Alppihuumaa

Oli jälleen aika pitää hiihtolomaa. Tällä kertaa koulun lomaviikko sattui samaan aikaan kuin eteläisessä Suomessa, joten sukulaisia ilmoittautui heti kylään. Saatiin kuitenkin myös pitkään haaveiltu laskettelureissu Alpeille mahtumaan lomaohjelmaan, jes! Lisäksi miehen piti lähteä maanantaina vielä työreissulle Köpiksen kautta Ruotsiin parin tunnin palaveriin. Aikamoista reissaamista tämä elämä välillä...

Viimeinen koulupäivä ennen lomaa.

Heti vikan koulupäivän päätteeksi lähdettiin siis tätiäni vastaan Wienin lentokentälle. Viikonlopun aikana vedettiin aikalailla perinteiset turrekierrokset ja ruokailut. Nää alkaa käydä jo aika peruskuvioiksi kun tulee vieraita kylään. Tädin kanssa käytiin myös oopperassa tsekkaamassa Puccinin Il trittico, kolme yhden näytöksen oopperaa yhdistettynä. En nyt kehuisi parhaaksi oopperaelämykseksi, mutta oli taas ainakin hieno kokemus käydä vanhassa oopperatalossa. Joskin pienessä katsomokopissa tuntui happi loppuvan kun slovakialaiseen tyyliin sisälämpötila oli Suomen hellelukemissa ja ilmanvaihtoa ei ollut taidettu kovin hyvin tätä pytinkiä rakentaessa mietittyä. Väliajalla on myös hauska bongailla slovakkien pynttäytymispukeutumista ja kauhistella muun muassa miten vanhatkin mammat vetävät staililla ylipolvensaappaissa.

Käytiin tädin kanssa venäläisessä ravintolassa ja
 opittiin, että asutaan entisessä Ghetossa. Naisss.

Maanantaina kävin vauvatreffeillä ihanan ystäväni ja hänen 5kk vanhan poikansa kanssa. Käytiin pitkällä vaunukävelyllä Karlova Ves -asuinalueella. Karlova Ves on todella suuri kaupunginosa aivan Itävallan rajan tuntumassa suurimmaksi osaksi kukkulan päällä. Ylhäältä oli aivan mahtavat näköalat Tonavalle, linnalle päin ja myös pitkälle Itävaltaan asti. Läheltä löytyy ihanaa metsäaluetta ja talojen väleistä avautuvia puistoja, joissa kelpaa todellakin työnnellä lastenrattaita. Ystäviemme uusi koti oli myös todella ihana ja mäen päältä kahdeksannesta kerroksesta avautui useaan suuntaan aivan todella upeat maisemat. Vierailu todella avarsi näkemystäni asuinalueesta parempaan suuntaan.

Salzburg

Tiistaina olikin sitten vihdoin aika startata Pösön nokka kohti Itävaltaa ja ensin otettiin suunnaksi Salzburg. Bratislavasta Salzburgiin ajaa n. 3 ja puoli tuntia (380km). Olihan nyt matkan varrella pysähdyttävä lounaalle ja ihastelemaan Mozartin kotikaupunkia. Valitettavasti koko päivän vain satoi runsaasti, joten kovin pitkää ja loistokasta turistikierrosta ei voitu tehdä. Illaksi oli myös ehdittävä majoituspaikkaamme ja hakemaan sukset vuokraamosta valmiiksi aamua varten. Ehdittiin kuitenkin nauttimaan ihanassa vanhassa talossa Itävaltalaiseen mökkityyliin sisutetussa ravintolassa maukas lounas ja käpötellä vanhassa kaupungissa Mozartin kotitalon hoodeilla. Otettiin kahvit Starbucksista mukaan autoon, joskin miehen "hassunhauska" nimiehdotus (no Mozart tietenkii) ei koskaan päässyt mukiin asti, kun häneltä ei nimeä kysytty. No, ens kerralla sitten. Muutenkin ollaan suunniteltu, että pitäis alkaa tilata enemmän slovakialaisilla salanimillä jos täällä kotosalla käy kahvilla. Esimerkiksi Peto on hyvin yleinen miehen lempinimi täällä.

