sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Viimeiset vapauden hetket


Kuten kaikki, jotka lukivat elokuun viimeisestä päivästä, tietävät että sain töitä! Jee, hyvä minä! Saanen esitellä siis teille: Teaching Assistant for year 2! Menin maanantaina tapaamaan rehtoria, joka osoittautui erittäin mukavaksi aussimieheksi.  Hänellä oli tarjota minulle oitis täyspäiväistä duunia avustajana. Vaikka olinkin jo lupaillut hommia toiselle koululle, oli aika selvä juttu, että täytyi ottaa vastaan työ täysillä tunneilla, joka kestäisi koko lukuvuoden. Otin kuitenkin aikaa päiväksi pohtia vaihtoehtojani. Yksi mahdollisuus olisi ollut tehdä mahdollisesti sijaisuuksia useissa kouluissa, jolloin olisi mahdollista viettää enemmän vapaata ja tehdä töitä silloin kun niitä olisi tarjolla ja lisäksi tehdä iltapäiväkerhojen aktiviteetteja. Kuitenkin opettajan sijaisuuksia tehneenä tiedän, että ne ovat yleensä aika stressaavia kun menet tuntemattomiin paikkoihin kohtaamaan tuntemattomia lapsia ja tässä tapauksessa vielä erilaiseen koulukulttuuriin. Lähetin jo samana iltapäivänä viestin ensimmäiselle rehtorille, että en tulekaan heille töihin ja vastaanotin paikan.

Olen työpaikasta niin onnellinen ja kiitollinen. Ihana päästä vihdoin osaksi jotakin! Osaksi koulumaailmaa, työyhteisöä, osaksi jotakin. En todellakaan odottanut että saisin kokoaikaisia opettajan töitä vieraasta maasta, mutta nyt päästiin jo todella lähelle! Täyspäiväistä avustajan hommaa. Ihan mahtavaa! Tällä tavoin pääsen sisälle koulun toimintaan aivan eri tavalla kuin tekemällä hajanaisia sijaisuuksia eripuolella kaupunkia. Ja voin imeä uusia näkemyksiä ja ideioita omaan käyttööni ja osaksi omaa opettajuuttani. Täydellistä. Päiväkotihommatkin olisivat kelvanneet kokemuksesta, mutta en edes ehtinyt hakea niihin, vau.

Saman viikon perjantaina olisi vain hoidettava paperihommat kuntoon ja allekirjoitettava työsopimus. Minua pyydettiin takaisin koululle kymmeneksi mutta odottelin toimistossa useita tunteja kiireistä opettajaa, jonka piti tulla minun ja business managerin kanssa sosiaali- ja terveysvirastoihin täyttelemään papereita. Toimiston tädit varoittelivat minua, että virastoissa voisi mennä aikaa useita tunteja jonottamassa. Lopulta lähdettiin ilman häntä taksilla suht lähellä sijaitsevaan Sociálna poisťovňaan eli sosiaalivakuutuslaitokseen. Härregudendå miten tädit tiskeillä heiluttelivat leimasimiaan. Yhdellä tiskillä nainen latoi 5cm paksuisesta A4 pinosta papereita leimattavaksi. Slovakit _todella_ rakastavat leimasimiaan. Tästä ei päästä yli eikä ympäri. 


Pääsimme pienen odottelun jälkeen tiskille, jossa osoittautui, että koska minulla oli jo paikallinen henkkari ja sen myötä syntymänumero, voisimme täyttää hakemuksen netissä. Suhteellisen turha reissu siis monen tunnin odottelun jälkeen, mutta onneksi osoittauduin taas helpoksi asiakkaaksi ja koulu pääsee helpommalla kun heidän ei tarvitse raahata minua enää ulkomaanpoliisille jne. Ilmeisesti jenkkiläiset kollegani ovat aiheuttaneet huomattavasti enemmän päänvaivaa ja paperisotaa, jotta he saavat luvan työskennellä. Ainakin sain allekirjoitettua työsopimuksen. Maanantaina alkaisi hommat. Palasin vielä koululle tapaamaan luokan opettajaa ja vaihdettiin hieman tietoja itsestämme ja tulevasta luokasta. Enkkukoulun mukaisesti year 2:lla tulee olemaan oikeastaan 6-7-vuotiaita lapsia eli suomen ekaluokkaa vastaavasti. Ennen tänne tuloa ekaluokkaa opettaneena tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin.




Oli aika juhlistaa viimeistä viikonloppua vapaana lintuna. Täällä koulut alkaa aina syyskuun alusta. Tänä vuonna kansainvälisen vapaapäivän vuoksi vasta maanantaina 5. syyskuuta. Viikonloppuna ehdittiin käydä herkuttelemassa italailaisessa ravintolassa, kierrellä keskustassa käsityömarkkinoilla ja päiväskumpilla katsellen ohi kulkevia ihmisiä. Syyskuun alussa oli vielä hellettä. Ostettiin kaksi ihanaa puukippoa yhdestä kojusta. Kokattiin bataatista ja kurpitsasta salaattia ja katsottiin monta jaksoa Orange is the new black -sarjaa. Oli vaikea vielä uskoa, että arki tulisi muuttumaan aika lailla, joskin sitä jo kaipasi itselleen jotakin tarkoituksellista tekemistä.
Käsityömarkkinat.
Tyypillisiä slovakialaisia kankaita ja vaatteita.

Kippis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti