Hiiliä vai herkkuja?

Tällä viikolla odotettiin innolla oppilaiden kanssa tiistaita. Kuudes joulukuuta saapuu slovakkialaisten luo Mikuláš. Mikuláš on unkarilainen versio Saint Nicholasista ja se tunnetaan ainakin Romaniassa, Sloveniassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa. 6.12. St. Nicholasin päivänä tai sitä edellisenä päivänä Mikuláš tulee vierailemaan perheisiin tai jättämään herkkuja häntä varten esille laitettuihin sukkiin tai kuulemani mukaan saappaisiin tai kenkiin. Suklaaherkkujen lisäksi voi saada hedelmiä tai leluja. Tuhmat lapset voivat saada hiiliä, porkkanoita, perunoita tai sipuleita. Joskus sukanvarressa on hieman molempia, jolloin lapsi on saanut varoituksen tarkkailla hieman käyttäytymistään.

Slovakiassa Mikuláš esiintyy yleensä enkelin ja Krampuksen kanssa. Enkeli antaa lahjoja kilteille lapsille ja Krampus rankaisee heitä tai antaa tuhmien lapsien "lahjat". Krampus on puoliksi vuohi ja puoliksi mikälie demoni. Aikamoinen ilmestys siis. Krampus tunnetaankin laajemmalta Euroopassa, mm. Itävallassa, Kroatiassa ja Pohjois-Italiassa. Ensimmäisen kerran törmäsin aika moneen Krampukseen mennessäni kauppakeskukseen. Täytyy sanoa, että yksi enkeli ei pelastanut shokkia kun lähettyvillä lymyili kymmenenkunta karvaista ja sarvet pystyssä naamat tummaksi maalattua hahmoa. Hetkeksi piti pysähtyä suu auki tuijottamaan, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Sitten aivot alkoivat raksuttaa, että tämä varmaankin liittyy jotenkin Mikulákšeen. Kai sieltä jostain hulinan keskeltä löytyi myös herra Miku valkoisessa parrassaan ja kaavussaan. Lisäksi hänellä on aina sellainen pappistötsähattu (anteeksi sivistymättömyyteni) päässä.

Suomalaisena täytyy tietenkin sanoa, että tuli joulupukkia erittäin kovasti ikävä. Nämä asut olivat aika surkeasti toteutettuja. (Eikä käynyt kateeksi ostoskeskuksen sisälämmössä, joka Slovakiassa vastaa suomen kesää, täyskarvapukuun sonnustautuneita köpökrampuksia...) Siis missä on joulupukin aito valkoinen parta? Miksi Krampuksilla oli ihan lällyt muoviset pilailukaupan paholaisen sauvat? Ja toisekseen, miksi ihmeessä perhetapahtumassa panostetaan niin kovin pienten lasten säikyttelyyn? Ihan kiva kuunnella kun pikku-Zuzana ja pikku-Miroslav itkevät täyttä häkää kun äiti ja isi yrittävät tunkea heitä yhteiskuvaan itse pirun kanssa.

Siis katsokaa nyt näitä pukuja! Eih.

Jouluna täällä ilmeisesti lapset saavat kuitenkin lahjat, tosin uskonnollisena perinteenä lahjojen antajan rooli on jätetty Jeesuslapselle jouluaattoon. Kyselin muksuilta töissä, ovatko he kirjoittaneet kirjeitä tai lahjatoiveita ja kenelle. Usea oli kirjoittanut toivelistan Ježiškolle. (Oikea) Joulupukki saattaa tulla joihinkin perheisiin, mutta Ježiško taitaa olla vielä paljon yleisempi ylläpidetty traditio täällä. Satuin muuten käymään kaupassa kuudes päivä illalla, jossa karkkihyllyt ammottivat tyhjyyttään. Loputkin vietiin käsistä ja työntekijät yrittivät täyttää rullakosta hyllyjä minkä kerkesivät. Hyvä syy ostaa ihan järjettömästi karkkia ja suklaata. Huhhuh! Selvisi muuten myös, miksi kaupassa aiemmin myytiin enkelin ja pirun kuvalla varustettuja kakkuja.

Kiltti vai tuhma ope?

Koulussa oveen koputti aamupäivällä itse herra Miku ja enkelityttö ja tummaan karvaliiviin pukeutunut poikkeli tulivat tuomaan kaikille pussillisen herkkuja, suklaapukin, pähkinöitä ja mandariineja kera sipulin ja porkkanan. Kai sitä olisi itselläkin ajoittain tsempattavaa... Ekaks piti laulaa, mutta onneks lapset osas hoitaa tän osuuden. Meillä kotona ei Mikuláš käväissyt ollenkaan, mutta itse tonttuilin miehen synttäreiksi tällaisen yllätyksen lahjaksi. Herkkujahan nämäkin ovat?!