Bratwurstlounas

Mozartkugeln

Salzburgista otettiin suunnaksi Zell am See, johon oli Salzburgista matkaa n. 100km ja puolisentoista tuntia. Ajeltiin esimerkiksi Bischofshofenin kylän ja kuuluisien mäkihyppytornien ohi. Jo Salzburgiin saavuttaessa Alpit komeilivat upeasti horisontissa. Miehen oli vaikea pysyä housuissaan kun oli niin innoissaan menossa laskemaan. Zell am See tarjosi monipuolisesti laskettavia mäkiä, samalla hissilipulla pääsee laskemaan kolmeen eri keskukseen, joista yksi on Kaprunissa sijaitseva perheystävällinen pienempi nyppylä (Maiskogel), yksi 3000 metrin korkeuteen kohoava jäätikkö (Kitzsteinhorn) ja yksi metsäisempi useaan suuntaan laskettava 2000m korkeuteen kohoava mäki (Schmitten).

Majoitus löydettiin Zell am See - Kaprunin sivustolta, Pension Lindenthaler Schüttdorfin kylästä oli meille juurikin passeli. Varsinaista after ski tai bailuvaihdetta kun meillä ei ollut päällä niin emme oikeastaan kaivanneet Zell am Seen menoja. Schüttdorf oli myös lähellä Schmitteniin nousevia Areitbahn -kondoleita. Pieni ja suhteellisen vaatimaton pension oli hiihtoreissulle tosi hyvä, saatiin huipppuhyvää palvelua paikan omistajalta sekä perushyvä aamupala ja huone olivat oikein riittävät. Luksushotelleista olisi saanut sitten pulittaa aikamoisesti isomman summan. Myöskin hiihtobussit olisivat kulkeneet hyvin eri kylien ja mäkien välillä, tosin tällä kertaa päädyttiin mukavuudenhaluisena käyttämään autoa ja hiihtoparkkeja hissien läheisyydestä. Aamulla aikaisin niissä oli onneksi hyvin tilaa, eikä tarvinnut raahautua monot jalassa kovin pitkiä matkoja (se ei nimittäin ole herkkua).



Ensimmäisenä laskupäivänä mentiin Schmittenille ja sattui aika tosi hyvä aurinkoinen keli. Tosin rinteet olivat (lienevätkö edellisen päivän sateen takia) aika liukkaan tuntuiset ja helposti paakkuuntuvat. Iltapäivän laskuilla sai taas vetää kumparehiihtoa alas. Minulle sattui vielä perinteisesti huono päivä laskettelemassa kun jostain syystä kauheat mahakrampit iskivät aamusta alkaen ja tietenkin vuokramonot kiristivät pikkaisen alkuun. Onneksi ylhäällä pystyi lepäillen ottamaan aurinkoa naamalle ja antaa miehen laskea parit kovemman vauhdin laskut yksinään. Schmittenhöhenbahnilta pääsee SchnapsHans Baariin, jossa oli hyvä tunnelma. DJ Papparainen huuteli juttuja mikkiin about puolet biisien kestoista ja iltapäivällä porukka lämpeni jo osittain laulamaan mukanakin.

Schmittenhöhe

Illalla käpöteltiin Zell am Seen kaupungissa. Kaupunki jää hienosti järven ja vuoren väliin. Tämä olisi tosi hieno paikka vierailla kesälläkin. Kävelykaduilta löytyi paljon alppihotelleja ja kivan näköisiä ravintoloita. Jengiä valui pitkin päivää ympäri kylää hiihtokamoissa ja illalla jengi tulee alas asti hisseillä, josta siirrytään suoraan after ski baareihin tai lämpölamppujen alle terasseille. Vielä iltaseiskan aikaankin näki porukkaa laskukamoissa vaeltamassa pitkin katuja. Ihasteltiin pienen niemen kärjessä sijaitsevaa Grand Hotellia ja sattumalta päästiin seuraamaan myös Snow Nightia, jossa Freaks on Snow:n äijät hyppivät temppuja ja yleisö seurasi myös mäkeen heijastettua lasershowta. Musat oltiin osattu valita ainakin oikein: Bomfunk MC´s ja Darudehan siellä tietenkin soivat.

