Kela muisti minua tällä viikolla viestillään. Olin joulukuussa asioinut silloisen asuinpaikkakuntani Kelassa ja pyytänyt meille E106 lomaketta, jolla voisimme rekisteröidä itsemme paikalliseen sairaanhoitosysteemiin. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla täältä hoitoa kyllä pitäisi saada, mutta rekisteröitymistä suositeltiin pidempiaikaisen asumisen yhteydessä. Virkailija soitteli jonnekin ja laittoi pyynnön ulkomaan asioita hoitavaan yksikköön. Ja lupasi meille lomakkeen postissa muutamien viikkojen sisään. Nyt sitten vastasivat KUUKAUSIEN päästä, että lomake myönnetään vain työhönlähtevälle ja en voi hakea ilman valtakirjaa sitä miehelleni jne. Okei tämä olisi ehkä pitänyt tajuta itsekin, mutta jos Kelan täti sanoo niin en ajatellut enempää. Enikeis, päätettiin, että ei kyllä tehdä sillä lomakkeella mitään, sillä ei todellakaan aiota mennä asioimaan enää mihinkään vaikeaan paikkaan jos ei ole pakko. Ja meillä on vakuutus, joten tulemme käyttämään tarpeen tullen mitä todennäköisimmin yksityisiä terveyspalveluita. Sellaisia terveisiä siis Suomen päästä tällä kertaa.
 |
| Näkymä linnalta Tonavalle. |
Perjantaina aurinko ja lämpö hellivät Bratislavaa, joskin aamupäivällä oli aika piiloutua hetkeksi kuntosalin "pimeyteen". Telkkarinäytöissä pyörii salin omia kuvia ja mainoksia, joista ehkä paras on "Piatok je leg day" eli perjantai on jalkapäivä. Kuvan taustalla huutaa Spartan elokuvan ärjyvä mies. Okei, sattuikin tuo jalkapäivä kohdalle, ei kai siinä auttanut kun lähteä kyykkäämään. Kuntoilun jälkeen olin mielestäni (ja tyhjän jääkaapin mielestä) ansainnut lounaan ulkona auringossa. Muutama hassu askel ja löysin itseni keskeltä vanhaa kaupunkia, jossa oli paljon ihmisiä nauttimassa lounasta ulkosalla. On niin ihana huomata, miten kaupunki muuttuu koko ajan elävämmäksi kesää kohden.
Tällä kertaa testiin pääsi ravintola
Kontakt ja heidän tarjoamansa kikhernepihvit kurpitsapyreellä ja punajuurilla. Täällä olen alkanut melkein huomaamatta syömään enemmän kasvisruokaa (malttakaa vielä odotaa postausta näiden lihahyllystä kaupassa) ja nyt oli hyvä tilaisuus maistaa myös ravintolan kasvisherkkuja. Annos oli mielestäni hyvä, joskin minua alkuunsa palvellut tarjoilija näytti lähinnä nyrpeää naamaa. Seuraava taasen olikin ihanan ystävällinen ja pirtsakka. Tilasin vielä slovakiksi, mutta sekään ei näyttänyt parantavan tilannetta. Täällä tosiaan saa usein varautua tylyyn palveluun, en tiedä miten nää ei täällä vaan osaa. Tämä ei onneksi koske kaikkia asiakaspalvelijoita, mutta harmittavan suurta osaa kuitenkin.
Hengailin puiston penkillä nauttien auringosta, kunnes mies pääsi töistä ja jäätiin vanhaan kaupunkiin after workille. Sain muuten ihanat junttirusketusrajat teepaidasta. Hviezdoslavovo námestien trattoria
La Pala:sta löytyi vapaa pöytä pihalta ja istahdimme lasilliselle ja jaoimme pikkunälkään juusto- ja lihalautasen, joka oli hurjan iso jos sen olisi syönyt yksin alkuruoaksi. Ja oli hurjan hyvän makuinen. Hinnat näyttivät olevan tässä ravintolassa lähempänä Suomen tasoa, mikä ei tältä sijainnilta yllätä ollenkaan. Tyytyväisenä lähdettiin kotiin virittämään paikalliskanavan (ylläri, että näyttivät telkusta Tšekin peliä toisesta lohkosta) nettisivulta Suomen ekaa mm-jääkiekkopeliä näkyviin. Selostus vielä päälle nettiradiosta ja täydellinen hokeynight oli valmis.
 |
Matkalla kotiin bongattiin keskustasta vappukuusi. Woot?
Kyseessä on ilmeisesti saksalaistyyppinen maibaum -perinne. |
Lauantaina oli pakko päästä taas ulos aurinkoon ja lähdettiin linnan pihan kautta Tonavaa pitkin käppäilemään. Tonavan rannassa Eurovea -ostoskeskuksen kyljessä on ihana puistoalue terasseineen, johon levähdettiin kotitekoiselle limpparille ja kaljalle. Ihmisiä oli paljon liikenteessä ja puistoalue täyttyi aurinkoa ottavista ja frisbeetä heittelevistä porukoista. Ajateltiin lähteä katsastamaan seuraavaksi joku uusi paikka ja jostain mieleeni pompahti
kasvitieteellinen puutarha. Sillä on Tonavan varressa Karlova Vesin suuntaan keskustasta oma ratikkapysäkki nimeltä
Botanická záhrada.
Kun saavuttiin paikalle, mamma valvoi puisessa pitsiverhoin koristellussa kopperossa portin suussa ilmeisesti myymässä lippuja. Me palloiltiin aluksi siinä ympärillä ja vähän ihmeteltiin mikä meininki, mutta sitten rohkaistuin ja kävin kysäsemässä mammelilta slovakiksi pitääkö meidän ostaa lippu. Keskeytin samalla hänen juttelunsa luukulla hengaavan ystävänsä kanssa. Hän taisi hieman katsoa minua hölmösti takaisin, että
áno, kyllä se lippu on ostettava. Noh, onneksi pökkelöslovakilla selvittiin tälläkin kertaa. Aikuisilta pääsylippu kustansi 3€. Jollakin rahalla sitä täytyy Komenius yliopiston pitämää puutarhaa tietenkin ylläpitää. Puutarhassa oli perheitä, ystäviä ja pariskuntia ihan vain ihmettelemässä, piknikillä tai romanttisella päiväkävelyllä. Esillä oli hirmuisesti erilaisia kasveja ympäri maailmaa. Meidän lempparit oli ehkä sisällä kasvihuoneessa 30 asteen kuumuudessa nököttävät kaktukset ja palmut. Terkut siskolle Australiaan, nähtiin teidän puita (lol)!
Torstaista lauantaihin oli Tonavan varrella käynnissä ilmaiset Majáles kaupunkifestarit. Myös kaupungissa oli musiikkitapahtumia tarjolla eri paikoissa. Kaupunkifestarit oli pystytetty
Petržalkan puolelle Tonavan ja
Sad Janka Kráľa puiston välimaastoon. Lähdettiin tsekkaamaan festarialue ja sen tunnelma. Ja tunnelmahan oli mahtava ja edelleen eurooppalaiseen tapaan rento kuin mikä. Paikalla oli paljon lapsiperheitä ja koiria ja muutenkin iloisia ja hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Ruokakojut tarjosivat taas parastaan ja niitä oli huikea määrä. Teltassa oli käsityökojuja, joita ei tällä kertaa ehditty kierrellä tarkemmin. Ilmeisesti joku kauppasi Suomessa valmistettuja pihakalusteitakin. Olutta sai useista paikoista ja anniskelualuettahan ei tietenkään ollut, joten mekin kävimme hakemassa siiderin ja kaljan mukaan lähemmäs lavaa. Kuuntelimme paikallista popbändiä nimeltä
Hex joskin ymmärtämättä sanoja. Paikalliset lauloivat innoissaan mukana, joten täytyy olla hyvää musaa. Omasta mielestä slovakin kieli ei ole kauneinta laulettuna, mutta kaikkeen tottuu.
Muutaman biisin jälkeen ajauduttiin Tonavan rantaan ihastelemaan auringonlaskua ja fiilistelemään festaritunnelmaa. Tulipahan paikallinen bajamajakin testattua, mikä on aina kiva laji, varsinkin pimeän tullen. Vaikka jonot olivat pitkät, nautin hieman tilanteesta, jossa miehetkin joutuivat jonottamaan samaan bajamajaan asioilleen. (Häähää, täälläpä ei ole asiaa puskaan tai pisuaariin, tervetuloa jonon perälle!) Illan viimeisenä esiintyjänä oli ska-musiikkia soittava kokoonpano nimeltä
Polemic. Ihan hauskoja biisejä tuntui olevan. Parasta illassa oli sen päättyminen Tonavan ylle ammuttuihin ilotulituksiin. Ilotulitusteos oli suunniteltu Johann Straussin "Tonava kaunoinen" valssin mukaan ja se soikin taustalla. Kerrassaan upea ja pitkään kestänyt ilotulitus oli todella huikea!
Sunnuntaina aika kului salilla tiukkaa selkä- ja rintatreeniä vääntäessä. Kiitos jälleen treenikaverille (go team orange)! Iltapäivällä oli tietenkin pakko päästä katsomaan Suomi-Saksa jääkiekkopeliä ja samalla testattiin alakerran kuppilan flanksteak ja ribsit. Oikein maukas ja rentouttava viikonloppu takana, saa taas olla erittäin tyytyväinen elämään Slovakiassa. Hups, viimeaikaiset päivitykset ovat painottuneet aikalailla viikonloppujen tapahtumiin. Seuraavaksi voitaisiinkin syventyä slovakin (jos haluat: lue ironisesti) ihanaan kieleen ja sen opiskeluun eli slaavivaimon arjen tuskailuihin. Jos mennään vielä syvemmälle tämänhetkiseen arkeen, toivon vuoksenne, että en sentään ala kirjoittamaan likapyykistä tai astianpesukoneemme toiminnoista.
Myöhäiset äitienpäivätoivotukset kaikille äideille ja erityisterkut omalle rakkaalle äidille Suomeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti