Lomalla part 4
Slovenian rannikkoKuten edellisessä lomapostauksessani kerroin, meillä oli vielä haaveena loman aikana lähteä jonnekin meren äärelle. Euroopassa kaikki kun on suhteellisen lähellä ja meillä kun olisi tuo Pösökin käytettävissä, joten sen kun hurauttaisi muutaman tunnin niin olisi jo merellä. Lähin kohde merelle taitaa olla Slovenia, joka on muutenkin houkutellut käymään jo jonkin aikaa. Ystäväni kehuivat Ljubljanaa aivan ihanaksi paikaksi, joten siellä olen myös halunnut aina päästä käymään. Valittiin siis kohteeksi "Slovenian riviera" ja hylättiin tällä kertaa Kroatian pohjoiset rantakohteet kun kaikkialle ei valitettavasti ole aikaa ja varallisuutta lähteä samalla kertaa käymään. Toki täältä olisi mahdollisuus piipahtaa nopeasti ehkä Italian Triesteenkin. Varattiin hotelli yhdeksi yöksi myös Ljubljanasta, jolloin ajomatkasta ei tulisi niin pitkä yhteen putkeen ainakaan menosuuntaan. Jee!
Ajettiin Itävallan rajalle, ostettiin vinjetti (eli moottoritiemaksu), joka maksoi 10 päivältä 8,80€. Itävallan puolella suunattiin kohti Grazia, jonka jälkeen ylittäisimme Slovenian rajan kohti Mariboria ja sieltä kohti Ljubljanaa. Slovenian rajalla piti taas pysähtyä ostamaan uusi vinjetti, täällä 7 päivää kustansi 15€ eli aika paljon enemmän kuin Itävallan puolella. Pääteltiin kyllä, että maasto voi olla vaativaa tunneleineen ja siltoineen sekä ehkä pienessä maassa sitten liikkujia on vähemmän? Lähdettiin joskus aamulla puol ysin maissa liikenteeseen ja yhden jälkeen oltiin perillä Ljubljanan keskustassa. Matkalla kohosi aika uskomattomia vuoria ja mentiin usein niitä kiertäen tai tunneleita pitkin läpi. Korvat lukossa kurvailtiin aikamoisia mutkia pitkin rekkojen seassa 130 km/h, onneksi mies oli ratissa, en tiedä olisiko minusta ollut näille teille (muuta kuin pelokkaaksi) kuskiksi.
Vinjetin ostamisen lisäksi matkalla tuli kaikkea ihmeellistä vastaan. |
Matkalla sattui vielä yhtäkkisiä rankkasadekuuroja vuorten välissä, jolloin oli pakko pudottaa nopeutta runsaasti. Ei mikään ihanne lomasää ja valitettavasti sade seurasi Ljubljanaan, joskin onneksi ei niin runsaana kuin matkalla. Ljubljana osoittautui pienen kävely- ja ihmettelykierroksen jälkeen aivan ihanaksi ja idylliseksi kaupungiksi. Ihan ensimmäisenä piti lähteä etsimään jotain syötävää ja läheltä hotellia löytyi kivan tunnelmallisen näköinen Pop's Place burger paikka. Sinne siis. Tarjolla oli aivan todella maukkaita freshejä burgereita ja muutamia lisukkeita. Olutvalikoima oli ainakin kattava listan mukaan. Minä päätin maistaa vegeversiota ja se oli ainakin ihan huippu. Mehevä pihvi oli tehty quinoasta ja sienistä. Parmesan- ja yrttiranskalaiset kruunasivat aterian.
Hyvällä huumorilla keskellä katua satoi vettä "tyypillinen Ljubljanalainen sää" -kylttien kera. |
Ihanan kaupunkikuvan lisäksi huomattiin aika nopeasti, että kaikki Sloveniassa, myös vanhemmat ihmiset, puhuvat hyvin englantia. Ihana helpotus turistina liikkumiseen. Ei vain voi oikein ymmärtää, miten tämä ei täällä meilläkin ole itsestäänselvyys. (Tässä kohtaa muutosta odottelemmekin sitten pidempään kuin vain pari vuotta.) Burgereiden jälkeen päätettiin ystävien kehotuksesta etsiä kattoterassi, josta avautui hienot näkymät kaupungin ylle. Nebotičnik -rakennus on yksi kaupungin maamerkeistä ja sen 12. kerroksesta löytyy kattoterassi. Maisteltiin paikalliset viinit ja ihailtiin pienestä tihkusateesta huolimatta maisemista terassia kierrellen. Upeat vuoret taustalla ovat kyllä kieltämättä vaikuttavia. Osaa huipuista ei edes erottanut pilvipeitteestä. Ljubljana on muuten äänestetty vuoden 2016 Euroopan vihreämmäksi pääkaupungiksi. Super!
Ljubljana illalla. |
Hyvää jätskiä! |
Illalla nautittiin paikallisella twistillä suunnitellut tapakset TaBarissa. Oikein hyvät pienemmät iltapalat sopivat suunnitelmaan. Tosin pitihän se ähky mennä vielä vetämään kun Vigo jäätelöpuoti sattui matkalle. Täältä sai suklaalähteestä päällysteet ja valittavat maut olivat mielenkiintoisia ja monipuolisia. Ljubljanassa hintataso oli meidän mielestä selkeästi korkeampi kuin Bratislavassa, ei silti mikään sikakallis. Seuraavana päivänä oli vielä aikaa metsästää kaupungin symboleita eli lohikäärmeitä, kierrellä kaupunkia ja nautiskella limpparia joen varrella. Iltapäivällä startattiin auto kohti Koperia, jonne olimme sopineet saapuvamme kahden maissa. Soittelimme Apartments Medvedin Barbaralle, joka lähti meitä asunnolle vastaan toisesta paikasta skootterilla.
Krääk! |
Koper ja ihanat auringonlaskut. |
Otettiin Portorožiin bussi ja ihasteltiin huikeita maisemia matkalla. Ostettiin rannalta aurinkotuolit ja varjo (17€/päivä). Vietettiin rannalla koko päivä ja vasta auringon laskiessa lähdettiin takaisin Koperiin. Ranta oli mielestämme mukava ja moniin muihin turistikohteisiin verrattuna aika rauhallinen. Vaikka porukkaa olikin paikalla aika lailla, ei kuitenkaan ollut älytöntä tungosta. Sydämeni suli kun viereemme tuli perhe, jolla oli mukanaan ranskanbulldoggi. IIH. Koira otettiin mukaan 30 asteen helteessä biitsille, mitä piti kyllä alkuunsa ihmetellä ja huolestuakin, mutta aurinkotuolin alla varjossa hän viihtyi pitkälti koko päivän perheen tosin välillä käydessä koiran kanssa jossakin. Perheenäiti jopa piti koiraa sylissä kahlaten vedessä ja vahtien samalla tyttärensä vesileikkejä. Aww. Myös rantabaarista bongasimme toisen ranskiksen hengailemasta omistajien kanssa. Suomessahan tämä olisi ollut täysi mahdottomuus, että koira ylipäätään oli ollut rannalla. Täällä tämä ei häirinnyt yhtään ketään ja hyvä niin. (Ää, tahtoo oman lepakkopossun!)
Upea Piran. |
Piranissa nautittiin lounas, jonka jälkeen jatkettiin matkaa takaisinpäin eri reittiä. Halusimme nähdä Strunjanin luonnonpuistoaluetta ja sitä kohti lähdimme Fiesan suuntaan kulkevaa rantatietä pitkin. Fiesassa on pieni lahti, jossa on muutama hotelli ja uimaranta. Ainiin ja pienenpieni järvi, missä ei ollut kyllä mitään nähtävää. Fiesan lahtea ympäröi aikamoiset jyrkänteet, joten tajusimme äkkiä, että emme voisi pyörillä jatkaa rantaa pitkin vaan oli kavuttava takaisin ylös sille kiemuraiselle tielle, jota pitkin olimme Piraniin tulleetkin. Damn, oli muuten aika TODELLA jyrkkä ja älyttömän kapea tie. Ihan ei edes ymmärretty miten ihmiset pääsee autoilla sinne alas hotellille. Matkalla oli parkissa autoja, joiden renkaiden eteen oli laitettu kivenmurikat tai tiilet. Päästiin ylös ja sieltä laskettelemaan alas Strunjania kohti. Oikaistiin siltoja pitkin suola-altaiden läpi rannalle, sillä oli aika vihdoin päästä pulahtamaan mereen kaiken hikoilun jälkeen.
Piranin antimet oli hyvät. |
Strunjan beachiltä oli aika kivuta jälleen ylämäkeä (siis huhhuh näitä nousuja) näköalatasanteelle, josta pääsi kurkistamaan luonnonpuiston upeaan puolikuun muotoiseen lahdenpoukamaan, jota kutsutaankin moon bayksi. Tuonne jos olisi vain jaksanut etsiä reitin alas. Olisi ollut aika unelma pakopaikka rannalla. Paljon tuli vastaan porukkaa uimakamojen kanssa, joten alas kyllä pääsee jotakin polkua pitkin. Tästä jatkettiin Stunjanin näköalapuiston reittiä pitkin kohti Izolaa, jossa pidettiin taas tauko satamassa ja ostettiin drinkit rannalta. Izolasta oli takaisin Koperiin enää lyhyt tasainen pyrähdys, joka kaikkien mäkien jälkeen tuntui aika ihanalta pyöräillä. Päivä oli pitkä, mutta ehdittiin tosiaan nähdä todella paljon erilaisia paikkoja ja maastoa. Voimme siis suositella pyörän vuokraamista, näköalat ovat kaiken sen kipuamisen arvoisia!
Alueella tuotetaan paljon suolaa ja kasvatetaan mm. kaloja ja simpukoita. |
Ylipäätään "Slovenian riviera" tai Slovenian Istria yllätti meidät suuresti italialaisuudellaan. Alue on ollut 1200-1700 -luvuilla Venetsian hallinnon alla. Alueelta löytyy siis hyvin vanhaa kulttuuriperintöä. Esimerkiksi Piranista on kotoisin säveltäjä ja viulisti Giuseppe Tartini ja Koperin katedraalista löytyy Slovenian hienoin venetsialaisen Vittore Carpaccion renesanssimaalaus. Carpaccion mukaan on Koperissa nimetty myös aukio ja talo, jossa maalari on ilmeisesti asunut. Nykypäivänä italialaisuus näkyy näissä kunnissa ainakin kaksikielisyytenä ja varmasti myös ruokalistoilla. Ilman sen suurempia tiedonetsintöjä Slovenian rannalle lähteneet suomislovakkituristit pääsivät siis mutustelemaan myöskin perin italialaista tunnelmaa. Ainakin pizza oli hyvää. Ja merenelävät. Eikä oikeastaan harmittanut niin paljoa enää, ettei ehdittykään oikean Italian puolelle Triesteen käymään.
Ihan huippu reissu takana ja paljon uutta ja ihmeellistä koettu ja nähty jälleen. Palattiin erittäin onnellisina kotiin. Maan slogan "I feel Slovenia" on mahtava, we definitely felt Slovenia! Kroatian ihanat rannat jäävät vielä seuraavaan reissuun odottelemaan. Samoin kuin Italian rannikko. Vielä loman jatkeena vietellään vapaapäiviä kotosalla katsoen Olympialaisia. Saadaan kahtena peräkkäisenä viikonloppuna vielä vieraita, joten puuhaa riittänee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti