Laskettelulomailua keväthangilla

Jo Suomessa oli selvää, että laskettelemaan oli päästävä kun kerran olimme muuttamassa maahan, jossa kohoavat Karpaatit. Slovakiassa on 125 laskettelukeskusta (tämän listauksen mukaan myös edellisen postauksen mukainen metsäpuiston 0,2 km mäki on laskettuna). Rinteitä Slovakia tarjoaa yhteensä n. 500 km verran. Tämähän kelpaa laskettelusta kiinnostuneille paremmin kuin mainiosti. Talviloman ajankohta jäi pääsiäisen jälkeen, joten laskukohteeksi valikoitui Jasná Nízke Tatry eli Jasná Tatra -vuorilta. Jasná on meiltä Bratista noin 3h 20 min pituisen ajomatkan päässä. Korkein huippu Chopok kohoaa 2 024 metriin. Ajattelimme, että tämä korkeus toivottavasti riittää vielä kevätkauden hangille. Hisseillä (26 kpl) pääsee 943 metristä 2004 metriin ja rinteitä 44 km verran. Virallisten rinteiden vierestä laskettavaa on vielä älyttömästi lisää.

Varasimme loman helppoudeksi rinteiden vierestä kilometrin korkeudesta wellness hotellin, johon kuului aamupala, illallinen ja 3 päivän laskettelulippu. Ei tarvitsisi odotella skibussia laaksossa tai miettiä iltaohjelmaa sen enempää. Hotelli sijaitsi aivan rinteiden vieressä ja sillä oli alakerrassa oma suksivuokraamo (joka kylläkin sulkeutui sunnuntaina kevätkaudeksi). Tripadvisorista lueskelin sen verran, että Hotel Grand**** oli uudistanut vain osan huoneistaan ja perushuoneet (joista oli mahdotonta löytää tarkempia kuvia) eivät vastanneet hotellin 4 tähden luokitusta. Taisi sattua niin, että lomamme ajankohtana vapaana olikin vain remontoituja premium huoneita, joten sellainen sitten kiitos. Parasta hotellissa oli sen Wellness Centrum, jossa pääsi laskun jälkeen hemmottelemaan itseään ulkoporealtaaseen, saunoihin, uima-altaaseen tai rentouttaviin hierontahoitoihin. Ahh.

Sunnuntaina starttasimme auton aikaisin aamulla tavoitteena ehtiä vielä samana päivänä rinteeseen. Matkanteko osoittautui jännittäväksi. Itäänpäin mentäessä vuoret alkoivat kohota yhä korkeammiksi ja ylitimme mitä jännempiä siltavirityksiä kaupunkien yli. Slovakia on tuhansien linnojen maa ja kukkuloiden päällä pönöttäviä hienoja raunioita tuli myös vastaan usempia. Žilinan kohdalla näkyi ensimmäiset lumihuiput. Ei voinut lättänästä Suomesta tulevana muuta kuin suu auki ihastella upeita maisemia. Yksi vaikuttava näky oli aivan moottoritien vieressä sijaitseva Liptovská Mara -järvi, joka peilasi upeasti taustalla näkyvät vuorenhuiput. Sama kirkkaansininen järvi näkyi myös 2 km korkeudesta huipultakin. 

Liptovská Mara -järvi

Perille päästyä haettiin GoPassit (hissiliput ja pointsien keruujärjestelmä) kouraan, vaihdettiin vaatteet ja kiidettiin vuokraamoon. Taidettiin saada kevätalea, sillä kolmen päivän vuokrakamat maksoivat 85e per naama. Paljon vähemmän kuin mitä etukäteen tutkittiin hintoja. Super! Kevätaurinko ja lämpimät kelit olivat sulattaneet jo isoa osaa rinteistä, joten hissejä oli auki kymmenestä seitsemään. Sunnuntaina oli vielä viimeinen mahdollisuus päästä muutamaan rinteeseen, joten lähdettiin etsimään tällaisia laskureittejä. Ensin vain piti hilata itsensä ylös rinteeseen, todella ylös. Apua.

Alhaalla rinteet oli jo paikoitellen loskaa ja lammikkoa kun saavuttiin paikalle.

Aluksi hirvitti katsoa taakse ja tajuta miten korkealla sitä nyt ollaankaan. Ensimmäinen lasku pitkästä aikaa on aina jännittävää, mutta nyt otsalla taisi olla pari ahdistuspisaraa kun piti kääntää sukset alaspäin. Koska jengi oli laskenut jo aamusta lähtien, alkoivat rinteet olla täynnä jäisiä/sulia kohtia ja lumimöykkyjä. Myönnän rehellisesti, että ensimmäiset laskut tulin alas naama norsun elimellä. Kyllä se siitä sitten lähti, mutta lumikasojen läpi oli silti vaikea laskea rennosti. Parasta oli valloittaa Chopokin huippu 2024 metrissä! (Ja laskun päätteeksi ulkoporeallas ofkoos.)

Kuvaajana toimi paikallinen nainen, joka oli vieraillut Suomessa entisessä kotikaupungissamme.
What are the odds, right?

Odotettiin innolla maanantaiaamua, jotta pääsisi hyökkäämään tasoitettuihin rinteisiin. Yksi meidän ylöspääsyn kannalta major tuolihissi oli suljettu ja jouduttiin odottamaan leppäkerttuhissiä kauan, jotta päästäisiin gondolihissillä huipulle. Lisäksi hotellin littanatyyny aiheutti minulle kipuilua hartiassa ja yläselässä. Taas siis pieni tatti otsassa oltiin jo ennen kuin päästiin edes laskemaan ekaa laskua. Finally päästiin huipulle ja lähdettiin valloittamaan etelärinteitä. Panorama -reitti osoittautui mahtavaksi. Ei voi muuta kuin hehkuttaa jälleen maisemia! Täydellistä.

Leppäkerttuhissi

Maanantaina laskettiin minkä kerettiin. Jäin kerran rinnekuppilaan odottamaan miekkosta, jotta hän saisi hetken paahtaa omaa vauhtiaan. Aurinko paistoi ja jengi otti aurinkoa kukin tyylillään. Parilla kaverilla oli wife beaterit, joku kokonaan paidatta ja samaiselta terassilta bongattiin myös nainen, jolla oli bikinit toppatakin alla. Nice. Jengillä oli muutenkin aika hulppeita laskuasuja. Suurinta huutoa oli kasarilasketteluhaalarit. Neonväreissä tietty. For real. Vyölaukkujakin näkyi kyseisten asujen kantajilla. (Siis onko näillä ollu nää vaatteet kaapissa ever since vai mistä ne näitä repii?) Pappafetissini sai myös silmänruokaa kun näitä vanhoja herrasmiehiä tuuppasi aika ajoin samaan hissiin.

Tässä minionit lähdössä laskemaan pinkkihaalarisen tytön kanssa.
Plussaa laskuasuista.

Laskujuomien kuningatar ja mukava yllätys rinneravintolan valikoimassa.

Hotellin harjoittelija respassa ei vakuuttanut palvelullaan, mutta muutoin hotellikokemus oli ihan hyvä. Tarjoilijoiden kanssa pärjättiin slovakkienkkusekoituksella. Välillä kyllä nauratti hieman valkoiset hanskat hienostelu illallisella varsinkin kun itse tultiin suunnilleen suoraan spa osastolta tukka vähän märkänä ja rennosti pukeutuneina illalliselle. Spa puoli oli kiva. Suomalainen sauna oli oikeasti suomalainen sauna, vaikkakin löylyveteen ne laittaa täällä aina jotain tuoksuja. Ulkona altaassa lillutellessa huomattiin sammakoiden lähteneen liikenteeseen (niitä olikin sitten älytön määrä). "Frogu" sanoi paikallinen pikkupoika innoissaan. Tästä saatiinkin viikon hokema. Yksi paritteleva sammakkopariskunta oli iltahämärällä ehtinyt jo hotellin etuoven eteen. Ehkä joku oli käskenyt hankkimaan huoneen.

Huone omalla parvekkeella oli oikein jees.

Kolmas laskupäivä päättyi osaltani lyhyeen kun monojen painamat sääret ja pohkeet sekä lumikasoissa jarrutelleet reidet antoivat totaalisesti periksi. Kipu oli sellainen, että ei voinut enää jatkaa. Onneksi hissit kulkivat myös alaspäin, aurinko paistoi ja lämmitti ja taukopaikalta löytyi sopiva aurinkotuoli viinin juomiseen. Alkoi harmitus laskupäivän pieleen menosta helpottaa kummasti. Sovittiin miehen kanssa lounastreffit alas, josta lähdin vielä kerran valloittamaan huippua ilman suksia. Jos siis lasketteluhammasta ei kolota niin voi ostaa hissilipun ylös vain maisemia ihaillakseen. Tai sitten voi alkaa harrastaa ylämäkeen hiihtoa (tietävät: sivistäkää minua lajin oikella nimellä), mitä myös tosi monet näyttivät harrastavan. (Hullut, hissilläkin pääsee.)

Onnistuu se laskeminen näinkin!

GoPass pointseilla miehelle paikallinen Tatrta timber hieronta ja minulle antistress hieronta argaaniöljyllä. Mies sai kepistä ja oli ollut oikein hyvä setti. Minun hierojasetä laittoi jo alkuunsa housut puoleen väliin takamusta ja alaselkä löytyi mielestäni hieman liian alhaalta... Noh perus suomalaisena ujopupuna en sitten enää jossain kohtaa kehdannut sanoa, ettei tämä tuntunut kovin mukavalta kun alkuun jo olin tokaissut että jees jees kaikki hyvin. Lopuksi sain jotain ihme hipsutteluhierontaa naamaan. Pitelin pokkaa hieronnan loppuun kunnes pääsin spa osastolle rentoutumaan oikeasti. Johan oli päivä.

Aurinkoinen ilma oli aivan mahtava, mutta rinteiden puolesta pluslämpötilat eivät olleet enää hyvät ja todistimmekin jo muutamassa päivässä lumien sulamista toden teolla. Molemmilla on hiihtolomasta muistona palanut naama ja suut iloisesti hymyllä. (Note to self: osta aurinkorasvaa.) Lomalla on kivaa! Nyt ollaan takaisin kaupungissa, joka on alkanut vihertämään sitten viimenäkymän. Terassit olivat myös tuplaantuneet viimeviikosta vanhan kaupungin kaduilla. Kesä on aivan pian täällä!

Ps. Suosittelemme ehdottomasti kaikille laskijoille ja maisemafanaatikoille Jasnaa lomakohteeksi. Keväthangilla laskettavaa riittää vielä, mutta parhaan kokemuksen varmasti saisi miinusasteilla, joilloin rinteitä olisi enemmän auki ja ne olisivat paremmassa kunnossa. 

Pps. Aukaiskaa kuvia klikkaamalla niitä. Ainakin omalla puhelimella näyttivät muutoin aika puuroisilta, höh. Yritän säädellä ulkoasua kunhan kerkiän.