin pitämään kämppää pystyssä kahdeksi viikoksi. Perjantaina onneksi taas nähdään. Nyt voi vapaasti keskittyä kesän viettoon (ja blogin kirjoittamiseen), vaikka kurssi vielä pari viikkoa vielä jatkuukin. Kotiin päästyäni palkitsinkin itseni sirkusaakkosilla! Nam. Meillä on aika hyvä suomiherkkujemma kaapissa, joskin täyttöä tarvitsee aina tuliaisten tai matkatuomisten muodossa. Esimerkiksi hapankorput kun vaan eivät sovi vain koristeeksi kaapin pohjalle vaan massuun, koska ne ovat niiiiin hyviä (ja varsinkin avokadon kanssa!).

Mitäs muuta kuuluisi tänne meidän pieneen suureen kaupunkiin? Toukokuun viimeisenä päivänä tänne aukesi maan ensimmäinen Starbucks -kahvila. Eli aika jäljessä tullaan täälläkin isojen ketjujen kanssa. Mentiin kaverin kanssa katsastamaan paikka heti toisena päivänä sen avauduttua ja onneksi pitkän jonon lisäksi myös työntekijöitä oli riittävästi, jotta palvelu pysyi nopeana. Tätä muuten tarvittiin, sillä tajusin jonossa, että minunhan pitää olla puolen tunnin päästä kotona vastaanottamassa ilmastointilaitteen puhdistajia. Noh, oltiin oltu ottamassa aurinkoa puistossa, josta siirryttiin Aupark -ostoskeskukseen kahville. Hyvä niin, sillä kahvijonossa oltuamme ulkona oli kehittynyt aivan jäätävä rankkasade ja ukkonen. Minun ei auttanut kuin ottaa jääkahvi kainaloon, tunkea kaikki muut kamat laukkuun piiloon, heittää rantapyyhe pään päälle ja lähteä juoksemaan lätäkköjen läpi bussipysäkille ja perillä bussipysäkiltä kotiin. Pääsin kotiin sitten nauttimaan läpimärkänä kylmää kahvia. Ja remppapenat olivat sitten puolitoista tuntia myöhässä että suhteellisen turhaan tuli juoksenneltua.

Märkä ja punanaamainen Anny. Täällä mun nimi vaan loppuisi y -kirjaimeen.

Käytiin miehen kanssa sitten pari päivää myöhemmin uudelleen testaamassa Starbucksia ja muutenkin pyörimässä ostoskeskuksessa. Mies ehdoti kotiin kävelemistä, mutta olin aika varma, että hiostava ilma lupailisi taas ukkosta ja onneksi mentiin ulos ihmettelmään säätä ennen päätöstä lähteä kävellen kotiin. Suoraan edessämme välähti iso salama ja jyrähti kunnolla. Siis ostoskeskuksen läpi bussipysäkille päin. Paitsi että pysäkille johtavalle ovelle päästyämme alkoi sataa niin kovaa, ettei eteensä nähnyt. Miten tuntuikin jotenkin tutulta tilanteelta? Taisi yhdessä vaiheessa tulla jopa rakeitakin. Päätettiin mennä ostoskeskukseen syömään ja odottamaan sään lauhtumista. Ei sekään huono ratkaisu. Täällä on ollut siis todella paljon ukkosta ilmassa, mitä on uutisten perusteella ollut muuallakin Euroopassa. Hurjinta on kyllä se, että sadekuurot ja ukkonen saattavat tulla ihan yhtäkkiä päälle. Aina ei osaa olla varautunut tällaiseen.

Onneksi on ollut myös ihania aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Kaverini olivat bonganneet Dúbravka kaupunginosasta suhteellisen piilossa olevan maauimalan ja lähdettiin eräänä pilvettömänä päivänä aamusalin jälkeen ottamaan aurinkoa ja lilluttelemaan altaiseen. Ah, tästä ei voi elämä paremmaksi muuttua! Tosiaan ollaan muutamilta tutuilta kyselty missä täällä voisi sitten kuumalla ilmalla mennä uimaan, mutta toistaiseksi olemme saaneet vain muutamia vastauksia, joista myös monet suosittelevat Itävallan puolella olevia rantoja. Kaupungista löytyy muutamia tekojärviä kun Tonavaan ei voi lähteä itseään viilentämään. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen uimapaikka, jota tuli testattua. Nimi on Letné kúpalisko Rosnička eli näin vapaasti käännettynä kesäuimala puusammakko. Yhdessä seinässä komeilikin sammakon kuva.

