Alppihuumaa

Oli jälleen aika pitää hiihtolomaa. Tällä kertaa koulun lomaviikko sattui samaan aikaan kuin eteläisessä Suomessa, joten sukulaisia ilmoittautui heti kylään. Saatiin kuitenkin myös pitkään haaveiltu laskettelureissu Alpeille mahtumaan lomaohjelmaan, jes! Lisäksi miehen piti lähteä maanantaina vielä työreissulle Köpiksen kautta Ruotsiin parin tunnin palaveriin. Aikamoista reissaamista tämä elämä välillä...

Viimeinen koulupäivä ennen lomaa.

Heti vikan koulupäivän päätteeksi lähdettiin siis tätiäni vastaan Wienin lentokentälle. Viikonlopun aikana vedettiin aikalailla perinteiset turrekierrokset ja ruokailut. Nää alkaa käydä jo aika peruskuvioiksi kun tulee vieraita kylään. Tädin kanssa käytiin myös oopperassa tsekkaamassa Puccinin Il trittico, kolme yhden näytöksen oopperaa yhdistettynä. En nyt kehuisi parhaaksi oopperaelämykseksi, mutta oli taas ainakin hieno kokemus käydä vanhassa oopperatalossa. Joskin pienessä katsomokopissa tuntui happi loppuvan kun slovakialaiseen tyyliin sisälämpötila oli Suomen hellelukemissa ja ilmanvaihtoa ei ollut taidettu kovin hyvin tätä pytinkiä rakentaessa mietittyä. Väliajalla on myös hauska bongailla slovakkien pynttäytymispukeutumista ja kauhistella muun muassa miten vanhatkin mammat vetävät staililla ylipolvensaappaissa.

Käytiin tädin kanssa venäläisessä ravintolassa ja
 opittiin, että asutaan entisessä Ghetossa. Naisss.

Maanantaina kävin vauvatreffeillä ihanan ystäväni ja hänen 5kk vanhan poikansa kanssa. Käytiin pitkällä vaunukävelyllä Karlova Ves -asuinalueella. Karlova Ves on todella suuri kaupunginosa aivan Itävallan rajan tuntumassa suurimmaksi osaksi kukkulan päällä. Ylhäältä oli aivan mahtavat näköalat Tonavalle, linnalle päin ja myös pitkälle Itävaltaan asti. Läheltä löytyy ihanaa metsäaluetta ja talojen väleistä avautuvia puistoja, joissa kelpaa todellakin työnnellä lastenrattaita. Ystäviemme uusi koti oli myös todella ihana ja mäen päältä kahdeksannesta kerroksesta avautui useaan suuntaan aivan todella upeat maisemat. Vierailu todella avarsi näkemystäni asuinalueesta parempaan suuntaan.

Salzburg

Tiistaina olikin sitten vihdoin aika startata Pösön nokka kohti Itävaltaa ja ensin otettiin suunnaksi Salzburg. Bratislavasta Salzburgiin ajaa n. 3 ja puoli tuntia (380km). Olihan nyt matkan varrella pysähdyttävä lounaalle ja ihastelemaan Mozartin kotikaupunkia. Valitettavasti koko päivän vain satoi runsaasti, joten kovin pitkää ja loistokasta turistikierrosta ei voitu tehdä. Illaksi oli myös ehdittävä majoituspaikkaamme ja hakemaan sukset vuokraamosta valmiiksi aamua varten. Ehdittiin kuitenkin nauttimaan ihanassa vanhassa talossa Itävaltalaiseen mökkityyliin sisutetussa ravintolassa maukas lounas ja käpötellä vanhassa kaupungissa Mozartin kotitalon hoodeilla. Otettiin kahvit Starbucksista mukaan autoon, joskin miehen "hassunhauska" nimiehdotus (no Mozart tietenkii) ei koskaan päässyt mukiin asti, kun häneltä ei nimeä kysytty. No, ens kerralla sitten. Muutenkin ollaan suunniteltu, että pitäis alkaa tilata enemmän slovakialaisilla salanimillä jos täällä kotosalla käy kahvilla. Esimerkiksi Peto on hyvin yleinen miehen lempinimi täällä.

Bratwurstlounas

Mozartkugeln

Salzburgista otettiin suunnaksi Zell am See, johon oli Salzburgista matkaa n. 100km ja puolisentoista tuntia. Ajeltiin esimerkiksi Bischofshofenin kylän ja kuuluisien mäkihyppytornien ohi. Jo Salzburgiin saavuttaessa Alpit komeilivat upeasti horisontissa. Miehen oli vaikea pysyä housuissaan kun oli niin innoissaan menossa laskemaan. Zell am See tarjosi monipuolisesti laskettavia mäkiä, samalla hissilipulla pääsee laskemaan kolmeen eri keskukseen, joista yksi on Kaprunissa sijaitseva perheystävällinen pienempi nyppylä (Maiskogel), yksi 3000 metrin korkeuteen kohoava jäätikkö (Kitzsteinhorn) ja yksi metsäisempi useaan suuntaan laskettava 2000m korkeuteen kohoava mäki (Schmitten).

Majoitus löydettiin Zell am See - Kaprunin sivustolta, Pension Lindenthaler Schüttdorfin kylästä oli meille juurikin passeli. Varsinaista after ski tai bailuvaihdetta kun meillä ei ollut päällä niin emme oikeastaan kaivanneet Zell am Seen menoja. Schüttdorf oli myös lähellä Schmitteniin nousevia Areitbahn -kondoleita. Pieni ja suhteellisen vaatimaton pension oli hiihtoreissulle tosi hyvä, saatiin huipppuhyvää palvelua paikan omistajalta sekä perushyvä aamupala ja huone olivat oikein riittävät. Luksushotelleista olisi saanut sitten pulittaa aikamoisesti isomman summan. Myöskin hiihtobussit olisivat kulkeneet hyvin eri kylien ja mäkien välillä, tosin tällä kertaa päädyttiin mukavuudenhaluisena käyttämään autoa ja hiihtoparkkeja hissien läheisyydestä. Aamulla aikaisin niissä oli onneksi hyvin tilaa, eikä tarvinnut raahautua monot jalassa kovin pitkiä matkoja (se ei nimittäin ole herkkua).



Ensimmäisenä laskupäivänä mentiin Schmittenille ja sattui aika tosi hyvä aurinkoinen keli. Tosin rinteet olivat (lienevätkö edellisen päivän sateen takia) aika liukkaan tuntuiset ja helposti paakkuuntuvat. Iltapäivän laskuilla sai taas vetää kumparehiihtoa alas. Minulle sattui vielä perinteisesti huono päivä laskettelemassa kun jostain syystä kauheat mahakrampit iskivät aamusta alkaen ja tietenkin vuokramonot kiristivät pikkaisen alkuun. Onneksi ylhäällä pystyi lepäillen ottamaan aurinkoa naamalle ja antaa miehen laskea parit kovemman vauhdin laskut yksinään. Schmittenhöhenbahnilta pääsee SchnapsHans Baariin, jossa oli hyvä tunnelma. DJ Papparainen huuteli juttuja mikkiin about puolet biisien kestoista ja iltapäivällä porukka lämpeni jo osittain laulamaan mukanakin.

Schmittenhöhe

Illalla käpöteltiin Zell am Seen kaupungissa. Kaupunki jää hienosti järven ja vuoren väliin. Tämä olisi tosi hieno paikka vierailla kesälläkin. Kävelykaduilta löytyi paljon alppihotelleja ja kivan näköisiä ravintoloita. Jengiä valui pitkin päivää ympäri kylää hiihtokamoissa ja illalla jengi tulee alas asti hisseillä, josta siirrytään suoraan after ski baareihin tai lämpölamppujen alle terasseille. Vielä iltaseiskan aikaankin näki porukkaa laskukamoissa vaeltamassa pitkin katuja. Ihasteltiin pienen niemen kärjessä sijaitsevaa Grand Hotellia ja sattumalta päästiin seuraamaan myös Snow Nightia, jossa Freaks on Snow:n äijät hyppivät temppuja ja yleisö seurasi myös mäkeen heijastettua lasershowta. Musat oltiin osattu valita ainakin oikein: Bomfunk MC´s ja Darudehan siellä tietenkin soivat.

