Vyölaukkuun vaihdettu uutta valuuttaa

Lomalla part 2

Praha

Seuraava etappi: Praha. Lentokentälle suunnattaessa ongelmaksi muodostui lähinnä autoon mahtuminen neljän henkilön, muutaman matkalaukun ja käsimatkatavaroiden kanssa, sillä takakontti oli varattu kokonaan matkaseurueemme suunnattoman isolle koiralle. Saatiin kuitenkin onneksi kaikki ängettyä samaan kyytiin. Koira jäi hoitoon Vantaalle ja me suuntasimme iltalennoillemme. Me ostettiin Norkun lennot Prahaan ja kaverit Finskiltä menon Prahaan ja paluun Wienistä Helsinkiin. Meidän ei tosiaan kannattanut alkaa maksaa yhdensuuntaista lentoa Finskiltä, joten tämä oli hyvä ratkaisu varsinkin kun lentojen välillä oli vain 25 min, joten about samaan aikaan oltaisiin kohteessa. Norwegian tosin oli puolisen tuntia myöhässä, joten kaverit pyyhälsivät meidän ohi ensimmäisenä kohteeseen.

Saavuttiin paikalle myöhemmin illalla, joten ykkösmissio oli sukkuloida keskustan tuntumaan julkisilla ja sitten löytää hostellille. Olimme varanneet hostellista neljän hengen huoneen omalla kylpyhuoneella. Hostelli sattui olemaan hyvällä sijainnilla ja hinta siihen nähden erittäin loistava, joten emme tässä kohtaa edes haikailleet luksushotellia. Suosittelemme lämpimästi Prahaan matkaavia harkitsemaan Hostel & Pension Downtownia majoitukseen. Respa oli auki 24/7, henkilökunta erittäin mukavaa ja ainakin minut yllätti positiivisesti kaikki lisäohjelma, mitä heillä oli tarjota vierailijoilleen. Aulasta olisi lähtenyt ilmaisia kävelykierroksia tai olisi voinut osallistua kesäbileisiin, joihin kuului ruokaa, juomaa ja pubikierroksia. Infoa kaupungista oli myös runsaasti saatavissa. Aamupala kustansi 4€ ja oli mielestämme tarpeeksi kattava hintaansa nähden, ettemme vaivaantuneet lähteä etsimään aamupalaa muualta.

Huoneemme oli erittäin suuri ja tilava. Me saatiin tällä kertaa keltainen kissahuone, eihän siinä. Ainoa ongelma oli hellekeleillä kuumuus ja sen takia auki pidettävät ikkunat, jotka puolestaan aamuyön tunneilla aiheuttivat mölyä katutasosta. Suoraan ikkunan alapuolella sijaitsi tietenkin pizzakoju. Nukuimme kuitenkin mieluummin ikkuna auki ja kärsien hieman mölystä kuin kärsien kuumuudesta.

Saavuttiin hostellille bussilla ja metrolla. Lähdettiin illalla vielä nopea kävelykierros Vltava -joen rantaa pitkin ja vanhan kaupungin katuja kierrellen. Pienen iltasnackin jälkeen oltiinkin aika valmiita menemään nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän turistikierrokseen. Lauantai olikin käytännössä ainoa päivä kierrellä kaupunkia, sillä olimme varanneet jo sunnuntaiaamupäivälle bussiliput Bratislavaan. Hostellilta oli erittäin lyhyt matka vanhan kaupungin pikkukaduille, jonne lähdimme seikkailemaan heti aamusta. Ensi töikseen kävimme varaamassa hostellimme läheltä pöydän italialaiseen ravintolaan, josta sai kuulemma parasta italialaista ikinä. Täytyihän kaverin matkavinkkausta päästä testaamaan.

