Hiiliä vai herkkuja?

Tällä viikolla odotettiin innolla oppilaiden kanssa tiistaita. Kuudes joulukuuta saapuu slovakkialaisten luo Mikuláš. Mikuláš on unkarilainen versio Saint Nicholasista ja se tunnetaan ainakin Romaniassa, Sloveniassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa. 6.12. St. Nicholasin päivänä tai sitä edellisenä päivänä Mikuláš tulee vierailemaan perheisiin tai jättämään herkkuja häntä varten esille laitettuihin sukkiin tai kuulemani mukaan saappaisiin tai kenkiin. Suklaaherkkujen lisäksi voi saada hedelmiä tai leluja. Tuhmat lapset voivat saada hiiliä, porkkanoita, perunoita tai sipuleita. Joskus sukanvarressa on hieman molempia, jolloin lapsi on saanut varoituksen tarkkailla hieman käyttäytymistään.

Slovakiassa Mikuláš esiintyy yleensä enkelin ja Krampuksen kanssa. Enkeli antaa lahjoja kilteille lapsille ja Krampus rankaisee heitä tai antaa tuhmien lapsien "lahjat". Krampus on puoliksi vuohi ja puoliksi mikälie demoni. Aikamoinen ilmestys siis. Krampus tunnetaankin laajemmalta Euroopassa, mm. Itävallassa, Kroatiassa ja Pohjois-Italiassa. Ensimmäisen kerran törmäsin aika moneen Krampukseen mennessäni kauppakeskukseen. Täytyy sanoa, että yksi enkeli ei pelastanut shokkia kun lähettyvillä lymyili kymmenenkunta karvaista ja sarvet pystyssä naamat tummaksi maalattua hahmoa. Hetkeksi piti pysähtyä suu auki tuijottamaan, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Sitten aivot alkoivat raksuttaa, että tämä varmaankin liittyy jotenkin Mikulákšeen. Kai sieltä jostain hulinan keskeltä löytyi myös herra Miku valkoisessa parrassaan ja kaavussaan. Lisäksi hänellä on aina sellainen pappistötsähattu (anteeksi sivistymättömyyteni) päässä.

Suomalaisena täytyy tietenkin sanoa, että tuli joulupukkia erittäin kovasti ikävä. Nämä asut olivat aika surkeasti toteutettuja. (Eikä käynyt kateeksi ostoskeskuksen sisälämmössä, joka Slovakiassa vastaa suomen kesää, täyskarvapukuun sonnustautuneita köpökrampuksia...) Siis missä on joulupukin aito valkoinen parta? Miksi Krampuksilla oli ihan lällyt muoviset pilailukaupan paholaisen sauvat? Ja toisekseen, miksi ihmeessä perhetapahtumassa panostetaan niin kovin pienten lasten säikyttelyyn? Ihan kiva kuunnella kun pikku-Zuzana ja pikku-Miroslav itkevät täyttä häkää kun äiti ja isi yrittävät tunkea heitä yhteiskuvaan itse pirun kanssa.

Siis katsokaa nyt näitä pukuja! Eih.

Jouluna täällä ilmeisesti lapset saavat kuitenkin lahjat, tosin uskonnollisena perinteenä lahjojen antajan rooli on jätetty Jeesuslapselle jouluaattoon. Kyselin muksuilta töissä, ovatko he kirjoittaneet kirjeitä tai lahjatoiveita ja kenelle. Usea oli kirjoittanut toivelistan Ježiškolle. (Oikea) Joulupukki saattaa tulla joihinkin perheisiin, mutta Ježiško taitaa olla vielä paljon yleisempi ylläpidetty traditio täällä. Satuin muuten käymään kaupassa kuudes päivä illalla, jossa karkkihyllyt ammottivat tyhjyyttään. Loputkin vietiin käsistä ja työntekijät yrittivät täyttää rullakosta hyllyjä minkä kerkesivät. Hyvä syy ostaa ihan järjettömästi karkkia ja suklaata. Huhhuh! Selvisi muuten myös, miksi kaupassa aiemmin myytiin enkelin ja pirun kuvalla varustettuja kakkuja.

Kiltti vai tuhma ope?

Koulussa oveen koputti aamupäivällä itse herra Miku ja enkelityttö ja tummaan karvaliiviin pukeutunut poikkeli tulivat tuomaan kaikille pussillisen herkkuja, suklaapukin, pähkinöitä ja mandariineja kera sipulin ja porkkanan. Kai sitä olisi itselläkin ajoittain tsempattavaa... Ekaks piti laulaa, mutta onneks lapset osas hoitaa tän osuuden. Meillä kotona ei Mikuláš käväissyt ollenkaan, mutta itse tonttuilin miehen synttäreiksi tällaisen yllätyksen lahjaksi. Herkkujahan nämäkin ovat?!

Vastapainoksi kaikelle tälle vieraalle kulttuurille päätin panostaa edes jonkin verran joulukoristeluihin, sillä aiomme pysyä jouluna Slovakiassa. (Kyllä, tähän kohtaan lisää jokaisen saman asian kuulleen ihmisen WOOT -ilme.) Ensin piti suostutella rakas mies mukaan ostamaan joulukuusta. Ymmärrän hänen pointtinsa siitä, ettei kaikenmaailman juttuja kannata ostaa tilapäiskotiin, josta ei kaikkea, varsinkaan painavaa tavaraa, saa välttämättä tuotua mukaan takaisin Suomeen. Jos ostetaan kuusi niin pitää olla jalka ja koristeet. Onneksi löysin yhdestä rautakaupasta muovisen kuusenjalan vitosella, jonka myötä lähdettiin katsastamaan myös kuusia.

Täällä on ihan hurjan monta erilaista lajiketta kuusia ja osa jopa enemmän männyn tyyppisiä ihmeellisiä puita. Olikin aikamoinen työ löytää rautakaupan pihamyymälästä se aito ja oikea joulukuusi. Ja sitten sattuu vielä olemaan niin, että minä satun olemaan perheeni nirsoin kuusen kanssa enkä siedä mitään aukkoja ja tarpeeksi tuuhea pitää olla. Äitini toivottikin jo vävykokelaalle paljon kärsivällisyyttä matkaan. Onneksi ihana ja sopivan kokoinen kuusi löytyi kympin hintaan, ei paha ollenkaan! Päälle ostettiin valot ja ruokakaupasta alemyynnistä vähän koristeita. Voilá! Nyt täällä asuu todella onnellinen ja hyggeilevä slaavivaimo.

Joulu saa tulla!