Me valittiin kulkupeliksi juna. Junat tähän suuntaan lähtevät kaupungin eteläpuoliselta juna-asemalta, jolla en ollut aiemmin vielä käynytkään. Ne, jotka ovat käyneet päärautatieasemalla, ymmärtävät minkälainen rumilusrakennus se onkaan. Tämä uudempi ŽST Petržalka (Railway station) yllätti siisteydellään. Paikalle pääsee bussilla saman nimiselle pysäkille, josta täytyy alikulun kautta kulkea päästäkseen raiteille.
Paikalla on siis tavallaan kaksi outlet puolta, joista toisesta löytää isot muotidesigner nimet ja toisesta sitten arkisempia kauppoja: Fashion outlet Parndorf ja Designer Outlet (Mc Arthur Glen). Kierrettiin lähinnä Designer outlet puolta. Hitsi jos olisi ollut enemmän rahaa tuhlata, olisin voinut sijoittaa pariin Michael Korsin laukkuun, joita oli tarjolla aikamoisin alehinnoin! Tärkeintä oli kuitenkin löytää mekko, joka löytyi lopulta kenkien kanssa yhdestä liikkeestä. Onneksi mukana oli fiksu kaveri, joka osasi neuvotella minulle vielä lisäalen outlethinnoista jos ostan molemmat! Suomalaisena tuppisuuna/ujona ei olisi tullut itselle mieleenikään. Haha, hyvä näin siis. Shoppailureissu oli mukava ja paikalla olisi voinut viettää aikaa paljon kauemminkin. Mekko kiikareissa ei tosin kovin käyty muissa liikkeissä missä ei näyttänyt sellaisia olevan. Paitsi Nike outlet myymälässä, mikä on aina must go kohde. Mukaan tarttui tällä kertaa uudet treenipökät, joille on ollut todellakin tarvetta.
Seuraavana päivänä lähdettiin miehen kanssa samoille suunnille, koska meillä oli työreissun jäljiltä voimassa oleva vinjetti (eli ajolupa) Itävallan moottoriteille vielä voimassa. Meillä kun ei ole kovin isoja vesialueita täällä päin niin lähin lätäkkö kartassa näkyy Neusiedel am See:n kohdalla. Sinne siis tutkailemaan! Ajettiin Neusiedl am Seen kaupungin läpi ja etsittiin ensin kauppa, josta hakea mukaan eväitä rannalle. (Halleluuja, Itävallassa pääsee Spariin!) Kaupungissa asuu reilu 8000 asukasta ja näyttäisi siltä, että kesäasukkaita eksyy jonkin verran järven rannalle. Niinpä kaupunki näytti oikein suloiselta paikalta pääkadulta katsottuna ja varmasti on kesäaikaan huomattavasti vilkkaampi. Päädyttiin lopulta ajamaan rantaan oikeastaan seuraavan kylän eli Weiden am See:n kohdalta.
Ajettiin rantatien päähän ja sieltä parkkipaikan takaa paljastui aidattu ranta, Seebad Weiden am See. Sisäänpääsymaksua en enää tarkalleen muista, mutta 4,50-5,00€ luokkaa. Meille suomalaisille on hieman outoa, että täytyy maksaa päästäkseen jonnekin rannalle, mutta toisaalta tällöin saa myös nauttia suihkuista, siisteistä tiluksista ja sisävessasta. Ja paikalta löytyy vähintäänkin kioski ja ravintola. Varsinaista rantaa ei siis paikalla ole vaan lähinnä puistomainen piha-alue, jonka reunalta pääsee muutamia portaita pitkin pulahtamaan järveen. Saavuttiin paikalle ja jäätiin heti ihailemaan tutulta tuntuvaa maisemaa, jossa vettä riittää niin pitkälle asti kuin voi nähdä. Ahh. Rannalla oli paljon uimareita ja järvellä vielä enemmän kaikenlaisia veneilijöitä. Enimmäkseen pieniä jollia tai purjeveneitä tai sitten pieniä moottoriveneitä.
Lähtiessä ajettiin vielä itse Neusiedl am Seen rantakadun päähän ihailemaan maisemia ja tsekkaamaan mestat. Tältä puolelta löytyy myös maksullinen ranta Strandbad Neusiedl am See, laiturin nokassa komeileva ravintola Mole West ja hotelli, jonka yhteydessä on myös ravintola. Eräänä toisena kesäpäivänä päätettiin palata takaisin näihin maisemiin ja tällä kertaa jälkimmäiselle rannalle, joka oli erittäin viihtyisä kesäpäivän viettopaikka. Tosin silloinkin mentiin omilla eväillä, joten kokemuksia ravintoloista ei meillä ole. Myöskin paatit jäivät vuokraamatta, mutta onneksi Suomessa pääsee ilmaiseksi soutamaan mökillä.
Meitä lähimpänä Itävallan puolella on ihana Hainburg an der Donau, josta mainitsinkin jo keskiaikafestivaalien yhteydessä. Yksi päivä päätettiin ajaa kaupunkiin ja kiivetä sen lähes kolmessa sadassa metrissä kohoavaan linnaan tai linnan raunioille, Schlosshofiin, jotka näkyvät jo kaukaa kaupunkia lähestyttäessä. Ei ehkä paras idea 30 asteen helteessä, mutta onneksi polku meni osittain metsän läpi, jonne ei paistanut aurinko. Kiipeäminen ylös oli todellakin sen arvoista, sillä vaikka itse linnoituksessa ei ollut oikeastaan mitään nähtävää, näkymät olivat aivan huikeat! Ensinnäkin ylhäältä näkee koko kaupungin ja sen takana komeilevan Tonavan. Ja ihana kotikaupunkimme Bratislava näkyy taaempana. Maamerkkimme linnan ja Apollo -sillan voi tunnistaa helposti tältä kukkulalta asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti