Yökylässä Nitrassa

Opettajien joululoma oli onneksi ihanan pitkä ja jatkui meillä aina tammikuun kahdeksanteen päivään saakka. Kuitenkin viimeisellä viikolla sohvalla makoilu alkoi jopa hieman tylsistyttää ja yritin keksiä itselleni jotakin tekemistä. Pyysin työkaveria Wieniin shoppailemaan, mutta hän oli vielä kotona omalla paikkakunnallaan. Tästä syntyikin idea lähteä tutustumaan hänen kotikaupunkiinsa Nitraan. Huikeeta. Sain siis kutsun ystäväni äidin luokse yhdeksi yöksi. Kahden päivän aikana ehdittäisiin sitten tutustua kaupunkiin ja tietty vähän yöelämäänkin. Ainoana rajoitteena näytti olevan tuleva sää, nimittäin (paikallisille) jykevä -12 asteen pakkanen sekä huisin jäiset kadut, joille ei kuulemma oltu tehty juuri mitään joululomien aikaan.

Pakkasin kimpsut ja kampsut, hyppäsin RegioJetin luottobussiin (yhden suunnan lippu kustansi lauantaiaamuna 2€) ja otin suunnaksi Nitran. Muutama asia hieman jännitti, sillä olin menossa kylään kaverini äidin luo, joka ei puhu Englantia. Toisekseen kaverini oli aika paniikissa liukkaista teistä ja kylmyydestä. Koitin lohduttaa, ettei sen pitäisi suomalaista hetkauttaa mihinkään suuntaan. Totta puhuakseni olin viettänyt ainakin vuoden ilman tällaisia kelejä, joten oli siinä itsellekin hieman totuttelemista, että yhtäkkiä onkin aika kylmä. Bratislavassa oli toistaiseksi ollut vain suolattua lumisöhjöä kaduilla ja kun astuin bussista ulos Nitrassa oli aika selvää, että laitettiin suomimuijan jäälläkävelytaidot testiin. Hiekoitusta ei ollut lainkaan. Ensimmäistä kertaa Slovakiassa tuli sellainen "kotoisa talvifiilis". Piti laittaa mamikset jalkaan ja mennä ulkoillessa välillä sisälle lämmittelemään, sillä tuulisessa säässä ainakin reidet jäätyivät todella nopeasti.

Kaveri tuli vastaan ja oli heti sitä mieltä, että otamme taksin takaisin kotiin, ettei minun tarvitse luistella isoa kassia kantaen. Talo oli todella lähellä, mutta jopa minä olin suhteellisen vakuuttunut siitä, että taksi oli hyvä valinta. Eikä kustannuskaan ollut huikea, 2€. Oli muuten saletisti halvin taksimatka so far minun elämäni aikana. Sisällä minua odotti valmiiksi pedattu sänky ja keittiöstä paikallisherkkuja. Ihana vastaanotto, vaikka tunnelma olikin minulle semisti akward kun en oikein kyennyt puhumaan mitään talon emännän kanssa. Mama oli kokannut tomaattikeittoa slovakialaiseen tyyliin ja mm. granatír nimistä pastaa ja perunaa sisältävän laatikon. Minulle tarjottiin tomaattikeittoa upealta vanhalta lautaselta, joka oli  kuvioitu reunoista sinisin traditionaalisin kuvioin. Juomaksi sain maman itse tekemää hedelmäteetä. Kaveri yritti painostaa vielä maistamaan itse tehtyjä suolakurkkuja, mutta en kyllä suostunut, koska en tykkää niistä yhtään. Vähän alkoi pelottaa, että kuinka tällaisen nirson käy kun menee kylään, jossa sinulle avokätisesti tarjotaan paikallista hyvää kotiruokaa.

Pitäiskö hankkia oma?!

Lyhyen kotoilun jälkeen lähdettiin turrekierrokselle. (Sovitin ensin paikallistyylin ulkoiluasusteen eteisessä..) Ensimmäisenä käveltiin kivaan puistoon, josta löytyi ulkojäät paikalliseen tapaan eli jäätynyt lampi. Porukkaa oli aikalailla pelailemassa lätkää ja luikkaamassa. Puiston sivussa kulkee Nitra -joki. Vallilta oli makeet näkymät ylös korkealle mäelle Vysielač Zoborille eli Pyramidá -radiomastoon. Sinne ei tällä visiitillä päästy käymään, mutta ehdottomasti seuraavalla kerralla on kavuttava ylös tsiigaamaan maisemat. Toinen sään ja teiden kunnon takia katsastamatta jäänyt kohde olisi ollut Slovakian vanhimpiin kirkkoihin lukeutuva Dražovce church myöskin kukkulan päällä.

Ulkojäät paikalliseen tapaan.

Käytiin lämmittelemässä puistossa sijaitsevassa ravintolassa kahvilla. Aika fiini, mutta ihan jees paikka.  Kun astuttiin ulos, vastaan  rakennuksen edessä tuli tällainen mötikkä. Hän roikkui siinä varmaan valmistautumassa illallispöytään. Kaveri ei paljon siasta hetkahtanut, mutta itse kyllä hykertelin naurusta. Tää on taas tätä "only in Slovakia" kamaa.

Seuraava osoite oli linna mäen päällä. Matkalla bongattiin tää setä pitelemässä taloa pystyssä. Hän on nimeltään Corgoň. Hän on legendan mukaan supervahvana metallityöntekijänä pelastanut aikanaan kaupungin Ottomaaneilta. Yhteiskuva superbodarien kanssa kelpaa aina. Ylhäältä mäen päältä aukesi upeat näkymät ympäri kaupunkia. Kylmä ilma toi mukanaan myös makean sinisen taivaan. Perhe oli pulkkailemassa linnan alapuolella. Muutoin oli tosi hiljaista. Linnan pihalta löytyi Paavi John Paul kakkosen patsas (high five!) ja pottapäinen lumiukko.

Käytiin toki myös Nitran linnan vieressä katedraalissa. Katolinen kirkko osaa kyllä laittaa joulun blingit, peruskullitusten lisäksi kirkossa sai ihastella esimerkiksi tätä joulukuusta ja yhellä sivualttareista oli lisäksi neljä samanlaista hieman pienempää täyteen koristeltua joulukuusta. Nais. Jatkettiin matkaa kaupungin keskustan kävelykatualueelle. Tuuliselta linnan mäeltä laskeuduttua oli tosin mentävä taas lämmittelemään. Tällä kertaa välikakuille Elisabeth Patisserie kahvilaleipomoon. Täällä kannattaa tosiaan poiketa Nitrassa. Aivan ihanasti sisustettu kahvila, joka tarjoaa suolaisia ja makeita herkkuja. Porkkanakakku oli ainakin loistava valinta. 

Turreilun jälkeen lähdettiin kotiin loikoilemaan ja valmistautumaan iltaan. Tämä aloitettiin tietty slovakialaiseen tyyliin kotipolttoisella aprikoosiviinalla (vuosimallia 2014) eli Marhuľovicalla. Haju oli ainakin aika karmaiseva, mutta alashan se meni irvistelyn kanssa. Toki mukavasti kroppaa talvipäivän kävelyiden jälkeen lämmittäen. Juotiin myös rosé viiniä, joka tarjoiltiin muovipullosta, jossa ei ollut etikettiä. Ilmeisesti joistain viiniputiikeista saa täytettyä omiin kanistereihin viinit mukaan? (Note to self: ota tästä selvää!) Jatkettiin illalliselle ravintola Hofferka u Hofferaan, jossa oli pakko maistaa ensimmäistä kertaa Sviečková na smotane -annos, jossa on siis sirloin nautaa pitkään haudutettuna, kermaista kastiketta ja knedľa eli slovakialaisten knöödeleitä, valkoisia höttöleipää muistuttavia slaisseja. Ainakin ne imee soossit kivasti, vaikkakin ravintoarvoksi veikkaisin aikalailla nollaa. Päälle annokseen vielä tutusti ja turvallisesti puolukkahilloa niin johan alkoi paikallisruoka maistua. Liha oli tosi mureaa, joskin koko annoksen ja eritoten kastikkeen kermainen makeus oli ehkä hieman jännä yhdistelmä lihan ja puolukan kanssa. Testaamisen arvoinen annos kuitenkin!

Ravintolasta lähdettiin pubiin jälkkärijuomille. Pečiatkáreň oli oikein kotoisa paikka Nitra -joen ylittävän sillan kupeessa, joskin ainoa iso miinus tuli siitä, että koko baarissa sai polttaa sisällä. Ja niin näyttivät kaikki tekevän, joten aikamoinen kirvely meinasi iskeä silmiin ja haju nyt tietty tarttuu kaikkiin vaatteisiin. Täältä jatkettiin vielä Devil's pubiin, jonne myöhemmällä alkoi valua aika lailla jengiä ja tanssilattia kävi kuumana. Juomat tilattiin taattuun slovakkityyliin eli vodkaa (no Finlandiaa tietty) tarjoiltuna grogilasista ja kylkeen pikkupullo lantrinkia. Alkoholijuomien hinnat olivat aivan naurettavan halvat ainakin verrattuna Bratislavan tasoon, joka on suomalaisen silmin jo täysin halpaa sielläkin, huhhuh. Ennen kotiin paluuta piti vielä testata ystäväni suosituksesta Nitran paras pikaruokapaikka Hami Papi, joka tarjoaa täytettyjä patonkeja, hamppareita sekä suolaisia ja makeita lettuja. 

@ Devil's pub

@ Hami Papi

Aamulla kaverin äiti kolisteli jo keittiössä meille lounaaksi perinteisiä schnitzeleitä kanasta, kaveriksi herneriisiä ja jälkkärivanukkaat. Kylkeen oli tarjolla myös eräänlaista omenakeitosta taatelien kanssa. Hirveen hyvät sapuskat odottivat siis meitä kunhan saatiin vaan ensin kömmittyä pitkän illan jälkeen sängystä ylös. Harmitti kun en ottanut yhtään kuvia ruuista, mutta ei kai se kovin kohteliasta olisi ollutkaan. Keittiön hienojen astioiden lisäksi olohuoneen vitriinistä löytyi aivan upea vanha posliiniastiastokokoelma! Ihasteltiin myös emännän keräämiä eri maiden taidelautasia, joita oli ripustettu seinille. Oli tosi hienoa päästä kokemaan autenttista slovakialaista asumista. Suurimmalla osalla on varmasti vielä kommunistiselta ajalta oleva kämppä alkuperäisine mööpeleineen, köökkeineen ja kylppäreineen. Ystäväni oli jo ensimmäisenä pahoittelemassa vanhaa sisustusta kun astuin ensimmäisen kerran sisään. Ei kai kaiken tarvitsekaan olla aina uusinta ja modernia, varsinkaan jos vanhat vielä toimivat hyvin. Sain tosissaan hienon kokemuksen elämisestä pääkaupungin ulkopuolella, maistoin huikeita kotikokkauksia ja tutustuin uuteen kaupunkiin. Skvelé! 

Nitra:

Slovakian 5. suurin kaupunki

90 km pääkaupungista Bratislavasta

79,472 asukasta (2.1.2017, lähde wikipedia)

Turrevinkit:

• keskustan kävelykatualue

• synagoga

• linna ja kirkko mäellä

• Pyramidá kukkulalla

• Dražovce church

• kaupunkipuisto