Seuraavaksi satuimmekin sopivasti vanhankaupungin aukiolle tähtitieteellisen kellon alle muutama minuutti ennen sen liikahtamista, jota tietenkin piti jäädä ihmispaljouteen seuraamaan. Muutamiin muihin kelloihin nähden "show" ei ollut kovin kummoinen, mutta onhan kello itsessään jo upea ilmestys. Lempparikohtamme oli ehdottomasti luuranko, joka vilkaisee kelloon ja sitten nostaa maljaa. Nice.

Aamupäivän kävelysession jälkeen oli aika istahtaa päivän ensimmäiselle oluelle ja meille naisväelle se tarkoitti tietenkin kuohujuomaa. Kellokin kun hipoi jo puoltapäivää. Kerättiin samalla energiaa lähteä ylittämään Kaarlensiltaa ja kipuamaan kohti linnaa ja päivän päänähtävyyttä, St. Vituksen katedraalia. Onhan nimi näin suomalaisittain huvittava. Prahassa on huomattavasti enemmän turisteja liikenteessä, joten ihmisrysikseen oli vain taivuttava varsinkin sillalla. Sillan ylityksen jälkeen tulikin jo jätskinälkä ja Malostranské náměstíelta löytyi ihana jäätelöpaikka, Amorino. Täällä joutui hieman jonottamaan, mutta syykin selvisi pian, sillä tavallisten jäätelöpallojen  sijaan he muotoilivat tuuttiin asiakkaan haluamista mauista upean kukan. Me vaan taidettiin ottaa kaikki pirtelöt tai kuppijädeä, mutta jonottaessa sai ihastella muille tehtyjä luomuksia. Oikeat gelatot maistuivat tosi hyvältä.

Äiti lähetä rahaa, ollaan ihan hukassa!

Pirtelöiden (ei mallia ohra) voimalla kavuttiin katuja ylös linnalle, josta aukeni upea näköala kaupungille. St. Vituksen pikkanen kappeli oli kyllä vaikuttava luomus yksityiskohtaisilla ja värikkäillä lasimaalauksilla sekä ulkona kullitetulla mosaiikkiteoksella. Käveltiin kaikkien näiden palatsien ja kappeleiden ohi toiseen suuntaan kohti alhaalla olevaa ratikkapysäkkiä. Ajateltiin ajella ratikalla köysirata-asemalle, josta olisi päässyt ylös kukkulalle, mutta mentiin vahingossa yksi pysäkki liian pitkälle ja päädyttiin taas toiselle puolelle jokea. Ei se mitään, alkoihin olla jo lounasnälkä ja pysäkkiä vastapäätä oli sopivasti panimoravintola. Miehet pääsivät maistelemaan oluita läpi ja me jatkettiin skumppalinjalla. Hyvän ruoan ja juoman saattelemana otettiin uusi yritys köysiradalle, mutta huomattiin massiivinen jono ja päädyttiin pussikaljalle puistoon tutkailemaan kannattaako lähteä jonottamaan. Ei kannattanut. Piti ehtiä vielä muutamaan kohteeseen ennen illallista.

Hard rock cafen magneetti olikin seuraavana listalla ja lähdimme takaisin kiertelemään vanhaa kaupunkia. Jo aamulla bongattu Sex machines museo tuli jälleen vastaan, eikä tällä kertaa voitu sitä vain ohittaa. Aikamoisia vimpaimia sitä on kehitetty kautta aikain. Käytiin vielä drinkillä, kunnes ukonilma yllätti yhtäkkiä ja päädyttiin hieman juoksentelemaan sateessa takaisin hostellille. Onneksi matkalle sattui sateensuojaksi Captain candy karkkikauppa, jota ei myöskään voinut ohittaa. Täällä ei saanut kuvata sisällä, mutta kannattaa itse käydä tällaisessa kaupassa ihmettelemässä sisällä. Karkkeja oli kaiken mallisia ja värisiä piraattityyliin esillä tynnyreissä ja aarrearkuissa. Tosin aika saman makuisia olivat kaikki ja hinta oli tosissaan suhteellisen korkea (tästä näköjään monet turistit ovat myös antaneet palautetta).

Pienen välikuoleman ja vaatteiden vaihdon jälkeen olimme valmiina italialaiselle illalliselle. La Piccola Perla vakuutti myös meidät erinomaisena ravintolana. Palvelu oli huippua ja meistä pidettiin hyvää huolta, vaikka satuimmekin ilmeisesti johonkin sumaan, sillä saimme odotella ruokia pitkän tovin. Tämä ei tosin haitannut, sillä ravintola tarjosi tästä hyvästä uuden skumppapullon. Kiitokshia. Alkupalat, pizzat, pasta ja risotto olivat erinomaisia ja jälkiruoat myös. Monen tunnin illallisen jälkeen oli aika lyllertää toooooodella täydellä mahalla hostellille nukkumaan. (Note to others: en suosittele syömään paljoa irtokarkkia ennen La Piccola Perlaa.)

Sunnuntain ohjelmassa oli tavaroiden pakkaus, aamupala ja suunnistaminen Florencin bussiasemalle. Etukäteen hankittuna Regiojetin bussi kustansi siis 10€ per naama. Muulla ei harkittukaan matkustamista Bratislavaan, sillä junalla matka olisi kestänyt aikalailla saman verran (reilu neljä tuntia) ja todennäköisesti se olisi kustantanut enemmän. Regiojet loistaa tässä kohtaa palvelullaan. Ilmainen kahvitarjoilu, supermukavat penkit ja jokaisen omat näytöt leffoineen, musiikkeineen ja peleineen tekee matkanteosta erittäin mukavaa. Maisemien ihailun lisäksi ehdin katsoa kaksi elokuvaa. Tällä hetkellä oli suhteellisen paljon tietyömaata Prahan ja Brnon välillä, joten oltiin hieman myöhässä aikataulusta. Onneksi ei ollut minnekään kiire. Tämä linja jatkoi siis vielä Budapestiin saakka. Mukavaa matkustamista, suosittelemme edelleen Regiojetiä.

Bussin työntekijänainen oli innoissaan, sillä olimme ensimmäiset suomalaiset hänen matkassaan tällä reitillä. (Woot?) Siinä vaiheessa kun kahvia tilatessani paljastin osaavani slovakkia, hän oli superyllättynyt ja kehui kuudessa kuukaudessa oppimiani taitojani. Hän myös paljasti, että hänen amerikkalainen poikaystävänsä ei ole päässyt slovakissa vieläkään ihan samalle tasolle. Sattui myös niin, että mieheni olisi tilannut oluen, mutta jostain syystä heillä ei ollut sitä tarjota vaikka se myyntilistassa onkin. Takana istuva mies oli kuullut tämän "traagisen uutisen" ja Brnon pysäkillä hän sujahti jonnekin olutostoksille ja tuli tuomaan myös miehelleni jääkylmän oluen. "Satuin kuulemaan äsköisen. Ole hyvä. Et ole mitään velkaa." Uskomatonta, miten ystävällisiä ja cooleja ihmisiä täällä kohtaakaan! Samainen bussityttö jututti myös takana istuvaa miestä, että normaalisti ei ole sallittua juoda omia juomia, mutta hän sallii poikkeuksen kun ette aiheuta ongelmia ja olette mukavia ihmisiä. Jotenkin taas näen tässä sellaisen kontrastin siihen, miten mahdollisesti samainen reissu olisi voinut sujua Suomessa..

Keltainen kameleontti.

Lähemmäs viisituntisen bussissa istumisen jälkeen saavuimme vihdoin perille (kotiin) Bratislavaan. Ilmastoitu koti tuntui pitkän reissaamisen jälkeen luksukselta. Vielä oli kolme päivää aikaa viihdyttää vieraitamme kotikaupungissa, mitäs siis keksimmekään? Kerrottakoon seuraavassa osassa.