Toisena päivänä kohdalle osui myöskin täydelliset laskukelit auringossa ja nämä nautittiin peräti 3000 metrin korkeudessa jäätiköllä. Ensimmäisen kerran Slovakiassa vuorille noustessa meinasi hieman pelottaa katsoa alaspäin, mutta täällä sitä vasta mentiinkin ensin mielettömän pitkä matka rotkon yli kondolilla ala-asemalle 1976 metriin, josta piti vielä hinuttaa ylös muutamalla hissireissulla, jos halusi lähteä laskemaan kolmesta kilsasta. Käytiin siis toistaiseksi korkeimmassa paikassa koskaan, niin siistiä! Yläasemalta pääsi näköalatasanteelle 3029 metriin ja samalla nautittiin lounasta kerrosta alempana sijaitsevassa ravintolassa. Jäätiköllä rinteet olivat aamusta aivan älyttömän hienossa kunnossa, pakkaslunta pääsi laskemaan kuin unelmaa varsinkin aamusta. Iltapäivällä nähtiin taas samainen hyvinkin koominen kumparejarruttelumäki kun kaikki (siis todellakin himona porukkaa) laskivat viimeistä osuutta ala-asemalle.

Day 2 - ready to go!

We are on top of the world!

Päätettiin rentouttaa laskemisesta kipeytyneet lihakset kylpylässä, joka oli kyllä aivan mahtava päätös päivälle. Ulkoaltaasta illan hämärtyessä oli upeaa tähyillä vuorelle, jossa oltiin päivällä laskettu. Baarin työntekijä olisi kantanut juomat jopa suoraan altaan reunallekin. Spa osoittautui uimaosaston ja saunan kanssa aika tyyriiksi, -10% pensionilta saamamme alennuksen jälkeen 35,50€ per naama. Yllätykseksemme Sauna World oli kattava ja melkein olisi riittänyt pelkästään muutamalla altaallaankin. Suomalainen sauna oli ihan hyvä, joskin löylyä ei saanut itse heittää. Sellaiset alppiyrttihöyrysaunat nämä osaa tehdä hyvin, nautin. Saunaosasto oli myös yllättävä, sillä suurin osa saunoista oli ns. nude zonea eli päädyttiin siis naku-uimaan ulkoaltaaseen, jota en aivan osannut odottaa, haha. Suomalaiselle tällainen nakuilu nyt ei onneksi ollut juttu eikä mikään.

Taukohauskaa

Viimeisenä päivänä pakattiin kimpsut ja kampsut aamulla autoon ja päätettiin laskea taas jäätiköllä. Lumisateessa ja -10 asteessa laskukeli oli aika erilainen, mutta puuterissa oli hyvä lasketella, joskin näkyvyys oli välillä aika huono (pirhanan huurulasitkin vielä). Slovakialaisten kanssa samaan aikaan hiihtolomiaan viettivät ainakin Hollantilaiset, joita laskijoista oli varmasti kolmasosa. Tsekkasin kyllä esim. Saksan ja Itävallan lomaviikkoja huvikseen ennen loman varaamista, mutta ei tullut mieleen tsekata Alankomaita. Sieltä ne ajaa suhauttaa Saksan läpi Alpeille laskemaan omilla autoillaan. Cool. Välillä oli hississä mielenkiintoista seurata keskusteluja saksaksi, ruotsiksi ja slovakiksi tai tsekiksi. Hollantilaiset kyllä tunnistaa jokseenkin ulkonäöstä, mutta ainakin kielestään.

Iltapäivällä oltiin tyytyväisenä kolmen laskupäivän jälkeen valmiita lähtemään kotia kohti. Ajomatkaa takaisin kertyi viitisen tuntia, johon mahtui kaikkea lumisateen, auringonpaisteen, sateen ja rakeiden väliltä. Kotiin päästessä iski aika väsynyt ja pöllämystynyt olo. Vaikea oikein tajutakaan, mitä kaikkea taas ollaan ehditty tehdä ja kokea lomalla. Niitä alppimaisemia vain on niin vaikea kuvailla, ne pitää kokea. Niin siistiä, niin kaunista, niin uskomatonta. Sydämen pohjasta toivon, että jäätikkö on olemassa vielä seuraaville sukupolvillekin ja siellä päästään laskemaan vielä pitkään. Onnea on asua ajomatkan päässä näin hienoista paikoista! Ahh.

Tsekatkaa nämä:
Zell am See - Kaprun
Kitzsteinhorn
Pension Lindenthaler
Tauern spa
SchnapsHans Bar

Ps. Näpyttelen täällä muuten pikkuhiljaa yksitellen jokaisen kuvan koodit uusiksi blogiin Dropboxin public folderista toisen kansion linkkeihin, wish me luck!