Paikka oli aikas pieni, mutta erittäin kotoisa. Sisäänpääsy maksoi aikuiselta koko päiväksi 3,60€. Lekottelupaikaksi pystyi valita aurinkotuolia, nurmikkoa tai varjoisaa puistikkoa. Me raahattiin aurinkotuolit nurtsille, joskin heti tuli työntekijä selittämään, että ne maksavat erikseen. Hän kuitenkin oli ystävällinen ja sanoi, että ei se haittaa, hänen pomonsa ei ymmärrä englantia, joten olkaa vaan. Hahah, no ensi kerralla sitten tiedetään. Eikä kukaan kyllä tullut sen koommin onneksi kyselemään. Rikottiin myös sääntöjä hyppäämällä ensimmäisenä lastenaltaaseen, joka vain oli vedeltään kaikista lämpimin (ja mataluudeltaan täydellinen istuskella ottamassa aurinkoa), mutta kun lueskeltiin kylttejä tarkemmin se oli ilmeisesti vain lapsille 6 vuoteen asti. Heh, eipä se kyllä työntekijöitä kiinnostanut ja paikka tosiaan oli todella tyhjähkö ja rauhallinen iltapäivällä, joten ihan rauhassa saatiin olla, joskin sitten omatunto ja nolotus ajoivat meidät lopulta isompaan, joskin myös matalahkoon altaaseen. Lisäksi paikalta löytyy vesiliukumäki ja tavallinen uima-allas, jossa voi uida sitten matkaa. Tällaisia paikkoja todellakin kaipaa kun on tottunut, että melkein missä vaan Suomessa voi pulahtaa johonkin jäveen tms. uimaan kuumalla säällä.

The oldest store in town

Viikonloppuna oli taas paljon tapahtumia, joskin opiskelun takia ei ollut aikaa ehtiä joka paikkaan. Perjantaina näin kuitenkin kaveriani, jonka kanssa seikkailtiin vanhassa kaupungissa. Ensimmäisenä vierailtiin Bratislavan vanhimmassa kaupassa, joka toimii paikallistuotteiden myynnin lisäksi kauppamuseona. Takahuoneissa on hulppeita vanhoja kassakoneita ja vanhaa kauppaesineistöä. Täältä saat ainakin paikallista hunajaviiniä ja palkintoja voittaneita suklaita. Kauppa sijaitsee kadulla nimeltä Biela ja on hauska kohde kaupunkikävelyn lomassa. Sieltä lähdettiin etsimään kirjaston lukupuistoa, jonka voi nähdä Michalská kadun alussa kurkaten kaiteelta alas. Sisäänkäynti vain oli täysin hukassa. Se löytyi aivan Mikaelin portin juurelta Primi -ravintolaa vastapäätä olevan farmasiamuseon oikealla puolella on puinen ovi hämyiseen käytävään ja siitä kun uskaltaa jatkaa eteenpäin löytää portaat alas lukupuutarhaan. Täällä siis voi viihtyä lehtien tai kirjaston langattoman netin parissa nautiskellen rauhallisesta ilmapiiristä. Tällaisia paikkoja saisi ehdottomasti olla Suomessakin!

Siis ei ihme jos jengi ei ihan vahingossa eksy tänne.

Ihana rentoutumispaikka.

Hlavné námestiella oli alkamassa lasten folkloretapahtuma, joten päästiin todistamaan toinen toistaan komeimpiin kansallispukuihin sonnustautuneita lapsia ja nuoria. Kulkueen ihailun jälkeen piti päästä istahtamaan johonkin ja päädyttiin Zeppelin kahvilaan kakuille. Vasta maanantaina oltiin edellisen kerran istuttu samaisessa paikassa kakuilla. Mutta kun oli niin hyvää niin täytyi saada maistaa kattavasta valikoimasta jotakin muutakin! Juttua riitti ja kakku oli hyvää. Ehdittiin vielä kakuilta seuraamaan eri tanssikoulujen esityksiä, jotka olivat kyllä hienoja. Sinänsä kansantanssit ovat nopealla ja asiaan perehtymättömällä arviolla hyvin samankaltaisia, mutta näihin esityksiin oli laulun lisäksi osaan yhdistetty myös kansansatuja ja sen kautta puhetta tai sitten niissä vaikkapa tytöt tanssivat pojat "suohon". Jäätiin aika pitkäksi aikaa seuraamaan esityksiä. Hirveän taitavia ja ihanasti laulavia lapsia. Hieman kävi sääli aina yhtä lasta, joka laitettiin seisomaan toisten esityksen ajan lavan etuosaan pitelemään nimikylttiä. Yhden kyltinpitäjäpojan ilme oli niin priceless kun ei olisi voinut paljoa kiinnostaa. Samainen poika tosin loisti täysin kun pääsi lavalle tanssimaan.

Tällaista ajatustenjuoksua tällä erää. Sitten mennäänkin haipakkaa häähumua kohti, samoin miehenkin kesälomia ja yritetään päästä vähän reissun päälle. Suomen kesäreissusta palaudutaan ystäväpariskunnan kanssa Prahan kautta takaisin Bratislavaan. En malta odottaa! Erityisesti toivottelen rentouttavaa lomaa kaikille opekollegoille!