Toisena päivänä kohdalle osui myöskin täydelliset laskukelit auringossa ja nämä nautittiin peräti 3000 metrin korkeudessa jäätiköllä. Ensimmäisen kerran Slovakiassa vuorille noustessa meinasi hieman pelottaa katsoa alaspäin, mutta täällä sitä vasta mentiinkin ensin mielettömän pitkä matka rotkon yli kondolilla ala-asemalle 1976 metriin, josta piti vielä hinuttaa ylös muutamalla hissireissulla, jos halusi lähteä laskemaan kolmesta kilsasta. Käytiin siis toistaiseksi korkeimmassa paikassa koskaan, niin siistiä! Yläasemalta pääsi näköalatasanteelle 3029 metriin ja samalla nautittiin lounasta kerrosta alempana sijaitsevassa ravintolassa. Jäätiköllä rinteet olivat aamusta aivan älyttömän hienossa kunnossa, pakkaslunta pääsi laskemaan kuin unelmaa varsinkin aamusta. Iltapäivällä nähtiin taas samainen hyvinkin koominen kumparejarruttelumäki kun kaikki (siis todellakin himona porukkaa) laskivat viimeistä osuutta ala-asemalle.

Day 2 - ready to go!

We are on top of the world!

Päätettiin rentouttaa laskemisesta kipeytyneet lihakset kylpylässä, joka oli kyllä aivan mahtava päätös päivälle. Ulkoaltaasta illan hämärtyessä oli upeaa tähyillä vuorelle, jossa oltiin päivällä laskettu. Baarin työntekijä olisi kantanut juomat jopa suoraan altaan reunallekin. Spa osoittautui uimaosaston ja saunan kanssa aika tyyriiksi, -10% pensionilta saamamme alennuksen jälkeen 35,50€ per naama. Yllätykseksemme Sauna World oli kattava ja melkein olisi riittänyt pelkästään muutamalla altaallaankin. Suomalainen sauna oli ihan hyvä, joskin löylyä ei saanut itse heittää. Sellaiset alppiyrttihöyrysaunat nämä osaa tehdä hyvin, nautin. Saunaosasto oli myös yllättävä, sillä suurin osa saunoista oli ns. nude zonea eli päädyttiin siis naku-uimaan ulkoaltaaseen, jota en aivan osannut odottaa, haha. Suomalaiselle tällainen nakuilu nyt ei onneksi ollut juttu eikä mikään.

Taukohauskaa

Viimeisenä päivänä pakattiin kimpsut ja kampsut aamulla autoon ja päätettiin laskea taas jäätiköllä. Lumisateessa ja -10 asteessa laskukeli oli aika erilainen, mutta puuterissa oli hyvä lasketella, joskin näkyvyys oli välillä aika huono (pirhanan huurulasitkin vielä). Slovakialaisten kanssa samaan aikaan hiihtolomiaan viettivät ainakin Hollantilaiset, joita laskijoista oli varmasti kolmasosa. Tsekkasin kyllä esim. Saksan ja Itävallan lomaviikkoja huvikseen ennen loman varaamista, mutta ei tullut mieleen tsekata Alankomaita. Sieltä ne ajaa suhauttaa Saksan läpi Alpeille laskemaan omilla autoillaan. Cool. Välillä oli hississä mielenkiintoista seurata keskusteluja saksaksi, ruotsiksi ja slovakiksi tai tsekiksi. Hollantilaiset kyllä tunnistaa jokseenkin ulkonäöstä, mutta ainakin kielestään.

Iltapäivällä oltiin tyytyväisenä kolmen laskupäivän jälkeen valmiita lähtemään kotia kohti. Ajomatkaa takaisin kertyi viitisen tuntia, johon mahtui kaikkea lumisateen, auringonpaisteen, sateen ja rakeiden väliltä. Kotiin päästessä iski aika väsynyt ja pöllämystynyt olo. Vaikea oikein tajutakaan, mitä kaikkea taas ollaan ehditty tehdä ja kokea lomalla. Niitä alppimaisemia vain on niin vaikea kuvailla, ne pitää kokea. Niin siistiä, niin kaunista, niin uskomatonta. Sydämen pohjasta toivon, että jäätikkö on olemassa vielä seuraaville sukupolvillekin ja siellä päästään laskemaan vielä pitkään. Onnea on asua ajomatkan päässä näin hienoista paikoista! Ahh.

Tsekatkaa nämä:
Zell am See - Kaprun
Kitzsteinhorn
Pension Lindenthaler
Tauern spa
SchnapsHans Bar

Ps. Näpyttelen täällä muuten pikkuhiljaa yksitellen jokaisen kuvan koodit uusiksi blogiin Dropboxin public folderista toisen kansion linkkeihin, wish me luck!

