Pikkusiskon kanssa seikkailtiin Budapestista kotiin ja seuraavana päivänä oli aika tutustua Bratislavaan. Aamulla tosin piti vielä lähteä bussiasemalle kaveria vastaan. Lisää vieraita, tervetuloa! Jossakin tässä reissatessa onnistuin sopimaan itselleni tapaamisen kansainvälisen koulun rehtorin kanssa samalle päivälle. Oli aika jännää saada kiinnostunut yhteydenotto jostakin koulusta. Varsinaisesti työhaastattelusta ei puhuttu, mutta kuitenkin ensimmäinen laatuaan, jossa saisi varmasti puhua omista taustoistaan ja vahvuuksistaan englanniksi. Viestissä mainittiin mahdollinen tuleva yhteistyö. Jännää! Pikkaisen meinasi siis aivot pyöriä jo ylikierroksilla kaikesta meneillään olevasta "hässäkästä". Onneksi sisko ja kaveri ovat maailman sosiaalisimpia ihmisiä ja heidät pystyi helposti jättämään keskenään oman onnensa nojaan.
Ennen tapaamista ehdittiin kotouttaa kaveri vierashuoneeseen ja lähteä tutustumaan linnaan. Perinteiset linnaselfiet ovat aina must. Siskon irroitettavalla laajakuvalinssillä sai aika makeita kuvia aikaiseksi. Pitäisiköhän hankkia sellainen itsellekin? Yleensä linnan tornia ei saa nimittäin millään mahdutettua kuvaan vaikka kuinka yrittäisi. Laskeuduttiin vanhaan kaupunkiin ja oli aika dumpata vieraani omilleen ja lähteä etsimään koulua toisesta kaupunginosasta. Tietenkin ratikkareiteissä oli taas jotain muutoksia, joten hyppäsin ratikkaan, joka vei määränpäästäni yhden pysäkin kauemmas. Loppumatka piti taittaa suunnilleen joidenkin pusikoiden läpi ja autotien yli hyppien. Noh, ainakin pääsin perille ja ylämäessä sijaitsevalle koululle jälkihikisenä.
Rehtori osoittautui mukavaksi ja hänellä oli tarjota minulle muutamia vaihtoehtoja töiksi. Jes, mahtavaa! Tosin varmoja töitä olisi tässä vaiheessa tulevat sijaisuudet ja iltapäiväaktiviteettien vetäminen muutama kerta viikossa. Käsityöhön erikoistuneelta opettajalta hän meni kyselemään millaisia juttuja olin opiskellut ja innostui suunnattomasti puutöistä. Hitto, sellaista kerhoa sitten vetämään vain (vaikka tämä ei, erityisesti englanniksi, suurin vahvuuteni olekaan)! Juttutuokio rehtorin kanssa kesti varmaan lähemmäs tunnin ja siitä jäi erittäin hyvä fiilis. Lähdin siis takaisin keskustaan syömään ja viihdyttämään vieraitani erittäin iloisin mielin.
Töitä olisi edes jollain tasolla luvassa! Oikeastaan samaan aikaan sain myös toisen kansainvälisen koulun rehtorilta samanmoisen sähköpostin ja hänkin oli erittäin kiinnostunut tapaamaan minua ja keskustelemaan mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä. Hän oli erittäin kiinnostunut CV:stäni. Mitä ihmettä? Sovin hänen kanssaan tapaamisen seuraavan viikon maanantaille. Pientä stressiä tässä tilanteessa aiheutti kuitenkin se, että ensimmäisen koulun rehtori haluaisi että tekisin iltapäivän aktiviteettiini kurssikuvauksen jo samaisen viikon perjantaihin mennessä. Eli käytännössä silloin kuin vieraat olisivat juuri lähteneet. Muutoin ei oikein ollut aikaa keskittyä suunnittelutöihin. Ja minulla ei vielä ollut harmainta aavistustakaan millaisia mahdollisuuksia toisen koulun rehtorilla olisi minulle mahdollisesti tarjota. Huh, hieman siis ahdisti työkuviot, vaikka samalla olin todella onnellinen siitä, että minulle on kysyntää.
Tytöt kävivät laitattamassa kynnet sillä aikaa kun olin poissa ja olivat jo löytäneet lounaspaikankin vanhasta kaupungista. Saavuin siis paikalle juuri kun tarjoilija avasi viinipulloa. All perfect! Vedettiin kasvishampparit ja skoolattiin aukeaville opehommilleni! Vaellus vanhassa kaupungissa sai jatkoa kun päätettiin lähteä katsastamaan ensimmäistä kertaa Lemontree & Skybar ravintolan kattoterassia. Paikka toimii eurooppalaista ja thai-ruokaa tarjoavana ravintolana ja vodkabaarina. Ylhäältä on erittäin makeat näkymät vanhan kaupungin ylle. Listalta löytyy erilaisissa astioissa ja laseissa tarjoiltavia hintavia, mutta erittäin hyviä cocktaileja. Listalta oli vaikea valita, mutta Pineapple Basil Tini oli onneksi nappivalinta. Paras drinkki, minkä olen pitkään aikaan juonut! Mies soitteli työpäivän päätteeksi ja liittyi seuraamme kattoterassille after workille.
Juttelun ja drinksuttelun jälkeen alkoikin jo olla taas nälkä, joten päätettiin tällä kertaa lähteä maistelemaan slovakkisafkaa. Vallattiin pöytä Slovak restaurantin yhdestä vanhaan tyyliin sisustetusta huoneesta ja tilattiin tuttuun tyyliin valkosipulijuustokeittoa leivässä ja brynzové haluškyt pääruoaksi. Perussetti. Ruokaähkyssä olikin hyvä lähteä lepäilemään kämpille. Sisko oli lähdössä takaisin Prahan kautta Suomeen seuraavana aamuna, joten hänen oli aika pakata kimpsut ja kampsut. Saatettiin sisko aamulla bussille ja palattiin kaverin kanssa takaisin kotiin aamupalalle. Lähdettiin kaverin kanssa Tonavan toiselle puolelle kiertelemään Aupark -ostoskeskusta. Syötiin yhdessä ostarin ravintoloista lounaslistalta sienirisotot ja jälkkäriksi käytiin hakemassa isot kahvit Starbucksista.
Käppäiltiin kahvien kanssa Tonavan varteen, jolloin minulle tupsahti jostakin kamalan kova mahakipu. Tiedä sitten laittoiko sienirisotto mahan sekaisin vai mitä ihmettä oikein tapahtui? Pienen keräilyn jälkeen jatkettiin (uutta) vanhaa siltaa pitkin Eurovealle jatkamaan shoppailua. Minä tosin suurimmaksi osaksi vain katselin, sillä kukkaro ei antanut periksi ostella juuri mitään. Shoppailun jälkeen oli hyvä nauttia Tonavan rannassa terassilla mojitoa ja viiniä. Tämä tosin ei mahaoireiden jälkeen ollut välttämättä paras veto. Kaveri löysi paljon ihania vaatteita. Pakko mennä perässä hakemaan jotain itsellekin.
Seuraavana päivänä lähdettiin reippailemaan metsäpuistoon. Käveltiin jokunen kilometri tuolihissille, jolla pääsi televisiotornille. Tuolihissiin istuminen oli hieman pelottava ajatus, sillä jotenkin koko paikka vaikuttaa ulospäin aika rötisköltä. Huoltaakohan ne näitä koskaan? Matka ylös on tosiaan jyrkkää mäkeä ja jossakin kohtaa tuntui aika hurjalta katsoa taakse. Päätettiin maksaa vain menomatkasta ja jatkaa matkaa takaisin bussiyhteyksille toiselta puolelta mäkeä. Ylös päästessä lähdettiin harhailemaan tietä pitkin ja törmättiin ensimmäiseen ravintolaan. Johan sitä alkoi olla nälkä. Heillä tosin sattui olemaan yksityistilaisuus, mutta vierestä löytyi onneksi toinen ravintola. Siis metsän keskellä ylhäällä mäen päällä löytää itsensä hirsimökkimäisen ravintolan terassilta, hetkonen? Ei muuta kuin siiderit ja lounassalaatit tilaukseen. Jossain kohtaa vain meni slovakian kielisiltä ruokalistoilta sanat sekaisin ja tilasin meille vahingossa salaatit, joissa oli sieniä. Juuri kun olin eilen kipuilevan mahan kanssa vannonut, etten syö "enää ikinä" eli pitkään aikaan sieniä. Epic fail. Salaatit olivat kyllä herkkua, onneksi.
Metsäpuistossa viihdyttiin useita tunteja, joten kävellessä bussipysäkille päätettiin lähteä reippailuvaatteissa suoraan takaisin ostoskeskukseen. Eiliseltä oli jäänyt vielä muutama mahdollinen ostos kuumottelemaan. Illalla testasimme uutta sisäpiharavintolaa, jossa nautittiin lohet perunoilla. Ja viiniä tietty. Jäätiin vielä illallisen jälkeen kaupunkiin drinkeille kun mies lähti kotiin. Ei kuitenkaan voinut jäädä nautiskelemaan lämpimästä kesäillasta pidempään, sillä seuraavana aamuna olisi herättävä neljän aikaan saattamaan kaveria bussiin. En ollut tainnut aiemmin aamuneljän aikaan käppäillyt kaupungissa. Oli pelottavan hiljainen perjantaiaamu. Kävelin takaisin kotiin, jossa mies kuorsasi täyttä häkää niin että kesti hetken nukahtaa uudelleen.
Huhheijjaa, ihanat vierailijat olivat molemmat kotoutuneet tai kotimatkalla ja turistioppaalla oli pientä väsymystä havaittavissa. Perjantaina oli sitten pakko suunnitella kurssisisältöä "wood work" aktiviteettiin. Pientä väsymystä ei lieventänyt fakta, että mies halusi lähteä lauantaina aikaisin aamulla Keski-Slovakiaan lentonäytökseen. Noh, ehtiihän sitä nukkua myöhemminkin. Kaiken hulinan keskellä olen kiitollinen siitä, että minulla on sellaisia ystäviä, jotka vuosien tapaamistauon jälkeen haluavat tulla kylään! (Ja juttu luistaa!) Ja aivan ihana sisko, jonka kanssa voi heittäytyä seikkailuihin ilman kummempia suunnitelmia! Kiitos teille, minulla oli todella hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti