Täällä asuu slaavivaimo

Heippa, tervetuloa kurkistamaan meidän kämppään!

Asunto löydetiin tosiaan Move One nimisen yrityksen kautta. Onneksi saimme miehen firmalta apua asunnon etsintään. Toivoimme kolmiota, jotta meillä olisi vierashuone kylään tulijoille. Toiveemme toteutui ja löysimme mukavan kämpän kolmella huoneella ja ruhtinaallisella kylpyhuoneella. Muissa vaihtoehdoissa olisi ollut aikamoinen sopeutuminen joihinkin väriratkaisuihin tai sitten esimerkiksi siihen, ettei varsinaista suihkua ollut ollenkaan. Olisi pitänyt kylpyammeessa pyöriä sen suihkupään kanssa, jolle ei edes ollut kiinnitystä ylös suihkuasentoon (ja todennäköisesti tämän takia virittää jonkinlainen suihkuverho). Asunto kuuluu meille työkomennuksen etuuksiin, josta siis voi olla todella onnekas. Tosin tämä olikin yksi isoimmista vaikuttavista tekijöistä kun ylipäätään pohdittiin komennukselle lähtöä.

Asunto oli meidän makuumme kivan lähellä skandinaavista tyyliä valkoisine seinineen, eikä tarvinnut kuin muutamia sisustuksellisia silauksia (eli todellisuudessa lukuisia reissuja IKEA:an), jotta saatiin kämpästä kotoisa. Sijaintimme on erittäin mahtava, ikkunoista tosiaan näkee linnan muurit, joten aivan vanhan kaupungin tuntumassa ollaan ja ihan arvostetulla alueella kun tosiaan hieman eteenpäin kohoavalla "caste hill" alueella kohoaa aikamoisia omakotitaloja ja siellä sijaitsee myös moni lähetystö. Niin ja linnan naapurissa sijaitsee parlamenttitalo. Naapurustossa siis ajelee usein aikamoisen hienoja autoja ja meidän kotikatu on yksi muutamasta reitistä linnalle, joten se on usein myös (yleensä Aasialaisten) valloittama. Lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin on suuri etuus ja täältä meiltä on helppo lähteä julkisilla sitten muihin kaupunginosiin. Mieheltäkin sattuu menemään yhdeltä lähipysäkeistä suora trolejbus-yhteys aivan toimiston ovelle. Aika huippua.

Takapihan näkymät tammikuussa.

Asunto sijaitsee ylimmässä eli viidennessä kerroksessa, mutta on meidän puolelta tosiaan jopa linnan puistoa ja sen kävelykatua hieman alempana, sillä olemme niin paljon rinteessä. Säälin siis hieman täysin alapuolellamme olevia, joilla täytyy olla vielä paljon pimeämpää kuin meillä. Samoin kadehdin hieman naapureidemme näkymää kaupungin suuntaan ja heidän terassiaan. En ole heillä käynyt, mutta heillä sattui olemaan jokin remontti käynnissä, jolloin työmiehet pitivät ovea sepposen selällään. Äitini kanssa tietenkin hieman kurkisteltiin hissiä odotellessa. Meillä on siis ylimmässä kerroksessa vain yhdet naapurit, jotka ovat oikein mukavia mitä olemme heihin muutamaan otteeseen törmänneet. Asuntoon ei ole pääsemistä eikä sieltä pois pääsemistä ilman magneettiavainta, jota tarvitsee sekä käytävän ulko-oveen hissiin että kolmannen kerroksen jälkeen portaissa olevaan porttiin. Turvallista siis pitäisi olla, joten ei ole huolta, että joku tulisi yrittämään oven avaamista (jep, tämä on tapahtunut ystävälleni täällä). Naapureilla onkin tapana jättää roskien lisäksi esim. lenkkikenkiä tai pyöriä eteisen puolelle. Siitä aina nähdään mitä he ovat puuhailleet.

Sitten tänne meille sisälle. Asunto vuokrattiin siis kalustettuna, joten olemme hankkineet tänne lähinnä vain keittiövälineistöä ja pientä sisustuskamaa. TV, imuri, silitysrauta ja pesukoneet siis onneksi kuuluivat vakiokalustoon. Meidän mielestä ei ollut järkeä alkaa ostamaan Ikeaa tyhjäksi kahden vuoden tarpeisiin. Näin on hyvä. Paitsi että täällä olleet kaameat nahkasohvamöhköfantit olivat sen verran kammottavat, että niistä neuvoteltiin kämpän hankinnan yhteydessä vaihdettavaksi. Vuokranantaja lupasi muutaman satasen uuteen sohvaan, joka tietty valittiin Iksusta. Vuokrantanajan edustaja, vanhamies mr. O (kuka ei puhu englantia) olisi halunnut meille jonkin paikallissohvan, joita kyllä katsottiin, mutta tyyli oli ehdottomasti niin karmaiseva kaikissa. Joissakin sohvissa olisi ollut jopa väriä vaihtavat ledivalot valmiiksi kiinnitettyinä (naissss).

Meet Roosa, Jari & Ismo.

Vuokranantajan budjetilla päädyttiin tietty Ikeaan valkkaamaan sohvaa. Isompikin olisi mahtunut, mutta ei nähty hyvänä ideana maksaa enempää sellaisesta, sillä sohva tulisi kuitenkin jäämään tänne. Iso avoin tila kaipasi mattoa ja tietty jotain vihreää (jonka voin kahden vuoden aikana tappaa). Ranskistyynyt matkustivat Suomesta asti tänne minun seurakseni (kunnes saan sen ihkaoikean koiran). Netti- ja TV-liittymän kanssa meillä kävi myös ihan hyvä tuuri kun meillä sattui olemaan jo UPC:n johdot, joten sen mukana tulikin sitten yli sata TV-kanavaa. Ihanaa, että voi katsoa ohjelmia myös englanninkielisiltä kanavilta, kuten Animal planetilta tai Discovery channelilta. Nuo dubatut elokuvat ja paikallisohjelmat eivät valitettavasti saa kovin suurta suosiota meidän taloudessa. Master Chef Slovenskoa ollaan tosin katsottu.

Makkarissa onkin sitten tilaa vaikka mille. Tää olisi varmaan juuri sellainen, missä ne jenkkiohjelmissa valittaa että master bedroom on aina liian pieni, ettei mahdu edes kuningaskokoinen sänky ja ei oo ees jäätävän isoa vaatehuonetta. Meille tilaa on ehkä totuttuun nähden liikaakin. Raahasin pöydän vierashuoneesta koristamaan tyhjää seinustaa. Siinä säilyttelen enimmäkseen korujani. Parasta meillä on ehkä talon katon kaarevuus ja nuo ikkunalaudat! Olenkin haaveillut ekstrapatjan ostamisesta, jotta voisin rakentaa makkariin tai vierashuoneeseen lukunurkkauksen, josta näkisi ulos. Nyt ne toimivat lähinnä matkalaukkujen säilytyspaikkoina.

Näkymät makkareista ovat sisäpihaan päin ja nyt kesällä muuriakaan ei taida enää nähdä, sillä puut ovat täydessä kukoistuksessa. Ei haittaa. Olkkarista parasta on katsella kävelytiellä vaeltavia turisteja ja erityisesti paikallisia koiranulkoiluttajia. Koirilla näyttää olevan niin rento elämä kun saavat välillä leikkiä vapaana ja mennä ihmisten mukana kaikkialle.

Keittiö ei ole mikään maailman tilavin, mutta riittää meidän tarpeisiin varsin hyvin. Plussaa tulee ehdottomasti astianpesukoneesta (ja sen pienestä koosta, sillä astioita meillä ei kovin montaa kappaletta ole kuitenkaan). Aluksi oli hassua, että uunipeltejä on vain yksi (siis, mitä? täällä pitää ostaa lisää erikseen), mutta eipä se ole menoa haitannut ollenkaan. Kreikkalaisilta jäi tänne joitakin ihan ok kunnossa olevia veitsiä ja kattiloita, joten oltiin ihan iloisia, ettei niitäkään tarvinnut ostaa liiemmin. Viinitelinekin löytyi kaapin perukoilta ja nostettiin se ihan pöydälle niin pysyy inventaariosta kärryillä.

Asunnossa asui ennen meitä kreikkalainen perhe, mutta kuulemamme mukaan aiemmin asunnossa on asunut jenkkiläisiä, mikä selittää kuivausrummun. Meillä sille ei varsinaisesti ole ollut käyttöä, mutta onhan se toki mukava lisä. Suihkun lisäksi meillä tosiaan on myös kylpyamme, jossa ei olla kylvetty. Anoppi oli ensimmäinen joka kokeili ammettamme, sillä hän ei ensimmäisellä kerralla edes ollut huomannut kylpyosastomme suihkua. (Haha, siis tännehän suorastaan eksyy.) Sitten on vielä tuo pide vai mikälie onkaan. Tälle joku olisi voinut myös laittaa käyttöohjeen asunnon mukana! Ainakin se on kätevä apu jos jalkapäivän jälkeen vessanpöntölle kyykistyminen on hankalaa.

Eteisen kenkäkaapit olivat alunperin naulakoiden alla, jolloin takit oikeastaan menivät niiden päälle. Siinä ei ollut mielestäni mitään järkeä, joten siirsin ne seuraavalle seinustalle, jossa ne toimivat kivasti lipastona, jonka päällä voi säilyttää kaikkea tarpeellista, kuten avaimia, aurinkolaseja ja lähtöpurkkaa (se on se purnukka, josta voi ottaa purkan kun on lähdössä ovesta ulos, suosittelen käytäntöä muillekin). Tulostettiin miehen työpaikalla jo Suomesssa Bratislavan julkisen liikenteen kartta, josta tuli kehystettynä sopiva koristetaulu eteiseen. Siitä on ihan hauska katsella missä sitä ollaan liikuttu tai jopa tarkistaa reittivaihtoehtoja. Tästä näkyy aika hyvin, miten monipuolinen julkinen liikenne meillä täällä pienessä suuressa kaupungissa onkaan.

Salmiakkipurkasta suuri kiitos ystäville!

Vierashuoneessa on tosiaan yksi sänky ja yksi kasaan taittuva vierassänky, joka on jokusen aikaa toiminut taiteltuna tosi rumana nojatuolina olohuoneessa. Ehkä jonkinlaista nojatuolia vielä kaipailtaisiin olkkariin, mutta kahdestaan mahdutaan (jotenkuten röhnöttämään) sohvalle ja siitäkin olisi ehkä turha maksaa maltaita kun tuskin kannattaisi tuoda takaisin Suomeen. Vierashuoneen hyllyt ammottivat tyhjyyttään, joten jatkoin valokuvakollaasiprojektiani sinne asti. Toin mukanani ja tilasin täällä lisää kuvia ystävistä ja perheestä. Minusta on erittäin tärkeää pitää heitä lähellä jollakin tapaa. Ostin Iksusta halvimmat isot kehykset ja teippailin kuvia isoiksi kollaaseiksi. Näitä meillä koristaa seiniä kaksi kappaletta. Minusta nämä ovat ihanat. Tilalla olleet kaameat taulut ovat vaatehuoneessa jemmassa.

Täällä olemme viihtyneet hyvin ja asunto alkoi aikalailla heti tuntua kodilta. Vinot seinät ja kaarevat pinnat tuovat jotakin mielenkiintoista luonnetta, jollaiseen ei ole suomalaisen laatikkomaisen tyylin ja samanlaisten pohjaratkaisujen jälkeen tottunut. Täällä myös sanotaan kaikille hyvää päivää hissiin astuttaessa ja näkemiin poistuttaessa. On täytynyt suomituppisuiden vähän opetella, miten tulisi käyttäytyä. Oman sopivan kodin löytäminen oli todella tärkeä osa ulkomaille muuttoa ja aloilleen asettumista. Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä siihen, mitä meillä täällä on.'

Ps. Ystäville ja kavereille muistutuksena, että vierashuone on aina avoinna, tervetuloa kylään!