Pääsiäinen Slovakiassa

Mieheni kollega oli varma, että lähtisimme pääsiäiseksi käymään Suomessa. Parin kuukauden ulkomailla asumisen jälkeen ei ole kyllä vielä tullut ikävä kotimaata. Päätimme viettää pääsiäistä keskenään ihan kotosalla Bratislavassa. Kuitenkin tuli ajatus, että pitäisikö kutsua tuttuja kylään tai yrittää tehdä jonkinlainen illallinen yhdessä. Idea otettiin ilolla vastaan ja saimmekin sovittua kahden ystäväpariskunnan kanssa lauantaille illallisen. Ruokasuunnitelmat sisälsivät niin suomalaisia, ukrainalaisia ja venäläisiä kuin brasilialaisia makuja. Huippua!

Minua huvitti kuinka Venäjällä tai Ukrainassa tehdään pääsiäisenä "paskaa" ja kuinka Suomessa taas pääsiäisherkkuna on täysin siltä näyttävää mämmiä. Onnittelin ulkomaisia ystäviäni siitä, että mämmiä ei valitettavasti ollut saatavilla maistiaisiksi. Itsehän syön kyllä mämmiä herkkuna, mutta aikalailla fiftysixty suhteella kerman kanssa, jolloin se ei enää ole mikään kevyt herkku. Suomalaiseen makuun olisi tehnyt mieli valmistaa lammasta, mutta vielä toistaiseksi emme olleet törmänneet lampaanlihaan kaupassa. Kielikurssin opettaja mainosti slovakialaisten tekevän pääsiäisenä majoneesisalaattia ja ankkaa (tai jotain muuta lintuja) ja päätimmekin lähteä metsästämään kaupasta ankanrintaa. Mieheni haldasi päässään reseptin hyvälle ankalle, johon tulee mm. kanelia ja appelsiinia, mums.

Torstai-iltana oltiin valmiita kauppareissuun Tescon hypermarkettiin. Ostoskärryjen kanssa mahtui juuri ja juuri puikkelehtimaan kaupassa, sen verran olivat muutkin pääsiäisostoksilla. Lastattiin kärry täyteen tavaraa, ruokaa, juomaa ja pääsiäisherkkuja neljäksi päiväksi. Kassalla tuli se "nyt ei taida satanen riittää" -fiilis, mutta viidellä-kuudellakympillä selvittiin helposti. Suomessa olisi 12 kaljaa ja pari viiniä jo maksanut sen verran. Täällä on HALPAA!

Ankkaa löytyi, mutta luun päällä, nahkalla (miten pitikin) ja ilman sisuksia (thank god!). Itse seurasin vierestä miten rintapalat irtosivat luista. Oli muuten miehellekin ensimmäinen kerta tällaisen asian äärellä. Palaan varmasti myöhemmin aiheeseen "ällötykset lihatiskillä", sillä lihahyllyt poikkeavat täällä aika tavalla Prisman valmismarinadikanasuikaleista. Täällä kyllä osataan ilmeisesti kokata ja hyödyntää kaikki osat eläimistä, siitä nostan hattua. Osa luista päätyikin kastikeliemeemme kuten kuuluukin. Tässä kohtaa uhrauduin ruoanlaittoon mukaan kun piti avata kastikepunkkupullo. Osa kastikkeeseen ja osa omaan lasiin. Apukokkina olemista minun makuuni. Ankanrinnat jäivät odottamaan seuraavan päivän illallista jääkaappiin ja me sohvalle.

Lauantaina suunnitelmissa oli maalata illallisen ohessa pääsiäismunia, sillä ainakin brasilialaisille se olisi ollut ihan uusi kokemus. Kuitenkin kokkailuissa vierähti useampi tunti ja pääruoan jälkeen oltiin niin täynnä, että jälkkärikin teki jo tiukkaa. Munat jäi maalaamatta, mutta mahat täyttyivät ja paljon ehdittiin vaihtaa ajatuksia eri kulttuureista ja maiden tavoista. Oli superhauska ilta. Minulle eksoottisin kokemus oli ehkä maistaa laardia "ruisleivän" päällä ukrainalaiseen tapaan. Sinnehän se suli suuhun, mutta en taida ihan normaaliin ruokavalioon vielä lisätä.

My Brazilian friend Marmelo

Pääsiäinen oli mukava viettää monikulttuurisesti ilman sen suurempia traditioita. Pääsiäismaanantain traditiot tosin ovat Slovakiassa aika mahtavat. Tapana on, että kylän miehet lähtevät kierrokselle piiskaamaan ja kastamaan naisia vedellä. Joka kaupassa myytiin punottuja raippoja = korbáč. Palkinnoksi piiskaamisesta ja kastelemisesta miehet saavat koristeltuja munia, suklaata tai ihan viinaa. Perussettiä, right?! Jostain luin, että voi olla ihan normaalia nähdä jossain kylässä pääsiäismaanantaina hoipertelevia miehiä, jotka kulkevat talosta taloon. Onneksi ei kukaan tullut kuitenkaan kadulla piiskaamaan. Maanantai-iltana saatiin vielä Suomesta sukulaisia pikaiselle kaupunkikierrokselle Wienistä ja samaan syssyyn vielä lähdettiin itse hakemaan anoppia ja appiukkoa Wienistä kylään muutamaksi päiväksi. Seuraavaksi luvassa tarinaa kaupunkioppaan näkökulmasta.