keskiviikko 10. elokuuta 2016

Nää on niit päivii millon ei tarvii toppatakkii

Lomalla part 4
Slovenian rannikko

Kuten edellisessä lomapostauksessani kerroin, meillä oli vielä haaveena loman aikana lähteä jonnekin meren äärelle. Euroopassa kaikki kun on suhteellisen lähellä ja meillä kun olisi tuo Pösökin käytettävissä, joten sen kun hurauttaisi muutaman tunnin niin olisi jo merellä. Lähin kohde merelle taitaa olla Slovenia, joka on muutenkin houkutellut käymään jo jonkin aikaa. Ystäväni kehuivat Ljubljanaa aivan ihanaksi paikaksi, joten siellä olen myös halunnut aina päästä käymään. Valittiin siis kohteeksi "Slovenian riviera" ja hylättiin tällä kertaa Kroatian pohjoiset rantakohteet kun kaikkialle ei valitettavasti ole aikaa ja varallisuutta lähteä samalla kertaa käymään. Toki täältä olisi mahdollisuus piipahtaa nopeasti ehkä Italian Triesteenkin. Varattiin hotelli yhdeksi yöksi myös Ljubljanasta, jolloin ajomatkasta ei tulisi niin pitkä yhteen putkeen ainakaan menosuuntaan. Jee!

Ajettiin Itävallan rajalle, ostettiin vinjetti (eli moottoritiemaksu), joka maksoi 10 päivältä 8,80€. Itävallan puolella suunattiin kohti Grazia, jonka jälkeen ylittäisimme Slovenian rajan kohti Mariboria ja sieltä kohti Ljubljanaa. Slovenian rajalla piti taas pysähtyä ostamaan uusi vinjetti, täällä 7 päivää kustansi 15€ eli aika paljon enemmän kuin Itävallan puolella. Pääteltiin kyllä, että maasto voi olla vaativaa tunneleineen ja siltoineen sekä ehkä pienessä maassa sitten liikkujia on vähemmän?  Lähdettiin joskus aamulla puol ysin maissa liikenteeseen ja yhden jälkeen oltiin perillä Ljubljanan keskustassa. Matkalla kohosi aika uskomattomia vuoria ja mentiin usein niitä kiertäen tai tunneleita pitkin läpi. Korvat lukossa kurvailtiin aikamoisia mutkia pitkin rekkojen seassa 130 km/h, onneksi mies oli ratissa, en tiedä olisiko minusta ollut näille teille (muuta kuin pelokkaaksi) kuskiksi.

Vinjetin ostamisen lisäksi matkalla tuli kaikkea ihmeellistä vastaan.

Matkalla sattui vielä yhtäkkisiä rankkasadekuuroja vuorten välissä, jolloin oli pakko pudottaa nopeutta runsaasti. Ei mikään ihanne lomasää ja valitettavasti sade seurasi Ljubljanaan, joskin onneksi ei niin runsaana kuin matkalla. Ljubljana osoittautui pienen kävely- ja ihmettelykierroksen jälkeen aivan ihanaksi ja idylliseksi kaupungiksi. Ihan ensimmäisenä piti lähteä etsimään jotain syötävää ja läheltä hotellia löytyi kivan tunnelmallisen näköinen Pop's Place burger paikka. Sinne siis. Tarjolla oli aivan todella maukkaita freshejä burgereita ja muutamia lisukkeita. Olutvalikoima oli ainakin kattava listan mukaan. Minä päätin maistaa vegeversiota ja se oli ainakin ihan huippu. Mehevä pihvi oli tehty quinoasta ja sienistä. Parmesan- ja yrttiranskalaiset kruunasivat aterian.



Hyvällä huumorilla keskellä katua satoi vettä "tyypillinen Ljubljanalainen sää" -kylttien kera.

Ihanan kaupunkikuvan lisäksi huomattiin aika nopeasti, että kaikki Sloveniassa, myös vanhemmat ihmiset, puhuvat hyvin englantia. Ihana helpotus turistina liikkumiseen. Ei vain voi oikein ymmärtää, miten tämä ei täällä meilläkin ole itsestäänselvyys. (Tässä kohtaa muutosta odottelemmekin sitten pidempään kuin vain pari vuotta.) Burgereiden jälkeen päätettiin ystävien kehotuksesta etsiä kattoterassi, josta avautui hienot näkymät kaupungin ylle. Nebotičnik -rakennus on yksi kaupungin maamerkeistä ja sen 12. kerroksesta löytyy kattoterassi. Maisteltiin paikalliset viinit ja ihailtiin pienestä tihkusateesta huolimatta maisemista terassia kierrellen. Upeat vuoret taustalla ovat kyllä kieltämättä vaikuttavia. Osaa huipuista ei edes erottanut pilvipeitteestä. Ljubljana on muuten äänestetty vuoden 2016 Euroopan vihreämmäksi pääkaupungiksi. Super!


Ljubljanassa oli ihania pieniä putiikkeja ja designliikkeitä. Jopa tosi kivoja turistikauppojakin. Olen ihan kateellinen, sillä meillä ei täällä sellaisia ole! Olisikohan tässä taas bisnesmahdollisuuksia jos tekisi ihania (ja moderneja) slovakkikuoseja ja niistä kaikkia kivoja juttuja? Tulisitteko ostamaan? Hirmuisesti olisi tehnyt mieli hypistellä enemmänkin kaikkea, mutta aika oli rajallinen. Ihana löytö oli uusi vaaleansininen englanninkielinen kalenteri (don't get mad if I miss your namedays guys). Löysin myös niin ihanilla kuoseilla valmistettuja kasseja, kortteja ja magneetteja myyvän liikkeen, jonka olisi voinut ostaa tyhjäksi. Sieltä mukaan tarttui vain täydellinen lahja kaverille. Ehkä täytyy järjestää shoppailumatka jouluiseen Ljubljanaan. Haluaisin nähdä saman kaupungin tunnelman myös jouluna joulumarkkinoineen. Kuka tulee mukaan?
Ljubljana illalla.
Hyvää jätskiä!

Illalla nautittiin paikallisella twistillä suunnitellut tapakset TaBarissa. Oikein hyvät pienemmät iltapalat sopivat suunnitelmaan. Tosin pitihän se ähky mennä vielä vetämään kun Vigo jäätelöpuoti sattui matkalle. Täältä sai suklaalähteestä päällysteet ja valittavat maut olivat mielenkiintoisia ja monipuolisia. Ljubljanassa hintataso oli meidän mielestä selkeästi korkeampi kuin Bratislavassa, ei silti mikään sikakallis. Seuraavana päivänä oli vielä aikaa metsästää kaupungin symboleita eli lohikäärmeitä, kierrellä kaupunkia ja nautiskella limpparia joen varrella. Iltapäivällä startattiin auto kohti Koperia, jonne olimme sopineet saapuvamme kahden maissa. Soittelimme Apartments Medvedin Barbaralle, joka lähti meitä asunnolle vastaan toisesta paikasta skootterilla.

Krääk!

Barbara osoittautui erittäin mukavaksi ja avuliaaksi naiseksi, jolta saimme kaikki hyvät vinkit lähialueisiin tutustumiseen. Saimme jopa suomenkielisen kartan (woot) Koperista ja pyöräreittikartan, joka kattoi koko Koper, Izola, Strunjan, Portorož, Piran -alueen. Saimme ohjeet myös bussiyhteyksistä samaisiin paikkoihin. Oltiin erittäin tyytyväisiä saamaamme palveluun ja siistiin huoneistoon. Lähdettiin käppäilemään ja etsimään lounaspaikkaa. Meren rannalla oli pakko päästä syömään mereneläviä ja ehdottomia lemppareitani mustekalanrenkaita. Calamaresit löytyivät matkustussataman vieressä sijaitsevasta kalaravintolasta ja uskaltaisin sanoa, että ne olivat elämäni parhaat. (Vaikea tosin verrata lapsuusmuistoihin Espanjasta.)



Ruokailun jälkeen mentiin loikoilemaan ravintolan vieressä sijaitsevalle kaupunkibiitsille, joka tosiaan enemmänkin muistutti pientä aidattua puistoa, jossa oli betonikaistale ennen kivistä rantaa ja laituri portaineen. Ilman uimakenkiä oli aika hankala päästä uimaan kivillä kävellen. Meri oli aivan ihanan värinen ja vesi todella kirkasta. Itse täpötäysi "biitsi" ei meitä niin vakuuttanut, mutta auringonotto kelpaa kuitenkin aina ympäristöstä huolimatta. Päätettiin lähteä seuraavana päivänä Portorožiin, jossa pitäisi olla hiekkaranta.
Koper ja ihanat auringonlaskut.

Otettiin Portorožiin bussi ja ihasteltiin huikeita maisemia matkalla. Ostettiin rannalta aurinkotuolit ja varjo (17€/päivä). Vietettiin rannalla koko päivä ja vasta auringon laskiessa lähdettiin takaisin Koperiin. Ranta oli mielestämme mukava ja moniin muihin turistikohteisiin verrattuna aika rauhallinen. Vaikka porukkaa olikin paikalla aika lailla, ei kuitenkaan ollut älytöntä tungosta. Sydämeni suli kun viereemme tuli perhe, jolla oli mukanaan ranskanbulldoggi. IIH. Koira otettiin mukaan 30 asteen helteessä biitsille, mitä piti kyllä alkuunsa ihmetellä ja huolestuakin, mutta aurinkotuolin alla varjossa hän viihtyi pitkälti koko päivän perheen tosin välillä käydessä koiran kanssa jossakin. Perheenäiti jopa piti koiraa sylissä kahlaten vedessä ja vahtien samalla tyttärensä vesileikkejä. Aww. Myös rantabaarista bongasimme toisen ranskiksen hengailemasta omistajien kanssa. Suomessahan tämä olisi ollut täysi mahdottomuus, että koira ylipäätään oli ollut rannalla. Täällä tämä ei häirinnyt yhtään ketään ja hyvä niin. (Ää, tahtoo oman lepakkopossun!)


Portorožin lisäksi halusimme ehdottomasti käydä myös Piranissa. Koska Piraniin olisi kulkenut täsmälleen sama bussi, jolla menimme Portorožiin, päätimme lopulta vuokrata pyörät ja lähteä tutkimaan koko rannikkoa pyörien selästä Barbaran neuvojen (paitsi ei aivan) mukaisesti. Siispä aamupalaksi pyöräilyrahkaa ja sitten menoksi. Alkuun pääsi tasaista pyörätietä aivan meren rantaa pitkin, kunnes alkoi nousu Izolan yläpuolelle ja sieltä tunnelin kautta kohti seuraavaa mäkeä. Portorožin kautta olisi ilmeisesti päässyt helpommin vielä toisen tunnelin kautta, mutta päätettiin lähteä harcorereittiä rannan puolelta. Se osoittautuikin sitten erittäin jyrkäksi autotieksi. Eihän siinä. Jossain kohtaa täytyi kyllä taipua taluttamaan pyörää kun reidet alkoivat huutaa hoosiannaa. Ylhäällä näköalatasanteilta oli uskomattomat maisemat merelle eli kyllä kannatti kavuta ylös asti. Onneksi autoilijat olivat selkeästi tottuneet ajamaan mutkaisia vuoristoteitä ja ottivat myös pyöräilijät hyvin huomioon.


Alaspäin laskettiin sitten jo kohti Pirania ja sen kaupungin muureja. Itse muureilla emme käyneet, mutta pysähdyimme tässä kohtaa ihastelemaan maisemaa kaupungin yli. Piranin vanhakaupunki pakkautuu tiiviisti niemen kärkeen. Varsinaista rantaa ei Piranissa ole, mutta sitä useampia paikkoja pulahtaa mereen isommilta kiviltä tai kiviseltä rannalta. Kaupungin "ranta" oli siis pieni betonialue, jossa oli suihku ja portaat mereen. Täällä ihmiset ovat kyllä luovia tuon auringonoton kanssa. Ihmisiä näkyi pyöräreissun aikana mitä ihmeellisimmistä paikoista rantakivikoista nauttimasta auringosta ja merestä. Rantabulevardin molemmilla puolilla makoili ihmisiä asfaltilla pyyhkeineen tai tuoleineen. Nice.
Upea Piran.

Piranissa nautittiin lounas, jonka jälkeen jatkettiin matkaa takaisinpäin eri reittiä. Halusimme nähdä Strunjanin luonnonpuistoaluetta ja sitä kohti lähdimme Fiesan suuntaan kulkevaa rantatietä pitkin. Fiesassa on pieni lahti, jossa on muutama hotelli ja uimaranta. Ainiin ja pienenpieni järvi, missä ei ollut kyllä mitään nähtävää. Fiesan lahtea ympäröi aikamoiset jyrkänteet, joten tajusimme äkkiä, että emme voisi pyörillä jatkaa rantaa pitkin vaan oli kavuttava takaisin ylös sille kiemuraiselle tielle, jota pitkin olimme Piraniin tulleetkin. Damn, oli muuten aika TODELLA jyrkkä ja älyttömän kapea tie. Ihan ei edes ymmärretty miten ihmiset pääsee autoilla sinne alas hotellille. Matkalla oli parkissa autoja, joiden renkaiden eteen oli laitettu kivenmurikat tai tiilet. Päästiin ylös ja sieltä laskettelemaan alas Strunjania kohti. Oikaistiin siltoja pitkin suola-altaiden läpi rannalle, sillä oli aika vihdoin päästä pulahtamaan mereen kaiken hikoilun jälkeen.
Piranin antimet oli hyvät.

Strunjan beachiltä oli aika kivuta jälleen ylämäkeä (siis huhhuh näitä nousuja) näköalatasanteelle, josta pääsi kurkistamaan luonnonpuiston upeaan puolikuun muotoiseen lahdenpoukamaan, jota kutsutaankin moon bayksi. Tuonne jos olisi vain jaksanut etsiä reitin alas. Olisi ollut aika unelma pakopaikka rannalla. Paljon tuli vastaan porukkaa uimakamojen kanssa, joten alas kyllä pääsee jotakin polkua pitkin. Tästä jatkettiin Stunjanin näköalapuiston reittiä pitkin kohti Izolaa, jossa pidettiin taas tauko satamassa ja ostettiin drinkit rannalta. Izolasta oli takaisin Koperiin enää lyhyt tasainen pyrähdys, joka kaikkien mäkien jälkeen tuntui aika ihanalta pyöräillä. Päivä oli pitkä, mutta ehdittiin tosiaan nähdä todella paljon erilaisia paikkoja ja maastoa. Voimme siis suositella pyörän vuokraamista, näköalat ovat kaiken sen kipuamisen arvoisia!
Alueella tuotetaan paljon suolaa ja kasvatetaan mm. kaloja ja simpukoita.


Ylipäätään "Slovenian riviera" tai Slovenian Istria yllätti meidät suuresti italialaisuudellaan. Alue on ollut 1200-1700 -luvuilla Venetsian hallinnon alla. Alueelta löytyy siis hyvin vanhaa kulttuuriperintöä. Esimerkiksi Piranista on kotoisin säveltäjä ja viulisti Giuseppe Tartini ja Koperin katedraalista löytyy Slovenian hienoin venetsialaisen Vittore Carpaccion renesanssimaalaus. Carpaccion mukaan on Koperissa nimetty myös aukio ja talo, jossa maalari on ilmeisesti asunut. Nykypäivänä italialaisuus näkyy näissä kunnissa ainakin kaksikielisyytenä ja varmasti myös ruokalistoilla. Ilman sen suurempia tiedonetsintöjä Slovenian rannalle lähteneet suomislovakkituristit pääsivät siis mutustelemaan myöskin perin italialaista tunnelmaa. Ainakin pizza oli hyvää. Ja merenelävät. Eikä oikeastaan harmittanut niin paljoa enää, ettei ehdittykään oikean Italian puolelle Triesteen käymään.

Ihan huippu reissu takana ja paljon uutta ja ihmeellistä koettu ja nähty jälleen. Palattiin erittäin onnellisina kotiin. Maan slogan "I feel Slovenia" on mahtava, we definitely felt Slovenia! Kroatian ihanat rannat jäävät vielä seuraavaan reissuun odottelemaan. Samoin kuin Italian rannikko. Vielä loman jatkeena vietellään vapaapäiviä kotosalla katsoen Olympialaisia. Saadaan kahtena peräkkäisenä viikonloppuna vielä vieraita, joten puuhaa riittänee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti