Ken on heistä kaikkein kaunein?

Ne, jotka eivät ole kiinnostuneita kauneushömpästä, etukäteisvaroitus. Tosin voitte olla kiinnostuneita siitä, miten slovakit pukeutuvat? Joka tapauksessa voitte puhtaalla omalla tunnolla skipata tämän postauksen.

Ensimmäisellä viikolla oli päästävä ulos ahtaasta tilapäismajoituksesta ja huomasin useassa paikassa erittäin halpoja kynsistudioita. (Tiedän, halpa ei ole aina välttämättä hyvä saati kovin hygieeninen.) Ehkä pienestä hetken mielijohteesta sitten yksi päivä kävelin yhteen sisään. Puhuuko kukaan täällä englantia? Yksi työntekijöistä puhui hieman, mutta minut istutettiin alas istumaan. Tänne vaan. Mitä laitetaan? Yritin mielestäni kysyä geelikynsiä, mutta he tekivät kyllä akryylit. Ei se mitään, on minulla sellaiset ollut joskus ennemminkin. Ehkä he kysyivätkin vain koristelun osalta, sillä sen he tekivät geelilakalla. No kuitenkin, jouduin ensimmäistä kertaa aika hölmistyneenä tilanteeseen, jossa meillä ei ollut kynsien tekijän kanssa yhteistä kieltä. (Englantia puhuva teki toisen asiakkaan kynsiä sivummalla.) Noh, katsotaan mitä tulee, ajattelin. En ehkä osannut arvioida tippien pituutta ja osannut ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin, sillä kynsistä tuli hieman liian pitkät omaan makuuni. Hei, slaavityylillä tietenkin.

Blingiä elämään! Ylimpänä mainitsemani ekat kynnet.

Vaaleanpunaiset kynnet ja ekaa kertaa hennatatuoituna.

Tämän jälkeen on sitten ollut muutamat kynnet... Ja huomaamatta on alkanut tottumaan tähän pituuteenkin, tosin ei sellaisilla kotkankynsillä tee yhtään mitään jos ei saa tölkkejä auki tai muuta aikaiseksi niiden takia. Joka kerta olen myös oppinut puhumaan paremmin slovakkia, joten ehkä pian uskaltaisi jo yrittää kysellä jotain spessumpia koristeluitakin. Viimeisimmät kynnet sattuivat tietenkin mätsäämään uuteen kultaiseen puhelimeeni. Ja edelliset laskettelutakkiin. Kyllähän sitä nyt slaavivaimolla täytyy kaikki mätsätä tyyliin! Rakennekynnet kustantavat tällaisissa paikoissa 18-20€. Opiskelijana ne saisi vielä halvemmalla. Tämä olikin ehkä yksi syy kynsien ottamiseen, sillä mielestäni hinta on hyvä (Suomen hintoihin verrattuna kolme kertaa halvempi) ja olen muutenkin aika laiska pitämään huolta kynsistäni, jolloin ne ehtivät aina katketa ja lohkeilla.

Miehellä kun tuo tukka kasvaa nopeasti ulos mallistaan, oli hänen aika pikaiseen löydettävä englantia puhuva parturi. Ensimmäisen majoituspaikkamme läheltä löytyi hänelle sopiva parturi, jolla hän on käynyt sittemminkin. Miehelle aina vitsailen, että koska hän tulee Jaromir Jagr tyylisella tukalla parturista kotiin. (Ainakin yhellä meillä käyneellä remppapenalla oli aika komea kasarityylinen kihara lyhyt otsatukka ja tietenkin pitkä takatukka!) Ei ole tullut, höh. Nytkin olisi ollut hyvä tilaisuus jääkiekon mm-kisojen takia laittaa joku tyylikäs sini-puna-valkoinen look. Nyt sitten käytiin yhdessä varaamassa ajat hänen löytämäänsä ja hyväksi havaitsemaansa paikkaan. En ollut löytänyt mistään kosmetiikkaosastoilta värjäysaineita kulmakarvoille, joten pyysin samaan syssyyn kulmien muotoilun ja värjäyksen. Miehellä maksaa hiustenleikkuu 9€. Eiiii todellakaan paha hinta! Minulla maksoi leikkaus ja kulmat yhteensä 27€. Ei sekään paha mielestäni, taisi olla 19€ hiustenleikkuu ja 8€ kulmien värjäys ja muotoilu, en ole ihan varma kun en tainnut ottaa edes kuittia matkaan.

Ihanaa keventää tukkaa leikkaamalla huonot latvat pois!

No mites sitten noin muuten paikallinen tyyli? Mummeleilla on järjestäen turkishatut ja -takit. Sitten on niitä monia hoikkia ja usein erittäin pitkiä naisia, jotka pukeutuvat (ainakin talvella) leggingseihin ja karvaliiviin ja törkeän korkeisiin korkkareihin. Meidän silmäämme siis hiukan Itä-Eurooppalaiseen tyyliin, vaikka täällä oikeasti takapajula Suomen länsipuolella sijaitsemmekin (juu, katsokaa karttaa ja yllättykää, me ollaan oikeasti siellä ihan kaukana perällä jossakin jos täältä päin katsoo). Paikallisethan eivät välttämättä ollenkaan ilahdu jos heitä menee vahingossa sanomaan itäeurooppalaisiksi. Kuitenkin, hattua nostan heille, jotka pystyvät vanhan kaupungin mukulakivissä ja talven suolatussa sohjossa kävelemään korkokengissään.

Tässä mummelit postissa tammikuussa.
On muuten aika hieno lähiposti meillä.
Taattua menneen ajan tyyliä.

Alkuun täkäläinen tyyli pisti enemmän silmään, mutta enää ei niinkään ylläty jos jossakin esimerkiksi työntekijöiden asut ovat omaan silmään hieman liian paljastavat. Elokuvateatterissa kaikilla on päällä sellainen makkarankuori trikoominihame, jota saa koko ajan olla kiskomassa alaspäin. Ja ihonväriset sukkahousut tietenkin ympäri vuoden, ei täällä varmaan paljoa pohdita keväisin, että saakohan jo nyt laittaa mustien sijaan ne ihonväriset? Tämän keskustelun kun olen useaan kertaan käynyt Suomessa. Eihän siinä, mutta kuvittelen joskus jos minun itseni tarvitsi tällä varrella pitää samaa asua töissä, näyttäisi se varmasti omasta mielestä liian paljastavalta ja tuntuisi varmasti epämukavalta. Uutistenlukijoilla ja säänaisilla on myös välillä silmään osuvat vaatetukset. Ei meillä Suomessa laiteta piikkikorkokenkiin ja tiukkaan lyhyeen pinkkiin mekkoon ketään keski-ikäistä naista sääkartan eteen, eihän? Voitaisiinpa laittaakin ja ilman, että siitäkin tulisi sanomista tai arvostelua.

Paikallistyyliä eri aikakausilta.

Menneellä viikolla bongasin vastapäisen ravintolan tarjoilijalla pinkit takamuksen paljastavat minishortsit päällä.  Kesää innolla odottaen?! Klubeilla ja näköjään brittien kaljoittelupaikoissa on parhaillaan jo kymmenen aikaan illalla kova meno ja baaritiskin päällä tanssimassa puolialastomia naisia sukkanauhoineen. Samanmoisiin puolialastomiin korokkeilla ketkutteleviin tanssijoihin törmää täällä kuulemma klubeillakin. Mautonta, ei ehkä voi muuta sanoa.

Nämä turkismuijat ja korkokenkäilijät (tanssitytöistä puhumattakaan) eivät tosiaan ole koko kuva kadulla vastaan tulevista! Ihan samalla tavalla täälläkin on ihmisiä joka lähtöön ja pukeutumistyyliin. Vastaan tulee paljonkin nuorisotyyliä skeittilautoineen tai selkeästi hipsterityylillä vetäviä tyyppejä. Tällaisia tapaa erityisesti nuorekkaista tapahtumista ja street food kojuilta. Eräs mies tanssahteli yksi päivä fiiliksissä kadulla mankka täysillä muista välittämättä. Eikä läpinäkyvissä silmälasien sangoissa ei ollut tietenkään linssejä. Sitten on niitä kasarityyliin jumahtaneita vanhempia henkilöitä kuten tämä meillä käynyt remppapena. Hänellä oli rehellisesti aito kasarituulitakki neontekseineen ja se kasaritukka. Mielestäni täällä ei myöskään paljoa katsota huonolla tai jäädä suu auki ihmettelemään jos on omalaatuinen tyyli (tai sitten vain ei ole osunut kohdalle kauhistelevia tilanteita). Kadulla saa kulkea mukavasti omana itsenään.

Kampaajalta mentiin suoraan turistikierrokselle linnalle.

(Ps. älkää pliis sitten ottako näitä slaaviyleistyksiä liian tosissaan.)