Vastapainoksi kaikelle tälle vieraalle kulttuurille päätin panostaa edes jonkin verran joulukoristeluihin, sillä aiomme pysyä jouluna Slovakiassa. (Kyllä, tähän kohtaan lisää jokaisen saman asian kuulleen ihmisen WOOT -ilme.) Ensin piti suostutella rakas mies mukaan ostamaan joulukuusta. Ymmärrän hänen pointtinsa siitä, ettei kaikenmaailman juttuja kannata ostaa tilapäiskotiin, josta ei kaikkea, varsinkaan painavaa tavaraa, saa välttämättä tuotua mukaan takaisin Suomeen. Jos ostetaan kuusi niin pitää olla jalka ja koristeet. Onneksi löysin yhdestä rautakaupasta muovisen kuusenjalan vitosella, jonka myötä lähdettiin katsastamaan myös kuusia.

Täällä on ihan hurjan monta erilaista lajiketta kuusia ja osa jopa enemmän männyn tyyppisiä ihmeellisiä puita. Olikin aikamoinen työ löytää rautakaupan pihamyymälästä se aito ja oikea joulukuusi. Ja sitten sattuu vielä olemaan niin, että minä satun olemaan perheeni nirsoin kuusen kanssa enkä siedä mitään aukkoja ja tarpeeksi tuuhea pitää olla. Äitini toivottikin jo vävykokelaalle paljon kärsivällisyyttä matkaan. Onneksi ihana ja sopivan kokoinen kuusi löytyi kympin hintaan, ei paha ollenkaan! Päälle ostettiin valot ja ruokakaupasta alemyynnistä vähän koristeita. Voilá! Nyt täällä asuu todella onnellinen ja hyggeilevä slaavivaimo.

Joulu saa tulla!

Slovakialaista ja suomalaista joulutunnelmaa

Bratislavan joulumarkkinat aukesivat perjantaina 18. marraskuuta. Lähdettiin paikalle ihmistungokseen ihmettelemään meininkiä ja maistelemaan punssia ja lämmintä viiniä. Näitä juomia täältä löytyykin sitten jokaiseen makuun. On kuninkaanpunssia, hedelmäpunssia, hunajaviiniä, mulled winea viinimarjoilla, metsämarjoilla, mansikoilla jne. Tässähän tämä joulun alus meneekin mukavasti kaikkea maistellessa. Muutoin kojut notkuivat juomaherkkujen lisäksi myös paikallisista mättöruoista, kuten makkarasta ja leipäsistä, jotka on täytetty possupihvillä ja höysteillä. Yök, sanoo slaavivaimo. Olin ehkä odottanut hieman enemmän käsityömarkkinoiden kaltaisia kojuja, joita löytyi laitamilta muutama. Lisäksi joulumarkkinoilla kaupustellaan hunajaa, säilöttyjä vihanneksia, öljyyn säilöttyjä juustoja ja älyttömän kokoisia koristeltuja pipareita. Yli kuukauden kestävät päivittäin avoinna olevat markkinat ovatkin lähinnä tapahtumapaikka erilaisille konserteille ja sinne mennään viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa. Lyhyessä ajassa mekin ollaan jo ehditty pari kertaa käväisemään keitetyllä viinillä.

Itävallassa asuva kaverimme sattui vinkkaamaan meille myös Suomalaisista joulumarkkinoista, jotka järjestettiin 20.11. Klosterneuburgissa, lähellä Wieniä. Itävallassa asuu suhteellisen paljon suomalaisia, joten miksipä ei pistää pystyyn joulumyyjäiset. Sieltä sai ostettua suomalaisia herkkuruokia kuten lohileipiä, karjalanpiirakoita, hernekeittoa ja lihapiirakoita. Juomapuolella oltiin panostettu glögiin, lonkeroon ja jopa Lapin kultaan. Me maistettiin tietenkin lihapiirakat nakilla, koska tiedettiin, että kaverimme oli ollut mukana leipomassa niitä. Glögin ja kahvin kaveriksi ostettiin tietenkin joulutortut ja kylkeen korvapuusti. Mums. Kyllä maistui hyvältä. Joulumarkkinoilla oli erilaista ohjelmaa, kuten yhteislauluja ja joulupukin vierailua.

Suomi <3

Lisäksi paikka notkui myyntipöydistä, joista parhaimmat olivat Marimekon tuotteita ja suomalaisia ruokia ja karkkeja myyvä koju. Onneksi meillä on käynyt suhteellisen paljon porukkaa vieraina ja ollaan tuotu omia jemmoja Suomesta niin jätettiin karkit muille ostettavaksi. Mukaan lähti kuitenkin Sinuhen ruisnappeja, joihin suunniteltiin jo ihanaa kylmäsavulohimössöä täytteiksi, yammyy! Marimekolta oli pakko ostaa Kuusikossa -kuosinen lautasliinapaketti. Tapahtuma oli tunnelmaltaan oikein mukava ja lämmin. Melkein kyllä harmittaa, ettei meillä täällä Slovakian puolella ole samanlaista yhteisöä suomalaisten kesken, joskin meitä ei täällä samaa määrää ole.

Kosterneuburg oli aika ihastuttava kylä.

Marimekkoa Slovakian väreissä.

Näillä eväillä ollaan korkattu ihana joulun tunnelma täälläkin, joskin vielä puuttuu pitkälti kylmyys ja sen tuoma lumen valkeus, jota tuskin täällä saavutetaan paria päivää lukuunottamatta koko talvena. (Noh, ei kylmyyttä ei ole kyllä ikävä...) Samalla viikolla joulumarkkinoiden kanssa käytiin myös korkkaamassa (never forget 2011 areenalla) eka KHL peli, HC Slovan vs. Helsingin Jokerit. Kyllä oli  hallissa tunnelmaa (vai tekikö sen vaan se katsomossa nautittu viini,  höpöhöpö) vaikka altavastaavina kannustettiinkin Jokereita. Onneksi muutama muukin suomalainen oli eksynyt peliä katsomaan, törmättiin heihin sopivasti tauolla olutjonossa. Kyllä olikin ollut ikävä jääkiekkoa, tätä lisää!

Jotkut pääs tällä kuvalla jopa screenille.

Loppuun täytyy hieman laittaa kevennykseksi huumoria slovakialaisten ties mistä joululeivoksista ja pipareista. Esimerkiksi näistä tummista lumiukoista. En ymmärrä miksi nää myy kaupassa laareittain näitä eurolla todella huonosti koristeltuja juttuja joka juhlapäivänä... Ja mihin tää piru liittyy marraskuussa?

Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille!

Puukenkiä ja tuulimyllyjä

Lauantain Belgiaseikkailun jälkeen oli aika tutustua team Hollannin kotikulmiin. Aloitimme käpöttelemällä aivan ihanassa syyssäässä Den Boschissa (s'Hertogenboschissa). Kaupunki vanhoine taloineen ja kanaaleineen on totisesti jotakin erilaista kuin meillä Slovakiassa tai Suomessa. Kanaaleille pääsee veneristeilemään, mutta päätettiin kuitenkin kävellä. Katedraalin katolle olisi päässyt juuri viimeistä päivää kiipeämään, mutta rappusille olisi päässyt vasta tuntien odottelun jälkeen. Ei siis päästy näkemään kaupunkia korkealta. Parhaita yllätyksiä oli aivan kreisit eläin- ja ihmisaiheiset maalaukset, jotka esiintyivät jossakin muodossa ympäri kaupunkia. Koko mesta on nimetty Hieronymus Bosch nimisen renesanssimaalaajan mukaan. Tosi kivan oloinen kaupunki ja vielä lokakuun viimeisinä päivinä jengi vetää ulkona terasseilla. Aivan mahtavaa! Muutoinkin oli ihanaa pyöriä turisteina, sillä Alankomaissa about kaikki osaavat puhua englantia.

Turret liikenteessä!

Tätäkin kaupunkia vartioi lohikäärme. 

Hieronymukselta ei ainakaan luovuus ollu hukassa...

Niin ketkä oli ne turistit?! Ollaanko hukassa vai mitä?

Kumma kyllä, kaupungista löytyy myös omituisesti tuttuja kivikasvoja, nimittäin herrat Helsingin rautatieasemalta olivat eksyneet minkälie bongikaupan ikkunoiden kylkeen. Kuulemma putiikin omistaja ei tiennyt kuvien alkuperää vaan piti niitä cooleina. Käytiin syömässä kanaravintolassa (Chicks), jota emme myöhempien tapahtumien valossa suosittele kenellekään. Hollandaisella (isäntämme bloginimi) oli koripallopeli iltapäivällä, joten hän lähti pelaamaan ja me jatkoimme kotiin välikahveille. Pelin jälkeen suunnittelimme retken lähellä sijaitseville dyyneille (Nationaal Park De Loonse en Drunense Duinen). What? Kyseessä on siis luonnonpuistoalue, jossa ei todellakaan ole vettä lähettyvillä (kummallista kyllä kun kun miettii mikä tuhansien sisämaahan asti ulottuvien jokien ja kanaalien maa on kyseessä). Hiekkaa löytyy metsikön keskeltä olan takaa. Haettiin Hollandaisen perheen ihana koira mukaan lenkille ja nappasin parhaista kaveruksista mielestäni huippuotoksen. Tosi kiva ulkoilualue, kannattaa käydä tsekkaamassa jos eksyy lähistölle.

Iltalenkin jälkeen suunnattiin pannukakkuravintolaan, josta saa pitsan kokoisia pannukakkuja aikalailla millä tahansa älyttömillä täytteillä. Huhhuh, mitä paikallisruokaa! Itse nautiskelin juustoja karpalohillon kanssa ja mies tilasi texmexpannukakun. Pitkään odotettu pannukakkuillallinen lytistyi tunnelmaltaan heti alkumetreillä kun emäntämme ja aikalailla heti perään hänen veljensä (eli mieheni) lakosivat pelistä pois huonovointisuuden takia (eivät siis ehtineet edes pannukakkua syödä). Hollandaisen kanssa mätettiin pannukakut naamariin ja lähdettiin kiidättämään potilaita kotiin. Tiedä sitten vieläkään tänä päivänä mikä tauti heille iski päälle, todennäköisesti ruokamyrkytys, joskin minäkin olin syönyt mielestäni aikalailla samaa tavaraa (sitä kanaa) aiemmin päivällä. Täytyi olla tyytyväinen, ettei tauti iskenyt minuun, mutta säälitti kyllä miestä ja hänen siskoaan. Aika levoton yö tuli huonovointisten kanssa vietettyä ja samalla saatiin hylätä seuraavan päivän suunnitelma lähteä The Hagueen meren äärelle syömään simpukoita. Maanantai siis höntsäiltiin kotona ja tehtiin pieni lenkki kauppaan.

Levottomat pannukakut.

Tiistaille oltiin onneksi saatu normaali vointi takaisin, joten isäntäväki suuntasi töihin ja me otettiin juna Amsterdamiin. Olihan pääkaupungissa nyt herranjestas käytävä. Amsterdamin kanaalien välissä kulkevat kadut omaavat kyllä ihan omanlaisensa ihanan tunnelman. Ei oltu suunniteltu mitään ihmeellisempää ohjelmaa vaan pyörittiin vaan kävellen ympäri kaupunkia ja pysähdyttiin kivoihin liikkeisiin tai kahviloihin. Tiedettiin kyllä, että jengi pyöräilee täällä ihan himona, mutta jotenkin oli aika häkellyttävää seurata miten ihmiset oikeasti paahtavat niiden pyöriensä kanssa kaikkialla. Muutaman kerran jo meinasin jäädä jonkun alle ja sain vissiin huudotkin eräältä mieheltä päälle. No sori, en huomannut sua. 

Ainoa paikka, missä haluttiin käydä oli Rijksmuseumin takana komeilevalla Iamsterdam -kyltillä, joskin sinne päästessä alkoi satamaan ja piilouduttiin museon aulaan hetkeksi sateensuojaan. Käytiin ottamassa huuruiset turrekuvat kauempaa, sillä kyltillä oli ihan tarpeeksi tunkua (ja olis niin tarvinnu selfietikun). Ennen kotiiin junailua pyörittiin vielä kaupungilla ja miehen sisko pääsi töistä sopivasti opastamaan meitä punaisten lyhtyjen alueen läpi hyvään wokkipaikkaan. Ainiin ja matkalla bongattiin Robbie Williams laulamasta keskellä aukiota. Woot? Sateesta huolimatta vietettiin kiva päivä Damissa. Paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa seuraavaa kertaa varten. 

Hollantilaisten juustot on niin hyviä!
Ps. Kandee käydä kaupoissa vaan maistelemassa. ;)

"Laadukasta" paparazzimatskua Robbiesta.

Keskiviikkona vietettiin  höntsäilypäivää ja käytiin vielä kotikaupungilla tsekkaamassa kauppoja. Ilma oli jälleen loistavan aurinkoinen. Den Boschissa on tavallisten vaatekauppojen lisäksi aika paljon ihania pikkuputiikkeja. Tällaisia on alkanut kaivata Bratislavassa asuessa. Varsinkin sisustuskauppoja ja -putiikkeja meiltä ei löydä ollenkaan. Näitä oli ihana kierrellä läpi ja katsella vain kaikkea kiinnostavaa ja erilaista. Ihanin löytö oli paikallinen koruliike My Jewellery, josta löytyi aivan ihania koruja. Ostin itselleni yhden rannekorun ja lahjaksi ystävälle toisen. Leipomoita ja kahviloitakin olisi ollut tarjolla. Kahvilat pursuivat vohveleita ja varsinkin paikallisia herkkuja, Bossche bol -leivoksia. Nämä ovat tennispallon kokoisia suklaapäällysteisiä palloja, jotka muistuttavat pitkälti tuulihattuja sisältä. Sitten tietysti suolaisista ja erityisesti friteeratuista herkuista hollantilaiset pitävät ihan hulluna. Niinkin paljon, että Snackbaareista voi mennä automaatista hakemaan kaikensorttista fritattua (ja hyvin epämääräistä) palleroa ja kikkaretta. Eikun kolikkoa seinään niin ruoka on valmista! Samanmoinen frittiseinä löytyy myös s'Hertogenboschin juna-asemalta. 

Siis mitä noi ruskeat pötköt on?!

Olutharjoitukset jatkuivat...

Olutharjoitukset jatkuivat joka ilta, paitsi sairastupailtana. Oluen juonnin jälkeen olikin aika pakata kimpsut kasaan ja valmistautua aikaiseen herätykseen. Aamulla lähtisi juna Saksaan. 

Kädenheittokaupungissa

Syysloma oli tiedossa ja oli aika selvää, että johonkin on lähdettävä reissaamaan. Kun on aikaa matkustamiselle, mahdollisuuksia on todella käytettävä. Minä kun en voi ottaa töistä lomaa silloin kun haluan. (Kiitos kuitenkin koulujen pitkille lomille!) Meillä on jo ollut pitkään to do -listalla lähteä käymään mieheni siskon ja hänen miehensä luona Hollannissa. Samaisesti satuin keskustelemaan ex-vaiffin (edelleenkin täydennettäköön, että kyseessä on tällä nimikkeellä kulkeva entinen kämppikseni) kanssa hänen mahdollisuuksistaan tulla meille kyläilemään. Hänellä ja tuoreella aviomiehellä oli kuitenkin jo reissua varattu Berliiniin. Kun huomasin, että ajankohta sattuu juuri lomaviikolleni hän innoistui ja pyysi meitä myös mukaan juhlimaan Berliiniin hänen syntymäpäiviään. Mikä ettei, voisihan sitä sieltä sitten koukata kotia kohti. Lomasuunnitelmat alkoivat siis muodostua Hollannin ja Berliinin suuntaan.

Harmaat pakenemassa arkea. We love Vienna airport.

Löydettiin Transavian lennot Wienistä Rotterdamiin heti viimeisen työpäivän iltana ja lopulta päädyttiin varaamaan juna Den Boschista Berliiniin. Berliinistä lennettäisiin sitten takaisin Bratislavaan. (OMG, sille pikkuiselle kentälle vai? No kerta se olisi ensimmäinenkin...) Juhlittiin koulussa Halloweenia ja mentiin työkavereiden kanssa lasilliselle loman alkamisen kunniaksi töiden jälkeen. Minun tuli kuitenkin lähteä suuntaamaan kohti lentokenttää puolisen tunnin jälkeen. Tässä kohtaa melkein harmitti miksi oltiin varattu lennot niin pikaisesti. Joskus vaan ei voi olla kahdessa kivassa paikassa samaan aikaan. Oli kuitenkin lähdettävä keräämään kimpsut ja kampsut ja ottamaan bussi Wienin lentokentälle. Tuttuun tapaan otettiin kentällä lomanalkajaisjuomat ja sitten eikun koneeseen pelaamaan pariksi tunniksi Angry birdsiä. Perillä odotti miehen sisko ja saatiin privaattikyyti kotiin 's-Hertogenboschiin. Jo lentokoneessa ei auttanut muuta kuin naureskella ja ihmetellä hollannin kieltä. Osan sanoista tunnisti suoraan englannista, ruotsista ja saksasta ja loput olivatkin sitten peruna suussa mongerrettuja. Aivan mahtavaa!

Heti seuraavana päivänä suunnitelmana oli lähteä käymään Belgian puolella Antwerpenissä. Ensin täytyi toki pysähtyä heti Belgian puolella rajan jälkeen sijaitsevaan "kaljaparatiisiin" eli Bierparadijs kauppaan, joka löytyy keskeltä teollisuusaluetta. Kyseessä on Tallinnan SuperAlkon kaltainen suuri halli, joka on vain täynnä Belgialaisia ja muualtakin tulleita erityisoluita. Ne ovat kuulemma hyviä, kai se on uskottava. Hollandaise (miehen siskon mies, jonka nimi tekaistu jos arvasitte) lupautui minulle henkilökohtaiseksi kaljatutoriksi, joka opettaisi minua juomaan olutta. Valittiin siis minulle helpostilähestyttäviä oluita maisteltavaksi. Huhhuh, mihin sitä on taas ryhtymässä - minustako oluenjuoja? Sitten otettiin kilisevän takakontillisen kanssa suunnaksi Antwerp.

Yksi onnellinen mies paratiisissa.

Eksyttiin vahingossa kävelemään paikallisen chinatownin läpi.

Team Hollanti otti yhteyttä ystäviinsä, Belgiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, jotka lupautuivat tulla meille turistioppaiksi ja hengailemaan kaupunkiin. Oli tosi kiva tutustua muihin ulkomailla asuviin suomalaisiin ja päästä vähän höpöttämään muullakin kuin englannilla. Antwerp osoittautui aivan huikeaksi kaupungiksi ja olisi tarjonnut loputtomat shoppailumahdollisuudet. Kaupunkia tosiaan pidetään yhtenä muotikaupungeista, joka oli minulle todellakin uutta tietoa. Tänne ehdottomasti uudelleen ison matkalaukun kanssa! Me keskityimme lähinnä kiertelyyn ja välipalan metsästämiseen. Ulkomarkkinat olivat lauantaina aivan eri luokkaa kuin meillä Bratissa. Ihmiset olivat ulkona hienosti pukeutuneina ja ostivat katukojuista simpukoita ja ostereita ja kylkeen samppanjaa. Vieressä myytiin kukkia ja todella hyvän näköisiä hedelmiä ja vihanneksia edullisesti.

Yammyy!

Merenelävät jäivät tällä erää kokeilematta, sillä yksi aivan must juttu Belgiassa on mennä frityyriin syömään belgian friesit eli paikalliset ranskikset. Frittimätön jälkeen olikin hyvä käpötellä ympäri vanhaa kaupunkia ja käväistä katsomassa Grote Markt -aukiolla raatihuonetta ja sen edessä komeilevaa Silvius Brabon patsasta. Paikallisoppailta saikin huipputietoa kaupungin nimen historiasta. Roomalaisen sotilaan uskotaan kukistaneen kaupungissa asuneen jättiläisen, jonka tapana oli rahastaa ihmisiä heidän ylittäessään siltaa joen yli. Jos maksukykyä ei löytynyt, jättiläinen tapasi leikata käden irti ja heittää sen jokeen. Näin teki siis myös roomalaissotilas jättiläiselle, josta muodostuu kaupungin nimi Antwerp, joka tarkoittaa käden heittämistä. Cool.

Rahat loppunu vähä kesken tornin kohdalla.

Tässä heitetään sitä kättä jonthkaan.

Pakollisten nähtävyyksien jälkeen olikin hyvä pysähtyä juomalle. Säät suosivat meitä hurjan hienosti, joten nautiskeltiin juomien kanssa raittiista ulkoilmasta ja vanhan kaupungin tunnelmasta terassilla. Seuraavaksi vaihdettiin sisätiloihin paikallisoppaiden lempiolutkuppilaan Billie's Bier Kafétariaan. Pubi on nimetty Billie nimisen ranskanbulldogin mukaan. Suureksi harmiksi paikan vanha herra maskotti ei ollut kyseisenä iltana töissä. Mööö. Saatiin vielä kutsu paikallisoppaiden ihanaan kaupunkikotiin ennen kuin oli aika suunnata takaisin Hollantiin. Ginin suurina ystävinä pääsimme vihdoin maistamaan Monkey 47:aa. Hyvää!

Tästä se oluenjuonti sitten lähti...

Suuri kiitos Team Hollannille ja erityissuuri kiitos Team Antwerpenille huipusta päivästä ja opastuksesta! Tullaan ehdottomasti vielä uudelleen Belgiaan. Yksi päivä ei vain riitä!