Puusammakkopaikka, piilopuutarha ja folkloremuksut

Tänään sain huokaista syvään. Tasokoe slovakin A1-kurssista on vihdoin suoritettu ja nyt vain sitten odotellaan tuloksia. Pänttäämisen jälkeen koe tuntui yllättävän iisiltä, joten eniten ärsytti muiden kuiskuttelu koetilanteessa, josta olisi kyllä tullut jotain seuraamuksia jos minä olisin ollut opettajana. Ehkä otan ensi kerralla suomalaisen slovakkia hyvin osaavan istumaan viereen, että voi pari asiaa varmistaa? No ehkä täällä ei sitten ole kaikki niin vakavaa (millainen itse olen näköjään tällaisissa tilanteissa, mutku ei oo reiluu). Palauttaessani koetta opettaja antaa palautetta, että se olisi pitänyt kirjoittaa kuulakärkikynällä. Selitys miksi meni ihan ohi. Jotain hän sanoi siitä, että sitten vastauksia voi muuttaa? Mutta siis kuka niitä minulle muuttaisi muuta kuin minä itse? Ja tämähän olisi vain hyvä ettei tule kamalaa suttua, vai pitäisikö kaikki muka ekalla yrittämällä osata? Tämän täytyy olla jokin Tšekkoslovakian aikainen suoja itseäsi vastaan, ettei kukaan peukaloi koetuloksiasi, oikeasti? (Jos jollakulla on joku muu hyvä veikkaus niin kommentoi.) Noh, ehkä tämä johtui siitä, että koe oli štátna skúška eli jonkinlainen valtion testi.

Tervetuloa kesä!

Kokeen suorittaminen oli suuri huojennus, sillä ei tarvinnut enää jännittää osaako tai muistaako yhtään mitään. Viimeiset viikkoni ovat siis kuluneet enemmän ja vähemmän kuntosalilla ja nenä kiinni kirjassa (ja ehkä vähän shoppailemassa, shh). Kaiken lisäksi mies jätti minut yksin pitämään kämppää pystyssä kahdeksi viikoksi. Perjantaina onneksi taas nähdään. Nyt voi vapaasti keskittyä kesän viettoon (ja blogin kirjoittamiseen), vaikka kurssi vielä pari viikkoa vielä jatkuukin. Kotiin päästyäni palkitsinkin itseni sirkusaakkosilla! Nam. Meillä on aika hyvä suomiherkkujemma kaapissa, joskin täyttöä tarvitsee aina tuliaisten tai matkatuomisten muodossa. Esimerkiksi hapankorput kun vaan eivät sovi vain koristeeksi kaapin pohjalle vaan massuun, koska ne ovat niiiiin hyviä (ja varsinkin avokadon kanssa!).

Mitäs muuta kuuluisi tänne meidän pieneen suureen kaupunkiin? Toukokuun viimeisenä päivänä tänne aukesi maan ensimmäinen Starbucks -kahvila. Eli aika jäljessä tullaan täälläkin isojen ketjujen kanssa. Mentiin kaverin kanssa katsastamaan paikka heti toisena päivänä sen avauduttua ja onneksi pitkän jonon lisäksi myös työntekijöitä oli riittävästi, jotta palvelu pysyi nopeana. Tätä muuten tarvittiin, sillä tajusin jonossa, että minunhan pitää olla puolen tunnin päästä kotona vastaanottamassa ilmastointilaitteen puhdistajia. Noh, oltiin oltu ottamassa aurinkoa puistossa, josta siirryttiin Aupark -ostoskeskukseen kahville. Hyvä niin, sillä kahvijonossa oltuamme ulkona oli kehittynyt aivan jäätävä rankkasade ja ukkonen. Minun ei auttanut kuin ottaa jääkahvi kainaloon, tunkea kaikki muut kamat laukkuun piiloon, heittää rantapyyhe pään päälle ja lähteä juoksemaan lätäkköjen läpi bussipysäkille ja perillä bussipysäkiltä kotiin. Pääsin kotiin sitten nauttimaan läpimärkänä kylmää kahvia. Ja remppapenat olivat sitten puolitoista tuntia myöhässä että suhteellisen turhaan tuli juoksenneltua.

Märkä ja punanaamainen Anny. Täällä mun nimi vaan loppuisi y -kirjaimeen.

Käytiin miehen kanssa sitten pari päivää myöhemmin uudelleen testaamassa Starbucksia ja muutenkin pyörimässä ostoskeskuksessa. Mies ehdoti kotiin kävelemistä, mutta olin aika varma, että hiostava ilma lupailisi taas ukkosta ja onneksi mentiin ulos ihmettelmään säätä ennen päätöstä lähteä kävellen kotiin. Suoraan edessämme välähti iso salama ja jyrähti kunnolla. Siis ostoskeskuksen läpi bussipysäkille päin. Paitsi että pysäkille johtavalle ovelle päästyämme alkoi sataa niin kovaa, ettei eteensä nähnyt. Miten tuntuikin jotenkin tutulta tilanteelta? Taisi yhdessä vaiheessa tulla jopa rakeitakin. Päätettiin mennä ostoskeskukseen syömään ja odottamaan sään lauhtumista. Ei sekään huono ratkaisu. Täällä on ollut siis todella paljon ukkosta ilmassa, mitä on uutisten perusteella ollut muuallakin Euroopassa. Hurjinta on kyllä se, että sadekuurot ja ukkonen saattavat tulla ihan yhtäkkiä päälle. Aina ei osaa olla varautunut tällaiseen.

Onneksi on ollut myös ihania aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. Kaverini olivat bonganneet Dúbravka kaupunginosasta suhteellisen piilossa olevan maauimalan ja lähdettiin eräänä pilvettömänä päivänä aamusalin jälkeen ottamaan aurinkoa ja lilluttelemaan altaiseen. Ah, tästä ei voi elämä paremmaksi muuttua! Tosiaan ollaan muutamilta tutuilta kyselty missä täällä voisi sitten kuumalla ilmalla mennä uimaan, mutta toistaiseksi olemme saaneet vain muutamia vastauksia, joista myös monet suosittelevat Itävallan puolella olevia rantoja. Kaupungista löytyy muutamia tekojärviä kun Tonavaan ei voi lähteä itseään viilentämään. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen uimapaikka, jota tuli testattua. Nimi on Letné kúpalisko Rosnička eli näin vapaasti käännettynä kesäuimala puusammakko. Yhdessä seinässä komeilikin sammakon kuva.

Paikka oli aikas pieni, mutta erittäin kotoisa. Sisäänpääsy maksoi aikuiselta koko päiväksi 3,60€. Lekottelupaikaksi pystyi valita aurinkotuolia, nurmikkoa tai varjoisaa puistikkoa. Me raahattiin aurinkotuolit nurtsille, joskin heti tuli työntekijä selittämään, että ne maksavat erikseen. Hän kuitenkin oli ystävällinen ja sanoi, että ei se haittaa, hänen pomonsa ei ymmärrä englantia, joten olkaa vaan. Hahah, no ensi kerralla sitten tiedetään. Eikä kukaan kyllä tullut sen koommin onneksi kyselemään. Rikottiin myös sääntöjä hyppäämällä ensimmäisenä lastenaltaaseen, joka vain oli vedeltään kaikista lämpimin (ja mataluudeltaan täydellinen istuskella ottamassa aurinkoa), mutta kun lueskeltiin kylttejä tarkemmin se oli ilmeisesti vain lapsille 6 vuoteen asti. Heh, eipä se kyllä työntekijöitä kiinnostanut ja paikka tosiaan oli todella tyhjähkö ja rauhallinen iltapäivällä, joten ihan rauhassa saatiin olla, joskin sitten omatunto ja nolotus ajoivat meidät lopulta isompaan, joskin myös matalahkoon altaaseen. Lisäksi paikalta löytyy vesiliukumäki ja tavallinen uima-allas, jossa voi uida sitten matkaa. Tällaisia paikkoja todellakin kaipaa kun on tottunut, että melkein missä vaan Suomessa voi pulahtaa johonkin jäveen tms. uimaan kuumalla säällä.

