Made in SlovaKia

Viimeaikoina elämää on täyttänyt jostakin syystä ajoneuvot. Viime unitissa opiskelimme muksujen kanssa mm. sanastoa auton rakenteista ja lopulta rakennettiin omat kulkupelit. Pohjana toimi Quentin Blaken kirja Mrs. Armitage on Wheels. Opittiin rakentamaan toimiva chassis eli auton alusta, johon saatiin kiinnitettyä akselit ja sitä kautta pyörivät pyörät. Koulussa pyritään käymään kolmisen kertaa vuodessa field tripeillä ja meiltä nämä olivat toistaiseksi jääneet vielä toteuttamatta. Pomolla sattui kuin sattuikin olemaan yhteyksiä Peugeotin paikalliseen tehtaaseen ja saatiin sovittua sinne vierailu. Aika huikeeta. Mieheni ilmoitti heti halukkuudestaan lähteä mukaan, tosin hänellä oli samana päivänä seminaari, joten ei edes yritetty saada häntä mukaan retkelle. Aika harvoin sitä saa miehen kateelliseksi mistään kouluhommista, haha. 

Turvallisuus ennen kaikkea!

Viime viikolla sitten lähdettiin Trnavaan 50 km päähän PSA Groupin Peogeot & Citroën -tehtaalle. Kohde on todellakin sellainen, ettei ihan kuka vaan pääse marssimaan sisälle kurkistamaan autojen valmistusta. Valokuvauskin tehtaan sisällä oli kielletty, joten liiemmin kuvamateriaalia reissusta ei ole näyttää. Ainoastaan virnuileva avustaja upeissa tamineissa. Ja tehtaan työntekijöiden kuvilla päällystetty Peogeot 207. PSA:n Trnavan tehdas työllistää tällä hetkellä 3 500 ihmistä ja ennusteiden mukaan ensi vuonna jo 4 200 ihmistä. Tehdas on hurjan kokoinen laitos 193 hehtaarin alueella sisältäen useita eri tarkoituksiin liittyviä rakennuksia. Suurimpina supply park, stamping, welding, logistics, paint, assembly, quality ja park of finished cars. Me pääsimme kurkistamaan niistä vain muutamaan - logistiikkakeskukseen, assembly shopiin ja lopuksi quality checkin puolelle. Tehdasalueella liikuttiin bussilla paikasta toiseen välimatkojen takia. Autoja valmistuu päivässä 1350 eli yksi auto joka minuutti. Huhhuh, tätä on niin vaikea ymmärtää. Mihin nämä kaikki autot menee?! Ja tämä on siis vain yksi tehdas muiden joukossa. Valmiit autot kiiltävät parkkipaikalla odottamassa kuljetusta autokauppoihin tai suoraan uusille omistajille.

Kysymyksiä riitti.

Kaikki tehtaassa toimii kuin rasvattu. Massiiviset robotit hitsailevat ja liimailevat osia yhteen, robotit myös mittaavat valmista runkoa ja tarkastelevat, että kaikki osat ovat kunnossa ja oikeissa kohdissa. Keskenään kommunikoivat robottien anturit vain piippailevat huoneessa keskenään ja tökkivät autoa. Logistiikassa ja kokoonpanolinjalla itsekseen magneettiraitoja pitkin ajavat kulkuneuvot kuljettavat osia tarvittaviin paikkoihin. Liukuhihna pyörii katossa pään yläpuolella ja kiemurtelee ympäri tehdasta kuljettaen eri osia kokoajille. Kokoonpanolinjalta tulee eri värisiä autoja peräkkäin ja niiden osat täydellisessä järjestyksessä. Työntekijät pyöräilevät tehtaassa paikasta toiseen, koska välimatkat ovat niin isoja. Tämä kaikki oli kyllä tosi siistiä päästä näkemään. Quality checkissä auto pestään, kaikki osat testataan jne. Kymmeniä ihmisiä availee ovia, kokeilee avaimia ja joku painaa tasaisin väliajoin tööttiä, mikä ihana ympäristö. Pitäiskö vaihtaa lasten kaitseminen vaikka ovien kokeilijaksi? Olisi helpompaa hommaa. Ja siisti sisätyö. Noh, laitetaan vielä harkintaan.

"In 2006, shortly after the plant opened, there was much discussion in France of relative wage levels, with reports that the minimum wage at the Trnava factory was €183 per month and the average salary €450, although the salary of an assembly line worker would be only €350. Reference was also made to wages at the nearby Volkswagen plant being 85% lower than those of that company’s German employees. ... In the year 2015 the average monthly wage was €1.331 and wages below €850 will be specially compensated with 13th salary." Lähde: Wikipedia

Tässä taas vähän esimerkkiä maan palkkatasosta. 

Vuonna 2006 paikalliset työntekijät ovat saaneet 350€ palkkaa!
Onneksi tilanne on sittemmin parantunut.

Tässä maan tapaan (toivottavasti) huumoria: bussikuskin eväskori. Suomalainen
ope kauhistelee, slovakeille tässä ei ollut mitään huomautettavaa tai ihmeellistä.

Autoteollisuus on Slovakiassa suurin teollisuusala ja täten myös työllistää hurjasti porukkaa. Vuodesta 2007 lähtien Slovakia on ollut maailman suurin autojen tuottaja per capita! Vuonna 2003 autoteollisuus kattoi Slovakian bruttokansantuotteesta 12%. (Wikipedia) Puhutaan siis aika isoista luvuista. Bratislavan laitamilta löytää Volkswagenin tehtaan, jossa valmistetaan tällä hetkellä Volkkarin Touaregin ja Upin lisäksi myös Audi A7, Porsche Cayenne, SEAT Mii ja Škoda Citigo -malleja. Kian tehdas 3 800 työntekijöineen Žilinassa valmistavat vuodessa yhteensä 350, 000 Cee'dia, Sportagea ja Vengaa. Made in SlovaKia -mainokset loistavat aika monessa mainospylväässä.

Slovakiassa autokanta on kohtalaisen uusi, kaduilla näkee siis uudehkoja hyvännäköisiä autoja hyvinkin paljon, hintataso on tietty alempi kuin Suomessa ja voisi kuvitella, että myös autoon liittyvä verotus jne. Upouuden Citroën C3:sen saa alkaen 8 990€ ja Kia Rion alkaen 9 990€.  Mutta sitten on aina niitä poikkeuksia. Niitä autoja, joiden kuljettajat eivät selviä paikasta toiseen kolhimatta autoa kunnolla (ja sitten jättämättä kolhut korjaamatta), niitä jotka ovat tuunanneet supervanhan kottaraisenta tai koristelleet autonsa ah niin ihanilla darroilla (=tarroilla). Jo jonkin aikaa sitten oli vain pakko alkaa kerätä kuvia näistä autotarroista. Osa niistä ovat vain niin mahtavia. Venemessuilla selvisi myös mistä näitä saa ostettua...

Tähtiä, taikaa, kasipallo ikkunassa, lapsi autossa ja pirulliset naiset.

Autokauneutta.

Eiiiihhhh...

Jotta tämä moottoriajoneuvoihin tutustuminen ei jäänyt yhden reissun varaan, bongasi mies meille edelliseksi viikonlopuksi ohjelmaa, nimittäin moottoripyörä- ja venemessut. Jokaisen slaavivaimon salainen unelma? Lauantaina kieltäydyin lähtemään, mutta sunnuntaina oli ilmeisesti niin tylsää, että miksei sitä sitten lähtisi vaikka ihan vaan kävelylle messuhalliin ja kauhistelemaan/ihastelemaan motskatyttöjä. Messut kustansivat 7€, joten ei nyt älyttömän paha hinta mielestäni. Taattuun tapaan suomalainen kaduntallaaja sai ihmetellä messuilla jokaisen näyttelystandin pursuavan alkoholipulloista ja lantringeista. Kaljakojuja löytyi joka kulman takaa. Osa esittelijöistä vain hengasivat omilla standeillaan syöden sipsejä suoraan pusseista ja napsien jekkua. Rentoa meininkiä. Olisi varmaan kannattanut lähteä neuvottelemaan veneen ostamisesta niin sunnuntain päkät (päiväkännit) olisivat olleet taatut.

Ensinnäkin pitäisi ratkaista vastaus kysymykseen kuka oikeasti täällä Tonavan varressa tarvitsee veneen? Vastaus: ei kukaan? Esillä olikin ehkä enemmän merille sopivia veneitä. Ahh kuinka ihanaa olisikin vuokrata vene jostain Kroatiasta. Kuka on mukana? Pienet haaveilut alkoivat leijailla ajatuksissa veneosastolla. Olen nuorempana käynyt venemessuilla Suomessa ja tämä osasto oli superpieni niihin verrattuna. Selkeästi oltiin keskitytty moottoripyöriin. Näitä löytyi monenlaisia. Parasta oli myös tutkia kaikennäköisiä off road kulkupelejä. Tällaisilla kun pääsis päristelemään tonne vuoristoon, ou jea. Vähän jouduin pettymään, koska moottoripyörätytöt olivat aika vähissä. Paljon enemmän jengiä näki mm. paikallisen Hells Angelien standilla. Nais.

Näillä menopeleillä lumihuipuille kikkailemaan!

Hell's Angels & Mun tuleva menopeli.

Huh, tällaista ajoneuvoihin liityvää ylikuormitusta täytyy äkkiä kompensoida jollakin tyttömäisella toiminnalla. Esim menemällä kynsihuoltoon. Koulun CEO huikkasi luokkaretkibussiin noustessa, että älä sitten osta autoa. Kyllähän se kieltämättä alkoi hieman houkuttaa. Meillä (taisiis miehellä) on vielä pohdinnassa ostaisiko täältä auton ja toisi sen sitten Suomeen. Auto täytyy omistaa ulkomailla puoli vuotta, jotta siitä saa Suomessa verovähennystä. Harkittavaa löytyy kuitenkin vielä jonkun verran. Olisiko auton ostaminen täältä ja veroissa säästäminen kaiken sen paperisodan arvoista? Päätös pitäisi kuitenkin tehdä pian jos meinaa auton omistaa minimimäärän täällä päässä. Tai sitten slaavivaimon pitää yllättää ja tilata äkkiä oma auto bränikkänä tehtaalta. Olishan se aika siistiä. Harmi vaan kun ei vielä tiedä yhtään, mistä sitä itsensä löytää työkomennuksen jälkeen ja olisiko autolla todella tarvetta. Nähtäväksi jää. Tällä erää ollaan kuitenkin tyytyväisiä meille vuokrattuun Pösöön, joka todennäköisesti tuli meille suoraan vierailemaltani tehtaalta.

Uudet kynnet ja uusi Citroen C3.