Rakkauden rasvaprosentti

Tammikuuhun on mahtunut jo muutama kulttuuripläjäys. Tammikuun alun mahtavat talvikelit innostivat meidät lähtemään autoilemaan kauemmas kaupungista ihastelemaan Unkarin rajan tuntumaan Tonavaa, jossa se levenee upeasti. Pakkaspäivään sattui ihana aurinkoinen ilma ja täysin sininen taivas. Kun kerran lähdettiin tähän suuntaan, oli vain luontevaa mennä samalla käymään Danubiana Meulensteen Art Museumissa, joka on rakennettu todella hienolle paikalle Tonavan penkan päälle. Danubiana on modernin taiteen museo, jossa riitti katseltavaa niin paikallisilta kuin ulkomaisiltakin nimiltä. Museon erityispiirre on sen tilat, jotka tuntuvat lähes kelluvan Tonavan päällä. Isot ikkunat ja syvennykset veden päällä tekevät jo maisemasta itsestään suuren ihailtavan taideteoksen. Museoon kuuluu myös ulkoalue, josta löytyy suurempia patsaita ja installaatioita.

Parasta oli ehkä Viktor Frešon Birth of the niemand -installaatio isopäisisine ukkeleineen ja tšekkiläisen Jiŕí Georg Dokoupilin saippuakuplataide. Kaikkein kiinnostavinta oli  katsella Kiro Urdinin Planetarium teosta ja varsinkin sen viereen liitettyä dokumenttielokuvaa (katsokaa täältä). Tää äijä oli raahannut parin vuoden ajan kangasta ympäri maailmaa Jeesus Kristuksen haudalta Jerusalemista aina Machu Picchulle asti. Todellinen monivuotinen taideprojekti ja sille täysin omistautunut taiteilija, huhhuh.

Viktor Fredo

Jiŕí Georg Dokoupil

Kiro Urdin - Planetarium

Jäinen Tonava oli myös niin jännä nähtävyys. Yleensä Tonava virtaa kovaa vauhtia ja nyt näky oli niin tyyni. Miehestä parasta oli nähdä vesilinnun laskeutuminen jäälle slaidaten. Olihan se kieltämättä hauskaa. Jotenkin tuli ensimmäisiä kertoja mieleen Suomen talvi ja sitä vastaava maisema ja kelit ylipäätään. Se tuntui jännältä.

Jossain tuli vastaan mainoksia Skandinaavisesta filmifestarista ympäri Slovakiaa ja kipaisin nettisivuille katsomaan ohjelmaa. Harmi, että vain Tsekeissä olisi ollut tarjolla Mielensäpahoittaja englanniksi The Grump (haha). Bratissa olisi ollut tarjolla Kaurismäen ohjaama Tyttökuningas eli Kráľovná Kristína, mutta elokuvassa puhutaan ilmeisesti useita kieliä ja tšekkitekstitys olisi jättänyt varmaan osan elokuvasta aika pimentoon. Onneksi ohjelmistosta löytyi myös toinen suomalainen elokuva, nimittäin Rakkauden rasvaprosentti. Body Fat Index of Love englanniksi ja paikalliskielellä Iba sex (?) =Vain seksiä (?). Tämä oli myös tekstitetty tšekiksi. Elokuva on vuodelta 2012 ja olin nähnyt sen aiemminkin, mutta kyllähän nyt oli pakko mennä katsomaan suomalaista elokuvaa suomeksi Slovakiassa kun sellainen mahdollisuus tarjoutui. Pyysin heti työkaveria mukaan leffaan meidän kanssa ja hän innostui tulemaan.

Kino Mladosť on pieni yhden salin elokuvateatteri erittäin keskeisellä sijainnilla vanhassa kaupungissa. Elokuvalippu Rakkauden rasvaprosenttiin maksoi 4,5€, ei huono. Vanhat mammat pyörittivät lippuluukkua ja lipuntarkistusta, joskin muutoin elokuvateatteri täyttyi suurimmaksi osaksi hipsterihköistä nuorista aikuisista. Jotenkin jännitti, että miten suomenkielinen leffa ja meidän huumori iskee jengiin, mutta juurikin tämä elokuva osoittautui mielestäni aika osuvaksi valinnaksi tällaiselle skandifestarille. Elokuvassa vilahteli aika hyvin suomalaista kulttuuria ja maisemaa. Leffa kuvasi ihanasti kesäistä Helsinkiä, siinä oli tietty ripaus saunahuumoria ja täten alastomia miesten takamuksia. Löytyi angry birsit, veneilyä ja mökkeilyä, Stadin hipsteriterassit, paritanssit ja mikä parasta: eukonkannon maailmanmestaruuskisat. Aikamoinen nauru raikasi kun äijät hiki otsassa kantoivat muijia pitkin esterataa ja ei voinut kuin miettiä, että kuinka moni slovakki edes aavistaa, että tällainen kisa on todella olemassa ja järjestetään joka vuosi? For foreign readers: Go to www.eukonkanto.fi and get to know one of our weirdest (and totally coolest) sports that we have in Finland.

Leffakokemus oli ihan huippu! Työkaverini tykkäsi leffasta tosi paljon. Itselle tuli tosi paljon ikävä erityisesti Suomen vihreää ja valoisaa kesää. Ihan todella ikävä. Elokuvan suomalaiset musiikit menivät myös suoraan ihon alle, pitääkin kuunnella enemmän esimerkiksi Anna Puuta. Leffasta ainakin nämä: Pieni ja hento ote, Riko minut ja Kaunis päivä, olkaa hyvä. Jos ette ole vielä nähneet kyseistä elokuvaa, suosittelen ehdottomasti!


Danubiana Meulensteen Art Museum
http://www.danubiana.sk
Vodné dielo, 851 10 Bratislava-Čunovo
Avoinna: ti-su 10-18
Liput: 10€ aikuinen, 5€ lapset ja opiskelijat, 20€ perhelippu
Kulku museolle: Bussilinja 90 ja kesäisin veneellä

Kino Mladosť
http://kinomladost.sk
Hviezdoslavovo nám. 17, Bratislava
+4212/5443 5003
biosba@stonline.sk

Yökylässä Nitrassa

Opettajien joululoma oli onneksi ihanan pitkä ja jatkui meillä aina tammikuun kahdeksanteen päivään saakka. Kuitenkin viimeisellä viikolla sohvalla makoilu alkoi jopa hieman tylsistyttää ja yritin keksiä itselleni jotakin tekemistä. Pyysin työkaveria Wieniin shoppailemaan, mutta hän oli vielä kotona omalla paikkakunnallaan. Tästä syntyikin idea lähteä tutustumaan hänen kotikaupunkiinsa Nitraan. Huikeeta. Sain siis kutsun ystäväni äidin luokse yhdeksi yöksi. Kahden päivän aikana ehdittäisiin sitten tutustua kaupunkiin ja tietty vähän yöelämäänkin. Ainoana rajoitteena näytti olevan tuleva sää, nimittäin (paikallisille) jykevä -12 asteen pakkanen sekä huisin jäiset kadut, joille ei kuulemma oltu tehty juuri mitään joululomien aikaan.

Pakkasin kimpsut ja kampsut, hyppäsin RegioJetin luottobussiin (yhden suunnan lippu kustansi lauantaiaamuna 2€) ja otin suunnaksi Nitran. Muutama asia hieman jännitti, sillä olin menossa kylään kaverini äidin luo, joka ei puhu Englantia. Toisekseen kaverini oli aika paniikissa liukkaista teistä ja kylmyydestä. Koitin lohduttaa, ettei sen pitäisi suomalaista hetkauttaa mihinkään suuntaan. Totta puhuakseni olin viettänyt ainakin vuoden ilman tällaisia kelejä, joten oli siinä itsellekin hieman totuttelemista, että yhtäkkiä onkin aika kylmä. Bratislavassa oli toistaiseksi ollut vain suolattua lumisöhjöä kaduilla ja kun astuin bussista ulos Nitrassa oli aika selvää, että laitettiin suomimuijan jäälläkävelytaidot testiin. Hiekoitusta ei ollut lainkaan. Ensimmäistä kertaa Slovakiassa tuli sellainen "kotoisa talvifiilis". Piti laittaa mamikset jalkaan ja mennä ulkoillessa välillä sisälle lämmittelemään, sillä tuulisessa säässä ainakin reidet jäätyivät todella nopeasti.

Kaveri tuli vastaan ja oli heti sitä mieltä, että otamme taksin takaisin kotiin, ettei minun tarvitse luistella isoa kassia kantaen. Talo oli todella lähellä, mutta jopa minä olin suhteellisen vakuuttunut siitä, että taksi oli hyvä valinta. Eikä kustannuskaan ollut huikea, 2€. Oli muuten saletisti halvin taksimatka so far minun elämäni aikana. Sisällä minua odotti valmiiksi pedattu sänky ja keittiöstä paikallisherkkuja. Ihana vastaanotto, vaikka tunnelma olikin minulle semisti akward kun en oikein kyennyt puhumaan mitään talon emännän kanssa. Mama oli kokannut tomaattikeittoa slovakialaiseen tyyliin ja mm. granatír nimistä pastaa ja perunaa sisältävän laatikon. Minulle tarjottiin tomaattikeittoa upealta vanhalta lautaselta, joka oli  kuvioitu reunoista sinisin traditionaalisin kuvioin. Juomaksi sain maman itse tekemää hedelmäteetä. Kaveri yritti painostaa vielä maistamaan itse tehtyjä suolakurkkuja, mutta en kyllä suostunut, koska en tykkää niistä yhtään. Vähän alkoi pelottaa, että kuinka tällaisen nirson käy kun menee kylään, jossa sinulle avokätisesti tarjotaan paikallista hyvää kotiruokaa.

Pitäiskö hankkia oma?!

Lyhyen kotoilun jälkeen lähdettiin turrekierrokselle. (Sovitin ensin paikallistyylin ulkoiluasusteen eteisessä..) Ensimmäisenä käveltiin kivaan puistoon, josta löytyi ulkojäät paikalliseen tapaan eli jäätynyt lampi. Porukkaa oli aikalailla pelailemassa lätkää ja luikkaamassa. Puiston sivussa kulkee Nitra -joki. Vallilta oli makeet näkymät ylös korkealle mäelle Vysielač Zoborille eli Pyramidá -radiomastoon. Sinne ei tällä visiitillä päästy käymään, mutta ehdottomasti seuraavalla kerralla on kavuttava ylös tsiigaamaan maisemat. Toinen sään ja teiden kunnon takia katsastamatta jäänyt kohde olisi ollut Slovakian vanhimpiin kirkkoihin lukeutuva Dražovce church myöskin kukkulan päällä.

Ulkojäät paikalliseen tapaan.

Käytiin lämmittelemässä puistossa sijaitsevassa ravintolassa kahvilla. Aika fiini, mutta ihan jees paikka.  Kun astuttiin ulos, vastaan  rakennuksen edessä tuli tällainen mötikkä. Hän roikkui siinä varmaan valmistautumassa illallispöytään. Kaveri ei paljon siasta hetkahtanut, mutta itse kyllä hykertelin naurusta. Tää on taas tätä "only in Slovakia" kamaa.

Seuraava osoite oli linna mäen päällä. Matkalla bongattiin tää setä pitelemässä taloa pystyssä. Hän on nimeltään Corgoň. Hän on legendan mukaan supervahvana metallityöntekijänä pelastanut aikanaan kaupungin Ottomaaneilta. Yhteiskuva superbodarien kanssa kelpaa aina. Ylhäältä mäen päältä aukesi upeat näkymät ympäri kaupunkia. Kylmä ilma toi mukanaan myös makean sinisen taivaan. Perhe oli pulkkailemassa linnan alapuolella. Muutoin oli tosi hiljaista. Linnan pihalta löytyi Paavi John Paul kakkosen patsas (high five!) ja pottapäinen lumiukko.

Käytiin toki myös Nitran linnan vieressä katedraalissa. Katolinen kirkko osaa kyllä laittaa joulun blingit, peruskullitusten lisäksi kirkossa sai ihastella esimerkiksi tätä joulukuusta ja yhellä sivualttareista oli lisäksi neljä samanlaista hieman pienempää täyteen koristeltua joulukuusta. Nais. Jatkettiin matkaa kaupungin keskustan kävelykatualueelle. Tuuliselta linnan mäeltä laskeuduttua oli tosin mentävä taas lämmittelemään. Tällä kertaa välikakuille Elisabeth Patisserie kahvilaleipomoon. Täällä kannattaa tosiaan poiketa Nitrassa. Aivan ihanasti sisustettu kahvila, joka tarjoaa suolaisia ja makeita herkkuja. Porkkanakakku oli ainakin loistava valinta. 

Turreilun jälkeen lähdettiin kotiin loikoilemaan ja valmistautumaan iltaan. Tämä aloitettiin tietty slovakialaiseen tyyliin kotipolttoisella aprikoosiviinalla (vuosimallia 2014) eli Marhuľovicalla. Haju oli ainakin aika karmaiseva, mutta alashan se meni irvistelyn kanssa. Toki mukavasti kroppaa talvipäivän kävelyiden jälkeen lämmittäen. Juotiin myös rosé viiniä, joka tarjoiltiin muovipullosta, jossa ei ollut etikettiä. Ilmeisesti joistain viiniputiikeista saa täytettyä omiin kanistereihin viinit mukaan? (Note to self: ota tästä selvää!) Jatkettiin illalliselle ravintola Hofferka u Hofferaan, jossa oli pakko maistaa ensimmäistä kertaa Sviečková na smotane -annos, jossa on siis sirloin nautaa pitkään haudutettuna, kermaista kastiketta ja knedľa eli slovakialaisten knöödeleitä, valkoisia höttöleipää muistuttavia slaisseja. Ainakin ne imee soossit kivasti, vaikkakin ravintoarvoksi veikkaisin aikalailla nollaa. Päälle annokseen vielä tutusti ja turvallisesti puolukkahilloa niin johan alkoi paikallisruoka maistua. Liha oli tosi mureaa, joskin koko annoksen ja eritoten kastikkeen kermainen makeus oli ehkä hieman jännä yhdistelmä lihan ja puolukan kanssa. Testaamisen arvoinen annos kuitenkin!

Ravintolasta lähdettiin pubiin jälkkärijuomille. Pečiatkáreň oli oikein kotoisa paikka Nitra -joen ylittävän sillan kupeessa, joskin ainoa iso miinus tuli siitä, että koko baarissa sai polttaa sisällä. Ja niin näyttivät kaikki tekevän, joten aikamoinen kirvely meinasi iskeä silmiin ja haju nyt tietty tarttuu kaikkiin vaatteisiin. Täältä jatkettiin vielä Devil's pubiin, jonne myöhemmällä alkoi valua aika lailla jengiä ja tanssilattia kävi kuumana. Juomat tilattiin taattuun slovakkityyliin eli vodkaa (no Finlandiaa tietty) tarjoiltuna grogilasista ja kylkeen pikkupullo lantrinkia. Alkoholijuomien hinnat olivat aivan naurettavan halvat ainakin verrattuna Bratislavan tasoon, joka on suomalaisen silmin jo täysin halpaa sielläkin, huhhuh. Ennen kotiin paluuta piti vielä testata ystäväni suosituksesta Nitran paras pikaruokapaikka Hami Papi, joka tarjoaa täytettyjä patonkeja, hamppareita sekä suolaisia ja makeita lettuja. 

@ Devil's pub

@ Hami Papi

Aamulla kaverin äiti kolisteli jo keittiössä meille lounaaksi perinteisiä schnitzeleitä kanasta, kaveriksi herneriisiä ja jälkkärivanukkaat. Kylkeen oli tarjolla myös eräänlaista omenakeitosta taatelien kanssa. Hirveen hyvät sapuskat odottivat siis meitä kunhan saatiin vaan ensin kömmittyä pitkän illan jälkeen sängystä ylös. Harmitti kun en ottanut yhtään kuvia ruuista, mutta ei kai se kovin kohteliasta olisi ollutkaan. Keittiön hienojen astioiden lisäksi olohuoneen vitriinistä löytyi aivan upea vanha posliiniastiastokokoelma! Ihasteltiin myös emännän keräämiä eri maiden taidelautasia, joita oli ripustettu seinille. Oli tosi hienoa päästä kokemaan autenttista slovakialaista asumista. Suurimmalla osalla on varmasti vielä kommunistiselta ajalta oleva kämppä alkuperäisine mööpeleineen, köökkeineen ja kylppäreineen. Ystäväni oli jo ensimmäisenä pahoittelemassa vanhaa sisustusta kun astuin ensimmäisen kerran sisään. Ei kai kaiken tarvitsekaan olla aina uusinta ja modernia, varsinkaan jos vanhat vielä toimivat hyvin. Sain tosissaan hienon kokemuksen elämisestä pääkaupungin ulkopuolella, maistoin huikeita kotikokkauksia ja tutustuin uuteen kaupunkiin. Skvelé! 

Nitra:

Slovakian 5. suurin kaupunki

90 km pääkaupungista Bratislavasta

79,472 asukasta (2.1.2017, lähde wikipedia)

Turrevinkit:

• keskustan kävelykatualue

• synagoga

• linna ja kirkko mäellä

• Pyramidá kukkulalla

• Dražovce church

• kaupunkipuisto