The oldest store in town

Viikonloppuna oli taas paljon tapahtumia, joskin opiskelun takia ei ollut aikaa ehtiä joka paikkaan. Perjantaina näin kuitenkin kaveriani, jonka kanssa seikkailtiin vanhassa kaupungissa. Ensimmäisenä vierailtiin Bratislavan vanhimmassa kaupassa, joka toimii paikallistuotteiden myynnin lisäksi kauppamuseona. Takahuoneissa on hulppeita vanhoja kassakoneita ja vanhaa kauppaesineistöä. Täältä saat ainakin paikallista hunajaviiniä ja palkintoja voittaneita suklaita. Kauppa sijaitsee kadulla nimeltä Biela ja on hauska kohde kaupunkikävelyn lomassa. Sieltä lähdettiin etsimään kirjaston lukupuistoa, jonka voi nähdä Michalská kadun alussa kurkaten kaiteelta alas. Sisäänkäynti vain oli täysin hukassa. Se löytyi aivan Mikaelin portin juurelta Primi -ravintolaa vastapäätä olevan farmasiamuseon oikealla puolella on puinen ovi hämyiseen käytävään ja siitä kun uskaltaa jatkaa eteenpäin löytää portaat alas lukupuutarhaan. Täällä siis voi viihtyä lehtien tai kirjaston langattoman netin parissa nautiskellen rauhallisesta ilmapiiristä. Tällaisia paikkoja saisi ehdottomasti olla Suomessakin!

Siis ei ihme jos jengi ei ihan vahingossa eksy tänne.

Ihana rentoutumispaikka.

Hlavné námestiella oli alkamassa lasten folkloretapahtuma, joten päästiin todistamaan toinen toistaan komeimpiin kansallispukuihin sonnustautuneita lapsia ja nuoria. Kulkueen ihailun jälkeen piti päästä istahtamaan johonkin ja päädyttiin Zeppelin kahvilaan kakuille. Vasta maanantaina oltiin edellisen kerran istuttu samaisessa paikassa kakuilla. Mutta kun oli niin hyvää niin täytyi saada maistaa kattavasta valikoimasta jotakin muutakin! Juttua riitti ja kakku oli hyvää. Ehdittiin vielä kakuilta seuraamaan eri tanssikoulujen esityksiä, jotka olivat kyllä hienoja. Sinänsä kansantanssit ovat nopealla ja asiaan perehtymättömällä arviolla hyvin samankaltaisia, mutta näihin esityksiin oli laulun lisäksi osaan yhdistetty myös kansansatuja ja sen kautta puhetta tai sitten niissä vaikkapa tytöt tanssivat pojat "suohon". Jäätiin aika pitkäksi aikaa seuraamaan esityksiä. Hirveän taitavia ja ihanasti laulavia lapsia. Hieman kävi sääli aina yhtä lasta, joka laitettiin seisomaan toisten esityksen ajan lavan etuosaan pitelemään nimikylttiä. Yhden kyltinpitäjäpojan ilme oli niin priceless kun ei olisi voinut paljoa kiinnostaa. Samainen poika tosin loisti täysin kun pääsi lavalle tanssimaan.

Tällaista ajatustenjuoksua tällä erää. Sitten mennäänkin haipakkaa häähumua kohti, samoin miehenkin kesälomia ja yritetään päästä vähän reissun päälle. Suomen kesäreissusta palaudutaan ystäväpariskunnan kanssa Prahan kautta takaisin Bratislavaan. En malta odottaa! Erityisesti toivottelen rentouttavaa lomaa kaikille opekollegoille!