Pressan palatsia tirkistelemässä

Kerran vuodessa meille tavallisille pulliaisille suodaan mahdollisuus päästä vierailemaan Presidentin palatsissa. Grassalkovichin palatsi on rakennettu 1760 ja on toiminut vuodesta 1996 presidentin asuinpaikkana. Palatsi edustaa siis rokokoo ja myöhäisbarokkityyliä. Palatsi rakennettiin siis alunperin unkarilaiselle, joskin kroatialaissyntyiselle kreiville, Antal Grassalkovichille. (Lähteet tälle kirjoitukselle suurimmaksi osaksi paikalta saamastani esitteestä.)

Presidentin palatsin takapuolella aukeaa yleinen puisto, joka on aidattu ja avoinna päiväsaikaan (kesäkuukausina pidempään kuin talvella). Muutoin siis palatsia pääsee ihailemaan ulkokautta koristeltujen kaltereiden takaa ja puiston puolelta. Vartiossa päiväseltään seisoo kaksi miestä pönöttämässä katosten alla ja hyvällä lykyllä voi päästä todistamaan vahdinvaihtoa, mikä on ihan hyvännäköinen koreografia. Kun päätään tunkee kaltereista läpi niin yleensä siellä on sitten vielä pukuun ja aurinkolaseihin sonnustautunut Hulk -vartija, joka saattaa hiippailla lähelle tsiigailemaan. Ymmärtäähän sen jos kerran presidentti täällä asuu. 

Sisään pääsi tänä harvinaisena päivänä, joskin tuli varautua suureen jonoon ja tiukkaan turvatarkastukseen. Ulkona oli pakko pysähtyä ottamaan kuvaa etuoven katoksen alta. Tässä on sitä harvinaista once in a lifetime kuvakulmaa. 

Pääportaikko täyttyy upeista barokkiveistoksista, seinämaalauksista aina hulppeaan kynttiläkattokruunuun (kullitettuun, tietenkii). Portaista ylös ja eteenpäin löytyy "the great hall", jota käytetään tervetuliaisseremoniin ja edustustarkoituksiin. Alunperin tämä sali on toiminut konsetti- ja tanssiaissalina. Mikä parasta, sali on säilytetty lähes samanlaisena kuin se oli vuonna 1775 hallitsija Maria Teresian vierailulla. (Maria Theresa oli aikansa kovin muija, kannattaa käydä vähän lukemassa historiaa hänestä. Viikon päästä täällä juhlitaan jälleen hänen kruunajaisiaan.)

Tää on se royal peiliselfie?

Mitalit ja arvomerkit esittelyssä.

Suuren hallin vierestä löytyy tervetuliaissalonki, joka toimi ennen musiikkisalonkina. Päähallin toisella puolella sijaitsee vihreä salonki, joka toimii konferenssisalina. Kristallikruunu on alkuperäinen ja muut huonekalut on jälleenrakennettu historiallisten mallien mukaan.

Vihreästä salongista pääsi kurkistamaan ruskeaan salonkiin, joka toimii kirjastona ja epävirallisten tapaamisten tilana. Pienempiä huoneita olivat kultainen salonki, joka on nimetty huoneen kultaisen barokkikoristeisen seinän mukaisesti ja pieni ruokailuhuone. Näyttävin huone oli ehdottomasti St. Barbaran kappeli. Kappelin keskipisteenä on Joseph von Pichlerin vuonna 1770 maalaama fresko.

Kierroksella ohitettiin tietty paljon myös kiinni olleita toimistohuoneiden ovia. Käytävään oli tehty kiva valokuvanäyttely tämänhetkisestä presidentistä, Andrej Kiskasta, osallistumassa erilaisiin tapahtumiin. Tämä antoi erittäin positiivisen kuvan hänestä. Kiska on ollut maamme presidentti vuodesta 2014. Tänä vierailupäivänä hän vastaanottaa monia vierailijoita henkilökohtaisesti paikalle, mutta tällä kertaa valitettavasti missasin tämän osuuden. Porukkaa oli jo jonottamassa tapaamaan häntä vartiokaartin vartioimana, mutta sitten joku tuli tekemään ilmoituksen siitä, ettei hän pääsekään jostakin syystä (nyt ei ollut niin ymmärrettävää ja helppoa slovakkia, että se olisi selvinnyt) paikalle. 

Taattua slaavityyliä vessassa.

Seuraavaksi voitaisiin kurkistaa sitten meille kotiin hieman vaatimattomampaan slovakialaiseen asuntoon. Tarvitsisin ensin vain hieman valoisaa päivää kuvailuun. Tänään nautitaan taas suurimmaksi osaksi kaatosateesta. Eilen juostiin myös matkalaukkujen kanssa bussilta kotiin täysin uitettuina kaatosateessa. Oltiinkin vähän pidemmän kotimatkan ja häiden jälkeen suihkun tarpeessa. Eipä tuo haitannut, sillä rakkauden täytteinen viikonloppu antoi niin paljon positiivista energiaa ja loputtoman hymyn huulille, ettei voisi olla enempää onnellisempi! Kiitos suuresti vastanaineille aivan mielettömän upeista hääjuhlista!