Puukenkiä ja tuulimyllyjä

Lauantain Belgiaseikkailun jälkeen oli aika tutustua team Hollannin kotikulmiin. Aloitimme käpöttelemällä aivan ihanassa syyssäässä Den Boschissa (s'Hertogenboschissa). Kaupunki vanhoine taloineen ja kanaaleineen on totisesti jotakin erilaista kuin meillä Slovakiassa tai Suomessa. Kanaaleille pääsee veneristeilemään, mutta päätettiin kuitenkin kävellä. Katedraalin katolle olisi päässyt juuri viimeistä päivää kiipeämään, mutta rappusille olisi päässyt vasta tuntien odottelun jälkeen. Ei siis päästy näkemään kaupunkia korkealta. Parhaita yllätyksiä oli aivan kreisit eläin- ja ihmisaiheiset maalaukset, jotka esiintyivät jossakin muodossa ympäri kaupunkia. Koko mesta on nimetty Hieronymus Bosch nimisen renesanssimaalaajan mukaan. Tosi kivan oloinen kaupunki ja vielä lokakuun viimeisinä päivinä jengi vetää ulkona terasseilla. Aivan mahtavaa! Muutoinkin oli ihanaa pyöriä turisteina, sillä Alankomaissa about kaikki osaavat puhua englantia.

Turret liikenteessä!

Tätäkin kaupunkia vartioi lohikäärme. 

Hieronymukselta ei ainakaan luovuus ollu hukassa...

Niin ketkä oli ne turistit?! Ollaanko hukassa vai mitä?

Kumma kyllä, kaupungista löytyy myös omituisesti tuttuja kivikasvoja, nimittäin herrat Helsingin rautatieasemalta olivat eksyneet minkälie bongikaupan ikkunoiden kylkeen. Kuulemma putiikin omistaja ei tiennyt kuvien alkuperää vaan piti niitä cooleina. Käytiin syömässä kanaravintolassa (Chicks), jota emme myöhempien tapahtumien valossa suosittele kenellekään. Hollandaisella (isäntämme bloginimi) oli koripallopeli iltapäivällä, joten hän lähti pelaamaan ja me jatkoimme kotiin välikahveille. Pelin jälkeen suunnittelimme retken lähellä sijaitseville dyyneille (Nationaal Park De Loonse en Drunense Duinen). What? Kyseessä on siis luonnonpuistoalue, jossa ei todellakaan ole vettä lähettyvillä (kummallista kyllä kun kun miettii mikä tuhansien sisämaahan asti ulottuvien jokien ja kanaalien maa on kyseessä). Hiekkaa löytyy metsikön keskeltä olan takaa. Haettiin Hollandaisen perheen ihana koira mukaan lenkille ja nappasin parhaista kaveruksista mielestäni huippuotoksen. Tosi kiva ulkoilualue, kannattaa käydä tsekkaamassa jos eksyy lähistölle.

Iltalenkin jälkeen suunnattiin pannukakkuravintolaan, josta saa pitsan kokoisia pannukakkuja aikalailla millä tahansa älyttömillä täytteillä. Huhhuh, mitä paikallisruokaa! Itse nautiskelin juustoja karpalohillon kanssa ja mies tilasi texmexpannukakun. Pitkään odotettu pannukakkuillallinen lytistyi tunnelmaltaan heti alkumetreillä kun emäntämme ja aikalailla heti perään hänen veljensä (eli mieheni) lakosivat pelistä pois huonovointisuuden takia (eivät siis ehtineet edes pannukakkua syödä). Hollandaisen kanssa mätettiin pannukakut naamariin ja lähdettiin kiidättämään potilaita kotiin. Tiedä sitten vieläkään tänä päivänä mikä tauti heille iski päälle, todennäköisesti ruokamyrkytys, joskin minäkin olin syönyt mielestäni aikalailla samaa tavaraa (sitä kanaa) aiemmin päivällä. Täytyi olla tyytyväinen, ettei tauti iskenyt minuun, mutta säälitti kyllä miestä ja hänen siskoaan. Aika levoton yö tuli huonovointisten kanssa vietettyä ja samalla saatiin hylätä seuraavan päivän suunnitelma lähteä The Hagueen meren äärelle syömään simpukoita. Maanantai siis höntsäiltiin kotona ja tehtiin pieni lenkki kauppaan.

Levottomat pannukakut.

Tiistaille oltiin onneksi saatu normaali vointi takaisin, joten isäntäväki suuntasi töihin ja me otettiin juna Amsterdamiin. Olihan pääkaupungissa nyt herranjestas käytävä. Amsterdamin kanaalien välissä kulkevat kadut omaavat kyllä ihan omanlaisensa ihanan tunnelman. Ei oltu suunniteltu mitään ihmeellisempää ohjelmaa vaan pyörittiin vaan kävellen ympäri kaupunkia ja pysähdyttiin kivoihin liikkeisiin tai kahviloihin. Tiedettiin kyllä, että jengi pyöräilee täällä ihan himona, mutta jotenkin oli aika häkellyttävää seurata miten ihmiset oikeasti paahtavat niiden pyöriensä kanssa kaikkialla. Muutaman kerran jo meinasin jäädä jonkun alle ja sain vissiin huudotkin eräältä mieheltä päälle. No sori, en huomannut sua. 

Ainoa paikka, missä haluttiin käydä oli Rijksmuseumin takana komeilevalla Iamsterdam -kyltillä, joskin sinne päästessä alkoi satamaan ja piilouduttiin museon aulaan hetkeksi sateensuojaan. Käytiin ottamassa huuruiset turrekuvat kauempaa, sillä kyltillä oli ihan tarpeeksi tunkua (ja olis niin tarvinnu selfietikun). Ennen kotiiin junailua pyörittiin vielä kaupungilla ja miehen sisko pääsi töistä sopivasti opastamaan meitä punaisten lyhtyjen alueen läpi hyvään wokkipaikkaan. Ainiin ja matkalla bongattiin Robbie Williams laulamasta keskellä aukiota. Woot? Sateesta huolimatta vietettiin kiva päivä Damissa. Paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa seuraavaa kertaa varten. 

Hollantilaisten juustot on niin hyviä!
Ps. Kandee käydä kaupoissa vaan maistelemassa. ;)

"Laadukasta" paparazzimatskua Robbiesta.

Keskiviikkona vietettiin  höntsäilypäivää ja käytiin vielä kotikaupungilla tsekkaamassa kauppoja. Ilma oli jälleen loistavan aurinkoinen. Den Boschissa on tavallisten vaatekauppojen lisäksi aika paljon ihania pikkuputiikkeja. Tällaisia on alkanut kaivata Bratislavassa asuessa. Varsinkin sisustuskauppoja ja -putiikkeja meiltä ei löydä ollenkaan. Näitä oli ihana kierrellä läpi ja katsella vain kaikkea kiinnostavaa ja erilaista. Ihanin löytö oli paikallinen koruliike My Jewellery, josta löytyi aivan ihania koruja. Ostin itselleni yhden rannekorun ja lahjaksi ystävälle toisen. Leipomoita ja kahviloitakin olisi ollut tarjolla. Kahvilat pursuivat vohveleita ja varsinkin paikallisia herkkuja, Bossche bol -leivoksia. Nämä ovat tennispallon kokoisia suklaapäällysteisiä palloja, jotka muistuttavat pitkälti tuulihattuja sisältä. Sitten tietysti suolaisista ja erityisesti friteeratuista herkuista hollantilaiset pitävät ihan hulluna. Niinkin paljon, että Snackbaareista voi mennä automaatista hakemaan kaikensorttista fritattua (ja hyvin epämääräistä) palleroa ja kikkaretta. Eikun kolikkoa seinään niin ruoka on valmista! Samanmoinen frittiseinä löytyy myös s'Hertogenboschin juna-asemalta. 

Siis mitä noi ruskeat pötköt on?!

Olutharjoitukset jatkuivat...

Olutharjoitukset jatkuivat joka ilta, paitsi sairastupailtana. Oluen juonnin jälkeen olikin aika pakata kimpsut kasaan ja valmistautua aikaiseen herätykseen. Aamulla lähtisi juna Saksaan.