Raunioilla on hyvä olla

Palataan elokuun puoleenväliin. Elokuun pari viimeistä viikkoa olivat nimittäin vähän täynnä hulinaa. Aloitin vihdoin työnhaun kirjoittelemalla englanniksi CV:tä ja avoimia työhakemuksia. Pommittelin niitä ensin kansainvälisille kouluille (4 kpl) täällä. Päiväkotiversio jäi vielä kesken, sillä oli taas aika keskittyä vieraisiin. Ihana siskoni tuli kyläilemään meille. Tosin yhden yön jälkeen lähdettiin jo kahdestaan bussilla pariksi yöksi Budapestiin. Jee, lisää uusia kaupunkiseikkailuita! Varattiin Airbnb -palvelun kautta kiva kämppä ja bussit Regiojetillä kustansivat muistaakseni 10€ suuntaansa per naama. Olin kerran ollut tosi pikavisiitillä Budapestissä, joten nähtävää oli jäänyt vielä paljon. Ei kuitenkaan siskon kanssa suunniteltu kovin paljon etukäteen mitä haluttaisiin nähdä.

Kun päästiin perille, ihmeteltiin hieman miten keskustan alueella oli aikas hiljaista ja paljon kauppoja oli kiinni. Majoituttiin kämpille ja lähdettiin metsästämään ruokaa. Minä olin jo ainakin tosi hangry (=hungry&angry, paras termi hetkeen). Kasvishampparit naamaan ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Tarjoilijamies onneksi oli niin mukava, että varmisti että kai tiedämme tänään olevan kansallinen vapaapäivä. 20. elokuuta juhlitaan Tapani Pyhän, Unkarin valtion perustajan ja ensimmäisen kuninkaan muistopäivää. Illalla Tonavan päällä tulisi olemaan ilotulitus, jota kannattaa mennä katsomaan. Jaa, no sehän selitti aiempaa fiilistä kaupungista. Eihän tosiaan tule yleensä mieleen tarkistaa kohdemaan juhlapäiviä.

Kaikista eniten meille oli suositeltu kylpylöitä sekä juutalaiskorttelin second hand kauppoja ja rauniobaareja. Löytyyhän sieltä Euroopan suurin synagogakin. Päätettiin lähteä tsekkaamaan eka sankarien aukiota ja katsoa sitten sieltä, mihin päädyttäisiin. Matkalla törttöiltiin tosin jo matkalippujen kanssa ja jouduttiin metrossa lipuntarkastajan puhutteluun. Uuuuups. Ostettiin kymmenen lipun (pienten lappusten) nippu koneesta ja leimattiin niistä kaksi ja eikun menoksi. Osoittautui, että toinen käyttämämme lippu olikin jokin transfer -lippu, joka oli tullut muiden kymmenen mukana ylimääräisenä eikä kelvannut sellaisena matkalippuna. Thank god, päästiin kuitenkin hetken kestäneen selityksen jälkeen menemään ilman sakkoja.

Sankareiden aukio.

Sankarien aukio eli Hősök tere on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä ja totisesti näyttävä paikka. Keskellä aukiota kohoaa korkea pylväs. jonka päällä komeilee arkkienkeli Gabriel. Tämä näkyy jo pitkälle Andrássy bulevardin toiseen päähän. Lisäksi aukiolla on Millenium -muistomerkki, iso pylväsrivistö, jossa on patsaita Unkarin kuninkaista ja johtajista. Aukion takaa löytää tiensä Városliget puistoon, eläintarhaan, sirkukseen tai kuuluisaan Széchenyin kylpylään. Päädyttiin helteessä kävelemään puistoon ja huomattin, että siellä oli käynnissä kaupunkifestarit. Yksi major virhe oli se, ettei nostettu käteistä ennen liikkumista tänne. Olisi ollut jo jano, mutta ilman forintteja ei kojuihin ollut asiaa. Lopulta päädyttiin alueen perälle konserttiin. Kolmen aikaan iltapäivällä lavan oli valloittanut paikallinen rap-duo Animal Cannibals. Siis anteeksi, millä yhtyeellä on tuollainen nimi? Leveät hiphophousut ja täysin hullulta kuulostava unkarilainen räppi olivat kyllä viihdettä vimpan päälle. Tsekatkaa ihmeessä esim. tää (aika lastenlaululta) kuulostava biisi (tai ainakin sen tarttuva kertsi)! Näin jälkikäteen googlattiin kyseinen yhtye ja hehän ovat tehneet räppiä jo vuodesta 1989, _respect_ bros!

Tonava auringonlaskun aikaan.

Puistoseikkailun jälkeen oli aika etsiä juotavaa ja käteistä. Kaupungissa oli tosi kuuma ja helle pisti pakosti jaksamistason vähän pienemmälle. Otettiin metro Tonavan varteen (tällä kertaa oikeilla lipuilla) ja löydettiin ottomaatti. Kätevää oli jäädä automaatin viereiseen baariin mojitoille, eikö? Paitsi ensin siskon piti kiikuttaa tiskille molempien henkkarit, joista hän kuulemma oli omieni kohdalla laskenut sormin vuosia. Synttärit löytyvät kuitenkin kahdeksankymmentäluvun puolelta eli hieman enemmän kuin 18 vuotta sitten, eihän siinä. Sisko palaa juomien kanssa pihalle, jossa minä leveän peräni kanssa onnistuin sähläämään tuolia niin, että se nosti pöytää, josta tipahti maahan tuhkakupppi. Palasiksihan se meni. Sisko varoittaa etukäteen, että tulee olemaan sitten pahin mojito, jonka olet juonut. Ööö, miksi? Tarjoilija oli pudotellut jäitä pöydälle ja laittanut takaisin juomaan ja blandannut mojitot hanavedellä. Pikkasen naurettiin tähänastiselle päivälle ja kaikelle sähläykselle.

Koska oltiin jo aika lähellä ilotulitusmestoja, käppäiltiin tsekkaamaan upea raatihuone, jonka edessä oli kansallispäivän takia vähän sotilashäppeninkiä. Täältä käveltiin Margitinsaarelle hengailemaan ja lukemaan matkaopasta varjoon Tonavan varteen. Toilailujen ja eläinkannibalismiräpin jälkeen oli hyvä vähän sivistää itseään alueen historialla. Tämän jälkeen maistuikin pitsat ja rosé -viini. Oltiin valmiita illan ilotulitukseen ja pakkauduttiin väkijoukkoon raatihuoneen viereen odottamaan. Ilotulitus oli totisesti näyttävä, sillä raketteja lähetettiin monesta eri paikasta Tonavan rannasta. Ainakin kahdelta sillalta ja ylhäältä kukkulalta. Emme oikeastaan edes nähneet läheisen rakennuksen takia koko tulitusta, mutta se ei haitannut. Jaksettiin katsoa tulitusta vartin verran, jolloin ajateltiin lähteä viisaina jo etenemään metrolla ennen kuin sinne tulisi kaamea ruuhka. Otimme suunnaksi juutalaiskorttelin ja kuuluisimman rauniobaarin. Kun tulimme ulos metrosta, ilotulistus oli vieläkin käynnissä. Se kesti yhteensä puoli tuntia. Aika kreisiä. Kannattaa siis harkita Budapestia matkakohteeksi 20. elokuuta.

Rauniobaari osoittautui tosi cooliksi mestaksi. Seiniltä ja katosta löytää kaikenlaista ihmeellistä tavaraa ja kahdesta eri kerroksesta erilaisia huoneita tai isompaa tilaa taivaan alla. Yhdessä huoneessa oli konserttilava ja paikalta sai ostettua juomien lisäksi myös ruokaa. Viihdyttiin paikalla juttelemassa  eri maista tulleiden reissaajien kanssa, kunnes oli aika lähteä kämpille nukkumaan. Seuraavana päivänä hyvän aamupalan jälkeen päätettiin lähteä kylpylään. Itse olin jo käynyt aiemmin Széchenyissä, joten valittiin tällä kertaa kohteeksi Gellért, joka sijaitsee Szabadság-sillan vieressä Budan puolella. Paikka oli toki hieno ja koristeellinen, mutta ihan älytön sokkelo. Jo pukuhuoneille löytäminen vaati seikkailun portaita ylös alas käytävissä ja sisäaltaille oli hankala löytää ulkoa ja toisinpäin. Suosittelemme kartan käyttöä. Sokkelon takia meiltä taisi pari allasta jäädä kokonaan huomaamattakin, mutta eipä se oikeastaan haitannut, sillä nautiskelimme lähinnä thermal- ja aaltoaltaasta ulkona auringossa.

Sukkuloimme takaisin Pestin puolelle suljettua Vapaudensiltaa pitkin ja keskustan läpi takaisin juutalaiskorttelille, josta läheltä kotihoodeja löytyi lounasta HummusBarista. Falafelit ja hummus ovat kyllä nykyään suurta herkkua. Matkalla törmättiin myös Gozsdu Udvar food and weekend markettiin. Paikka on täynnä vierekkäisiä kivan näköisiä baareja ja ravintoloita ja päiväsaikaan sisäpihamaisilla kujilla oli myös paljon käsityökojuja. Päätettiin mennä kämpille ottamaan välikuolema ja juomaan tervetuliaiskuohujuomamme kämpän jääkaapista ja vielä palata tänne samoille mestoille.

Jos olisi ollut enemmän aikaa käytössä, olisimme ehdottomasti tutustuneet enemmän alueen second hand ostosmahdollisuuksiin. Ja varmasti menneet tutkimaan myös kukkuloilla kohoavaa linnaa ja kauppahallia, joka oli sunnuntaina valitettavasti suljettu. Palattiin illalla Gozdu Udvarin tunnelmalliselle ravintolakujalle drinksuille, josta lähdettiin vielä kerran Szimpla Kertin rauniobaariin ihmettelemään sen tunnelmaa. Iltapalaa löytää sopivasti baarin vieressä sijaitsevalta tunnelmalliselta Street food Karavan -sisäpihalta, josta löytää erilaisia katuruokakojuja.

Valitettavasti maanantaina heräsimme sateiseen Budapestiin, mikä rajoitti hieman viimeisten tuntien viettämistä kaupungissa. Lisäksi piti raahata matkalaukkua mukana ennen paluubussia. Kesäkeleillä olin tietysti ottanut mukaan vain yhden ohuen neuleen. Kiva. Täysin litimärkinä sademummo vol. 2 -lookilla eli neule sadeviittana juoksenneltiin pitkin katuja metroon. Metroliputkin meinasivat kosteina vain jäädä kiinni leimauskoneeseen ja taas piti käydä sönköttämässä lipuntarkistajalle, että voiko tällä nyt matkustaa vai ei. Otettiin parin tunnin ajanviettokohteeksi kattava West End ostoskeskus. Missio oli löytää ainakin kuivat sukat paluubussimatkaa varten. Budapest jätti vielä paljon nähtävää tuleville matkoille. Sinne on päästävä uudelleen. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin nukkumaan omaan kotiin. Seuraavaksi olisi esiteltävä kotikaupunkia siskolle ja seuraavana päivänä saisimme vielä yhden vieraan lisää.