Kädenheittokaupungissa

Syysloma oli tiedossa ja oli aika selvää, että johonkin on lähdettävä reissaamaan. Kun on aikaa matkustamiselle, mahdollisuuksia on todella käytettävä. Minä kun en voi ottaa töistä lomaa silloin kun haluan. (Kiitos kuitenkin koulujen pitkille lomille!) Meillä on jo ollut pitkään to do -listalla lähteä käymään mieheni siskon ja hänen miehensä luona Hollannissa. Samaisesti satuin keskustelemaan ex-vaiffin (edelleenkin täydennettäköön, että kyseessä on tällä nimikkeellä kulkeva entinen kämppikseni) kanssa hänen mahdollisuuksistaan tulla meille kyläilemään. Hänellä ja tuoreella aviomiehellä oli kuitenkin jo reissua varattu Berliiniin. Kun huomasin, että ajankohta sattuu juuri lomaviikolleni hän innoistui ja pyysi meitä myös mukaan juhlimaan Berliiniin hänen syntymäpäiviään. Mikä ettei, voisihan sitä sieltä sitten koukata kotia kohti. Lomasuunnitelmat alkoivat siis muodostua Hollannin ja Berliinin suuntaan.

Harmaat pakenemassa arkea. We love Vienna airport.

Löydettiin Transavian lennot Wienistä Rotterdamiin heti viimeisen työpäivän iltana ja lopulta päädyttiin varaamaan juna Den Boschista Berliiniin. Berliinistä lennettäisiin sitten takaisin Bratislavaan. (OMG, sille pikkuiselle kentälle vai? No kerta se olisi ensimmäinenkin...) Juhlittiin koulussa Halloweenia ja mentiin työkavereiden kanssa lasilliselle loman alkamisen kunniaksi töiden jälkeen. Minun tuli kuitenkin lähteä suuntaamaan kohti lentokenttää puolisen tunnin jälkeen. Tässä kohtaa melkein harmitti miksi oltiin varattu lennot niin pikaisesti. Joskus vaan ei voi olla kahdessa kivassa paikassa samaan aikaan. Oli kuitenkin lähdettävä keräämään kimpsut ja kampsut ja ottamaan bussi Wienin lentokentälle. Tuttuun tapaan otettiin kentällä lomanalkajaisjuomat ja sitten eikun koneeseen pelaamaan pariksi tunniksi Angry birdsiä. Perillä odotti miehen sisko ja saatiin privaattikyyti kotiin 's-Hertogenboschiin. Jo lentokoneessa ei auttanut muuta kuin naureskella ja ihmetellä hollannin kieltä. Osan sanoista tunnisti suoraan englannista, ruotsista ja saksasta ja loput olivatkin sitten peruna suussa mongerrettuja. Aivan mahtavaa!

Heti seuraavana päivänä suunnitelmana oli lähteä käymään Belgian puolella Antwerpenissä. Ensin täytyi toki pysähtyä heti Belgian puolella rajan jälkeen sijaitsevaan "kaljaparatiisiin" eli Bierparadijs kauppaan, joka löytyy keskeltä teollisuusaluetta. Kyseessä on Tallinnan SuperAlkon kaltainen suuri halli, joka on vain täynnä Belgialaisia ja muualtakin tulleita erityisoluita. Ne ovat kuulemma hyviä, kai se on uskottava. Hollandaise (miehen siskon mies, jonka nimi tekaistu jos arvasitte) lupautui minulle henkilökohtaiseksi kaljatutoriksi, joka opettaisi minua juomaan olutta. Valittiin siis minulle helpostilähestyttäviä oluita maisteltavaksi. Huhhuh, mihin sitä on taas ryhtymässä - minustako oluenjuoja? Sitten otettiin kilisevän takakontillisen kanssa suunnaksi Antwerp.

Yksi onnellinen mies paratiisissa.

Eksyttiin vahingossa kävelemään paikallisen chinatownin läpi.

Team Hollanti otti yhteyttä ystäviinsä, Belgiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, jotka lupautuivat tulla meille turistioppaiksi ja hengailemaan kaupunkiin. Oli tosi kiva tutustua muihin ulkomailla asuviin suomalaisiin ja päästä vähän höpöttämään muullakin kuin englannilla. Antwerp osoittautui aivan huikeaksi kaupungiksi ja olisi tarjonnut loputtomat shoppailumahdollisuudet. Kaupunkia tosiaan pidetään yhtenä muotikaupungeista, joka oli minulle todellakin uutta tietoa. Tänne ehdottomasti uudelleen ison matkalaukun kanssa! Me keskityimme lähinnä kiertelyyn ja välipalan metsästämiseen. Ulkomarkkinat olivat lauantaina aivan eri luokkaa kuin meillä Bratissa. Ihmiset olivat ulkona hienosti pukeutuneina ja ostivat katukojuista simpukoita ja ostereita ja kylkeen samppanjaa. Vieressä myytiin kukkia ja todella hyvän näköisiä hedelmiä ja vihanneksia edullisesti.

Yammyy!

Merenelävät jäivät tällä erää kokeilematta, sillä yksi aivan must juttu Belgiassa on mennä frityyriin syömään belgian friesit eli paikalliset ranskikset. Frittimätön jälkeen olikin hyvä käpötellä ympäri vanhaa kaupunkia ja käväistä katsomassa Grote Markt -aukiolla raatihuonetta ja sen edessä komeilevaa Silvius Brabon patsasta. Paikallisoppailta saikin huipputietoa kaupungin nimen historiasta. Roomalaisen sotilaan uskotaan kukistaneen kaupungissa asuneen jättiläisen, jonka tapana oli rahastaa ihmisiä heidän ylittäessään siltaa joen yli. Jos maksukykyä ei löytynyt, jättiläinen tapasi leikata käden irti ja heittää sen jokeen. Näin teki siis myös roomalaissotilas jättiläiselle, josta muodostuu kaupungin nimi Antwerp, joka tarkoittaa käden heittämistä. Cool.

Rahat loppunu vähä kesken tornin kohdalla.

Tässä heitetään sitä kättä jonthkaan.

Pakollisten nähtävyyksien jälkeen olikin hyvä pysähtyä juomalle. Säät suosivat meitä hurjan hienosti, joten nautiskeltiin juomien kanssa raittiista ulkoilmasta ja vanhan kaupungin tunnelmasta terassilla. Seuraavaksi vaihdettiin sisätiloihin paikallisoppaiden lempiolutkuppilaan Billie's Bier Kafétariaan. Pubi on nimetty Billie nimisen ranskanbulldogin mukaan. Suureksi harmiksi paikan vanha herra maskotti ei ollut kyseisenä iltana töissä. Mööö. Saatiin vielä kutsu paikallisoppaiden ihanaan kaupunkikotiin ennen kuin oli aika suunnata takaisin Hollantiin. Ginin suurina ystävinä pääsimme vihdoin maistamaan Monkey 47:aa. Hyvää!

Tästä se oluenjuonti sitten lähti...

Suuri kiitos Team Hollannille ja erityissuuri kiitos Team Antwerpenille huipusta päivästä ja opastuksesta! Tullaan ehdottomasti vielä uudelleen Belgiaan. Yksi päivä ei vain riitä!