Come fly with me

Pitkän reissaamisen ja turistioppailun jälkeen mies halusi tosiaan lähteä aikaisin lauantaina about keskelle Slovakiaa lentonäytökseen. Ilmeisesti luvassa oli jokaisen nöörimiehen unelmapaikka?!  Lentokoneita, hävittäjiä, helikoptereita, you name it. Hyvänä insinöörin kotivaimona lupasin tietenkin lähteä mukaan. Ensinnäkin oli siistiä päästä reissaamaan Slovakian sisällä ja toisekseen en ole koskaan osallistunut lentonäytökseen. SIAF eli Slovak International Air Fest järjestettiin Sliačin lentokentällä. Läheisin kaupunki siitä on Zvolen, joka taasen sijaitsee suht lähellä Slovakian kuudenneksi suurinta kaupunkia, Banska Bystricaa. Käytännössä siis aikalailla samoilla kohdilla kuin missä olimme laskettelemassa mutta vuorten eteläpuolella. Tänne kestää ajaa melkein tunnin vähemmän kuin Ala-Tatran toiselle puolelle.

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin, että ehdittäisiin paikalle ennen tiettyjen koneiden lentovuoroja. Ajoaikaan varattiin tosiaan kolmisen tuntia. Sääennuste lupasi päivälle erittäin kuumaa hellettä. Jäi siis nähtäväksi oliko hyvä idea lähteä viettämään päivää kolmenkymmenen asteen helteillä aurinkoon vuoriston keskellä sijaitsevalle lentokentälle, jonne ei tuule ollenkaan. Ainakin yritin pukeutumisella välttää (juntti)rusketusrajoja parhaani mukaan. Otettiin aamupalat mukaan autoon ja napattiin kahvit huoltoasemalta matkan varrelta. Oli virkistävää vaihtaa maisemaa ja ajella myös uusia teitä pitkin kohti itää. Tapahtumaan oli järjestetty omat ilmaiset parkkialueet pelloille, joista kulki jatkuvalla syötöllä pitkiä haitaribusseja lentokentälle tapahtuman sisäänkäynnille. Tästä täytyy kyllä nostaa hattua tapahtumajärjestäjille. Paikalle päästessä alkoi hahmottumaan mikä yleisöryntäys tapahtuma tulisi olemaan. Ihmisiä oli tosi paljon liikenteessä.

Slaavivaimo pilottina.

Onneksi tapahtuma-alue oli erittäin suuri. Kiitoradan laidassa oli vapaata nurmialuetta, jonne ihmiset pystyttivät koko päiväksi piknikleirejään. Todellakin jengi oli tuonut mukanaan kaikenlaista taitettavista tuoleista aina lekottelutelttoihin asti. Damn, meillä ei ollut mitään varustusta. Nähtävää lentonäytösten lisäksi oli paljon. Erilaisia koneita pääsi ihmettelemään ja osaan jonotuksen jälkeen istumaan sisälle. Armeijan näytöksiä, aktiviteetteja, näytöksiä poliisikoirilta, tulli, ampumapisteitä ja niin edelleen. Kansainvälisessä tapahtumassa oli esillä monien maiden lennostoja. Pitihän se tilaisuuden tullen mennä yhteiskuvaan U.S. Air Forcen poikien kanssa. Kuvaterveiset menivät äidilleni. Tummempi oli kuulemma komeampi. Muutoin kylläkin oltaisiin kaivattu englannin kielisiä selostuksia joihinkin juontoihin. Ainoastaan Espanjan lennoston näytös selostettiin englanniksi ja sen kuultua ymmärrettiin miten paljon ollaan missattu infoa kaikista muista.

Parasta antia olikin Espanjan lennoston upea näytös, jossa peräti seitsemän pienkonetta lensivät (ja myös nousivat ja laskeutuivat) samaan aikaan tehden hienoja liikkeitä. Sydämen lisäksi taivaalle piirtyi lopuksi Espanjan lippu. Myös Redbullin The Flying Bulls -ryhmä osoitti hienoja taitoja. Muutoin jossain kohtaa minua ainakin alkoi kyllästyttää erilaiset hornetit lentelemässä alituisesti ohi ja niistä lähtevä ääni oli ajoittain erittäin kova. Muutoin tunnelma tapahtumassa oli erinomainen ja todella KUUMA. Vaikka välttelin rusketusrajoja, sain sellaiset laukusta. Hieman kateellisena katsoin ympärilleni ja han kaikilla oli jostain saatu promoheinähattu päässä. Olisi tullut kuumuudessa tarpeeseen. Kierrettiin koko alue, mutta ei huomattu mistä ihmiset olivat saaneet hattunsa, höh.

Illalla ajettiin kotiin pysähtyen Nitrassa syömään burgerit. Ravintola Burger Boutique löytyi hotellin aulasta muutama kerros ylöspäin ja suljetun suuren puuoven takaa. Taas sellainen paikka, että ei kyllä oltaisi sinne eksytty ilman, että jostain ensin bongattiin paikka netistä. Taattuun slovakkityyliin tyylikäs burgeribaari oli piilotettu vaikeaan paikkaan. Sunnuntaina käytiin tsekkaamassa pienet tekojärvet hieman kaupungin ulkopuolella, Dunajská Lužnássa. Täältä löytyy myös erittäin ihana Mango -ravintola & ranta. Käytiin maistamassa ravintolan itse tehdyt hedelmäsorbetit katsellen samalla kirkkaan turkoosissa vedessä uivia kaloja. Uskomaton paikka keskellä asuinlähiötä. Tänne kannatti eksyä. Maanantaina olikin aika mennä tapaamaan toista rehtoria ja jännittää mitä hänellä olisi mahdollisesti tarjota minulle.